Lainasin artikkelin keskustelun alustukseksi:
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonikirkko sai Suomessa osakseen paljon julkisuutta Helsingin temppelin avaamisen ansiosta vuonna 2006. Kirkon kristilliseltä kuulostavat opit ja miellyttävältä vaikuttavat lähetyssaarnaajat saavat monet kiinnostumaan mormonismin saloista. Tarkempi tutkiskelu osoittaakin mormonismin olevan täynnä salaisuuksia, joita uusille tuttavuuksille ei aivan heti kerrota. Joskus niitä ei ole kerrottu vielä mormoneille itsellekään.
Mormonismin Jumala(t)
Mormonit kuulostavat tutun kristillisiltä, kun he puhuvat yhdestä Jumalasta, taivaallisesta Isästämme, hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, Pelastajastamme, sekä Pyhästä Hengestä. Näiden käsitteiden taakse kätkeytyy kuitenkin valtava määrä monimutkaisuuksia ja ristiriitoja, joista käsittelemme tässä vain murto-osaa.
Mormonismin Jumala on Jumalaksi korotettu ihminen, joka on joskus elänyt jollain planeetalla tavallisena miehenä ja edennyt omaa Jumalaansa hyvin palveltuaan meidän maailmamme Jumalaksi. Jumalalla on ruumis, lihaa ja luita, ja hän asuu konkreettisessa paikassa jossain lähellä Kolob-nimistä tähteä. Jumalia on siis monia, mutta meidän tulee palvella vain yhtä Jumalaa eli omaa taivaallista Isäämme. Jos onnistumme, voimme itsekin tulla Jumalaksi.
On sanomattakin selvää, että tällaiset opit ovat täysin epäkristillisiä. Ne muistuttavat paholaisen houkutuksesta: ”Ei, ette te kuole… teistä tulee Jumalan kaltaisia…” (1. Moos. 3:4–5) Raamattu, jota mormonit pitävät Jumalan ilmoituksena, opettaa Jumalasta jotain aivan muuta kuin mormonismi. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että itse Mormonin kirja, jota mormonit pitävät evankeliumin täyteytenä, opettaa Jumalan luonteesta päinvastoin kuin nykyinen utahilainen mormonismi.
Jeesus sanoi, että ”Jumala on henki” (Joh. 4:24) ja että ”ei hengellä ole lihaa eikä luita” (Luuk. 24:39). Mormonin kirjassa Jumala on ”Suuri Henki”, joka on luonut ”kaiken” (Alma 22:8–11). Myöhemmässä eli nykyisessä mormoniopissa Jumala ei ole luonut kaikkea, koska ennen hänen jumaluuttaan ennen on ollut lukemattomia muita jumalia, jotka kaikki ovat järjestäneet omat maailmansa ikuisesta materiasta.
Raamatussa Jumala sanoo: ”Minä olen Jumala enkä ihminen.” (Hoos. 11:9) ”Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra…” (Jes. 43:10–11) Jumala ilmaisee tässä täydellisen erimielisyytensä mormoniopin kanssa. Mormonit uskovat Jeesuksen olleen Vanhan testamentin Jumala, mikä tekee siteeratusta jakeesta heille vielä ongelmallisemman, sillä hänen jälkeensä meidän Jumalaksemme on tullut hänen Isänsä.
Mormonin kirja todistaa nykyistä mormonioppia vastaan, että on olemassa vain yksi Jumala ja että muita jumalia ei ole (Alma 11:27–31). Mormonin kirjan mukaan Jumala asuu vanhurskaiden sydämissä (Alma 34:36), mutta myöhempi mormonioppi tuomitsee tämän ”lahkolaisen” eli kristillisen ajatuksen (Opin ja liittojen kirja [LK] 130:3). Mormonin kirja opettaa toisaalta kristillistä kolminaisuutta (Mormon 7:77, 3 Nefi 11:27, Alma 11:44) tai harhaoppista modalismia (Eter 3:14, Moosia 16:15), kun taas nykyään mormonit uskovat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan keskenään täysin eri olentoja.
Mielenkiintoisimmat Jumalaa kuvaavat kohdat Mormonin kirjassa ovat varmasti ne, jotka painottavat hänen ikuisuuttaan ja muuttumattomuuttaan (Mormon 9:9, Moroni 8:18, 1 Nefi 10:18). Mormonilähetyssaarnaajilta kannattaa ehkä kysyä, miten nämä jakeet ovat sovitettavissa Jumalaan, joka ei ensin ollut Jumala lainkaan ja joka sitten on vuorotellen ollut ruumiiton henki ja ruumiillinen, kolminaisuus ja moninaisuus, yksi ainoa ja yksi muiden joukossa.
Mormonien oppi Jeesuksesta ei ole yhtään vähemmän ongelmallinen. Jeesus oli ensin taivaallisen Isä Jumalan ja hänen taivaallisen vaimonsa synnyttämä henkilapsi, Saatanan ja meidän muiden veli (mormonismin mukaan olimme olemassa ennen syntymäämme henkiolentoina). Millä tavalla Jeesus on sitten Jumalan ainosyntyinen Poika? Monet mormonit eivät edes tiedä, että kirkon virallisen opetuksen mukaan Jumala on Jeesuksen (ja vain Jeesuksen – siksi ainosyntyinen) Isä “lihan mukaan”. Neitsyt Maria olikin siis neitsyt vain ennen neitsyytensä menettämistä, tai ehkä lihallista suhdetta Jumalaan ei vain lasketa.
Jälleen kerran Jumalan sanan todistus on täydessä ristiriidassa mormoniopin kanssa. Raamattu opettaa, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä eikä Isä Jumalasta: ”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:20, ks. myös. Luuk. 1:35) Mormonioppi Isä Jumalan toimista Jeesuksen siittämisessä on häpeällinen – ei vain kristityille, vaan myös mormoneille. Se nimittäin herättää kysymyksen Isä Jumalan uskollisuudesta hänen vaimo(i)lleen taivaassa.
Temppeliseremoniat ja jumalanpalvelus
Mormonikirkko väittää olevansa opeiltaan, rakenteeltaan ja uskonkäsityksiltään sama kuin Jeesuksen alkuperäinen apostolinen kirkko. Tämä väite on harvinaisen helppo todistaa vääräksi vertailemalla mormonien ja apostolisten kristittyjen uskomuksia lähes mistä tahansa teologisesta kysymyksestä. Seuraavaksi tutkimme kirkon jumalanpalveluskäytäntöä.
Mormoneille temppeli on erityisen tärkeä jumalanpalveluksen keskus. Temppeliseremoniat ovat itse asiassa välttämättömiä jumaluuden saavuttamiseksi, joten olisi odotettavissa, että ensimmäiset kristityt olisivat kiireesti pyrkineet rakentamaan temppeleitä tai muuten suorittamaan temppelirituaaleja – Jerusalemin juutalaisessa temppelissä tämä ei varmasti ollut mahdollista.
Yksi elintärkeistä temppeliseremonioista on taivaallisen avioliiton solmiminen. Tämä avioliitto on voimassa ylösnousemuksen jälkeenkin niin, että jumaluuteen korotetut mies ja nainen voivat sitten saada henkilapsia ja hallita omaa maailmaansa. Jostain syystä emme kuitenkaan löydä yhtään mainintaa moisesta liitosta apostolien tai muiden ensimmäisten kristittyjen kirjoituksissa.
Tämä saattaisi johtua siitä, että koko ajatus ylösnousemuksen jälkeisestä avioliitosta on täydessä ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa. Kristuksen sanat saddukeuksille voidaan yhtä hyvin suunnata myös mormoneille: “Te kuljette eksyksissä…Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.” (Matt. 22:29–30)
Uudessa testamentissa ei ole jälkeäkään kristittyjen halusta rakentaa temppeleitä, mutta mitä muiden varhaisten kristittyjen todistus kertoo heidän suhtautumisestaan temppeliin? Halusivatko he mormonien tavoin palvella ”Herran huoneessa” (näin mormonit nimittävät temppeleitä), jonka avulla ihmiset tulevat ”korotetuiksi” eli jumaliksi? Vai uskoivatko he ”lahkolaiseen” oppiin, jonka mukaan Jumala asuu sydämessämme tehden meidät näin Jumalan temppeliksi? Mahdollisesti jo 70-luvulla ja viimeistään 130-luvulla kirjoitettu Barnabaan kirje tyrmää mormonitoiveet kertakaikkisesti.
”Nyt tahdon puhua teille myös temppelistä, siitä miten nuo raukat harhan vallassa ovat panneet toivonsa rakennukseen…ikään kuin se olisi Herran huone. He ovat menetelleet kuin pakanat ja korottaneet hänet pyhyyteen temppelin avulla. Tutkikaamme nyt, onko olemassa Herran temppeliä. On kyllä…Tarkatkaa nyt, jotta Herran temppeli rakennettaisiin loistossaan…Kun otimme vastaan syntien anteeksiantamuksen ja panimme toivomme Jumalan nimeen, meistä tuli uusia ja meidät luotiin jälleen uudesti. Siitä johtuen Jumala todella asuu meissä, meidän majassamme.” (Barnabaan kirje 16:1,6,8)
Temppelitoimitusten yksityiskohdat ovat salaisia, mikä johtunee osittain siitä, etteivät ne selvästikään pohjaudu millään tavoin Kristuksen opetukseen. Sen sijaan ne ovat hyvin lähellä mormonien profeetan Joseph Smithin aikaisia vapaamuurarirituaaleja, jotka hän omaksui mormonismiin liityttyään vapaamuurareihin vuonna 1842. Smith kuulemma palautti toimitukset “puhtaaseen ja alkuperäiseen” muotoonsa, mutta jostain syystä mormonikirkko on ottanut itselleen vapauden tehdä vuosien saatossa useita perustavanlaatuisia muutoksia näihin “Jumalan ilmoittamiin” seremonioihin.
Temppelin lisäksi mormonit kokoontuvat toki myös kirkkoon sunnuntaijumalanpalvelukseen. Tällöin vietetään ”sakramenttia” eli ehtoollista, joka mormoneilla koostuu leivästä ja vedestä, vaikka Kristus itse käytti ”viiniköynnöksen antia” (vrt. Luuk. 22:18) eikä vettä. Mormonit eivät usko leivän oikeasti muuttuvan Kristuksen ruumiiksi, vaikka tämä oli epäilemättä ensimmäisten kristittyjen usko. Mormonismi paljastuu ehtoolliskysymyksessä ja jumalanpalveluksen kalpeudessa protestanttisuuden lapseksi. Sama pätee myös kasteeseen, jota mormonit eivät anna alle 8-vuotiaille. Oppi on peräisin protestanteilta, ei apostoleilta.
Juomakiellot, avioliitto, rasismi
Mormonismi ei salli minkäänlaista alkoholinkäyttöä. Samoin teen ja kahvin juominen on kiellettyä. Tällaiset opit eivät kuitenkaan ole peräisin Jeesukselta eivätkä apostoleilta. Jeesus ei koskaan kieltänyt kohtuullista alkoholinkäyttöä – päinvastoin häntä syytettiin liiallisesta viininjuomisesta (Matt. 11:19). Apostoli Paavali kehotti Timoteusta juomaan vähän viiniä hänen vatsansa tähden (1. Tim. 5:23). Jälleen mormonismi on perinyt oppinsa Smithin ajan amerikkalaisen protestanttisuuden muoti-ilmiöistä. Samaan aikaan on järkyttävää todeta, että mormonikirkko (jälleen kerran vastoin monien jäseniensä luuloja) ei kiellä aborttia kaikissa tapauksissa. Teenjuonti on aina syntiä, mutta Jumalan lapsen murhaaminen ei välttämättä.
Vaikka mormonikirkko esiintyy elämää, perhettä ja avioliittoa puolustavana järjestönä, se sallii silti avioeron (myös ikuisten taivaallisten avioliittojen purkamisen) ja uudelleen avioitumisen. Tämäkin on täysin Jumalan ja varhaisten kristittyjen opetuksen vastaista. Paavali kirjoitti: ”Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään.” (1. Kor. 7:10) Jeesus sanoi: ”minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”, ”joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja” ja ”jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen” (Mark. 10:9,11–12).
Koska avioliitto on välttämätöntä jumaluuden saavuttamiseksi, ei selibaattiin kannusteta mormonikirkossa lainkaan. Tämä on jälleen vakavassa ristiriidassa sekä Jeesuksen että apostolien opetuksen kanssa, jonka mukaan selibaatti on avioliittoa korkeampi kutsumus. Jeesus sanoi: ”on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon” (Matt. 19:12). Paavali kirjoitti: ”Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.” (1. Kor. 7:8) Moiset opetukset eivät voisi koskaan lähteä mormonin suusta.
Moniavioisuus on mormonikirkossa syystäkin tietynlainen tabuaihe, sillä asiaan liittyy lukuisia mormoneille noloja seikkoja. Joseph Smith päihitti profeetta Muhammedin mennen tullen vähintään 33 ”vaimollaan”, joista kolmasosa oli teinityttöjä ja toinen kolmannes muiden miesten kanssa naimisissa olevia naisia. Muhammedin tavoin Smith sai käytännölleen jumalallisen säädöksen. Mormonien pyhissä kirjoituksissa (LK 132) on edelleen ilmaistuna Jumalan tahto moniavioisuudesta – kyseessä on ”iankaikkinen liitto”.
Varhaiset mormonijohtajat opettivat, että taivaassa tunnustetaan yksiavioisuuden sijasta polygamia ja että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen syy oli hänen moniavioisuusoppinsa. Nykyään mormonikirkko kuitenkin vastustaa moniavioisuutta ja kieltää kutsumasta joitain harvoja polygamiaa harjoittavia mormoneja mormoneiksi, vaikka kirkko toisaalta ei edes halua itseään kutsuttavan kyseisellä nimellä.
Toinen tabuoppi, josta mormonilähetyssaarnaajat eivät todennäköisesti heti avaa keskustelua potentiaalisten käännytyskohteiden kanssa, on kirkon suhtautuminen tummaihoisiin. Ennen vuotta 1978 tummaihoiset eivät saaneet osallistua temppelitoimituksiin eivätkä he kelvanneet mormonipappeuteen. Vuonna 1978 kirkko sai kuitenkin ”ilmoituksen”, jossa Jumala muutti tästäkin asiasta mieltään ja salli aiemmin kielletyn. Tummaa ihoa pidetään edelleen virallisesti kirouksen merkkinä – tummaihoiset ovat aiemman elämänsä kelvottomuuden vuoksi ”alempia”.
Joseph Smith ja mormonien pyhät kirjoitukset
Mormoniuskon luotettavuus perustuu profeetta Joseph Smithin todistukseen hänen saamastaan Jumalan ilmoituksesta. Ratkaiseva tapahtuma Smithin elämässä oli hänen vuonna 1820 saamansa ns. ensimmäinen näky, jossa kaksi ruumiillista jumalolentoa, Isä ja Poika, näyttäytyivät hänelle. Nuori Smith kertoi tuolloisen kristillisen herätyksen saaneen hänet pohtimaan, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Nyt Jumala ilmoitti Smithille, että kaikki kirkot ovat väärässä.
Smithin mukaan enkeli Moroni vieraili hänen luonaan kolme vuotta ensimmäisen näyn jälkeen. Enkeli kertoi hänelle kultalevyistä, jotka hän saisi neljä vuotta myöhemmin. Saatuaan levyt Smith käänsi niihin kaiverretun tekstin, ja vuonna 1830 hän julkaisi Mormonin kirjan.
Huolellisen historian- ja uskonnontutkimuksen ansiosta Smithin tarina on voitu luotettavasti todistaa vääräksi, sillä on osoitettu, ettei vuonna 1820 missään Smithin kotiseudun lähistöllä ollut mitään kristillistä herätystä. Sen sijaan herätys tapahtui vuonna 1824. Nykyistä virallista kertomusta ensimmäisestä näystä ei tunnettu lainkaan ennen vuotta 1838, ja Smithin ennen tätä aikaa tallentamat versiot kyseisestä näystä eivät ole yhtäpitäviä.
Neljän vuoden ero herätyksen ajoittamisessa on tarinan uskottavuuden kannalta ratkaiseva. Jos enkeli Moroni tuli kolme vuotta näyn jälkeen, oli tuo vuosi 1827, ja jos Smith sai levyt neljä vuotta myöhemmin, oltaisiin jo vuodessa 1831. Mormonin kirja oli kuitenkin julkaistu jo vuotta aiemmin.
Kultalevyt, joihin Mormonin kirja oli kirjoitettu, katosivat lopulta enkelin mukana. Ainoat todistajat kultalevyjen olemassaolon puolesta olivat Smithin läheisiä, joista suuri osa lopulta hylkäsi Smithin ja mormonismin. Silminnäkijöiden mukaan kultalevyt eivät olleet edes paikalla, kun Smith käänsi Mormonin kirjaa. Sen sijaan hän käytti käännöstyössä ns. ”näkykiveä”, jota hän oli nuoruudessaan käyttänyt aarteenmetsästyksessä, josta hän oli joutunut tuomarin kuulusteltavaksi.
Mormonin kirja on tarina Amerikan mantereen asukkaiden maallisesta ja uskonnollisesta elämästä vuodesta 2200 eKr. vuoteen 421 jKr. Kirjan tarina on hyvin yksityiskohtainen, mikä tekee sen historiallisuudesta helposti testattavan. Mormonikirkko on käyttänyt valtavia summia arkeologisiin tutkimuksiin Mormonin kirjassa mainittujen kaupunkien ym. löytämiseksi, mutta kirjassa tarkasti kuvailtu sivilisaatio ei vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.
Mormonilähetyssaarnaajat levittivät jossain vaiheessa tietoa, jonka mukaan Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon Smithsonian-instituutti käytti Mormonin kirjaa oppaanaan Amerikan historian tutkimiseen. Instituutin antropologian laitos on valmistanut asiasta kiinnostuneille ihmisille lausunnon, jossa todetaan, että instituutin arkeologit eivät näe mitään suoraa yhteyttä uuden maailman arkeologian ja kirjan aiheen välillä. Lausunto antaa muutamia esimerkkejä tärkeimmistä ristiriidoista arkeologiaan perustuvien tietojen ja Mormonin kirjan väitteiden välillä.
Mormonit pitävät pyhänä kirjoituksenaan myös ns. Abrahamin kirjaa, joka sisältyy teokseen Kallisarvoinen helmi. Smith sai käsiinsä joitain egyptiläisiä papyruskääröjä vuonna 1835, joita hän väitti Abrahamin omin käsin kirjoittamiksi. Toisin kuin aiemmissa pyhissä kirjoituksissa, tässä kirjassa opetettiin jumalien (monikossa) luoneen maailman. Modernit egyptologit ovat päässeet tutkimaan kyseisiä kääröjä, ja ne on todettu tavallisiksi pakanallisiksi hautakirjoituksiksi, joilla ei ole mitään tekemistä Abrahamin kirjan sisällön kanssa.
Mormonit uskovat Raamatun olevan Jumalan sanaa siinä määrin kuin se on oikein käännetty. Koska olemassa olevissa raamatunkäännöksissä oli virheitä, Joseph Smith tuotti oman ”inspiroidun” raamatunkäännöksensä. Jostain syystä mormonikirkko käyttää kuitenkin virallisesti kuningas Jaakon (King James) Raamattua – ehkä Smithin “inspiroitu” käännös ei ollutkaan lopulta virheetön.
Suuri luopumus ja tosi kirkko
Mormonismin mukaan Jeesuksen perustamaa kirkkoa kohtasi pian apostolien kuoleman jälkeen suuri luopumus – kirkko luopui oikeasta uskosta ja omaksui väärien opettajien valheellisia oppeja. Pätevä pappeus ei enää välittynyt eteenpäin eikä Kristuksen todellista kirkkoa ollut maan päällä n. 1800 vuoteen, ennen kuin se palautettiin Joseph Smithin kautta.
Kristus kuitenkin sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi” (Joh. 14:18). Jumala lähetti Pyhän Hengen olemaan kirkon kanssa ”ikuisesti” (Joh. 14:15) ja johtamaan sen tuntemaan ”koko totuuden” (Joh. 16:13). Valehteliko Jeesus? Epäonnistuiko Jumala? Kirkolla on Jeesuksen lupaus, että sitä ”eivät tuonelan portit voita” (Matt. 16:18), mutta jos kirkko todella täyttyi valheellisista opeista ja kuoli kokonaan pois maan päältä, tuonelan portit voittivat sen. Jeesus lupasi olla kirkkonsa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20) eikä vain muutaman sukupolven ajan.
Kirkon luopumus on mahdoton ajatus, sillä Raamattu opettaa kirkon olevan itse Kristuksen ruumis, joka on kiinni päässään eli Kristuksessa (Ef. 1:22–23, 1. Kor. 12:12–27, Kol. 1:18). Täten kirkon tappio ja kuolema merkitsisi Kristuksen tappiota ja kuolemaa – mutta Kristushan on kuoleman ja maailman voittaja. Vastaako mormonien käsitys kirkosta sitä voittamattoman Jumalan kirkkoa, jonka Raamattu paljastaa olevan totuuden pylväs ja perustus (1. Tim. 3:15)?
Oppi suuresta luopumuksesta tekee Jeesuksesta tyhmän miehen, joka rakensi talonsa hiekalle. ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:26–27) Todellisuudessa Jeesus rakensi kirkkonsa kalliolle (Matt. 16:18). ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.” (Matt. 7:25) Ei olekaan yllätys, että varhaiset kristityt uskoivat apostoliseen suksessioon eikä heidän kirjoituksistaan löydy jälkeäkään mormonismin muuttumisesta (luopumuksesta) katolisuudeksi.
Raamatussa puhutaan kyllä luopumuksesta, mutta kyseessä on aina (joidenkin ihmisten) luopumus kirkon uskosta eikä itse kirkon luopumus uskosta. Tämän lisäksi luopumus merkitsee Raamatussa täydellistä uskon hylkäämistä eikä suinkaan jonkinlaisen valekirkon tai puolittaisen kristillisyyden kukoistamista. Raamattu ei myöskään ikinä tarjoa luopumuksen ratkaisuksi amerikkalaista profeettaa, joka palauttaisi todellisen kirkon 1800-luvulla.
Raamatun, maalaisjärjen ja kirkkoisien todistuksen lisäksi pelkkä historiallinen fakta, että katolinen kirkko on ollut olemassa kaikilla vuosisadoilla todistaa, ettei Kristuksen kirkko kadonnut mihinkään maan päältä, eikä sen palauttamista siten ole koskaan tarvittu. Palauttajaehdokkaita on ollut monia, eikä Smithiin ole syytä uskoa sen enempää kuin muihinkaan, vaikka hän kuinka väittäisi saaneensa ilmoituksensa enkeli Moronilta. Kaikukoot korvissamme Paavalin sanat: ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8)
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonikirkko sai Suomessa osakseen paljon julkisuutta Helsingin temppelin avaamisen ansiosta vuonna 2006. Kirkon kristilliseltä kuulostavat opit ja miellyttävältä vaikuttavat lähetyssaarnaajat saavat monet kiinnostumaan mormonismin saloista. Tarkempi tutkiskelu osoittaakin mormonismin olevan täynnä salaisuuksia, joita uusille tuttavuuksille ei aivan heti kerrota. Joskus niitä ei ole kerrottu vielä mormoneille itsellekään.
Mormonismin Jumala(t)
Mormonit kuulostavat tutun kristillisiltä, kun he puhuvat yhdestä Jumalasta, taivaallisesta Isästämme, hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, Pelastajastamme, sekä Pyhästä Hengestä. Näiden käsitteiden taakse kätkeytyy kuitenkin valtava määrä monimutkaisuuksia ja ristiriitoja, joista käsittelemme tässä vain murto-osaa.
Mormonismin Jumala on Jumalaksi korotettu ihminen, joka on joskus elänyt jollain planeetalla tavallisena miehenä ja edennyt omaa Jumalaansa hyvin palveltuaan meidän maailmamme Jumalaksi. Jumalalla on ruumis, lihaa ja luita, ja hän asuu konkreettisessa paikassa jossain lähellä Kolob-nimistä tähteä. Jumalia on siis monia, mutta meidän tulee palvella vain yhtä Jumalaa eli omaa taivaallista Isäämme. Jos onnistumme, voimme itsekin tulla Jumalaksi.
On sanomattakin selvää, että tällaiset opit ovat täysin epäkristillisiä. Ne muistuttavat paholaisen houkutuksesta: ”Ei, ette te kuole… teistä tulee Jumalan kaltaisia…” (1. Moos. 3:4–5) Raamattu, jota mormonit pitävät Jumalan ilmoituksena, opettaa Jumalasta jotain aivan muuta kuin mormonismi. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että itse Mormonin kirja, jota mormonit pitävät evankeliumin täyteytenä, opettaa Jumalan luonteesta päinvastoin kuin nykyinen utahilainen mormonismi.
Jeesus sanoi, että ”Jumala on henki” (Joh. 4:24) ja että ”ei hengellä ole lihaa eikä luita” (Luuk. 24:39). Mormonin kirjassa Jumala on ”Suuri Henki”, joka on luonut ”kaiken” (Alma 22:8–11). Myöhemmässä eli nykyisessä mormoniopissa Jumala ei ole luonut kaikkea, koska ennen hänen jumaluuttaan ennen on ollut lukemattomia muita jumalia, jotka kaikki ovat järjestäneet omat maailmansa ikuisesta materiasta.
Raamatussa Jumala sanoo: ”Minä olen Jumala enkä ihminen.” (Hoos. 11:9) ”Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra…” (Jes. 43:10–11) Jumala ilmaisee tässä täydellisen erimielisyytensä mormoniopin kanssa. Mormonit uskovat Jeesuksen olleen Vanhan testamentin Jumala, mikä tekee siteeratusta jakeesta heille vielä ongelmallisemman, sillä hänen jälkeensä meidän Jumalaksemme on tullut hänen Isänsä.
Mormonin kirja todistaa nykyistä mormonioppia vastaan, että on olemassa vain yksi Jumala ja että muita jumalia ei ole (Alma 11:27–31). Mormonin kirjan mukaan Jumala asuu vanhurskaiden sydämissä (Alma 34:36), mutta myöhempi mormonioppi tuomitsee tämän ”lahkolaisen” eli kristillisen ajatuksen (Opin ja liittojen kirja [LK] 130:3). Mormonin kirja opettaa toisaalta kristillistä kolminaisuutta (Mormon 7:77, 3 Nefi 11:27, Alma 11:44) tai harhaoppista modalismia (Eter 3:14, Moosia 16:15), kun taas nykyään mormonit uskovat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan keskenään täysin eri olentoja.
Mielenkiintoisimmat Jumalaa kuvaavat kohdat Mormonin kirjassa ovat varmasti ne, jotka painottavat hänen ikuisuuttaan ja muuttumattomuuttaan (Mormon 9:9, Moroni 8:18, 1 Nefi 10:18). Mormonilähetyssaarnaajilta kannattaa ehkä kysyä, miten nämä jakeet ovat sovitettavissa Jumalaan, joka ei ensin ollut Jumala lainkaan ja joka sitten on vuorotellen ollut ruumiiton henki ja ruumiillinen, kolminaisuus ja moninaisuus, yksi ainoa ja yksi muiden joukossa.
Mormonien oppi Jeesuksesta ei ole yhtään vähemmän ongelmallinen. Jeesus oli ensin taivaallisen Isä Jumalan ja hänen taivaallisen vaimonsa synnyttämä henkilapsi, Saatanan ja meidän muiden veli (mormonismin mukaan olimme olemassa ennen syntymäämme henkiolentoina). Millä tavalla Jeesus on sitten Jumalan ainosyntyinen Poika? Monet mormonit eivät edes tiedä, että kirkon virallisen opetuksen mukaan Jumala on Jeesuksen (ja vain Jeesuksen – siksi ainosyntyinen) Isä “lihan mukaan”. Neitsyt Maria olikin siis neitsyt vain ennen neitsyytensä menettämistä, tai ehkä lihallista suhdetta Jumalaan ei vain lasketa.
Jälleen kerran Jumalan sanan todistus on täydessä ristiriidassa mormoniopin kanssa. Raamattu opettaa, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä eikä Isä Jumalasta: ”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:20, ks. myös. Luuk. 1:35) Mormonioppi Isä Jumalan toimista Jeesuksen siittämisessä on häpeällinen – ei vain kristityille, vaan myös mormoneille. Se nimittäin herättää kysymyksen Isä Jumalan uskollisuudesta hänen vaimo(i)lleen taivaassa.
Temppeliseremoniat ja jumalanpalvelus
Mormonikirkko väittää olevansa opeiltaan, rakenteeltaan ja uskonkäsityksiltään sama kuin Jeesuksen alkuperäinen apostolinen kirkko. Tämä väite on harvinaisen helppo todistaa vääräksi vertailemalla mormonien ja apostolisten kristittyjen uskomuksia lähes mistä tahansa teologisesta kysymyksestä. Seuraavaksi tutkimme kirkon jumalanpalveluskäytäntöä.
Mormoneille temppeli on erityisen tärkeä jumalanpalveluksen keskus. Temppeliseremoniat ovat itse asiassa välttämättömiä jumaluuden saavuttamiseksi, joten olisi odotettavissa, että ensimmäiset kristityt olisivat kiireesti pyrkineet rakentamaan temppeleitä tai muuten suorittamaan temppelirituaaleja – Jerusalemin juutalaisessa temppelissä tämä ei varmasti ollut mahdollista.
Yksi elintärkeistä temppeliseremonioista on taivaallisen avioliiton solmiminen. Tämä avioliitto on voimassa ylösnousemuksen jälkeenkin niin, että jumaluuteen korotetut mies ja nainen voivat sitten saada henkilapsia ja hallita omaa maailmaansa. Jostain syystä emme kuitenkaan löydä yhtään mainintaa moisesta liitosta apostolien tai muiden ensimmäisten kristittyjen kirjoituksissa.
Tämä saattaisi johtua siitä, että koko ajatus ylösnousemuksen jälkeisestä avioliitosta on täydessä ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa. Kristuksen sanat saddukeuksille voidaan yhtä hyvin suunnata myös mormoneille: “Te kuljette eksyksissä…Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.” (Matt. 22:29–30)
Uudessa testamentissa ei ole jälkeäkään kristittyjen halusta rakentaa temppeleitä, mutta mitä muiden varhaisten kristittyjen todistus kertoo heidän suhtautumisestaan temppeliin? Halusivatko he mormonien tavoin palvella ”Herran huoneessa” (näin mormonit nimittävät temppeleitä), jonka avulla ihmiset tulevat ”korotetuiksi” eli jumaliksi? Vai uskoivatko he ”lahkolaiseen” oppiin, jonka mukaan Jumala asuu sydämessämme tehden meidät näin Jumalan temppeliksi? Mahdollisesti jo 70-luvulla ja viimeistään 130-luvulla kirjoitettu Barnabaan kirje tyrmää mormonitoiveet kertakaikkisesti.
”Nyt tahdon puhua teille myös temppelistä, siitä miten nuo raukat harhan vallassa ovat panneet toivonsa rakennukseen…ikään kuin se olisi Herran huone. He ovat menetelleet kuin pakanat ja korottaneet hänet pyhyyteen temppelin avulla. Tutkikaamme nyt, onko olemassa Herran temppeliä. On kyllä…Tarkatkaa nyt, jotta Herran temppeli rakennettaisiin loistossaan…Kun otimme vastaan syntien anteeksiantamuksen ja panimme toivomme Jumalan nimeen, meistä tuli uusia ja meidät luotiin jälleen uudesti. Siitä johtuen Jumala todella asuu meissä, meidän majassamme.” (Barnabaan kirje 16:1,6,8)
Temppelitoimitusten yksityiskohdat ovat salaisia, mikä johtunee osittain siitä, etteivät ne selvästikään pohjaudu millään tavoin Kristuksen opetukseen. Sen sijaan ne ovat hyvin lähellä mormonien profeetan Joseph Smithin aikaisia vapaamuurarirituaaleja, jotka hän omaksui mormonismiin liityttyään vapaamuurareihin vuonna 1842. Smith kuulemma palautti toimitukset “puhtaaseen ja alkuperäiseen” muotoonsa, mutta jostain syystä mormonikirkko on ottanut itselleen vapauden tehdä vuosien saatossa useita perustavanlaatuisia muutoksia näihin “Jumalan ilmoittamiin” seremonioihin.
Temppelin lisäksi mormonit kokoontuvat toki myös kirkkoon sunnuntaijumalanpalvelukseen. Tällöin vietetään ”sakramenttia” eli ehtoollista, joka mormoneilla koostuu leivästä ja vedestä, vaikka Kristus itse käytti ”viiniköynnöksen antia” (vrt. Luuk. 22:18) eikä vettä. Mormonit eivät usko leivän oikeasti muuttuvan Kristuksen ruumiiksi, vaikka tämä oli epäilemättä ensimmäisten kristittyjen usko. Mormonismi paljastuu ehtoolliskysymyksessä ja jumalanpalveluksen kalpeudessa protestanttisuuden lapseksi. Sama pätee myös kasteeseen, jota mormonit eivät anna alle 8-vuotiaille. Oppi on peräisin protestanteilta, ei apostoleilta.
Juomakiellot, avioliitto, rasismi
Mormonismi ei salli minkäänlaista alkoholinkäyttöä. Samoin teen ja kahvin juominen on kiellettyä. Tällaiset opit eivät kuitenkaan ole peräisin Jeesukselta eivätkä apostoleilta. Jeesus ei koskaan kieltänyt kohtuullista alkoholinkäyttöä – päinvastoin häntä syytettiin liiallisesta viininjuomisesta (Matt. 11:19). Apostoli Paavali kehotti Timoteusta juomaan vähän viiniä hänen vatsansa tähden (1. Tim. 5:23). Jälleen mormonismi on perinyt oppinsa Smithin ajan amerikkalaisen protestanttisuuden muoti-ilmiöistä. Samaan aikaan on järkyttävää todeta, että mormonikirkko (jälleen kerran vastoin monien jäseniensä luuloja) ei kiellä aborttia kaikissa tapauksissa. Teenjuonti on aina syntiä, mutta Jumalan lapsen murhaaminen ei välttämättä.
Vaikka mormonikirkko esiintyy elämää, perhettä ja avioliittoa puolustavana järjestönä, se sallii silti avioeron (myös ikuisten taivaallisten avioliittojen purkamisen) ja uudelleen avioitumisen. Tämäkin on täysin Jumalan ja varhaisten kristittyjen opetuksen vastaista. Paavali kirjoitti: ”Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään.” (1. Kor. 7:10) Jeesus sanoi: ”minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”, ”joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja” ja ”jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen” (Mark. 10:9,11–12).
Koska avioliitto on välttämätöntä jumaluuden saavuttamiseksi, ei selibaattiin kannusteta mormonikirkossa lainkaan. Tämä on jälleen vakavassa ristiriidassa sekä Jeesuksen että apostolien opetuksen kanssa, jonka mukaan selibaatti on avioliittoa korkeampi kutsumus. Jeesus sanoi: ”on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon” (Matt. 19:12). Paavali kirjoitti: ”Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.” (1. Kor. 7:8) Moiset opetukset eivät voisi koskaan lähteä mormonin suusta.
Moniavioisuus on mormonikirkossa syystäkin tietynlainen tabuaihe, sillä asiaan liittyy lukuisia mormoneille noloja seikkoja. Joseph Smith päihitti profeetta Muhammedin mennen tullen vähintään 33 ”vaimollaan”, joista kolmasosa oli teinityttöjä ja toinen kolmannes muiden miesten kanssa naimisissa olevia naisia. Muhammedin tavoin Smith sai käytännölleen jumalallisen säädöksen. Mormonien pyhissä kirjoituksissa (LK 132) on edelleen ilmaistuna Jumalan tahto moniavioisuudesta – kyseessä on ”iankaikkinen liitto”.
Varhaiset mormonijohtajat opettivat, että taivaassa tunnustetaan yksiavioisuuden sijasta polygamia ja että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen syy oli hänen moniavioisuusoppinsa. Nykyään mormonikirkko kuitenkin vastustaa moniavioisuutta ja kieltää kutsumasta joitain harvoja polygamiaa harjoittavia mormoneja mormoneiksi, vaikka kirkko toisaalta ei edes halua itseään kutsuttavan kyseisellä nimellä.
Toinen tabuoppi, josta mormonilähetyssaarnaajat eivät todennäköisesti heti avaa keskustelua potentiaalisten käännytyskohteiden kanssa, on kirkon suhtautuminen tummaihoisiin. Ennen vuotta 1978 tummaihoiset eivät saaneet osallistua temppelitoimituksiin eivätkä he kelvanneet mormonipappeuteen. Vuonna 1978 kirkko sai kuitenkin ”ilmoituksen”, jossa Jumala muutti tästäkin asiasta mieltään ja salli aiemmin kielletyn. Tummaa ihoa pidetään edelleen virallisesti kirouksen merkkinä – tummaihoiset ovat aiemman elämänsä kelvottomuuden vuoksi ”alempia”.
Joseph Smith ja mormonien pyhät kirjoitukset
Mormoniuskon luotettavuus perustuu profeetta Joseph Smithin todistukseen hänen saamastaan Jumalan ilmoituksesta. Ratkaiseva tapahtuma Smithin elämässä oli hänen vuonna 1820 saamansa ns. ensimmäinen näky, jossa kaksi ruumiillista jumalolentoa, Isä ja Poika, näyttäytyivät hänelle. Nuori Smith kertoi tuolloisen kristillisen herätyksen saaneen hänet pohtimaan, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Nyt Jumala ilmoitti Smithille, että kaikki kirkot ovat väärässä.
Smithin mukaan enkeli Moroni vieraili hänen luonaan kolme vuotta ensimmäisen näyn jälkeen. Enkeli kertoi hänelle kultalevyistä, jotka hän saisi neljä vuotta myöhemmin. Saatuaan levyt Smith käänsi niihin kaiverretun tekstin, ja vuonna 1830 hän julkaisi Mormonin kirjan.
Huolellisen historian- ja uskonnontutkimuksen ansiosta Smithin tarina on voitu luotettavasti todistaa vääräksi, sillä on osoitettu, ettei vuonna 1820 missään Smithin kotiseudun lähistöllä ollut mitään kristillistä herätystä. Sen sijaan herätys tapahtui vuonna 1824. Nykyistä virallista kertomusta ensimmäisestä näystä ei tunnettu lainkaan ennen vuotta 1838, ja Smithin ennen tätä aikaa tallentamat versiot kyseisestä näystä eivät ole yhtäpitäviä.
Neljän vuoden ero herätyksen ajoittamisessa on tarinan uskottavuuden kannalta ratkaiseva. Jos enkeli Moroni tuli kolme vuotta näyn jälkeen, oli tuo vuosi 1827, ja jos Smith sai levyt neljä vuotta myöhemmin, oltaisiin jo vuodessa 1831. Mormonin kirja oli kuitenkin julkaistu jo vuotta aiemmin.
Kultalevyt, joihin Mormonin kirja oli kirjoitettu, katosivat lopulta enkelin mukana. Ainoat todistajat kultalevyjen olemassaolon puolesta olivat Smithin läheisiä, joista suuri osa lopulta hylkäsi Smithin ja mormonismin. Silminnäkijöiden mukaan kultalevyt eivät olleet edes paikalla, kun Smith käänsi Mormonin kirjaa. Sen sijaan hän käytti käännöstyössä ns. ”näkykiveä”, jota hän oli nuoruudessaan käyttänyt aarteenmetsästyksessä, josta hän oli joutunut tuomarin kuulusteltavaksi.
Mormonin kirja on tarina Amerikan mantereen asukkaiden maallisesta ja uskonnollisesta elämästä vuodesta 2200 eKr. vuoteen 421 jKr. Kirjan tarina on hyvin yksityiskohtainen, mikä tekee sen historiallisuudesta helposti testattavan. Mormonikirkko on käyttänyt valtavia summia arkeologisiin tutkimuksiin Mormonin kirjassa mainittujen kaupunkien ym. löytämiseksi, mutta kirjassa tarkasti kuvailtu sivilisaatio ei vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.
Mormonilähetyssaarnaajat levittivät jossain vaiheessa tietoa, jonka mukaan Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon Smithsonian-instituutti käytti Mormonin kirjaa oppaanaan Amerikan historian tutkimiseen. Instituutin antropologian laitos on valmistanut asiasta kiinnostuneille ihmisille lausunnon, jossa todetaan, että instituutin arkeologit eivät näe mitään suoraa yhteyttä uuden maailman arkeologian ja kirjan aiheen välillä. Lausunto antaa muutamia esimerkkejä tärkeimmistä ristiriidoista arkeologiaan perustuvien tietojen ja Mormonin kirjan väitteiden välillä.
Mormonit pitävät pyhänä kirjoituksenaan myös ns. Abrahamin kirjaa, joka sisältyy teokseen Kallisarvoinen helmi. Smith sai käsiinsä joitain egyptiläisiä papyruskääröjä vuonna 1835, joita hän väitti Abrahamin omin käsin kirjoittamiksi. Toisin kuin aiemmissa pyhissä kirjoituksissa, tässä kirjassa opetettiin jumalien (monikossa) luoneen maailman. Modernit egyptologit ovat päässeet tutkimaan kyseisiä kääröjä, ja ne on todettu tavallisiksi pakanallisiksi hautakirjoituksiksi, joilla ei ole mitään tekemistä Abrahamin kirjan sisällön kanssa.
Mormonit uskovat Raamatun olevan Jumalan sanaa siinä määrin kuin se on oikein käännetty. Koska olemassa olevissa raamatunkäännöksissä oli virheitä, Joseph Smith tuotti oman ”inspiroidun” raamatunkäännöksensä. Jostain syystä mormonikirkko käyttää kuitenkin virallisesti kuningas Jaakon (King James) Raamattua – ehkä Smithin “inspiroitu” käännös ei ollutkaan lopulta virheetön.
Suuri luopumus ja tosi kirkko
Mormonismin mukaan Jeesuksen perustamaa kirkkoa kohtasi pian apostolien kuoleman jälkeen suuri luopumus – kirkko luopui oikeasta uskosta ja omaksui väärien opettajien valheellisia oppeja. Pätevä pappeus ei enää välittynyt eteenpäin eikä Kristuksen todellista kirkkoa ollut maan päällä n. 1800 vuoteen, ennen kuin se palautettiin Joseph Smithin kautta.
Kristus kuitenkin sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi” (Joh. 14:18). Jumala lähetti Pyhän Hengen olemaan kirkon kanssa ”ikuisesti” (Joh. 14:15) ja johtamaan sen tuntemaan ”koko totuuden” (Joh. 16:13). Valehteliko Jeesus? Epäonnistuiko Jumala? Kirkolla on Jeesuksen lupaus, että sitä ”eivät tuonelan portit voita” (Matt. 16:18), mutta jos kirkko todella täyttyi valheellisista opeista ja kuoli kokonaan pois maan päältä, tuonelan portit voittivat sen. Jeesus lupasi olla kirkkonsa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20) eikä vain muutaman sukupolven ajan.
Kirkon luopumus on mahdoton ajatus, sillä Raamattu opettaa kirkon olevan itse Kristuksen ruumis, joka on kiinni päässään eli Kristuksessa (Ef. 1:22–23, 1. Kor. 12:12–27, Kol. 1:18). Täten kirkon tappio ja kuolema merkitsisi Kristuksen tappiota ja kuolemaa – mutta Kristushan on kuoleman ja maailman voittaja. Vastaako mormonien käsitys kirkosta sitä voittamattoman Jumalan kirkkoa, jonka Raamattu paljastaa olevan totuuden pylväs ja perustus (1. Tim. 3:15)?
Oppi suuresta luopumuksesta tekee Jeesuksesta tyhmän miehen, joka rakensi talonsa hiekalle. ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:26–27) Todellisuudessa Jeesus rakensi kirkkonsa kalliolle (Matt. 16:18). ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.” (Matt. 7:25) Ei olekaan yllätys, että varhaiset kristityt uskoivat apostoliseen suksessioon eikä heidän kirjoituksistaan löydy jälkeäkään mormonismin muuttumisesta (luopumuksesta) katolisuudeksi.
Raamatussa puhutaan kyllä luopumuksesta, mutta kyseessä on aina (joidenkin ihmisten) luopumus kirkon uskosta eikä itse kirkon luopumus uskosta. Tämän lisäksi luopumus merkitsee Raamatussa täydellistä uskon hylkäämistä eikä suinkaan jonkinlaisen valekirkon tai puolittaisen kristillisyyden kukoistamista. Raamattu ei myöskään ikinä tarjoa luopumuksen ratkaisuksi amerikkalaista profeettaa, joka palauttaisi todellisen kirkon 1800-luvulla.
Raamatun, maalaisjärjen ja kirkkoisien todistuksen lisäksi pelkkä historiallinen fakta, että katolinen kirkko on ollut olemassa kaikilla vuosisadoilla todistaa, ettei Kristuksen kirkko kadonnut mihinkään maan päältä, eikä sen palauttamista siten ole koskaan tarvittu. Palauttajaehdokkaita on ollut monia, eikä Smithiin ole syytä uskoa sen enempää kuin muihinkaan, vaikka hän kuinka väittäisi saaneensa ilmoituksensa enkeli Moronilta. Kaikukoot korvissamme Paavalin sanat: ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8)
Vastaukset 155
Vanhimmat
Ja toisekseen, en vain jaksa käsittää ihmisiä/uskontokuntia jotka näkevät noin paljon vaivaa pelkästään mustamaalatakseen toista uskontoa..
Tunnustan etten jaksanut lukea "artikkelia" edes puoleenväliin eikä muutenkaan tunnu siltä että haluaisi tuollaiseen vihamieliseen paatospuheeseen sen enempää kommentoida.
Mitä tulee kysymykseen onko Map-kirkko aito palautettu kirkko niin sitähän ei kukaan voi tieteellisesti/väitellen todistaa (kuten ei mitään muutakaan uskontoa) vaan jokaisen on itse sisimpäänsä tutkittava ja pyydettävä Jumalalta vastausta.
...ylinopeuden takia ja antaa sakot niin onko poliisi silloin 'vihamielinen'?
Kyllä esimerkiksi arvon veli Tapani nimenomaan känkkää MAP-kirkon oikeellisuutta FAKTANA, ei uskona.
Kaikki oikeat faktat ovat taas MAP-kirkkoa vastaan, ja ilmiselvästi.
Ainakin jos tulisi huutamaan ikkunan viereen vihaisella äänellä että "kyllä sinä ajoit ylinopeutta, näin ihan varmasti, näytätkin noin rumalta niin varmasti ajoit. Tutka jäi kotiin mutta näin silti ja sakot tulee!! Autosikin on sitä mallia että ei sillä muuta ajella kuin ylinopeutta!"
Sinut ja autosi pysäytetään piikkimatolla tai renkaasi ammutaan.
Lopulta joudut kuitenkin pysähtymään ja sanktiosi ovat suuremmat.
Apostoli Pietari profetoi virvoituksen ajasta, joka tulisi ennen Kristuksen toista tulemista (Ap. t. 3:19–21). Koska Kristuksen kirkko ja Hänen evankeliuminsa täyteys oli kadotettu luopumuksen takia, ne piti palauttaa maan päälle. Tämä palauttaminen toisi mahdollisuuden saada taas kaikki Jeesuksen Kristuksen evankeliumin siunaukset.
Joseph Smithin ensimmäinen näky oli alkuna Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamiselle maan päälle. Myöhempinä vuosina Kristus palautti pappeutensa ja perusti kirkkonsa. Hän on ilmoittanut senkin jälkeen totuutta profeetoilleen ja palauttanut siunauksia, jotka oli aikoinaan otettu pois maan päältä.
Edellä oleva on tältä sivulta:
http://www.mormon.org/learn/0,8672,942-19,00.html
Klikkaamalla väritettyjä sanoja pääsee syvemmälle aiheeseen.
Voisit mainita, mistä lainaamasi vääristelmä on kopsiattu. Noita vääristelmiä on vaikka kuinka paljon, joten sen alkuperä ei paljonkaan kiinnosta, mutta yleinen tapa on, että lähde mainitaan.
http://hyviauutisia.wordpress.com/ei-katoliset-uskot/ei-kristilliset/mormonismi/
...on 'kirottu harhaoppinen' - jos Paavalia on uskominen. :-)
Ja lienee paikallaan Paavalia uskoa.
eli kristinuskon puolustamista.
Jo on aikoihin eletty, kun puolustusta hoidetaan totuutta vääristelemällä. Eikö oma oppi kestä itsessään, kun likasangon kanssa joudutaan puolustamaan.
Tuo teksti on kyllä linjassa sinun tuotostesi kanssa, mutta en usko, että Paavi antaisi tuollaiselle räpellykselle arvoa. Ehkäpä Suomen katoliset ovatkin oma lahkonsa?
...MAP-kirkko joka alkoi selittää virheellisesti jotakin luopumuksesta?
Missä oli kirjoituksesi pihvi?
...että mitä totuutta artikkelissa mielestäsi vääristeltiin?
Minusta se oli hyvin totuudenmukainen ja erinomaisesti linjassa historian kanssa.
Voi voi, katolinen oppi on kestänyt samana jo liki 2000 vuotta ja tulee myös kestämään maailman loppuun. Eivät sitä jotkut Smithin päiväunet heilauta suuntaan eikä toiseen.
Kun oikein penkoo niin huomaa vaikkapa marttakerhon olevan lähempänä alkuseurakuntaa kun MAP-kirkon - vaikka muuta väitetään. :-)
...arvon veli Tapanistakin, kun kerran se kuuluisa myllynkivi kaulassa olisi se helpompi vaihtoehto.
Tik tak, tik tak - kello käy ja aikasi käy loppua kohti.
Nainen oli pyrkimässä katoliseen nunnaluostariin. Abbedissa kysyi: "Mitä teit ennen kuin päätit pyrkiä tänne?"
Nainen vastasi: "Olin prostituoitu".
Abbedissa kysyi kauhistuneena: "Hyvänen aika! MIKÄ?"
Nainen toisti: "Prostituoitu."
Abbedissa huojentuneena: "Ai prostituoitu. Luojan kiitos! Minä kuulin ensin että protestantti!"
Tosin kerettiläisyyden hylkääminen voi olla huomattavasti ammatinvaihtoa vaikeampaa. :-D
myöskin että se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, tosin asia ei ole sinällään huvittava.
Kaikesta tekemisistämme, sanomisistamme ja ajatuksistamme joudumme tilille.
Olen muuten myös kuullut tuosta sutkautuksesta version: "Se parhaiten nauraa joka toiselle kuoppaa kaivaa." Se nauru tosin jää lyhytaikaiseksi.
ihan puolueeton taho kertomaan MAP kirkost. Oli tuossa jutussa tottakin, jo itse linkissä siinähän luki "ei-katoliset uskot.."
:-)) Ihan meidän kesken, onko kaikki kirkossasi siinä kunnossa että kannattaa alkaa kirjoittelemaan moisia juttuja muista? Erikoista on myös ettei MAP kirkko tee katolisista samanlaisia juttuja, materiaalia kyllä olisi riittävästi..
Katolinen pappi kohtasi iltakävelyllään ilotytön.
Pappi sanoi: "Sinun olisi syytä tehdä parannus!"
Ilotyttö: "Taitaa olla liian myöhäistä minun kohdallani."
Pappi: "Koskaan ei ole liian myöhäistä!"
Ilotyttö: "No sittenhän tässä ei ole vielä mitään kiirettä..."
...muiden uskontojen halveksuntaan kun levitetään perusteettomia ja vääriä väitteitä etenkin luopumuksesta.
Että kyllä se oli herra Smith joka isottelun aloitti.
...Jeff olisi neutraalimpi ja asiallisempi?
kertaakaan kuullut MAP kirkon haukkuvan tai hyökkäävän mitään muuta uskonsuuntaa vastaan, parempi on edelleen käyttää voimia evankeliumiin kuin keskenään tappelemiseen. Sinun kirkkosihan on aina kunnostautunut erimieltä olevien vainoamisessa, jotenkin tuntuu ettei koira karvoistaan pääse, vieläkään..
mikään olettamus, vaan tosiasia, mitä kaikki historian tapahtumat olivat inkvisaatioineen ja noitavainoineen kuin luopumusta Kristuksen antamasta esimerkistä. Ihan esimerkkeinä.
arkipäivää...
verisovitusoppeineen, mustien pappeuskieltoineen, moniavioisuuksineen, vainajien häpäisemisineen,... siis se Map-kirkko...
Totuus on toki subjektiivinen asia.
On Raamattu ja Jeesuksen opetukset. Sitten on Smithin opetukset.
Samaan pöytään ne eivät mahdu, sillä ristiriita on aivan liian suuri.
Valitset joko toisen tai toisen. Molempia et voi saada.
...johtajat ovat vaikuttaneet itse kirkon OPPIIN?
Eivät juuri mitenkään!
Lue huolella: http://hyviauutisia.wordpress.com/paavi-ja-kirkko/paavin-erehtymattomyys/
'Pahaa' paavia on aina seurannut lukematon joukko 'hyviä' paaveja ilman että 'paha' paavi on peukaloinut alkuperäistä oppia. Ja tämä on täyttä tarkastettavissa olevaa FAKTAA, ei mitään satua.
Oppi on säilynyt - ja säilyy - ihmisten heikkoudesta huolimatta, koska lupauksensa mukaan Jeesus itse sen takaa.
... eikä mitään Smithin satuja:
http://hyviauutisia.wordpress.com/paavi-ja-kirkko/rooman-piispat-pietarin-seuraajina/
ei tietolähteesi sen totuuden mukaisempi ole kuin muidenkaan, eikä missään tapauksessa puoluteeton, vaikka näin haluatkin uskotella. Totuushan on että paljon tapahtui sen jälkeen kun Kristus poistui keskuudestamme ja viimeinenkin apostoli kuoli tai tapettiin, pahimpia seurauksia oli että pappeus hävisi olemasta keskuudessamme. Mitä sinusta sitten esimerkkini noitavainot tai inkvisiitiot olivat muuta kuin luopumusta Kristuksen antamasta esimerkistä? Siis paavin "pikku" virheitä? Eikä niillä ollut sinusta vaikutusta kokonaisuuteen? Jos niillä ei olisi ollut mitään vaikutusta ei kai niistä asioista vielä nykyisinkin käytäisi keskustelua.Eihän Jumalan edusmies tee virheitä, varsinkaan tuollaisia.Kovasti oli antamissasi esimerkeissä selityksen makua, toki se on luonnollista, varsinkin tekojen laajuden huomioiden.Edelleenkin minusta on mieletöntä ajan ja rahankin haaskausta sinunkin kirkon puolesta jatkaa ristiretkeä muita kirkkokuntia ja uskontoja vastaan, ne ajat ovat taaksejäänyttä elämää, onneksi. No karavaani kulkee ja koirat haukkuu =))
Vähemmän sanoja ja enemmän tekoja jos jotain aikoo aikaan saada.
...on siinä mielessä muita parempi koska se perustuu alkuperäiseen kirkkoon ja sen historiallisiin dokumentteihin.
Se ei esimerkiksi perustu jonkun koijarin satuihin ja tarinoihin.
on omat Jeffinsä.
Tosin tämä 'Jeff' perustaa kirjoituksensa paljon enemmän aivan oikeaan ja konkreettiseen historiaan kuin Lindsay. :-)
Ap.t.3
1. Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä,
rukoushetkellä.
2. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta
äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin
kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön
meneviltä.
3. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa
pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.
4. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari
sanoi: "Katso meihin".
5. Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
6. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä
minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen,
Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."
7. Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja
heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,
8. ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän
kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.
9. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa;
10. ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut
pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä
ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut.
11. Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa,
riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin
sanottuun Salomon pylväskäytävään.
12. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi:
"Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä
noin katselette, ikäänkuin me omalla voimallamme tai
hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.
13. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala,
on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi
ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet
päästää.
14. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille
annettaisiin murhamies,
15. mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt
kuolleista, ja me olemme sen todistajat.
16. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut
tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus
vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden
kaikkien teidän nähtenne.
17. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä
sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin.
18. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä
ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin
hänen Voideltunsa piti kärsimän.
19. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne
pyyhittäisiin pois,
20. että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän
lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen
Jeesuksen.
21. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin
kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista
saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.
22. Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra
Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa
kaikessa, mitä hän teille puhuu.
23. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule,
hävitetään kansasta.'
24. Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään,
jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä.
25. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki
meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun
siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.
26. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet
siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne."
niin päättelet? Ettet vain usko sokeasti omaan jeffiisi.
...että 'minun Jeffini' pitäytyy todella tiukasti Raamatussa sekä Jeesuksen ja apostolien opetuksissa ja myös historiallisissa tosiasioissa.
Niihin minäkin uskon kivenkovaan joten valinta 'Jeffien' välillä on helppo. Toisinkin voi valita jos perustaa uskonsa johonkin muuhun. Sehän on toki jokaisen oma valinta.
valehtelee hiukan paremmin kuin se toinen?
Tulossa myöhemmin ei nyt ehdi... Tarttee myös löytää viitteet...
kirjoitus ja niin paljon päin seiniä!
tästä taitaa tulla kirja!
... Nenada hyvä.
Tämä pitää sinun suomen kielen taitosi timmissä.
todella... on kyllä aika mielikuvituksellinen juttu ao joko ei tunne MAP kirkkoa tai on lukenut antieja tai on päättänyt jo asianasa ennen kuin aloitti tai ei ole kiinnostunutkaan totuudesta. Harhaan johdettu raukka....
...laita lienee...
Nimittäin jos pysytään Raamatussa ja apostoleissa.
Tässä on kuitenkin suomalainen katolinen vastine Jeffille, tosin loogisempi ja historialliselta kannalta paljon Jeffiä uskottavampi. Erinomainen poika, kerta kaikkiaan!
Ai että meille vielä tuleekin kivaa! :-)
...joko olet saanut irroitettua kirjasi seinästä?
Odotan malttamattomasti!
Joudut ikävä kyllä odottamaan aika pitkän tovin, koska on hieman kiireitä. Mutta toisaalta mitään hyväähän ei koskaan odota liian kauaa...
...olemaan kohtelias naisväelle. :-)
Map-kirkko on Smithin kirkko eikä mitään muuta. Jo nuo ihmesäädökset ja määräykset ovat aivan hatusta temmattuja. Smith on kirjannut omia sepityksiään luettuaan muiden tekstejä. Ja muuten kysynkin: Tutkittiinko Smithin järkeä koskaan lääkärin toimesta? Hänen tekstinsä vaikuttavat mielisairaan utopistisilta houreilta - ne eivät ole edes älykkäitä ja ihmettelen kovasti häntä puolustavia ja kultin seuraajia. Mutta onhan tässä maailmassa paljon muutakin outoa kuin mormoniuskonto.
...kertoo tehneensä Smithille ( ja itselleen ) täydellisen diagnoosin ja todenneen terveeksi kuin pukki. :-)
Mitään asiaa tai perustelua ei viestissäsi ole.
Tässä on asiaa:
http://www.mormonit.fi
Terveydentilasta? Hänen houreensa nimittäin ovat vahvasti aika jakomielitautisia. Ja Tapani1 hyvä, kyllä minun kuten avaajankin viesti on täyttä asiaa ja perustelua myös. Missä on vastaus, hyvä Tapani1? - Ei vastaajan väheksyvä mitätöinti ole vastaus selvään kysymykseeni.
outoja !
http://www.mormonismi.net
Jeesuksen ja Raamatun TAI sitten Smithin.
Molempia et voi saada koska ne eivät mahdu samaan pöytään. Raamattu ja Jeesuksen omat opetukset kumoavat aivan päivänselvästi Smithin opit monessa hyvin tärkeässä kysymyksessä.
Jos seuraat Smithiä, on aivan turha edes teeskennellä seuraavansa Jeesusta. Smithiin uskoville Jeesus oli se 'tyhmä mies' ja Jeesukseen uskoville Smith oli valehtelija ja väärä profeetta.
Tämä ei ole oma subjektiivinen mielipiteeni vaan kylmää, perusteltavissa olevaa logiikkaa.
sanoa toteutuvan myös Paavien ja Jeesuksen välisessä suhteessa, mieti kuinka kaukana olivat historian veriteot Jeesuksen opetuksista.. Oikeasti mitään noin tyhmää et ole vielä koskaan kirjoittanut "Smithiin uskoville Jeesus oli tyhmä mies" tuo oli todella typerä lause ja täysin järjetön, ja jatko ihan samaa luokkaa..
...sillioin Jeesus oli joko 'tyhmä mies', valehtelija tai sitten Raamattu puhuu palturia.
Logiikkaa ystäväiseni.
tapahtui, ei kyse ollut Jeesuksesta, tai Raamatusta, vaan ihmisistä jotka eivät halunneet seurata kumpaakaan.
Ei Jeesus myöskään valehdellut, ihmiset tekivät niin ja uskottelivat itselleen ikäänkuin teot olisivat olleet jotenkin hyväksyttyjä siinä kirkossa jota luulivat Kristuksen johtavan He halusivat sysätä omia virheitään (rikoksia) J.K suuntaan.
Meillä on valinnanvapaus ja sitä käytettiin väärin, valittiin siis väärin,siitä yksinkertaisesti on kyse.
"Raamatussa puhutaan kyllä luopumuksesta, mutta kyseessä on aina (joidenkin ihmisten) luopumus kirkon uskosta eikä itse kirkon luopumus uskosta. Tämän lisäksi luopumus merkitsee Raamatussa täydellistä uskon hylkäämistä eikä suinkaan jonkinlaisen valekirkon tai puolittaisen kristillisyyden kukoistamista. Raamattu ei myöskään ikinä tarjoa luopumuksen ratkaisuksi amerikkalaista profeettaa, joka palauttaisi todellisen kirkon 1800-luvulla."
Ikinä ei ole kristinusko kokonaan kadonnut maan päältä. Koko ajatuskin on täysin absurdi - kuten niin monet muutkin Smithin päähänpistot.
...luopumuksen ajat koska jopa kokonaisia kirkkokuntia - kuten esim. MAP - on luopunut alkuperäisestä kristillisyydestä väärien 'profeetoiden' villitseminä.
Edes MAP-kirkon harhaoppisuus ei tee luopumuksesta täydellistä koska kaikki eivät ole mormoneja.
onkin kyse siitä että heidän valitsema Paavi (t) korkeimpana kirkonsa edustajana,erehtymättömänä maanpäällisenä Jumalan valittuna teki asioita jotka vievät paitsi kohti luopumusta , niin olivat myös räikeässä ristiriidassa raamatun opetuksia vastaan. Se onko tapahtunut täydellinen uskosta luopuminen on toinen asia. Jos asiaa kysytään Katoliselta ei tietenkään ole, mutta jos tapahtumia katsoo Raamatun valossa, ei uskolla ole paljoakaan sijaa noissa tapahtumissa.
Tuokaan ei muuten ole totta että MAP kirkko väittäisi kristinuskon välillä kokonaan kadonneen maanpäältä, ei tietenkään. Apostolien johtama kirkko ja pappeus tosin puuttui pitkän aikaa.
Paavin erehtymättömyys on kiistanalaisten, sekavien ja väärinymmärrettyjen katolisten oppien joukossa varmasti aivan kärjessä. Mitä kirkko tarkoittaa, kun se opettaa paavin olevan erehtymätön? Keksikö katolinen kirkko tämän dogmin 1800-luvulla, vai onko sille perusteita Raamatussa tai ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen uskossa? Tässä artikkelissa selvennämme paavin erehtymättömyyden käsitettä, tutkimme sen perusteita ja vastaamme yleisimpiin väärinkäsityksiin.
Mitä se ei ole ja mitä se on
Koska paavin erehtymättömyydestä on niin runsaasti väärinkäsityksiä, lienee parasta ensin luetella niitä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä paavin erehtymättömyyden kanssa. Ensinnäkään paavin erehtymättömyys ei tarkoita paavin synnittömyyttä. Itse asiassa joidenkin paavien pahuus on vahva lisätodiste paavien erehtymättömyyden puolesta, sillä vaikka jotkut paavit elivät täysin kirkon opetusten vastaisesti, kukaan heistä ei koskaan muuttanut kirkon virallista opetusta vastaamaan omia mieltymyksiään.
Toiseksi paavin erehtymättömyys ei tarkoita sitä, että paavin opetukset ovat Jumalan innoittamia. Pyhä Henki inspiroi Pietarin kirjoittamat Uuden testamentin kirjeet, mutta myöhemmät paavit eivät ole välittäneet uutta jumalallista ilmoitusta, vaan varjelleet ja opettaneet sitä uskon talletusta, ”joka pyhille on kertakaikkisesti annettu” (Juud. 3).
Kolmanneksi paavin erehtymättömyys ei koske kaikkea, mitä paavi sanoo. Jos paavi ilmaisee mielipiteensä tietystä jalkapallojoukkueesta, arvaa lottonumerot tai julistaa mustan olevan valkoista ja valkoisen mustaa, hän ei tietenkään ole erehtymätön.
Neljänneksi paavin erehtymättömyys ei edes koske kaikkea sitä, mitä paavi sanoo katolisesta uskosta. Jos paavi kirjoittaa teologisen kirjan, lähettää uskoa koskevan kirjeen toiselle piispalle tai keskustelee uskon tai moraalin asioista yksittäisen uskovan kanssa, ei hänellä ole takuuta erehtymättömyydestä.
Viidenneksi paavin erehtymättömyys ei koske kaikkea sitäkään, mitä hän virallisesti opettaa katolisesta uskosta esimerkiksi apostolisissa kirjeissään tai ensyklikoissaan. Suurin osa paavien virallisista lausunnoista ei mahdu erehtymättömyyden kategoriaan.
Kuudenneksi paavin erehtymättömyys ei myöskään tarkoita sitä, että Pyhä Henki ilmoittaa paaville dogmaattisia totuuksia jonkun mystisen puhelinlinjan kautta niin, ettei paavin tarvitsisi muiden tavoin opiskella, pohtia ja rukoilla ymmärtääkseen uskon totuuksia.
Mitä ihmettä paavin erehtymättömyys sitten oikein tarkoittaa? Oppi määriteltiin Vatikaanin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1870, joten annetaan konsiilin puhua puolestaan: ”Julistamme ja määrittelemme Jumalan ilmoittamaksi dogmiksi, että Rooman piispalla, kun hän puhuu ex cathedra – eli kun kaikkien kristittyjen paimenen ja opettajan virkaa täyttäessään ylimmän apostolisen auktoriteettinsa nojalla hän määrittelee uskoon tai moraaliin liittyvän opin maailmanlaajuisen kirkon uskottavaksi – on autuaassa Pietarissa hänelle luvatun jumalallisen avun turvin se erehtymättömyys, jolla jumalallinen lunastaja halusi kirkkonsa varustaa sen määritellessä uskoon tai moraaliin liittyvää oppia; ja siksi tällaiset Rooman piispan määritelmät ovat muuttamattomia itsestään eivätkä kirkon suostumuksen perusteella.” (Pastor aeternus 9)
Siispä lyhyesti sanottuna paavi on erehtymätön silloin, kun hän puhuu koko kirkon johtajan auktoriteetillaan ja hänen tarkoituksensa on määritellä eli päättää lopullisesti jokin uskoon tai moraaliin liittyvä kysymys niin, että kaikkien uskovien on yhdyttävä siihen. Paavin erehtymättömyyden määritelmä nojautuu kristittyjen ainaiseen uskoon kirkon erehtymättömyydestä ja korostaa lähinnä sitä, että paavilla on kirkon johtajana myös yksityinen oikeus kyseiseen erehtymättömyyteen.
Paavin erehtymättömyys ei siis ole ainoa erehtymättömyys. Myös ekumeeniset kirkolliskokoukset ovat uskoa tai moraalia koskevissa määritelmissään erehtymättömiä. Paavin ja kirkolliskokousten määritelmät muodostavat erityisen opetusviran, mutta myös kirkon universaali opetusvirka on erehtymätön. Erityinen opetusvirka ei koskaan ole määritellyt erehtymättömästi suurta osaa katolisista opeista, koska niitä ei ole laajamittaisesti kiistetty. Tämä ei tarkoita sitä, ettei katolilaisen tarvitsisi uskoa niitä kirkon opetuksia, joita ei ole erehtymättömästi määritelty. Myös kirkon normaalille opetusviralle on osoitettava kuuliaisuutta.
Katolisen kirkon katekismus (KKK) selittää, että kun kirkko korkeimman opetusvirkansa välityksellä asettaa jotain uskottavaksi Jumalan ilmoituksena, on uskovien pitäydyttävä tällaisiin määrityksiin uskon kuuliaisuudella (KKK 891), kun taas niille opetuksille, joita kirkko ei ole erehtymättömästi määritellyt mutta joita se opettaa normaalin opetusvirkansa nojalla, uskovien tulee osoittaa tahdon ja ymmärryksen myöntymystä (KKK 892).
Esimerkkejä erehtymättömistä opetuksista
Selkeimmät esimerkit paavin erehtymättömästä määritelmästä ovat Marian tahrattoman sikiämisen ja taivaaseen ottamisen dogmit, jotka paavit Pius IX ja Pius XII julistivat vuosina 1854 ja 1950. Määritelmien sanavalinnat osoittavat selvästi, että kyseessä on erehtymätön julistus (Ineffabilis Deus, Munificentissimus Deus).
Paavit käyttävät erehtymättömyyttään myös julistaessaan tietyn henkilön pyhäksi. Pyhäksi julistamisen kaavassa paavi sanoo: ”julistamme ja määrittelemme, että ___ on pyhä… säätäen, että häntä on kunnioitettava koko kirkossa yhtenä pyhistä”.
Paavin erehtymättömyys on ollut totta alusta asti – sitä ei suinkaan keksitty 1800-luvulla. Kristuksen jumaluus määriteltiin vasta 300-luvulla, mutta siihen uskottiin epäilemättä apostolisesta ajasta asti. Varhaiset paavit harjoittivat kirkon alkuajoista asti lopullista ja täten myös erehtymätöntä valtaansa opillisissa asioissa.
Ensimmäinen paavi Pietari julisti Jerusalemin kirkolliskokouksessa 50-luvulla kiivaan väittelyn jälkeen, että kristityt pelastuvat yksin Kristuksen armosta eikä heidän siksi tarvitse noudattaa pelastuakseen Mooseksen lakia, minkä seurauksena seurakunta vaikeni ja muut apostolit vahvistivat Pietarin kannan (Ap.t. 15:7–29).
400-luvun puolivälissä paavi Leo I lopetti kristologisen kiistan kirjeellään, jossa hän julisti, että Kristuksessa on sekä inhimillinen että jumalallinen luonto. Khalkedonin ekumeenisen kirkolliskokouksen isät huudahtivat kirjeen lukemisen jälkeen: ”Tämän on isien usko! Tämä on apostolien usko! Näin me kaikki uskomme!… Pietari on puhunut Leon välityksellä!” (Konsiilin teot, sessio 2)
1300-luvulla paavi Bonifatius VIII määritteli bullassaan Unam Sanctam, että kuuliaisuus paaville on jokaisen ihmisen pelastukselle tarpeellista ja paavi Benedictus XII määritteli konstituutiossa Benedictus Deus, että henkilökohtaisen tuomion jälkeen sielut siirtyvät heti joko taivaaseen (suoraan tai kiirastulen kautta) tai helvettiin.
Myös erilaisten opillisten virheiden tuomitsemisessa paavit ovat käyttäneet erehtymättömyyttään. Esimerkiksi 1600-luvulla Innocentius X puolestaan tuomitsi jansenismin harhoja konstituutiossaan Cum Occasione, ja 1700-luvun lopussa Pius VI tuomitsi lisää jansenistisia virheitä (Auctorem Fidei).
On syytä jälleen muistaa, että myös ekumeenisten kirkolliskokousten dogmaattiset julistukset ovat erityisen opetusviran erehtymättömiä julistuksia. Esimerkkejä näistä määritelmistä ovat 300-luvulta Nikean kirkolliskokouksen julistus Kristuksen jumaluudesta, 600-luvulta Konstantinopolin kolmannen kirkolliskokouksen määritelmä, jonka mukaan Jeesuksella oli sekä inhimillinen että jumalallinen tahto, 1200-luvulta neljännen Lateraanikonsiilin määritelmä transsubstantiaatiosta, 1500-luvulta Trenton kirkolliskokouksen määritelmät vanhurskauttamisesta sekä 1800-luvulta Vatikaanin ensimmäisen kirkolliskokouksen määritelmä paavin erehtymättömyydestä.
Pidettäköön myös mielessä, että kirkon universaali opetusvirkakin on erehtymätön. Kirkon universaali opetusvirka merkitsee paavin ja hänen kanssaan yhteydessä olevien piispojen yksimielistä opetusta uskoon tai moraaliin liittyvistä asioista. Esimerkiksi kirkon opetukset naispappeudesta ja abortista kuuluvat universaalin opetusviran erehtymättömyyden alueelle. Katolilainen ei siis voi uskoa näistä asioista omalla tavallaan ja pysyä kirkon yhteydessä.
Paavin erehtymättömyys historiassa ja Raamatussa
Koska paavin erehtymättömyys määriteltiin vasta vuonna 1870, on luonnollisesti päivänselvää, että moista virallista määritelmää ei löydy aiemmasta kristillisestä historiasta – muutenhan Vatikaanin ensimmäisen kirkolliskokouksen määritelmä olisi ollut turha. Valitettavasti monet päätyvät tästä siihen johtopäätökseen, että kirkko ei ennen kyseistä konsiilia uskonut paavin erehtymättömyyteen.
Seuraavassa sitaatti pyhältä Frans Salesilaiselta vuodelta 1596: ”Kun hän [paavi] opettaa koko kirkkoa paimenena, yleisistä uskon ja moraalin asioista, silloin hän opettaa vain totuutta… Emme saa ajatella, että kaikessa ja kaikkialla hänen tuomionsa on erehtymätön, mutta vain silloin, kun hän tuomitsee uskon asian kysymyksissä, jotka ovat tarpeellisia koko kirkolle, sillä tietyissä inhimillisistä asioista riippuvissa tapauksissa hän voi erehtyä… Teologit ovat sanoneet… että hän voi erehtyä extra cathedram, Pietarin istuimen ulkopuolella, siis yksityishenkilönä… Mutta hän ei voi erehtyä, kun hän on in cathedra… kun hänen tarkoituksenaan on vahvistaa veljiään ylimpänä paimenena ja johtaa heidät uskon laitumille.”
Seuraavaksi hyppäämme reilut tuhat vuotta taaksepäin ja luemme, mitä pyhä Pietari Krysologus kirjoitti vuonna 449: ”Kehotamme teitä kaikin tavoin, kunnioitetut veljet, kuuliaisesti ottamaan vaarin siitä, mitä Rooman kaupungin autuain paavi on kirjoittanut, sillä autuas Pietari, joka elää ja johtaa omalla istuimellaan, antaa uskon totuuden niille, jotka sitä etsivät. Rauhan ja uskon pyrkimyksissämme emme voi ratkaista asioita ilman Rooman piispan suostumusta.” (Kirje 25:2)
Historian hämmästyttävä todistus on osoittanut paavien erehtymättömyyden todeksi: Rooman piispa ei ole koskaan virallisesti opettanut koko kirkolle harhaoppia, kun taas kaikki idän suuret kristilliset piispanistuimet ovat jossain historian vaiheessa olleet harhaoppisten hallussa. Paavin erehtymättömyyden vastustajat ovat joskus yrittäneet nostaa historiasta esiin väitettyjä Rooman piispojen opillisia erehdyksiä. Mikään näistä tapauksista ei kuitenkaan sovi erehtymättömyyden määritelmään – dogmille ei löydy paaviuden historiasta pätevää uhkaa.
Lähimmäksi paavin erehtymättömyyden vastustajat pääsevät paavi Honoriuksen tapauksessa. Hän opetti eräässä kirjeessään monoteletismin harhaoppia eli sitä, että Kristuksessa on vain yksi tahto. Vaikka Honorius olisikin henkilökohtaisesti ollut (materiaalisesti) harhaoppinen tässä suhteessa, hän ei määritellyt monoteletismin harhaa kaikkia uskovia sitovaksi dogmiksi. Päinvastoin hän jätti asian ratkaisemattomaksi, joten hänen tapauksensa ei uhkaa Vatikaanin opetusta paavin erehtymättömyydestä.
On kuitenkin hyvin mahdollista, että Honorius ei edes ollut harhaoppinen. Kirjeenvaihdon toinen osapuoli oli nähtävästi antanut Honoriukselle vääristellyn kuvan oikeasta opista, ja Honorius halusi kirjeellään tunnustaa, ettei Kristuksessa ollut kahta keskenään ristiriitaista tahtoa. Vaikka kuudes ekumeeninen kirkolliskokous oli tuominnut Honoriuksen harhaoppiseksi, konsiilin dekreetit vahvistanut paavi Leo II huomautti, että Honoriusta ei tuomita harhaopista vaan oikean opin julistamisen laiminlyömisestä. Honoriuksen ajan jälkeen 600-luvun lopulla paavi Agatho kirjoitti määritelmässään Kristuksen kahdesta tahdosta, että autuaalle Pietarille perustettu oikeaoppinen usko “pysyy vapaana kaikista erheistä”.
Paavin erehtymättömyyden vastustajat ovat yrittäneet löytää todistusaineistoa kannalleen myös Raamatun sivuilta. Yleisin argumentti perustuu Paavalin Pietarille osoittamaan nuhteluun: ”Kun Keefas sitten tuli Antiokiaan, nousin vastustamaan häntä julkisesti, koska hän oli menetellyt väärin… Mutta kun minä näin heidän poikkeavan evankeliumin totuuden tieltä, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: ’Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset?’” (Gal. 2:11,14)
Varhaiset kristityt olivat toki myös tietoisia näistä jakeista. Tertullianus kirjoitti kyseisestä raamatunkohdasta seuraavaa jo vuonna 200: ”Jos Pietaria moitittiin… virhe liittyi selvästikin toimintatapaan eikä oppiin.” (Vastaväite harhaoppisia vastaan 23:10) Kirkon historiassa tunnetaan useita tapauksia, joissa pyhimys on moittinut paavia siitä, että hän ei elä evankeliumin mukaan. Tämä ei kuitenkaan mitenkään todista vääräksi kirkon oppia paavin erehtymättömyydestä, kun hän määrittelee uskonopillisen kysymyksen koko kirkkoa sitovaksi.
Paavin erehtymättömyyteen viittaavat Jeesuksen Pietarille osoittamat sanat: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:18–19) Jotta tuonelan portit eivät voittaisi kirkkoa, on Jumalan suojeltava sen kalliota eli Pietaria, kun hän opettaa koko kirkkoa. Samoin Jumalan on varmistettava, ettei Pietari sido maan päällä mitään valheellista, sillä Jumala ei voisi taivaassa sitoa mitään omaa totuuttansa vastaan. Myös Kristuksen Pietarille antama kirkon paimentamisen virka (Joh. 21:15–17) sekä veljien vahvistamisen tehtävä (Luuk. 22:32) vaativat erehtymättömyyttä, sillä Kristus ei voi ruokkia laumaansa valheella eikä kukaan vahvistu uskossa hyväksymällä harhaoppeja
vaiheessa ihmiset alkoivat ajatella itsekin ja katsoivat että pakko luopua katolisten tarjoamasta kristillisyydestä, niinpä kirkkokuntia riittääkin tätä nykyä. Jos alkuperäinen kristillisyys on sitä mitä katolinen kirkko tarjoaa, on totta että mm.MAP kirkko on ehdottomasti luopunut siitä, mutta totuushan on toinen ;-)
on jo nähty, eikä se muuta käsiteltävää asiaa mihinkään suuntaan. Jos referoisi tuon juttusi se olisi "Paavi on erehtymätön,paitsi silloin kun ei ole.." :-))
...niin pihvi on se, että paaveista riippumatta oppi on säilynyt samana kun se oli apostolisena aikana.
Yksikään paavi ei ole sitä sormeillut mielitekojensa mukaan, kuten esimerkiksi MAP-kirkon johto tekee jatkuvasti omalle opilleen.
...mutta monessa tärkeässä teologisessa kysymyksessä MAP-kirkko on yhtä kaukana apostolisesta alkuseurakunnasta kuin vaikkapa marttakerho.
Jos MAP-kirkko on palautettu, ei se ole edes hehtaarilleen palautettu kuten tilanne oli alkuseurakunnan ja Jeesuksen aikana. Niin kaukana se opillisesti on!
Mikä on 'palautettu' niin siitä minulla ei ole aavistustakaan. Jeesuksen, apostolien ja Raamatun kanssa se kuitenkin on aivan selvästi ristiriidassa joten näistä ei voi olla kysymys.
esimerkiksi nykyinen kirkon presidentti Monson on sormeillut oppia?
...mutta esimerkiksi Young oli varsin reipas poika. :-)
että kirkon johtajat sormeilevat jatkuvasti, siis jokainenko vain yksikö vai montako?? Vai ei ole yksikään paavi taivuttanut oppeja haluamakseen?? Heh, heh.. Mites se anekauppa sopiikaan Raamatun kanssa yhteen, ja kukapa antoi sille siunauksensa?
...rauhassa Garmentit liehuen pari rundia Kolobin ympäri niin realismisi saa lisää vahvistusta. :-)
Se on sitä niinkutsuttua 'Sweet Deeper Knowledgea'.
Olen ihan mielenkiinnosta pohtinut mikä saa entisen jäsenen katkeroitumaan niin paljon että hän käyttää ison osan päivästä, (siis sen ajan jonka voisi tehdä hyvää ja rakentavaakin), entisen kirkkonsa mustamaalaamiseen?
Tuntuuko että kaikki sillat on takana siihen suuntaan poltettu, ettei jäljelle jää kuin katkerat,tarpeettomat hyökkäykset?
Jotain on varmasti tapahtunut menneisyydessä eikä liene tarpeellista sitä sen enempää käydä läpi mitä,se on henkilökohtaista. Mutta eikö tulisi päästä asian yli? Periaatteessahan kaikki on nyt hyvin, olet päässyt MAP kirkosta eroon ihan kuin halusitkin, olet nyt mielestäsi oikean alkuperäisen kirkon jäsenenä, elämänhän pitäisi nyt hymyillä, mutta ihan kuin niin ei olisikaan.. Tiedän että et koskaan julkisesti sitä tunnustaisi, mutta mietitkö sydämessäsi, eikö entisessä kirkossasi ollutkin jotain sellaista totuudellisuutta, jota vastaan on yhä vaikea taistella?
lapsellisten vastausten kopioimisen ja vastata siihen mistä keskusteltiin. Väitit siis että jokainen kirkkomme johtaja taivuttaa oppia haluamikseen, siis moniko? Yksikö, monta, vai ihan kaikki ? Miten voit perustella etteikö yksikään Paavi olisi oppia taivutellut mieleisekseen? Anekaupan käyttöön otto oli vain eräs esimerkki.
Ja tässä muutama esimerkki:
1830 Nykyversio
Nimiösivu ...by Joseph Smith, jr., author and proprietor translated by Joseph Smith, jr.
1 Nefi s. 25 Behold, the virgin which thou seest, is the mother of God, after the manner of the flesh. 1 Ne 11:18 ...is the mother of the Son of God.
1 Nefi s. 25 ...behold the Lamb of God, yea, even the Eternal Father! 1 Ne 11:21 yea, even the Son of the Eternal Father!
1 Nefi s. 26 And I looked and beheld the Lamb of God, that he was taken by the people; yea, the Everlasting God was judged of the the world... 1 Ne 11:32 ...yea, the Son of the Everlasting God was judged of the world...
1 Nefi s. 32 ...that the Lamb of God is the Eternal Father and the Saviour of the world. 1 Ne 13:40 ...the Lamb of God is the Son of the Eternal Father and the Savior of the world.
2 Nefi s. 37 ...and the mean man boweth down, and the great man humbleth himself not...
Vrt. Jesaja 2:6-9
2 Ne 12:9 and the mean man boweth not down and the great man humbleth himself not...
2 Nefi s. 117 and many generations shall not pass away among them, save they shall be a white and delightsome people. 2 Ne 30:6 and many generations shall not pass away among them, save they shall be a pure and delightsome people.
Alma s. 236 I know that Jesus Christ shall come; yea the Son of the only begotten of the Father... Alma 5:48 I know that Jesus Christ shall come; yea the Son,[?] the only begotten of the Father...
Alma s. 303 yea, I know that he allotteth unto men, yea, decreeth unto them decrees which are unalterable,. according to their wills... (1950):
Alma 29:4 yea, I know that he allotteth unto men [?].according to their wills...
Alma 29:4 yea, I know that he allotteth unto men, yea, decreeth unto them decrees which are unalterable,. according to their wills...
Alma s. 315 But behold, as the seed swelleth and sprouteth and beginneth to grow, and then ye must needs say, That seed is good; for behold, it swelleth and sprouteth and beginneth to grow. Alma 32:30 But behold, as the seed swelleth and sprouteth and beginneth to grow, and then ye must needs say, That seed is good; for behold, it swelleth and sprouteth and beginneth to grow. And now behold, will not this strengthen your faith? Yea, it will strengthen your faith: for ye will say that I know that this is a good seed; for behold, it sprouteth and beginneth to grow.
Alma s. 328 yea, and that ye preserve these directors. Alma 37:21 yea, and that ye preserve these interpreters.
Alma s. 328 And now my son, these directors were prepared that the word of God might be fulfilled... Alma 37:24 And now my son, these interpreters were prepared that the word of God might be fulfilled...
...aivan niin paljon kuin huvittaa. :-)
Sitäpaitsi tämä on hyvin rakentavaa.
Katolisesta uskosta tuskin löytyy enemmän kiistaa, pahennusta ja väärinymmärrystä aiheuttanutta oppia kuin aneet. Suurimmalle osalle aneet tarkoittavat keskiajalla vallinnutta käytäntöä syntien anteeksiannon ostamisesta, ja jotkut ehkä luulevat aneiden jo poistuneen kirkon opetuksesta. Kumpikaan näistä luuloista ei ole totta, ja tässä artikkelissa selvitämmekin, mitä aneet todella ovat ja mitä ne eivät ole, osoitamme niiden syvän raamatullisuuden ja vastaamme yleisimpiin väärinkäsityksiin.
Mikä on ane?
Ensin on syytä määritellä ane eli lievitys. Trenton kirkolliskokouksen mukaan ane on ”syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla”. Aneet ovat osa katolisen kirkon erehtymätöntä opetusta, mikä tarkoittaa, että pysyäkseen kirkon yhteydessä katolilainen ei voi olla uskomatta niihin. Trenton kirkolliskokous tuomitsi anatemalla ne, jotka sanovat, että aneet ovat hyödyttömiä tai että kirkolla ei valtaa antaa niitä.
Ymmärtääksemme, mistä tässä opissa on oikein kyse, meidän on tunnettava seuraavat periaatteet, joihin aneet perustuvat. Synnistä seuraa synnintekijälle syyllisyys ja rangaistus. Rangaistukset ovat ikuisia ja ajallisia. Kun synti annetaan anteeksi, syyllisyys ja ikuinen rangaistus poistuvat, mutta ajalliset rangaistukset jäävät. Ajalliset rangaistukset kärsitään maanpäällisessä elämässä tai kuoleman jälkeen kiirastulessa, ellei Jumala poista niitä. Jumala voi poistaa ajallisia rangaistuksia sekä eläviltä että kuolleilta kirkon kautta Kristuksen ja pyhien ansioiden tähden.
1. Synnistä seuraa syyllisyys ja rangaistus
Kun ihminen tekee syntiä, hän tulee syylliseksi rikoksesta Jumalaa vastaan. Raamattu kuvaa syyllisiä sielujamme värittyneiksi ja likaisiksi Jumalan edessä. Syyllisyydestä vapautunutta sielua Raamattu kuvaa puhtaaksi pestyksi ja valkoiseksi: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18) ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi.” (Ps. 51:3–4) Syyllisyyden lisäksi synnistä seuraa rangaistus: ”Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään.” (Jes. 13:11) ”tilinteon päivänä …minä rankaisen… synnistä” (2. Moos. 32:34).
2. Rangaistukset ovat ikuisia ja ajallisia
Raamattu osoittaa, että on kuolemansyntejä ja lieviä syntejä: ”on… syntiä, joka johtaa kuolemaan… mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan” (1. Joh. 5:16–17). Kuolemansynti riistää meiltä yhteyden Jumalaan ja johtaa ikuiseen rangaistukseen, lievä synti vahingoittaa yhteyttämme Jumalaan, mutta ei johda ikuiseen rangaistukseen. Sekä kuolemansynneistä että lievistä synneistä seuraa ajallisia rangaistuksia. Raamattu todistaa sekä ikuisista että ajallisista rangaistuksista:
”Ja niin he lähtevät… iankaikkiseen rangaistukseen” (Matt. 25:46) “Jos ette tarkoin noudata tähän kirjaan kirjoitetun lain määräyksiä ettekä kunnioita Herran, Jumalanne, suurta ja pelottavaa nimeä, Herra saattaa teidät ja teidän jälkeläisenne kärsimään ankarista ja pitkällisistä vitsauksista ja pahoista, parantumattomista sairauksista. Hän tuo teille taas kaikki Egyptin taudit, joita pelkäätte, ja tartuttaa ne teihin.” (5. Moos. 28:58–60) Jälkimmäisen sitaatin rangaistukset eivät ole ikuisia vaan ajallisia, sillä vitsaukset ja taudit loppuvat. Raamattu on täynnä vastaavia esimerkkejä. Jo perisynnistä seurasi monia ajallisia rangaistuksia kuten synnytystuskat ja työn vaivalloisuus (ks. 1. Moos. 3).
3. Ajalliset rangaistukset jäävät, kun synti annetaan anteeksi
”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi”. (1. Joh. 1:9) Syyllisyyden puolesta anteeksiannetusta synnistä jää kuitenkin ajallinen rangaistus – aivan kuin aitaan lyöty ja siitä poistettu naula jättää kuitenkin aitaan kolon. Raamattu todistaa tästä esimerkiksi Daavidin aviorikoksen tapauksessa: ”Silloin Daavid sanoi Natanille: ’Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.’ Natan vastasi: ’Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla. Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee.’” (2. Sam. 12:13–14) Jumala antoi Daavidin synnin anteeksi, mutta synnistä jäi ajallisia rangaistuksia (onnettomuus, vaimojen menetys ja pojan kuolema – ks. 2. Sam. 12:7–14).
Katuva juoppo saa varmasti syntinsä anteeksi, mutta viinan vaikutukset jäävät vaivaamaan hänen ruumistaan – petetyn puolison sisään jää haava, vaikka hän antaisikin syrjähypyn anteeksi. Vaikka protestantit kieltävät usein ajallisten rangaistusten jäämisen, he myöntävät sen käytännössä – esimerkiksi silloin, kun he (aivan oikein) vaativat varastetun tavaran palauttamista. Varastettu auto on palautettava – pelkkä anteeksipyyntö ei riitä. Jumalan (sen enempää kuin ihmisenkään) anteeksiantoon ei kuulu oikeutta pitää varastettua tavaraa!
4. Ajalliset rangaistukset kärsitään maan päällä tai kiirastulessa
Kristitty hyvittää ajalliset rangaistukset ottamalla ne vastaan armona, sietämällä kärsivällisesti kärsimyksiä ja koettelemuksia sekä tekemällä laupeuden tekoja. Jos kuoleman hetkellä pelastuneella ihmisellä on kuitenkin vielä hyvitettävää (anteeksiantamattomia lieviä syntejä tai anteeksiannettujen vakavien syntien ajallisia rangaistuksia), hän puhdistuu niistä kiirastulessa, sillä taivaaseen ei päästetä mitään epäpuhdasta (Ilm. 21:27).
Tällainen kielenkäyttö puistattaa usein protestantteja ja saa heidät syyttämään katolilaisia siitä, että he eivät luota pelastuksensa suhteen Kristuksen täydellisen riittoisaan ristinkuolemaan. Tämä väärinkäsitys johtuu ikuisten ja ajallisten rangaistusten sekoittamisesta. Protestantit saavatkin huomata itse Raamatun käyttävän samanlaista kieltä.
Ajallisten rangaistusten kärsimisestä Paavali sanoo: ”Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on kirkko.” (Kol. 1:24) Laupeuden teoista Raamattu opettaa: ”Laupeus ja uskollisuus sovittavat synnin” (Sananl. 16:6). Tässä on kyse synnin ajallisten seuraamusten sovituksesta, sillä vain Kristus voi sovittaa synnin ikuiset seuraamukset. Jos ihminen ei kuitenkaan maan päällä onnistu hyvittämään ajallisia rangaistuksiaan, hänen on puhdistuttava kiirastulessa. Paavalin sanoin hän ”pelastuu, mutta kuin tulen läpi” (1. Kor. 3:14).
5. Jumala voi poistaa tai vähentää ihmisen ajallisia rangaistuksia lahjana toisen ihmisen ansioiden tähden
Matteuksen evankeliumi kertoo meille, kuinka Jeesus paransi halvaantuneen nähtyään hänen ystäviensä uskon (Matt. 9:1–8). Jumala vähensi Salomon syntien aiheuttamia ajallisia rangaistuksia Daavidin ansiosta. Herra sanoi Salomolle: “Sinä et ole pitänyt kunniassa liittoani etkä määräyksiä, jotka sinulle annoin. Sen tähden minä repäisen rikki valtakuntasi ja annan sen palvelijallesi. Isäsi Daavidin vuoksi minä en kuitenkaan tee sitä sinun elinaikanasi, minä riistän sen poikasi kädestä. En myöskään riistä pojaltasi koko valtakuntaa, vaan jätän hänelle yhden heimon palvelijani Daavidin ja valitsemani kaupungin, Jerusalemin tähden.” (1. Kun. 11:11–13)
6. Jumala poistaa tai vähentää ajallisia rangaistuksia kirkon avulla
Jeesus antoi kirkolleen vallan sitoa ja vapauttaa: ”Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.” (Matt. 18:18) Aneopin ydin on, että Jumala käyttää kirkkoa poistamaan ajallisia rangaistuksia. Kirkon jäsenet ymmärsivät tämän ensin ripin sakramentin yhteydessä. Alusta asti ripin yhteydessä annettiin katumustöitä, koska kirkko ymmärsi ihmisen tarpeen hyvittää syntien ajallisia rangaistuksia. Katumustyöt olivat usein rankkoja. Vakavista synneistä saattoi saada vuosia kestäviä katumustöitä. Kirkko tunnusti, että katuvat syntiset voisivat saada lievityksen (eli aneen) katumusaikaansa tekemällä hurskauden ja laupeuden tekoja, jotka osoittivat surua synnistä ja halua hyvittää se. Näin aneista tuli Kristuksen ja pyhien ansioiden aarteistosta ammentavan kirkon lahja katuvalle syntiselle.
7. Jumala voi poistaa ajallisen rangaistuksen kuolleilta lahjana elävien uskovaisten ansioiden tähden
Alusta asti kirkko tunnusti kuolleiden puolesta rukoilemisen hyödyllisyyden. Tämä tarkoitti, että rukoiltiin Jumalalta kiirastulessa olevan sielun ajallisen rangaistuksen vähentämistä tai poistamista. Tämän takia kirkko opettaa, että aneita voi hankkia joko itselleen tai ne voi osoittaa kuolleiden hyväksi. 2. Makkabilaiskirja kertoo meille kuolleiden puolesta rukoilemisen hyödyllisyydestä. ”Juudas ja hänen väkensä tulivat noutamaan taistelussa kaatuneiden ruumiit…he löysivät jokaiselta kuolleelta… taikaesineitä, jotka… laki kieltää juutalaisilta… Sitten he kääntyivät rukoukseen anoen, että synti, joka oli tapahtunut, pyyhittäisiin kokonaan pois.” (2. Makk. 12:39, 40, 42)
Sanat ”pyyhittäisiin kokonaan pois” viittaavat synnin ajalliseen rangaistukseen, sillä jakeessa 45 sanotaan, että Juudas otti näiden kuolleiden miesten tapauksessa huomioon, ”että hurskaasti kuolleita odottaa mitä ihanin armopaikka” – hän siis uskoi heidän kuolleen hurskaasti eikä kuolemansynnin tilassa. Heillä ei siis ollut ikuisia rangaistuksia kärsittävänään, joten tässä täytyy olla kyse ajallisista rangaistuksista. ”Siitä syystä hän toimitti sovitusuhrin kuolleitten puolesta, että he vapautuisivat synnistänsä.” (2. Makk. 12:45) Juudas ei pelkästään rukoillut kuolleiden puolesta, vaan toimitti heidän puolestaan vanhan lain mukaisen sovitusuhrin. Samoin me voimme toimittaa uuden liiton sovitusuhrin, pyhän messun, kuolleiden puolesta.
Millaisia aneita on olemassa ja miten aneen voi hankkia?
Aneet ovat joko täydellisiä tai osittaisia. Täydellinen ane vapauttaa kokonaan kiirastulessa odottavasta ajallisesta rangaistuksesta, kun taas osittainen ane vähentää sitä. Osittaiset aneet määriteltiin ennen päivinä, esimerkiksi ”300 päivän lievennys”. ”Päivät” kuitenkin hämmensivät ihmisiä ja saivat heidät ajattelemaan, että kiirastulessa aika toimisi kuten maan päällä ja että osittaiset aneet vähentäisivät mekaanisesti kiirastuliaikaa tietyllä määrällä päiviä. Itse asiassa ”300 päivän lievennys” tarkoitti, että aneen saaja vapautuisi siitä määrittelemättömästä ajallisesta rangaistuksesta, joka vastasi 300 päivää kestävää katumustyötä. Tämän sekaannusmahdollisuuden takia paavi Paavali VI muutti käytännön, ja nykyään puhutaan vain täydellisistä ja osittaisista aneista.
Aneiden saaminen edellyttää tiettyjen ehtojen täyttymistä ja tekojen suorittamista. Täydellisen tai osittaisen aneen saamiseksi on välttämätöntä, että uskova on armon tilassa. Täydellinen ane voidaan saada korkeintaan kerran päivässä. Sen saamiseksi uskovan täytyy olla sisäisesti täydellisesti irrottautunut kaikesta synnistä. Hänen täytyy tunnustaa syntinsä ripin sakramentissa, vastaanottaa pyhä eukaristia ja rukoilla paavin rukoustarkoitusten puolesta. Näiden ehtojen puitteissa uskovan on suoritettava aneteko. Alla olevassa listassa on joitain esimerkkejä helposti suoritettavissa olevista aneteoista.
· Viiden ruusukon salaisuuden rukoilemisesta kirkossa, kappelissa, perheyhteisössä tai uskonnollisessa yhteisössä saa täydellisen aneen. Muissa tilanteissa siitä saa osittaisen aneen.
· Ristin tien rukoilemisesta kirkossa tai kappelissa saa täydellisen aneen.
· Osittaisen aneen saa Jumalan sanan ansaitsemalla kunnioituksella ja hartaudella suoritetusta Raamatun lukemisesta. Jos lukeminen kestää vähintään puoli tuntia, ane on täydellinen.
· Hartaasti tehdystä henkisestä kommuuniosta saa osittaisen aneen.
· Osittaisen aneen saa, kun viettää hartaasti aikaa mietiskelevässä mielen rukouksessa.
· Osittaisen aneen saa hartaasta ristinmerkin tekemisestä (lausuen sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”)
· Osittaisen aneen saa katumushengessä tehdystä mortifikaatiosta.
· Osittaisen aneen saa uskon ja laupeuden hengessä suoritetusta apua tarvitsevien palvelemisesta.
Entä raha?
Tässä vaiheessa jotkut saattavat ihmetellä, ettei näin pitkässä ja perusteellisessa aneopin selityksessä ole mainittu vielä kertaakaan rahaa. Itse asiassa rahalla ei ollut sijaa aneopin kehityksessä (kirkko ei kehittänyt aneita rikastuakseen, vaan ne saivat alkunsa ripin sakramentin ja siihen liittyvien uskontotuuksien ulottuvuuksien mietiskelystä ja soveltamisesta), eikä nykyäänkään raha liity aneisiin millään tavalla. Keskiajalla kuitenkin raha – tai pikemminkin almujen antaminen – liittyi aneisiin. Almujen paikka oli yhtenä edellä listatuista aneteoista, eikä tässä ollut periaatteessa mitään vikaa, sillä almujen antaminen on Jeesuksen tunnustama laupeuden teko.
Kun Roomaan haluttiin rakentaa Pietarin kirkko, paavi julisti aneen niille, jotka antaisivat kirkolle rahaa tähän projektiin. On helppo kuvitella, että tässä vaiheessa mukaan alkoi hiipiä väärinkäytöksiä ja väärinymmärryksiä (”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”), joiden takia Luther aloitti reforminsa. On huomattava, ettei Luther kuitenkaan kieltänyt aneiden todellisuutta. Kuuluisissa 95 teesissään Luther julistaa: ”Se, joka kieltää apostolisen aneen todellisuuden, olkoon tuomittu ja kirottu.” (Teesi 72) Paavi Pius V lopetti rahaan sidotut aneet vuonna 1567 ja todisti näin kirkon huolesta siitä, ettei aneita käytettäisi väärin.
Jos kirkolla on kyky poistaa ihmisten ajalliset rangaistukset, miksei se tee niin ja tyhjennä kiirastulta kokonaan?
Jumala itse asetti ajalliset rangaistukset pätevistä syistä (jotta oppisimme korjaamaan aiheuttamamme vahingot, jotta oppisimme olemaan tottelevaisempia jne.), eikä kirkolla ole oikeutta toimia Jumalan tahtoa vastaan ja yrittää tehdä niistä lopun kokonaan. Jos ajallisten rangaistusten puute olisi ollut Jumalan tahto, ajallisia rangaistuksia ei olisi. Kirkko ei myöskään voi poistaa kaikkia ajallisia rangaistuksia siksi, että niiden poistaminen riippuu niitä kärsivien ihmisten asennoitumisesta. Katumusta ja uskoa tarvitaan samalla lailla ajallisten kuin ikuistenkin rangaistusten poistamiseen. Kirkko ei myöskään voi tyhjentää kiirastulta siksi, että kiirastulessa olevat sielut eivät ole enää maanpäällisen kirkon vallan alla. Kuolleille osoitetut aneet tarjotaan Jumalalle rukouksina pyytäen, että Jumala vähentäisi heidän rangaistustaan.
Eivätkö aneet kopioi tai tee tyhjäksi Kristuksen työtä? Eikö olisi parempi luottaa hänen ristinkuolemansa täydellisen riittoisaan sovitustyöhön?
Aneiden raamatullisista perusteista huolimatta monet kritisoivat aneita ja väittävät, että aneet tekevät meistä itsemme pelastajia ja yrittävät korvata Kristuksen sovitustyön. Nämä väärinkäsitykset johtuvat siitä, ettei ymmärretä aneiden luonnetta eikä sitä, miten me tulemme osallisiksi Kristuksen sovitustyöstä.
Vain Kristus voi sovittaa syntiemme ikuiset rangaistukset, sillä vain ääretön Jumala voi maksaa syntiemme äärettömän velan. Olemme saaneet kaiken Jumalalta, emmekä siksi voi maksaa hänelle ääretöntä velkaamme. Jos olemme velkaa ystävällemme, emme voi hyvittää sitä häneltä varastamillamme rahoilla (vrt. Ps. 49:8–9). Tämä ei tarkoita, ettemmekö voisi hyvittää syntiemme ajallisia seuraamuksia. Jos varastamme ystävältämme rahaa, voimme palauttaa rahat. Jos tuhoamme naapurimme ruohonleikkurin, voimme ostaa hänelle uuden. Kuten olemme nähneet, aneet eivät päde ikuisiin vaan ajallisiin rangaistuksiin.
Huomasimme myös Raamatun osoittavan, että ajalliset rangaistukset voivat jäädä synnin anteeksiantamisen jälkeen ja että Jumala voi poistaa ne palkintona niille, jotka ovat miellyttäneet häntä. Koska Raamattu todistaa tästä, aneiden ei voida sanoa lisäävän Jumalan pelastustyöhön mitään eikä vähentävän siitä. Aneet ovat Jumalan työtä meissä – tiedämme Raamatusta, että pelastumisemme on prosessi, että meidän on tehtävä työtä sen eteen ja että loppujen lopuksi Jumala saa meissä aikaan tämän työn (Fil. 2:12–13). Aneiden kieltäminen olisi Jumalan meissä toteuttaman työn arvokkuuden kieltämistä.
tekee jatkuvasti opilleen.." näin kirjoitit. Kysyinkin siis jokainenko, vai joku. Mitähän jos käyttäisimme suomen kieltä, se on foorumin säännöissäkin, niin keskustelua voisi seurata kieltä osaamattomatkin. Toisekseen eipä noissa esimerkeissä asia ole juurikaan muuttunut, taitaa Raamatun käännöksissä olla suurempia eroja.
psykologia leikkia, eikä sellainen edes tarvitse olla kirjoittaakseen huomioita. Mikä tässä on sinusta rakentavaa?
lukijat. Valmiiksi pureskeltua soopaa, kuuluu jokaisen katolisen perusvarustukseen,ja eikun esille niin ei tarvitse itse ajatella, siinä selitetään erehtymättömän kirkon erehdyksiä, joita siis ei ole tietysti tehtykään, koska eihän me väärin tehty,vaikka siis tehtiinkin, eikun siis...
Tuossa Jeffitkin jää palkintosijoilta. Aneet onkin siis ihan OK ja niitä EI OLE keksitty rahansaamis tarkoituksessa, että silleen..
...että menee yhä syvemmälle uskon ytimeen ja oppii lisää.
Sitäpaitsi tässä oppii väittelytaitoa joka on erittäin hyödyllistä.
...on esimerkiksi Jumalkäsitys täysin skitsofreeninen.
Määrittele nyt mikä se on ja selitä ristiriitaisuudet MAP-oppien välillä.
Kyse on aivan muusta kuin käännöstyön hienosäädöstä.
...syistä puhutaan, niin haluan oikoa mormonien virheellisiä käsityksiä luopumuksesta ja siitä, että MAP-kirkko olisi palautettu 'alkuseurakunta'. Siitähän se on opillisesti hyvin kaukana.
Nämä mormonien virheellisiä väitteitä levitetään nimenomaan sylkemällä katolisten kuppiin joten turha ihmetellä että aiheesta halutaan keskustella kovaakin.
Mutta, valitettavasti lomani käy kohti loppuaan joten en hetkeen kerkeä kanssanne telmimään. Toki olette siitä kaikki kovin pahoillanne. :-) Niin olen minäkin.
vastaahan vihdoinkin väitteeseen että MAP kirkon johto muuttaa jatkuvasti oppiaan, siis kaikki johtajat koska sanoit jatkuvasti? Vai ketkä? Ja yksikään Paaviko ei ole koskaan muuttanut oppia yhtään mihinkään suuntaan??
Hyvin kerrottu ja erinomaisesti perusteltu! Näillä neuvoilla mennään seuraavaksi kun joku tulee kertomaan miten Jeesus kävi USAssakin...
kappas, tarkistusnumero on apostolinen luku=)
Pontius Pilatuksen Jeesuksen edessä noin 2000 vuotta sitten esittämä kysymys “Mikä on totuus?” (Joh. 18:38) vaivaa yhä lukemattomia ihmisiä. Kristukseen ja Raamattuun uskovia mutta toistensa kanssa eri mieltä olevia kirkkoja ja tunnustuskuntia on tuhatmäärin. Monet kristityt ovat hämmentyneitä eivätkä tiedä, ketä uskoa, kun taas ei-kristityille Raamattuun uskovien hajanaisuus antaa hyvän syyn olla lähestymättä Kristusta. Jos Jeesukseen uskovien Jumala on tosi Jumala, miksei hän kerro kaikille hänen seuraajilleen samaa totuutta itsestään?
Kallio, jolle kirkko on rakennettu
Raamatun todistus Jeesuksesta osoittaa, että Kristuksen seuraajia varten on perustettu yksi kirkko, jonka kautta Jumala erehtymättömästi opettaa ikuista totuutta. Kun Jeesuksen opetuslapsi Simon oli tunnustanut Jeesuksen olevan Messias, Jeesus sanoi hänelle: “Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:17–19) Tähän raamatunkohtaan sisältyy useita tärkeitä seikkoja, joita on syytä tarkastella lähemmin.
Ensinnäkin Kristus muuttaa Simonin nimen Pietariksi (jonka arameankielinen vastine on Keefas). Kun Jumala Raamatussa muutti ihmisen nimen, se merkitsi nimen lisäksi koko henkilön aseman muutosta. Jumala muutti esimerkiksi Abramin nimen Abrahamiksi merkiksi liitosta hänen kanssaan. Nimi Abraham muistuttaa heprean sanoja “kansojen paljouden isä”, ja Abrahamista oli Jumalan mukaan tuleva nimensä veroinen (1. Moos. 17:5).
Simoninkin uusi nimi tulisi olemaan yhtä hänen uuden asemansa kanssa. Jeesus ennakoi Simonin nimen muuttamista jo heidän ensitapaamisellaan: “Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ‘Sinä olet Simon, Johanneksen poika – nimesi on oleva Keefas’ – se merkitsee: Kallio.” (Joh. 1:42) Pietarin nimen merkitys “kallio” antaa valoa Kristuksen julistukseen: “Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”. Apostoli Pietari on siis kallio, jolle Kristuksen kirkko on rakennettu. Täten Kristuksen voidaan sanoa olevan se “järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle” (Matt. 7:24).
Useat Abrahamin ja Pietarin väliset yhtymäkohdat osoittavat, että Pietarin rooli pelastushistoriassa tulisi vastaamaan Abrahamille Vanhassa testamentissa annettua asemaa. Sekä Abraham että Pietari vastasivat Jumalalle erityisen sankarillisella uskolla (Hepr. 11:8, Matt. 16:16), he saivat molemmat Jumalan siunauksen (1. Moos. 14:19, Matt. 16:17), molemmat saivat myös Jumalalta tehtävän (1. Moos. 12:1–3, Matt. 16:18), molempien nimi vaihdettiin (1. Moos. 17:5, Matt. 16:18), molempia kutsutaan kallioksi (Jes. 51:1–2, Matt. 16:18) ja kummallekin luvattiin voitto vihollisen ”porteista” (1. Moos. 22:17, Matt. 16:18).
On myös tärkeää huomata, että Jeesuksen sanoessa “minä rakennan kirkkoni” hän puhuu yhdestä kirkosta. Suomen kielen sana “kirkkoni” voi olla sekä yksikkö että monikko, mutta kreikan “ekklesian” on yksikkömuoto. Kristus ei siis sanonut perustavansa montaa kirkkokuntaa (katolinen, ortodoksi-, luterilainen, kalvinisti-, anglikaani-, metodisti-, baptisti-, helluntai-, jne.), vaan yhden kirkon, jonka tunnistaisi siitä, että sen kallio on Pietari.
Tätä Pietarin kalliolle perustettua Kristuksen kirkkoa on sen alkuajoista asti kutsuttu katoliseksi kirkoksi. Ensimmäinen historiallinen dokumentti nimityksen “katolinen kirkko” käytöstä on n. vuodelta 110. Tuolloin Antiokian piispa Ignatius kirjoitti: ”Minne piispa ilmaantuu, siellä olkoon lauma, samoin kuin katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on.” (Kirje smyrnalaisille 8:2) Seuraavaksi tutkimme, mistä ominaisuuksista tämän Kristuksen kirkon voi tunnistaa.
Kirkon tuntomerkit: jatkuva ja erehtymätön
Katolinen kirkko on ainoa kirkko, joka täyttää Raamatun antamat Kristuksen kirkon tuntomerkit. Jeesuksen Pietarille lausumissa sanoissa paljastuu kirkolle elintärkeä tuntomerkki: “Sitä eivät tuonelan portit voita.” Tuonela (hepr. Sheol, kr. Hades) oli kuolleiden tila, joten Kristus lupaa tässä, ettei hänen kirkkonsa kuolisi. Jeesus perusti voittamattoman ja kuolemattoman kirkon. Jeesuksen kirkon on siis täytynyt olla olemassa kaikkina aikoina Jeesuksen ajoista meidän aikoihimme asti.
Jeesus toisti tämän lupauksen juuri ennen taivaaseenastumistaan: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt: 28:20) Toki Jeesuksen kirkkoa kohtaisivat monet ongelmat (kuten vainot, ks. esim. Matt. 5:10–11), ja monet ihmiset luopuisivat kirkon uskosta (kuten harhaoppiset, ks. esim. 2. Tim. 4:3–4), mutta itse kalliolle rakennettu kirkko ei koskaan sortuisi: “Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.” (Matt. 7:25)
Katolisen kirkon jatkuvuus on helposti todistettavissa historiallisten lähteiden avulla. Katolinen kirkko on ainoa kirkko, joka on ollut olemassa kaikilla vuosisadoilla. Ortodoksit erkanivat paavin yhteydestä toisen vuosituhannen alkupuolella. Vanhin protestanttinen kirkkokunta eli luterilaiset ovat olleet olemassa 1500-luvulta asti, ja ylivoimaisesti suurin osa protestanttisista ja muista Raamattuun uskovista tunnustuskunnista on peräisin 1800-ja 1900-luvuilta. Näistä mikään ei siis voi olla Kristuksen kirkko. Kristus ei sanonut perustavansa Pietarin kalliolle epäonnistuvaa kirkkoa, joka palautettaisiin vuosisatojen päästä, vaan kirkon, jota tuonelan portit eivät voita.
Tälle kirkolle Kristus antoi vallan sitoa ja vapauttaa, ja hän myös lähetti sille Pyhän Hengen opettamaan sille koko totuuden (Joh. 16:13), ei osittaista totuutta. Paavali sanoo kirkon olevan “totuuden pylväs ja perustus” (1. Tim. 3:15). Kristuksen kirkon oppi on siis totuuden täyteys. Harvat protestantit kuitenkaan väittävät opettavansa ainoina täyttä totuutta ja vielä harvemmat uskovat kirkkonsa olevan erehtymätön. Katolinen kirkko kuitenkin pitää kiinni erehtymättömyydestään yhtä tiukasti kuin apostolit aikanaan. Paavalin sanat galatalaisille ovat kovia: “Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8) Raamatun hyväksyminen ja samanaikaisesti kirkon erehtymättömyyden kieltäminen vaikuttaa täten loogisesti kovin ristiriitaiselta.
Kirkon tuntomerkit: yksi ja pyhä
Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus vuodelta 381 toteaa kirkon olevan yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Nämä periaatteet löytyvät sekä Raamatusta että katolisesta kirkosta. Kirkon ykseys tarkoittaa, että kirkon jäsenillä on oltava sama usko. Harhaoppisuus (ilmoitetun uskontotuuden kielto) ja skisma (paavin alaisuuteen kuulumattomuus) ovat kristittyjen ykseyden vastaisia asioita. Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21) ja sanoi, että ”on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh. 10:16).
Paavali puolestaan kirjoitti kristittyjen ykseydestä selvästi kirjeissään korinttilaisille ja efesolaisille: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä” (1. Kor. 1:10) ”Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!” (Ef. 4:3–6) ”Meidät kaikki… on kastettu yhdeksi ruumiiksi.” (1. Kor. 12:13) On huomattava, että kirkkoa verrataan yhteen lammaslaumaan ja Kristuksen ruumiiseen eikä sieluun. Kirkon ykseys on siis näkyvä eikä näkymätön – tärkeä ero katolisen ja protestanttisen kirkkokäsityksen välillä.
Vain katolinen kirkko täyttää raamatullisen ykseyden määritelmän. Ortodoksikirkkoja on useita, niiden opetukset eivät ole täysin yhteneviä eivätkä kirkot ole kaikki toistensa kanssa edes ehtoollisyhteydessä. Protestanttisia toisistaan eroavia tunnustuskuntia on maailmassa monia tuhansia eikä tunnustuskuntien sisälläkään ole useimmiten uskon ykseyttä. Katolisen kirkon opetus on sen sijaan yksi, ja jokaisen katolilaisen on yhdyttävä siihen, jos hän haluaa pysyä kirkon yhteydessä. Tämän lisäksi katolisen kirkon opetus on yksi myös siinä mielessä, että se ei ole muuttunut eikä muutu. Vuosisatojen aikana tehdyt opilliset julistukset eivät ole muuttaneet uskoa, vaan määritelleet sen ja kehittäneet sitä. Siemenestä on kasvanut puu (Matt. 13:31–32), mutta uskon talletus on yksi, eikä kirkon opetus voi koskaan olla sen kanssa ristiriidassa.
Paavali kirjoittaa kauniisti myös kirkon pyhyydestä: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti kirkkoa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan… Juuri niin hoitaa Kristuskin kirkkoansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.” (Ef. 5:25–30)
Katolinen kirkko saa pyhyytensä Kristukselta, jonka ruumis ja morsian se on. Kirkon tehtävä on jäseniensä pyhittäminen erityisesti sakramenttien avulla. Kasteella (”vedellä ja sanalla”, Ef. 5:26) Kristus tekee kirkkoon liittyvät puhtaiksi ja pyhiksi, katumuksen sakramentilla hän ottaa yhteydestään poistuneet ”tuhlaajapojat” takaisin perheeseensä (Joh. 20:22–23), eukaristisella ruumiillaan hän ravitsee uskovat taivaallisella leivällä, joka antaa ikuisen elämän (Joh. 6:51).
Kaikki katolisen kirkon jäsenet eivät kuitenkaan automaattisesti elä ja kuole pyhinä – Kristuksen laumassa on sekä hyviä että pahoja (Joh. 6:70, Luuk. 22:31, Matt. 13:47-48). Kirkon syntiset jäsenet eivät kuitenkaan poista kirkon pyhyyttä: Paavali kutsui Korintin kristittyjä pyhien seurakunnaksi, vaikka hän moitti joitakin sen jäseniä heidän synneistään (vrt. 1. Kor. 1; 1. Kor. 5). Tutustumalla pyhimysten elämäkertoihin voi huomata, että katolinen kirkko on vertaansa vailla oleva pyhimystehdas. Esimerkiksi Augustinuksen, Fransiskuksen ja Äiti Teresan esimerkit ovat tuoneet valtavia määriä ihmisiä Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen ja todistaneet siitä, että Jumala pyhittää ihmisiä katolisen kirkon kautta kaikkina aikoina.
Kirkon tuntomerkit: katolinen ja apostolinen
Kirkon katolisuus eli maailmanlaajuisuus on ollut todellisen Kristuksen kirkon merkki alusta asti. Kristus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa evankeliumia kaikkialla maailmassa kaikille kansoille (Mark. 16:15, Matt. 28:19), ja tätä käskyä katolinen kirkko on uskollisesti noudattanut 2000 vuoden ajan. Vain katolinen kirkko on todella katolinen. Virallisen nimensä lisäksi se osoittaa katolisuutensa olemalla levinneempi kuin mikään muu kristillinen kirkko. Sen jäsenmäärä on suurempi kuin kaikkien muiden kristittyjen yhteensä, se on kaikkialla maailmassa toisin kuin mikään ortodoksinen tai protestanttinen kirkko, eikä se ole sidottu mihinkään maahan (vrt. Venäjän ortodoksinen kirkko, Ruotsin [luterilainen] kirkko). Katolilainen löytää hengellisen kotinsa kaikkialla maailmassa. Hän voi luottaa löytävänsä kaikkialla samat sakramentit, saman liturgian, saman katolisen totuuden.
Sana ”katolinen” tarkoittaa myös ”kaikenkattava”. Sen lisäksi, että Kristus halusi kirkon julistavan evankeliumia kaikille kansoille, hän halusi sen opettavan ihmisiä noudattamaan kaikkea, mitä hän oli käskenyt noudattaa (Matt. 28:20). Yksin katolinen kirkko on pysynyt täysin uskollisena tälle kehotukselle: esimerkiksi avioliitosta katolinen kirkko opettaa Jeesuksen tavoin, että se on rikkomaton (Mark. 10:9–12), kun taas protestanttisissa ja ortodoksisissa kirkoissa eroaminen ja uudelleen avioituminen on mahdollista.
Kirkon apostolisuus tarkoittaa, että Kristuksen kirkon opetuksen on perustuttava apostolien opetukseen ja että kirkon paimenet ovat suorassa historiallisessa jatkumossa apostolien seuraajia. Raamattu opettaa, että kirkon ”perustuksena ovat apostolit” (Ef. 2:20). Apostoli Paavali käskee Timoteusta seuraavasti: ”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” (2. Tim. 2:2)
Apostolinen suksessio on tässä selvä: Paavali -> Timoteus -> luotettavat opettamiseen kykenevät ihmiset -> muut. Mikään kristillinen kirkko, joka ei pysty jäljittämään itseään apostolisiin aikoihin tai jonka usko eroaa apostolisesta uskosta, ei voi olla Kristuksen tosi kirkko. Raamattu ei hyväksy itsensä auktorisoimia saarnaajia tai reformaattoreita. ”Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty?” (Room. 10:15) Kristus lähetti apostolit, apostolit nimittivät itselleen seuraajia, jotka nimittivät itselleen seuraajia jne. aina tähän päivään asti.
Kaikki katoliset piispat ovat historiallisesti katkeamattomassa jatkumossa apostolien seuraajia, ja katolinen kirkko on myös ainoa, jonka usko on kokonaisuudessaan uskollinen apostolien opetuksille. Uusi testamentti ja ensimmäisten kristittyjen kirjoitukset todistavat, että apostoliseen uskoon kuuluivat mm. opit paaviudesta, kirkon erehtymättömyydestä, Kristuksen todellisesta läsnäolosta eukaristiassa, vahvistuksen sakramentista, sairaiden voitelusta, avioliiton rikkomattomuudesta, kiirastulesta, pyhien kunnioittamisesta ja heidän esirukouksistaan, vain miehille tarkoitetusta pappeudesta ja lapsikasteesta.
Useat kristilliset tunnustuskunnat eivät usko yhtäkään edellä luetelluista opeista, eikä mikään kristillinen kirkko tai tunnustuskunta usko niitä kaikkia, lukuun ottamatta katolista kirkkoa, jonka opetuksen Pyhä Henki ei Jumalan kunniaksi ja ihmisten pelastukseksi voi sallia poiketa totuudesta (Joh. 14:16, 16:13). Katolisessa kirkossa toteutuvat täydellisimmin Jeesuksen sanat: “Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 8:32)
Tulkinta Pietarin henkilöstä kirkon "kalliona", jolle se rakennetaan, ei ole pätevä. Kirkko rakennettiin apostolien ja profeettojen perustalle kulmakivenä itse Kristus eikä Pietarin perustalle:
Ef. 2
19 Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. [Ef. 3:6]
20 Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. [Matt. 16:18, 21:42; 1. Kor. 3:11; 1. Piet. 2:4,5]
Katoliset olettavat, että Pietarin istuin olisi ratkaiseva ja Pietari se kallio, joka tekee kirkosta oikean. Kallio oli se todistus, joka Pietarilla oli Kristuksesta:
Matt. 16
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]
MAP-kirkolle on ominaista, että jäsenillä on Pyhän Hengen todistus. Tämä ilmoitus on kallio, jolle Kristus rakentaa kirkkoansa tänäkin päivänä. Pietari saattoi toimia Rooman piispana jonkin aikaa, mutta piispan virka on alisteinen apostolien johdolle. Ei ole edes varmaa oliko vai ei Pietari Rooman piispa. Jos hän oli, niin hän oli sitä apostolisen virkansa ohessa. Kahdentoista apostolin johto kuuluu Kristuksen kirkkoon.
Paaviuteen liittyy useita kiistanalaisia kysymyksiä. Yksi yleisimmin kyseenalaistetuista katoliseen paaviuskäsitykseen kuuluvista olettamuksista on Pietarin viran periytyminen Rooman piispoille. Monet ovat valmiita myöntämään, että Pietari oli apostolien johtaja, mutta samaan hengenvetoon he kieltävät ajatuksen Pietarin seuraajista kirkon johtajina. Monet ovat jopa väittäneet, ettei Pietari edes koskaan mennyt Roomaan, joten Rooman piispat eivät voi väittää olevansa Pietarin seuraajia. Nämä väitteet perustuvat Raamattuun, tai tarkemmin siihen, mitä protestanttien mielestä ei löydy Raamatusta. Tässä artikkelissa tutkimme sekä Raamatun että varhaiskristillisten tekstien todistusta ja selvitämme, ovatko Rooman piispat todella Pietarin seuraajia.
Pietari Roomassa – Raamatun todistus
Protestanttien väitteet siitä, ettei Pietari koskaan mennyt Roomaan, perustuvat siihen, ettei Raamattu sano hänen menneen sinne. Apostolien teot ei mainitse mitään Pietarin oletetusta marttyyrikuolemasta ikuisessa kaupungissa, eikä Rooman seurakunnalle osoitettu Paavalin kirje viittaa mitenkään siihen, että Pietari olisi ollut kaupungin piispa.
Apostolien tekojen loppuosa, joka käsittelee niitä vuosia, joina Pietari mahdollisesti olisi mennyt Roomaan, keskittyy Paavalin eikä Pietarin toimintaan. Tämän lisäksi Apostolien teot kirjoitettiin lähes varmasti jo vuosia ennen Pietarin marttyyrikuolemaa Roomassa, sillä se jättää mainitsematta useita 60-luvun alussa kristityille tärkeitä tapahtumia. Myös Roomalaiskirje kirjoitettiin mitä todennäköisimmin aikana, jona Pietari ei ollut Roomassa. Paavali itse todisti Pietarin olleen ympäriinsä matkusteleva apostoli (1. Kor. 9:5), eikä se, että Pietari ei aina ollut Roomassa, todista mitään siitä, etteikö hän olisi perustanut siellä kirkkoa ja kuollut siellä.
Itse asiassa Raamattu todistaa siitä, että Pietari todella oli Roomassa. Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä lopussa: ”Teille lähettää tervehdyksen Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin. Samoin tervehtii teitä poikani Markus.” (1. Piet. 5:13) Nykyisen kirkkoraamatun alaviitteessä selitetään, että tässä jakeessa ”Babylon on peitenimi, jolla tarkoitetaan Roomaa”. Babylon sopi Rooman peitenimeksi, koska Rooma vainosi kristittyjä. Ensimmäisen puolentoista vuosituhannen ajan kristityille oli selvää, että tämä jae viittasi vertauskuvallisesti Roomaan (jo heti apostolien jälkeen elänyt Hierapoliksen piispa Papias selitti kyseisen kohdan näin), kunnes vasta reformaation jälkeen tämän tulkinnan kieltäminen saavutti paaviuden kieltävien kristittyjen suosion.
Pietari Roomassa – historian ja arkeologian todistus
Ensimmäisten kristittyjen kirjoituksista säilynyt todistusaineisto Pietarin oleskelusta ja kuolemasta Roomassa on valtava. Asiasta vallitsi alkukirkossa täysi yksimielisyys, eikä kukaan koskaan uskonut tai väittänyt Pietarin kuolleen missään muualla. Seuraavassa siteeraamme muutamia esimerkkejä lukuisista varhaisista viittauksista Pietarin oleskeluun ja kuolemaan Roomassa.
Apostolisella ajalla elänyt Antiokian piispa Ignatius kirjoitti kirjeessään Rooman seurakunnalle heti toisen vuosisadan alussa: ”En minä käske teitä niin kuin Pietari ja Paavali.” (Ignatius roomalaisille 4:3) Korintin piispa Dionysius kirjoitti Rooman seurakunnalle noin vuonna 170: ”Täten te olette… yhdistäneet… Pietarin ja Paavalin perustaman istutuksen. Sillä molemmat… ovat yhdessä Italiassa opettaneet ja kärsineet marttyyrikuoleman samaan aikaan.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria II, 25:8)
Ireneus Lyonilainen kirjoitti noin 20 vuotta myöhemmin: ”Matteus julkaisi heprealaisten keskuudessa kirjoitetun evankeliumin, kun Pietari ja Paavali olivat Roomassa julistamassa evankeliumia ja perustamassa kirkkoa. Heidän lähtönsä (kuolemansa) jälkeen Markus, Pietarin oppilas ja tulkki, jätti meille kirjallisesti sen, mitä Pietari julisti.” (Harhaoppeja vastaan 3:1:1) Tämä lähde vahvistaa myös edellä siteeratun Pietarin kirjeen tiedon siitä, että Markus oli yhdessä Pietarin kanssa Roomassa (1. Piet. 5:13).
Raamatun ja varhaisten kristittyjen todistuksen lisäksi kirkolla on arkeologista todistusaineistoa siitä, että Pietari oli ja kuoli Roomassa. 1900-luvun puolivälin tienoilla paavi käski aloittaa arkeologiset kaivaukset Pietarin kirkon alla, missä Pietarin jäännösten perinteisesti uskottiin olevan. Tämän artikkelin puitteissa on mahdotonta käydä läpi kaivausten ja löytöjen historiaa yksityiskohtaisemmin, mutta sanottakoon, että Pietarin luut löytyivät haudattuina Roomasta Pietarin kirkon alta ja että kukaan asiaa rehellisesti ja objektiivisesti tutkiva ei enää voi kyseenalaistaa Pietarin oleskelua ja kuolemaa Roomassa.
Pietarin seuraajat
Suurin kiistakysymys koskee Pietarin viran luonnetta. Onko paavius myöhempi Rooman piispojen keksintö, vai ymmärrettiinkö alusta asti, että Pietarilla tulisi olla seuraajia? On useampia painavia ja hyviä syitä siihen, että Pietarilla tuli olla, oli ja on seuraajia, kun taas päinvastaista kantaa ei tunnu tukevan monikaan vakavasti otettava argumentti. Yleensä Pietarin viran suksessio yksinkertaisesti kielletään ilman sen kummempaa positiivista todistusaineistoa. Useimmiten kuulee vain sanottavan, ettei mikään Raamatussa viittaa siihen, että Pietarilla olisi pitänyt olla seuraajia kirkon johdossa. Kuten kohta huomaamme, tämä ei kuitenkaan kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.
Käymme seuraavaksi läpi kuusi perustetta, jotka antavat meille aihetta uskoa, että Pietarilla tuli olla, oli, ja on seuraajia Kristuksen kirkon johdossa. Näistä ensimmäiset neljä ovat raamatullisia ja viimeiset kaksi historiallisia. Ensimmäinen liittyy kirkon jatkuvuuteen, toinen ykseyteen, kolmas apostoliseen suksessioon, neljäs Jeesuksen Pietarille antamaan erityiseen virkaan, viides Pietarin ja Paavalin omaan toimintaan, ja kuudes varhaisten kristittyjen yksimieliseen todistukseen.
Raamatulliset perusteet
On selvää, että Pietarilla oli apostolien joukossa selvä johtoasema. Miksi Kristus olisi valinnut apostolien joukosta yhden johtajaksi kirkon ensimmäistä sukupolvea varten, jos hän ei halunnut kirkolla olevan yhtä selkeää johtajaa tulevilla vuosisadoilla? Kirkon olemassaolon tuli jatkua maailman loppuun asti (Matt. 28:20), joten on outoa olettaa, että Pietarin johtoaseman ei ollut tarkoitus jatkua apostolin kuoleman jälkeen kirkon tuleville sukupolville.
Yhteen mieheen nojaava lopullinen auktoriteetti kirkossa takaa myös kirkon ykseyden, jota Jeesus ja apostolit vahvasti painottivat (Joh. 17:21, 1. Kor. 1:10, Ef. 4:5). Kuten ortodoksisten ja protestanttisten kirkkojen historia on osoittanut, samanarvoisiin piispoihin tai yksin Raamattuun perustuva lopullinen auktoriteetti ei onnistu säilyttämään kirkon ykseyttä, sillä ihmiset päätyvät aina erimielisyyksiin. Sen sijaan yksi taatusti totuutta opettava johtaja, jota Jumala suojelee virheeltä, toimii tehokkaasti ykseyden kulmakivenä kaikille uskollisille kristityille.
Jos apostoleilla yleensä ottaen oli seuraajia, miksei Pietarin johtajuus myös periytynyt häntä seuranneille piispoille? Raamatussa Juudaksen kuoltua Mattias valittiin hänen seuraajakseen (Ap.t. 1:20–26), ja apostolit jakoivat Jeesukselta saamansa auktoriteetin eteenpäin piispoille eli vanhimmille (2. Tim. 1:6, 2:2, Tit. 1:5–7, Ap.t. 14:23, 15:4–6, 20:28). Ensimmäinen Uuden testamentin ulkopuolinen kristillinen kirje kertoo, että apostolit asettivat seurakuntiin piispoja ja että heidän kuollessansa muiden tulisi seurata heitä tässä palveluvirassa (Klemensin kirje korinttilaisille 42:3–4, 44:1-2). Jos siis piispat perivät virkansa apostoleilta, on täysin loogista, että johtavan apostolin eli Pietarin viran perivällä piispalla on myös johtoasema muihin piispoihin nähden.
Jeesus sanoi Pietarille: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19) Nämä sanat viittaavat selvästi Vanhaan testamenttiin: ”Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.” (Jes. 22:22) Kyseessä on hovin päällikkönä toimineen kuninkaan voudin virka: ”Mene ja vie Sebnalle, kuninkaan voudille ja hovin päällikölle, tämä viesti… Näin käy: Herra viskaa sinut menemään… Hän sysää sinut pois virastasi… Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan, ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi” (Jes. 22:15,17,19–21).
Kyseessä oli selvästi virka, joka siirtyi ihmiseltä toiselle. Raamattu kertoo hovin päällikkönä toimineen eri aikoina mm. Ahisarin (1. Kun. 4:6), Arsan (1. Kun. 16:9) ja Obadjan (1. Kun. 18:3), ja edellä siteeratussa profetiassa puhutaan siitä, että Eljakim tulisi ottamaan Sebnan paikan tässä virassa (Jes. 22:15–22). Matteuksen evankeliumissa Jeesus, uusi Daavidin valtaistuimen Kuningas (Luuk. 1:32–33), antaa Pietarille taivaallisen valtakuntansa avaimet ja tekee hänestä täten ikuisen kuningaskuntansa ensimmäisen hovipäällikön. Pietarilla tuli olla ja on seuraajia, koska Jeesuksen valtakunta, kirkko, kestää maailman loppuun asti ja koska hovipäällikkö on nimenomaan sukupolvesta toiseen jatkuvan viran haltija (kuten presidentti tai pääministeri).
Historialliset perusteet
Varhaiskristilliset tekstit paljastavat Pietarin ymmärtäneen, ettei hänen ollut tarkoitus olla johtaja hänen oman mahtavuutensa vuoksi, vaan siksi, että Kristus oli uskonut hänelle viran. Pietari ei aikonut jäädä kirkon historian ainoaksi muiden ylitse nousevaksi johtajaksi, vaan hän halusi antaa virkansa eteenpäin. Ireneus Lyonilainen kirjoitti 180-luvulla: ”Autuaat apostolit [Pietari ja Paavali], perustettuaan ja rakennettuaan kirkon [Roomassa] antoivat piispanviran eteenpäin Linukselle. Paavali mainitsee tämän Linuksen kirjeessään Timoteukselle.” (Harhaoppeja vastaan 3:3:3).
Jotkut ovat vastustaneet paaviutta sillä perusteella, että Linus ei seurannut Pietaria vaan Pietaria ja Paavalia ja että Paavali eikä Pietari vihki Linuksen piispaksi. Paavin ei kuitenkaan tarvitse olla edellisen paavin vihkimä ollakseen paavi, ja vaikka on totta, että Pietari ja Paavali olivat molemmat Rooman seurakunnan johdossa toimineita apostoleja, kristityt ymmärsivät aina Pietarin ensisijaisen aseman.
Se, että Pietarilla oli seuraajia Rooman piispanistuimella ja että Rooman piispat olivat nimenomaan Pietarin seuraajia, käy ilmi useista varhaiskristillisistä lähteistä. Eusebiuksen Kirkkohistoria siteeraa ensin varhaista kirkkohistorioitsijaa Hegesippusta, joka kirjoitti noin vuonna 180: ”Tultuani Roomaan laadin luettelon piispojen jaksosta Anicetukseen asti. Hänen diakoninsa oli Eleutherius. Anicetuksen jälkeen Soter sai piispanviran, ja hänen jälkeensä Eleutherius.” (IV 22:3)
Myöhemmin Eusebius siteeraa 200-luvun alussa kirjoitettua kirjaa: ”…julistuksen totuus oli säilynyt aina Viktorin aikaan asti, joka Pietarista luettuna oli kolmastoista Rooman piispa.” (V 28:3) Samaan 300-luvun alussa kirjoittamaansa teokseen Eusebius talletti myös seuraavat sanat: ”Linus, jonka hän [Paavali] mainitsee toisessa kirjeessä Timoteukselle (4:21), koska tämä oli hänen kanssaan Roomassa, sai Pietarin ensimmäisenä seuraajana piispanviran Rooman seurakunnassa…” (III 4:8)
200–400-luvuilla Pietarin seuraajista kirjoittivat suorasti tai epäsuorasti mm. Kyprianus Kartagolainen (250-luku), paavi Julius I (340-luku), Sardikan kirkolliskokous (340-luku), Mileviksen piispa Optatus (360-luku), Epifanius Salamislainen (370-luku), paavi Damasus I (380-luku), Ambrosius Milanolainen (380-luku), Hieronymus (390-luku), Augustinus (400-luku), Efeson kirkolliskokous (430-luku), paavi Leo I (440-luku) ja Khalkedonin kirkolliskokous (450-luku).
Varhaisen ja jakautumattoman kirkon todistus Pietarin seuraajien ja Rooman piispojen suhteen on valtava, maailmanlaajuinen ja yksimielinen. Kirkko ymmärsi, että Pietarilla oli seuraajia ja että he olivat nimenomaan Rooman piispat, eikä ole mitään jälkiä varhaisten ”oikeaoppisten” kristittyjen (jotka siis olisivat protestanttien tavoin ymmärtäneet, ettei Pietarilla kuulunut olla seuraajia) protesteista tätä käsitystä vastaan. Täten on täysin selvää, että paavius ei ole myöhempi katolisen kirkon keksintö, vaan alkuperäiseen Kristuksen perustamaan kirkkoon olennaisena kuuluva osa.
Apostolit kutsuivat piispat ja asettivat heidät virkoihin. Piispat saivat valtuutensa apostoleilta. Siksi Rooman piispana oleminen ei oikeuta koko kirkon johtoon. Tuohon aikaan kävi kyllä niin, että apostolisen johdon puuttuessa suurimpien kaupunkien piispat ottivat johtoaseman ympäristöönsä nähden. Koska Rooman piispa oli valtakunnan pääkaupungin piispa, niin hän otti johtoaseman koko kirkkoon. Saman johtoaseman vaati itselleen Itä-Rooman johtava piispa. Riitaa syntyi.
Olen jo maininnut, että Pietari saattoi apostolisen virkansa ohella olla Rooman piispa, mutta koko kirkon johtaja hän ei tuon piispuuden ansiosta ollut. Apostolien johtaja hän oli. Apostolien olisi keskuudestaan ollut valittava koko kirkon johtaja, mutta näin ei tiedetä käyneen. Se oli suuri luopumus, että luovuttiin apostolisesta johdosta.
kun luovuttiin apostolisesta johdosta, myös ilmoitus lakkasi, joka myös todistaa luopumuksen tapahtuneen. Apostolista johtoa ei voitu jatkaa, koska heidät kaikki surmattiin, ekä ollut enää valtuutta valita ja asettaa uusia apostoleja.
yksikin tuon jälkeen tullut ilmoitus...
kuinka paljon. Lueppa OL, siinä on jo melkoinen kokoelma nykyajan ilmoituksia. Saamme myös tänä päivänä ilmoituksia. Sellaisia ovat esim. varautuminen vaikeisiin aikoihin ja perhejulistus maailmalle. Monia muitakin on ja niitä voi lukea mm. konfferenssi liahonasta. Seuraava konfferenssi on ensi viikonloppuna, joten jäämme odottamaan mitä Herra odottaa meiltä tällä hetkellä.
Kyllähän neuvoja ja ohjeita jakelee yksi jos toinenkin uskonnollinen tai muukin tyyppi. Nyt oli kysymys ilmoituksista, jotka voidaan todistaa tulleiksi Jumalalta.
voi saada jokainen vilpitön joka pyytää sitä itse rukouksen kautta Jumalalta.
...tuolla tavalla jokainen hörhö voi todistaa itselleen aivan mitä tahansa ilman pienintäkään tolkkua.
Ja jos 'todistus' ei noudata väärää MAP-oppia, on todistelijakandidaatti sitten vilpillinen. :-)
Hohhoijaa mitä skeidaa!
Minun pitäisi sinun määräämälläsi menetelmällä todistaa sinun vaäitteeksi todeksi itselleni. Jos en saa todistusta mormonien ilmoituksista tuolla tavalla, olen rukoillut väärällä ja vilpillisellä tavalla.
Aiemmin mainitsemasi menetelmä lämpimästä ja hyvästä tunteesta ilmoituksen todistajana on vähintäänkin kyseenalainen myöskin. Sinä voit saada moniavioisuusilmoituksesta lämpimän ja hyvän tunteen, jotain toista ajatuskin voi kuvottaa;-)
Onko sinulla tarjota aivan oikeita todisteita Map-kirkon profeettojen saamien ilmoitusten jumalallisuudesta?
levyä. Koita päästä jo eroon tuosta loppuunkalutusta moniavioisuus kysymyksestä. MAP-kirkkokin pääsi siitä jo vuonna 1891.
Historia ei ole koskaan loppuunkaluttua. Tietänet senkin, että moniavioisuus on ikuinen periaate, joka ei tällä hetkellä ole voimassa. Tuolloin sen noudattaminen (1891) alkoi olla hankalaa ympäristön painostuksen vuoksi, joten itse Jumala armahti mormonit ilmoittamalla, että sitä ei tarvitse enää harjoittaa. Tuohan oli yksi esimerkki ilmoituksista...
Luettelepa nyt muita ilmoituksia, jotka varmuudella ovat Jumalalta peräisin, eikä niissä ole mitään ympäröivän yhteisön painetta mukana.
Onko muissakin ilmoituksissa sinulla tunnistamisen apuna lämmin ja hyvä tunne, kuten tuossa moniavioisuusilmoituksessa?
ole sen tuhat kertaa puhuttu, etkö keksi enää uusia juttuja vai onko dementia tulossa päälle. Onkohan yhtään aloitusta ettet taas tuo samaa juttua esille, tuosta on näköjään tullut ihan pakkomielle sinulle.
saman jankkaaminen, ei kukaan jaksa joka aloituksessa käydä samaa keskustelua.
että olisit vielä kertaakaan tuonut esiin sellaista Map-profeettojen kautta tullutta ilmoitusta, joka on selvästi todistettavissa Jumalan ilmoitukseksi. Jos olet jo maininnut, minulta se ainakin on mennyt ohi, joten toistanet siinä tapauksessa.
ja kuvannee sinua, mutta yrittäisitkö silti sinäkin pinnistää sen verran, että saisit ulostetuksi sellaisen ilmoituksen, joka on kiistatta tullut Jumalata Map-profeettojen kautta.
tyhjän naurajien kanssa viitsi keskustella. Kiva on omasikin, vitsi koko mies!
sinulle on yhtään mitään esiin tuoda, ethän uskoisi kuitenkaan, on muutakin tekemistä kun sinun kanssasi jankata.
minusta kysymys. Voit antaa sen tiedon palstan muille lukijoille. Eipä ole heillekään annettu yhtään esimerkkiä;-)
niin vanha kunnon henkilöhyökkäys sitten kehiin...
Oletko Jokuveli?
kuin kunnon henkilöhyökkäys tuo sinun kirjoitelmasi oli? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
minä muka tein henkilöhyökkäyksen?
Vastaapa nyt kuitenkin kysymykseeni proetioiden osalta. Vai etkö todellakaan keksi edes yhtä ainutta?
oli kun kehuit nimimerkkiä "typeräksi" ? Sehän ei tietenkään ollut hyökkäystä, hyökkäys on vain jos se sinua kohtaan tapahtuu.
nimimerkkinsä. Minä vain pidin sitä hauskana. Missä kohtaa siinä oli hyökkäys?
se on täysin Raamatun hengen ja ilmoituksen vastainen ajatus, jonka mukaan alkukirkko eli alkuseurakunta ja sen vaikutus olisi kadonnut tyystin maailmasta.
...uskoa Raamattua ja Joseph Smithiä samanaikaisesti. Se ei kertakaikkiaan ole mahdollista joten kunkin on tehtävä oma valintansa asian suhteen.
valitettavasti menee.
Tuntuu aivan käsittämättömältä, että joku voikin yhdistää nuo kaksi toisilleen täysin vieraat kirjat yhteen. Paha sanoa, mutta kyseessä on minun ymmärtääkseni harhaoppi sanan varsinaisessa merkityksessä.
Teitäkin yhdistää edes joku asia. Kristuksen kirkon vastustaminen. Mites se olikaan koirista jotka haukkuu, mutta karavaani sen kun kulkee.. :-)))
...Smithin kirkossa?
Ne ovat toisensa poissulkevia asioita. Mormonille Jeesus oli vain se 'tyhmä mies'.
Ei tämä ole subjektiivinen mielipide vaan kylmää logiikkaa.
perutella, mikä tyhmä mies? Kuka kirkossa on tuollaista lausunut? Heitähän nyt kylmiä totuuksia pöydälle.
...alustusta vai onko muistisi huono?
En viitsisi kertoa samoja juttuja sataan kertaan.
101 kerran koska MAP kirkko on nimittänyt Kristusta tyhmäksi mieheksi? Ei kai se muutenkaan ole uutta että samat jutut kirkoitetaan sataan kertaan, niinhän tehdään koko ajan.. :-)
Oppi suuresta luopumuksesta tekee Jeesuksesta tyhmän miehen, joka rakensi talonsa hiekalle. ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:26–27) Todellisuudessa Jeesus rakensi kirkkonsa kalliolle (Matt. 16:18). ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.” (Matt. 7:25) Ei olekaan yllätys, että varhaiset kristityt uskoivat apostoliseen suksessioon eikä heidän kirjoituksistaan löydy jälkeäkään mormonismin muuttumisesta (luopumuksesta) katolisuudeksi.
muuttumisen katolisuudeksi olet kyllä keksinyt aivan itse.
Matt.7:24-27 on väärä peruste kumota oppi suuresta lupumuksesta. Siinä Jeesus puhuu niistä, jotka kuulevat hänen sanansa ja joko tekee niiden mukaan tai ei tee. Jeesus ei puhu itsestään, eikä mitenkään liity kirkon perustamiseen.
sinä et tee?
On väärin väittää, että oppi suuresta lupumuksesta tekisi Jeesuksesta "tyhmän miehen" ja vieläpä sellaisella kohdalla, jossa eipuhuta mitään kirkon perustamisesta.
Kuten sanoin, Matt.7:24-27 puhuu niistä, jotka kuulivat Jeesuksen sanat ja sitten joko tekivät niiden mukaan tai sitten ei. Sen vuoksi kyseisen kohdan käyttöön otto oli väärä valinta.
että miksi et tee Jeesuksen sanojen mukaan, vaan uskot Smithin oppeihin?
tekeminen sitten on? Kerro tarkemmin.
Helaman palvelee; Kristusta vai Joseph Smithiä?
...on Kristus ja Raamattu. Toisella puolella Smith.
Nämä kolme eivät millään ilveellä mahdu samaan pakettiin joten on valittava hylkääkö Raamatun vai Smithin tuotokset.
Se on sitten jokaisen oma asia.
paavi ja toisella puolella Kristus ja Raamattu. Näitä kolmea ei saada mahtumaan yhteen.
Keskiajalla Raamattu oli kieletty tavalliselta kansalta. Sitä ei saanut lukea eikä pitää hallussa muut kuin papit, kuten historia osoittaa.
Palvelen Herraamme Jeesusta Kristusta. Sitä ei kukaan voi kiistää.
Sitten toki voit selittää, kuinka on mahdollista että 'palautetun' MAP-kirkon opit ovat valovuosien päässä alkuperäisen apostolisen seurakunnan opeista ja pahasti Raamatun vastaisia?
Aloita nyt vaikkapa Jumala - käsitteestä.
uskostasi Joseph Smithiin?
oli? Noinhan se totuus on, ei Raamattu ollut kaikkien saatavissa.
Ps. Huvittaa tuo sinun tapasi, olet todellakin sisäistänyt sanonnan "hyökkäys on paras puolustus"
Aina kun et tiedä mitä vastaisit,alat tivata jotain. Kerro nyt ensin eikö asia ollutkin aikoinaan niin Raamatun saatavuuden kanssa?
Joseph Smith oli Jumalan kutsuma ja asettama profeetta ja apostoli, eli Kristuksen erityinen todistaja. Kristusta voi palvella uskomalla hänen eläviin palvelijoihin.
Paavalin ja Pietarin aikalaisten piti uskoa näihin apostoleihin, ennen kuin saatoivat palvella Kristusta. Kristusta ei voi palvella, jos sivutaa elävät apostolit. Niinhän asia oli alkukirkossa, joten miksei sama päde nykyaikana?
Jos sanotaan, että ei voi uskoa samaan aikaan Kristukseen ja Joseph Smithiin profeettana, niin se olisi sama, kuin jos sanotaisiin, että ne jotka 2000 vuotta sitten uskoivat Pietariin, Jaakobiin ja Johannekseen ja muihin apostoleihin Jumalan elävinä palvelijoina, eivät silloin uskoneet täysin Kristukseen. Sellainen ajatus olisi mieletöntä.
...ole aina ollut kaikkien ulottuvilla. Selvähän se.
Messutkin olivat varsin pitkään latinaksi.
...itse itsensä kutsuma 'profeetta', kirottu harhaopin levittäjä.
että jumalanpalvelukset pidettiin latinaksi, josta tavallinen kansa ei ymmärtänyt enmpää kuin sika hopealusikasta. Olipa melkoista evankeliumin julistusta kansalle. Kun Kristuksen perustamassa kirkossa puhuttiin, niin helluntaina kaikki kuulivat puheen omalla kielellään. Melkoinen kontrasti opetusten suhteen verrattuna tuohon luopiokirkkoon (Katolinen).
on sinun subjektiivinen käsitys, jolle ei ole mitään todistusarvoa. Uskon asioista voidaan väitellä uskovien ja ei uskovien välillä maailman tappiin, eikä päästä puusta pitkään.
kieltä ei tajua, saa puhutun kertoa haluamakseen, tätähän katoliset luopiot käyttivät.
Pitäisi olla edes hiukan pihviä väitteellesi Joseph Smithistä profeettana.
Mormonin kirjaa, jatketaan sitten keskustelua. Hyviä lukuhetkiä.
joten jatketaan keskustelua aivan heti. Annapa siis sitä pihviä.
käyttävistä luopiokirkoista puhumattakaan...
niin pystyt pureskelemaan pihviä.
on ja aivan omat eikä teko- tai lainahamopaat. Anna tulla vain, jos jotain annettavaa ylipäänsä on.
pala kurkkuun. Onhan elvyttäjä lähellä vai oletko niitä sankareita, jotka luulevat pystyvänsä hoitamaan itsensä Heimlichin otteella.
koskapa jumitut lässyttelyyn etkä tarjoa yhtään mitään.
mitään olettamuksiasi vahvempaa pihviä? Samat sössötykset ketjusta toiseen.
mitään uskonlahkoa todeksi. Sinä väität, joten heitäpä nyt jotain todisteita. Muutoin Smithin opit jäävät satujen tasolle.
Mikäli minusta on kiinni niin koko hoito palautetaan Aameeriikaan. Täällä tollanen "kirkko" aiheuttaa vaan ahdistusta. Monet ovat joutuneet mielenjärkytyksen tilaan. Aameeriikassa tollasiin on totuttu ja uusia kouhotuksia synttyy siellä liki päivittäin.
Turust
...voisin kutsua MAP-kirkkoa aidoksi palautetuksi kirkoksi täydestä sydämestäni.
Return to sender! :-)
Paljonko aikaa olet käyttänyt MAP- kirkon ja Kristuksen mustamaalaamiseen tässäkin ketjussa? Luin koko ketjun, MAP- kirkkoon kuuluvat eivät mollaa ja solvaa tuolla tavalla toisin uskovia. Uskonjulistuksessamme vaadimme, että me saamme uskoa kuten haluamme, ja sallimme muillekin saman oikeuden. Se on reilua. Lähetyssaarnaajamme eivät koskaan tuputa kenellekään mitään. Heidän kuulemisensa on vapaehtoista kaikille.
Sinun maitoa jne. kirjoituksesta paistaa suvaitsemattomuus ja ei-rakastavaisuus. Onko se Kristuksen opetusten mukaista?
Ette ole lukeneet ollenkaan Mormonin kirjaa ennen kuin siitä puhutte. Jo alussa sanotaan nimittäin, että jos siinäkin on virheitä, ne ovat ihmisen tekemiä. Sanoma ei siitä miksikään muutu. Raamatussa taas ei ole kaikkea tarpeellista, ja pelkästään sen avulla ei voi pelastua. Kristuksen sovitustyö on sijaistyö, mutta senkin perusteella myös meiltä vaaditaan sijaistyötä toisten eteen, esimerkin mukaan.
Kirjoitustesi sijasta olisit ehtinyt palvella tuntitolkulla muita ihmisiä, ja siten olla yksinomaan Kristuksen palveluksessa sen aikaa.
...tekemistä keskenään koska opit ovat ristiriitaisia.
Jos joku alkaa nassuttaa soopaa jostain 'luopumuksesta', on se jo riittävä provokaatio kurinpalautukselle.
vai heidän nykyisestä kirkkouskostaan?
tehnyt kuin kirkollesi hallaa ja tehnyt itsestäsi katolisen irvikuvan. Sinusta ei ole tässäkään asiassa kurinpalauttajaksi, siihen tarvitaan muutakin kuin suunpieksäntää. Ketä yrität palauttaa ruotuun? Mormonejako? Ei onnistu sinulta eikä muiltakaan, sitä on yritetty kohta 200 vuotta ja kirkko eikun vahvistuu.
No rakit haukkuu,mutta karavaani kulkee..
...oma subjektiivinen mielipiteesi jälleen vailla perusteita.
Kaltaisiasi puun takaa huutelijoita mahtuu kolmetoista tusinaan.
>MAP- kirkkoon kuuluvat eivät mollaa ja solvaa tuolla tavalla toisin uskovia.
Olet sanonut tällä palstalla äitisi kuuluvan perkeleen kirkkoon.
Mutta sehän ei ole solvausta, ei tietenkään...
Äitini kuuluu perkeleen kirkkoon, ikävä kyllä, sillä hän kuuluu EvLut "kirkkoon". Se on ottanut käyttöön naispappeuden, sallii homojen liitot ja jopa "kirkkoherra" vaihtaa sukupuolta. Papit elävät pöyhkeästi, vastikään yksi piti hautajaisissa kiinni kaiteesta ettei olisi känniltään kaatunut, ja lähenteli hautajaisvierasta seksuaalisesti. Sekö on Kristuksen oppien mukaista?
Miljoonannen kerran: Se ei ole solvausta, että sanon totuuden: äiti kuuluu Perkeleen kirkkoon, sanonpa vieläkin kerran tämän. Se ei muuta kuitenkaan sitä, että hänkin on Jumalan henkilapsi kuten minä ja sinäkin, arvoisa lukija. Hän on vain eksynyt, tällä hetkellä.
ihan tuutin täydeltä. Jos kaikki mormonit olisivat kaltaisiasi, yksikään vähänkään järjissään oleva suomalainen ei Smithin oppiin haksahtaisi.
niitä sellaisiakin kuin sinä, ei sentään kaikki suomalaiset..
kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä, mutta toisaalta erilaisuus on rikkautta!
kirkkoja?
Muut taitavat olla alkuperäisestä taantuneita.
...goldies... :-)