Tänään olen hyvällä päällä joten voin tulla hetkeksi pihalle linnoituksestani. Olenko oikeasti todella alemman tason mies? Sehän tarkoittaisi että naiset poikkeuksetta halveksisivat minua eivätkä olisi suoneet yhtä ainutta pelinavausta, mutta tarkemmin ajateltuna niin on käynyt kerran jos toisenkin ilman että olisin itse millään muotoa asiaa tukenut. Aloitetaan kaukaisesta lapsuudesta.
Ala-asteen lopulla kuuluin poikaporukkaan jolta tytöt pihistivät tavaroita ja niin edelleen - ero oli selkeä "pohjasakkaan" verrattuna. Sain huomiota! Voi juku!
Yläasteella jos tarkalleen miettii, silmäpeliä oli ainakin yhden tyttösen kanssa ja selvää kipinää. Sammutin sen kuitenkin ehkä itse puolivahingossa ja kehitin teesin että naiset eivät pidä minusta koska ko. juttu kariutui. Sen jälkeen tyttöporukan vilkuilu ja hihittely muuttui ilkeämieliseksi vittuiluksi ellei sitä ollut alun alkaenkin.
Lukiossa yksi koulun eliittienkeleistä liimautui seuraani syystä tai toisesta vaikken edes pelannut lätkää, oletin hänen hyötyvän asiasta jollain tavalla enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Toki jossain vaiheessa ihastuin mutten saanut mitään aikaiseksi, tämänpä vuoksi sain vahvistuksen teesilleni että naiset inhoavat minua.
Vanhojen tansseissa kääntyi parisuhde niin että tyttöjä oli poikia vähemmän - minua kysyttiin erään viehättävän neitosen pariksi mikä kai teknisesti ottaen tarkoittaa etten ollut täysin vastenmielinen, mutta leimasin sen normaaliksi käytännöksi ettei joudu tanssimaan lihavien kanssa.
Kaksi kertaa olen elämässäni ollut "viihteellä" eli baarissa. Ensimmäisellä eräs myöskin viehättävä neitonen iskeytyi seuraani, olin vastahakoinen mutta hän päätyi lopulta asunnolleni, oletin sen johtuvan siitä ettei hän halunnut maksaa taksia/mennä laskuhumalassa bussilla takaisin landelle, hän oli hyväksikäyttäjä. Naiset eivät enää vain vihanneet minua, he käyttivät minun resurssejani julkeasti hyväkseen! Lähtiessään daami nojaili eteisessä kuin odottaen jotain. 5sek ovenpaiskaamisen sijaan vei yli 5 minuuttia päästä kynnyksen yli rappukäytävään. En toki kysynyt numeroa. En myöskään kysynyt nähtäiskö uudestaan. Kaveri tosin kertoivat että oli seuraavana viikonloppuna kysellyt perääni, mutta pidin sitä vittuiluna.
Toisella kerralla join kaljan, näytin kiukkuiselta ja totesin ettei baari sovi minulle ja koska kukaan ei yhtä pöytääni liihotellutta, viisi minuuttia siinä hiljaa istunutta ja minua vilkuillutta vaaleaverikköä lukuunottamatta tehnyt minkäänlaista lähestymistä, totesin että naiset vihaavat minua koska välttelevät minua niinkin paljon. Se vaaleahiuksinen tyttökin tuli istumaan vain koska ei jaksanut seistä ja tuijotti koska minulla oli ilmeisesti tukka vinossa.
Seuraavana kesänä muuan punatukkainen hoikka neiti liimautui tuttavain kautta seuraani ja syyllistyi lähestulkoon raiskaukseen eräänä kesäiltana, jos vastahakoista ja kauhusta kalpeaa miestä voi edes raiskata. Katosin enkä pitänyt yhteyttä.
Seuraavana talvena muuan opiskeluista tuttu daami tuli asunnolleni tekemään raporttia muka-kiireessä mikä päättyikin viinin kittaamiseen kuin missäkin juopporingissä ja sekin lähestulkoon raiskaukseen mutta totesin että minun kannattaisi var-var-var-varmaan mennä nuk-nukkumaan ja s-s-sun k-k-kotiin. Lienee selvää että ko. neiti oli helvetin kiukkuinen seuraavan vuoden eikä puhu minulle opinahjossa kohdatessamme oikeastaan mitään vieläkään.
Sen jälkeen tiesin että naiset olivat julkeita hyväksikäyttäjiä jotka inhosivat minua eivätkä koskaan tahtoisi olla kanssani missään tekemisissä.
En ole varma olenko sittenkään täysiverinen ATM, mutta varma olen siitä että P-ATM olen henkeen ja vereen.
KUINKA PÄÄSEN KIROUKSESTANI EROON!??!?!??!?!?!?!?
Ala-asteen lopulla kuuluin poikaporukkaan jolta tytöt pihistivät tavaroita ja niin edelleen - ero oli selkeä "pohjasakkaan" verrattuna. Sain huomiota! Voi juku!
Yläasteella jos tarkalleen miettii, silmäpeliä oli ainakin yhden tyttösen kanssa ja selvää kipinää. Sammutin sen kuitenkin ehkä itse puolivahingossa ja kehitin teesin että naiset eivät pidä minusta koska ko. juttu kariutui. Sen jälkeen tyttöporukan vilkuilu ja hihittely muuttui ilkeämieliseksi vittuiluksi ellei sitä ollut alun alkaenkin.
Lukiossa yksi koulun eliittienkeleistä liimautui seuraani syystä tai toisesta vaikken edes pelannut lätkää, oletin hänen hyötyvän asiasta jollain tavalla enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Toki jossain vaiheessa ihastuin mutten saanut mitään aikaiseksi, tämänpä vuoksi sain vahvistuksen teesilleni että naiset inhoavat minua.
Vanhojen tansseissa kääntyi parisuhde niin että tyttöjä oli poikia vähemmän - minua kysyttiin erään viehättävän neitosen pariksi mikä kai teknisesti ottaen tarkoittaa etten ollut täysin vastenmielinen, mutta leimasin sen normaaliksi käytännöksi ettei joudu tanssimaan lihavien kanssa.
Kaksi kertaa olen elämässäni ollut "viihteellä" eli baarissa. Ensimmäisellä eräs myöskin viehättävä neitonen iskeytyi seuraani, olin vastahakoinen mutta hän päätyi lopulta asunnolleni, oletin sen johtuvan siitä ettei hän halunnut maksaa taksia/mennä laskuhumalassa bussilla takaisin landelle, hän oli hyväksikäyttäjä. Naiset eivät enää vain vihanneet minua, he käyttivät minun resurssejani julkeasti hyväkseen! Lähtiessään daami nojaili eteisessä kuin odottaen jotain. 5sek ovenpaiskaamisen sijaan vei yli 5 minuuttia päästä kynnyksen yli rappukäytävään. En toki kysynyt numeroa. En myöskään kysynyt nähtäiskö uudestaan. Kaveri tosin kertoivat että oli seuraavana viikonloppuna kysellyt perääni, mutta pidin sitä vittuiluna.
Toisella kerralla join kaljan, näytin kiukkuiselta ja totesin ettei baari sovi minulle ja koska kukaan ei yhtä pöytääni liihotellutta, viisi minuuttia siinä hiljaa istunutta ja minua vilkuillutta vaaleaverikköä lukuunottamatta tehnyt minkäänlaista lähestymistä, totesin että naiset vihaavat minua koska välttelevät minua niinkin paljon. Se vaaleahiuksinen tyttökin tuli istumaan vain koska ei jaksanut seistä ja tuijotti koska minulla oli ilmeisesti tukka vinossa.
Seuraavana kesänä muuan punatukkainen hoikka neiti liimautui tuttavain kautta seuraani ja syyllistyi lähestulkoon raiskaukseen eräänä kesäiltana, jos vastahakoista ja kauhusta kalpeaa miestä voi edes raiskata. Katosin enkä pitänyt yhteyttä.
Seuraavana talvena muuan opiskeluista tuttu daami tuli asunnolleni tekemään raporttia muka-kiireessä mikä päättyikin viinin kittaamiseen kuin missäkin juopporingissä ja sekin lähestulkoon raiskaukseen mutta totesin että minun kannattaisi var-var-var-varmaan mennä nuk-nukkumaan ja s-s-sun k-k-kotiin. Lienee selvää että ko. neiti oli helvetin kiukkuinen seuraavan vuoden eikä puhu minulle opinahjossa kohdatessamme oikeastaan mitään vieläkään.
Sen jälkeen tiesin että naiset olivat julkeita hyväksikäyttäjiä jotka inhosivat minua eivätkä koskaan tahtoisi olla kanssani missään tekemisissä.
En ole varma olenko sittenkään täysiverinen ATM, mutta varma olen siitä että P-ATM olen henkeen ja vereen.
KUINKA PÄÄSEN KIROUKSESTANI EROON!??!?!??!?!?!?!?
Vastaukset 73
Vanhimmat
Tarinastasi päätellen olet kaappihomo, et ole tunnustanut asiaa edes itsellesi.
sen että kirjoittaja olisi kaappihomo? En ymmärrä.
kiistän moisen vaikka tunnustankin suudelleeni muutamaa miestäkin, tai poikia silloin olimme ja humalassa. Ironista oli että kyseessä oli kaksi kylän suosituinta lätkäjätkää joiden huomiosta naiset suorastaan tappelivat.
Se ei tosin ollut mitään eroottisesti latautunutta, enemmänkin hupaisa kokeilu.
En tiedä (en jaksa analysoida tekstiäsi niin tarkkaan koska söin juuri yhden elämäni parhaista pizzoista) oliko tämä nyt sitten tosi tarina vai fiktiivinen provo mutta tuli aivan mieleeni vastaavat tilanteet omilta poikavuosilta. Onhan ne vähän noloja näin jälkikäteen mutta toisaalta onpa noille hyvässä seurassa monet kerrat naurettu miten sitä nuori mies ei tajua vihjettä sitten millään.
Eipä noista tajuamattaani torjutuista tytöistä harmita kuin yksi, se oli niin herttainen, fiksu ja mukava tyttö (ja nättikin, ja veikkaan että jo vuosi tästä eteenpäin vähintään B-listan julkkis :P) että jälkeenpäin ihan vitutti kun tajusin että olin hänet aika typerästi torjunut.
Olen nainen ja tn. vanhempi kuin aloittaja. Kunpa miehet olisivat lähestyneet minua noin useasti ja selvin vinkein. Taidan olla todellinen ATN.
Et muuten sattuisi olemaan koulukiusattu? Jos viestisi on totta niin se näyttäisi melkoisen huonon itsetunnon ja luottamuspulan kyllästämältä.
Olin kiusattu ala-asteen alussa ja samoin yläasteen loppupuolella sekä armeijassa. Ei tuo toki hyvää lähimmäisiin luottamiselle tehnyt, enemmänkin on vallalla alitajuinen pelko että ensin joku on ystävällinen ja iskee katalasti päästyään lähelle.
Jonkin aikaa sua täällä observoituani voisin sanoa, että löydän kirjoituksistasi ATM-faktoreita korkeintaan mikroskoopilla tihrustaen.
Sen sijaan tämänpäiväisessä tarinassasi vilisee kohtia, jotka kirvoittavat elävästi mieleen flashbackejä tilanteista, joissa mut on torjuttu mitä käsittämättömimmillä tavoilla juuri silloin, kun asioiden _piti_ kaiken biologian, estetiikan, järjen ja logiikan mukaan edetä romanttisempiin sfääreihin lupaavan jannun kanssa.
Jos tuosta kuvauksestasi siis edes muutama prosentti on täysin totta, alan ymmärtää miksi joskus mikään yritys, vihjailu tai rautalangasta vääntäminen ei riitä.
En todellakaan tiedä mitään vippaskonstia, jonka avulla pääsisit eroon kirouksesta, jonka olet itsellesi langettanut. Luulen että mullistuksen aikaansaava kehitys vaatisi pidempää projektia, jonka aikana korvaisit vanhoja ajatusmallejasi uusilla. Ihmissuhdesäädöissä tulee aina turpaan kelle tahansa, joten saat väistämättä negaatioillesi vahvistusta, jos uskallat peliin mukaan.
Tosin ilman minkäänlaista yritystäkin ohjelmoit itseäsi näköjään epäonnistumaan ja saat sitä kautta jatkuvasti näennäistä vahvistusta vääristyneen minäkuvasi "todenperäisyydelle". Mitäpä tässä siis voi muuta tehdä, kuin suositella jälleenrakennusta ja tietoista riskinottamista. Sun pitäisi päästä so what -moodiin.
Mitä menetettävää sulla on, jos ajattelet naisten joka tapauksessa hylkivän sua? Painaako muutama torjuntakokemus lisää enää vaakakupissa, jonka olet keikauttanut tiettyyn suuntaan kehittämällä noita torjuntoja omassa päässäsi. Ja kun vielä tiedostat tämän kaiken? Onko tässä mitään järkeä, että hyvä ja hauska mies menee hukkaan suojellessaan itseään tuolla tavoin?
Tiedän kyllä miten vaikeaa tuo kuvio on murtaa. Painin samanlaisten ongelmien kanssa parhaillaan. Kaikki mun viimeisimmät miessäätöni ovat toteutuneet ainoastaan sen vuoksi, että facebookissa on toiminto, jonka avulla voi yhden klikkauksen avulla kertoa anonyymisti toiselle ihmiselle hänen olevan deittauskelpoinen yksilö ja jäädä odottelemaan kyseisen ihmisen vastavuoroista toimenpidettä oman kuvan kohdalla. Säälittävää, mutta mulle on kerrottu että ilman tota vahvistusta mua ei olisi uskaltanut lähestyä.
Jääkiekkoilijoihin kohdistamastasi halveksunnasta huolimatta kannattaisi ottaa vähän mallia erään pelaajan sanoista. Omistan tän sulle tänään, sori ;).
"Sata prosenttia laukauksista, jotka jätät
ampumatta, eivät mene maaliin."
-Gretzky
Huolimatta äärimmäisyyksiin kiihdyteitystä vittumaisuudestani olet aina ollut rakentavassa hengessä liikkeellä, kiitos siitä.
"facebookissa on toiminto, jonka avulla voi yhden klikkauksen avulla kertoa anonyymisti toiselle ihmiselle hänen olevan deittauskelpoinen yksilö ja jäädä odottelemaan kyseisen ihmisen vastavuoroista toimenpidettä oman kuvan kohdalla. Säälittävää, mutta mulle on kerrottu että ilman tota vahvistusta mua ei olisi uskaltanut lähestyä."
Totta, kaikki on loppuviimein kiinni itsearvostuksesta ja uskosta omiin kykyihin.
Minulla molemmat ovat olleet lähellä nollaa, miksipä lisäkirjain "P".
Ei sun kanssasi voi palaa käämi, kun et sä millään määrällä vittuilua ja sarkasmia saa peitettyä sitä kuinka hieno ja viehättävä ihminen olet :).
Koita nyt kuitenkin vähän rajoittaa tuota hehkeiden eliittienkeleiden itsetunnon murentamista, kun tällä palstalla on muuten kohta legioona katkeria PATM-torjuttuja neitoja yrittämässä milloin minkäkin naisen logiikalla toimivan selitysmallin rakentamista.
...jos tulkinta osuisi aina oikeaan: "aaa, se ei ollutkaan ylimielinen playeri, se oli vaan ujo, kokematon ja uskomaton traumakokoelma koko mies"
Kyseenalaistaminen on oikein hyvä alku kirouksen karistamiseen :-) Seuraavaksi voi vaikka miettiä, mitkä tälläkin palstalla jaetuista neuvoista ovat niitä, joita kannattaa omalla kohdalla soveltaa.
Arvelisin, että tärkeää on realistinen kuva itsestä, ei ainoastaan niistä omista heikkouksista vaan myös vahvuuksista. Kun ne tuntee, niitä pystyy tuomaan paremmin esiin.
Ja samalla kun muuttaa omaa mielikuvaa itsestään positiivisemmaksi, muuttuu myös se, miten uskoo muiden katsovan sinua. Silloin on helpompi uskoa, että lähestymisyritykset voivat olla myös hyväätarkoittavia -- sillä niitäkin varmasti joukossa on!
(Tuli tuosta 5 minuutin eteisessä vetkuttelusta niin elävästi mieleen ne kerrat, kun itse on hivuttautunut iltamyöhällä kiinnostavan miehen kotoa senttimetri/minuutti -vauhtia, kun koko ajan odottaa, että eikö se perkele nyt oikeasti pyydä jäämään yöksi... Aloitteellinenhan ei voi tuossa tilanteessa nainen olla, koska herrasmiehellä ei olisi mahdollisuutta kieltäytyä. Silloin tulisi juurikin käytettyä hyväksi toisen kiltteyttä, eikä voisi tietää, halusiko mies minun jäävän yöksi, vai kiroaako mielessään, kun joutuu majoittamaan.)
Huolimatta kaikista yrityksistäni et ole koskaan onnistunut vahvistamaan teorioitani kanssaihmisten vihamielisyydestä, kiitos tästä. .
Minäkuvastahan tuo lähtee. Miksi sitten tuijotin kiusaantuneena eteisessä sanomatta mitään, syitä oli monia;
- "ei se kuitenkaan mitään halunnu"
- "se olis kuitenkin pettyny"
- "se oli varmaan vielä herätessäänkin kännissä"
- "ei musta ole siihen"
- "plaa plaa plaa"
Tuossa tilanteessa olisi toki pitänyt kysyä jotain ratkaisevaa, mutta oma-arvo ei siihen tuntunut riittävältä. PATMin tapauksessa olisi aloite neidon puolella, mutta kuten sanoit, ei sekään ihan yksinkertaista ole.
Tuosta listasta:
- "se olis kuitenkin pettyny"
- "ei musta ole siihen"
... ei voi olla kysymättä, että siis mihin et olisi kyennyt? Seurusteluun? Seksiin?
Jos kynnys tuntuu näiden ajatusten suhteen liian korkealta, niin älä laita tavoitetta sinne, älä edes ajattele niitä. Lähde vaikka tavoittelemaan skenaariota, jossa istut sohvalla suutelemassa mukavan&nätin tytön kanssa, siihen varmasti pystyt. Kun on päässyt sinne asti, niin voi alkaa suunnitella seuraavaa välitavoitetta. Voi jopa käydä niinkin, että tyttö ottaa ohjat käsiinsä, etkä enää ehdi vesittää hommaa liialla analysoinnilla :-)
Kuten yhdessä toisessa ketjussa vertasin, parisuhteesta läheisyyksineen sekseineen kaikkineen visiointi on vähän sama kuin ajatusleikki taisteluhelikopterin lentämisestä.
Sitä näkee itsensä ohjaamossa täydellisen hallinnan tilassa tekemässä kiukkuisia syöksyjä ja silmukoita taivaalla, mutta jos oikeasti pääsisi kabiiniin saakka istumaan niin visio haihtuisi ja sormi menisi suuhun.
Tässä iässä ( -25) voidaan kuitenkin odottaa jo että KAIKILLA on jonkinlaista kokemusta mikä tekee asiasta melko kiusallisen.
Lisätään tähän vielä (harha)käsitys siitä että miehet jollaisten kanssa nuoret naiset haluavat aikaansa viettää ovat sitä luokkaa että he asuvat saavutuksineen Olympoksella jumalatkin alivuokralaisinaan.
Teknisesti ajateltuna kysy lienee omien kykyjen aliarvioinnista ja ympäristön vaatimusten yliarvioinnista.
Ethän sinä ole ATM:ssä päinkään. Sinähän vastaat lähinnä sellaisia tasokaita naisia, joilla on traumoja miehistä ja miesten lähentelyistä. Jos naiset melkein raiskaavat sinut ja tyrkyttäytyvät sinulle, niin kyllä se probleema on muussa kuin ATM:statuksessa.
Melkein teki pahaa lukea kertomustasi. D'oh! :)
Sinun täytyy jotenkin päästä yli tuosta torjumisesta ja liiallisesta itsesuojelusta.
Ymmärrän kyllä että se todellakin on helpommin sanottu kuin tehty mutta silti...
Muistan itsekin kerran mokanneeni samaan tyyliin mutta en varmasti tee sitä toiste enää vaikka kuinka pelottaisi. Jos naiset lähestyvät sinua noinkin herkästi niin mitä menetettävää sinulla on? Heittäydy vaan mukaan ja yritä ottaa juuri sellainen who cares -asenne. Ihmisiä ne naisetkin vaan on...kuulemma.
ja mietihän hyvä kaappiY_T_M to the max kuinka monelle nuorelle naispololle olet jo aiheuttanut torjutuksi tulemisen kokemuksen.
who cares olisi toki toivottava asenne. Kokemus on kuitenkin opettanut että läheiset ihmiset joko lähtevät tai kuolevat jossain vaiheessa eli jossain vaiheessa aina maksetaan ja ajattelisin sen olevan parempi mahdollisimman pian kuin myöhemmin - olen ihmissuhdepessimisti.
Ratkaisu voisi toki olla playeri, mutta se on todella kaukana arvomaailmasta ja muutenkin epäuskottava vaihtoehto.
Pikaisella syväluotauksella sanoisin parisuhteen ja kaiken siihen liittyvän olevan synonyymi kärsimykselle. Ei siis kovin rakentava pohja jolta lähteä liikkeelle...
Vahinko kiertää vaikka tarkoitus on hyvä - enempien pettymyksien välttäminen.
Miten voit olettaa olevasi luuseri(tai ainakin tätä ennen),jos naiset eivät parveile laumattain ympärilläsi?Argh!Pääse jo sen yli...Se on jo erittäin hyvä asia,että sinulla on selvästi ollut ottajia.En vain tajua logiikkaasi,että et ole mies,etkä mikään jos kärjistäen kaikki naiset baarista/lähes kaikki eivät roiku sinussa.(Ole onnellinen niistä aiemmista naisista,ei ole mitään häpeämistä.)
Tottapuhuen näyttää siltä että "muut" saavat sormia napsauttamalla eivätkä koskaan tee mahalaskua.
Antamani merkitys asioille on kieltämättä itsekin ajateltuna vino, mutta on niiiin paljon turvallisempaa olla luuseri ja luovuttaa varmasti (oma valinta on melkein kuin voitto ja tilanteen hallinta) kuin ottaa riski ja hävitä.
(hah, en vieläkään osaa sanoa "ottaa riski ja voittaa")
Huh. Jopas on.
Niin samanmielisesti tekevä, ajatteleva ja estoja rakentanut ihminen, mies, ihan sama, että oikein säikäytti. Ja vielä hienosti tässä keskustelussa on pysytty aiheessa ilman kamalimpia trolleja. Loistavaa, ihanaa, mahtava löytö surkutteluiltaani. Vanha ihastukseni oli päätynyt parisuhteeseen. ihana kaiken jakava ja kertova feisbuuk. ja sinne se toivo katos.. Mutta se asia: voiskohan tätä keskustelua tilata. tai onko blogia? :D
Tämä keskustelu on kyllä ollut palstan helmi. Pitkästä aikaa jotain oikeasti rakentavaa pelkän katarsiksen sijaan. Itsellekin on tätä lukiessa alkanut tulvia mieleen kasapäin muistoja tilanteista, joissa olen hiekottanut tsänssini vain olemattoman itseluottamukseni vuoksi. Olen onneksi nyt aikuisempana kyennyt näkemään monet vanhat harmittamaan jääneet muistot aivan uudessa valossa ja yrittänyt antaa ymmärrystä säälittävälle vuosia nuoremmalle minälleni. Onneksi ei ole vielä liian myöhäistä muuttua ja yrittää rakentaa jostain kestävämmästä materiaalista itselleen itsetuntoa.
PAT:ius on varmaan jonkin sortin kansanterveysongelma, jonka vuoksi turhan moni puoleensavetävä ihminen vastoin ympäristön oletuksia syrjäytyy parisuhdemarkkinoilta ja aiheuttaa läheisissään ihmetystä vuodesta toiseen.
Itse haksahdan nykyään huomattavasti helpommin nimenomaan PATMeihin, sillä heidän joukossaan ovat kaikki hiomattomat timantit, kun taas erittäin monet "YTM:t" ovat joko varattuja, sitoutumiskyvyttömiä tai kuluneita pelureita, joiden imelään siirappiin tukehtuu ja tuntee itsensä tusinakamaksi. Uutuudenviehätyksen puuttumisen, liiallisen kokemuksen ja "aina haku päällä" -meiningin nimittäin aistii miehestä hyvin nopeasti ja se on tietysssä mielessä erittäin luotaantyöntävää. Sen tosin myönnän, että nuo ominaisuudet helpottavat naisen passiivisempaan osaan asettumista varsinkin suhteen alkuvaiheessa. Tämä osaltaan selittääkin miksi PATM niin usein jää yksin tai jättää häntä vonkaavan naisen yksin hämmennyksensä kanssa.
PATM:in kanssa nainen on kestettävä hämmennystä ja hän joutuu käyttämään sinnikkäästi koko psykologisen älynsä arsenaalia, jotta suhteen viritelmä pysyy ylipäätään kasassa. Vaatii siis todella paljon luonteen vahvuutta handlata PATMin kanssa deittailua (jos edes näin pitkälle päästään). Tähän asti itselläni ei ole ollut vahvuutta riittävästi tuon mainitsemani itsetunnon puutteen vuoksi. Sitä tajuaa monesti aivan liian myöhään, kuinka toisella tapaa asiat olisi pitänyt hoitaa ja kuinka väärin tuli tulkittua erinäisiä signaaleja. Homma on kuitenkin jo tässä vaiheessa kosahtanut siinä määrin lopullisesti, että molemmat osapuolet miettivät tahoillaan omaa surkeuttaan sekä saavat romutettua itsetuntoaan kielteisillä attribuutioteorioillaan.
Ps. Ei tätä keskustelua taida feedinä saada tilattua, mutta ainahan voi rekisteröidä nimimerkkinsä. Ja eiköhän noita ATM-blogeja etsimällä löydä. En sitten tiedä onko PATManeilla vielä juurikaan sijaa tässä skenessä, mutta sähän voit olla se ensimmäinen :).
Heh, kaiketi sitä voisi vaihtaa suomi24 käyttäjätunnus johonkin toiseksi ei niin tunnistettavaksi ja rueta sitä käyttämään. :) Gyuli oli taas ensimmäinen kirjainyhdistelmä tänään joka muistutti nimeä. ;)
Mutta tämä oli todellinen helmi, lisää tämmöisiä keskusteluja!
Mun täytyy tosin etsiä suomennokset noille termeille. En ihan ymmärrä mitä lyhenteet tarkoittavat, vaikka käyttäydyn niin. ;)
Pitkäaikaisen ihastuksen (5v) päätyminen parisuhteeseen syö miestä. Vielä kun se soittaa pitkän hiljaisuuden jälkeen tulevansa "käymään siel päin voitasko vaik nähä?" ja sitten seuraa kiusallinen hiljainen tuokio kahvilla ja ikkunasta pihalle vilkuilua ja katseen välttelyä.
Sitten neiti kysyy että haluanko kyydin kotiin ja sanon herrasmiehenä että "eeeeei tosta menee busseja 5min välein, mä voin mennä bussilla."
Siihen neiti sanoo että oikeesti ei olis vaivaa, mä voin heittää, mihin PATMax vastasi että hän pääsee hyvin bussilla niin ei tule vaivaa.
Parinviikon päästä samainen neiti menee kihloihin pitkätukkaisen, kitaraa soittavan poikaystävänsä kanssa. Mitä se sitten oli, viimeinen tilaisuus tsekata ovatko fiilikset molemmipuolisia vai oliko kyseessä vain tapaaminen, PATMax ei koskaan tiedä sillä hän oli taas sokea kuin maamyyrä ja meni bussilla kotiin kahdenkeskeisen automatkan sijaan.
Blogi minulla oli joskus, mietin myös pitäisikö tehdä toinen 100-naista vuodessa version vastineeksi, "365 hutia vuodessa"
Aloita blogin pitäminen, jookosta. Ihan oikeasti. Mä lupaan ainakin tulla lukemaan ja tukemaan sua jokaisen 365:den hudin jälkeen :).
Jääkiekkoilijat, pitkätukkaiset muusikonretkut ja pelimiehet ovat nyt so last season.
Revenge of the PATMans!
T: Fani
Kyllä, yleisön pyynnöstä blogi nyt. tai hyvin pian kiitos. :)
Minkäs nimistä blogia olet pitänyt? Olen mielestäni ollut aika hyvin kartalla Suomen ATM-blogitarjonnan suhteen, mutta ei nyt tule mieleen, kuka olisit saattanut olla.
Minulla muuten oli kesällä "1 Naista"-blogi. Ideana oli juurikin olla jonkinlainen vastaveto ilmiölle nimeltä 100 Naista, enkä sitten ehtinyt kauaa pitämään sitä, kun muuan nainen alkoi tehdä itseään tykö, ja lopulta blogilta sitten putosi pohja. Nyt tietysti olisi taas pohjaa pitää ATM-blogia, mutta kun ei.
Jos tavoitteena on 365 hutia, niin ainakin se pakottaisi yrittämään niitä osumia! Pakkejahan ei voi saada tekemättä aloitteita. Ja riittävällä harjoittelulla luulisi jo taitojen parantuvan niin, että tuleekin osuttua :-D
(Tosin silloin käy kuten LB:llekin: hyvä blogi menee pilalle ajattelemattoman naisen vuoksi.)
Miksi aloit inhoamaan itseäsi yläasteella? Mikä siihen lopulta on syynä? Miksi aloit pitämään itseäsi uhrina? Kuitenkin henkisen puolen taidot on treenattavissa ihan samoin kuin esim lihakset. Niin no eihän jokaisesta tule raskaan sarjan bodaria vaikka miten nostelis rautaa eikä kaikista myyntimiehiä vaikka miten harjoittelisi mutta treeanamalla saa aina silti tuloksia ihan jokainen. Kannattaa ylipäänsä tehdä ihmissuhdetaidoista projekti jossa etenee hitaasti askel kerrallaan. Kaikkiein paskin homma on se, että yhden epäonnistumisen jälkeen päättä että ei tule mitään ja nyt lopetan koko homman. Sama kuin, että täysin treenaamaton yrittäisi nostaa penkistä suorilta 100 kiloa ja sitten katkeroituisi ja alkaisi vihata muita ihmisiä kun ei onnistukaan.
itseinho oli monen tekijän summa. No, turha syyttää koska kontrolli on loppuviimein itsellä, mutta tavallaan niin moni ulkoinen indikaattori osoitti luuserismin tunnuslukuja että eräs maailmaa parantanut vaaleahiuksinen kettutyttö katkaisi kamelin selän.
Viha taas, se on kätevä defenssi tyyliin "v*ttu mä tollasta paskaa olis halunnutkaan!"
Se säästää tehokkaasti enemmiltä pettymyksiltä.
AT-statuksesi niin loppuuko se naisten haukkuminen sitten siinä samalla?
Miten pääset eroon ongelmistasi? Hankkimalla sosiaalisia taitoja ja heittäytymällä hetkeen. Mutta muista kertoa niille naisille millä nimimerkillä kirjoitat suomikaksnelkkuun etteivät haksahda sinuun tietotyhjiössä.
jos nyt lopetan suorat aggressiot tältä erää...
että ATM on pitkälti sosiaalisten taitojen puutetta, laskien mukaan sen että sosiaalisia signaaleja ei osata tulkita. Se ei johdu siitä, että rentut tai mustat miehet pitäisivät haaremia tai olisivat edes erityisen suosittuja naisten keskuudessa. Se johtuu siitä, miten ATM näkee maailman ja miten hän tulkitsee ihan ystävällisetkin lähentymisyritykset. Ihmisillä ei yleensä ole pahat mielessä. Eikä hyvät. Useimmille ohikulkijoille olet yhdentekevä naama tuhansien muiden joukossa. Mutta jos joku lähestyy sinua, hän todennäköisesti pitää sinua kiinnostavana. Aikuisilla nuo "tapaillaan tuota luuseri-ÄXÄÄ niin saadaan hyvät naurut" leikit ovat vähissä. Aikuisena etsitään kumppania ja siihen tuollaiset leikit eivät sovi.
"ATM on pitkälti sosiaalisten taitojen puutetta, laskien mukaan sen että sosiaalisia signaaleja ei osata tulkita."
Tuossa on järkeä, enkä ole eri mieltä, mutta tuli mieleeni sellainen jatkoajatus, että onko tässä(kään) pakko ajatella, että enemmistö on oikeassa, ts. voisiko olla niinkin päin, että (myös) muut ovat kyvyttömiä lukemaan atm:n lähettämiä signaaleja eikä aina toisin päin. Jos atm kerran seuraa haluaa, kai hän sen tiedostetusti tai tiedostamattaan jotenkin tuo julki?
Useita AT-miehiä tunteneena en voi olla pistämättä sanaani tähän väliin...
Kyllä ATM viestii seurankaipuustaan, hän vain tekee sen täysin erilaisin merkein kuin enemmistö. Niitä pystyy tulkitsemaan -- mutta vain jos tietää, että kyseessä on ATM. Tarvittaisiin siis otsaan lyöty leima "Hei-kaverit-tässä-on-aito-ATM"...
Ja kuinka moni ATM haluaa sitä toitottaa? Eli helpommalla pääsee, kun opettelee puhumaan samaa kieltä muiden kanssa.
ATM:n kohdalla tuntuu ainakin nimittäin pätevän se, että "Ei" tarkoittaakin "Kyllä". Ja mitä päättäväisemmällä ja vihaisemmalla äänellä "Ei!" tiuskaistaan, sitä todennäköisemmin se olikin kutsuksi eikä karkoitukseksi tarkoitettu...
Niin se vaan on, että enemmistön säännöillä mennään. Jos enemmistö käyttäytyy tietyllä tavalla eikä joku sopeudu ollenkaan normiin, ongelma ei ole enemmistöllä. Enemmistö on edelleen iloisesti keskenään, parittlee keskenään ja liikkuu ulkona keskenään.
se tärkein asia taitaa olla, että tulee ymmärretyksi? Viesti voi olla vähän kömpelökin, kunhan se menee perille. Jos viesti ei mene perille, viestin välittäjän kannattaa miettiä missä vika on.
et ole fyysinen atm mutta selkeä psyykkinen atm. Nais flaksisi on huono koska päässäsi on joku helvetin esto joka muilta puuttuu. Ehkä jos löydät keinon miten päästä eroon tuosta estosta pääset vielä onnelliseen YTM kastiin ja voit itse valita kohtalosi.
Ilmeisesti jonkinlainen versio menettämisen/torjutuksi- tai hylätyksi tulemisen pelosta yhdistettynä hataraan itseluottamukseen ja kieroon minäkuvaan, kaikki tiivistettynä kirjaimeen "P"
Vai vielä ATM. No siinä se nähdään. Kaksi baaria käyntiä kahdesta, ja molemmilla naiset ovat selkeästi tehneet itseään tykö, vaikka toisella kertaa sattuikin vähän ujompi tapaus, joka odotti vain sitä, että kysyisit ensin "diggaax hifkii" (tuo on ymmärtääkseni jonkinlainen jääkiekko- tai jalkapalloseura. En niiden päälle ymmärrä, mutta ymmärtääkseni kannattaa valita kaupungin mukaan sopivin vaihtoehto, jos niistä jotain tietää), ja sitten että "mennääggs örrgghh meille vai teille". Vähän toista kuin eräiden kaikki viisi baarikertaa, jolloin vielä kiinnitti naisväkeen huomiota todetakseen, että lähinkin kontaktiyritys on katseleminen ohi johonkin jääkiekkoilijaan tai tummahipiäiseen kaveriin.
Ja mitä - sinua kysyttiin vanhojen tanssi pariksi? Minä sentään alemman tason miehekkäästi otin viimeisen jäljelle jääneen, ja järjestin molemmille valitettavan ikimuistoisen painajaisen.
Ja tuollaiset sitten itkevät täällä. Ha! Astu kotioven ulkopuolelle, odota pari minuuttia ja sinulla on tyttöystävä. Anna hänen kävellä sisään, ja koet intohimoisen yön.
Syö miestä tietää olevansa jotenkuten kelvollinen mutta control system kusee ja kone ei toimi. Tuon häpeää perheelleni, isäni oli sentään pitkätukkainen moottoripyöräjätkä 70-luvulla joka deittaili kylän isorintaisinta daamia ja mitä pojastaan on tullut, saamaton nahjus joka häpeää saamattomuuttaan minkä arkiaskareiltaan ehtii.
No, sanoisin että kertomasi perusteella sinussa on hirvittävä potentiaali. Tyypillisimmässä PATM-skenaariossa kun niitä tarjokkaita ei liene liikaa (ja sitten sekin yksi tai korkeintaan kaksi ajetaan jotenkin pois). Ajatellaan matemaattisesti: kahdella kertaa kahdesta baarikäynnistä sinulla on ollut mahdollisuudet - ensimmäisellä kerralla oikein hyvätkin. Toisin sanoen ATM-näkökulmasta onnistumisprosenttisi on täydet 100. Vain pieni askel eteenpäin puuttuu. En viitsi alkaa veikkailemaan, mikä se askel on ja etenkään sitä, miten sen voisi ottaa. Arveluja minulla toki on, mutta kun peilaan kaiken itseni ja omien kokemusteni kautta, kuten kaikki ATM:t silkkaa itsekeskeisyyttään tekevät.
Vai olet kateellinen PATmaxille joka saa niin helposti naisia?
Seuraavan kerran kun kävelet kadulla ja joku tyttö sattuu katsomaan kohti ja hymyilemään, mitä jos et automaattisesti tulkitse sitä ivalliseksi hymyksi. Ja lisäksi, sen sijaan että osoitat efektiivisesti ylimielisyyttä torjuen ko vastaantulijan, voisitkin mennä vain juttelemaan ja kysymään puh. numeroa jne.
Tai KTM. Nekin saavat lähentelyjä. Myös baarissa.
PS. Baarissa kannattaa pyytää tanssimaan. Sillä saa suhteen heti fyysiselle suunnalle.
"Baarissa kannattaa pyytää tanssimaan."
Voi että, kun tämä keskusteluketju on oikeastaan pyhitetty aloittaneelle nimimerkille, mutta kun en kehtaisi aloittaa uuttakaan ketjua, kun olen jo ihan liikaa kerjännyt huomiota aloituksillani viime aikoina.
Minun tuntemalleni ATM:n alalajille on tyypillistä se, että tanssitaidot ovat puutteelliset. Minä en osaa tanssia ollenkaan. Kai ne yläasteen tanssitunnit pitivät siitä huolen (ei niinkään vanhojen tanssit, niinkin traumaattinen kokemus kuin sekin oli - se meni reisille siksi, että silloin ei enää pystynyt suhtautumaan tanssiinkaan nuoruuden innolla, vaan sosiaalisesta pakosta vain vaivautui mukaan). Olenkin joskus katkerimmilla hetkilläni miettinytkin, että tanssitaitojen korostus on vain naisten ja ylempitasoisten miesten jälleen yksi uusi metku, jolla meidät olmit pelataan pois markkinoilta.
Eikä kannata ehdottaa tanssitunteja. Yliopistossa olin nimittäin saanut korjattua hieman asennettani tanssimiseen, ja menin juuri samanlaisesta ehdotuksesta, jonka joku kirjoittaisi tämän viestin perään, tanssitunnille uskoen, että siellä on naisenemmistö, eli saa parin, pääsee parantamaan fyysisen kontaktin pelkoa ja on varmaan ihan kivaakin. Toisin kävi, sieltäkin sai itku kurkussa lähteä pois, ja seuraavat pari päivää olisin vuodattanut markkina-arvourut täysillä, jos olisin silloin moisia käsitteitä tuntenut.
Toisaalta on todettava, että olin ihan oikeastikin tanssilattialla vain pari viikkoa sitten. Hilluin tietysti yksin. En tiedä, oliko se oikeasti tanssimista - heiluttelin vain käsiäni ja mietin, voiko tämä mennä lähimaillekaan oikein.
Ja koska en halua syyllistyä kovin räikeään itsekeskeisyyteen, haluan todeta, että tässäkään asiassa henkilöhistoriani ei liene uniikki.
Mutta kun ne eivät hymyile. Paitsi raamikkaille poikaystävilleen ja PATmaxille.
(Ihan oikeasti - kuka menee kysymään kadulla vastaantulevan nimeä ja puhelinnumeroa, eikä saa ympäri korvia? Ei Suomessa kertakaikkiaan voi tutustua noin, ellei ole ihan aito super-YTM tai anna ymmärtää olevansa maahanmuuttaja, jolloin etikettivirheet annetaan anteeksi).
Mikään ei ole niin hellyyttävää, kuin sähköjänistä tehosekottimessa muistuttava näky tanssilattialla.
"Voi että, kun tämä keskusteluketju on oikeastaan pyhitetty aloittaneelle nimimerkille, mutta kun en kehtaisi aloittaa uuttakaan ketjua, kun olen jo ihan liikaa kerjännyt huomiota aloituksillani viime aikoina."
Olisit nyt vaan rohkeasti avannut taas oman ketjun. Olis vähän helpompi ergonomisempaa käsitellä teidän kaikkien keissejä omissa ketjuissaan.
"Ihan oikeasti - kuka menee kysymään kadulla vastaantulevan nimeä ja puhelinnumeroa, eikä saa ympäri korvia?"
Kyllä jonkin verran on puhelinnumeroita ihan kadultakin tullut kerättyä.
Ei tietenkään jokaiselta vastaantulijalta kannata puh.numeroa kysyä, mutta arviolta 1/100 tai 1/1000 vastaantulija on poikkeuksellisen mukava, jolle on pakko mennä juttelemaan ja jonka kanssa tulee heti poikkeuksellisen hyvin toimeen. Aika harva vastaantulija on olemukseltaan ja tyyliltään ja muutenkin samanlainen ja samalla aaltopituudella, mutta kyllä sellaisen tunnistaa jos jossain sattuu näkemään.
"Minun tuntemalleni ATM:n alalajille on tyypillistä se, että tanssitaidot ovat puutteelliset. Minä en osaa tanssia ollenkaan."
Baarissa yleensä kukaan ei osaa tanssia. Kun tanssitaan nopeita, hetkutellaan vähän sinnepäin kroppaa ja kun tanssitaan hitaita, keinutaan vähän sinnepäin musiikin tahdissa. Ja tietenkin koitetaan ujuttaa kädet ihan alaselkään tai takapuolelle.
"Olenkin joskus katkerimmilla hetkilläni miettinytkin, että tanssitaitojen korostus on vain naisten ja ylempitasoisten miesten jälleen yksi uusi metku, jolla meidät olmit pelataan pois markkinoilta."
Tanssimisella ei ole mitään tekemistä taidon kanssa yökerhoympäristössä. Jo se, että enin osa ihmisiä on liian humalassa pysyäkseen tahdissa, pitää siitä huolen. Joskus harvoin näkee yökerhossa ihmisiä, jotka osaavat oikeasti tanssia, mutta he tanssivat yleensä yksin tai yhtä taitavan parin kanssa.
"Eikä kannata ehdottaa tanssitunteja."
En ehdota, ellei 40 väestö kiinnosta pariutumismielessä. Lisäksi monilla paritanssitunnilla käyvillä on pari omasta takaa.
"Hilluin tietysti yksin."
No olisit pyytänyt jonkun tanssimaan. "Lähetsätanssiin?" kiljut vaan jonkun korvaan.
Tulen sen verran vastaan, että myönnän, ettei baarissa suoritettu "tanssi" ole tanssimista sinänsä, vaan hillumista. Vitsi (ja huono sellainen) on siinä, että YT-väki osaa hillua uskottavasti, kun ATM:n hilluminen on noloa ja kankeaa. Tai ainakin niin minä koen sen, ja jos en viimeksi olisi ollut juuri silloin pirteässä nousuhumalassa, olisin ymmärtänyt tiedostaa sen siinä paikassa ja tajunnut, että nolasin taas itseni.
"Lisäksi monilla paritanssitunnilla käyvillä on pari omasta takaa."
Juuri niin. Kolmannen osapuolen mainospuheissa maalaillaan aina kuvia tanssitaitoisen miehen himoisista nuorista naisista, jotka parveilevat tanssitunneillaan löytääkseen heitä, mutta tosiasiassa ne ovat täynnä naisia ja heidän tiedätte-kyllä-minkä-tasoisia poikaystäviään. ATM:t joutuvat seisomaan, vaikka olisivat maksaneet nimellisen kurssi- eli tuntimaksun, seinäruusuina.
"No olisit pyytänyt jonkun tanssimaan."
No mutta kun... Ei kun tämä olikin vitsi, hehhee! Tosin sellaisen anekdootin voisin tuosta samaisesta illasta kertoa, että olin jopa aikeissa tehdä noin. En mitenkään tosissani, vaan lakihumalassa (nousu- ja laskuhumalan taittumakohta) kaveri alkoi yllyttämään, kun huomasimme alhaalla tanssilattialla erään yksin hilluvan, titteliltään meidän kanssa identtisen ja samaa ikäluokkaa olevan naisen. Hän kuitenkin varmaan aisti alempitasoisuuden, ja kun pääsin paikan päälle, häntä ei näkynyt. (Mikä on tietenkin hyvä - tilanne olisi nimittäin ollut hyvin nolo, sillä emme ole koskaan aiemmin virallisesti tavanneet, mutta tiesin hänen nimen ja virkanimikkeen).
"Vitsi (ja huono sellainen) on siinä, että YT-väki osaa hillua uskottavasti, kun ATM:n hilluminen on noloa ja kankeaa."
Itsevarmuuskysymys. YT- ja KT-porukka ei ole kovin kiinnostunut siitä näyttävätkö coolilta, koska he uskovat olevansa cool.
"Tai ainakin niin minä koen sen, ja jos en viimeksi olisi ollut juuri silloin pirteässä nousuhumalassa, olisin ymmärtänyt tiedostaa sen siinä paikassa ja tajunnut, että nolasin taas itseni."
YT tai KT ei koskaan mieti olevansa nolo. AT:n pahin moka on miettiä olevansa nolo. Jos miettii olevansa nolo, muut aavistavat sen ja ajattelevat että tuo on varmaan tosi nolo kun se ajattelee itse niin. Jos ei ajattele olevansa nolo, täysin idioottimaiset temput eivät vaikuta noloilta vaan hauskoilta.
"Kolmannen osapuolen mainospuheissa maalaillaan aina kuvia tanssitaitoisen miehen himoisista nuorista naisista, jotka parveilevat tanssitunneillaan löytääkseen heitä, mutta tosiasiassa ne ovat täynnä naisia ja heidän tiedätte-kyllä-minkä-tasoisia poikaystäviään."
Naiselle kynnys lähteä yksin paritanssitunnille on korkea. Kuten monelle muullekin. Siksi otetaan mukaan poikaystävä. Tai ystävä. Mutta vakipari kuitenkin. Tanssiseuraan liittyminen nuorella iällä sen sijaan takaa varman pillun useammaksi vuodeksi.
"Tosin sellaisen anekdootin voisin tuosta samaisesta illasta kertoa, että olin jopa aikeissa tehdä noin."
Olisit sitten tehnyt niin jollekin toiselle tytölle. Humalaiselle naiselle kelpaa kyllä tanssiseura, jopa AT-tanssiseura. Arvaa miksi? Katso huviksesi tanssilattiaa yökerhossa. 75% siellä keikuttavista on naisia. Miehillä on tasan kysyntää, jos vaan saa suunsa auki. Eivät ne naiset tanssi tanssimisen takia. Kysy siltä, joka ketkuttaa eniten.
Oli kuin olisin omaa elämääni kertaillut :D Minulle tilaisuuksia ei ole suorastaan hierottu naamaan tuolla tahdilla mitä sinulla, mutta jälkikäteen on tullut mietittyä että saatille olisi päässyt varmaan useita kertoja jos olisi vain tajunnut selvän vinkin. Mutta ajattelin juuri kuin sinä.
Nyt sitten kun ikää on vähän alkanut tulla ( 26v ) niin ei enää jaksa vihata itseään. Sitä ikäänkuin on käynyt jo niin pohjalla että kukaan ei voi enää siitä pahemmaksi panna. Ei vain jaksa välittää. Sen sijaan elän nykyisin omaa elämääni enkä juuri välitä siitä mitä toiset ajattelevat. Jos joku tulee soittamaan poskeaan ( ei ole koskaan aikuisiällä tullut ) niin voin sylkeä hänen naamalleen ilman mitään omantunnontuskia. Paskamaisille ihmisille osaan ja uskallan olla itsekin paska. Ja mukaville yritän parhaani mukaan olla mukava.
Ja kas kummaa: ihmisten kanssa tulee toimeen ja elämä on muutenkin suhteellisen siedettävää.
Oma syyni tuohon asenteeseen: olin koulukiusattu. Vihaa riitti yli kymmeneksi vuodeksi. Onnekseni en ole sitä tyyppiä joka olisi alkanut levittämään pahaa oloaan vaan pidin kaiken sisälläni.
Ihmissuhteitten suhteen olen siis myöhään liikkeellä, mutta parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.
Tuo on totta että kiusaaminen turmelee elämän pitkäksi aikaa, mutta vähitellen se alkaa vanhemmiten (onneksi) unohtua.
Jos tästä pääsisi itsekin vanhemmiten jalkeilleen ja normaaliin elämään kiinni niin hyvä olisi.
Pitkään siinä tosiaan menee mutta lopulta tajuaa, että suurimmaksi osaksi se viha on patoutunutta itsensä vihaamista joka sitten projisoituu muihin ihmisiin jollain tapaa. Mutta oikeasti se on ihan helvetin rankkaa vihata. Nykyään tiedän miksi itse ajauduin siihen tilanteeseen eli kiusatuksi. Kaikilla ihmisillä on jotain traumoja ja jos ei ole niin sellainen ei ole elänyt ollenkaan. Ne seuraa mukana lopun elämää mutta niiden kanssa voi elää helposti jos lopulta hyväksyy itsensä. Katkeroituminen ja itsesääli on kuitenkin eräänlaista luovuttamista.
Noin sen itsekin hiffasin että olen hiihdellyt päivästä toiseen vihaten tätä nynnyä otusta joka antoi moisen epäoikeudenmukaisuuden tapahtua. Tosin traumat ja muut vauriot ovat muodikkaita näinä päivinä ja lisäksi keksin eräänä päivänä hississä että suuri osa ihmisistä on aivan yhtä säikkyjä mikä oli ehkä yksi suurimmistä a-haa elämyksistäni pitkään aikaan.
ATM ei saa seksuaalisia tarpeitaan tyydytettyä,ja tarkoitin monipuolisella tasolla. Tai jos mies on tyytyväinen siihen,että jotain aloitteentapaista tapahtuu,sitten hän ei kai ole ATM. Sen sijaan jos mies haluaa enemmän kuin esim.mahdollisuuden päästä treffeille,ja homma kusee ennen pitkää ennen kuin parisuhde tai satunnainen seksuaalikokemus ehtii muodostua, mies ei ole päässyt omiin tavoitteisiinsa ja on yhä ATM.
Ei ole fyysisiä tai psyykkisiä ATM:iä, ellei ole miehiä jotka onnistuvat naisten kanssa fyysisesti ja miehiä jotka onnistuvat psyykkisesti.
Itsensä psyykkiseksi ATM:ksi on kyllä tapa miellyttää omaa egoa ajattelemalla ettei ole sellainen parantumaton tapaus kuten esim.fyysisesti 'rumat' miehet.
Eihän fyysisillä ATM:lla ole ollenkaan niin vaikeat oltavat, koska ulkonäköään pystyy muuttamaan. Paljon vaikeampaa on psyykkisellä ATM:lla, jolle on tarjontaa, mutta ei ole kykyä sitä hyödyntää.
Kyllä tuo nyt on vähintäänkin kyseenalaista. Saatko lyhyestä miehestä pitkän? Entäs meinaatko että plastiikkakirurgiaan vaan kaikki joiden pärstä ei miellytä?
Minä ainakin koen että psyykkiset ominaisuudet ovat kuolemaan asti elämänkokemuksen kautta kasvavat. Jos kyse todella on pelkästä ujoudesta ja huonosta itseluottamuksesta eikä jostain autismin kaltaisesta (oletettu hermoston kehityshäiriö) vaikka senkin kanssa voi ehkä selvitä. Tietysti jossakin määrin pelataan niillä korteilla mitkä on jaettu mutta sosiaaliset taidot ja sitkeys voivat ja kasvavat iän myötä kun taas ulkonäkö ei,vaan voi huonontua ja huonontuukin ennen pitkää.
Useimmat fyysiset ATM:t ovat kuitenkin "pulleita kaveripoikia". Ja laihtuminen on itsestä kiinni. Samoin salilla käynti, ryhdin parantaminen ja itselle sopivien vaatteiden hankkiminen eivät vaadi kuin hieman vaivannäköä. Akneen on lääkitys-
Tiedän monia lyhyitä miehiä, jotka kyllä saavat naista. Mutta he ovatkin ryhdikkäitä ja ovat pitäneet kroppansa kunnossa. Lyhyys ei ole ollenkaan sen veroinen este naisen saantiin kuin velttous ja pulleus.
Ja miestä naaman "rumuus" ei todellakaan haittaa naismarkkinoilla, päinvastoin on paljon naisia, jotka pitävät karskeista, "kirveellä veistetyistä" äijistä.
Sen sijaan psyykkisistä estoista pääseminen voi viedä vuosia ja siihen saattaa tarvita ammattiauttajan apua.
Rumalla miehellä voi käydä flaksi. Jopa hyvä flaksi, kuten Hjalliksella. Sosiaalisesti taidottomalla ei käy. Sosiaalisesti taidottoman komean elämä on helpompaa kun sosiaalisesti taidottoman ruman, mutta aina palataan sosiaalisiin taitoihin.
Vaikka olisi veltto ja pulska ja vitun ruma, saa pillua jos osaa käyttäytyä netin ulkopuolella normaalisti.
Terapia on hyvä vinkki.
pillua veltolta, puskalta ja vitun rumalta.
Muuten voi olla hieman hankalampaa.
esimerkiksi Leena Harkimo on vitun ruma?
Ookoo...
Eikös se ole vähän niinkuin varakas.
Harkimohan sitä paitsi on jo vanha.
Hjallis on varakas. Mikä on esimerkki siitä, että miesten pariutumisessa ulkonäöllä on melko pieni merkitys.
Komea mies omaa yleensä jonkinlaista statusta ja suosiota ja sitä kautta saa myös naisten huomiota tai viestittää esimerkiksi "maskuliinisia ominaisuuksia" leveine hartioineen. Naiset siis katsovat miesten ulkonäköä tästä kuvakulmasta.
Mutta jos ei ole varakas ja on ruma kuin mikä niin voi olla pikkaisen vaikeaa.
Pelkkä komeus ei riitä, jos on tuppisuu. Yökerhossa taas näet kuinka varsin vaatimattoman näköiset miehet iskevät nättejä naisia kun osaavat puhua.
komeus kelpaa, jopa hiljainenkin komeus. Tiedän tämän parinkin esimerkin kautta. Komealle annetaan paljon anteeksi. Jos on kokoa ja näköä niin pärjää naisten parissa jopa hieman ujonakin.
Toki jos päälle ladataan vielä sosiaaliset taidot (jolloin mies nähdään sosiaalisesti taitavana joka myös viestii mahdollisesta statuksesta)(tiesitkö muuten että sosiaalisen älyn on joskus kerrottu melkein suoraan mahdollisesti korreloivan menestymisen kanssa työelämässä?) niin silloin on hyvin pullat uunissa.
Onhan aivan selvä että omien ominaisuuksien esille tuomisella sekä viestinnällä toisen kanssa on huomattava merkitys. Sitähän monilta näiltä ATM:ltä puuttuu. Osa vain tulee asioista kokemuksen kautta ja kokemusta on vaikea hankkia jos kokematonta ei huolita edes alkuun.
Mutta tämä tästä asiasta.
hiljainen on eri asia kun sosiaalisesti taidoton.
"Osa vain tulee asioista kokemuksen kautta ja kokemusta on vaikea hankkia jos kokematonta ei huolita edes alkuun."
Paskat. Jokainen on ollut joskus kokematon.
http://www.youtube.com/watch?v=QNR-S_qJdfI
Viina tosiaan toimii, mutta kun se myrkky on ristiriidassa arvojeni kanssa ja näen sen lähinnä polttoaineena, liuottimena tai puhdistusaineena. En muutenkaan kestä krapulaa lainkaan.
Tuolloin sitäpaitsi nainen ihastuisi mieheen joka on humalassa hauska ja hermostuisi tyystin kun mies selvinpäin on pelkkä mykkä varjo eilis-iltaisesta itsestään.
http://www.youtube.com/watch?v=2csrtTBc1RY