Miten (pitäisikö) kertoa lapsille että heidän äidillä on rinnakkaissuhde toisen miehen kanssa?
Vaimoni on ollut saman miehen kanssa kahdessa jaksossa uskoton. Olemme käyneet parisuhdekeskusteluissa yhdessä ja hän erikseen.
Mikäli asia johtaa eroon, niin mietin jatkuvasti miten asiaa pitää kertoa lapsille (kouluikäisille). Katkerana haluaisin tietysti "kostaa" kertomalla "kaiken" mutta ...
Toisaalta mietin millaisen version totuudesta niille pitäisi kertoa. Lasten älykkyyttä ja kykyä tehdä havaintoja ei saisi aliarvioida. Sen takia olen miettinyt että pitäisikö kertoa asiat melko sellaisenaan ilman kaunisteluja eikä jättää olennaisia asioita kertomatta. Olen miettinyt että jos asia jää lasten kanssa selvittämättä niin heille jää suuri tiedonaukko jonka he täyttävät mielikuvituksilla joista voi muodostua täysin vääriä johtopäätöksiä. Teini-iässä ja aikuisena asia voi jatkua ongelmina omissa parisuhteissa ja jopa psyykkisiä ongelmia joita täytyy hoitaa ammattilaisten avulla.
Mikäli meille tulisi ero niin vaimo muuttaisi heti pois toisen luokse. Tässä tilanteessa lasten suhtautuminen äitiinsä, minuun ja äidin salarakkaaseen pitäisi saada käsiteltyä.
Olen täysin hukassa ja toivon asiallisia kommentteja, please.
Vaimoni on ollut saman miehen kanssa kahdessa jaksossa uskoton. Olemme käyneet parisuhdekeskusteluissa yhdessä ja hän erikseen.
Mikäli asia johtaa eroon, niin mietin jatkuvasti miten asiaa pitää kertoa lapsille (kouluikäisille). Katkerana haluaisin tietysti "kostaa" kertomalla "kaiken" mutta ...
Toisaalta mietin millaisen version totuudesta niille pitäisi kertoa. Lasten älykkyyttä ja kykyä tehdä havaintoja ei saisi aliarvioida. Sen takia olen miettinyt että pitäisikö kertoa asiat melko sellaisenaan ilman kaunisteluja eikä jättää olennaisia asioita kertomatta. Olen miettinyt että jos asia jää lasten kanssa selvittämättä niin heille jää suuri tiedonaukko jonka he täyttävät mielikuvituksilla joista voi muodostua täysin vääriä johtopäätöksiä. Teini-iässä ja aikuisena asia voi jatkua ongelmina omissa parisuhteissa ja jopa psyykkisiä ongelmia joita täytyy hoitaa ammattilaisten avulla.
Mikäli meille tulisi ero niin vaimo muuttaisi heti pois toisen luokse. Tässä tilanteessa lasten suhtautuminen äitiinsä, minuun ja äidin salarakkaaseen pitäisi saada käsiteltyä.
Olen täysin hukassa ja toivon asiallisia kommentteja, please.
Vastaukset 42
Vanhimmat
selityksenä mielestäni voisi kertoa lapsille toisen vanhemman seksisuhteista.
Mielestäni muuten ei.
Eikä erotilanteessakaan kostomielellä, vaan neutraalina selityksenä.
Kaiken kaikkiaan - TÄMÄHÄN EI OLE LASTEN SYYTÄ. Miksi laittaa heidän hartioilleen asioita, joita he eivät pysty käsittelemään? Aikuinen lapsi pystyy käsittämään jo, että vanhempikin tarvitsee seksiä - ja saattaa sitä jopa himoissaan muualta hakea kuin omalta puolisolta. Siis tarkoitan, että aikuinen lapsi, jolla jo itselläkin on ollut seksisuhde, vasta ymmärtää seksin mahdin ihmisen elämässä. Tai näin minä ainakin (isä kuoli kun olin 15, ja äiti otti uuden miehen.... näihin kokemuksiin peilaan).
Jos päädytte jatkamaan avioliittoa, niin mielestäni lapsille ei pidä kertoa salarakkaista ja vanhempien seksielämän ongelmista.
Jos on syytä kommentoida - riitaa ym. - niin mielestäni noinkin pienille lapsille tulisi kertoa peitelty versio, eli kertoa vain, että vanhemmilla on erimielisyyttä. Siis jos avioliitto jatkuu.
Kommentoisin pari kohtaa:
EI OLE LASTEN SYYTÄ:
Kun kävimme läpi "vikalistaa" niin useammassa kohdassa lapset tai heidän kaverit on mainittu. Kuulostaa tietysti "sairaalta" mutta tosi on. Lapset ovat täysin terveet ja "esimerkillisiä" mutta heillä ja heidän kavereilla on vaimon mielestä "jotain ominaisuuksia" jotka ärsyttävät kriittisen pahasti. Näitä "ominaisuuksia" olemme ottaneet "käsittelyyn" ja työstämme arkielämässä mutta emme ole puhuneet niistä lapsille siinä merkityksessä että ne ovat avioliiton ongelmakohtia.
SYYTÄ KOMMENTOIDA:
Emme ole riidelleet lasten edessä joten he eivät tiedä asioista mitään (luulisin ainakin näin). Olen päättänyt omalta osaltani olla kertomatta niin kauan kun heidän äiti asuu kotona.
Kyllä lapset yleensä huomaavat, että jotain on pielessä, vaikka vanhemmat eivät heidän nähtensä riitelisi. Siksi on ihan hyvä antaa heille jonkinlainen selitys, mitä on tapahtunut.
Minä jättäisin kuitenkin jatkossakin kertomatta, jos äiti on nähnyt lapsissa tai näiden kavereissa jotain vikaa. Ei ole mitään syytä sälyttää heille tällaista tietoa.
Äidin rinnakkaisuhteesta kertoisin ehkä vasta sitten, jos tulee ero, ja äiti muuttaa yhteen toisen miehen kanssa. Sehän on sellainen konkreettinen tilanne, joka vaatii selityksen. En myöskään korostaisi sitä äidin suhteen seksuaalista luonnetta, koska se ei kuulu lapsille millään lailla. Sen sijaan on ihan hyvä korostaa, että äiti on äiti edelleen... Eli tuli ero tai ei, yrittäkää hoitaa se keskenänne niin, että lasten ei tarvitsisi ottaa kantaa siihen, onko toinen vanhemmista "paha" ja toinen "hyvä".
Olen itse ollut lapsen asemassa vastaavassa tilanteessa, ja yllä esittämäni on se, miten olisin toivonut asioiden menevän.
Tuo musta-valkoinen kanta "hän on paha" vs "minä olen hyvä" on varmasti jätettävä meidän aikuisten käsiteltäväksi eikä lapsille.
Mutta lapset joutuisivat kuitenkin muodostamaan käsityksiä tapahtuneesta. Mieleen tulee esim:
- millaiset arvot lasten äiti edustaa ja viestittää lapsille
- miten heidän äiti selittää vastuunsa
- miten voidaan perustella lapsille että äidin päätös rikkoa koti, perhe, kaveripiiri, suhde sukulaisiin ja tuttaviin on niin perusteltu ja sisältää enemmän hyvää ja hyötyjä ja on niin suurta - kuin nykyinen tilanne - varsinkin kun koko perhe on toiminut hyvin, ilman riitoja ja varmasti heidän puolesta täysin ok
- miten äiti suhtautuu luottamukseen - voiko äitiin enää luottaa
- millaisia ohjeita ja mallia äiti antaa lapsille kun he joutuvat miettimään omia parisuhdeongelmia
- vaimon uusi mies on myös avioliiton pettäjä, millaisia arvoja jne hän viestittää minun lapsilleni
Lisäksi olen miettinyt onko niin, että vaimoni saa automaattisesti huoltajuus ja lapset viedään mikäli hän niin haluaa ?
Lapset voisi unohtaa kaiken seksuaalisuuden ulkopuolelle.
Lapset eivät ole vielä valmiita eivätkä pysty käsittelemään niin monimutkaista asiaa kuin äisin seksuaalisuus ja rinnakkaissuhde. Moraaliset asiat saattavat olla tiukassa varsinkin kun ne koskevat omaan äitiä.
Parempi kuitata asia "kevyemmin".
Jokaisella lapsella on oikeus muodostaa OMA mielipiteensä omista vanhemmistaan, ilman manipulointia.
No kuule jos SINÄ et kerro, että lasten äiti käy panemassa vieraita miehiä pari kertaa viikossa, niin miten ne lapset sen tietäisi?
Voi hyvänen aika. EI LAPSILLE PIDÄ AIKUISTEN SEKSISOTKUJA KERTOA.
Oletko ihan sairas?
Alle 16-vuotiasta ei saa edes altista seksille - pornolle, puheelle nussimisestä ym. Saat vielä oikeasti hyväksikäyttösyytteen!
Näyttää lisäksi siltä, että SINÄ olet jo PÄÄTTÄNYT että ero tulee.
Erostakin voi kertoa monella tavalla lapsille.
Jos sinun pitää - on aivan pakko nuo nussimiset tuoda esille, niin ota ne LAKIMIEHEN KANSSA (eli se huoltajuus). Ei jumalauta alaiäisten lasten!
Tuo sana "kevyemmin" on nimenomaan ydinkysymys:
Mikäli asiaa vain käsitellään "kevyesti" niin lapsille saattaa (mielestäni) jäädä niin paljon aukkoja ja kysymyksiä vastaamatta mikä johtaisi lähitulevaisuudessa ja myös pitkällä tähtäimellä vinoutuneisiin asenteisiin ja ehkäpä jopa psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin. Mielestäni lapsi kaipaa kunnon vastauksia ihan siinä missä petetty kaipaa vastauksia pettäjältä tapahtuneeseen.
Onko lapsella kyky muodostaa oikeanlainen OMA mielipide?
Ei varmasti ole. Sen takia asia ei saisi (taas mielestäni) jättää lapsen omaksi tehtäväksi vaan asiat pitäisi alkuvaiheessa, myöhemmin ja aina välillä käsitellä oikeilla sanoilla ja termeillä eikä peitellä "lapsikielisanoilla". Mikäli lasten äiti on ollut rinnakkaissuhteessa aloitteellinen, aktiivinen ja suhde on toistunut niin rinnakkaissuhteen tahallisuutta ei voida kiistää. Tästä johtuen epäilen onko äidillä kyky olla lasten lähikasvattaja koska kasvatukseen kuuluu taloudellisten vastuiden lisäksi mm. arvojen, moraalien, periaatteiden, rehellisyyden, avoimuuden, oideudenmukaisuuden ja luottamuksen opettaminen lapsille. Mikäli lasten aidillä ja uudella miehellä ovat nämä kaikki arvot käännetty palvelemaan vain omia tarkoituksia ja intressejä niin kyseenalaistan heidän roolia jatkossa lasten kanssa.
Lapset ovat mielestäni fiksumpia kuin mitä me aikuiset luulemme. Siksi emme saa aliarvioida heidän kykyjä ottaa kantaa em. seikkoihin, siksi asiat täytyy puhu halki poikki ja pinoon luotettavien ja rakastavien ihmisten kanssa.
On ehkä kuulostanut siltä että tarkoitin aikaisemmin että puhutaan varsinkin seksiasioista ja nussimisesta.
Näin ei ole. En puhuisi niistä ollenkaan. Olen ajatellut arvokeskustelua em. asioista.
"Mikäli lasten äiti on ollut rinnakkaissuhteessa aloitteellinen, aktiivinen ja suhde on toistunut niin rinnakkaissuhteen tahallisuutta ei voida kiistää. Tästä johtuen epäilen onko äidillä kyky olla lasten lähikasvattaja koska kasvatukseen kuuluu taloudellisten vastuiden lisäksi mm. arvojen, moraalien, periaatteiden, rehellisyyden, avoimuuden, oideudenmukaisuuden ja luottamuksen opettaminen lapsille. Mikäli lasten aidillä ja uudella miehellä ovat nämä kaikki arvot käännetty palvelemaan vain omia tarkoituksia ja intressejä niin kyseenalaistan heidän roolia jatkossa lasten kanssa."
Edelleen: tuo ei ole tosiaankaan asia, jota ALAIKÄISTEN lasten kanssa pohditaan!
Ihan vakavissasi pohdit että otat puheeksi lasten kanssa, että äiti lähti hakemaan aktiivisesti vierasta?
Mene kuule oikeasti nyt äkkiä eroryhmään tai psykiatrille. Noista asioista voidaan puhua ja pitää puhua aikuisten kanssa, mutta ei tosiaankaan lasten!
Sulla on nyt ns. oma lehmä ojassa ja pahasti: eli SINÄ toimit ajaen omia itsekkäitä intressejäsi ja kaikki arvosi on käännetty palvelemaan sinun tavoitteistasi --> kostoa äidille ja sitä kautta / sen lisäksi yksinhuoltajuutta sinulle.
Älä sekaa kuule lapsia tähän!
Mikäli käy niin että ero tulee (sen päätöksen tekee vaimo) ja se lähtee kodista ulos ja muuttaa sen toisen kanssa asumaan.
Mitä sitten kerron lapsille kun ne alkaa kysymään:
- Miksi äiti asuu toisen miehen kanssa?
- Mitä pahaa me ollaan tehty sille?
- Kuka se mies on?
- Pitääkö meidän muuttaa sinne?
- Olisinko voinut tehdä jotain?
...
aikanaan kysytään
- Voidaanko enää koskaan luottaa äitiin tai sinuun tai ... ?
- Valehtelemisesta
- Rehellisyydestä
- Lupauksista
- Avioliiton sitoutumisesta
...
Moni näistä kysymyksistä ja paljon muitakin kysymyksiä tulee heti asian paljastuttua. Jos pitää odottaa siihen asti kunnes ne ovat täysi-ikäisiä niin luulen että alkaa olla vähän myöhäistä vaikuttaa niiden ihmissuhdekasvatukseen. En minä nyt sentään voi vastata "äiskä lähti jonnekin, menkää nyt vaan takas pelaamaan tietskarilla".
Tietysti minulla on paha olo, olen surullinen, tunnen vihaa ja kaikkia näitä. Sen takia NIMENOMAAN haluan saada asiallista perspektiiviä ja kannanottoja puolesta tai vastaan, ei tämä ole mikään provo tai herjaketju. Haluan korostaa sen, että en todellakaan tiedo tuleeko meille ero. Mutta jos tulee, niin haluan että tämä asia lasten kanssa on edes jotenkin kristallisoitunut koska se on heti ensimmäisiä asioita johon täytyy ottaa kanta.
Olen sijoittanut reilusta aikaa näihin ajatuksiin ja kirjoitellut tähän ketjuun joten pyydän teiltä ASIALLISTA PALAUTETTA !!!
Eli tosiaan sanot: äiti rakastui toiseen ja lähti hänen kanssaan.
-->Eli voit kertoa lapsille että äiti lähti koska on rakastunut toiseen. Ei siinä seksiä tarvita selittelyihin, mutta itsetuntoa sulta se kysyy. http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8298159/38777261
Käytin tahalla rumia sanoja, kun et näe oman asiasi eli kostosi ajamista tässä keskustelussa. Olet hautonut ja haudot vain sitä, että miten saat kostettua vaimollesi sen toisen miehen. Vastaus EI SIIS OLE, että kerrot lapsille, että "äiti lähti toisen kyrvän perään - se on 20 senttinen kun mulla on vain 13".
Ja käytän nyt tahallani rumia sanoja, jotta tajuaisit, että koko viestisi henkii vain sitä, että haluat kostaa vaimollesi ja suunnittelet tekeväsi sen lastesi kautta. Mustamaalaamalla heille heidän äitinsä.
Ok. Nainen on tehnyt SINULLE väärin ja lapsilleen väärin, mutta se EI OLE LASTEN VIKA. Älä siis tee heille hallaa.
Sinun tosiaankin pitää odottaa siiihen asti, että he ovat täysi-ikäisiä kunnes alat panetella heidän äitään heille.
ASIALLISTA on kertoa, että äiti rakastui toiseen mieheen ja muutti tämän luokse. Että hän on edelleen teidän äiti, ja te saatte häntä tavata niin paljon kuin haluatte ja asua KUMMASSA kodissa haluatte. 12 v lapsi saa jo itse päättää.
Sen sijaan voit kertoa - tai sinun pitääkin kertoa - että se sattuu sinuunkin, että äiti lähti pois.
Että olet siksi surullinen. Lapset kuitenkin huomaavat sen, että olet pahalla päällä. Se on hyvä selittää. Ja sanoa, että se on normaalia.
Kyllähän lapset itsekin riitelevät kaveriensa kanssa: asiaa voi selittää vaikka sen kautta, jos lapset ovat kovin pieniä.
Ja korostaa tietysti, että riita oli heidän äitinsä ja sinun välinen: se ei liity lapsiin mitenkään, ja ei ole mitenkään heidän syytään. Tai sille ei olisi voinut tehdä mitään.
Kyllä ne muksut itse aikuisena tajuavat - ja kysyvät sinulta (jos teillä yhä on hyvät välit) - miten ne asiat oikein menivät.
Pettämisillä ja seksinhaulla on turha nyt lapsia rangaista - he eivät pysty vielä käsittämään aikuisten seksuaalisia tarpeita / himoja.
Minusta paras ja uskottavin oppi lapsille tulee kuitenkin siitä, miten asiat käytännössä tapahtuvat. Kaikkia asioita ei voi selittää puhki, eikä oikeastaan pidä yritääkään siinä vaiheessa, kun on itsekin tapahtuneen takia voimakkaissa tunnetiloissa.
Minusta tärkein asia, mitä lapsille tuossa tilanteessa voi välittää, on se, että vaikeistakin asioista voi puhua maltillisesti, järkevästi ja syyttelemättä. Jos johonkin asiaan ei ole valmiita vastauksia (mikä on todennäköistä), sen voi kyllä lapsillekin myöntää. Joka tapauksessa tulette kaikki miettimään tätä asiaa vielä monta kertaa uudelleen ja huomaamaan, että aika tuo uusia näkökulmia ja uutta ymmärrystä.
Lapset tarvitsevat tässä kohtaa ympärilleen turvallisia aikuisia. Vanhemmat ovat vanhempia, tekivät he mitä tahansa - teette palveluksen lapsillenne, jos ette pyri horjuttamaan sitä toisen osapuolen luotettavuutta totuuksia kertomalla.
Erotilanteessa yhteishuoltajuus on yleisin vaihtoehto. Yrittäkää säilyttää keskusteluyhteys, niin saatte asumiset yms. sovittua tasapuolisesti.
Siltikään kukaan lapsi ei ajattele noin "vaikeasti" kuin sinä nyt tällä hetkellä analysoit asiaa.
Kukaan lapsi ei varmasti ajattele pahaa tai vääristy jos vanhempana kuitenkin äiti HYVÄ. Tunteilleen ei kai kukaan mitään voi, vahingot jo teidän perheessänne tapahtunut, mutta äitiys ja isyys eivät ole niitä asioita joita sotketaan suhdekiemuroihin. Lasten kasvun kannalta anna heidän säilyttää äitinsä "madonnamyytti", kertomatta seksuaalisista ja aikuisten asioista. Pahimmassa tapauksessa kaikki kääntyy sinua vastaa. Ole isä ja anna äidin olla äiti.
Toivon voimia sinulle kaiken keskellä jaksaa jatkaa eteenpäin
erottaa tämä ihminen äitinä ja puolisonasi. Ja muista erottaa teot sinua kohtaan ja perhettä kohtaan. Onko hän hylkäämässä sinut vai sinut ja lapsenne?
Voin itse sanoa, että omat vanhempani eivät nuoruudessaan olleet puhtaita pulmusia. Tiedän heidän teoistaan ja ikinä en ole samoja asioita tehnyt. Ja silti heitä rakastan. Asia voisi olla toinen, jos vanhempani eivät olisi ikinä hyväksyneet mokiaan vaan olisivat osoittaneet vihaansa toisiaan kohtaan ja jatkuvasti tätä korostaneet minulle lapsena (silloinhan en edes tiennyt näistä jutuista). Kummatkin vanhemmat ovat aina ohjanneet minua moraalisesti oikeisiin ratkaisuihin ja ovat aina olleet vastuullisia vanhempia. Ovat aina asettaneet minut omien henk.koht. tunteidensa edelle. TÄMÄN minä olen heiltä oppinut.
Muista nyt, että joskus sä vihastasi yli pääset ja sulla on jäljellä lapset, jotka kantaa sunkin jälkeen pitkään sitä hintaa, kun eivät tiedä kumpaa vanhempaa heidän pitäisi vihata (tämän viestin annat; vihaa äitiäsi.. se voi ruokkia vastakkaiseen viestiin toisessa päässä). Et ihan vielä varmaan tajua miltä pienestä ihmisestä tuntuu elää vihan ja katkeruuden ympäristössä. Tutustuppa vaikka uusperhe-osioon ja katso niitä joitakin todella surullisia tapauksia, joissa on päätetty lähteä tuolle tielle. Lapsi pystyy muodostamaan omat oikeat arvonsa ilman tuollaista, lasta voi kasvattaa ilman että hänestä tehdään pelinappulaa. Mutta lapsi tulee aikuisenakin vihaamaan niitä ihmisiä, jotka tekivät hänen lapsuudestaan katkeran ja vihaisen. Se lapsi tulisi inhoamaan aikaansa toisessa päässä (sä tästä nauttisit ehkä, mutta lapsi ei). Se lapsi tulisi pelkäämään hetkiä, jolloin mainitsisit heidän äitinsä. Ja hetkiä, jolloin äiti mainitsisi isänsä. Se lapsi olisi tuotu aikuisten maailmaan, jossa se joutuisi käsittelemään hänelle liian isoja asioita. Mikään ei estä opettamasta, että ei saa valehdella, ei saa varastaa ilman syyttelyjä.
Ankaraa tekstiä tuli ja tiedän, että sä olet itse nyt surun ja vihan murtama. Mutta toivon yli kaiken, ettet nyt tee jotain, mitä jälkikäteen kadut ja suret suuresti. Mä olen täysin sataprosenttisen varma, että lapses siinä vain kärsisivät. Sä tuot sun henk.koht. tuskaa heidän yksinkertaseen ja viattomaan maailmaan. Noi asiat on liian suuria heille ja siinä on kyseessä kaks ihmistä, jotka ovat heille ne kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät, ne jotka vaikuttavat heidän elämäänsä äärettömän paljon - vaikka te ette toisillenne tärkeitä olisikaan. Se sun "hyväntahtonen" sivistäminen äitinsä vääristä teoista kaikuu lasten korviin ihan eri tavalla.
Loppukysymykseesi: Yleensä kyllä tulee yhteishuoltajuus, senkin voi oikeudessa riitauttaa jos eri mieltä ollaan. Yhteishuoltajuudessa lapsia ei yleensä voi viedä vaan lapsilla on oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa. Näistä sitten sovitte keskenänne vaikka lapsiasiamiehen luona (kirjallisesti, pitävämpi, tai suullisesti) elatuksen ohessa. Siksi onkin tosi tärkeää, että se viha jaksetaan pinnistää muualle, koska se voi vaikuttaa siihenkin, miten pystytte puhtaasti lapsen eduksi sopimaan asioista yhteisymmärryksessä (epäsovusta lapset kärsivät myös). Jos koulunkäynti mahdollistuu, niin voitte vaikka sopia viikko-viikko-järjestelmästä, jossa kumpikin saa olla puolet ajasta lapsien kanssa. Valitettavasti sekin tosi vaikea järjestelmä, jos ette osaa toimeen tulla. Joka taas osoittaa sen, kuinka paljon huonoa siitä seuraa, jos annetaan katkeruudelle liian suuri osa elämästä.
Se vihasta ylipääseminen ja sen käsitteleminen muilla tahoilla edesauttaa sua, lasten äitiä ja lapsia. Se auttaa tapaamisten järjestämisessä, kasvatuksessa ja annatte erityisesti lapsille hyvää mallia. Jos vastapuoleksikin osuu harkitsematon tyyppi, niin se näpäytys tollasten asioiden kertomisella voi aiheuttaa kiusantekoa sua kohtaan, sä kiusaat, se kiusaa jne jne lasten aikuistumiseen saakka. Ja se voi olla todella rasittavaa henkisesti! Paljon rasittavampaa ja pidempää, kuin petetyksi tuleminen. Ja teidän lapset tulee kärsimään jokasesta kiusasta ja oppimaan teiltä tuon tavan toimia.
Vanhemmuus on joskus sitä, että ne omat kaunat on jätettävä sivuun ja asetettava lapsien onni etusijalle. Vaikka kuinka sattuisi. :(
Voi sinua... Tiedän miltä sinusta tuntuu, koska olen lähes samassa tilanteessa... Mutta se siitä. Olen sitä mieltä, että rehelllisyys kannattaa aina vaikka se sattuisikin. Lapset kysyvät kuitenkin eron syitä ja miksi ottaisit omaksi syyksi vaimosi syrjähypyn?
Vaimosi tulee sitä vaatimaan, usko pois mutta ole lujana ja ole vihainen. Hae apua ja mene erokurssille. Muista, että vika ei ole sinussa vaan tässä julmassa, kylmässä, kovassa maailmassa, jossa itsekkyys on vallalla.
Voimia ja halauksia...
ymmärsin oikein vaimollasi on suhde ja on tekemässä päätöstä siitä lähteekö vai ei? Jos hän lähtee niin kyllä se kuule lähtee sen vuoksi, että on rakastunut, ei kukaan lähde toisen mukaan seksin vuoksi, etenkin kun on jo kerran asiasta kärynnyt. Jos se olis seksin vuoksi vain se olis hommannut uuden panon koska uusi pienentää riskiä jäädä yhtä näppärästi kiinni kun et tiedä kenen kanssa touhuaa. Eli voit kertoa lapsille että äiti lähti koska on rakastunut toiseen. Ei siinä seksiä tarvita selittelyihin, mutta itsetuntoa sulta se kysyy.
Jos olisin sä pitäisin päiväkirjaa. Etenkin tuollaisista sanomisista ihan sanatarkkaa, missä vaimosi mielestä lapset ovat omituisia ja heidän kaverit jne. Voi olla todella tarpeen siinä vaiheessa kun alatte tappelemaan lapsista. Tiedän isän joka sai noin kammettua yksinhuoltajuuden itselleen, pystyi yksilöimään kaikki puheet ihan kellontarkasti. Vaimo uhkaili asian viemisellä käräjille, mutta luopui kun tajusi itsekin että näyttö oli vahva ja oikea. Ja jos vielä onnistut saamaan jollain konstilla jonkun joskus todistamaan vaimosi puheita on vahva näyttö siitä, että vaimosi tuskin sopii lähihuoltajaksi. Paitsi tietysti jos lapset todella käyttäytyvät oudosti ja äiti on aiheesta huolissaan?
Kostamisesta sanon sen, että olen vieläkin katkera vanhemmilleni siitä, että jouduin kuuntelemaan heidän panetteluaan toisistaan. Haukkuivat vain toisiaan ja just kaikkea paskaa mitä toinen oli tehnyt. Lapsi EI ole terapeuttisi eikä koston väline. Olet aikuinen joten käyttäydy kuin aikuinen. Muuten saat lapsen halveksunnan osaksesi. Kyllä lapsetkin tajuavat mikä kuuluu heille ja mikä vanhempien parisuhteeseen. Ei lapset ole suhteen likakaivoja minne valutetaan saasta. Ei se loukkaa vaimoasi, se loukkaa lapsiasi. Puhut kuitenkin heidän äidistään, ihmisestä jonka lihaa ja verta he ovat ja jota rakastavat ehdoitta samalla lailla kuin sinuakin. Puhu pahasti äidistä niin yhtä pahasti se vaikuttaa sinun imagoosi lasten silmissä. Vieläkin vituttaa muistella just sitä paskaa mitä vanhemmat erossaan meidän lastensa niskaan kaatoivat meillä kotona.
Tässä on aika hyvä ketju ja kirjoitus HS sivuilla eroista.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Lapsista ei erota/1135247526762
Et kyllä sotke lapsia aikuisten sotkuihin!Voit kertoa,että yhteisestä sopimuksesta olette eronneet.Ei ole lasten tehtävä kuunnella selityksiä,kumpi on se "huono" vanhempi.Ikäänkuin toinen kiillottaisi sädekehäänsä panettelemalla toista.Ei kuulosta fiksulta eihän?
Vaikka sua tympii,anna lasten olla lapsia ja pura muualla katkeruutesi.Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa,rakastaa molempia yhtä paljon ilman syyllisyyden taakkaa.
Voimia sinulle!Jaksa olla aikuinen,joka tilanteessa lastesi tähden!Hae itsellesi apua,että saat purkaa vihaasi ja turhautuneisuuttasi vapaasti ilman,että lapset näkevät tuskasi.
...miksi valehdella että "yhteisestä sopimuksesta". Pitääkö petetynkin muka osallistua kusetukseen? Eihän mitään yhteistä sopimusta ole ollut.
Joulupukki on ainoa mitä lapsille valehdellaan, KAIKKI muu pitää kertoa totuudenmukaisesti tosin pahimmat törkeydet suodattaen!
Eron tullessa lapsi on muutenkin hämmentynyt ja saa kyllä asioita selville joten ei "satujen" kertominen muuta kuin pahenna asiaa!
p.s.
Mitä lapsen rakastamista se on jos tämän lapsen äitiä/isää kusetetaan jopa vuosikausia?
Vanhempien seksiasiat eivät kuulu lapsille. Ei ala- eikä täysi-ikäisinä. Ne ovat jokaisen yksityisasioita ja lapset ovat tuohon tilanteeseen täysin syyttömiä.
Mielestäni voit kertoa asiasta niin, että äiti haluaa viettää aikaa toisen miehen kanssa, koska viihtyy tämän seurassa paremmin kuin sinun seurassasi. Esimerkkinä voi käyttää vaikka sitä, että lapsikin valikoi kavereitaan. Lapsen logiikka kyllä riittää ymmärtämään tuon, sillä hehän laittavat kavereitaan jopa paremmuusjärjestykseen, mikä on tietyssä iässä ihan luonnollista.
Siitä, mitä äiti ja toinen mies yhteisellä ajallaan tekevät, ei tarvitse puhua sen enempää.
Minusta tuossa tilanteessa on huolestuttavaa se, että vaimosi on pettänyt sinua saman miehen kanssa kahdessa jaksossa. Melko kova veto tai kiintyminen täytyy olla kyseessä enkä usko, että se selittyy pelkästään fyysisellä vetovoimalla.
Avioeroa ei kannattaisi koskaan alkaa järjestellä heppoisin perustein (kuka nekin sitten määrittelee), mutta toistuva uskottomuus kertoo siitä, ettei ihmisellä jostain syystä ole hyvä olla. Ehkä olisi parempi, että sinä laitat eron vireille ja haet yhteishuoltajuutta siten, että lapset asuvat kanssasi.
lapset ole syypäitä vanhempien uskottomuuteen/eroon. Poikani erosi talvella, vaimo löysi uuden. Oli harrastanut tätä aikaisemminkin eli aina kun lemppaa edellisen pihalle on uusi jo valmiina. Mutta kun lapset ovat isänsä kanssa meillä ei todellakaan tule mieleen ainakaan haukkua äitiä, koska lapset ei ole asiaan syyllisiä. Mieli tekisi kyllä sanoa tälle äidille vastuusta ja oman napaan tuijottamisesta, mutta antanen asian olla, kyllä hän sen tulee huomaamaan ajan kanssa. Lapset ehkä vanhempana voi miettiä ja ihmetellä asiaa. Isä on tärkeä ainakin vanhemmalle tyttärelle, ja ihmettelee tilannetta. Surullista katseltavaa. Pojallani ei ole vielä onneksi uutta, menisivät vaan enemmän hämilleen.
Haluaisin nimenomaan vinkkejä siitä, mitä lapsille on kerrottu ja kuinka asiat on "paketoitu".
Kyllä nyt kait täytyy jotain kertoa miten tähän on jouduttu, miten asiat kehittyivät tällaiseksi, mitä lapset voi odottaa vanhemmilta jne. Intiimiasiat tietysti jätetään kertomatta mutta tapahtumien kulku ja vanhempien ajatukset on varmaankin vähintään mitä lapset luulisi haluavansa tietää, sekä miten lapset suhtautuvat (tai pitäisi tai halutaan odottaa heidän suhtautuvan) äidin uuteen mieheen etc.
vaikeammaksi kuin homma onkaan, mutta ymmärrän kyllä, koska olet varmasti ahdistunut tilanteesta. Toisaalta tuntuu, että sinulla on jotenkin pakonomainen tarve sotkea lapset teidän eronne selvittelyyn ja loukata äitiä lasten kautta? Jos näin on niin olisi parempi löytää oma selkäranka suhteessa lapsiin ja pikaisesti. Aikuisen ihmisen tulee SUOJELLA lapsiaan ja TUKEA heitä, ei heittää lokaa niskaan. Ei vaikka itsellä haluttaisi omista lähtökohdistaan ajatellen, ei edes silloin kun kuvittelet sen olevan "reilua" että lapset tietävät. Etenkin kun vaimosi on jo negatiivinen lapsia kohtaan he tarvitsevat mahdollisimman puolueetonta ja rakastavaa tukea sinulta.
Nopella googlaamisella löysin aiheesta asiantuntijoiden suosituksia roppakaupalla, tässä on sinulle linkkejä ja toivon, että luet ne ja haet itsekin tietoa. Lisäksi olisi hyvä, jos menisit eroseminaariin tai ihan kriisiterapiaan selvittelemään ajatuksiasi, jotenkin tuntuu, että olet tosi sekaisin noiden ajatustesi kanssa. Ymmärrän kyllä pahan olosi, mutta kun apuakin voi hakea siihen. Lapsesikin voivat paremmin, kun itse voit paremmin. Näin se vain on.
Mutta tässä niitä linkkejä:
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=43
http://jkk.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/vanhempien_ero.php
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/lapset_ja_ero/miten_lapset_reagoivat/
http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=22de73a9-7808-4122-9e59-c78c014c0a5c
http://www.eroperhe.net/?core=eronsyidenkertominen
....että kouluikäisille lapsilleni että äiti lakkasi tykkäämästä isästä ja rakastui/ihastui toiseen mieheen.
Katsoin että valehdella ei saa lapsille,mutta omia tuntoja ja vittuuntumisia turha sanasta sanaan välittää lasten korviin.
Ja neuvoksi että älä kotoasi sitten mihinkään lähde, anna sen ämmän mennä!
Suurin piirtein noin olen ajatellut itsekin.
Ja se on sitten varma, että minä en kodistani lähde minnekään vaan vaimo on se joka muuttaa pois heti kun väläyttää että ero tulee - se saa sitten vapaalla jalalla hakea eron.
Olen myös vähän miettinyt että mites jos siirrän koko lapsille kertomisen vaimolle. Sehän tietää kaikki faktat ja tulevaisuudenkuviot ja sitä paitsi vastuun siirto (tarkoitan lapsille kertominen) minulle on järjetöntä koska silloin aloitteen tekijänä lapset kohdistaisi tunteensa minulle eikä vaimolle joka oikeastaan on ensisijainen asianomainen.
Haluan vielä tähän kertoa että ero ei nyt tällä hetkellä ole tapetilla mutta jos niin käy niin en halua olla avuton tilanteessa. On tullut monta mieleenkiintoista viestiä ja kaikki otan huomioon.
vaimolla edelleen suhde tähän toiseen mieheen?
Olen siinä käsityksessä että ei ole. En ole kyttääjä tai vakooja enkä tenttaa, yritän keskittyä asioiden parantamiseen ja vaikuttaa positiivisesti aina kun voin, mutta siitä huolimatta olen peloissani lasten hyvinvoinnista jos vaimo jäisi kolmannen kerran kiinni pettämisestä.
Teidän täytyy ymmärtää että luottamusluku on tällä hetkellä hyvin alhainen enkä ole enää se optimistinen ja naiivi kuin ennen.
Itselläni rankka eroprosessi 20v sitten ja syynä silloisen vaimoni useat syrjähypyt koulutustapahtumissa. Käry kävi lopulta, kun hänen työkaverinsa ei kestänyt katsella sitä menoa ja antoi vinkin.
Purin hammasta ja päätin olla silloin kertomatta lapsille eromme todellista syytä.
Jälkikäteen sain katua tuota herrasmiespäätöstäni todella konkreettisesti, kun pikkuhiljaa selvisi, osa jutuista vasta vuosien saatossa, että tämä ex-vaimo olikin kääntänyt kaikki asiat aivan päinvastoin ja mustamaalannut minut täydellisesti lasteni, sukulaisteni ja jopa yhteisten tuttavien silmissä. Kuulin tutuiltani uskomattomia juttuja itsestäni, jopa hänen seikkailunsa olivatkin kääntynyt minun kolttosiksi ja lapset hän aivopesi täydellisesti minua, isäänsä vastaan.
Minusta tuli pirun katkera mies, kun lapset eivät halunneet tavata minua vuosikymmeneen ja totuus äitinsä "villeistä vuosista" selvisi, nyt jo aikuisille lapsille ( yli 30v ), vasta viime vuosina. Nykyään tilanne onkin niin, että minulla on oikein hyvät välit lasteni kanssa ja äitinsä suhteen eivät ole paljoakaan tekemisissä. Vakka kääntyi siis toistepäin, mutta vasta muutaman kymmenen katkeran vuoden jälkeen.
Eli minun kantani on ehdottomasti se, että lapsille pitää kertoa eron todellinen syy, ei rumasti, mutta asiat asioina. Muuten ne vääristyvät lasten mielessä ja niitä mielikuvia omista vanhemmista on todella vaikea korjata vuosien saatossa.
Lapsia käytetään härskisti pelinappuloina erossa, kuten minunkin tapauksessa ja vaikka kuinka ikävältä se tuntuisikaan kertoa lapsille oman äidin töppäilyistä, niin kerro totuus sopivilla sanoilla ! Omat lapseni muistavat oikein hyvin 20v takaiset asiat ja miten ne sillä hetkellä heille äitinsä suulla kerrottiin. Yksipuolisesti vääristyneenä!
Olen kuullut vastaavista tapauksista ja ajattelen että kaikesta huolimatta vaimoni ei käyttäytyisi noin, mutta tunteiden tuoksussa, hämillään, peloissaan, vihassaan ihminen voi ensin lausua lapsille jotain jota ei myöhemmin voi kääntää toisinpäin vaan valheista ja vääristymisistä täytyy tehdä virallinen totuus, oma ex-puoliso ei ole enää päivittäisissä kuvioissa joten hän ei voi enää puolustautua lapsilleen eikä sukulaisille, tutttaville jne
Tarkoitukseni on kyllä että mikäli joudumme eroamaan ja vaimo ottaa ja lähtee sen toisen luokse niin asiat kerrotaan juuri kuten esitit: asiallisesti ja lasten tasoa huomioiden mutta kuitenkin niin että asiat tulevat käsiteltyä. Se ei tarkoita että heti mennään kaikkiin yksityiskohtiin vaan asteittain alkuvaiheessa, toipumisvaiheessa, möhemmin ja aina silloin tällöin tarvittaessa.
Juuri tästä syystä tuolla aiemminkin kerroin mielipiteeni että KYLLÄ rehellisyys kannattaa. Miksi ottaa omille niskoilleen syytä erosta jos ei ole sitämieltä??
Mielestäni lapsille ei tarvi kertoa yksityiskohtia, ehkä jotenkin ihan yleisellä tasolla.
Lapsethan eivät ole ainakaan toistaiseksi missään suhteessa tähän vaimon uuteen kumppaniin.
Mutta se on tärkeää että painotatte sitä että ongelmat ei mitenkään liity lapsiin.
Ruma sana on sanottava niin kuin se on, kyllä lapset sen ymmärtävät. Sanot että heidän äitinsä on ollut pariinkiin otteeseen, pitkään erää toisen miehen huorana! Kuulostaa kovalta mutta lapsesi vanhempana sinua kiittävät, ei heitä pidä pumpulissa kasvattaa.
Siinä kyllä teet suuren virheen jos kuvittelet että vaimosi pysyy sinulle nyt uskollisena. Tuollaiset naiset kyllä tiedetään, ennemmin tai myöhemmin, luultavasti ennemmin hänellä alkaa muut miehet olla mielessä, "en voi sille mitään" ja taas sinua petetään!
Ethän lapsille kerro muitakaan seksiasioitanne vaikka kysyisivät.
Ei kuulukkaan kertoa ei ne lapset ole teidän mukana sängyssä.
Rumat sanatkin vaikka sanottaisi ei niitä tarvi lapsille mennä tavaamaan.
Ottakaa se järki käteenne miksi lapsille pitää kostaa jos teillä itsellä ei ole onnistunut?
Pitääkö omien lastenkin elämä pilata vaan sen vuoksi kun sattuivat syntymään teidän typerään perheeseen?
Vanhempien riidat on vanhempien riitoja!
ihminen!
ihminen!
Jos totuus ei miellytä ei se kertojan vika ole!
Tottkai lapsille pitää kertoa totuus kuten kaikille muillekin ihmisille. On se ihmeellistä että pettävää vaimoa pitäisi suojella, sitä saa mitä tilaa!
Sun kannattaa nyt tarkkaan miettiä, että millaisen haluat lapsien eron jälkeisestä elämästä. Päätätkö, että exäsi saa lyödä vielä viimeisen naulan sun arkkuun ja tehdä susta katkeran ukkosen, jonka mieli on täysin myrkyttynyt ja siinä sivussa hankaloittaa omien lapsiensa elämää (> sinä se paha osapuoli). Vai haluatko jossain vaiheessa eron jälkeen oppia näkemään nyk. vaimosi vain lapsen toisena vanhempana ja hoidat asiat fiksusti, jätät ne mokat exänsä tiliin. Purat sen kostonhimon siihen, että sinäpä olet se taho joka teki oikein ja sinä olet se, jolla ei ole syntilistaa. Hän ei päässyt pilaamaan sinua. Se puhdas omatunto on lopulta tosi iso voimavara (usko pois) (> Sinä olet se hyvä äijä).
En nyt tarkkaan tiedä lapsienne ikiä, mutta he tulevat kuvioissa olemaan vielä pitkän aikaa. He voivat toki tuolla tarinalla tuntea sympatiaa sinua kohtaan, kiukutella äidilleen (joka lähtee pahimmassa tilanteessa samaan ja mustamaalaa sinua lapsilleen). Tällä hetkellä kun te olette kostoretkillänne, nämä lapset repeävät kahtia. Heille te olette ihan äärettömän tärkeitä ja se tekee kipeää, kun joutuvat valitsemaan puoliaan. He voivat aikuistuttuaan olla sinulle todella katkeria, että myrkytit heidän kodin tarinoilla exästäsi ja äitinsä ehkä myös. He tulevat olemaan teille erittäin katkeria, että teitte heistä pelinappuloita ja pilasitte heidän lapsuuden.
Itse olen kaltaisessasi tilanteessa olleen miehen nykyinen puoliso. Hän kantoi vielä suhteen alussa vihaa ja katkeruutta lasten äitiä kohtaan. Ikinä ei ilmaissut sitä lapselle mutta kuitenkin oli vihainen exänsä teoista. Hän käsitteli noita tunteita sitten mun, aikuisen ihmisen, kanssa. Ja lopulta hänkin huomasi, että antaako oikeasti väärän teon voittaa ja tehdä hänestä katkeran vai käyttääkö hyödyksi kaiken ympärillään olevan hyvän ja nauttisi elämästään ja lähellä olevista ihmisistä. Nyt he tulevat asiallisesti toimeen ja voivat sopia kaikesta tarvittavasta ja joustaa. Ja lapsi on onnellinen ja iloinen. Hänestä näkyy se, että hänen ei ikinä ole tarvinnut aikuisten riitojen keskelle asettua tai valita puoliaan. Ja kunnioitan tämän vuoksi äärettömän paljon miestäni. Se on niin paljon arvokkaampaa kuin vihassa kieriminen. :)
Jos vaimosi muuttaa toisen miehen luo, niin on hänen tehtävänsä harkita miten ja milloin lapselle asiasta kertoo. Se kuuluu hänen vastuualueeseen. Sinun tehtäväsi on vain purra hammasta ettet vihaasi lapselle näytä. Olet mahdollisimman neutraali asian suhteen. Muuten se lapsi tässä eniten kärsisi - ei sun puolisos. Ja ehdottomasti hommaat itsellesi tukiverkkoa, jossa voit sen vihan purkaa ja käsitellä. Ystäviä tai vaikka vertaistukipalsta, johon kirjotella (ei suomi24!!) saman kokeneiden kanssa.
Te ette ole vielä edes eronneet ja eroprosessi ei kunnolla edes alkanutkaan, mutta voin vakuuttaa että se on lyhyempi kuin sun suhde lapsiis. Se viha ja katkeruus haihtuu, poistuukin jos niin päätät toimia. Älä hyvä mies anna yhden pettäjän tehdä susta pahaa miestä ja vieläpä lapsia maksumiehiksi. Sellasesta mustamaalaus/riidoista lapsille jää paljon isompia ongelmia, jotka voi heijastua vaikka kuinka pitkään. Antakaa lapsillenne esimerkkiä, että ihmisten tulee voida tulla asiallisesti toimeen.
ihmisillä ei ole mitään hävettävää. elävät kuin siat pellossa. vaan kun lapset tottuu nuihin petoksiin niin siitä malli ja koko suku on huorintehnyt.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/lapset_ja_ero/miten_lapset_reagoivat/
Lapsilla on oikeus äitiinsä äitinä, ei seksuaalisena olentona. Lasten mielipidettä ei saa ohjata parisuhdeongelmien kautta , eikä panna kantamaan aikuisten asioita.