Kirjauduin Facebookiin puolisen vuotta sitten ja kutsuin kavereiksi ihmisiä jotka tunsin / olen joskus tuntenut niin että hyvin muistan. Kaikki hyväksyivät kaverikutsun.
Nyt jälkeenpäin vastaavien tuttavuuksien tavoittaminen Facebookissa on vaikeutunut. Esimerkiksi opiskeluaikojen kaverit, joiden kanssa on vietetty paljon hauskoja aikoja, jättävät vastaamatta kaverikutsuihin tai hylkäävät ne. En ymmärrä. Kuitenkin on aina oltu hyviä kavereita, jopa bestiksiä, eikä yhteydenpitoa olisi aikanaan edes lopetettu ellei maailman tiet olisi sattumalta johtaneet erilleen. Joka tapauksessa kaikki muistot heidän kanssaan on molemmin puolin hyviä. Miksei siis enää voida olla edes Facebook-kavereita?
Itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta aloittaa kokonaan uutta elämää ja unohtaa kaikki vanhat hyvät kaverit. Mutta monella muulla näyttäisi olevan.
Tottakai ajat ja ihmiset muuttuvat, mutta vanhojen ystävyyksien ylläpidosta ei pitäisi olla kenellekään haittaa. Päinvastoin, niistä syntyy ihmisille juuret. Olet jostain lähtöisin, tunnet ihmiset joiden kanssa olet kasvanut, olet sinut siltä pohjalta rakennetun todellisuuden kanssa. Vai oletko?
Kun löydän Facebookista vanhoja hyviä kavereita, jotka hylkäävät kaveripyyntöni, tekisi mieli mennä ravistelemaan kaveri hereille. Nimeni on sen verran persoonallinen ettei sitä voi unohtaa. Eikä kovin helposti kasvojanikaan, vaikka aika tietysti jättää jälkensä. Mutta kaikesta huolimatta, olen edelleen avoin ihmisille, jotka merkitsevät tai ovat merkinneet minulle jotain.
Nyt jälkeenpäin vastaavien tuttavuuksien tavoittaminen Facebookissa on vaikeutunut. Esimerkiksi opiskeluaikojen kaverit, joiden kanssa on vietetty paljon hauskoja aikoja, jättävät vastaamatta kaverikutsuihin tai hylkäävät ne. En ymmärrä. Kuitenkin on aina oltu hyviä kavereita, jopa bestiksiä, eikä yhteydenpitoa olisi aikanaan edes lopetettu ellei maailman tiet olisi sattumalta johtaneet erilleen. Joka tapauksessa kaikki muistot heidän kanssaan on molemmin puolin hyviä. Miksei siis enää voida olla edes Facebook-kavereita?
Itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta aloittaa kokonaan uutta elämää ja unohtaa kaikki vanhat hyvät kaverit. Mutta monella muulla näyttäisi olevan.
Tottakai ajat ja ihmiset muuttuvat, mutta vanhojen ystävyyksien ylläpidosta ei pitäisi olla kenellekään haittaa. Päinvastoin, niistä syntyy ihmisille juuret. Olet jostain lähtöisin, tunnet ihmiset joiden kanssa olet kasvanut, olet sinut siltä pohjalta rakennetun todellisuuden kanssa. Vai oletko?
Kun löydän Facebookista vanhoja hyviä kavereita, jotka hylkäävät kaveripyyntöni, tekisi mieli mennä ravistelemaan kaveri hereille. Nimeni on sen verran persoonallinen ettei sitä voi unohtaa. Eikä kovin helposti kasvojanikaan, vaikka aika tietysti jättää jälkensä. Mutta kaikesta huolimatta, olen edelleen avoin ihmisille, jotka merkitsevät tai ovat merkinneet minulle jotain.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse hyväksyn kutsut kaikilta ihmisiltä jotka edes jotenkuten tunnen. Miksi en hyväksyisi. Tulisi sitäpaitsi aikas epäsosiaalinen olo jos skippaisi vanhat tutut pellolle. Mutta epäsosiaaliset ihmiset onneksi harvemmin hakeutuu facebookiin =)
olen huomannut. vaikka ite kuulun vähän vanhempaan sukupolveen, ja tuttuja on vuosikymmenien varrella kertynyt melkoinen määrä.
Olen laittanut nipun kutsuja, ja vain harva on vastannut. Tuntuu aika haljulle, kun ajattelee ilahduttavansa jotakuta, kutsulla ja viestillä. niin vastausta ei kaikilta kuulu. ei edes kouluaikaiselta ihastukselta, ihme sälli.. ;) Ei kai mulla nyt niiiin monta finniä nenänpäässä ollut, että traumoja olisi siitä saanut??=))
Itse kyllä vastaan kutsuun hyväksynnällä, jos on tuttu. vaikkakaan ei kukaan minua ole kaipaillut vuosikymmenien takaa.. =) taisin olla aika rasittava ;)
Useimmat kutsut tulevat sukulaisilta, heidän lapsiltaan, puolisoiltaan, lasteni kavereilta, työkavareilta.
Mutta olen iloinen, että yksi kauan elämästäni pois ollut henkilö löytyi uudelleen tuon kautta. Toivottavasti nyt uudelleen alkanut yhteyden pito jatkuu myös tulevaisuudessakin.
Itse olen lähettänyt parikymmentä kaverikutsua tutuille ja heistä yksi on ohittanut kaveripyynnön. Tämä kaveripyynnön hylännyt on ollut koulussa joskus samalla luokalla ja olemme siis tunteneet toisemme, vaikka ei varsinaisesti kavereita oltukaan. Mutta eihän facebookissa kaikki varsinaisesti hyviä ystäviä olekaan keskenään. On varmaan niin, että joillekin on ns. noussut "kusi päähän", jos ei jotakin ihmistä kaveriksi hyväksy, jos on tunnettu. On epäkohteliasta olla hyväksymättä kaveripyyntöä, jos kyseessä on tutut henkilöt. Facebookistahan oli lehdessäkin vähän aika sitten juttua, että idea on nimenomaan siinä, että esim. vanhat kouluaikaiset tutut voivat löytyä sitä kautta.
Miksi kenenkään pitäisi hyväksyä KAVERIKSEEN ketään sellaista, jonka kanssa ei ole eikä ehkä ole koskaan ollutkaan oikea kaveri? Facebookissa voi pitää yhteyttä pelkkien viestienkin kautta, jos tahtoo jutella jonkun kanssa, eikä siihen viestittelyyn tarvita mitään "kaveruutta".
Olen hyväksynyt kaikki kaveripyynnöt, mutten ole koskaan oikein sisäistänyt tota facebookkia.. itselläni on siellä yhteystiedot, eli se toimii käyntikorttina, jos joku haluaa ottaa yhteyttä. Kavereita siellä oli joku reilu sata ja oisko kymmenkunta joiden kanssa olen ollut livenä viimevuosina tekemisissä.. että se niistä kavereista.
olen itsekin välillä yllättynyt, ettei joku hyväksy ystäväpyyntöäni. Jälkeenpäin olen kuitenkin kuullut, että ovat jossakin tekemisissä julkisuuden kanssa, joten silloin ymmärrettävästi tahtoo varmaan valita vain ne tyypit, joiden kanssa on oikeasti tekemisissä nykyään.
Tai jos sitten ei vaan kertakaikkiaan muista kuka olet, omalla kohdallani on niin harvinainen sukunimi että uskoisin kaikkien sen muistavan, mutta tiedä häntä..