Itse todellakin tykkään lihavista naisista, ei kuitenkaan yli 150kg. Itse olen 171cm ja 81kg. En vaan vielä ole löytänyt sitä oikeaa. Luuleekohan naiset että mä en ole tosissani heidän suhteen ja he luulevat että sanon pilkallisesti heitä kauniiksi ja seksikkäiksi. Moni nainen varmaan luulee ettei kukaan mies oikeesti tykkää lihavasta naisesta mut minä ainakin tykkään. Kun vaan löytyisi minullekin.
lihava nainen= ihannenainen
nelikymppinen mies
444955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
..että yksikään mies sanoisi minulle tosissaan tykkäävänsä minusta, kun koko ikäni olen kuullut, että en kelpaa mihinkään enkä kellekään. Enkä halua olla pidetty läskieni takia vaan itseni takia -läskeistä huolimatta.
voisi saaha kauniin parin =)
Sehän tietysti on tärkeää että tuleeko toisen kanssa toimeen eli miten kemiat synkkaa. Mut minä en edes halua yrittää sitä yhteiseloa laihan naisen kanssa, jos ei minulle lihavaa löydy niin olen sitten ilman.
Tere!
Tuota noin,millainen on lihava nainen? Siis itse olen himppasen pyöreä(omasta mielestä) mutta aika monen mielestä lihava??
Se on vaikea erotella mikä on pyöreä ja mikä on lihava. Itselleni muodokas, pyöreä ja lihava on sama asia mutta jokainen saa kutsua millä nimellä haluaa. Pääasia on että naisessa on muotoja.
kiva kuulla että joku tykkää. Itse kannan kiloni ylpeästi häpeilemättä (itsehän ne olen kalliilla rahalla hankkinutkin x) ) Tajusin teini-iässä etten miellytä monenkaan ihmisen silmää ja olen saanut haukkuja osakseni. Kuitenkin itse olen onnellinen ihminen enkä kärsi omasta ulkonäöstäni niitä joitain haukkuja enempää. Olen tyytyväinen ja mielestäni kauniskin. Naiivisti jopa uskon luonteeni korvaavan ulkonäölliset miinukseni xD
Onnea pulskan naisen metsästykseen, niitähän suomessa pitäisi olla ainakin tilastojen mukaan. Ja kiitos että tulit maininneeksi meidän kauneuden. Ei läskin ihailijankaan aina tarvitse olla piilossa. :)
Yleensä naiset (toki myös miehet) haluavat, että heidän rakkaansa pitää heistä juuri sellaisina kuin he ovat.
Laiha tahtoo, että mies näkee hänet kauniina ja haluttavana: myös lihava tahtoo, että hän on miehen silmissä haluttava juuri sellaisena kuin on - molemmissa tapauksissa siis juuri kilojensa määrän takia, eikä niistä huolimatta.
Sinä tahtoisit että mies oletuksena näkisi kilosi vikana, mutta jolomielisesti ohittaisi tämän vian, koska pitää sinusta muista syistä?
Et ehkä tarkoita tuota, mutta noin luin tekstisi.
Itse pidän myös siitä, että naiseni on lihava. Ihan pinnallisesti olen etsinyt sellaisen naisen, joka miellyttää sekä silmääni, että tuntoaistiani parhaiten. Mun mielestä se on kuitenkin paras vaihtoehto: pidän naisestani nimenomaan hänen ulkoisten avujensa takia, enkä niistä huolimatta.
Tämä ei tietenkään sulje pois niitä muita, henkisiä syitä, joiden vuoksi myös pidän hänestä. Mutta tää keskustelu nyt puhuu kiloista, niin jätetään ne muut syyt syrjemmälle.
Tarkoitin sitä, että en halua, että mies pitää minusta _vain_ kilojeni takia. Mitä tapahtuisi jos joutuisin jostain syystä laihduttamaan? Eikö mies sitten enää pitäisi minusta, jos olisin hoikempi? En halua olla kenellekään pelkkä fetissi lihavuuteni perusteella. Onhan hienoa jos mies pitää kiloistani ja muodoistani :) mutta haluan hänen näkevän minussa muutakin. En tarkoittanut, että miehen pitää olla jotenkin jalomielinen ja ohittaa lihavuuteni. Tarkoitin, että miehen tulee haluta minut kokonaisena ihmisenä, ajatuksia, sydäntä ja sielua myöten, ei vain muotoina.
Olen törmännyt muutamaan sellaiseen mieheen, jotka ovat kiinnostuneita vain muodoistani, eivät yhtään mistään muusta minussa. Puristeltavaksi kelpasin, samoin sänkyyn, muuhun minua ei tarvittu. Noiden jälkeen usko on aika vähissä, että kukaan minusta oikeasti pitäisi.
Se on tietty säälittävää, jos asenne on jo tuollainen.
On tietysti eri asia olla pulska ja läski. Itse olen vian myös aina sattunut tykkäämään sellaisista vähän pulskemmista. Mutta kiitos, ei sentään mielellään yli 100 kg.
Se on vain kumma, kun sellaisia somia pullukoita ei näe koskaan vapaana. Joko ovat aina naimissa eivätkä koskaan eroa tai sitten laihduttavat itsensä kuivaksi kurpaksi heti erottuaan.
Vesa
Ei se haittaa jos välillä laihtuu ja välillä taas lihoo, päinvastoin.
Ihannenainen (jos pitäisi vain yhteen naiseen tyytyä) on sellainen joka saa nopeasti laihdutettua kymmeniä kiloja pois, ja myös lihoo aika nopeasti. Myös hiustenkasvu on ihannenaisella nopeaa, jotta välillä olisi lyhyet hiukset ja välillä oikein pitkät.
En ole hakemassa pelkkää seksiä mutta kun tämän ketjun otsikko on ihannenainen niin kirjoitin millaisesta naisesta tykkään eikä se naisen lihavuus ole minulle fetissi, tykkään kuitenkin lihavasta. Oispa kiva kirjoitella kanssasi toiveista ja haaveista.
öööööööööö
en itse katsos kiloihin vaan leikillisesti iloihin..siis katsoisin persoonaa enempi ko ulkokuorta. Kauheeta ajatella et kaikien pitäs olla anorektikon näkösii bikubimboja.Hyvä toivotaan et löytys se ihana nainen sullekkin.
vihjaatko, että normaalipainoiset, hoikat ja laihat ovat "anorektikon näköisiä bikubimboja"?
juurikin näin taas...
Monet normaalipainoiset, hoikat ja laihat pitävät ylipainoisia ällöttävinä ja vastenmielisenä ja puhuvat heistä "läskeinä". Onko niin vaikea ymmärtää, että jotkut pitävät hoikkuutta/laihuutta yhtä vastenmielisenä?
Hei, etsitkö vielä pulskaa naista, täällä olisi yksi vapailla markkinoilla :-)
lähetä sähköpostia niin kirjoitellaan lisää, osoitteeni on [email protected]
Ota ihmeessä yhteyttä niin kirjoitellaan lisää ja tutustutaan
..kelvatakseni siis yhtään mihinkään 128 kg/164 cm. Että ei kun teurastamoon....
Jopa vittumaisella luonteella varustettu "täydellisen" kaunis ihminen löytää ottajan. Ennemmin siis ihmetyttää erilaiset ikävät luonteet kuin ulkonäkö. Luonne ratkaisee.
Loppupeleissä luonne tosiaankin on se tärkein. Asia ei kuitenkaan ole niin simppeli, että kaunis on v-mäinen ja ruma enkeli. Monesti ruma on itseasiassa pirullisempi ja kierompi kuin tosikaunis, johtuu kait alemmuuskompleksista ja kateudesta. Näin on elämä opettanut.
No eikä löydy! Saduissa ehkä, mutta ei oikeassa elämässä.
ihan vaan saadakseni painoa tälle mielipiteelle.
Itsekin pidän juuri lihavista naisista, he ovat parhaita sekä mun silmälle että mun käsille. Mikä riemu aamulla kun saa herätä pullean naisensa vierestä ja heti nähdä ne kauniin pyöreät muodot :-)
Ei mulla asiasta sen suurempaa jauhettavaa ole. Mutta tahdoin tämän sanoa, kun näitä läskin vihaajien kommentteja myös riittää ihan kohtuudella täällä netissä.
Kiitos, olipa mukava lukea kommenttisi :)
Itse todellakin tykkään lihavista naisista, ei kuitenkaan yli 150kg. Itse olen 171cm ja 81kg. En vaan vielä ole löytänyt sitä oikeaa. Luuleekohan naiset että mä en ole tosissani heidän suhteen ja he luulevat että sanon pilkallisesti heitä kauniiksi ja seksikkäiksi. Moni nainen varmaan luulee ettei kukaan mies oikeesti tykkää lihavasta naisesta mut minä ainakin tykkään. Kun vaan löytyisi minullekin.
jaa sää meet kilojen mukahan itte tykää pyylevähköistä emänistä ilmman kilorajaa koska naisen oma persoona mikä loppu viimmeksi viehättää eli haet vain kokemuksia nimi merkillä kokemusta on kummastaki
päiväni milloin vain: "make my day".
Onneksi Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaa: kuulun voittajiin :-)
Juupa juu. Ovatko ne pyöreistä naisista pitävät miehet sitten niin ujoja, ettei mikään etene, kuin siihen että oletpa viehättävä? Ja sitten?
Ilmoittautua saa heti : )
Entä jos ovatkin ujoja? Eikö riitä, että ujo mies saa itsestään puristettua edes sen verran rohkeutta naisen edessä, että sanoo tämän olevan viehättävä? Tuleeko heti perään ne parikymmentä muuta miehelle asetettavaa vaatimusta, joiden kärjessä on, että mies ei saa olla ujo, ja hänen on ehdottomasti tehtävä aloite?
Jos näin on, niin syy siinä että ylipainoinen on yksin ei ole se ylipaino, vaan se että ei ole kiinnostunut niistä miehistä jotka ovat kiinnostuneita hänestä.
Ujoista miehistä voi oikeasti kasvaa rohkeita ja miehekkäitäkin miehiä, eritoten, kun se (ilmeisesti) taivaasta pudonnut jumalankaltainen naista muistuttava olento hyväksyy miehen. Kun ne jumalolennot välttämättä paljastuvat samanlaisiksi ihmisiksi kuin itsekin on, kasvaa myös omanarvontunto ja ujostakin miehestä kasvaa tasaveroinen kumppani. Tai sitten ei, mutta on se ainakin mahdollista.
mutta miten helvatun tavalla voi edetä jos molemmat on ujoja. Ujo mies ei uskalla tehdä aloitetta ja se pyöreä tytsy voi olla jo niin toivonsa menettänyt, ettei myöskään uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta.
Mun kohdalla ei ongelma ole siinä ettenkö haluaisi tutustua kaveriin, olipa hän sitten vaikka ujonpuoleinen tms. Eli en ole ulkonäkörasisti, en liioin ikärasisti. Jos miehessä on havaittavissa lämmintä huumorintajua ja tietynlaista elämänkokemuksen tuomaa viisautta, olen myyty.
Voin kertoa ettei heitä ole. No, tai ei tiedä tulla hakemaan mua täältä kotoa. Luotan siihen että törmäämme ehkä paikallisessa S-marketissa..siellä maitohyllyn vieressä, eräänä torstaina ja jonain vuonna.
Tsemppiä kaikille jotka tutkailevat "sillä silmällä" ympäristöään. Yritetään löytää toisemme : )
Ikävä kyllä minulle jää vähemmän naisia kun läskejä rupeaa olemaan enemmän :(
sinunlaisia miehiä olisi oikeasti enemmänkin.. :) Itse oon aika pyöreä nykysin, oon lihonut vuoden sisällä (sairauden takia) 15 kiloa. Ja eron huomaa ainakin siinä, että päälle vuos sitten esim. baarissa oli aina seuraa, miehet tuli iskemään, tarjos juomia jnejne, mut nykysin on aika hiljasta tällä saralla.. :/ Yritän aina olla mahdollisimman mukava, iloinen, hymyilen paljon, kannan kiloni kunnialla ja ryhdikkäästi, ja kaiken lisäks oon mielestäni aika kauniskin kasvoistani.. Mutta en koe kelpaavani kellekään kilojeni takia :( Kertokaa miehet, jotka luette tän, mitä mieltä itse olette naisesta joka on sisäisesti kaunis, huolehtii ulkonäöstään, nätit kasvot, mutta pullea..?
Kun painoindeksi pysyy siinä lievän ylipainon puolella ja naama on nätti (eloisat silmät ja hymy tärkeimpänä), eikä peittele olemustaan esimerkiksi rumilla väljillä vaatteilla tai yleisellä epäsiisteydellä, niin ulkoisesti ehdottomasti parasta mitä maailmalla on tarjottavanaan.
Sisäinen kauneus on sitten asia erikseen ja on määriteltävä tapauskohtaisesti.
sinunlaisia miehiä olisi oikeasti enemmänkin.. :) Itse oon aika pyöreä nykysin, oon lihonut vuoden sisällä (sairauden takia) 15 kiloa. Ja eron huomaa ainakin siinä, että päälle vuos sitten esim. baarissa oli aina seuraa, miehet tuli iskemään, tarjos juomia jnejne, mut nykysin on aika hiljasta tällä saralla.. :/ Yritän aina olla mahdollisimman mukava, iloinen, hymyilen paljon, kannan kiloni kunnialla ja ryhdikkäästi, ja kaiken lisäks oon mielestäni aika kauniskin kasvoistani.. Mutta en koe kelpaavani kellekään kilojeni takia :( Kertokaa miehet, jotka luette tän, mitä mieltä itse olette naisesta joka on sisäisesti kaunis, huolehtii ulkonäöstään, nätit kasvot, mutta pullea..?
Täällä ois 41v mies ja etsin tositarkoituksella rehevää naista itselleni, lähettäkää postia, osoite on [email protected]
Kuka tietää, mistä voi löytää lihavia ihmisiä? Olisi mukava saada linkkejä, vaikka ulkomaisiakin, esim. sivustoille. Turhaan olen etsinyt yhdistyksiä ja seuroja, joissa tapaisin kaltaisiani.
Olen nainen, 50-kymppinen ja ihan nätti kiloinen (172/92), ja olen aina pitänyt lihavista tai tukevista, itseäni pitemmistä miehistä. Jopa, kun olin ihan hoikka.
Luonne, kivat piirteet ja itsestään huolehtiminen... siinä oiva sekoitus. Loppu on kemiaa.
No, minä olen lihava ja jos joku mies sanoisi minulle jotain positiivista, niin pitäisin sitä vittuiluna, koska minulle miesten haukkuminen ja vittuilu on ihan arkipäivää ja pidän sitä normaalina. En ole koskaan muuta saanut osakseni.
"Moni nainen varmaan luulee ettei kukaan mies oikeesti tykkää lihavasta naisesta mut minä ainakin tykkään. " Jos yksi sadasosa prosentista tykkää niin se ei kauheasti lohduta meitä, joille huudellaan kaduilla, haukutaan baareissa, kieltäydytään puhumasta työpaikoilla, jne. Suurin osa miehistä ei ainoastaan ole kiinnostumatta, mutta suoranaisesti vihaa lihavia naisia.
Tuolla painolla ja pituudella sinulla on vasta lievää ylipainoa jota ei oikeastaan voi vielä lihavuutena edes pitää. Ja oikeasti, fyysinen olemuksesi kelpaa taatusti "yli sadasosalle prosentista", veikkaisin että jopa joka kolmannelle tai viidennelle miehelle vaikka sitten muut tekijät sitä ryhmää voikin pienentää.
Mutta ikä on kyllä tekijä: mitä nuorempi, sen kriittisempi suhtautuminen ylipainoon. Et kertonut ikääsi, mutta oletan että kahdenkympin jommalla kummalla puolella. Eli jos mittaat suosiotasi parikymppisten parissa, en ihmettele saamiasi tuloksia. Sen sijaan jo kolmekymppisisten keskuudessa ei sinun pientä pyöreytäsi pidetä ollenkaan niin vastenmielisenä. Tosin voi olla, että ne ovat sitten mielestäsi liian vanhoja, mutta voi voi näin se nyt vaan menee.
Oikeasti luultavasti parikymppistenkin keskuudessa on kohtuullisesti miehiä jolle pyöreämpikin kelpaa mutta ryhmän paine on yksinkertaisesti niin suuri ettei omia mieltymyksiä tohdi tavoitella.
Olen 29 ja kuten jo kerroinkin, niin olen aina saanut osakseni miehiltä pelkkää haukkumista ja pilkkaa. Teini-iässä se oli pahinta, sitten joskus kaksikymppisenä se väheni ja luulin jo, että se loppuu, mutta mitä lähemmäksi tulen kolmeakymmentä, sitä enemmän se lisääntyy. Kolmikymppiset miehet on oikeastaan pahempia kuin ne teinit, he huutelivat vain porukassa, mutta kolmekymppinen mies voi sanoa päin silmiä työpaikalla, että vittu kun olet ruma! (on tapahtunut) Minusta ei ole koskaan elämäni aikana ollut kukaan kiinnostunut ja koska minua haukutaan läskieni takia, niin sen oletan syyksi.
Missä ihmeen paikassa sie elät ja olet, en oo kuunakummosena nänyt tai kuullut tuommoisesta, että tultais päin naamaa sanomaan mitään tuollaista, itse nykyään ( ankaran tikistyksen jälkeen ), 170/75, mutta vuosia huitelin siellä yheksässäkympissä ja ylikin, eikä kukaan ikinä ole huudellut, eikä haukkunut tai mitään muutakaan, että en tosiaan tiiä missä törkymöykkyjen parissa mahdat töitä tehdä ja muutenkin olla. Mutta siis jos tosiaan tuollaisia on, niin mahtaa ne olla kyllä aika paljon rumempia otuksia kuin sie, että mieti sitä :)
Ihan pääkaupunkiseudulla elän ja tuo on minulle ihan arkipäivää. Viimeksi tänään kaksi arviolta kolmekymppistä miestä vittuili bussipysäkillä perseeni koosta. Mä olen aina pitänyt sitä ihan itsestäänselvänä läskien kohteluna, outoa, jos sinä et ole kokenut samaa. Esimerkiksi työpaikalla, jos vaikka olen jonkun miehen tiellä, niin on ihan normia sanoa, että mene nyt läskiperse/jokinorsu/lihatiski vittuun tukkimasta käytävää tai vastaavaa. Sama juttu kaupassa, jos pysähdyn tutkimaan jotain tavaraa. Ja pahimpia on perjantai- ja lauantai-illat, silloin se huutelu ja vittuilu on huipussaan. Ilmeisesti läskille voi sanoa mitä vain, kun eihän läski ole ihminen.
Hei, tummoisille urpoille voi sanoa, että poju menehän äidin helmoihin aikuistumaan ja työpaikallasi otappa esimieheesi yhteyttä ja kerro nimittelystä, tuo on jo törkeää käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä. Tuollaisesta nimittelystä voi nostaa syytteen. Laitappa näille nimittelijöille luu kurkkuu seuraavalla kerra kun tokaiset et vielä kerran nimittelet niin lähtee syyte.
Et todellakaan ole lihava, vaan jos mittasuhdetta katsotaan niin vähän pyöreähkö. Itse olen 180 cm pitkä nainen (46-v.) ja lievästi ylipainoinen, mutta ikäni ollut liikkuvaista sorttia, joten olen muodokas. En ole mikään sisar hento valkoinen, voisi jopa leikillään sanoa että entisajan amazoni kropaltani, en kuitenkaan mikään bodari tai romuluinen vaikka syntymälahjana sain isohkot luut, joten mielummin pieni pyöreys kuin luut törröttäisivät (sellainenkin joskus olen ollut). Itselläni on ollut se ongelma, etten tunnu kelpaavan tällaisena, joko olen liian "lihava"
tai liian "laiha" he otappa sitten selvää miesten haluista, mutta itselläni on juuri nyt hyvä olla ja menkööt mäkeen ne ihmiset jotka eivät minusta tällaisena pidä. En pukeudu säkkin vaan mielelläni pidän hyvin istuvista vaatteista, jotka korostavat muotojani ja pidän sexyistä vaatteista ja korkokengistä. Liekö sitten se että olen 180 cm pitkä (korkkareitten kanssa 185-187), varmaoloinen (en ylpeä) ja enkä kulje kumarassa vaan ryhdikkäästi ja uskallan olla iloinen nauravainen ja sosiaalinen ihminen.
hei...sää oot tosi hyvän kokoinen..amazooni ,,olispa hieno tuntee..
Itse olen aivan outsider kaikkiin kriteeriluokkiin,sillä olen jo rupsaiässä eli pian 30vee..Nuorena tyttönä aikaa meni hukkaan haaveillessani isommasta rintavarustuksesta.Olin aivan lukossa miesten suhteen,koska koin olevani B-kuppisena vaivaisen pienirintainen.Samalla tuskailin sitä että lähes kenelläkään toisellakaan naisella ei tuntunut olevan kuin korkeintaan C.Heräsi epäilys,onko median huuhaata,että miehiä kiinnostaisi eritoten runsas rintaetumus,raharako juorulehdille.Silloinhan olikin tylsää todeta että miehiä kiinnostaa saatavilla oleva seksi eikä tietynnäköinen naiskauneus estetiikan kohteena.Masennuin ajatuksesta etteivät miehet estetisoi,vaan seksualisoivat, naisen kroppaa.Nyt on yks ja sama koska ketään evvk tällainen ruppanan ikäinen enää ;-) Silti EN halua takaisin siihen ikään jolloin unelmoin kokoajan isommista rinnoista,tuskaa se oli.
Vanha ketju ja viesti jo, mutta vastaanpa silti tähän. Miten niin 30-v. on ruppanan ikäinen? Minä sinkkuunnuin joitakin vuosia sitten tuossa 32 vuoden iässä, ja kyllä vientiä riitti. B-kuppi oli myös, laihduin vielä hieman, ja alkoi A olla sopivampi. Nyt on painoa reippaasti tullut lisää, kuppi E, mutta ottaisin sen hoikan olemuksen A-kuppeineen heti mielelläni takaisin, kiitos!