Ohjelma on esitetty 20.3.2008 ja sen voi katsoa YLEn Elävästä arkistosta ilmaiseksi viestin lopussa olevasta linkistä. Ohjelman kesto noin 40 min. Ohjelman esittelytekstiä:
Onko tämän päivän Suomessa mikään ihme, että ihmiset eroavat kirkosta? Reippaassa keskustelussa annetaan suoriin kysymyksiin suoria vastauksia vapaa-ajattelijan, naispapin, piispan ja kirkon valtavirtaa vastustavan kappalaisen näkökulmista.
Keskustelijoina ovat piispa Gustav Björkstrand, kappalainen Vesa Pöyhtäri, pastori Riina Storhammar sekä Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtaja Petri Karisma.
Mielenkiintoisessa keskustelussa ehditään tarkastella kirkon tilaa ja syitä siitä irtautumiseen ilahduttavan monelta kantilta.
Piispa Björkstrand joutuu mm. selvittämään sitä, miksi homolittojen siunaamista pohtiva työryhmä pui asiaa myös lääketieteelliseltä kannalta.
Vapaa-ajattelijaa niin sovinnollisen piispan, räväkän toisinajattelijan kuin varovaisen naispapinkin kanta homokysymykseen ällistyttää.
- Eikö kyse ole ihmisistä, hän kysyy.
Ohjelman insertissä kuulemme anonyyminä pysyttelevän naispapin tarinan siitä, millaisen syrjinnän ja suorastaan vainon kohteeksi hän joutui työssään homoseksuaalisuutensa vuoksi.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=&a=5869
Onko tämän päivän Suomessa mikään ihme, että ihmiset eroavat kirkosta? Reippaassa keskustelussa annetaan suoriin kysymyksiin suoria vastauksia vapaa-ajattelijan, naispapin, piispan ja kirkon valtavirtaa vastustavan kappalaisen näkökulmista.
Keskustelijoina ovat piispa Gustav Björkstrand, kappalainen Vesa Pöyhtäri, pastori Riina Storhammar sekä Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtaja Petri Karisma.
Mielenkiintoisessa keskustelussa ehditään tarkastella kirkon tilaa ja syitä siitä irtautumiseen ilahduttavan monelta kantilta.
Piispa Björkstrand joutuu mm. selvittämään sitä, miksi homolittojen siunaamista pohtiva työryhmä pui asiaa myös lääketieteelliseltä kannalta.
Vapaa-ajattelijaa niin sovinnollisen piispan, räväkän toisinajattelijan kuin varovaisen naispapinkin kanta homokysymykseen ällistyttää.
- Eikö kyse ole ihmisistä, hän kysyy.
Ohjelman insertissä kuulemme anonyyminä pysyttelevän naispapin tarinan siitä, millaisen syrjinnän ja suorastaan vainon kohteeksi hän joutui työssään homoseksuaalisuutensa vuoksi.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=&a=5869
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ohjelma on esitetty 10.11.2003 ja sen voi myös katsoa ilmaiseksi YLEn Elävästä arkistosta alla olevasta linkistä.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=&a=5859
Ohjelman esittelytekstiä:
Piispa, kaksi pappia, yksi papiksi aikova sekä kaksi kirkosta eronnutta keskustelevat suorassa lähetyksessä syistä, miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on viime aikoina laskenut roimasti.
Kirkon puolelta keskustelemassa ovat piispa Ilkka Kantola, pastorit Suvi Laaksonen ja Esa Siljamäki sekä teologian opiskelija Marko Sagolin.
Kirkosta eronneita edustavat Marianne Krause sekä Tero Kankaanperä.
Elävässä keskustelussa mielenkiintoisiksi aiheiksi nousevat muun muassa naispappeus ja homoliitot sekä kirkon yleisten linjausten takana oleva päätöksenteko.
Teologeista ankarinta katsantokantaa edustaa opiskelija Marko Sagolin, joka sanoo lukevansa Raamattua "rivien mukaisesti, ei rivien välistä".
Piispa Kantola joutuu mm. selittämään lausuntoaan, jonka mukaan "kirkolliskokous ei ole valmis antamaan kaavoja rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiseksi kirkossa, koska emme ole varmoja siitä, tahtooko Jumala siunata näitä liittoja vai ei."
- Uskonnonfilosofisesti ja teologisesti pöljästi sanottu, Kantola myöntää.
Pastorit Laaksonen ja Siljamäki ovat homokysymyksen suhteen luottavaisin mielin.
- Kirkkolaiva kääntyy hitaasti. Olennaista on se, että nyt nähdään selkeästi suunta, mihin mennään, Siljamäki summaa näkemyksensä suvaitsevaisuuden lisääntymisestä kirkon piirissä.
"Kirkosta eroaminen on nyt helppoa. Käyttämällä tämän sivuston automaattista palvelua voit erota kirkosta joko täysin sähköisesti tai vaihtoehtoisesti lähettämällä kirjeen postitse.
Palvelun kautta on eronnut 166 784 henkilöä. Eilen erosi 120."
http://www.eroakirkosta.fi/
Ei kannata katsoa. Mitä ihmisten kirkosta eroaminen tai liittyminen muuten kuuluu vapaa-ajattelijoille? Heidän määränsä ei siitä lisäänny, että ihmiset eroavat kirkosta.
\\o \o/ o//
Ihan muistin virkistykseksi kannattaa katsoa uudelleen, koska siinä tuo pappisporukka näytti tasan tarkkaan millaisia ääliötä he ovat. Kinataan homojen asemasta, naispappeudesta ja ties mistä.
Vapaa-ajattelijoiden tavoite ei olekaan liiton jäsenmäärän lisääminen, vaan tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan, yhdellä yhdistyksellä (ev.lut.kirkko) ei ole massiivisia etuoikeuksia muihin nähden ja jossa lopultakin toteutuisi myös uskonnonvapaus kaikille.
Suomessakin jonkin uskonlahkon jäseneksi? Eikö asian voisi hoitaa vasta sitten kun lapsi täyttää 18 vuotta ja voisi itse päättää haluaako liittyä kirkon jäseneksi? Olisiko niin, että silloin ei enää kovin moni ihminen enää kirkkoon liittyisikään? Mitä nuorempana aivopesu aloitetaan, sitä tehokkaammin saadaan pidettyä ihmiset kirkon jäseninä.
"Mitä ihmisten kirkosta eroaminen tai liittyminen muuten kuuluu vapaa-ajattelijoille? Heidän määränsä ei siitä lisäänny, että ihmiset eroavat kirkosta."
Et ole ymmärtänyt vapaa-ajattelijoiden tavoitetta. Heidän tavoitteenaan on kaikkien uskonnollisten vakaumusten saattaminen tasa-arvoisiksi sekä kirkon ja valtion erottaminen toisistaan. Nyt tuo tasa-arvo ei toteudu, kun valtionkirkolla on verotusoikeus kun taas muilla uskonlahkoilla ei verotusoikeutta ole. Tarjoamalla helpon tavan erota kirkosta netin kautta vapaa-ajattelijat vain tukevat vapaan tahdon periaatetta, eli jos kerran ihminen haluaa erota kirkosta, se täytyy tehdä hänelle mahdollisimman helpoksi.
ettei kukaan voi liittää ketään toista mihinkään järjestöön.
vapaa-ajattelijat toimivat ja tekevät tärkeää työtä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon eteen.
että vapaa-ajattelijat ovat jo pitkään tehneet työtä pakkouskonnon poistamiseksi ja valtion ja kirkon erottamiseksi. Jostain syystä poliitikot eivät tajua sitä, että he ovat kansan edustajia. He tuntuvat ajattelevan, että heidän asemansa tarkoittaa sitä, että he määräävät asioista piittaamatta siitä, mitä kansalaiset haluavat.
Uskonnottomat alkaa olla ryhmänä jo niin suuri, ettei kovin kauaa ole poliitikoilla enää olla kanttia olla piittamatta meidän mielipiteistämme. Aika näyttää.
Pitää saada seuraavien eduskuntavaalien vaaliteemaksi ev.lut. kirkon erityisaseman poisto ja etujen karsiminen sekä eri katsomuskantojen tasavertainen kohtelu. Mahdollisista kansanedustajaehdokkaista pitää seuloa ne, jotka ajavat näitä tavoitteita ja uskaltavat myös ottaa ne äänekkäästi esille. Uskontokuntiin kuulumattomia on jo 17% kansasta, uskonnottomia tätäkin enemmän ja osuudet nousee vuosi vuodelta. Tälläisellä väestöosuudella kyetään jo vaikuttamaan, kunhan ne saadaan äänestämään omien etujen puolesta. Ei muuta kuin asiaa esiin joka foorumilla ja mediassa. Se on kansalaisvelvollisuus.
uskonnottomuus ja sen ehdokkaan puoluekanta, jota haluaisi muista syistä äänestää, ei aina välttämättä kohtaa.
Minulla ei ole koskaan ollut sen suhteen ongelmaa, mutta monilla on.
Olen täysin samaa mieltä moisesta aivopesusta. Itse en kirkkoon ole koskaan kuulunut, enkä siihen tule koskaan kuulumaankaan. Ajankohtaiseksi tämän keskustelun tekee mulle myös se, että pitäisi kohta puoliin väkisin liittää aivopesun piiriin pieni tyttölapsi. Emännän kanssa pienellä törmäyskurssilla asian suhteen. Mutta mitäpä isä moiselle mahtaa kun on ns. lainsuojaton ton suhteen. Henkilökohtaisesti en kyllä liittäisi kirkkoon väkisellä ketään. Mutta kaipa se tyttönen joskus itse tajuaa erota kirkosta.
niin varmasti uskontokuntaan kuulumattomille on vähintään yhtä suuret perusteet saada sananvaltaa yhteiskunnassa.
sosiaalinen paine olla ottamatta tätä aihetta esille. Ruotsinkieliset ovat selvästi pienempi vähemmistö kuin uskontokuntiin kuulumattomat ja heillä on jopa oma puolue.
enkä näe oikein realistisia mahdollisuuksia sille, että sellainen kuin Uskonnottomien Puolue pärjäisi eduskuntavaaleissa.
Mikä olisi puolueohjelma? Kirkko ja valtio erotettava, eikä sitten muuta. Kyllä se aika köykäinen teema olisi, jos ei muusta päästäisi yksimielisyyteen.
Jos olet katsonut telkusta Ihmisten Puolue-sarjaa, niin eihän ne ole mistään yksimielisiä. Paitsi siitä, että ajavat ihmisten asiaa ja siitä on jokaisella oma kanta.
"enkä näe oikein realistisia mahdollisuuksia sille, että sellainen kuin Uskonnottomien Puolue pärjäisi eduskuntavaaleissa"
Enpä ole juurikaan äänestämistä harrastanut, mutta Uskonnottomien Puolue saisi ääneni.
Puolueelle olisi paljon tekemistä, kun ajaa kirkon ja valtion siteiden poistamista. Koulutuksesta löytyy muutettavaa asiaa, kuten monesta muustakin. Uskonnollisia lakeja on paljon, Ylen tehtävien määrittelystä lähtien, joissa on määrätty käytännössä jumalanpalveluksia televisioon.
puoluetta pitäisi perustaa vaan vertasin vain että paljon pienemmällä vähemmistöllä eli ruotsinkielisillä on oma puoluekin.
"Enpä ole juurikaan äänestämistä harrastanut, mutta Uskonnottomien Puolue saisi ääneni.
Puolueelle olisi paljon tekemistä, kun ajaa kirkon ja valtion siteiden poistamista. Koulutuksesta löytyy muutettavaa asiaa, kuten monesta muustakin. Uskonnollisia lakeja on paljon, Ylen tehtävien määrittelystä lähtien, joissa on määrätty käytännössä jumalanpalveluksia televisioon."
- Tätä juuri tarkoitin. Sillä puolueella ei olisi muuta sanottavaa, kuin uskontojen erityisoikeuksien poistaminen ja kirkon ja valtion ero. Mutta muutakin mielipidettä yhteiskunnallisiin asioihin tarvitaan, kun puolueohjelmasta on kyse. Entä jos siinä puolueessa olisi (Ihmisten Puolueen tapaan) sosialisteja, liberaaleja, oikeistolaisia, sovinisteja, feministejä jne? Ainoa asia joka yhdistäisi olisi uskonnottomuus. Millainen olisi kanta muihin eduskunnassa päätettäviin asioihin?
RKP:stä nyt en minä ainakaan ota selvää mikä on sen asema puoluekartalla, mutta Uskonnottomien Puolueen asema voisi olla vielä hankalampi hahmottaa.
Joka puolueesta (pois lukien KD) luulisi jo nykypäivänä löytyvän uskonnottomia edustajia. Onkelma on etteivät he ole uskaltaneet tuoda kantaansa avoimesti esiin. Tuntuu olevan vielä kansanedustajien parissa tabu aihe. Ovi pitäisi potaista auki keskustelun avulla. Tähän hyvä foorumi olisi vaalikeskustelut eduskuntavaalien alla.
Kun kansasta 17% ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, niin miksi emme perustaisi sekulaaripuoluetta ajamaan uskonnottomien asiaa. Vielä ehtisi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Omalla puolueella saisimme ainakin asian esille, kun nykykansanedustajat eivät uskalla edes puhua ev.lut. kirkon erityisaseman purkamisesta ja eri katsomuskantojen saattamisesta tasavertaiseen asemaan.
Olen samaa mieltä. Jokin pidättelee kansanedustajia edes keskustelemasta aiheesta. Onkelma ei ratkea, jos asiasta ei edes keskustella arkkadianmäellä. Oma sekulaaripuolue omilla edustajilla voisi olla ratkaisu.
"enkä näe oikein realistisia mahdollisuuksia sille, että sellainen kuin Uskonnottomien Puolue pärjäisi eduskuntavaaleissa."
Minä taas näen potentiaalia menestymiseen, 17% ihmisistä ei kuulu uskontokuntiin ja osuus kokoajan kasvaa. Aluksi riittäisi, kun edes muutama tai edes vain yksi mesisi läpi. Näin saisimme oman äänen kaikkiin julkisiin poliittisiin keskusteluihin. Nythän kukaan ei puhu uskonnottomien puolesta arkadianmäellä. Jopa yhdellä edustajalla saisimme jokaiseen palmamentaariseen keskusteluun automaattisesti oman puheenvuoron. Meidän näkökantamme tulisi näin väkisin esiin joka välissä. Kuvittele kuinka paljon media-aikaa saisimme televisiossa, radiossa, lehdissä ja internetissä omalla poliittisella puolueella. Voisin kuvitella, että oikealla ja asiallisella viestinnällä suoraan eduskunnasta saisimme uskonnottomien osuuden vielä nykyistä suurempaan kasvuun mikä edelleen auttaisi varsinaisen tavoitteen toteuttamista eri katsomuskantojen tasavertaisesta kohtelusta.
"Mikä olisi puolueohjelma? Kirkko ja valtio erotettava, eikä sitten muuta. Kyllä se aika köykäinen teema olisi, jos ei muusta päästäisi yksimielisyyteen."
Johtava aate olisi tietenkin sekulaarisuus, mutta ei se tietenkään ole ainoa asia puolueohjelmassa. Kyllä kaikkiin muihinkin asioihin pitää olla näkemystä ja ohjelma. Eihän Vihreätkään aja pelkästään virreää aatetta, rkp ruotsinsuomalaisten aatetta, keskusta maanviljelystä ja niin eteenpäin. Eikä näissäkään puolueissa olla kaikista asioista samaa mieltä, vaan suurin konsensus on puolueen pääaatteesta. Ei tämä sen kummallisempaa ole. Pääaatteesta, uskonnottomuudesta eli sekularismista, ollaan samaa mieltä ja muista asioista haetaan löysempää yksimielisyyttä.
periaatteissasi vain jotta vältät kytevän avioriidan? :)
koskaan ajatellut.. mutta tuskin pelkkä eroamistulva riittää erottamaan kirkkoa ja valtiota toisistaan tarpeeksi nopeasti, kirkolla kuitenkin on valtava omaisuus josta ammentaa jatkossakin.
joukkoa tarpeeksi paljon joka sitoutuu menemään näihin vaalitilaisuuksiin varsinkin jos on tv-lähetys jossa on mahdollisuus päästä esittämään kysymyksiä ehdokkaille.
Ei kirkon ja valtion erottamiseen välttämättä olekaan mitään nopeaa ja yhtä tapaa, mutta kirkosta eroamisen yllä pitäminen tulee tämän ainakin tekemään hitaasti, mutta varmasti. Omalla puolueella pääsisimme vaikuttamaan järjestelmään sisältä päin ja esittämään ajatuksiamme parlamentaarisesti koko kansalle.
Kirkolla on valtava omaisuus, mutta jos kuvitteellisesti rahan tulo kirkolle tyssäisi kokonaan, niin rahat riittäisivät vain 200 päivää eteenpäin koska kirkon ylisuuri organisaatio ja valtava määrä tyhjillään olevia kirkkoja ja muita palvontapaikkoja syö pääomaa siihen tahtiin. Ei kirkko kuitenkaan hetkessä kuivu kokoon, vaan se tapahtuu pidemmällä aikajanalla johon jatkuva kirkosta eroaminen ja kirkollisverorahojen väheneminen lopulta johtaa. Jo nyt on havaittavissa seurakunnissa selviä merkkejä kaivautumisesta puolustusasemiin tulevien tiukkojen aikojen edessä. Eikä lopullinen tavoite olekaan kirkon alasajo, vaan eri katsontakantojen tasavertainen kohteleminen. Kun tämä tavoite täyttyy, niin kirkko saa tehdä lainpuitteissa mitä lystää. Nyt kirkko haraa eri katsontakantojen tasavertaista asemaa vastaan, niin luonnollinen apuväline varsinaisen tavoitteen saavuttamiseksi on heikentää kirkon asemaa vähentämällä sen väkimäärää ja kirkollisveroja. Kirkon väkimäärän vähentäminen ei ole itse tarkoitus, vaan vain apuväline varsinaisen tavoitteen, katsontakantojen tasavertaisen kohtelun, saavuttamiseksi.
Tuossa 17%:ssa on paljon uskovia, itsekin kuulun siihen porukkaan.
Emme kuulu mihinkään kirkkokuntaan - me kuulumme Jeesukselle Kristukselle ja Hän kuuluu meille - ja kaikille niille jotka ottavat Hänet vastaan
Tälläisiä uutisia tulee nyt lähes jokaiselta seurakunnalta.
http://www.karjalainen.fi/scripts/edoris/edoris.dll?tem=lsearchart&search_iddoc=5677899
Jos tulot vain laskee, niin toiminnan alasajaminen alkaa.
Kuulun kirkkoon ja katsoin aika järkyttyneenä ohjelman jo silloin, kun se televisiosta ensi kertaa esitettiin. Kyllä se pani miettimään, millaista toimintaa tukee. En ole eronnut kirkosta, mutta lähellä se oli.
"Mutta mitäpä isä moiselle mahtaa kun on ns. lainsuojaton ton suhteen."
Meillä isä pakotti lapset kasteeseen ja minä en voinut vastusteluista huolimatta mitään. Mieheni pelkää sukunsa reaktioita ja kommariksi leimautumista. Onneksi vanhin lapsi on jo tajunnut erota kirkosta, kun se tulee mahdolliseksi, nuorempi on vasta vauva. Tuokin on sairasta, ettei lapsi saa erota kirkosta ilman tällaisia pykäliä: Vanhemmat voivat erottaa alle 12-vuotiaan lapsen uskonnollisesta yhdyskunnasta ilman hänen suostumustaan. 12–14-vuotiasta ei voi erottaa ilman hänen omaa suostumustaan. 15–17-vuotias voi erota itse mutta tarvitsee vanhempien suostumuksen eroilmoitukseen.
Minusta tuo välipykälä "12–14-vuotiasta ei voi erottaa ilman hänen omaa suostumustaan" on käsittämätön! Eli tuon kahden vuoden aikana lapsi on kyvykäs itse päättämään kuuluuko johonkin lahkoon, mutta sitten vanhemmalla iällä, 15-17- vuotiaana, ei enää olisikaan kyvykäs itsenäiseen ajatteluun, vaan vanhemmat ajattelevat hänen puolestaan. Kyllä on taas ..sanonko mitä..: Täyttä paskaa!!!
voi pakottaa lapset kasteeseen?
Meillä ei ainakaan ole voinut.
Vielä lohduttavampaa on ajatella, että vähintäänkin puolet 80%:sta kirkkoon kuuluvasta ei usko jumalaan eikä välitä koko uskonnosta (ns. "tapauskovaiset", nuo vauvana uskonnolliseen lahkoon pakkoliitetyt).
Wikipedia:
"Suomessa luterilaisen kirkon vuonna 1996 tekemässä tutkimuksessa 45 % suomalaisista piti itseään uskovina."
Jo tuolloin, yli 10 vuotta sitten, luku oli noin suuri. Nykyään uskovien prosenttiluku on VARMASTI jo paljon pienempi (oma arvio 30%), koska kirkkoon kuuluvienkin määrä on paljon pienempi. Että jos uskontokuntaan kuulumattomista 17%:sta jokunen prosentti ihmisiä on uskovainen niin se on kuin hyttysen p*ska valtameressä.
Mies on väkivaltainen jos hänen tahtoonsa ei alistuta. Olin jo eroamassa, kun toinen lapsi sai vahingossa alkunsa, ja elämäni ja järjestelyni menivät sen takia sekaisin. Nyt on laitettava asiat uusiksi, että pääsen psykopaatista eroon lopullisesti. Oman ja lasten turvallisuuden takia, eteneminen asiassa on hienovaraista ja huomaamatonta.