Olen lueskellut näitä tarinoita ja ihmiskohtaloita nyt tovin ja halusin itse kantaa oman korteni kekoon kertomalla mahdollisimman lyhyesti omasta,nyt jo 7 vuotta kestävästä painajaisestani. Ennen kuin kerron tarinaani niin arvaan yleisimmät kommentit tähän tarinaani, vastaan niihin saman tien:
- "Mitäs lähit ettimään karvakäsiä miehekses, nyt saat kärsiä" Totta, kärsin tästä ja olen tuhansia kertoja kysynyt itseltäni miksi,miksi,miksi otin!
- "Ei kaikki ole tuollaisia, poikkeuksiakin löytyy!" Totta, poikkeuksiakin löytyy, tiedän ja tunnen kotikaupungistani useita monikansallisia perheitä joilla pyyhkii paremmin kuin hyvin!En ole rasisti enkä syrji turkkilaissyntyisiä, lomailin tänä kesänä, ja tahdon edelleenkin lomailla turkissa tai muussa välimeren maassa!Siellä on kaunista ja ihanaa :)
Noh, muita ei tule mieleen joten tässä tarinani:
Tapasin turkin etelärannikolla lomamatkalla entisen mieheni, samanikäisen, korkeasti koulutetun, hyvästä perheestä olevan nuorukaisen. En ollut koskaan ajatellut tapaavani "elämäni miestä" muualla kuin suomessa koska suomalaiset miehet ovat POP ja ovat edelleen ;) Tämä lipeäkielinen, kuin kukkaa kämmenellä minua hellien, maat ja mannut luvaten vei jalat altani. Mies oli komea, pitkä ja raamikas, ja täysin erilainen kuin muut "basaarikääpiöt". Suhde eteni nopeasti (yllätys). Kävin lomamatkalla hänen luonaan, ja jo seuraavana talvena hän tuli tänne suomeen turistiviisumilla, joka (ainakin silloin vielä) oli melko helppo saada. Hän vietti suomessa kuukauden ja hänestä täällä oli IHANAA!Menimme seuraavana kesänä jo naimisiin ja muutin kimpsuineni kampsuineni hänen kotikaupunkiinsa. Tämä oli suuri luottamuslause koska hän ei "halunnutkaan" muutta suomeen parempiin oloihin vaan halusi vain minut itselleen. Se oli upeaa aikaa. Yllättäen hänelle ei kotikaupungistaan löytynytkään jatkossa työtä ja suunnittelimme jo perheenlisäystä. Päätimme muuttaa yhdessä suomeen. Minä edeltä, hän pitkän pitkän odotuksen jälkeen perässä kun lähetin konsulaattiin raskaustodistuksen. Se oli hänen pääsylippunsa suomeen. Tästä lähti kolme vuotta kestävä yhteiselomme suomessa. Minulla ei liitosta ole juuri hyviä muistoja, hänestä kuoriutui suomessa väkivaltainen narsisti jonka ainoa päämäärä oli "jallittaa" suomalaisia ja suomalaisuutta niin että hänen taskunsa täyttyivät ja muiden taskut tyhjenivät. Pimeää työtä, epämääräisiä kauppoja internetissä, pettämistä, lyömistä, alistamista..ei siitä sen enempää. You get the point..liitosta syntyi kaksi ihanaa pientä enkelimäistä lasta. Toinen lapsi ei miehelle ollutkaan enään toivottu koska "yksikin olisi riittänyt vakuudeksi saada olla suomessa". Mies teki liiton aikana useasti selväksi sen, että jos jonain päivänä hänestä haluan erota niin hän ottaa lapset ensimmäisen tilaisuuden tullen, ja vie heidät maasta enkä tule näkemään heitä enään koskaan.
Eräänä syksyisenä päivänä, hänen pidettyään minua ja lapsiani panttivankina kotonamme veitsellä uhaten, karkasin lasteni kanssa. Pääsin vapaaksi tuosta painajaisesta, ehjänä ja elossa lasteni kanssa. Samana syksynä mies tuli ja otti isomman lapsemme keskellä kirkasta päivää, juoksi tämän kanssa pois enkä nähnyt lasta viikkoon..hän oli ehtinyt lapsen kanssa ruotsiin asti ja käräjäoikeuden päätöksellä hän lapsen palautti. Lapsi oli kotiin palatessaan täysin laihtunut, eikä hän puhunut sanaakaan vuorokauteen. Hän mm. virtsasi alleen kesken syönnin useita kertoja.. erosta saakka tähän päivään asti, vielä eronkin jälkeen..ja kahden pahoinpitelyn jälkeen, oikeusjuttujen ja taistelun..painajainen ei lopu. Ainoa asia josta voin olla kiitollinen tämän suhteen osalta on kauniit ja viisaat lapseni. Rakastan ja suojelen heitä ikuisesti.
Tarinani on synkkä ja ehkä aika "tyypillinen", tarina joita itse olen nuorempana lueskellut ja kauhistellut..
Tarinaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka mutta mikä on tämän kertomukseni pointti? Nainen/tyttö!Harkitse..harkitse..harkitse..harkitse...ja vielä kerran..harkitse. Jos sinulla on pienintäkään epäilystä ihmisen tarkoitusperistä tai sinusta tuntuu että jokin on vialla....tartu siihen ajatukseen!Älä anna tunteiden ja rakkaudenhuuman peittää sitä vaan ota selvää!
Muistutuksena vielä että minulla ei ole tarkoitus yleistää tätä asiaa tiettyyn raamiin, aivan samalla tavalla voi olla kyse miehestä ja ulkomaalaissyntyisestä naisesta, suomalaisesta pariskunnasta...tämä on vain minun pieni tarinani siitä, miten joskus KAIKKI voi mennä pieleen.....
- "Mitäs lähit ettimään karvakäsiä miehekses, nyt saat kärsiä" Totta, kärsin tästä ja olen tuhansia kertoja kysynyt itseltäni miksi,miksi,miksi otin!
- "Ei kaikki ole tuollaisia, poikkeuksiakin löytyy!" Totta, poikkeuksiakin löytyy, tiedän ja tunnen kotikaupungistani useita monikansallisia perheitä joilla pyyhkii paremmin kuin hyvin!En ole rasisti enkä syrji turkkilaissyntyisiä, lomailin tänä kesänä, ja tahdon edelleenkin lomailla turkissa tai muussa välimeren maassa!Siellä on kaunista ja ihanaa :)
Noh, muita ei tule mieleen joten tässä tarinani:
Tapasin turkin etelärannikolla lomamatkalla entisen mieheni, samanikäisen, korkeasti koulutetun, hyvästä perheestä olevan nuorukaisen. En ollut koskaan ajatellut tapaavani "elämäni miestä" muualla kuin suomessa koska suomalaiset miehet ovat POP ja ovat edelleen ;) Tämä lipeäkielinen, kuin kukkaa kämmenellä minua hellien, maat ja mannut luvaten vei jalat altani. Mies oli komea, pitkä ja raamikas, ja täysin erilainen kuin muut "basaarikääpiöt". Suhde eteni nopeasti (yllätys). Kävin lomamatkalla hänen luonaan, ja jo seuraavana talvena hän tuli tänne suomeen turistiviisumilla, joka (ainakin silloin vielä) oli melko helppo saada. Hän vietti suomessa kuukauden ja hänestä täällä oli IHANAA!Menimme seuraavana kesänä jo naimisiin ja muutin kimpsuineni kampsuineni hänen kotikaupunkiinsa. Tämä oli suuri luottamuslause koska hän ei "halunnutkaan" muutta suomeen parempiin oloihin vaan halusi vain minut itselleen. Se oli upeaa aikaa. Yllättäen hänelle ei kotikaupungistaan löytynytkään jatkossa työtä ja suunnittelimme jo perheenlisäystä. Päätimme muuttaa yhdessä suomeen. Minä edeltä, hän pitkän pitkän odotuksen jälkeen perässä kun lähetin konsulaattiin raskaustodistuksen. Se oli hänen pääsylippunsa suomeen. Tästä lähti kolme vuotta kestävä yhteiselomme suomessa. Minulla ei liitosta ole juuri hyviä muistoja, hänestä kuoriutui suomessa väkivaltainen narsisti jonka ainoa päämäärä oli "jallittaa" suomalaisia ja suomalaisuutta niin että hänen taskunsa täyttyivät ja muiden taskut tyhjenivät. Pimeää työtä, epämääräisiä kauppoja internetissä, pettämistä, lyömistä, alistamista..ei siitä sen enempää. You get the point..liitosta syntyi kaksi ihanaa pientä enkelimäistä lasta. Toinen lapsi ei miehelle ollutkaan enään toivottu koska "yksikin olisi riittänyt vakuudeksi saada olla suomessa". Mies teki liiton aikana useasti selväksi sen, että jos jonain päivänä hänestä haluan erota niin hän ottaa lapset ensimmäisen tilaisuuden tullen, ja vie heidät maasta enkä tule näkemään heitä enään koskaan.
Eräänä syksyisenä päivänä, hänen pidettyään minua ja lapsiani panttivankina kotonamme veitsellä uhaten, karkasin lasteni kanssa. Pääsin vapaaksi tuosta painajaisesta, ehjänä ja elossa lasteni kanssa. Samana syksynä mies tuli ja otti isomman lapsemme keskellä kirkasta päivää, juoksi tämän kanssa pois enkä nähnyt lasta viikkoon..hän oli ehtinyt lapsen kanssa ruotsiin asti ja käräjäoikeuden päätöksellä hän lapsen palautti. Lapsi oli kotiin palatessaan täysin laihtunut, eikä hän puhunut sanaakaan vuorokauteen. Hän mm. virtsasi alleen kesken syönnin useita kertoja.. erosta saakka tähän päivään asti, vielä eronkin jälkeen..ja kahden pahoinpitelyn jälkeen, oikeusjuttujen ja taistelun..painajainen ei lopu. Ainoa asia josta voin olla kiitollinen tämän suhteen osalta on kauniit ja viisaat lapseni. Rakastan ja suojelen heitä ikuisesti.
Tarinani on synkkä ja ehkä aika "tyypillinen", tarina joita itse olen nuorempana lueskellut ja kauhistellut..
Tarinaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka mutta mikä on tämän kertomukseni pointti? Nainen/tyttö!Harkitse..harkitse..harkitse..harkitse...ja vielä kerran..harkitse. Jos sinulla on pienintäkään epäilystä ihmisen tarkoitusperistä tai sinusta tuntuu että jokin on vialla....tartu siihen ajatukseen!Älä anna tunteiden ja rakkaudenhuuman peittää sitä vaan ota selvää!
Muistutuksena vielä että minulla ei ole tarkoitus yleistää tätä asiaa tiettyyn raamiin, aivan samalla tavalla voi olla kyse miehestä ja ulkomaalaissyntyisestä naisesta, suomalaisesta pariskunnasta...tämä on vain minun pieni tarinani siitä, miten joskus KAIKKI voi mennä pieleen.....
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ja tuossa pieleenmenemisessä auttoi se, että mies oli tyystin erilaisista ympyröistä kotoisin eikä ilmeisesti sopeutunut sitten Suomeen tai ei edes halunnut sopeutua.
Eri kieli, kulttuuri, uskonto, kasvatus, maailmankatsomus, miehen ja naisen roolit, lasten oikeudet yms.
Jo nuo ongelmat riittävät siihen ettei suhde voi toimia.
Niin se useimmiten on, että "lika barn leker bäst" eli samanlaiset lapset leikkivät keskenään parhaiten.
Kaikkea hyvää teille jatkossa.
Pysy vahvana!
Kumpa tarinasi avaisi silmiä. Sinulla on ollut erityisen rankkaa, eikä varmasti monikaan turkkilainen noin häikäilemätön ole. Mutta, mutta useat perheelliset, joita pidetään ok tyyppeinä. Valehtelevat ja pettävät, koska kuvittelevat sen olevan sallittua jos vaimo ei tiedä ja perheen sisällä menee hyvin. Ei suomalaisilta sallittaisi sellaista touhua, mitä turkkilaisilta miehiltä.
Otan osaa ja toivon voimia. Sen verran vain sanoisin tuosta viimeisestä kappaleesta, että suomalaisesta pariskunnastahan ei kaiketi olisi voinut olla kysymys, jos miehesi motiivina oli saada oleskelulupa Suomesta. On syytä muistaa, että tässä on yksi varsin yleinen motiivi huijata ja harhaanjohtaa toista ihmistä, jota ei löydy samaa kansalaisuutta edustavista pariskunnista.
Yritystä oli myös täällä, mutta valitettavasti jo 6kk jälkeen vain toisella meistä. Uskollisuus on kuulemma "naisen hyve, mutta miehen pahe johon ei kannata sortua." (turkkilainen käännös löytyy jostain netistä). Kanssasisar toivottaa voimia.
kjh,f: puurot ja vellit menevät sekaisin, eli tietenkään suomalaisessa liitossa ei hyväksikäyttö koske samoja asioita kuin monikansallisessa, kiihkeästi pyrin tuomaan esille että en haluaisi tällä tekstilläni provota enkä yleistää :) Meitä saman kohtalon omaavia on suomenmaassa aivan liikaa, ja kovaa vauhtia on lisää tulossa, vetoankin nyt teihin jotka vastaavanlaiseen suhteeseen olette ryntäämässä,tutkikaa ja ottakaa selvää, sopeutuminen tänne skandeihin ei ole niin yksinkertaista kuin te, tai tänne haluava, luulee...
Kyllä teki pahaa lukea aloittajan kirjoitus, voimia sinne jonnekin.
itse selvisin ex-kurdini kanssa kahden vuoden etä-/lähisuhteella, josta olimme konkreettisesti
yhdessä 2-3kk/vuosi, ensimmäisenä vuotena hän kävi pari kertaa Suomessa mutta tämän vuoden puolella minä olen juossut Turkissa. Oletin, että hän olisi tulossa jälleen luokseni marraskuuksi tänne Suomeen, mutta hän kertoikin minulle että viisumikutsua ei tarvitse enää lähettää, hän jää turkkiin uuden perheensä luokse. Hän oli siis kahden vuoden aikana ehtinyt perustaa turkkiin toisen perheen (vaimo lapsi), josta minä olin täysin tietämätön ennen viimekuista kylmää "tiedoksianto" keskusteluamme. En ole saanut mitään selitystä myöskään sille, että miten ihmeessä hän sai salattua "molemmat perheensä" toisiltaan, kun kerran vietin viime kesänä kolme viikkoa turkissa. Vietimme tosin sen ajan hänen pyynnöstään Antalyassa, vaikka ukon asunto oli Istanbulissa, ehkä siksi. Etäyhteydenpito oli kieltämättä viimeisen vuoden ajan todella takkuista hänen puoleltaan, milloin mihinkin työkiireeseen vedoten ja harvoin sain häntä puhelimen päähän silloin kun satuin soittamaan hänelle, ja kyllähän se hieman hälytyskelloja soittelikin toisinaan. Mutta silloin kun taas olimme jutuissa, niin hän oli tietenkin yhtä kultainen ja huomaavainen kuten aina. Nyttemmin hänen numeronsa ei ole enää edes käytössä.
Onneksi siis emme koskaan päässeet tuohon oleskelulupahakemuksen täyttöön asti (josta oli kyllä puhetta ensimmäisenä seurusteluvuotenamme), vaan tämä "kupla" paljastui hyvissä ajoin. Niin se taitaa olla, useimmat turkkilaiset haluaisivat ensisijaisesti tulla turkissa toimeen ja perustaa sinne perheen paikallisen naisen kanssa, mutta nämä kouluttamattomat lurjukset eivät turkin laatutietoisille naisille välttämättä kelpaa. Ja silloin kelpaa kyllä eurooppalainen nainen menolippuna paremman elintason pariin.
Onks ne oikeesti noin taitavia?
häikäilemätön sika!
mutta suomalainen nainen on yleensä helppo höynäytettävä:)
suomalaisesta miehestä puhumattakaan :)
rakastunutta suomalaista naista sokeampaa ei olekaan.Sääli ettei mistään saa tietää paljon suominaiset lähettävät rahaa näille adoniksilleen vuosittain....No,siinähän ei mitään vikaa ole.Yhteiskunnan kannalta asia menee huonoksi kun aletaan hakea viisumia näille suklaasilmille.
rakastunutta suomalaista miestä sokeampaa ei olekaan.Sääli ettei mistään saa tietää paljon suominaiset lähettävät rahaa näille naisilleen vuosittain....No,siinähän ei mitään vikaa ole.Yhteiskunnan kannalta asia menee huonoksi kun aletaan hakea viisumia näille suklaasilmille
No pitääkö se ottaa sellainen kouluttamaton kurdi-lurjus, jos ne kaikki on kerran oleskelulupaa vailla? On kai siellä Turkissa koulutettujakin miehiä. Vai onko nämä kouluttamattomat just niitä ihanimpia?
Kyllä ne on, et uskokaan miten taitavia kun on oleskeluluvasta kysymys.
Turkkilaisesta "kusetuskirjasta" löytyy 1000 ja 1 tapaa kusettaa skandinaavia silmään...yks on oleskelupa, toinen värkin saanti ja kolmas rahan pummaaminen, mut sit jää vielä 998 muutakin tapaa kusettaa.
"Vai onko nämä kouluttamattomat just niitä ihanimpia? "
Ne on just niitä ihanimpia.
En kyllä enää koskaan alkaisi turkkilaisen kanssa etäsuhteeseen, se on nähty ja tuhoisaksi havaittu. Osanottoni myös Styngille.
Törkeää hyväksikäyttöä, osanottoni.
"Suhde eteni nopeasti (yllätys). Kävin lomamatkalla hänen luonaan, ja jo seuraavana talvena hän tuli tänne suomeen turistiviisumilla, joka (ainakin silloin vielä) oli melko helppo saada. Hän vietti suomessa kuukauden ja hänestä täällä oli IHANAA!Menimme seuraavana kesänä jo naimisiin ja muutin kimpsuineni kampsuineni hänen kotikaupunkiinsa."
tuossa ehkä suurin syy onnettomuuteesi. olitte juuri ja juuri vuoden verran yhdessä, eli hyvä jos tunsitte toisianne ja silti menitte naimisiin..itse olen ollut yhdessä mieheni kanssa pian 3 vuotta ja siltikään emme ole kihloissa emmekä naimisissa, meillä ei ole lapsia, mutta silti asumme onnellisesti yhdessä saman katon alla.
ja kyllä mielestäni suhteen pitäisi kestää kauemmin kuin päälle vuoden ennenkuin lapsia aletaan "tekemään".siinä tilanteessa pitää se kumppani tuntea jo niin hyvin, että tietää pystyvänsä luottamaan häneen, ei niin että "se on niin ihana, mä haluun meidän rakkaudenhedelmän".
lapsi kärsii AINA vanhempiensa virheistä.
tätä viestiä en nyt leimaa pelkästään niin että vain ulkomaalaiset tekisivät noin ja jallittavat suomalaisnaisia, ihan yhtälaiseen ne suomalaismiehetkin kusettavat minkä kerkiävät ja hakkaavat vaimojaan.
olen itse ollut väkivaltaisessa parisuhteessa SUOMALAISMIEHEN kanssa, ja onneksi pääsin eroon siitä hyypiöstä, hän ei paitsi pahoinpidellyt minua, vaan myös petti minkä kerkesi ja käytti hyväksi minua ja työstä saamaani palkkaa. siinä meni minulla itsetunto pitkäksi aikaa, ja masennuin. mutta nousin murheen alhosta ja löysin maailman luotettavimman miehen joka omaa myös käytöstavat, ja joka ennen kaikkea rakastaa minua.hänellä on myös samanlainen moraali asioista kuin minulla, eli pettämistä hän ei hyväksy.
tämä nykyiseni on virolainen mies, joka on asunut suomessa perheensä kanssa teini-iästään lähtien.
ja hän hyvä jos juo alkoholia kerran kuukaudessa.
mutta aloittajalle kuitenkin tsemppistä, ja aurinkoa elämään.
mullekin, mutta mä oon mies ja myöskin kaksi lasta
Häh?
Pahinta on että synnytit kaksi sekarotuista äpärää tähän maailmaan. Onko muuten paljonkin viettiä mutiaisten yksinhuoltajalla?
"Lapsi oli kotiin palatessaan täysin laihtunut, eikä hän puhunut sanaakaan vuorokauteen. Hän mm. virtsasi alleen kesken syönnin useita kertoja.. erosta saakka tähän päivään asti, vielä eronkin jälkeen"
Mitäköhän mutusi teki äpärälleen :D
Lapsi on aina lapsi, ihana lahja.
Kukaan isä tai äiti ei kirjoittaisi noin naurettavia viestejä.
Sääli ettet ole päässyt maistamaan vanhemmuuden ihanuutta!
Huikeeta settiä.
Tosta äö 122:sen nimimerkistä on tainnut pilkku unohtua kakkosten välistä.
Älä luota kurdiin.
Kohtalotoveri omalla tavallani olen. Nämä on niin vaikeita asioita kun vuosiakin kuluu hukkaan tällaisessa...ymmärrän täysin.
Olet saanut kuitenkin 2 lasta, mitä olet varmasti halunnutkin ja he ovat varmasti rakkaimpia maailmassa!
Odotetut ja toivotut.
kun toi lähistöllä asuva martti ajelee humalassa ja joutuu kohta käräjille niin tottahan kaikki suomalaiset miehet ajelee humalassa ja joutuu käräjille. Haloo, herätys........jos tapasit narisistin niin se on ikävää mutta löytyy niitä kuule narsisteja suomalaisistakin, tapaisit vain mun suomalaisen ex-mieheni, uskoisin, että sun ex-miehesi jää toiseksi pahassa luonteessaan ,,,,,,,,
Väkisinkin tulee yleistettyä. Todennäköisyys kohdata 1 helmi 10:stä törkimyksestä on hyvinkin pieni. Ei turkkilaisia suomenmaassa niin paljoa ole. Ja rantagigolot on ihan oma lukunsa.
No just noiden turkin ranta ja hotelligigolojen suhteen niitä oleskelulupien/viisumeiden myöntämistä on kiristettykin.
Olen varmaan tavannutkin.
voi voi niitä tyhmiä suomalaisia femakoita...
mulla on aika lailla sama tarina, mies (ex-mies) marokkolainen..
näitä tarinoita on paljon... valitettavasti..
Ihan vaan Marokkolaisista. Tutun Poika lähti isänsä Marokon sukulaismatkalle, eikä ole takaisin kuulunut, vaikka vuosia on tuo matka jo kestänyt. Äidillä on luonnollisesti ikävä!