Olen huomannut, että seurustelu tositarkoituksella yksinhuoltaja naisen kanssa on käytännössä mahdottomuus. Olen vapaa mies, ja valmis viettämään lähes kaiken vapaa aikani naiseni kanssa. Mutta olen huomannut, että naiset laittavat lapset aina ja ikuisesti miehen edelle. Ei siinä mitään pahaa sinänsä ole, tottakai ymmärrän että äiti rakastaa lapsiaan yli kaiken, niinkuin mieskin omiaan. Yhteistä aikaa ei vain tahdo löytyä, lapsi on aina jollain tavalla "este". Onko muilla miehillä samankaltaisia kokemuksia yh- naisista ? Nytkin näyttää siltä, että vihellän suhteen poikki, koska en halua olla kokoajan vain hätävara, johon turvaudutaan hädän hetkellä, korjausmieheksi kyllä kelpaan, mutta sänkykamariin harvemmin. Seuraavaksi keskitän hakuni yksinelävään nais ihmiseen , josko tuo vaikka paremmin onnistuisi ja saisin tuntea itseni rakastetuksi, ja myöskin sitä antaa.
Seurustelu YH :n ehdoilla
Mission Imbossible
112081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ilmeisesti olet aika nuori ja tapaamasi yksinhuoltajat ovat nuoria äitejä, joilla on pieniä lapsia. Tottakai jokainen äiti laittaa lapset miehen edelle, näin se vaan menee ja hyvä, että ymmärrät sen. Itse olen jo vanhempi yksinhuoltaja, ja minulla ei ole tuota ongelmaa lasten kanssa. He ovat jo niin isoja, että äiti saa mennä ja tulla ihan vapaasti, kunhan vaan jääkaapista löytyy syötävää:).. Toisaalta nimitys yksinhuoltaja on ehkä hieman väärä, aika monella meistä on yhteishuoltajuus ja lapset viettävät aikaa myös isänsä luona, varsinkin näin koulujen loma-aikaan. Mitä sinä tarkoitat yhteisellä ajalla? Vain kahdenkeskistä aikaa ja sänkyäkö? Minun mielestäni lapset voivat olla mukana monessakin jutussa, ilmeisesti olet kuitenkin tavannut heidät, koska kerrot kelpaavasi korjausmieheksi. Ymmärrän, että yhteistä aikaa on vaikea järjestää, jos et voi tulla naisen luo tai hän ei pääse sinun luoksesi, ellei ole lapsenvahtia. Ehkä nainen tosiaankin käyttää sinua vain hyväkseen, mutta kaikki yksinhuoltajat eivät ole samanlaisia. Eivät myöskään kaikki lapset, toiset vaativat enemmän huomiota kuin toiset.
Kyllä eronneet miehet asettavat myös lapsensa etusijalle ajankäytössä. Minusta se on täysin luonnollista.
En haluaisi seurustella miehen kanssa, joka ei välitä omista lapsistaan. Itselläni ei ole lapsia.
Miten tuosta aloittajan kirjoituksesta päättelit miehen ja yh:n olevan nuoria? Onko kyse näkemisen lahjasta vai ihan vaan oletuksesta, että jos mies haluaa myös joskus naisen viereen hän on nuori...
Hyvä huomio. Heti on oletuksena, että ns.elämänkokemus puuttuu, tai itsellä ei ole lapsia,hohhoijaa. Voin kertoa, että viideskymppi on menossa, ja lapsia on myös siunaantunut avioliitosta.
, että aika tavalla saman suuntaiset, mitä tuossa kerroit. Lähtökohta on tietenkin YH kanssa seurusteluun se, että lapsi menee aina sinun edelle ja tämä tulee hyväksyä tai sitten on parempi unohtaa.
Mikäli sen hyväksyy ja sisäistää, niin seurustelu ja kunnollinen parisuhde on täysin mahdollinen. Mutta jos edelle menevät vielä kaverit ja harrastukset, niin sitten alkaa seurustelu ja parisuhde olla menneen talven lumia.
Kunnon parisuhteeseen kuuluu, että myös kumppani otetaan huomioon arjen tekemisessä, eikä vain siinä hädän hetkellä korjaamaan jotakin. Parisuhteen tulee olla tasapuolinen, vaikka toisella olisikin lapsi/lapsia. Tämä on myös hyväksyttävä lapsen omaavan puolelta. Aina ei voi piiloutua lapsen taakse, vaikka se onkin tärkeä.
Kukapa olisi valmis olemaan parisuhteessa varalla, jossa kaikki muut menevät edelle? Tätä tulisi myös jokaisen YH ajatella, jos haluavat toimivan parisuhteen joskus löytää. ;)
Näin on. Olen itse jo "toisella kierroksella", eikä sen oikean löytäminen ole helppoa. Nyt olen siis seurustellut jo toisen yh :n kanssa, ja sama kaava jatkuu, eli joudun aina sopeutumaan naisen määräämään tahtiin. Yhteistä aikaa järjestyy korkeintaan kerran viikossa, ei aina silloinkaan. En enää jaksa vongata yhteistä aikaa, vaikka se onkin laadukasta. Naiselle lapset ovat pääsääntöisesti ykkös sijalla ja mies jotain muuta. En tiedä miten ne miehet jotka ovat yh:n roolissa ollenkaan löytävät kumppania ? Voihan se tietenkin olla niinkin,että en itse ole kiinnostava persoona, ja koko episodi johtuu minusta, kukaties ?
YH:sta ei ole kokemuksia, mutta koiranomistajista kyllä. Ihan samalla tavalla lemmikitkin "määräilevät" ihmisen tekemisiä. Ymmärrettävää, mutta silti... :)
En haluaisi miesystävää jolle minä olisin elämänsisältö, tylsyyden tappaja.
Parempi että miehellä on mielenkiinnon kohteita elämässään. Elämistä en pidä, olen allerginen. Mutta, lapset entisestä liitosta on ihan ok.
Sama se on työkeskeisten ihmisten kanssa, joillekin työ on todella tärkeää tai sitten työ voi olla "hälytysperiaatteella" jolloin se pitää otta huomioon vapaa-aikaa suunniteltaessa, eli syrjäyttää sitten kaiken muun jos niin käy.
Teen itsekin epäsäännöllisiä töitä jossa muutokset ovat väliin liiankin yleisiä. Vapaa-ajan suunnittelu on hankalaa koska muutokset tulevan viime tipassa.
Olin yh-äiti siihen asti kun lapsi muutti kotoa.Vietimme normaalia kotikeskeistä perhe-elämää ja olisimme toivoneet miestä talouteemme, mutta eipä onni suosinut. Meille olisi pitänyt sattua mies, joka haluaa myös elää tavallista arkea ja perheen itselleen. Ei perheellinen voi elää enää sinkkuelämää, tai sitten on lapset hoidatettava muualla. Onhan noita huostaanottoja ja hunningolla olevia lapsia, joiden vanhemmat viettävät nuoruusvuosia.
Jos hyppäät yh-äidin veneeseen, on soutamaan alettava heti, jotta matka jatkuu siitä, missä he jo olivat. Jos alat huopaamaan, tulee takapakkia. Ei kai kenenkään ole tarkoitus tulla jarruksi toisen elämään? Valitse seurasi vapaista naisista jos ihan alusta haluat aloittaa. Ei kaikista ole valmiin perheen vanhemmaksi, kuten ei myöskään kaikista yh:ksi. Nostan hattua kaikille yh-vanhemmille (myös itselleni), jotka jaksavat tilanteestaan huolimatta pitää lapsensa ykkösasiana. Sekä isänä, että äitinä oleminen vaatii joskus lähes ylenmääräisiä voimia.
Koska ne on jo parisuhteessa laittaneet lapset puolisonsa edelle aina ja kaikessa. Ei sellaista kukaan viitsi katsoa, näin se vaan menee...