Ystävinäni on elämäni aikana ollut monia erilaisia naisia. Ei siis seurustelumielessä, vaan läheisinä ystävinä. On ollut iloinen ja nauravainen, hilpeä hassuttelija - häneen tutustuttuani löysin surumielisen ja masentuneen naisen. On ollut synkkä ja ahdistunut menninkäistyttö - mutta hänestä löytyikin myös toivorikas ja luottavainen herkistelijä. On ollut äärimmäisen kovia kokenut, pahasti kaltoinkohdeltu ja murtunut nainen - jossa asuikin muita auttava empaatikko.
Heidän ja monien muiden matkan varrella tuntemieni naisten ystävyydestä olen kiitollinen. He kaikki ovat muokanneet omaa luonnettani avarampaan suuntaan ja tehneet minusta jossain määrin ihmistuntijan.
Nyt olen kuitenkin tutustunut naiseen, jota ei voi tutkia. Hän on hitaasti avautuva luonne. Arvoitus, jopa paljon suuremmassa määrin arvoitus, kuin mitä naiset yleensä ovat. Olen tuntenut hänet jo jonkin aikaa. Luonteeltaan hän on hidas, vakava, harkitsevainen, älykäs ja täsmällinen.
Kun keskustelemme, hän ei oma-aloitteisesti paljasta itsestään mitään, vaan vasta silloin, kun häneltä jotain erikseen kysytään, eikä hän myöhemmin enää itse palaa siihen samaan aiheeseen. Se on erikoista, sillä välillemme on kuitenkin muodostunut keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen side. Mielipiteistä ja tapahtuneista käytännön asioista voimme kyllä jutella, mutta hän ei kysymättä kerro mitään henkilökohtaista, kuten mieltymyksiään tai tunteitaan.
Itse olen häntä kohtaan melko avoin ja annan itsestäni ulos asioita, mutta hän on hyvin pidättyväinen. En oleta, että jokaisella pitäisi olla valmiudet avautua, ei , vaan jokaiselle sallittakoon hienotunteisesti oma vapautensa. Myös vapaus sulkeutua.
Ihmettelen vain, miten tämä nainen on niin harvinaisella tavalla erilainen kuin kukaan aiemmin tuntemani. Ennen olen vähitellen saavuttanut luottamuksen ja avoimmuuden ilmapiirin, mutta tämän kanssa on syntynyt luottamus ilman avoimmuutta. Erikoista, mutta totta. Olen kohdannut silmät, joihin ei pysty katsomaan syvälle, ja sielun lukon, jota ei voi avata.
Samalla on kuitenkin hienoa, että hän mielellään hakeutuu seuraani, kysyy mielipiteitäni eri asioista ja kuuntelee minua tarkkaavaisesti. Hienoa on myös saada kiertoteitse kuulla, miten hän muiden kanssa keskustellessaan on aina minun puolellani ja tukemassa esittämiäni ajatuksia, kun aiheet keskusteluissa menevät vastakkainasetteluihin. Yhtä merkittävää kuin on olla jollekin tärkeä ja hyödyllinen ihminen, on myös saada itse tuntea olevansa sellainen.
Monen mielestä haluni oppia tuntemaan hänet on varmasti sairasta egotrippailua, naisen alistamista tai narsismia. Se käsitys heille suotakoon. Itse tunnen vain syvää kiitollisuutta tästä rajoitetusta ystävyydestä ja tämän viisaan naisen kertomista, useista hyvin oivaltavista ja merkittävistä asioista, joilla hän tuo esille uusia näkökulmia urautuneisiin tapoihini ajatella. Samalla, luonnollisestikin, haluaisin oppia tuntemaan häntä syvemmin. Sielun tasolla.
Heidän ja monien muiden matkan varrella tuntemieni naisten ystävyydestä olen kiitollinen. He kaikki ovat muokanneet omaa luonnettani avarampaan suuntaan ja tehneet minusta jossain määrin ihmistuntijan.
Nyt olen kuitenkin tutustunut naiseen, jota ei voi tutkia. Hän on hitaasti avautuva luonne. Arvoitus, jopa paljon suuremmassa määrin arvoitus, kuin mitä naiset yleensä ovat. Olen tuntenut hänet jo jonkin aikaa. Luonteeltaan hän on hidas, vakava, harkitsevainen, älykäs ja täsmällinen.
Kun keskustelemme, hän ei oma-aloitteisesti paljasta itsestään mitään, vaan vasta silloin, kun häneltä jotain erikseen kysytään, eikä hän myöhemmin enää itse palaa siihen samaan aiheeseen. Se on erikoista, sillä välillemme on kuitenkin muodostunut keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen side. Mielipiteistä ja tapahtuneista käytännön asioista voimme kyllä jutella, mutta hän ei kysymättä kerro mitään henkilökohtaista, kuten mieltymyksiään tai tunteitaan.
Itse olen häntä kohtaan melko avoin ja annan itsestäni ulos asioita, mutta hän on hyvin pidättyväinen. En oleta, että jokaisella pitäisi olla valmiudet avautua, ei , vaan jokaiselle sallittakoon hienotunteisesti oma vapautensa. Myös vapaus sulkeutua.
Ihmettelen vain, miten tämä nainen on niin harvinaisella tavalla erilainen kuin kukaan aiemmin tuntemani. Ennen olen vähitellen saavuttanut luottamuksen ja avoimmuuden ilmapiirin, mutta tämän kanssa on syntynyt luottamus ilman avoimmuutta. Erikoista, mutta totta. Olen kohdannut silmät, joihin ei pysty katsomaan syvälle, ja sielun lukon, jota ei voi avata.
Samalla on kuitenkin hienoa, että hän mielellään hakeutuu seuraani, kysyy mielipiteitäni eri asioista ja kuuntelee minua tarkkaavaisesti. Hienoa on myös saada kiertoteitse kuulla, miten hän muiden kanssa keskustellessaan on aina minun puolellani ja tukemassa esittämiäni ajatuksia, kun aiheet keskusteluissa menevät vastakkainasetteluihin. Yhtä merkittävää kuin on olla jollekin tärkeä ja hyödyllinen ihminen, on myös saada itse tuntea olevansa sellainen.
Monen mielestä haluni oppia tuntemaan hänet on varmasti sairasta egotrippailua, naisen alistamista tai narsismia. Se käsitys heille suotakoon. Itse tunnen vain syvää kiitollisuutta tästä rajoitetusta ystävyydestä ja tämän viisaan naisen kertomista, useista hyvin oivaltavista ja merkittävistä asioista, joilla hän tuo esille uusia näkökulmia urautuneisiin tapoihini ajatella. Samalla, luonnollisestikin, haluaisin oppia tuntemaan häntä syvemmin. Sielun tasolla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nainen on petetty moneen otteeseen ja petetty eritoten sen jälkeen kun on avautunut tunteistaan.
Luulempa, että suhteenne tekee teille molemmille hyvää. :)
positiivista kaikki tyynni :)
Sen verran jäin miettimään, mistä Sulle tuo kaivelun halu. Vaikuttaako, että hän sattuu olemaan nainen, ja että toisaalla olet tarkoitusperässäsi onnistunut. Sekin, mikä on suhteen alkuperä ('automaattisesti' työkuvioissa tms., baari-isku..)
Joskus ajattelemattomuuttaan herkästi sössii hyvän suhteen, anna vaan olla vapaasti niin parhaiten menee..
zzzzzzz
tiivistäkää vähän, just reivattu vuoden vaihtumista ja kaikkee....huoooh...