Hei, toivon että joku edes vastaa , ja vastaa asiallisesti. Eli ajauduin avomieheni takia yli puoleksi vuodeksi velkakoukkuun, ja elin täysin rahattomana kauemminkin hänen takiaan, koska hän yksinkertaisesti vei kaikki rahani. Opintolainasta en saanut mitään, tietokoneenikin hän katoi silmieni edestä "valkojensa maksuun". Hän siis pelasi, joi, poltti pilveä ne kaikki tuhannet eurot. Myöhemmin hän sitten keksi vipit, joita otti keväästä lähtien salaa nimiini. (omia luottotietoja ei ole) Kaikki rahat meni aina maksaessa niitä ajallaan takaisin, ja minulle ei jäänyt koskaan tuloistani mitään (opiskelin, ja kesän olin sossun rahoissa). Sitten kesän lopulla kaikki huipentui, kun herran ystävä tuli tänne, ja he yhdessä veivät KOKO sossun rahat mitä tuli, ja en saanut maksettua yhtään laskua takaisin, kaikki omissa nimissä. Siellä ne oli hotellissa, joivat ja sikailivat, tarjosvat rannan puliukollekkin! Siinä vaiheessa en enää kestänyt, soitin samointein tänäm herran äidille ja pyysin apua. Myöhemmin oma äitini otti monen tuhannen euron velat pankkiin, maksoi kaikki, ja laati tälle avolleni velkakirjan. Minä muutin pois, ja olin raskaana.
Elämä oli yhtä helvettiä koko ajan, ei vaan taloudellisten ongelmien takia, vaan myös sen että herra kiiti illat ja yöt ja kävi kotona millon sattuu, saattoi hävitä, jopa toiseen kaupunkiin. Pettänyt hän ei kuitenkaan koskaan, siitä voin olla varma. Mutta hän ei eikinä pitänyt lupauksiaan, ei ikinä ollut kotona kun vaan palautumassa - jos edes kehtasi. Rellestysajat oli yleensä viikonloppu, tai koko viikko putkeen. Hän ei ollut minulle koskaan olemassa, vaikka olin hajalla ja yksin, ja vuosia elin niin että pidin kaiken sisälläni, valehtelin vanhemmilleni tilanteen olevan hyvin, vaikka todellisuudessa itkin vaan yksin , mietin mistä taion rahaa ja mitä hirveää tapahtuu seuraavaksi.
Sain oman asunnon sitten 9/2009, koska en voinut jäädä sinne saman katon alle asumaan a. sen takia, että olin raskaana ja minun oli edes vähän kyettävä ajattelemaan tulevaa vauvaa ja b. sen takia, että oli tapahduttava jotain konkreettista, että herra tajuaisi, että en ole mikään itsenäänselvyys hänelle. Eikä mitään vaikutusta.Avomeheni sai työn, jossa sitten rupesi käymään ja maksoi velkojaan takaisin vanhemmilleni. Kaikki oli hetken ok, kunnes hän rupesi ottamaan sairaslomaa ryypätäkseen ja polttaakseen pilveä. Työpaikka ei kuiteknaan mennyt, mutta ensimmäisen ja toisen tilinsä hän rellesti kokonaan, ja kolmanteen otti taas lainoja nimiini salaa, maksoin ne pois. (vein hänen tunnukset yöllä röyhkeästi, kun tiesin, että palkka tulee) Kaikki oli taas hetken hyvin, kunnes hän ilmoitti, että jätti vuokran ja äitin velat maksamatta. ok. olin todella typerä, ja otin hänelle lainaa --- josta hän ei maksanut mitään oikeasti, ja jättäytyi sairaslomalle, ryyppäsi, ja nyt pelkään eniten sitä, että työ on mennyt, tiliä ei tule, ja jään itse velkaa ne rahat, jotka hän taas kerran häselsi. Tiedän, että olen aivan älyttömän tyhmä, mutta jotenkin ajattelin että tästä selviää, kaiken saa maksettua ensi kuussa tilistä sitten ja ei aiheudu harmia porukoille --- mutta niin, mitä jos sitä tiliä ei tule tämän sairasloman jälkeen enää? työt loppuu? Sitten olen totaalisessa kusessa raha-asioiden kanssa taas kerran, juuri kun niistä selvisin. Olisi hirveää taas kertoa tilanne vanhemmilleni, mutta niin - he ehkä ovat niitä ihmisiä jotka oikeasti tukevat ja välittävät, eikä tämä mies, joka tekee ilmeisesti kaikkensa pilatakseen elämäni.
Elämä oli yhtä helvettiä koko ajan, ei vaan taloudellisten ongelmien takia, vaan myös sen että herra kiiti illat ja yöt ja kävi kotona millon sattuu, saattoi hävitä, jopa toiseen kaupunkiin. Pettänyt hän ei kuitenkaan koskaan, siitä voin olla varma. Mutta hän ei eikinä pitänyt lupauksiaan, ei ikinä ollut kotona kun vaan palautumassa - jos edes kehtasi. Rellestysajat oli yleensä viikonloppu, tai koko viikko putkeen. Hän ei ollut minulle koskaan olemassa, vaikka olin hajalla ja yksin, ja vuosia elin niin että pidin kaiken sisälläni, valehtelin vanhemmilleni tilanteen olevan hyvin, vaikka todellisuudessa itkin vaan yksin , mietin mistä taion rahaa ja mitä hirveää tapahtuu seuraavaksi.
Sain oman asunnon sitten 9/2009, koska en voinut jäädä sinne saman katon alle asumaan a. sen takia, että olin raskaana ja minun oli edes vähän kyettävä ajattelemaan tulevaa vauvaa ja b. sen takia, että oli tapahduttava jotain konkreettista, että herra tajuaisi, että en ole mikään itsenäänselvyys hänelle. Eikä mitään vaikutusta.Avomeheni sai työn, jossa sitten rupesi käymään ja maksoi velkojaan takaisin vanhemmilleni. Kaikki oli hetken ok, kunnes hän rupesi ottamaan sairaslomaa ryypätäkseen ja polttaakseen pilveä. Työpaikka ei kuiteknaan mennyt, mutta ensimmäisen ja toisen tilinsä hän rellesti kokonaan, ja kolmanteen otti taas lainoja nimiini salaa, maksoin ne pois. (vein hänen tunnukset yöllä röyhkeästi, kun tiesin, että palkka tulee) Kaikki oli taas hetken hyvin, kunnes hän ilmoitti, että jätti vuokran ja äitin velat maksamatta. ok. olin todella typerä, ja otin hänelle lainaa --- josta hän ei maksanut mitään oikeasti, ja jättäytyi sairaslomalle, ryyppäsi, ja nyt pelkään eniten sitä, että työ on mennyt, tiliä ei tule, ja jään itse velkaa ne rahat, jotka hän taas kerran häselsi. Tiedän, että olen aivan älyttömän tyhmä, mutta jotenkin ajattelin että tästä selviää, kaiken saa maksettua ensi kuussa tilistä sitten ja ei aiheudu harmia porukoille --- mutta niin, mitä jos sitä tiliä ei tule tämän sairasloman jälkeen enää? työt loppuu? Sitten olen totaalisessa kusessa raha-asioiden kanssa taas kerran, juuri kun niistä selvisin. Olisi hirveää taas kertoa tilanne vanhemmilleni, mutta niin - he ehkä ovat niitä ihmisiä jotka oikeasti tukevat ja välittävät, eikä tämä mies, joka tekee ilmeisesti kaikkensa pilatakseen elämäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko mielessäsi käynyt, että jätä koko mies. Kokonaan. Totaalisesti. Täysin. Älä pidä mitään yhteyttä, älä suostu näkemään, älä puhumaan, älä mihinkään!
Miten voi kukaan ottaa toisen nimiin lainoja salaa?
Joko tämä on tosi säälittävä provo, tai sitten olet todella tyhmä ja annat käyttää itseäsi hyväksi.
Toisen nimiin ei voi ottaa lainaa, teeppä kielto puhelinyhteyden tarjoajan kanssa niin tätä ei voi enää tapahtua jos mies sinun puhelimen kautta vippejä nostelee. Jokaiseen löytyy ratkaisu ja ihmettelenkin että miksei sinun vanhempasi ole tähän jo puuttuneet?????
Kuinka hyvänen aika sinä VOIT laittaa vanhempasi maksamaan miehesi huumeiden ja viinan käyttöä?!!!!!!!
Miksi et potkaise tuota retkua pois elämästäsi? Ellet tiedä kuinka suojata yksityisyyttäsi, ota yhteys opistosi tai kuntasi ilmaiseen lakipalveluun ja KYSY. Sinun on aivan ensimmäiseksi turvattava henkilöllisyytesi ettei miehesilaiset roistot voi salaa otta nimissasi velkoja, luottoja, antaa ympäri Suomea sinun luottotietojasi ja näin pilata koko luottohistoriasi.
Sinulla ei ole aikaa istua nurkassa ja valittaa. Sillä ei saa mitään aikaiseksi. NYT sinu on toimittava!
Luottohistoriasi menetettyasi kestää vuosia ennenkuin se puhdistuu ja siitä on sinulle vaikeuksia ei vain raha-asioiden hoidossa mutta myös työpaikkaa hakiessa.
Kuulehan nyt tyttö hyvä, sinun ON todella laitettava tuo retku pois elämästäsi, toimit edesvastuuttomasti suojellessasi sitä ja antaessasi vielä syntymättömän lapsesi edes tuntea huolta ja tuskaa tilanteestasi. Entä sitten kun lapsi syntyy?
Jos todella aiot itse hoitaa lapsesi, siihen yhtälöön EI sovi huumehöyriynen vastuuntunnoton ökeltäjä joka mitä varmimmin muuttuu vielä väkivaltaiseksi.
Sum Summarum: Miehestä eroon ja turvaa henkilöllisyytesi!
Sinun pitää myöntää itsellesi että olet epäonnistunut puolison valinnassa!
Ihmetyttää täällä näitä juttuja lukiessa että miten naiset suostuu tekemään miesten takia kaikenlaista, laittavat rahansa menemään ja velkaantuvat ja pilaavat elämänsä, kärsivät. Onhan niitä kunnollisiakin miehiä vapaana vaikka millä mitalla. Olen siis mies enkä itse suostuisi naisenkaan takia pilaamaan elämääni, ennemmin oon sit yksin.
Unohda nyt se mies jo kokonaan, muuten oot jatkuvasti kusessa.
Pilaat elämäsi aivan itse pitämällä tämän miehen siinä. Pilaat myös vanhempiesi ja syntymättömän lapsesi elämän tuolla menolla. Tule järkiisi ja ala laittaa jotain raameja elämällesi eläkä enää kiusaa vanhempiasi, paras olisi kasvaa aikuiseksi koska on lapsikin tulossa.
Eli mies vaan kilometritehtaalle. Lähestymiskielto jos ei muuten tajua. Poliisit paikalle jos huumeista on mitään tietoa.
Vai narkkaatko kenties itsekin?
Perus kusettaja hakee susta hyödyn ja polkee silloin kun haluaa. Mitä ylipäätään näit koskaan tuollaisessa kusipäisessä rentussa, ihan oikeasti tarvitse ammattiapua jos sulla on noin vinoutunnut käsitys normaalista suhteesta
Olet kuin renttumangeetti joka haluaa uskoa sen rupisammakon muutuvan prinsiksi. Lopeta haaveilu, susta tulee äiti joten tuo ylimääräinen hoivaamisvietti saa sen järkevän kohteen ( lapsi ). Jos sussa on rahtuakaan äidin vaistoa pidä huolta ettei "isukki" pääse sen lapsenkin elämän pilaamaan.
Sinun tapaista kutsutaan läheisriippuvaiseksi :Nämä rakastavat ja uhrautuvat ihmiset keksivät mielenkiintoisia tapoja selittää oma käyttäytymisensä itselleen. Viimeiseen asti lojaalina läheisriippuva ihminen todennäköisesti järkiperäistää rakastamansa ihmisen epäkunnioittavan käyttäytymisen keksimällä hänelle hyviä tekosyitä. "Hän ei tarkoita sitä." "Hän ei tehnyt sitä pilkatakseen." "Se on parasta mihin hän pystyy." "Hänellä oli niin kauhea lapsuus." Jne., jne., jne.
Keskeinen piirre on, että läheisriippuva ihminen "sietää sen" ja "ymmärtää", tuskallisista tunteistaan huolimatta. Odottaessaan lisäpisteitä taivaassa, tai että heidän jatkuvan rakastamisensa ja huolehtimisensa kautta heidän rakastettunsa paranisi taianomaisesti, he sietävät epäkunnioittavaa kohtelua. Läheisriippuvan mieleen ei juolahda, että ei ole OK "ottaa vastaan" ja "sietää" mitä tahansa!
Läheisriippuvat kuvittelevat että suhde ei ole "ollenkaan niin paha" ja "paranee ajan oloon." Silloinkin kun joku on kohdellut heitä jatkuvasti väärin, he ajattelevat, "Tällä kertaa hän todella tarkoittaa sitä!" He uskovat myös, että lopulta he onnistuvat kontrolloimaan muita jos he löytävät oikean yhdistelmän auttamista, miellyttämistä ja huomion etsimistä.
Itse olen ns läheisriippuvaisen äidin lapsi ja elämä oli lapsuudessa yhtä helvettiä kun äiti pakotti meidätkin elämään kun hän niin toivoi ja uskoi ihmeeseen ja iskän vielä joskus haluvan muuttua.... täyttä paskaa. Onnistui muuten pilaamaan kahden lapsen elämän ja elämänhalun kunnes pääsimme helvetistä pois. Rypeköön nyt yhdessä tuon rentunkanssa ja odotelkoon sitä ihmettä. Meikäläinen ei muuten tule edes kusemaan sinnepäin.