Yrittäkääpä eläytyä

tällä tavalla vaan edotan sullekin uutta harrastusta leipomisesta ja leivo oikeen maukas kakku ja sämpylöoita ja niin edelleen kokemusta on ja on mukavaa

ja katseltiin taivaalle, kun lestavanhemmat odotti, että nyt tulee maailmanloppu.

Helvetillä siinä oli peloitus, kun vielä olimme raiskatut kakarat siinä pihalla odottamassa helvettiin menoa.

Ei sitä koskaan unhoita, mille lapsen tuntui, kun ei tiennyt muuta, kuin Helvetissä on ikuinen liekki.

Siinä ei ollut rakkaudellista opetusta meille yhdellekään kakaralle.

pientä Herranpelkoa, jottei tulis kiirus liian myöhään!!!

Minut peloteltiin helvetillä ja kaikella muullakin, mutta oli sillä syvä merkityskin.

Kaivossa oli kaivomörkö. Järvesä asusti vesihiisi. Metsässä oli metsänpeikko. Soramontuilla oli hautautunut elävältä poika, joka oli mennyt sinne yksin leikkimään.
Katolle ei passannut mennä, sillä Jumala pudottaisi kuuman kiven päähän.

Mutta kaikista pahin oli helvetillä pelottelu.
'Jos et totellut ja teit tuhmuuksia, et pääse taivaaseen, vaan joudut helvettiin.
Minun nuoruudessani varsinkin seuroissa saarnat olivat tulikivenkatkuisia. Minä sentään hillitisin itseni, mutta monet aikuiset alkoivat kiljua ja tulivat ekstaasiin.
Maailmanloppua saarnattiin 60-luvulla ahkerasti ja että se tulee ennen vuotta 2000.
Minusta tuntui, ettei mun kannata koulua ottaa tosissaan, kun kerta loppu kohta tulee.

Lestadiolais-seurojen meininkiä on kuvattu hyvin Kalle Päätalon kirjoissa.
Monet yöt valvoin lapsena miettiessäni, olenkohan nyt varmasti synnitön, että pääsen taivaaseen, jos maailmanloppu tulee yöllä.
Joka aamu kuitenkin heräsin pakkastalvina siihen, kun äiti alkoi viritellä tulia pirtin uuniin.

Elämä on jatkunut näihin päiviin, enkä usko enää koko maailmanloppuun enkä helvettiinkään.
Ne kaikki ovat vain raamatun vertauksia ja kuvakieltä.

Meilä vain tippuivat kuumat kivet taivaasta jos olit tuhma. Ei sitä äiti ja isä sanonu vaan mistä lie kuulin. Koulusa varmaan kuulin, ei sitä opettaja opettanu vaan toiset lapset, mistä lie olivat kuulhet. Maailmanloppua meilä ei pelätty lapsenakhan.

Muumipeikosa on se pyrstötähti kirija, jos net olivat lukenhet siittä ja luulivat toeksi? Siis net ketkä uskoivat maailmanlophun.

Ei vainkhan. Miepä koitan tosishan nyt.

Lapsia on tosi helppo pelotella ja manipuloida. Näin kun saadaan pohja kuntoon niin mikäpä se on sitten valmiiseen maahan alkaa istuttamaan iankaikkista herranpelkoa ja tarkoitan tällä nimenomaan herranpelkoa sillä Jumalalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, sanoipa Lyylerikin mitä tahansa.

Kipu, tuska, pelko ja ahdistus eivät koskaan luo onnellista elämää eikä oikeaa aitoa uskoa.

Jumalallinen rakkaus vain sen tekee. Ei tuomitseva vaan rakastava ja jos tarpeen niin hellästi nuhteleva, varsinkin kun on kyseessä lapset ja nuoret.

Mutta tokihan Jumala saa ärähtääkkin. Silloin kun isot miehet opettavat lapsilleen ja laumalleen harhaanjohtavaa opetusta, jonka kylkiäisinä kulkevat epämääräiset käskyt ja kiellot, jotka sitten eivät olekkaan käskyjä ja kieltoja vaan ovat käskyjä ja kieltoja eiku miten se nyt meni, mutta kuitenkin.

Joskus vain täytyy sitten herätä. Seuraavatko helvetilliset saarnat ihmisen mukana hautaan asti? Nousevatko ne esiin painajaisunina? Eikö niistä pääse koskaan eroon? Eikä edes terapian avulla?

Minkälaisia ovat sellaiset vanhemmat, jotka antavat toisten ihmisten kasvattaa omat lapsensa tulikiven katkuisessa jumalan pelossa ja itsekkin sitä opetusta sitten jatkavat?