Koska (tietenkin) luostari sijaitsi autiomaassa, oli jäljelle jääneelle munkille, ehkä voidaan sanoa, helvetillinen työ ensin kaivaa nuo yhdeksän munkkiveljeään eriin raunioista ja sitten vielä kaivaa haudat ja haudata heidät. Aurinko paahtoi autiomaan pintaa ja munkki oli tikahtumaisillaan, mutta sai kuin saikin työnsä tehtyä.
Huulet halkeilleina hän alkoi etsiä vettä ja kuinka ollakaan, yksi saviruukku oli ehjänä säilynyt ja vieläpä siellä oli pohjalla hieman vettä. Munkki joi, mutta vain erittäin vähän, koska hän ymmärsi, että säästettävä oli, mikäli aikoi seuraavanakin aamuna herätä elävänä. Eikä ruukun pohjalle paljoa jäänytkään. Munkki alkoi keräillä, mitä nyt ehjänä oli säilynyt luostarin sortumisesta. Paljoa ei ollut, vielä vähän vettä ja kuin tilauksesta, yksi lasikin oli säilynyt. Ruokaakin löytyi muutama murunen.
Seuraavat päivät munkki vietti rukoillen ja väliajat miettien, mitä nyt sitten tekisi.
Yhtenä päivänä munkki näki hahmon tulevan kävellen kohti paikkaa, jossa luostari oli sijainnut. Munkki tihrusteli, muttei tarkkaan nähnyt, kuka tulija oli, koska hän tuli auringon suunnasta. Munkki lakkasi yrittämästä ajatellen, että kyllähän tuon sitten näkisi, kun olisi täällä ja samassa munkin vieressä olikin joku. Hän oli pieni vihreä mies. Pieni vihreä mies sanoi, että on jano ja pyysi lasin vettä. Munkki haki ruukun ja lasin ja kaatoi lasiin vettä. Vesi ei, kuten jo arvata saattaa, ollut enää kovinkaan raikasta, mutta se ei pientä vihreää miestä haitannut. Pieni vihreä mies joi veden, ojensi lasin munkille, kiitti ja lähti. Munkki seurasi katseellaan pienen vihreän miehen kulkua, kunnes hän yhtäkkiä alkoi huitoa ja huutaa pienelle vihreälle miehelle. Pieni vihreä mies oli kuitenkin liian kaukana kuullakseen munkin käheää huutelua.
Huulet halkeilleina hän alkoi etsiä vettä ja kuinka ollakaan, yksi saviruukku oli ehjänä säilynyt ja vieläpä siellä oli pohjalla hieman vettä. Munkki joi, mutta vain erittäin vähän, koska hän ymmärsi, että säästettävä oli, mikäli aikoi seuraavanakin aamuna herätä elävänä. Eikä ruukun pohjalle paljoa jäänytkään. Munkki alkoi keräillä, mitä nyt ehjänä oli säilynyt luostarin sortumisesta. Paljoa ei ollut, vielä vähän vettä ja kuin tilauksesta, yksi lasikin oli säilynyt. Ruokaakin löytyi muutama murunen.
Seuraavat päivät munkki vietti rukoillen ja väliajat miettien, mitä nyt sitten tekisi.
Yhtenä päivänä munkki näki hahmon tulevan kävellen kohti paikkaa, jossa luostari oli sijainnut. Munkki tihrusteli, muttei tarkkaan nähnyt, kuka tulija oli, koska hän tuli auringon suunnasta. Munkki lakkasi yrittämästä ajatellen, että kyllähän tuon sitten näkisi, kun olisi täällä ja samassa munkin vieressä olikin joku. Hän oli pieni vihreä mies. Pieni vihreä mies sanoi, että on jano ja pyysi lasin vettä. Munkki haki ruukun ja lasin ja kaatoi lasiin vettä. Vesi ei, kuten jo arvata saattaa, ollut enää kovinkaan raikasta, mutta se ei pientä vihreää miestä haitannut. Pieni vihreä mies joi veden, ojensi lasin munkille, kiitti ja lähti. Munkki seurasi katseellaan pienen vihreän miehen kulkua, kunnes hän yhtäkkiä alkoi huitoa ja huutaa pienelle vihreälle miehelle. Pieni vihreä mies oli kuitenkin liian kaukana kuullakseen munkin käheää huutelua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olis ollu vielä asiaa. Ei me huomattu