Uskonnon ylivoimainen ote.

Toistaiseksi näyttää siltä, että uskonnot ja uskovat saavat vapaasti Suomessa harjoittaa uskoaan. Samassa yhteydessä näillä uskonnoilla ja niiden uskovilla eläessään vapaassa maassa on oikeus levittää uskomuksiaan kaikkia median luomia menetelmiä hyväksi käyttäen.

Toisaalta on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat tulleet havainneksi, että uskonto on jollakin tavalla ahdistanut, painostanut, tehnyt elämästä vaikeaa, vienyt työkyvyn, aiheuttanut masennusta ja niin edelleen. Tyypillisesti kyseessä on tietenkin heikko ihminen, uhri, joka ei ole ymmärtänyt uskontoa, jossa hän on ollut jäsenenä. Hän on ahdistunut, mutta syy on hänen heikkoutensa ja alttiutensa vaikutuksille. Se ei ole väärin, että tämän ihmisen heikkoutta on käytetty hyväksi. Kukapa olisi arvannut miten vaikeassa tilanteessa tämä ihminen on tai tiennyt hänen kyvyttömyydestään sanoa: "Ei!". Hän saattoi olla hieman ujo, hiljainen, syrjään vetäytyvä tai äänekäs, tohukas, innokas tekemään kaikkea uutta. Hän saattoi olla ihan tavallinen.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että tämä ihminen on hiukan kipeä. Kipeä nimenomaan korviensa välistä. Aivan kuten politiikassakin, uskontojen johtajat ja siinä sivussa muut uskovatkin, tekevät kaiken aina parhaan ymmärryksensä mukaan lähimmäistä rakastaen eivätkä koskaan pyri mihinkään muuhun kuin kanssaihmistensä auttamiseen. Jostakin oudosta syystä tämä tarinamme ihminen on kuitenkin saanut osakseen jotakin aivan muuta. Ketä on syyttäminen? Kuka jakaa oikeutta tällaisessa asiassa?

Jeesus tietenkin! Jeesukselle voidaan heittää kaikki vastuu ilman että tarvitsee ottaa yhteyttä ongelmalliseen tapaukseen, joka on vielä alkanut vihaamaankin kaikkea uskontoon littyvää. Tämä ongelmatapaus saa ihan itse ottaa yhteyttä terapeuttiin ja kysellä kuulumisia ammattiauttajalta, koska Jeesuksella on kiire hoitaa uskovia, jotka ihan vilpittömästi rukoilevat anteeksiantamusta - hänelle joka on kipeä. Itse he ovat synnistä vapaita. Vapauteen Herra on heidät vapauttanut. Turhaa siinä miettimään, miksi jotakuta ahdistaa tämä uskonto. Ihmistä ahdistaa vain hänen omat himonsa - kuten viha uskontoa kohtaan. Eivät suinkaan uskovat ja uskonnot.

Perin outoa, että tässä vapaassa maassa uskontojen ongelmat ovat poikkeuksetta yksilöitä eivät kollektiiveja. Kollektiivi on instituutiollinen elin, jota ei voi osoittaa sormella. Miten sitä voisikaan, eiväthän ne tee virheitä. Ihmiset kyllä muodostavat nämä kollektiivit; mutta, koska tämä sairas ihminen on ollut osa ryhmän dynaamista rakennelmaa, hän on yksin syypää ongelmiinsa.

Meillä on tässä vapaassa maassa kuitenkin käsite nimeltä työpaikkakiusaaminen. Työpaikkakiusaaminen käsittää muiden muassa panettelun, henkisen vainoamisen, seksuaalisen häirinnän ja muutamia muita asioita. Uskonnot eivät tee mitään edellä mainituista asioista ja siksi onkin mahdottoman outoa, miten ihminen, joka on omasta mielestään joutunut seksuaalisuutensa kanssa kiperään ongelmatilanteeseen voi väittää sen tapahtuneen uskovaisten välityksellä tai uskonnon sisällä. Se oli ihan varmasti perhe, koulu tai kaverit, jotka siihen ajoivat. Jos hän on joutunut selän takana juorutuksi ja siitä syystä hyljeksityksi tai kenties pastorin puhuteltavaksi kaikkien kuullen ja siksi kollektiivisesti riivatuksi julistetuksi, ei ole mitään syytä verrata tilannetta työpaikkakiusaamiseen, koska se ei ole ollut hänen työpaikkansa eikä häntä ole kiusattu vaan hänelle on kerrottu totuus ja ilmoitettu Jumalan tahto. Jeesus armahtakoon tätä uhri poloista, sillä hän on epäkelpo. Onneksi pedofiilipapit joutuvat helvettiin. "Hehän ovat perverssejä ahdistelijoita", kummastelevat uskovat. Siunatkoon, jos joku päästänsä hiukan "höveliksi" hairahtunut työkyvytön masennuspillereitä popsiva uskaltaa manata elämänsä taipaleella kohtaaman uskonnollisen ryhmän suoraan helvettiin, koska hehän eivät ole pedofiileja. Ihan omasta syystään meni tuo ihminen korviensa välistä pyörälle. Jeesus kuitenkin armahtaa, ristiin kun katsellaan ja lauletaan: "Kumbayaa my lord!".

Ehkä meillä on joskus tulevaisuudessa asiat kuitenkin toisin. Jospa uhreillakin olisi joskus oikeus(!) ja uskovilla vastuu(!). Mene ja tiedä.