Melko pitkä tarinani:
Olen hieman yli kolmekymppinen mies. Viisi vuotta naimisissa ja pieni lapsi. Viime kesänä olin viikonlopputyömatkalla toisessa kaupungissa ja majoituin paikalliseen hotelliin. Työpäivän päätyttyä lähdin katsastamaan paikallista yöelämää ja tapasin siellä itseäni 9 vuotta nuoremman opiskelijaneidon juuri ennen aikomustani palata takaisin hotellille. Meillä synkkasi tytön kanssa alusta asti hienosti ja mukavat keskustelut päättyivät suuteluun baarin sohvanurkkauksessa. Tämän tapaamisen jälkeen elämäni viimeiset viisi kuukautta ovat olleet täysin, ja aivan sekaisin...
Tyttö päätyi luokseni hotelliin ja vietimme aivan upean yön yhdessä. Oli intohimoista seksiä ja mukavia keskusteluja läpi yön. Olin juonut, mutta tiedän ettei se ole selitys siihen mihin asiat johtivat. Piilotin sormukseni ja salasin muutenkin taustani.
Pyysin aamulla erotessamme tytön numeroa, hyvästelimme ja jatkoin vielä töihin. Tyttö asui samalla paikkakunnalla kuin minä, hän oli vain ystävänsä luona viikonloppua viettämässä.
Leijuin töissä koko päivän ja en saanut tyttöä mielestäni. Tuntui kun kaikki edellinen elämäni olisi täysin toisarvoista. Lähdin ajelemaan kotiini ja matkalla päätin soittaa tälle ihastukselle ja sovimme tapaamisen uudestaan kotikaupungissamme.
Tästä asiat etenivät yhä pidemmälle ja pidemmälle. Tapailimme hänen luonaan, sillä hän asui yksin. Kävimme kävelyllä, kahvilla ja päädyimme usein myös sänkyyn. Olin täysin myyty enkä tuntenut tästä suhteesta minkäänlaista syyllisyyttä, olin täysin huumassa ja seksi oli mahtavaa. Tapailua jatkui pari viikkoa, kunnes hänelle selvisi avioliittoni ja lapseni. Se ei kuitenkaan saanut suhdetta päättymään, vaan se jatkui edelleen. Suhde meni vain syvemmäksi. Vietimme yhteisiä hotelliöitä ja teimme myös viikonloppumatkan yhdessä. Kaiken sain verhottua työni ja harrastusteni taakse.
Salasuhde rassasi kuitenkin meitä molempia ja suhdetta yritettiin katkaista kymmeniä kertoja, tuloksetta. Tapasimme yhä useammin ja aloimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta, tunnustimme toisillemme rakkautta. Kotona hoidin isän ja aviomiehen velvollisuudet joten kuten, toisen naisen ollessa mielessä jatkuvasti. Viestejä, puheluita jne. aina kun siihen oli mahdollisuuksia.
Kolmen kuukauden jälkeen tilanteesta tuli kestämätön niin tytön, kuin itsenikin puolelta. Olin täysin muissa maailmoissa kotona ja suhde vaimoni kanssa oli mennyt huonoksi. Tunsin huolta myös rakastajattarestani, hänkään ei pääsisi elämässään eteenpäin tälläisessä suhteessa.
Tunnustin lopulta vaimolleni kaiken - meni sitten syteen tai saveen. Ajattelin että näin asiat ratkeavat edes johonkin suuntaan. Vaimoni oli aavistanut asian ja monien itkujen, romahduksen ja riitojen jälkeen sain teolleni anteeksi annon ja lähetin tytölle suhteen lopullisen lopetusviestin.
En kuitenkaan päässyt asiasta yli, tunsin että petän sydäntäni jättämällä tämän toisen naisen. Satunnainen yhteydenotto jatkui edelleen ja pyytelin anteeksi että yritin lopettaa suhteen niin tylysti. Tunsin niin paljon tätä toista kohtaan, etten saanut häntä mielestäni millään. Vaimoni kanssa parisuhdetta koetettiin saada rakennettua uudelleen, mutta todellista motivaatiota en tuntenut millään löytävän. Tämä toinen osapuoli yritti jatkuvasti saada minua palaamaan takaisin vanhaan elämääni, mutta toisaalta hän myös vastasi jos halusin puhua puhelimessa, tai tavata.
Tällä hetkellä olen edelleen asian suhteen aivan sekaisin. Olen tavannut tyttöä muutaman kerran "kaverina", mutta se ei onnistu. Palaamme takaisin setvimään suhdettamme ja haaveilemaan vanhoista asioista jotka eivät palaa. Molemmille tulee tapaamisista vain todella paha mieli.
Kaipaan häntä edelleen todella paljon ja mietin miten hänellä elämässä menee.
Olen edelleen poissaoleva kotona, kun yritämme saada suhdettamme kuntoon, rakastan lastamme ja tuntuu niin pahalta kun olen aivan sekaisin tunteissani.
En edelleenkään tiedä mitä tehdä.. tämä suhde muutti maailmani, tuntuu että olin niin paljon onnellisempi tämän toisen kanssa. En pysty enää keskittymään kunnolla työhöni tai harrastuksiini.
Olisiko ulkopuolisesta ammattiauttajasta apua, että saisin elämäni jotenkin raiteilleen?
Olen hieman yli kolmekymppinen mies. Viisi vuotta naimisissa ja pieni lapsi. Viime kesänä olin viikonlopputyömatkalla toisessa kaupungissa ja majoituin paikalliseen hotelliin. Työpäivän päätyttyä lähdin katsastamaan paikallista yöelämää ja tapasin siellä itseäni 9 vuotta nuoremman opiskelijaneidon juuri ennen aikomustani palata takaisin hotellille. Meillä synkkasi tytön kanssa alusta asti hienosti ja mukavat keskustelut päättyivät suuteluun baarin sohvanurkkauksessa. Tämän tapaamisen jälkeen elämäni viimeiset viisi kuukautta ovat olleet täysin, ja aivan sekaisin...
Tyttö päätyi luokseni hotelliin ja vietimme aivan upean yön yhdessä. Oli intohimoista seksiä ja mukavia keskusteluja läpi yön. Olin juonut, mutta tiedän ettei se ole selitys siihen mihin asiat johtivat. Piilotin sormukseni ja salasin muutenkin taustani.
Pyysin aamulla erotessamme tytön numeroa, hyvästelimme ja jatkoin vielä töihin. Tyttö asui samalla paikkakunnalla kuin minä, hän oli vain ystävänsä luona viikonloppua viettämässä.
Leijuin töissä koko päivän ja en saanut tyttöä mielestäni. Tuntui kun kaikki edellinen elämäni olisi täysin toisarvoista. Lähdin ajelemaan kotiini ja matkalla päätin soittaa tälle ihastukselle ja sovimme tapaamisen uudestaan kotikaupungissamme.
Tästä asiat etenivät yhä pidemmälle ja pidemmälle. Tapailimme hänen luonaan, sillä hän asui yksin. Kävimme kävelyllä, kahvilla ja päädyimme usein myös sänkyyn. Olin täysin myyty enkä tuntenut tästä suhteesta minkäänlaista syyllisyyttä, olin täysin huumassa ja seksi oli mahtavaa. Tapailua jatkui pari viikkoa, kunnes hänelle selvisi avioliittoni ja lapseni. Se ei kuitenkaan saanut suhdetta päättymään, vaan se jatkui edelleen. Suhde meni vain syvemmäksi. Vietimme yhteisiä hotelliöitä ja teimme myös viikonloppumatkan yhdessä. Kaiken sain verhottua työni ja harrastusteni taakse.
Salasuhde rassasi kuitenkin meitä molempia ja suhdetta yritettiin katkaista kymmeniä kertoja, tuloksetta. Tapasimme yhä useammin ja aloimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta, tunnustimme toisillemme rakkautta. Kotona hoidin isän ja aviomiehen velvollisuudet joten kuten, toisen naisen ollessa mielessä jatkuvasti. Viestejä, puheluita jne. aina kun siihen oli mahdollisuuksia.
Kolmen kuukauden jälkeen tilanteesta tuli kestämätön niin tytön, kuin itsenikin puolelta. Olin täysin muissa maailmoissa kotona ja suhde vaimoni kanssa oli mennyt huonoksi. Tunsin huolta myös rakastajattarestani, hänkään ei pääsisi elämässään eteenpäin tälläisessä suhteessa.
Tunnustin lopulta vaimolleni kaiken - meni sitten syteen tai saveen. Ajattelin että näin asiat ratkeavat edes johonkin suuntaan. Vaimoni oli aavistanut asian ja monien itkujen, romahduksen ja riitojen jälkeen sain teolleni anteeksi annon ja lähetin tytölle suhteen lopullisen lopetusviestin.
En kuitenkaan päässyt asiasta yli, tunsin että petän sydäntäni jättämällä tämän toisen naisen. Satunnainen yhteydenotto jatkui edelleen ja pyytelin anteeksi että yritin lopettaa suhteen niin tylysti. Tunsin niin paljon tätä toista kohtaan, etten saanut häntä mielestäni millään. Vaimoni kanssa parisuhdetta koetettiin saada rakennettua uudelleen, mutta todellista motivaatiota en tuntenut millään löytävän. Tämä toinen osapuoli yritti jatkuvasti saada minua palaamaan takaisin vanhaan elämääni, mutta toisaalta hän myös vastasi jos halusin puhua puhelimessa, tai tavata.
Tällä hetkellä olen edelleen asian suhteen aivan sekaisin. Olen tavannut tyttöä muutaman kerran "kaverina", mutta se ei onnistu. Palaamme takaisin setvimään suhdettamme ja haaveilemaan vanhoista asioista jotka eivät palaa. Molemmille tulee tapaamisista vain todella paha mieli.
Kaipaan häntä edelleen todella paljon ja mietin miten hänellä elämässä menee.
Olen edelleen poissaoleva kotona, kun yritämme saada suhdettamme kuntoon, rakastan lastamme ja tuntuu niin pahalta kun olen aivan sekaisin tunteissani.
En edelleenkään tiedä mitä tehdä.. tämä suhde muutti maailmani, tuntuu että olin niin paljon onnellisempi tämän toisen kanssa. En pysty enää keskittymään kunnolla työhöni tai harrastuksiini.
Olisiko ulkopuolisesta ammattiauttajasta apua, että saisin elämäni jotenkin raiteilleen?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Nykyään erotaan niin paljon. Olet saanut maistaa mansikkaa ja hunajaa. Tiedät että nuorempi nainen on sinulle se oikea.
Ei siinä pelkästään vaimo nyt ole jäämässä - vaan koko perhe.
Ja en tiedä, onko se sydän tuossa joka ainakaan pelkästään on äänessä - saattaa hyvin olla myös fyysisemmät ruumiin keskukset - raadollista mutta ehkäpä osin ainakin totta?
Voitko koskaan enää tyytyä nykyiseen kumppaniisi? Ennen et ole ollut tietoinen mitä muuta voi olla, entä nyt kun tiedät?
Aivan, tämä on se kysymys mitä olen pyöritellyt.. Nykyisen kumppanimme kanssa olemme olleet yhdessä teiniajoista saakka, naimisissa tuon viisi vuotta. Nyt tuntuu ettei niillä vuosilla ole mitään merkitystä, ehkä en tiennyt tähän asti paremmasta.. Tämä uusi suhde sekoitti täysin maailmani, enkä tiedä onko vanhaan mitään paluuta. Yksi merkittävä tekijä uudessa suhteessa on mieletön seksi, mutta onko siinä mitään järkeä..
Omasta ja muiden kokemuksista olen tullut miettineeksi; monet kertovat että seksiasiat oli ihan kunnossa ja silti mies petti tai sitä ei edes ollut enää. Onko näissä suhteissa koskaan ollutkaan sitä mieletöntä seksiä? Omasta puolestani voin naisena kertoa etten muuhun enää tyytyisikään. Elämän suola. Entiset kumppanit tuntuvat hyvin laimeilta tavattuani nykyisen jonka kanssa aivan hullaannuttu toisistamme.
Ja pitänee muistaa että mieletön seksi on aivan täysin eri asia ku usein puputtelu, määrä ei ratkaise!
Mieti tarkaan onko tässä tapauksessa tämä uusi suhde todellista tunnetta vai intohimoa ja tuoko se lisää jännitystä elämään. Elätte yhdessä ollessa vaan onnenhetkiä josta arki on varmasti kaukana.. Samalla ikävöinti toista kohtaan varmaan nostaa halutki ehkä enemmän pintaan.. Samalla sinun pitää miettiä tunnetko muutakin tätä naista kohtaan kuin intohimoa vai voisitko rakastaa ja onko teillä muutenkin samat ajatukset tulevaisuudesta. Nainen on myös sinua nuorempi onko hän eläbnyt nnuoruuden vai tuleeko hänelle jossakin vaiheessa kyllästyminen? Samalla tämän uuden naisen kanssa pitäisi miettiä lapsen asemaa suhteessa koska varmasti olet halukas lastasi tapaamaan ja hoitamaan isän velvollisuudet eron jälkeen.. (viikonloppuisin hoidossa) onko uusi nainen valmis vastaamaan tälläiseen perhe elämään? Olette siis puoli vuotta tapailleet tai niin ehkä voisi olettaa.. Ette varmaan tunne toisianne kovinkaan hyvin?
Itse olin parisuhteessa monta vuotta ja nuorena aloitin suhteen. Monta vuotta meni hyvin, mutta sitten tapasin toisen miehen ja parisuhde alkoi rakoilemaan.. Tässä viime aikoina olen sitten ollut sinkkuna enkä tiedä mihin menisi... Välillä tuntuu vanha suhde hyvältä mutta uusikaan ei saanut "tulta siipien alle että olisin siihen ollut valmis vastaamaan.. Eli tässä rytäkässä monen ihmisen elämä sekoittui ja entisen miehen kanssa ollaan väleissä mutta yhteisestä tulevaisuudesta en osaa sanoa..
Varmasti jos nykyinen vaimosi saa tietää vehtaamisesta uudestaan niin varmasti ulos lennät eikä paluuta takaisin tai melko todennäköisesti niin käy koska on jo kerran anteeksi antanut..
Tiedän ettei nämä päätökset helppoja ole mutta mieti tarkkaan mutta eihän onnettomassakaan liitossa ole teidän kummankaan kannalta mitään järkeä.. Varmaan suhteessa on jotakin pielessä kun lähdit tähän mukaan. Valitetettavasti nämä ovat niin yleisiä tänä päivänä.. Ei ole kauaa aikaa kun eräs varattu mies oli itselle ehdottelemassa samaa asiaa ravintolaillan jälkeen.. Mies oli naimisissa ja kaksi lasta.. Samalla itse läpi käyneenä kysyin todellakin että tiedätkö mitä teet?
monessa tapauksessa sen mielettömän seksin voisi löytää myös sen oman vanhan kumppanin kanssa, jos vain haluaisi. Vaikkei sitä koskaan olisi ollutkaan (jos esim. tosi nuorena on menty yhteen, eihän silloin oikein seksistä edes tiedetä!), mutta sen voi löytää.
Jonkun uuden ihmisen kanssa, jota ei muuten tunne tarkemmin, se seksi on helpompaa ja tuntuu niin paljon paremmalta kun ei tiedä mitään arkisia ja huonoja puolia toisesta, eikä tunne toista muuten.
kyllähän monet tuollaisista suhteista saattaa kestääkin, mutta veikkaan että noin puolet ei.
mutta sitäpä ei tiedä kun ottamalla selvää, jos polte on llian kova.
seksi jatkuu korkeintaan muutaman vuoden, sitten tulee kyllästyminen kuvioon. Etenkin, jos parilla ei ole muuta yhteistä kuin seksi.
Ex-suhteeni kesti yli 20 vuotta. Tajusin vasta 15 vuoden päästä, että suhteemme toimi pelkän seksin varassa. Minut herätti vasta se, etten halunnut enää seksiä, en exän kosketusta. Vasta silloin mietin mitä muuta yhteistä meillä oli. Osoite ja lapset. Exälle se riitti, minulle ei.
Seksi on oleellinen osa parisuhdetta. Tosiasiassa parisuhde ei kuitenkaan ole pelkkää seksiä. Parisuhteeseen tarvitaan suhde. Ellei sitä ole, "parisuhde" on vakipanosuhde, jossa asutaan yhdessä. Tottahan sekin on ok, jos molemmat ovat tyytyväisiä.
Mieletöntä seksiä ei voi löytää ihmisen kanssa, jolla on (kumppanin mielestä) liikaa arkisia ja huonoja puolia. Parisuhteessa mielettömän seksin este numero 1. onkin parisuhteen henkinen tila, tunne, ettei itse suhde ole tyydyttävä. Monesti ihmiset eivät itsekään tajua, ettei seksielämää parisuhteessa voi virvoittaa seksillä, vaan parantamalla suhteen henkistä tilaa. Usein vain tämäkin on - ellei mahdotonta, niin työlästä ja aikaa vievää puuhaa, että menee vuosia, eikä sittenkään saada suhdetta kovin paljoa tyydyttävämmäksi.
ällöttävää
Et missään vaiheessa kirjoituksessasi perustellut miksi valitsit vaimosi. Tiedäthän että elämä kulkee joskus sitä rataa että ihmiset erovat, eikä siinä ole mitään pahaa. Lapsen takia yhdessä pysyminen saattaa lopulta vain tehdä hallaa lapselle. Jos eron hoitaa asiallisesti, lapsi ei joudu kärsimään ja saa pitää molemmat vanhempansa. Yhdessä olevat vanhemmat antavat lapselle mallin rakkaudesta, mutta jos sitä ei enää ole, niin lapsi oppii tyytymään samanlaiseen suhteeseen kuin vanhempansa. Ethän haluaisi sellaista?
Olet tavannut ehkä elämäsi rakkauden, haluatko kaivata häntä vielä vanhainkodissa ja katkeroitua väärässä suhteessa. Vain sinä voit (ja saat) päättää millaista elämäsi on.
Ehkä... Mutta tyttö on ilmeisesti huomattavasti nuorempi ja tapaaminen on oikeastaan lähtenyt ihan "nopean ihastumisen kaavalla", joten se ei - välttämättä - lupaa paljoa muuta kuin seksiä. Ja jos muita eväitä ei hirveesti ole, niin mitä sitten, kun eka innostus hiipuu?
Voihan sen toisen tavata ja tunnistaa noinkin, olla paöjon muutakin kuin vain alun huumaa...
että tuollaisessa pikaihastumisessa sen tietänee vähän pitemmällä aikataululla.
Aivan teuvo, sehän tässä ongelmana onkin, ei voi tietää ellei ota selvää.
selvää ottamisen väärtti.
Aivan varmasti on, kyseeessä loppuelämä kenties
- mutta jos ratkaisu tapahtuu täysin itsekkäästi - eli jätetään periaatteessa toimiva parisuhde sekä jälkikasvu pelkästään "hormonien ohjaamana" - ja uusi suhde karahtaakin kiville, niin saattaa siitä loppuelämästä tulla sitten sen mukainen...
voi vooi teuvo, periaatteessa toimiva parisuhde, tyydytkö itse siihen
Olen samoilla linjoilla Teuvon kanssa. Tiedän liian monta ihmistä, jotka ovat jättäneet perheensä kiihkeän rakastumisen huumassa, mutta myöhemmin katuneet katkerasti. Kun ei se intohimon huuma kestä arkielämässä kuitenkaan. Se on kuultu ja nähty. Parisuhde pitää rakentaa tukevammalle pohjalle.
Ainakin tällä hetkellä. Minulla tosin on lähes täysi-ikäiset lapset - mutta vaikka olen mielestäni aika moderni ihminen, niin kun on lapsia, niin perhettä en hevin hajoita.
Vaimoni kanssa meillä on aina mennyt ihan ok - paitsi seksi on ollut hänen toivomuksestaan aina vähäistä - mutta hänellä kuitenikin on sen suhteen ollut omat kuvionsa.
Ja tästä syystä olen tietysti ikään kuin saanut "valtakirjan" samaan. Joten toimin tarvittaessa sen mukaan. Ja on minulla itsellänikin ollut jo melkein kaksi vuotta ystävä ja rakastajatar, joka ei minulta muuta odota. Tosin hän muutti viime talvena toiselle paikkakunnalle, mutta suhteemme on kuitenkin säilynyt.
Saattaa kuulostaa raadolliselta, mutta näillä palikoilla on homma toiminut ihan hyvin. Ja itse olen tehnyt sen minkä olen voinut.
Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Vaimosi siis ymmärtää tarpeesi ja on antanut sinulle luvan rakastajattareen?
Mutta jos hän ei - syystä tai toisesta - ole itse aiemmin kysynyt mielipidettäni retkiinsä, niin lienee luonnollista, että en ole yhdessä hänen kanssaan suunnittellut myöskään omia retkiäni.
Ei hän ole tietoinen tästä jutusta. Ja vaikka olisikin, niin luulisi hänen - sattuneesta syystä - hyväksyvän ko. elämäntavan.
Eihän tämä mikään ideaalitilanne ole, mutta mielestäni aika hyvä olosuhteisiin nähden.
Mutta jos hän on itse valinnut tuon elämäntavan, niin luulisi hänen myös hyväksyvän sen minun kohdallani - vaikka tietäisikin siitä.
Miten itse olet tullut tietoiseksi vaimosi "retkistä"..? Mikä oli reaktiosi, kun asia selvisi sinulle - sikäli kuin ymmärsin oikein, ei halunnut seksiä sinun kanssasi, mutta joku toinen kelpasi..?
Hmm... Hän ei ole siis tietoinen... Miksi, jos kerran teillä on reilut pelisäännöt?
- Yritän päästä kartalle vastaisen varalle...
Se kiihkeä rakastuminen ja intohimo mitä monet tuntevat vierasta naista, tai miestä kohtaan, ja sitten jättävät perheensä, on liian usein vaihtunut katkeriin ja karvaisiin pettymyksiin. Mikäli joku luulee, että se intohimo vaan kestää, ja kestää, niin erehtyy kyllä pahemman kerran.
Valitettavan usein siitä uudesta ja täysin virheettömästä siipasta löytyy sellaisia luonteenpiirteitä mitä ei ollut siinä kumppanissa mikä jätettiin, siis luonteenpiirteitä mitkä ärsyttävät toden teolla.
parisuhde? Mikä sellainen on? Yleensä ottaen parisuhde joko toimii tai sitten ei... Mutta teillä ilmeisesti toimii sen mukaan, onko ohjelmassa ylimääräisten osapuolten tapaamista... Tänään toimii: vaimon kanssa kotona... Huomenna ei toimi: olet rakastajattaresi luona.
Olet muuten melkoinen hurskastelija, Teuvo..! Tuolta pohjalta et ehkä ole paras neuvomaan aloittajaa - eikös hän sitten sinun ajattelutavallasi voisi pitää sekä vaimon että tämän myrskyisien tunteidensa kohteen..?
vaimoni tuttavapiirissä ja kuulin sen käsipallokaveriltani. Ja seksi loppui vasta siihen, kun itse kieltäydyin siitä. Kun vaimon suhde oli ohi, niin sitten taas "annoin".
Ei tässä kai reiluudesta ole kysymys. "Irrottelusta" ennemmin ja sopeutumisesta.
tuossahan oli miestä petetty ja hän jatkaa sitä.
on täysin asiallista pettää takaisin ja esittää sen jälkeen helvetin hyvää ihmistä ?
Voi pojat...
No, jos naista olisi petetty ja hän olisi pettänyt tasatakseen puntit, hän olisi kuppainen huora. Mies kun tekee saman, sen on oikein ja ymmärrettävää.
Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa petetyksi tultuaan, mutta mielstäni tuossa tilanteessa miehet ja naiset ovat tasan samassa moraalisessa tilanteessa.
Vaikka itse olen UkkoNen, niin sallin naisille vastaavan reagoinnin ilman muuta. Itseäni todella ällöttää testosteronia tihkuvat karjut, jotka luulevat että munat on tärkeämpi sukupuolielin kuin aivot.
eivät ajattele noin - että miehet ja naiset olisivat samalla viivalla. Tai niin no, sanoa voi mitä vaan, mutta käytännön teot puhuvat eri kieltä ; parhaan ystäväni mies kärysi puolen vuoden seksisuhteesta työkaveriinsa ja värikkäiden vaiheiden jälkeen ero vältettiin. Seksielämä pariskunnalla pettämisen jälkeen oli olematonta, ja niinpä ystäväni päätyi pikkujoulun jatkoilla vieraaseen sänkyyn. Ko tapausta seurasi porttikielto kotiin - tiedän siitä, että kaveri majoittui luokseni - ja pyhää vihaa uhkuva marttyyri-mies "hivaisi" muka anteeksi annettuaan vaimoltaan kasvot ruhjeille. Selityksenä oli, että kun mies kerran sai anteeksi ja huolittiin takaisin, naisella ei ole mitään oikeutusta tehdä noin. No, se oli sen tarinan loppu.
Vastaavasti tiedän pari näitä "miehisiä miehiä", jotka vaimon pettämisen paljastuttua ovat vetäneet kuonoon sekä vaimoa että tämän rakastajaa, ja sitten on lähdetty baariin vetämään pää täyteen ja naitu "kaikkea liikkuvaa".
No, meitä on moneen junaan... Itselle ei vain oikein ole kirkastunut se, että miten tuo "takaisinpettäminen" jotenkin helpottaisi tilannetta. Ja onko takeita siitä, ettei kierre jatku: kun sä, niin kyllä mäkin taas... Vie kyllä lopullisesti parisuhteelta pohjan pois.
Yleensä ihmiset valitsevan tutun ja turvallisen vaihtoehdon. Ei siinä mitään pahaa ole, eikä valinta ole välttämättä lopullinen. Aina voi valita toisinkin. Tuo "katkeroituminen väärässä suhteessa ja kaipaus vielä vanhainkodissakin" tuntuu liioittelulta. Mikäli ap. olisi nyt valinnut tuon nuoren tytsyn, perustanut mahdollisesti vielä perheen hänen kanssaan, niin kuka takaa hänen onnensa vielä ensi talvena?
Kertomasi on niistä yksi esimerkki.
So what?
Minusta se ei muuta miksikään sitä, että moraalisesti pettäminen on samanarvoista, tapahtui se sitten suuntaan tai toiseen. Jos mies tinttaa vaimoaan kuonoon (tai vaimo veitsen miehen selkään - tämänpäiväisissä uutisissahan kerrotiin, että raju väkivalta parisuhteissa on naisisten taholta jopa yleisempääkin), niin se on vaan jälkitsunamia.
Se, että kun yksi on pettänyt, niin omasta mielestäni ollaan silloin tietyllä tavalla peli menetetty. Ihan sama, miten kuvio jatkuu.
Ilmeisesti hait itsellesi uutta suhdetta, koska kerran lähdit työmatkallasi "katsastamaan yöelämää" ja heti bongasit sieltä tämän tytön. Oliko tämä edes ensimmäinen syrjähyppysi ? Jos sinulla olisi ollut vakaa tahto säilyttää parisuhteesi, tuskin olisit leikkinyt tulella ja lähtenyt yöelämään hengailemaan.
Valitettavasti noin käy usein, kun sitoutuu liian nuorena. Sitten kolmenkympin kriisissä lähdetään hakemaan elämätöntä elämää. Tuttu tarina.
Olet tavallaan jo ratkaisusi tehnyt, koska olet jo vaimollesi kaikki tunnustanut ja ilmeisesti saattanut parisuhteesi nyt sellaiseen tilaan, että se on hyvin vaikeasti enää korjattavissa. Vaimosi tuskin voi unohtaa tätä loukkausta. Ja ilmeisesti olet tällä hetkellä niin intohimon pauloissa, ettet pysty toimimaan rationaalisesti. Ehkä siis kaikille kolmelle on parasta, että eroatte.
Mutta riskipeliähän sinä pelaat. Vaikka oletkin korviasi myöten rakastunut tähän tyttöön tällä hetkellä, niin ymmärrät kai ettei tunne tule pysymään samanlaisena, jos alatte elämään yhteistä arkea ja vuosia kuluu. Kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla sellainen, että koet neljänkympin kriisin ja elämääsi tulee kolmas nainen. Semmoistakin tapahtuu. Tai tämä nykyinen tyttöystävä kokee myöhemmin kolmenkympin kriisin ja lähtee hän vuorostaan hakemaan kadonnutta nuoruuttaan. Kaikki tekijät kannattaa huomioida.
Se on sitä elämää, ei mitään saa jos ei uskalla riskiä ottaa!!!! MIETI itseäsä kuolinvuoteella kadutko mitä teit vai kadutko mitä jätit tekemättä kun et uskaltanut?
Ellei parisuhde merkitse itselle mitään, voi hyvin "ottaa riskin", kun joku toinen tuntuu osuvan enemmän kohdalle. Jos parisuhde tämän vuoksi päättyy, sitä ei kadu. Mutta jos parisuhteella on vielä merkitystä, mitä tahansa, niin tuon riskin jättää mieluummin väliin. Ainakin 1. erässä. Ei kannata tehdä hätiköityjä
ja uhkarohkeita ratkaisuja. Ap:kin oli vasta viime kesänä tutustunut tyttöön.
että vaimosi on aika hienosti ottanut asian ja kestänyt tilannetta.
Ja itse olet - yhdessä ihastuksesi kanssa - tehnyt jo ainakin kertaalleen lopettamispäätöksen, josta vaimosi on tietoinen.
Sinulla taitaa olla lähelläsi kasi aika viisasta naista.
Koska ihastuksesi on suht nuori ja vielä valmis kypsyyttä vaativaan eropäätökseen, sinulla on mielestäni aika hyvät kortit kädessä. Asian ratkaisu on kiinni vissiin paljolti sinusta itsestäsi.
Ajatteletko, että opiskeluelämäntilanteessa oleva tyttö - jo vakiintuneine seurapiireineen, voisi olla pitkän päälle kumppanisi? Ajatteleeko hän, että sinä voisit olla hänen?
Koska olet kertaalleen jo "eronnut" ihastuksestasi ja osoittanut, että teistä kummastakin siihen on, on asia ainakin tässä suhteessa "toteutettavissa". Vaimosi tuntuu arvostettavalta ihmiseltä eikä hänen jättämisensä varmaan tullutkaan mieleesi, ennen kuin törmäsit tähän uuteen naiseen...?
Sinulla lienee nyt valinnan varaa. Mutta päätöksesi tulisi kuitenkin olla vastuullinen ja sinun tulisi siinä ottaa huomioon kokonaisuus. Silloin sinun on ehkä helpompi kestää sekin mahdollisuus, että saatat olla vähän ajan päästä ilman yhtään naista.
Perhe on tosi tärkeä juttu. Varmaan itse asiassa harvat pariskunnat ovat onnellisempia erottuaan. Ja ethän eroa pelkästään vaimostasi - vaan rikot yhteiskiunnan perusinstituution, perheen. Kyllä tämä taitaa olla paljas totuus.
Joten jos sinulla on ok vaimo, niin harkitse vähintään kahdesti, ennen kuin lähdet perheestäsi.
Hatun nosto. On niin asiallista tekstiä. Ketjun muu osio onkin sitten muuta. TeuvoII on fiksu.
Kakkosena hääräävän ihanainen64 mielipiteet voi jättää huomioimitta. Katkeroitunut oman elämänsä sössinyt, joka touhottaa kuin teini haavekuvissaan. Todella kysymyksessä on perhe. Ja arki se tulee aivan varmasti.
Hei mä en ole katkeroitunut onneksi vielä mistään, se on mistä kiitoksen luojalle suon.
"Kaverina" ihastuksesi tapaaminen on joka tapsuksessa mielestäni typeryyttä ja itsenne ja toinen toistenne huijaamista.
Ei kai sinun tarvitse loppuikääsi häntä olla näkemättä - mutta ainakin nyt vuosi, Sitten voi olla enemmän jäitä hatuss todella olla hänelle ainoastaan kaveri.
No minä olen kyllä sitä mieltä, että kun kerran on suhteessa pettänyt on silloin jotain särkynyt niin ettei sitä koskaan saa takaisin vaikka kuinka yrittäisi. Jokaisen ihmisen pitäisi kuunnella sydämensä ääntä ja kyllä sitä voi rakastua hyvinkin pienellä tutustumisajalla jase kestää koko elämän tällaisisia suhteitahan on vaikkakuinkapaljon. Kuitenkin jokaisen pitää nämä ratkaisut tehdä itse ja kuunnella itseäänkukaan toinenhan ei voi ratkaisuja tehdä toisen puolesta eikä sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.
tiedän, että särkyy kyllä, mutta selvitä voi ja vielä olla onnellinen! Älkää hyvät ihmiset liian helpolla luovuttako. Alkuhuuma häviää ja alta paljastuu ihan jotain muuta, mitä kuvitteli. Ei sitä toista oikeasti vielä tollasen suhteen jälkeen edes tunne. Vikoja ja puutteita alkaa kummasti köytyä, niin ihanaiselta kuin se nainen nyt tuntuukin.
Sanoisin vielä, että kantsii harkitakin noita syrjähyppyjä vähintään kahdesti.
Ja jos tuntee, että joku elämätön elämä tms. vaatii sen tekemään, niin ettei ainakaan jää kiinni.
samaa mieltä.
... itseäsi, vielä.
Sinun on kerrottava ja sitten siinä onkin aika sotkua. Ehkä joku parisuhdeammattilainen voisi sparrata vähän tuota kohtaa.
mehiläispesää...
Aloittaja kuvaa tilanteensa hyvin vilpittömästi ja tunteisiinvetoavasti - tämän sanon ilman ivan häivää. Ja on saanut suurelta osin asiallista palautetta, hieno homma.
Mutta mutta... On täällä ollut hyvin vastaavanlaisia aloituksia naisiltakin - palaute vain on ollut aivan eri luokkaa: sitä h:lla alkavaa sanaa on viljelty runsaanlaisesti ja toivoteltu turpakeikkaa sen k:n perässä juoksevalle horatsulle aviomiehen toimesta. Miksi näin? Miksi nainen on isompi pettäjä kuin mies samanlaisessa tapauksessa?
No, asiaan kuuluvasti tänne tulee joku minua huorittelemaan, mutta aivan vapaasti. Ei ole oma lehmä ojassa, lähinnä kaverin tilanteeseen haen täältä uutta näkökulmaa. Normi-perheenäiti ei oikein tiedä, miten suhtautua mihinkin...
Meillä miehillä on tässä kehittämisen varaa. Täydellisen tasa-arvoisuuden maailmassa juuri näin.
Biologinen perintö vaatii varjelemaan reviiriään. Hirvas on hirvas ja ehkä suomimies on unohtanut sen. Me suomimiehet olemme heikoilla juuri sen vuoksi - miehen tehtävä on kaiken kauniin ohella pitää naaraastaan sellaista huolta, ettei ole tarve mennä ulkopuolelle.
Ja tuon tarpeen tyydyttäminen vaatii muutakin kuin "empaattisia ja naaraan tunnekokemuksiin sulautuvia profemmarimiehiä" (profemmari= onneton sivarihomo joka ilmoittaa olevansa feministi ja pasifisti).
ei saanut anteeksi. Jos sinä sait, nauti elämästäsi vaimosi ja perheesi kanssa..
Ja menkää ammattiauttajan luokse.
Oletko miettinyt, olisitko itse antanut vaimollesi anteeksi moiset teot?
Minä en myöskään pystynyt anteeksi antamaan, mutta jokainenhan suhde onkin erilainen ja kaikki tyylillään.
Minä en myöskään pystynyt anteeksi antamaan, mutta jokainenhan suhde onkin erilainen ja kaikki tyylillään.
oli se, että annoit tuon uuden suhteen mennä noin pitkälle. Olisit voinut mennä hotelliin nukkumaan. Tottakai sinusta nyt tuntuu tämän uuden ihmisen myötä kaikkia noita tunteita. Me ollaan ihmisiä. Ei rakastumisen, hullaantumisen taito mihinkään katoa. Siksi avioliitto on tahdon asia. Aina tulee joku on on "parempi" kuin puolisosi. Sellaista "oikeaa" ei ole olemassakaan. Se on lapsellista ajattelua, että se oikean jälkeen ei enää voi hullaantua tai rakastua ja teidän kahden välillä "huuma" kestää 50-vuotta. Yksi vanhus, joka tosiaan oli ollut naimisissa kunnioitettavat 50-vuotta sanoi pitkän avioliiton salaisuudeksi seuraavaa: emme koskaan lakanneet rakastamasta yhtä aikaa.
Naimisiin menon tarkoitus on perustaa perhe ja puoliso on ystävä ja kumppani ym. tärkein asia on heidän välillään luottamus. Kriisejä tulee jatkossakin.
usein käy niin, että kun hullaantuu kerran toiseen, pääsee juuri tasapainoon, niin sitten hullaantuukin jo kolmanteen jne. Parisuhteessa rakastamisen tahto on loppuu useinmiten hiljalleen hiipuen, ei yhtäkkiä. Mistä muusta sen voisi paremmin huomata kuin rakastumalla toiseen, tai haluamalla seksiä jonkun toisen kanssa? Hyvin harva itseasiassa eroaa pelkästään sen takia, että rakkaus on hiipunut tai edes sen takia, että tahto rakastaa on hiipunut. Eroon tarvitaan jotain jämäkämpää ja konkreettisempaa.
kun sen antaa loppua. Rakkaus voi kuolla itselläänkin, tahtoa ihminen hallitsee. Yksi 50-vuotta naimissa ollut mies sanoi pitkän avioliiton salaisuudeksi se, että he eivät koskaan lakanneet rakastamasta yhtäaikaa. Kyllä minä kestän huonojakin aikoja, toisen huonojakin hetkiä, kaikissa meissä on vikoja. Toki poissuljen pedofiilit, sadistit, luonnehäröt ym) ei sellaisten kanssa voi elää. Mutta jos se kumppani vain käy tylsäksi, niin ei ole syytä toista hylätä. Myötä- ja vastoinkäymisissä tulisi olla yhdessä. Minusta hylkääminen on pahinta mitä toiselle voi tehdä. (uskottomuus on myös tietynlainen hylkääminen).
Mulle kävi juuri noin. Hylättiin. En muuttunut luonteeltani suhteen aikana, eli mitään yllätyksiä ei tullut, mutta tahto mieheltä vain hiipui. Oli tylsä. Eikä hän enää tuntenut vetoa minua kohtaan. Minä kyllä rakastin häntä kovasti. Ja olisin halunnut jatkaa ja mennä ruokkia suhdettamme, mutta mies löysi paljon nuoremman ja nätimmän.
Hylkääminen sai minussa aikaan tunteen, en kelvannut miehelleni. Hylkäämisen jälkeen olen alkanut pitää itseäni surkeana, rumana, säälittävänä, rypistyvänä, rapistuvana, löysistyvänä ja haalistuvana räsynukkena.
En kelpaa enää kenellekään. Näen vain juonteet silmieni ympärillä ja poskissani. Ilmeisesti oli aivan oikein tulla jätetyksi ja hylätyksi. Enhän minä mitään turvaa ja pysyvyyttä ansaitse. Tämmöinen ruma kotka!
Minutkin lempattiin pitkähkön liiton päätteeksi. Ei se toinen nainen niin paljon nuorempi ja nätimpi ollut - mutta ilmeisesti omasi sellaisia exän arvostamia ominaisuuksia, joita minusta ei löytynyt. Sattuihan se, sattuu edelleenkin toisin ajoin...
Mutta on sitä muunkinlaista elämää. Ei minun tarvitse "kelvata kenellekään"! Ehkä minusta on tullut epäluuloinen loppuiäkseni, mutta samalla myös vahvempi. En tarvitse toisen ihmisen tuomaa turvaa, on minulla omatkin jalat, joilla pystyn seisomaan. Olen rakentanut oman näköiseni elämän - ja pakko tunnustaa, joiltain osin se on mukavampaa kuin yhteiselämä exäni kanssa ; jos esim sunnuntaina huvittaa makailla sängyssä lueskelemassa ruoka-aikaan saakka (tai notkua näin netissä...), ei kukaan oli luomassa myrtyneitä katseita, että eikös sitä ruokaa tänään tulekaan... Kun asiaan on tullut välimatkaa, olen alkanut huomata, miten monessa suhteessa olinkaan se antava osapuoli. Se sopi minulle mainiosti, en sitä edes silloin ajatellutkaan... Kas kun taitaa monesti pitää paikkaansa se, että suhteessa toinen rakastaa "pikkuisen enemmän" kuin toinen.
Häntää pystyyn nyt! Et sinäkään toinen jalka haudassa ole! Ihmisarvosi ei ole kiinni siitä, onko sinulla parisuhdetta vai ei - vaan sinä itse päätät elämästäsi!
loppuu silloin kun ei enää tahdo tahtoa. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta jatkaa tahtomista pakosta. Ihmisen päätöksissä yhdistyy aina tunne, tahto ja järki. Minusta hylkääminen on paljon parempi vaihtoehto kuin feikkaaminen. Ellei tahdo, omat tunteet ja järki ovat tahtomista vastaan, niin mitä ideaa on esittää ja leikkiä tahtovansa? Että saataisiin lisää muka yhdessä vietettyjä vuosia?
Itse en ainakaan haluasi olla kumppanin kanssa, joka kärsii tylsyydestäni ja joka ei kestä olla kanssani. Menkööt... no ihan minne vaan, muttei kanssani ole pakko olla, eikä mitään velvollisuutta. Oma entinen avioliittoni oli liian pitkä. Vei paljon enemmän kuin antoi.
Minusta "yhdessä" eletyt vuodet eivät kerro mitään suhteesta. Ihmiset ovat niin erilaisia ja yhdessä niin monista eri syistä. Itseasiassa monikaan pari ei ole yhdessä koskaan, vaikka pitkässä liitossa ovatkin olleet.
Minä olisin halunnut eron. Koska jos "antaa" itselleen luvan tutustua tuolla tavalla ja päätyy sänkyyn, niin se olisi varmasti tullut tapahtumaan sitten jonkun muun kanssa jos ei tämän tytön. Et sinä halua sitoutua, oikeasti. Toki perheen menettäminen on iso juttu, mutta et taida sitä ihan ansaita. Harmittaa lapsen puolesta, koska hän tulee joka tapauksessa pahasti haavoittumaan tässä. Vaikka lapsen saisi uskomaan, että en sinun takiasi lähtenyt, lapsi ajattelee, että et myöskään minun takiani jäänyt. Kurja juttu.
Minulla on vähän samanlainen kokemus, ehkä astetta vaikemapikin jopa.
Tulin tälle palastalle katsomaan ajatuksena kirjoittaa oma kokemukseni. Olen omassa tilanteessani aivan "loppu" ja tiedän ,että vain lopettamalla ko suhteen pääsen elämässäni eteenpäin.Myös pariterapiaa olen harkinnut, mutta miten lähteä terapiaan, kun avioimies ei tiedä asioiden todellista laitaa.
Tapasin facebookissa kaverien keksuteluissa yhden mukavan tyypin, joka tosin on minua aika lailla nuorempi. Meillä molemmilla on samanalianen tausta , olimme pitkissä liitoissa. Hän lapsettomassa minä "lapsellisessa". Juttu alkoi viattoman kirjoitteluna ja aika pian toinen osapuoli halusi tavata. Tavattiin ihan julkisella paikalla ja silläs euruaksella ,että päivittäinen viesteily jatkui. Seuraava tapaaminen julkisella paikalla ja sitten jatkot hänen luonaan....sitä seuraava toisella paikkakunnalla hotellissa, jonka jälkeen se oli menoa.
Tätä on jatkunut jo 10kk. Mieheni tietää vain ,että kirjoittelemme. Ja on jollain tapaa hyväksynyt tämän...Tämä toinen osapuoli päätyi omassa liitossan eroon tai paremminkin tuli jätetyksi. Eron jälkeen meidän suhde muuttui, sillä mihellä on haku päällä. Minulle hänon ilmoittanut,että koska en eroa hän ei voi jäädä loppuelämäkseen yksinäiseksi. Hän kyllä kertoo,jos löytää jonkun johon ihastuu / kiintyy. Minun järkeeni ei tuollainen ajattelu mahdu.... Haluaisin ehdottomasti lopettaa tämän, tuo mies ei. Kaveruudeksi muuttaminen ei ehkä onnistu..... tuli ajatus mieleen lukiessani sinun tarinaasi.
Suhteessa jossa on ollut tunteita mukana on vaikea muuttaa ystävyydeksi.. Jos toinen vielä tuntee jotakin niin siinä jatkuvasti pettää itseään kun uskottelee että tämä vielä tästä muuttuu vaikka ei se muutu..
kauanko tollanen parikymppinen kimuli kattoo oikeasti jotain yli kolmekymppistä viikonloppuisää, kun samanikäiset kaverit bilettää ja reissaa ympäri maailmaa? Ei ehkä kauaa äitipuolena viihdy... Seuraavaksi sulla ei ole vaimoa eikä tyttöystävää.
Mikä tässä on, että jos mies tekee tällaista, niin se on aika ok. Jos kirjoittaja olisi ollut kahden lapsen äiti, niin johan olisi nimitetty vaikka millä nimityksellä ja tuomittu katuojaan.
Et petä vain vaimoasi vaan lapsiasi myös. Kehut seksiä, riittääkö se sitten kun asutte yhdessä ja arki koputtaa ovella. Jonkun aikaa joo, mutta entäs sitten.
Mielestäni pitkät liitot ovat ihailtavia, ei hetken ihastumiset ja pettämiset, vaikka kysel olisi kuinka suurista ja ihmeellisistä tunteita! YÖK sua!
Olen sitä mieltä että ammattiauttaja olisi hyvä ratkaisu sinulle nyt. Rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä.
Tuli mieleen, että jos tuo toinen on vain illusio johon haluat paeta kun normaali elämä tylsistyttää. Toisaalta voi olla niinkin, että on valinnut puolinsonsa perusteilla joista ei ole itsekään nuorempana ollut tietoinen. Huonossa parisuhteessa ei saisi olla. Mutta ilmeisesti suhteesi vaimoosi ei ole kuitenkaan huono?
Ota kiinni ja irti jos saat! Kaikki kortit on katsottava loppuun. Kiihkeä ja palkitseva rinnakkaissuhde on myös parisuhde. Sen tulevaisuus ratkeaa vain katsomalla se loppuun. Alkuperäinen aviosuhde ei koskaan tule palaamaan entiselleen, siinä elää kaksi kehäraakkia, jotka haikailee ja katkeroituu korvike-elämässään.
Ja kaikki kärsii. Jos kaipaat jotakuta muuta, olet vain puolikas. Valitse.
on todellisen kehäraakin tekstiä. Miten noin katkeraksi voi ihminen tulla. Sääliksi käy...
sääliä ei tarvita, mutta katkeruus ei ole oikea sana myöskään. Inhorealismi, elämän opettama. Ei jaksa muuta. Pahintaon, kun tajuaa ,että jotkut asiat on jääneet tekemättä eikä uutta tilaisuutta tule.
Elämä ei oo helppoa.
Ihastuminen muuttuu mielessä rakkaudeksi. Kaipaus ja oman elämän tyhjyys himoksi toista kohtaan jne. Joskus on kamalan vaikea etsiä oikeaa vastusta.
Eiköhän vastus ole alkuperäiselle siinä, että valintatilanteessa jäit vaimosi luokse vaikka olisit voinut lähteä. Jo silloin. Joku piti?
Jos on sivusuhde, se on katkaistava KERRALLA. On lapsellista pelleilyä tavata "kaverina".
Olet aikuinen mies, isä ja puoliso. Toimi sen mukaan. Elämä ei aina ole kivaa ja helppoa. Valintoja on tehtävä, ja valintihin sisältyy myös vastuu niihin sitoutumisesta. Kahdelta laitumilelta syöminen on keskenkasvuista.
Jos elämä vaimon kanssa ei tunnu hyvältä, anna ajan hieman kulua, ja lähde sitten. Mutta lähde siksi, että teillä ei suju. Älä anna toisen, vaikka kuinka seksikkään, ihanan tai kauniin ihmisen määritellä elämääsi. Ota elämäsi haltuusi ja elä sitä MIEHENÄ.