Nonni. Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tänne omista ongelmistani. Ei ehkä paras paikka, mutta ei minulla ole ketään joka ymmärtäisi tai olisi samassa tilanteessa.
Minua on alkanut askarruttaa, onko avopuolisoni minusta edes enää kiinnostunut. Tilanne on tämä: Myönnän, että olen välillä laiska paskiainen. Mies lähtee töihin klo 5.30 aamulla ja tulee kotiin 14.45 suurinpiirtein(pitkä työmatka). Minä opiskelen, ja nyt kesällä työhommat oli päin persettä. Olin juu kesätöissä, mutta sekin oli vain pisimmillään kolme tuntia/päivä. Ja joskus ei mitään, eli "vapaa päiviä". Mies kertoo kuinka häntä vituttaa, jos en ole tiskannut ja imuroinut. Yleensä on ruoka aina valmiina ainakin vähintään kun hän tulee kotiin. Myönnän sen, että en aina joka päivä ole tiskannut tai imuroinut, tai pessyt pyykkiä. Mies tottakai tienaa paremmin kuin minä. Koko kesän hän maksoi laskut...Ja parilta kuukaudelta jopa minun osuuteni vuokrasta, kun itselläni ei ollut tulot tarpeeksi riittävät.
Kuitenkin, olen huomannut, että mies ei enää ehdota seksiä lähes koskaan. Minä olen se, joka tekee aloitteen. Mies on lähes kaikki illat esim. treeneissä(soittaa). Ja kun hän tulee kotiin siinä puol 11 illalla, niin eihän siinä mitään enää tehdä kuin mennään nukkumaan. Mutta viikonloppuisin, jos ollaan "viihteellä" niin haluaa kyllä aina krapulapanon. Hän ei enää huomioi minua niin paljon kuin ennen. En tiedä sitten olenko niin vaativa, kuin hän joskus sanoo. Jotenkin on vaan epävarma olo. Olemme olleet yhdessä pian kolme vuotta. Alkuhuuma on varmaan haihtunut, sen tiedän. Alussa oltiin ns. kaukosuhteessa. Nähtiin viikonloppuisin. Sitten minä muutin takaisin omaan kotikaupunkiini miehen perässä. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin. Siinä se. Onkohan hän kyllästynyt minuun? Olen myös sellainen, että aina joskus ostelen kaikkea kivaa miehelle. Esim. levyjä sun muuta, musiikista kun sattuu pitämään. Jotenkin vaan tuntuu, että hänen puoleltaan innostus on lopahtanut. Ja monesti on riitojakin, ties mistä. Hän ei ole koskaan ollut mustasukkainen minusta, minä taas olen ollut hänestä, alkuvaiheessa historiaamme. Olen kait ollut aikas paskamainen eukkokin. Joskus läimässytkin. Tiedän, että tämä on ollut väärin, ja olenkin päässyt siitä tavasta eroon. Rakastan häntä niin paljon, mutta silti epäilen, raskastaako hän minua...
Minua on alkanut askarruttaa, onko avopuolisoni minusta edes enää kiinnostunut. Tilanne on tämä: Myönnän, että olen välillä laiska paskiainen. Mies lähtee töihin klo 5.30 aamulla ja tulee kotiin 14.45 suurinpiirtein(pitkä työmatka). Minä opiskelen, ja nyt kesällä työhommat oli päin persettä. Olin juu kesätöissä, mutta sekin oli vain pisimmillään kolme tuntia/päivä. Ja joskus ei mitään, eli "vapaa päiviä". Mies kertoo kuinka häntä vituttaa, jos en ole tiskannut ja imuroinut. Yleensä on ruoka aina valmiina ainakin vähintään kun hän tulee kotiin. Myönnän sen, että en aina joka päivä ole tiskannut tai imuroinut, tai pessyt pyykkiä. Mies tottakai tienaa paremmin kuin minä. Koko kesän hän maksoi laskut...Ja parilta kuukaudelta jopa minun osuuteni vuokrasta, kun itselläni ei ollut tulot tarpeeksi riittävät.
Kuitenkin, olen huomannut, että mies ei enää ehdota seksiä lähes koskaan. Minä olen se, joka tekee aloitteen. Mies on lähes kaikki illat esim. treeneissä(soittaa). Ja kun hän tulee kotiin siinä puol 11 illalla, niin eihän siinä mitään enää tehdä kuin mennään nukkumaan. Mutta viikonloppuisin, jos ollaan "viihteellä" niin haluaa kyllä aina krapulapanon. Hän ei enää huomioi minua niin paljon kuin ennen. En tiedä sitten olenko niin vaativa, kuin hän joskus sanoo. Jotenkin on vaan epävarma olo. Olemme olleet yhdessä pian kolme vuotta. Alkuhuuma on varmaan haihtunut, sen tiedän. Alussa oltiin ns. kaukosuhteessa. Nähtiin viikonloppuisin. Sitten minä muutin takaisin omaan kotikaupunkiini miehen perässä. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin. Siinä se. Onkohan hän kyllästynyt minuun? Olen myös sellainen, että aina joskus ostelen kaikkea kivaa miehelle. Esim. levyjä sun muuta, musiikista kun sattuu pitämään. Jotenkin vaan tuntuu, että hänen puoleltaan innostus on lopahtanut. Ja monesti on riitojakin, ties mistä. Hän ei ole koskaan ollut mustasukkainen minusta, minä taas olen ollut hänestä, alkuvaiheessa historiaamme. Olen kait ollut aikas paskamainen eukkokin. Joskus läimässytkin. Tiedän, että tämä on ollut väärin, ja olenkin päässyt siitä tavasta eroon. Rakastan häntä niin paljon, mutta silti epäilen, raskastaako hän minua...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siis lähtee töihin 5.30 palaa 16.45
- olen välillä laiska paskiainen
- Olin juu kesätöissä, mutta sekin oli vain pisimmillään kolme tuntia/päivä. Ja joskus ei mitään, eli "vapaa päiviä".
- en aina joka päivä ole tiskannut tai imuroinut, tai pessyt pyykkiä
- Koko kesän hän maksoi laskut...Ja parilta kuukaudelta jopa minun osuuteni vuokrasta
- Hän ei enää huomioi minua niin paljon kuin ennen. En tiedä sitten olenko niin vaativa, kuin hän joskus sanoo.
- aina joskus ostelen kaikkea kivaa miehelle
- hänen puoleltaan innostus on lopahtanut. Ja monesti on riitojakin, ties mistä.
- Olen kait ollut aikas paskamainen eukkokin. Joskus läimässytkin.
- epäilen, raskastaako hän minua...
Parisuhteen toinen osapuoli on siis elättänyt sinua koko kesän, mutta sinä et joutilaana ole viitsinyt edes tiskata astioita pois haisemasta kesäkuumalla? Olet omien sanojesikin mukaan laiska, hänen sanojensa mukaan vaativa ja olet jopa joskus läimäissyt häntä. Riitelette usein. Panet vähätkin rahasi turhuuksiin, vaikka oletkin ostelevinasi kaikkea kivaa miehellesi.
Kerro nyt itsestäsi ne hyvät puolet, joita mies saattaisi rakastaa tai edes pitää positiivisina. Niistä voi sitten päätellä, onko suhteessanne tasapainoa ja jatkuvuutta.
olen samaa mieltä jos ei arvosta itseään ei kukaan muukaan arvosta. Itsellä meni poikki noin että mies elätti koko kesän ja syksyllä poikki ..molemmat sairasti masennusta ja minä olin se passaaja joka kävi kaupassa ja tarjoili kahvin koneelle, ja teki koti hommat. Jos olisin ollut se vahvempi ja edes minulla olisi ollut itsetunto kohillaan.. mutta parempi näin kun sain mahdollisuuden tulla äidiksi.
Luulin pitkän aikaa että ero johtui siitä että jättäydyin miehen siivelle ja ahdistuin siitäkin (valitsemani ura kun on kotiäitiys) mutta ero tuli koska mies ei enää osannut kunnioittaa minua eikä kodin turvaa vaan halusi kokeilla rajojaan suhteen ulkopuolella.
vaikka peilin eteen ja mieti, mitä sinä voisit tehdä parisuhteenne eteen.
Tuo peli ei kyllä vetele ja varmaan kuka hyvänsä normaali mies kyllästyy tuollaiseen naiseen.
Ryhdistäydy ja huolehdi edes kodistanne, kun mies tekee pitkää päivää.
Nyt on skarppaamisen paikka. Muuten menetät meihesi.
Ei se rakkaus ole itsestään selvyys.
Ei sinun kertomasi perusteella voi sanoa vielä mitään hänen rakkaudestaan. Ihmiset käyttäytyvät niin eri tavoin...
Mielestäni hänen rakkautensa puolesta puhuu se, että hän on maksanut teidän molempien laskut.
Eikä riiteleminenkään vielä tarkoita rakkauden loppumista. Se voi tarkoittaa sitä, että hän rakastaa sinua, mutta haluaa parannusta jollakin tapaa elämään.
Seksinkin vähyys voi olla täysin normaalia. Omassa parisuhteessani mieheni käy töiden jälkeen salilla tai pelamaassa salibandyä. Tuon jälkeen hän on usein niin poikki, ettei seksi oikein kiinnosta. Viikonloppuisin ja lomalla seksielämämme on viriilimpää. Mieheni on useita kertoja torjunut minut arkisin, mutta tiedän hänen silti rakastavansa. Toki minun mielestäni on epänormaalia, jos mies ei koskaan "normaalina" ollessaan tee aloitetta. Normaalia kuitenkin on se, että se, jolla on enemmän vapaa-aikaa, on enemmän kiinnostunut seksistä.
Kirjoituksesi perusteella sinulla on kyllä paljon petrattavaa, mutta ymmärrän kyllä hyvin, jos joskus tulee päiviä, jolloin ei huvita tiskata tai siivota. Ei parisuhteen siihen pitäisi vielä kaatua, jos yhtenä päivänä lintsaa...
Suosittelisin sinua puhumaan näistä asioista miehesi kanssa. Hänen kanssaan sinun pitäisi näitä asioita ratkoa eikä tuntemattomien kanssa netissä.
Keskustele miehesi kanssa siitä, että mitä hän toivoo sinulta (toivisitko minun siivoavan useammin / valitanko liikaa mielestäsi / miten voisin käyttäytyä niin, että olisit tyytyväisempi / pidätkö siitä, kun ostelen sinulle pieniä lahjoja). Samalla voit kertoa, että mitä toivot häneltä. Mutta muista käydä keskustelu syyttelemättä (Miksei me koskaan / mikset sinä koskaan / aina sinä vaan) vaan yritä tehdä nätisti ehdotuksia (Me voitais joskus/mitä jos sinä joskus). Antaessasi näitä kommentteja muista myös välillä kehua miestäsi niistä asioista, jotka hän tekee hyvin. Esim. Voisit joskus kiittää häntä siitä, että hän on maksanut osuutesi vuokrasta.
Sen vielä sanon, että parisuhteessa olisi hyvä olla yhteistä aikaa muutenkin kuin arkielämää. Käykää joskus yhdessä eläkuvissa / syömässä / kävelemässä ulkona ja nauttikaa toistenne seurasta. Näitä treffejä voi ehdottaa nainen ihan yhtä hyvin kuin mies.
Oma näkemykseni on se, että parisuhteeseen on nähtävä vaivaa, jotta se toimii ja jotta siinä pysyy tietynlainen huuma. Aina tulee huonompia ja parempia aikoja.
Muuten toistuuko riidoissanne jokin tietty aihe? Mistä riitelette? Riitanne voisivat paljastaa, että mikä suhteessanne mättää miehesi mielestä.
Omassa suhteessani meni todella huonosti hetkenä, jolloin olin raskaana pitkän yrittämisen jälkeen ja kävi ilmi, että vauva ei ehkä olekaan ok. Juoksimme kahden kuukauden ajan testeissä ja kotona kiistelimme ties mistä. Loppujen lopuksi keskeytimme raskauden raskauden puolivälissä, koska vauvalle ei annettu mahiksia. Nyt jälkikäteen suhteemme voi todella paljon paremmin ja mieheni ja minä olemme tukeneet toisiamme. Raskauden aika vain oli meille kummallekin todella raskasta ja surullista ja turhautuminen ja suru purkautuivat riitoina.
Samalla tapaa tukala rahatilanne on usein todella raskasta parisuhteelle. Ette taatusti ole ainoa pariskunta, joilla se aiheuttaa riitoja.
jostain postimyynnistä tilattujen tuotteiden laskuista, tai naisen puhelinlaskusta (siis täysin naisen omia laskuja eikä yhteisiä), niin vaihtoehto on se, että mies ei maksa niitä. Yksinkertaista.
Antaa mennä naiselta vaikka luottotiedot. Se kertoisi ainakin siitä, että mies ei välitä yhtään.
Eli periaatteessa tuo maksaminen voi kyllä kertoa, että edes hiukan välittää.
Voi se kertoa senkin, että maksaja ei halua saada aikaan kauheaa tappelua ja/tai nalkutusta sen enempää maksun saajien kuin eukkonsakaan taholta. Jos vuokran puolikas jää maksamatta, seuraukset ovat kummallekin aika ikävät.
Maksaminen voi kertoa siis myös itsesuojeluhalusta tai saamattomuudesta.
kyse YHTEISISTÄ pakollisista laskuista, kuten vuokra, sähkölasku, tv-maksu jne. Onhan ne tietenkin jonkun maksettava. vaikka ei haluaisikaan.
Mutta kun emme tiedä minkälaisista laskuista oli kyse. Jos noista ihan omista mistä kirjoitin, niin eihän se mies voi saada maksunsaajilta mitään karhuja. vaan pelkästään nainen itse. eihän sellaiset laskut (naisen vaate, meikki, oma puhelin, oma auto, nämä laskut siis) kuulu miehelle millään lailla, mutta jos hän maksaa niitä silti, niin kyllä se välittämisestä hyvinkin voi kertoa.
Ja ei kai kukaan nainen nalkuta, jos mies ei maksa hänen omia vaikka vaate-tai meikkilaskuja?? jos nalkuttaa, niin sitten on ymmärrettävää että mies on tympääntynyt tilanteeseen.
kännissä kun tuon viestin kirjoitin. Yksin kotona. Kyllä ne laskut joista mainitsin on kodin yhteisiä. Sähkö ja netti. Omat laskuni huolehdin kyllä ja ajoneuvoveron autosta jolla mieheni ajaa töihinsä. Kesällä olin aika masentunutkin tuon tilanteen takia, kun en parempaa paikkaa saanut. Ja se että kahdelta kuulta hän joutui maksamaan vuokrani. Olen myös luvannut maksaa nuo takaisin. Kun kerroin että en ole joka päivä siivonnut. Eli esim. aina en ole pessyt astioita siihen mennessä kun hän tulee. Loppuviimeksi huolehdin kuitenkin kodistamme. Siis kyllä tiskasin ja imuroin. Aina en vaan ollut näitä tehnyt, ennen kuin hän tuli kotiin. Ruoka on ollut kyllä aina valmiina. Mielestäni se, että tienaan huonommin kuin hän, ei tarkoita sitä, että hänen ei enää tarvitse tehdä mitään. Ja noista meikki-ja vaateostoksista sen verran, että olen aina maksanut ne itse. Ja kun nyt kesällä ei sitä rahaa juuri ollut, en myöskään mitään itselleni ostanut. Kaikki mitä sain, meni kyllä juuri meille. Ruokaan ja laskuihin. Mihinkään turhiin hömpötyksiin en ole vähäisiä tuloja laittanut.
Joten en usko, että olen ollut itse täysin syypää. Ja se että mies ei huomioi, johtaa myös siihen, että en kertakaikkiaan jaksa pitää kodista huolta säntillisesti. Jos joudun kaikki illat istumaan yksin kotona, (tai olen tietty myös omien ystävienikin kanssa) niin ei se johda siihen,että huvittaisi miellyttää miestä tai tehdä juuri mitään yhteisen hyvän vuoksi. No, toivon, että tähän tulisi muutosta. Jos mies jaksaisi minunkin kanssani joskus tehdä jotain( kyse ei ole siitä, ettenkö olisi ehdottanut), niin ehkä tilanne parantuu. Viime viikonloppu meni nyt ainakin loistavasti. Vaihteeksi niinkin.
Kannattaa ehdottomasti puhua asioista puolisosi kanssa.
Tuo omat tuntemuksesi ja epäilysi esille mutta älä syyttävään sävyyn ettei hän säikähdä puolustuskannalle.
..on aina noita vaikeitakin kausia, John Grayn mukaan kirjassaan Miehet ovat marsista, naiset venuksesta, sanoo näin:
Rakkauden vuodenajat
Parisuhde on kuin puutarha. Kukoistaakseen se vaatii säännöllistä kastelua. Sen vaalimisessa on aivan erityisesti otettava huomioon sekä vuodenajat ja säiden arvaamattomat vaihtelut. On kylvettävä uusia siemeniä ja kitkettävä rikkaruohoja. Pitääksemme rakkautemme lumoavaisena ja elossa meidän on tunnettava myös sen vuodenajat ja vaalittava sen erityistarpeita.
Sit siinä kirjas käsitellään erikseen Rakkauden kevät, rakkauden kesä, rakkauden syksy ja rakkauden talvi. Tää löytyy kirjan lopusta, viimeisestä luvusta.
Kirjassa on 13.lukua
1. Miehet ovat marsista,naiset venuksesta
2. Kaikkitietävä mies ja Kodinparannuskomitea
3. Miehet vetäytyvät luoliinsa ja naiset puhuvat
4. Vastakkaisen sukupuolen motivoiminen
5. Puhumme eri kieltä
6. Miehet muistuttavat kuminauhaa
7. Naiset muistuttavat aaltoja
8. Sukupuolten erilaiset emotionaaliset tarpeet
9. Riitojen välttäminen
10. Pisteiden saaminen vastakkaiselta sukupuolelta
11. Hankalien tunteiden viestiminen
12. Tuen pyytäminen ja tuen saaminen
13. Rakkauden lumouksen säilyminen
lisää tietoa tosta parisuhdekirjasta löytyy linkistä.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524590468
Mun isä on ollut myös tollanen et valitti kaikesta äidille mitä on jäänyt tekemättä kotona kun tuli töistä kotiin vaikka meitä oli useampi lapsikin hoidettavana, olis pitäny paikat olla siistinä aina. Mun mies on ehkä harvinaisuus kun ei valita sotkusta eikä vaadi siisteyttä vaikka siisteyteen silti pyrin.
Useat miehet eivät ole saaneet mitään koulutusta parisuhteen nhoitamisesta. Omasta kokemuksesta tiedän, että miehenä on todella helppoa jättää suhde hoitamatta, laiskistua siinä. Miehet on putkiaivoja, ja jos seksii saa mitä tarttee ja ruokaa, niin olemme tyytyväisiä emmekä tajua ongelmaa vaikka nainen sanoisi sen suoraan.
MUTTA...
EI IHME, että miehes ei susta oo kiinnostunut. Sähän olet kamala, riitelet ja olet VÄKIVALTAINEN!!!
Minä kun läppäsin kännissä vaimoani, niin hän pakkasi kamansa ja HÄIPYI vähin äänin. Asiaa ei ollut takas hänen luo muutamaan kuukauteen. Eli sinä olet väkivaltainen ja hänen kuuluisi jo asua eri osoitteessa. Ole tyytyväinen että hän on vielä kanssasi. Montako kertaa olet läiminyt ja onko alkoholilla osuutta?
Alkolla on ollut osuutta. En ole häntä nyrkillä lyönyt, vaan kädellä poskelle. Tuomitsen itsekin kaiken väkivallan, ja häpeän tekosiani. Olen kuitenkin häneltä pyytänyt anteeksi, se asia on selvitetty ja tämä on jo historiaa. Olen siis ns. parantanut tapani tässä asiassa. En halua hänestä erota.
Suomalaiset on tiukkapipoja. Jos naaras vähän 'läppäsee', niin pitääkö siitä elämää suurempi synti tehdä. Miehen puolelta tilanne on toinen, yleensä kyky ja voima väkivaltaan on suurempi.
Väkivallasta puhutaan väärin. Kun murrosikäiset pojat tönivät toisiaan, se on hyvin säädeltyä nuorten kollien keskinäistä kumppanuutta. Naispsykologit puhuvat siitä 'väkivaltana'. Miehenalkuja tuntevat psykologit puhuvat 'fyysisistä lähestymistavoista'. Mikä osoittaa enemmän ystävyyttä 17-vuotiallia kolleilla kuin tavattaessa vähän tönäistä olkapäähän (tai muuten vähän jekuttaa) ja todeta "mitä kuuluu, vitun homo" (suomeksi: kiva nähdä sut, rakas ystäväni).
Sallikaamme myös tunneräjähdykset parisuhteessa: astiat saavat lentää, lattiaan; naaras saa tarttua paidasta kiinni ja ravistaa - pieni läppäisy tietää kovaa riitaa. Mutta mies ei saa tehdä samaa, voimat ovat suuremmat eikä miehen rooli ole käydä naaraaseensa kiinni vaan ymmärtää ja nähdä rakkauden osoitukset näinkin.
Varsinainen väkivalta voi olla henkistä tai fyysistä, mutta se on aivan toista kuin AP-kirjoittajan kuvaama. Suomen laki ja suomalaiset ovat vain niin voimakkaita 'normittajia'. Oikeastaan tekevät elämän harmaaksi: "eläkäämme steriilissä kaupungissa, jossa robotit kulkevat eikä näy ihmiselämän riemuja ja laskuja".