Täällä saa aika usein lukea että kumppania etsivien (varsinkin naisten) pitäisi "laskea rimaa". Voisiko joku kertoa minulle mitä se riman laskeminen tarkoittaa?
Minulla ainakin on vain yksi vaatimus tulevan kumppanini suhteen: Minun pitää haluta olla hänen kanssaan.
En siis tarkoita että minun pitää sietää hänen seuraansa - minun pitää HALUTA olla hänen kanssaan. Haluta keskustella hänen kanssaan, haluta käydä ruokaostoksilla hänen kanssaan, haluta laskea leikkiä hänen kanssaan, haluta lohduttaa häntä jos hän sitä tarvitsee tai haluta hänen lohdutustaan jos itse tarvitsen. Haluta häntä seksuaalisesti. Haluta suunnitella tulevaisuutta hänen kanssaan.
Miten siis laskisin rimaani? Ryhtyisin suhteeseen miehen kanssa jonka kanssa en halua olla? Miksi ihmeessä? Kenen etu se olisi?
Minulla ainakin on vain yksi vaatimus tulevan kumppanini suhteen: Minun pitää haluta olla hänen kanssaan.
En siis tarkoita että minun pitää sietää hänen seuraansa - minun pitää HALUTA olla hänen kanssaan. Haluta keskustella hänen kanssaan, haluta käydä ruokaostoksilla hänen kanssaan, haluta laskea leikkiä hänen kanssaan, haluta lohduttaa häntä jos hän sitä tarvitsee tai haluta hänen lohdutustaan jos itse tarvitsen. Haluta häntä seksuaalisesti. Haluta suunnitella tulevaisuutta hänen kanssaan.
Miten siis laskisin rimaani? Ryhtyisin suhteeseen miehen kanssa jonka kanssa en halua olla? Miksi ihmeessä? Kenen etu se olisi?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Joo ei, siitä että haluaa olla jonkun kanssa ei tietenkään voi tinkiä, eikä sitä yleensä tarkoiteta "rimasta" ja sen alentamisesta puhuttaessa. Vaan ulkonaisia vaatimuksia: joku voi vaikka vaatia, että miehen pitää olla vähintään 180 cm pitkä, hyvännäköinen, lihaksikas, olla niin tai näin koulutettu ja tienata noin paljon rahaa, harrastaa jotain jännää ja älykkyysosamäärän pitää olla vähintään 120. Eli tämmöisistä vaatimuksista kannattaa tinkiä jos ei tahdo seurustelukumppania löytyä. Jos siis haluaa parisuhteen ja perheen. Toki jollekulle kriteerit voivat olla niin tärkeitä että mieluummin on ilman kuin tinkii kriteereistä, mutta se on oma valinta.
Se tunne, että pitää toisesta, on kiinnostunut hänestä ja haluaa jutella, olla ja tehdä asioita yhdessä, lohduttaa jne. ei loppujen lopuksi paljon riipu noista mainituista asioista, vain siitä että ihmisten kiinnostuksen kohteet maailmassa, huumori ja yleiset elämänasenteet ovat jotenkin yhteensopivat (eivät välttämättä tasan samanlaiset).
No ei tietenkään se tunne että haluaa olla toisen kanssa johdu jostakin ennaltamäärätystä ulkoisesta asiasta.
En ole koskaan ajatellut niin. Mutta katsopas kun tuota "laske rimaa" -kehotusta kuulee täällä ihan ilman että sen yhteydessä sanottaisiin "jos sinulla on ennaltamäärättyjä ulkoisia vaatimuksia niin...".
Jos sinulle täytyy olla mies, jonka täytyy olla vähintään 180 cm pitkä, niin silloin kaikki lyhyemmät jäävät rimasi alapuolelle.
Näin se vaan menee :)
Jilian kohdalla ei varmasti tarvitse ajatella minkäänlaista riman laskua.
Jonkinlaiset rajat on mielestäni kuitenkin asetettava kun seuraa hakee. Jokainen sisimmässään tietää millaisesta ihmistä on hakemassa ja millaisessa seurassa viihtyy.
Tuo mitä kirjoitit vaikuttaa ihan normaalilta seuran hakemisesltä. Miksi ottaa siis kaverikseen sellaisen ihmisen josta jo etukäteen tietää ettei seurustelusta tule mitään.
Itse ajattelen juuri samalla lailla.
Ihan yksinkertaisesti toivoisin löytäväni ihmisen jonka kanssa on vaan hyvä olla ja voi jakaa näitä lämän elämän kiemuroita. Tietenkin myös niitä hyviä kokemuksia.
Tosi mukavaa on vaan tarttua joskun pitämänsä ihmisen kädestä kun vaan siltä alkaa tuntua.
Tuo ulkonäköasia on myös joskus hieman kiemurainen asia.
Useasti sanotaan että sillä ei ole väliä mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä että kyllä sillä on.
Ei se kaikkea suhteessa merkitse mutta on kai myönnettävä että jokaisella on kuitenkin oma makunsa.
Tuo riman lasku mielestäni koskee vaan niitä jotka hakevat sitä erittäin täydellistä ihmistä niin luonteen kuin ulkonäön suhteen. Aina kun tulee parempi eteen niin vaihdetaan ns" parempaan.
Se on loputon kierre joka ei pääty hyvään ja kestävään suhteeseen milloinkaan.
Kumpa kaikki vaan pääsisivät tasapainoon työnsä ja tunneasioiden kanssa. Silloin kaikki toimisi paremmin.
Olisi hyvä olla töissä ja kotona voisi kaivautua toistensa kainaloon ja unohtaa huolet ja murheet hetkeksi.
Ehkä tämä voi olla vaan haavetta mutta kuitenkin mukavaa sellaista =)
Mutta kuten sanoin, minulla ei ole tuollaisia ennaltamäärättyjä ulkoisia vaatimuksia. En edes ymmärrä että jollakin voisi olla jostakin sentistä kiinni ihmissuhteen aloittaminen. Miten niin "näin se vaan menee"? Mitä sillä tarkoitat? Ei minulla mene.
Miten siis minä voin laskea rimaa? Ottamalla kumppanin jonka kosketus tuntuu vastenmieliseltä ja seura ikävältä? Niinkö sinä teet? Miksi?
että tapaamatta ja tuntematta ihmistä paremmin et voi etukäteen tietää onko hän vastenmielinen. eli voit sulkea pois mahdollisuuksia henkilöistä joista oikeasti sitten olisitkin voinut pitää.
Tuo on se naisten pahin moka, ja sitten ollaan vuosikaudet sivuilla...
Livenä mies löytää, netistä se on jostain syystä suurimmalle osalle vaikeaa.
No sanokaapas te jotka katsotte asiaksenne tietää (paremmin kuin minä itse) kenen kanssa minun pitäisi elää:
Miten pitkään pitää käydä ulkona ja seurustella miehen kanssa jonka kosketus tuntuu vastenmieliseltä ja seura ikävältä? Viikko? Kuukausi? Vuosi?
Miksi ihmeessä?
kysymyksesi ei liity mitenkään jatkovastaukseesi joten en ymmärrä mitä tarkoitat.
ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. jos ei natsaa ei natsaa.
mitä tarkoitin oli vain se ettet voi tietää natsaako ennen kuin tiedät ihmisestä tarpeeksi.
Juice lauloi 'häntä rakastin paljon, sua rakastan joskus enemmän, ole mulle vähän aikaa hän'. Jos suhteita on yksikin takana, niin itse asetat riman koekeuden vertailemalla.
Eli jos exän kanssa oli mukavaa ja seksi oli hyvää niin seuraavaksi pitää ottaa sellainen jonka kanssa on tyklsää eikä seksikään kiinnosta?
En taida vieläkään ymmärtää tuota riman laskemista.
tunneasteikollasi taitaa olla vain kaksi ääripäätä.
Tunneasteikkoni on hyvinkin monivivahteinen, mutta asia vain on niin, että joko haluan jonkun miehen vuoteeseeni tai en halua. En voi haluta miestä esimerkiksi puoliksi vuoteeseeni. Mikä tässä on sinulle ongelma? En vain voi elää miehen kanssa joka ei saa sydäntäni sykähtämään, sieluani iloitsemaan, suutani hymyilemään, kasvojani loistamaan, kättäni kohoamaan kosketukseen. Pitäisikö? Miksi?
Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä harvemmin suhde alkaa kuvailemallasi tavalla.
Kuulostat erittäin naiviilta naiselta!
Löysyn livenä naisen. Ei se ollut heti tuota kuvailemaasi teini-ikäisen tunnetilaa, jossa lopulta
käy huonosti, piankin. Onhan ihan tunnettua, että salamarakastumiset useinmiten johtavat
pettymykseen. Noin kävi mullekin...netissä tapaamani kanssa...
Silti...Nyt on tosi hyvät fiilikset ja suhde toimii ja ollaan ihan selkeästi rakastumassa:)
Herää nainen!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, enkä voi allekirjoittaa kommenttia jonka sait. Enkä usko olevani naivi, saati epäkypsä nainen, koska vain osa miehistä saa minut väreilemään ja haluamaan itseään sekä henkisesti että fyysisesti. Päinvastoin, olen iän myötä ymmärtänyt että ne parisuhteet joihin olen päätynyt "kaveripohjalta" tmv. ilman tuota värinää, ovat päätyneet eroon. Minusta ei ole platoniseen suhteeseen. Ja avioerojen määrä, onnettomat kuliisiliitot sekä useiden pariskuntien väljähtyneet seksielämät kertovat surullista tarinaa tilanteista jolloin nainen on ajautunut yhteen miehen kanssa jota ei OIKEASTI halua. Jos tuo väreily ja tunne sielujen yhteydestä on suhteessa alun perinkin kantavana voimana, se todennäköisesti jatkuu kiikkustuoli-iässäkin.
Tällainen vanhempi nainen on nimenomaan jo riittävän fiksu ymmärtämään että yksin on parempi olla, kuin suhteessa joka perustuu vain kaveruuteen. Kyllä niitä kavereita on jo riittämiin. Ei ole mitään mieltä perustaa "OY Perustetaan yhteinen talous ettei tarvii olla kotona yksin AB:tä" tietäen että tuon miehen kanssa en halua seksiä ja jos silittelen häntä niin olisi aivan sama onko siinä koira vai mies.
Miesten on usein vaikea ymmärtää sitä, että naiset eivät voi tuntea vetoa kaikkiin miehiin ja "opetella" haluamaan seksiä ja/tai rakkautta sellaisen miehen kanssa jota ei alun perin halua koko sielullaan ja ruumillaan. Miehet taas haluavat pääasiassa hyvännäköisiä naisia. Jos ja kun nainen on ulkonäöllisesti puoleensavetävä, mies haluaa seksiä tämän kanssa. Ja paremman puutteessa ulkonäölläkään ei ole väliä. Naiset toimivat eri tavalla.
Harva parisuhde tulee kestämään aitona jos se rakentuu vain "kaveruudelle" ja "opettelemiselle". Ensin on intohimo, ja sitten siitä kasvaa rakkaus - jos kasvaa. Pelkän intohimonkaan varaan ei voi rakentaa. Mutta jos sitä ei ole, rakkaus on vain toveruutta eikä vastakkaisten sukupuolten välistä. Toki intohimoa vailla olevat suhteetkin voivat kestää, mutta niitä ihmisiä on vähemmän joille riittää pelkkä toveruus tai esim. materian varaan rakennettu kulissi. Siitä kertoo avioerotilastot, pettämisen yleistyminen ja miesten iänikuinen narina siitä että "vaimo ei anna." Vaimoilla on tapana lopettaa antaminen silloin kun intohimo loppuu. Eikä se lopu jos miestä on alusta asti halunnut sielullaan ja ruumiillaan. Toki lasten saaminen, väsymys ym. vaikuttavat väliaikaisesti seksielämään, mutta se intohimo on siellä piilossa ja tulee oikealla tavoin raaputtamalla esiin. Jos aitoa intohimoa ei alun perin ollut, sitä on turha yrittää raaputella esiin parin vuoden päästä kun seksiä ei ole ja molemmat möllöttävät tahoillaan.
Tulipas pitkä teksti, edellinen kirjoittaja osasi sanoa tämän tiivistettynä, mutta miehille täytyy vääntää rautalangasta.. ; )
Rakkaus ja intohimo eivät ole sama asia. Rakkaus on vilpitöntä toisen ihmisen huomioon ottamista, intohimo voi olla pelkästään itsekästä mielihyvän etsimistä.
Aiemmin yritin sanoa, että eihän sitä rimaa tarvitse laskea nollan alapuolelle. Jos aiempi riman korkeus oli vaikkapa 100, niin laskemalla riman 90:een, mahdollisten kumppanien määrä kasvaa.
Nainen voi rakastaa miestä, syvästi ja antaumuksella, vaikkei haluaisi häntä seksikumppanina. Voi haluta viettää jokainen hetki hänen kanssaan, auttaa häntä ja ilahduttaa häntä kaikin tavoin, paitsi seksillä. Jos on niin onnekas, että löytää miehen, jota voi rakastaa ja jonka kanssa voi nauttia seksistäkin, voi pitää itseään onnekkaana. Kumpikin erikseenkin voi olla riittävä perusta suhteelle, jos mukaan kehittyy ystävyys ja toinen toisensa kunnioittaminen.
Pidän seksistä. Mutta jos pitäisi valita kahden miehen välillä, joista toista kohtaan on 'sielujen sympatiaa' ja toiseen tuntee himoa, valitsisin sen sielujen yhteyden. Mutta rakkaus voi kehittyä monella tavalla. Ei se aina syty ensisilmäyksellä. Toisen kauniiseen luonteeseen voi alkaa kiintyä, ja tunteet voi syventyä ajan kanssa. Himo voi lopahtaa luonteen vikojen takia (omien tai toisen).
Joku sanoi hyvin: "Jos etsit täydellistä, pidä huoli, että olet itsekin täydellinen."
On hyvä alentaa rima omalle tasolleen, vähintään. Tai sitten olla yksin omassa arvokkuudessaan.
En ole todellakaan sanonut että pelkän "intohimon" varaan kannattaisi suhdetta rakentaa, vaan yritän tuoda esiin nimenomaan sitä, että kestävässä parisuhteessa pitäisi olla sekä intohimoa että rakkautta. Ja se rakkaus kasvaa ja kehittyy vuosien saatossa. En usko rakkauteen ensi silmäyksellä. "Ensisilmäys" on vain sitä intohimoa.
On toki olemassa ihmisiä joille sopii sellainen parisuhde jossa vain paijataan ja ollaan platonisesti rakastuneita. Yleensä kuitenkin nimenomaan miehet kaipaavat parisuhteelta muutakin kuin paijaamista ja "sielujen sympatiaa". Jos siis haluaa KESTÄVÄN parisuhteen, täytyy osata pitää mies tyytyväisenä myös makuuhuoneen puolella. Jos ei itse koe intohimoa eikä kaipaa seksiä, mutta kumppani haluaa niin vaihtoehtoina lienee vain vuoteessa feikkaaminen tai sopeutuminen siihen että tyydyttää järjestelmällisesti vain kumppaninsa vaikka ei itse välitä koko touhusta. Ja kumppani myös hyväksyy sen tosiasian ettei toinen kaipaa seksiä. Moniko mies haluaa tällaisen suhteen?
Miksi ihmeessä nainen yhäkin tuomitaan siitä että hän haluaa avoimesti seksiä, ja haluaa rakentaa parisuhteensakin sille perustalle että siihen sisältyy sekä intohimo että rakkaus? Nainen tuomitaan nirsoksi, pinnalliseksi, lumpuksi, ailahtelevaiseksi ja naiviksi? Olen tapojeni vastaisesti seurannut erästä tosi-tv ohjelmaa jossa on avoimesti seksuaalinen aikuinen nainen. Kyseinen nainen saa näilläkin keskustelupalstoilla hirvittävän haukkumisryöpyn niskaansa sen vuoksi, että hän haluaa seksiä miehen kanssa johon on ihastunut. Eikö tänä päivänäkään nainen saa haluta seksiä ilman että hänet tuomitaan? Edes aikuisena, eronneena, elämää nähneenä/kokeneena, vapaana? Ja toisaalla naisia haukutaan siitä että eivät anna miehelle riittävästi, joka sitten johtaa tyytymättömyyteen parisuhteessa, miesten katkeroitumiseen, pettämiseen, nettiseksin hakemiseen ja lopulta eroon.
Tässä iässä kuten minä ja ap. (jonka viimeisin kirjoitus oli erinomainen!) tiedämme jo että keneen tahansa kolliin ei kannata sekaantua vaikka hän saisikin haluni heräämään. Emme kaipaa renttuja elämäämme, vaikka rentun kanssa intohimon väreilyä olisikin. Emme kuitenkaan kaipaa platonista "paijaillaan vain" - suhdetta, saati järkiliittoa. Haluamme sekä intohimoa että sielujen sympatiaa joka lopulta johtaa aitoon rakkauteen. Jos emme sitä saa niin pärjäämme kyllä yksin. Todennäköisesti jäämme yksin, koska on lähes mahdotonta löytää miestä jonka kanssa löytyisi sekä intohimo että sielujen ykseys.
Tottakai pitää olla jotain värinää tai suurta mielenkiintoa, mutta ei se tapahdu "sillä sekunnilla" kuin
aniharvoin, joten odottaa saat sitä ja tiedät hyvin, että mitä enenmmän ikää ja kokemuksia, sen har-
vemmaksi käy tuollainen "teinisalamarakastuminen".
Kuinkahan monta esimerkkiä löytyy esim. työpaikoilta, joissa ollaan voitu pitkäänkin tuntea ja koettu "vain"
mielenkiintoa, kunnes jossain tilanteessa jonain päivänä tapahtuu se "valaistuminen"...Ja sitten se on
menoa:)
Ja vain ne. Siitä on pitkä matka rakkauteen.
>nainen yhäkin tuomitaan siitä että hän haluaa avoimesti seksiä
useimmiten suurin tuomitsija on nainen itse. Omaa kasvatustaan ei voi muuttaa. Nykyisille nuorille seksi ja halu eivät ole enää niin suuria tabuja.
Mustavalkoinen on myös monen lukijan lukutapa (en sano tätä loukatakseni!) koska tekstini sisältöä ei millään haluta ymmärtää. Olen useaan otteeseen tuonut esiin että en usko mihinkään salamarakkauteen tmv. Sellaiset salamarakastumiset ovat nimenomaan himoa eikä rakkautta. Rakkaus kypsyy ja kehittyy vuosien mittaan.
Kai me ihmiset sitten ollaan niin erilaisia, että näissä(kin) asioissa toisten ymmärtäminen on vaikeaa. Itse olen aina ollut sellainen että tiedän hyvin nopeasti miehestä haluanko häntä vain en. Jos en halua, mies on minulle kuin kaveri. Enkä syty seksuaalisesti tällaisista miehistä vaikka olisisvat kuinka ihania, mukavia ja älykkäitä kaikin puolin. En myöskään ole koskaan ymmärtänyt "vanha suola janottaa"-ilmiötä. Jos minulla on joku parisuhde mennyt poikki ja prosessi käsitelty, en voi ajatellakaan kyseistä ihmistä enää parisuhdemielessä, saati petikaverina. En yksinkertaisesti syty. Se on sama kuin yrittäisi sytyttää läpimärkää halkoa yhdelä tulitikulla.
Onneksi meitä on erilaisia, mikä mahdollistaa sen että jokainen voi löytää itselleen sopivimman kumppanin. Ei arvostella muiden motiiveja naiveiksi tai pinnallisiksi. Joku kaipaa parisuhteelta seksiä, toinen taloudellista turvaa, kolmas toveruutta. Joku haluaa kaiken tämän ja joku ei kaipaa suhdetta lainkaan. Kunnioitetaan toistemme valintoja.
Olen vielä nuori (28), mutta tuolla samalla pohjalla minäkin lähden suhteeseen.
Tuo on sitkeä myytti, että nainen ei saisi haluta ihan oikeaa seksiä. Vastaavanlainen harhaluuloihin perustuva asia on esim. naisen orgasmi: edelleen toisinaan saa lukea juttuja, joissa todetaan, ettei nainen voi saada "pelkässä yhdynnässä" (siis ilman käsipeliä tai suuseksiä) orgasmia. Omalla kohdallani tämä ei ainakaan pidä paikkaansa. Miksi meille ei vastaavasti syötetä tuubaa, että mies laukeaa pelkällä pään silityksellä ja intohimo ja seksi on turhaa? Miksi on edelleen niin vaikea hyväksyä, että nainenkin haluaa seksiä -mutta ei halua sitä ihan kaikilta miehiltä?
Rakkauteen ensisilmäyksellä uskoo -tai ainoastaan sellaiseen toimintaan luottaa- vain harvat aikuiset ja lähes kaikki teinit. Mutta siitäkin huolimatta toisen on jollakin tavalla miellytettävä silmää ja siten herätettävä intohimo. Tärkein suhteessa tietysti on samanlainen arvomaailma ja toisen kunnioitus omana persoonanaan.
Ja tosiaan, jos tuota en voi koskaan saavuttaa, niin sitten täytyy elää ilman miestä. Itseasiassa omalla kohdallanikaan en toivoisi, että kukaan mies sitoutuisi minuun ilman tunteita, yhteenkuuluvuutta ja intohimoa, saatika että olisi kanssani säälistä.
Onpas hankala yhtälö kun nainen kysyy tuollaista :).
Taidat olla aika nuori mutta minä keski-ikäisenä miehenä olen huomannut ikäisteni naisten mielen muuttuvan kovinkin usein.Eli haluat yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.
Hyvänä lähtökohtana olisi nuoren naisen opetella tietämään mitä on luottamus ja mitä se pitää sisällään.
Ei se niin toimi että vain sun pitää haluta vaan sen kaverinkin pitää haluta sinua.
täällä! 40 kymppisenä miehenä ei niin kauhean nopeita mielenmuutoksia juuri kaipaa. Aluksi olet niin, ihana ja mukava ja seuraavana päivänä viestiisi ei vastata tai jos vastataan onkin tullut jokin force majure este. Toisaalta pari viikkoa tylsiä vastauksia lähettänyt yhtäkkiä onkin yllättävän kiinnostunut tekemisistäsi, tällöin tosin olet noussut varasijoilla jo ylemmäs, sen kummemmasta ei välttämättä ole kysymys. Yhtäkaikki kyllä treffilinjoilla silti kivaa on kun ei kuolemanvakavasti juttuja ota.
Useimpien miesten mielestä riman laskeminen on ok ja jopa suotavaa, koska heille itselleen kolo kuin kolo kelpaa! Naisille yleensä suhteeseen lähteminen tarkoittaa muutakin kuin seksin saamista. Komppaantukee sinun luettelemiasi asioita, jota tulee haluta ennen kuin kannattaa alkaa suhteeseen miehen kanssa.
Ennemmin yksin kuin toiseksi parhaan kanssa. Jos en hyvää saa en huonoa huoli!
Ei pakolla voi haluta, eikä enää onneksi tarvitse kun nainenkin pärjää omillaan ja voi asua yksin!
Kylläpäs tuntuu olevan punainen vaate varsinkin miehille kun nainen sanoo ettei päästä vuoteeseensa kuin sen miehen johon on rakastunut. Mistähän se kertoo?
Olen keskustellut tästä aiheesta täällä aikaisemminkin, ja saman haukkumisryöpyn sain silloinkin vastaani. Minua moitittiin ties miksi - ja samaan aikaan täällä palstalla on viestejä joissa käytetään hyvinkin törkeää ja loukkaavaa kieltä esimerkiksi yh-äideistä tai ylipainoisista, eikä siitä seuraa vastaavaa höykytystä.
Erittäin mielenkiintoista.
Tiedoksenne, olen yli 50-vuotias nainen - en siis ihan teini-ikäinen enää. Enkä ymmärrä tuota erään kirjoittajan kommenttia jatkuvasta mielen muuttamisesta ja temppuilemisesta - miten se mahtaa liittyä siihen että minä katson oikeudekseni olla vain sellaisen miehen kumppanina jota kohtaan tunnen vetoa ja mieltymystä? Se joka minun uskollisuuteni ja lojaalisuuteni saa, saa ne todellakin omakseen. Luulisi että miehistä on hyvä tietää että on ainakin tämä yksi nainen, joka ei todellakaan hypi sängystä sänkyyn vain tilaisuuden tullen tai vaihtelun vuoksi. Mutta ilmeisesti se jollakin logiikalla onkin miehiltä pois...?
Pari naista täällä tuntui ymmärtävän hyvin minun kantaani ja olen iloinen että sain heiltä tukea, muutenhan tässä saa olla korvat punaisina kun saa kuulla olevansa naiivi, oikullinen ja turhan nirsokin vielä.
Pari syytä tulee mieleeni siihen miksi tämä asia jakaa niin ihmisiä.
Ensiksikin, on varmaan tässä puheenaolevassa mielessä kahdenlaisia ihmisiä (ja välimuodot tietysti lisäksi): intohimoisia ja tasaisia. Intohimoiselle ihmiselle on tärkeää saada tuntea sitä intohimoa, tasaiselle tasainen turvallisuus on tavoiteltavaa.
Toiseksi, on varmaankin ihmisiä joille on tärkeää saada parisuhde ja sen mukanaan tuoma sosiaalinen status, palvelut ja mukavuus - ja toisaalta ihmisiä (kuten minä) jotka pärjäävät mainiosti yksin, viihtyvät yksin ja kaipaavat kumppania nimenomaan rakastetukseen.
Kun minä nyt vain satun olemaan intohimoinen ihminen joka en tarvitse miestä hämähäkkejä ulos kantamaan, mörönsyötiksi mökille enkä lamppuja asentamaan vaan tuomaan minulle iloa ja mielihyvää elämään ja saamaan minulta iloa, mielihyvää, uskollisuutta, lojaalisuutta ja loppumattomasti mielenkiintoisia hetkiä tämän mielenkiintoisen maailman tutkimisessa - niin miksi ihmeessä ottaisin riesakseni miehen joka ei sytytä fyysisesti, henkisesti eikä älyllisesti?
Kertokaa viimein, te jotka paheksutte minun valintaperusteitani - kenen etu olisi jos laskisin rimaani?
Ehkä joskus kuitenkin tapaa jonkun miehen, jonka kosketusta haluaisit tai jonka kanssa haluaisit viettää aikaa edes vähän alusta?
Tarjoan vielä lisävaihtoehdon riman laskemiselle: vonkaa jotain varattua. Nehän ovat kelvanneet ainakin jollekin. Valitsetko suuresti kannattamasi intohimon vai lojaalisuuden yhteisön epävirallisille säännöille?
Niin, ehkä tapaan sellaisen miehen. Sitä toivon.
En tietenkään vonkaa varattua. Haluan elää maailmassa jossa ihminen on uskollinen kumppanilleen. Jos olisin mukana jotakuta pettämässä - vaikkakin itse vapaana osapuolena - en enää eläisi sellaisessa maailmassa.
Eikä se, että joku on kelvannut jollekin toiselle tee hänestä mitenkään sen paremmin minun mieleni mukaista. Olen aika erikoislaatuinen ihminen ja minulla on varmaankin omat mieltymykseni.
ME olemme sielunsukulaisia : ) Onpas mukavaa löytää täysin samalla tavoin ajatteleva ihminen joka myös osaa tuoda ajatuksensa esiin. Valitettavasti harva ymmärtää meitä.
Miehet eivät yleensä ymmärrä, koska heidän seksuaalisuutensa on visuaalista. Tai koska he eivät ole täysin hyväksyneet sitä että nainenkin saa avoimesti haluta. Tai/ja koska haluavat naisen vain kodinhengettäreksi ja "patjaksi" eivätkä ymmärrä/halua myöntää että nainen on itsenäinen olento jolla on omat aivot ja seksuaaliset tarpeet.
Platoniseen suhteeseen tyytyvät, ei niin intohimoiset naiset eivät ymmärrä meitä, koska eivät ymmärrä intohimoamme.
Nekään naiset eivät ymmärrä meitä jotka rakentavat/ovat rakentaneet parisuhteensa pelkän intohimon varaan. Ihmettelevät sitten miksi epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen..
Me haluamme koko paketin. Ja meitä on täällä netissä/Suomessa/maailmassa nykyään paljon. Ja jäämme yksin koska koko pakettia on lähes mahdotonta saada. Ja miehet haukkuvat meitä nirsoiksi koska emme halua suhteeseen sen "kiltin kaveripojan "kanssa jota emme halua sänkyymme.
Olette, tytöt, aivan samoilla linjoilla kuin itsekin. Minä 45-vuotias nainen olen ja olen lapsesta asti ollut sellainen spontaani, intohimoinen ja voimakkaasti seksuaalinen ihminen, etten voisi kuvitellakaan seurustelevani miehen kanssa, jota kohtaan en alusta asti tunne intohimoa. Onhan tuota joskus tullut yritettyä seurustelua aloitella, mutta vaikka mies olisi normaalien ihanteiden mukaan miten huippuyksilö ja vielä normaalia komeampikin tapaus, ei intohimo synny, ellei kemiaa ole oikeasti ja mies ole mielestäni vetävä. Silloin olen viheltänyt pelin poikki heti alkuunsa. Kun ei pysty niin ei :).
Tietenkin kestävään parisuhteeseen tarvitaan runsain mitoin muitakin piirteitä ja asioita kuin intohimo. Itselleni tärkeimpiä ovat ehdoton luotettavuus, rehellisyys ja avoimuus, huumori ja tilannekomiikka, yhteiseen hiileen puhaltaminen eli me-henki, kyky keskustella ja selvittää myös vaikeita asioita, joku yhteinen harrastus eli ettei kumpikin koe niitä parhaimpia elämyksiä vain erikseen vaan yhdessäkin jakaen. Rehellisyys on itselleni erittäin tärkeä asia ja pienetkin valheet tekevät valitettavasti ihmisestä itselleni vastenmielisen.
Tämänhetkistä miesystävääni kohtaan tunnen intohimoa, tykkään hänestä paljon ja toivon suhteelta myös paljon. Näin suuria tunteita en ole ketään miestä kohtaan ennen tuntenut. Mutta. Mies on vielä hukassa oman avioeronsa jälkimainingeissa eikä pysty samanlaiseen heittäytymiseen eikä yhteisen tulevaisuuden suunnittelemiseen. Se rassaa minua kovasti, mutta vielä en ole luovuttanut. Olisin, jos EN tuntisi näin häntä kohtaan.
Toivotaan, että meille kaikille vielä löytyy se sopiva.
Intohimoa tuntee moni mies montakin naista kohtaan...Sitten kun opit tuntemaan kyseisen miehesi,
sitten voit rakastua, voit, saatat, ehkä...Tosin joudut odottamaan todella pitkään, sillä avioerokriiseissään
painivat ihmiset eivät toivu kuukaudessa eivätkä edes puolessa vuodessa, ja siltikin homma voi isolla
todennäköisyydellä mennä metsään. Pilvilinnojen rakentamienen..Sitä kannattaa välttää odotellessa...
Korkealta putoaminen kun sattuuu niin keleesti!
Silti toivon sulle onnea!
onko rimanlasku toivomus tullut miehiltä, jotka ovat yrittäneet luoda suhdetta kanssasi? Vai sukujuhlissa vanhemmilta suvun naisilta? Vai oman aviomiehensä viekoittelua pelkääviltä kanssasisarilta?
Minun kokemukseni mukaan mies ei ole ollenkaan kiinnostunut vapaiden naisten yksinolon syistä. Ja suurin osa hyväksyy mukisematta kielteisen vastauksen yrittäessään tehdä tuttavuutta.
On tekstisi. Yhtä naiivia. Miehet sitä ja miehet tätä...
Oletko ikinä kuullut, ettei sitä täydellistä pakettia ole? Ei miehissä, ei naisissa.
Jos mielestäsi se että haluaa sekä seksiä että rakkautta on "naivia", niin oma ajattelutapasi on naivi.
Se kirjoitetaan "naiivi"...Ja tuosta jo päättelen paljon...:)
Se kertoo hänestä tasan tarkkaan sen, ettei jaksa oikolukea keskustelupalstalle osoitettua kirjoitustaan. Kuka on niin vitun kuiva, että nipottaa kirjoitusvirheestä keskustelupalstalla? Kaikki ymmärtävät sisällön ja nyt ei yritetä tehdä keneenkään vaikutusta, kuten treffeissä jolloin vastaukseen kannattaa panostaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että tällaiset palstojen kielioppipoliisit ovat älyltään alinta kastia: äly ei riitä vastaamaan substanssikysymyksiin, niin puututaan epäolennaisiin seikkoihin.
..minä sen ymmärrän tarkoittanee liian kovien ennakko-odotusten laskemista, siis sitä ettei laita ihan niin kovaa pituus-, tulo-, koulutus- tms. vaatimusta aikasempiin kokemuksiinsa nojaten vaan ennakkolulottomasti pyrkii hyväksymään tutustuttavakseen myös ei ihan niin potentiaaliset hakijakandidaatit.
Ei sinun tulekaan rimaa laskea niin paljoa että epätoivoiseksi tai vastenmielisiin tekoihin ryhtyisit, sopivan tilaisuuden tullen ehkä annat vain pienen mahdolisuuden tutustumiseen sellaisellekin jollaista aivan et ajatellut hakevasi. Minä tein niin, joustin hieman mm. etäisyyden suhteen ja muussa ei juuri tarvinnutkaan. Tällähaaavaa tuntuu että kannatti vaikka nuo mainitsemasi molemminpuoliset haluamiset positiivisessa mielessä ongelmia aiheuttavatkin.
Tässä sinun vastauksessasi oli erittäin hyvin kiteytetty koko tämän asian juuri. Olin aikeissa vastata juurikin samaa.
Eli nimenomaan riman laskun näen itsekin tarkoittavan sitä, että joustetaan niistä ennakkokriteereistä mahdollista kumppaniehdokasta kohtaan. Eli tutustutaan ihmisiin vähän laajemmalla skaalalla jos on halua löytää itselleen kumppani. Eihän kenenkään tarvitse väkisin alkaa ketään haluamaan, sehän on selvä juttu. Ja etenkin kun nyt on nettideitti-alue kyseessä niin rimaa on varmaankin hyvä laskea juuri täällä nettideitissä. Fyysistä vetovoimaa ei kaiketi erityisesti voi vielä netissä tutustuttaessa syntyä ennen kuin on tavannut ihmisiä livenä, joten ei pitäisi olla kovin iso kynnys keskustella täällä vähän laajemmalti ihmisten kanssa. Niistähän voi sitten hyvin löytyä se, jonka kanssa syntyy niitä kaikkia tarvittavia asioita.
Nainen hakee miestä,hänen täytyy olla akaateminen,urheilullinen,,rahakas,alkoton,osaa kokata ja
siivota,on oma asunto. Minä törmäsin tälläiseen naiseen,kun hän viesti minulle.Minä täytän kyllä nämä
ehdot,ja halusin mielenkiinnolla tavata naisen. Nainen ilmoitti profiilissa,normaali painoinen älykäs 38v
,eronnut yksin asuu,töissä käy. Niinpä mentiin kahville,sieltä tuli noin 100 kg nainen,vähän suttuiset vaatteet ja likainen tukka,ei ollut käynyt varmaan suihkussa,haisi tupakalle.Työskenteli siivoojana.
Maksoin kahvit,vähän analysoin näitä vaatimuksia, miehestä. Hän kertoi ,kerran viikossa käyttävän alkoa,kysyin miksi mies ei saa käyttää? Hän ei halua,että mies käyttää..Aikamme juteltuamme ,sanoin
minulla olevan menoa. Hän kysyi jatkosta ja milloin tulen hänen luokse,kerroin että sovitaan sähköpostissa
ne jutut.Huh,kun pääsi pois siitä tilanteesta,menin sähköpostille heti,mutta nainen oli jo vastannut minulle. Viesti kuului ,hei kulta ihastuin heti sinuun kun näin,viestitä heti minulle kun luet tämän..
Kyllähän minä viestitin.Lähetin viestin ,että meidän suhteemme ei jatku,kiitos kahvittelusta..
Viestejä alkoi tulla,mutta suljin hänen osoitteen,ettei hän pääse lähettämään minulle enää.
RIMAA lasketaan,näin..Älä laita paljon isompaa vaatimusta,mitä oma persoonasi on?????
Mutta tämä on aika hankala aihe. Sillä jokaisella meillä on omanlaisemme maku. Joku sanoo itseään tyylikkääksi ja käyttää maastokuosihousuja, läväreitä, tatskoja jne. Omassa päässäni nämä ovat kaksi eri asiaa siis täysin vastakkaisia, mutta jollekin toiselle taas ei. Siitä syystä en omaa vaatimustasoani alenna, vaikka joku niin vaatisikin. Käyn itse paikanpäällä treffeillä tsekkaamassa. Kiitän ja kumarran, jos ei osu kohdalleen. Jos osuu ja miellytämme kumpainenkin toisiamme, fine. En vedä hernettä nenää, jos mies ei kiinnostu minusta, mutta en toivo myöskään kenenkään vetävän hernettä nenäänsä, jos minä en kiinnostu. Valokuvan vaihto on paikallaan ennen treffejä.
En laskisi omaa rimaani. Miten tämä "rima" edes määritellään? Profiilissa kerron, millainen minä olen. Ainoa vaatimus, jonka olen asettanut, on etten pillunvonkaajia tai salarakasta etsiviä ukkomiehiä silmissäni katsele. Ja että maailmamme edes jotenkin kohtaisivat. Kaikki muu tulee plussana tai miinuksena.
Melko useasti vain tulee niitä viestejä, joissa kuitenkin vonkataan seksiseuraa tai salarakasta. Tai sitten vain tulee viestejä, joissa on kaksi sanaa: "mitä kuuluu?"
Tuollaiset parin sanan viestit ei pahemmin sytytä ja se on miehen oma moka jos ei osaa sytyttää kiinnostusta naiseen ja jos ei osaa kertoa itsestään profiilissa mitään. Nimittäin melko moni sellainen "profiiliton" mies laittaakin viestiä myös. Profiilissa lukee vain satunnaiset "pakolliset tiedot" (ikä, pituus, siviilisääty) ja sitten tuleekin muutaman sanan tekstiplanssi "Kysy lisää jos kiinnostaa" ja sitten liuta näitä ihannekumppanin vaatimuksia naisesta.
Miten tuollaisesta voi edes kiinnostua? Kysynpähän vaan....
rimaa tai tasoa tai miksi sitä nyt kutsutaankaan.
Olen aikuinen nainen, jo elämää jonkin verran kokenut ja tiedän millainen ihminen minut sytyttää sekä henkisesti että fyysisesti. En aio haaskata aikaa sellaiseen, mistä jo tiedän, ettei tule toimimaan pidemmän päälle. Jos toisen olemus on vastoin omaa mieltymystäni, tiedän, että ennemmin tai myöhemmin se alkaa ärsyttämään. En myöskään aio ruveta toista ohjailemaan, miten hänen tulisi esim. pukeutua tai käyttäytyä. Tiedän, että omanlaisiani ihmisiä löytyy kyllä. Jos miespolot tästä vetävät herneen nenäänsä, niin se on heidän ongelmansa - ei minun. Joillekin miehille kun kelpaa vaikka tikapuut....
Hehhheh tyttönen sinulla tuntuu olevan sana hallussa mutta rohkenen olla hiukka toista mieltä.
Eiköhän me kaikki tiedetä miten sitä rimaa lasketaan.Minä esimerkiksi siten että painakoon nainen sitten 10 kiloa enemmän.Ja tuo tuntuu olevan naisille se punainen vaate.Jotkut voi laihduttaa ja kiireesti etsimään kaveria ja kun löytyy niin sitten paino humahtaa parissa kuukaudessa ylös että muita hirvittää.
Ja kun te naiset jotka ette sitä rimaa pudota tai edes välitä pudottaa niin täällä te kirjoittelette näistä samoista asioista vielä vuosia.Itsestäni voin sanoa että saatanpa lukea noita teidän viestejä mutta olen koko ajan kuitenkin elänyt ja suhteillut kun kukaan ei kuitenkaan etsi pidempiaikaista suhdetta....niin muut kuin nuo väliaikaishoikat.
Niinpä. Itselleni sattui kohdalle tuolla Suomi24.Treffeillä mies, jonka profiili kertoi, että on eronnut, 50 v, 180 cm pitkä. Noh, kirjoittelimme pari päivää ja tapasimme. Ihastuin (lievä ilmaisu) ja hän myös. Aloimme tapailemaan ja n. viidennellä tapaamisellamme hän tunnusti: ei olekaan oikeastaan eronnut. On asunut vajaan puoli vuotta vaimostaan erillään, muttei edes ensimmäisen vaiheen eropapereita ole virallisesti vireillä. Petyin, itkin ja ihmettelin, miksi on valehdellut profiilissaan. Lisäksi kysyessäni tätä ennen , milloin hän on eronnut, sanoi eronneensa pari vuotta sitten. Huh, mikä yllätys ja pettymys oli, kun tuo "pari vuotta" oli käytännössä vain aika, jolloin heillä oli mennyt "entistäkin huonommin".
Olin jo ehtinyt ihastua täysillä tähän charmikkaaseen mieheen ja meillä oli mukavaa yhdessä. Hän tuli minun ja lasteni (teinejä) elämään erittäin innolla, remontoi asuntoani kanssani , eli arkea aika paljon meidän kotonamme ja oli mukavaa.
Muutaman valheen jälkeen luottamukseni ei ole vieläkään 100 %. Olemme seurustelleet lähes vuoden. Hän ei anna mitään lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta. Hänellä tulee olemaan työn puolesta ulkomailla projekteja, ties kuinka pitkiä..... Mietin ja pähkäilen, milloin jätän hänet. Hän ei tiedä, miten kypsä olen kaikkeen ja tulee ehkä yllättymään, että minusta löytyy vahvuutta jopa hänen jättämiseensä. Vaikka kuinka rakastan ja haluaisin yhteistä elämää, kaikki epävarmuustekijät laittavat järkeä tunteiden edelle. Tällaiselle tunneihmiselle outoa, mutta ehkä pakollista...
Tunteet vaan tulee tai sitten jättää tulematta eikä niille tai niiden puuttumiselle mitään voi. Ei sitä voi kenellekään sanoa että laske rimaa. Sehän tarkoittaa suhteeseen ryhtymistä vain seurustelun takia, kuka nyt sellaista haluaa?! Kerroitkin tuossa ketjussa ettei sulla ole vaatimuksia ulkoisten seikkojen kuten esim pituuden suhteen. Täytyy kyllä muuten ihmetellä kun useat naiset asettaa miehelle pituusvaatimuksen tyylliin 5-10 cm itseään pidempi täytyy olla, muutoin ei haluta tutustua. Uskomattomalta tuntuu että jotkut luulevat sen kuuluisan kipinän syttymisen olevan senteistä kiinni! Sen kyllä vielä ymmärrän että monet naiset haluvat vähintään itsensä pituisen miehen.
jolloin mies jää lyhyeksi. Toisille miehille se ei sovi eikä kaikille naisillekaan =)
Riman laskeminen alkaa siitä että et mieti pelkästään mitä tosissaan haluaisit vaan mistä halusi johtuvat ja onko niissä realistisia toiveita.
Valitettavasti ihminen saattaa usein tahtoa epärealistisia tai keskenään ristiriitaisia toivomuksia.
Esimerkiksi isokokoisen turvallisen ja jännittävän perhekeskeisen miehen jolla on suuria suunnitelmia jollakin uralla.
Aivan samoin kuin kannattaa vähän miettiä mistä ne tunteet syntyy. Ne voivat olla varsin järkyttävän typeriä asioita ja kysymys kuuluu että tahdotko perustaa suhteen sille vaikka tunne on voimakas jos se on typerä syy tuntea niin?
Osa ihmisistä, varsinkin naisista ei tahdo kyseenalaistaa omia tuntemuksiaan ja halujaan koska uskovat niiden vielä kaiken lisäksi viestivän jostain "ylimaallisesta" (tai biologiaan perustuvasta) rakkaudesta vaikka syyt voisivat olla kuinka hatarat. Tällöin riman laskeminen voi ollakin hankalaa. Olisi kuin yrittäisi lapselle selittää miksei joka päivä voi syödä hampurilaisia vaan joutuu syömään salaattia vaikka lapsi kuinka haluaisi ja kuinka hyvälstä se maistuisi.
Aivan samaahan voidaan sanoa siitä kun mies tiirailee naisten tissijen kokoa tai että joku naisen takamus ei häntä juuri sytytä. Syynä usein on omat psykologiset esteet omille haluille eikä mikään muu.
Sillä tavoin sitä rimaa voidaan laskea. Jos siis haluaa...mutta se on jo asia erikseen.