Romanttiset laulut.

Axl:n tanssi on yhtä lumoavaa ku käärmetanssi, tai se ainaki näyttää samalta! :D Ja naiset saa varmaa vielä enemmän irti tosta tanssista kuin mitä ite saan. ;)

UPDATE_8948423 kirjoitti:

Axl:n tanssi on yhtä lumoavaa ku käärmetanssi, tai se ainaki näyttää samalta! :D Ja naiset saa varmaa vielä enemmän irti tosta tanssista kuin mitä ite saan. ;)

hiukkasen huvittavan näköistä kyllä, mutta biisi, se on jotain ihan mahtavaa, Slashin pidempi kitarasoolo-osio iskee tajuntaan xD

Ton tokan biisin kirjoittajan kannattas ehkä tavata joku tohtori. Voi olla et pää on vähän pipi.

Johnny Thundersin "You can't put your arms round a memory"
Kertoo siitä kuinka parhaat päivät on takana, ihmiset on hylkänyt jne...ja Thundersin heporiippuvaisuudesta...

Tykkään soitella itse kitaralla sitä, koska siinä on hieno sointukulku ja mahtava tunteellinen kertsi...

Hänellä on kymmenittäin upeita kappaleita. An Innocent Man on yksi parhaista levyistä, kunnianosoitus 50- ja 60-luvun amerikkalaisille pop-artisteille. Nimikappale muistaakseni Ben E. Kingille; ainakin bassolinja muistuttaa "Spanish Harlem":ia niin paljon, että live-keikoilla yleisö (ja myös artisti itse) toisinaan alkaa laulaa tätä bassointron alkaessa soida.

Lullaby (Goodnight My Angel) taas on sävellyspuolelta ollut aina Joel-suosikkejani; alun perin pianoinstrumentaaliksi tehty kappale sai lopulta ateistikehtolaulusanat.

Vaikka nuo kaksi kappalettakaan eivät Joelin ihan tunnetuimpia ole, laitan tähän viisi harvinaisempaa suosikkiani häneltä

http://www.youtube.com/watch?v=fChN-6VDakA All for Leyna. 80-luvun alun karuhko soundimaailma ei poista tosiseikkaa, että kappale on hienosti rakennettu - etenkin siirtymä C-osaan ("I'm failing in school...") osoittaa pop-koukkujen täydellisen hallinnan.

http://www.youtube.com/watch?v=EgseE3WuEYM Zanzibar. Kunnianosoitus jazzklubeille - ja kenties myös Steely Dan -yhtyeelle. Joidenkin mielestä kappale sortuu omaan monimutkaisuuteensa, mutta itse rakastan outoja siirtymiä, vaikka sitten nopeaan jatsailuun. Studioversion trumpetin soitti aito jatsimies Freddie Hubbard, mutta ei tämän livetulkinnan solisti jää juurikaan toiseksi. (Huomioitavaa on myös, miten hyvä live-esiintyjä Joel taas on jätettyään alkoholin. 90-luvun livetaltioinnit ovat kaukana tästä perfektionismista.)

http://www.youtube.com/watch?v=UWrnW8DEHng Shameless. Alkuperäinen studioversio ja Garth Brooksin cover toimivat toki nekin, mutta tämä liveversio osuu maaliin täydellisesti Joelin jimihendrixmäisen häpeämättömän ruman laulutyylin ansiosta.

http://www.youtube.com/watch?v=Cl5HlFas0aQ Falling of the Rain. Fantasiafolkia ensimmäiseltä albumilta. Tyylillisesti kaukana myöhemmästä tuotannosta, mutta jo tässä lahjakkuus sekä kirjoittajana että soittajana tulee hyvin esille. Cembalon ja pianon yhteissoundin fantasia-ainesta hyödynsi samoihin aikoihin myös Queen kappaleessaan "The Fairy Feller's Master Stroke", mutta valitettavasti nämäkin äänimaailman hienoudet unohdettiin valtavirtamusiikissa 70-luvun puolivälin jälkeen.

http://www.youtube.com/watch?v=BwoNWr_B-t8 Travelin' Prayer. Toinen uran alkupään kappale. Energisyydessään tuotannon kärkipäätä ja live-esityksissä rumpali Liberty DeViton voimannäyte (harmillisesti rumpali ja Joel riitautuivat jokunen vuosi sitten, joten yhteistyö päättyi).

Sanoituksista en nyt avauksen aiheeseen liittyen sanonut mitään, mutta kyllähän näissä kaikissa romantiikkaa joltakin suunnalta lähestytään (All for Leynan pakkomielteestä Shamelessin ruumiillisuuteen ja Travelin' Prayerin kaukorakkauteen).

BONUS: http://www.youtube.com/watch?v=krJ0qZKuZxg Root Beer Rag. Vähän erilainen a cappella -cover Joel-kappaleesta kuin tuo Lullaby.