Tänään Hesarin mielipidesivulla
"Uskonnolle ei ole yhtä määritelmää
Uskonnon määrittelyyn ei ole edes tieteessä yhtä ainoaa autuaaksi tekevää määritelmää. Myöskään tieteen ja ei-tieteen rajan määritelmästä ei ole yhtä ainutta käsitystä edes tiedemaailman sisällä.
Onko uusateismi uskonto, riippuu uskonnon määritelmästä.
Matti Kamppisen mainitsema (HS Mielipide 4.3.) Dawkinsin ja Harrisin kirjojen hyvyys on kirjallinen makuasia. Kristillisen uskon olemuksesta heidän käsityksensä vaikuttavat harhaisilta. Kristillisyyteen kuuluvat oleellisesti kriittisyys ja ajattelevaisuus.
Ateismi voi olla tieteellisen teorian oletettu uskonvarainen perusoletus. Uskonnon kaltainen perusta tai ideologia siitä tulee, jos sitä ei alisteta kritiikille. Harris liittää "uskonnollisen uskon" käsitteen myös moniin ateismin muotoihin, vaikka niissä ei jumalien olemassaoloa tunnustetakaan.
Uskonto ei edellytä jumalia, eikä tiede ateismia tai materialismia. Tiede itsessään ei tarjoa pohjaa ehdottomien arvojen kuten hyödyllisyydestä riippumattoman ihmisarvon olemassaololle; siihen uskomiselle tieteellisyys tai ateistisuus ei toki ole este.
Myös hyvyyden (ja pahuuden) käsite on vaikea tieteen määriteltäväksi. Niillä kuitenkin ratkaisuja perustellaan. Sallitusta moraalista ja käytännöistä voidaan päättää vaikka äänestämällä, mutta historian valossa ihminen usein toimii pahasti, oli hän sitten uskonnon harjoittaja, valistuksen hengen humanisti, ateisti, uskonnoton, tiedehenkilö tai agnostikko. 1900-luku oli synkkä esimerkki, tieteestä ja valistuksesta huolimatta.
JUKKA MIKKOLA DIPLOMI-INSINÖÖRI
ESPOO"
"Ateisti sortuu kehäpäätelmään
Ateististen näkemysten saama huomio HS:ssa näyttää suhteettomalta verrattuna tämän maailmankatsomuksen kannatukseen lukijakunnassa. Siksi oli ilahduttavaa, että lehti julkaisi Ilse Paakkisen (HS 3.3.) uusateismiin kriittisesti suhtautuvan kirjoituksen.
Tämä tuotti välittömästi vastakirjoituksia. Uusateistille ei näytä riittävän, kuten Paakkinenkin totesi, että hänellä ei ole Jumalaa ja hän voi keskittyä hänelle "olemassa oleviin" asioihin. Sen sijaan hän keskittyy juuri Jumalaan - hänen olemassa olemattomuutensa argumentointiin. Ja kovin helposti näyttää Jumalan olemassa olemattomuuden todistaminen käyvän.
Matti Kemppinen lankeaa (HS Mielipide 4.3.) tutkijalle kovin kömpelöön kehäpäätelmään todetessaan, että yliluonnolliset olennot eivät kuulu todellisuuteen, koska koeteltu tieteellinen ja teknologinen kuva maailmasta ei niitä tunne. Hän viitannee tässä tieteelliseen tutkimukseen, joka jo alkuolettamuksenaan sulkee pois yliluonnolliset selitykset.
Maailmassa ja ihmiselämässä on kuitenkin valtava määrä asioita, joita ei voida asettaa tieteen "mikroskoopin" alle, ja kaukoputkellakin on Jumalaa turha yrittää tähyillä. Kun puhutaan elämän tarkoituksesta tai moraalin perustasta, on ateistinen filosofia lopulta kovin heikolla pohjalla.
Jani Kotakoski järkeilee (HS Mielipide 4.3.), että "mikäli jonkin uskonnon jumala olisi todellinen, myös kaukana toisistaan eläneiden ihmisryhmien näkemykset jumalasta muistuttaisivat merkittävästi toisiaan". Hänen mielestään näin ei ole. Hän ei kuitenkaan ihmettele sitä, kuinka kristinuskon evankeliumi on otettu vastaan alkuperäiskansojen keskuudessa ympäri maailman, niin Amatsonin viidakoissa, Afrikassa, Aasiassa kuin Oseaniassakin. Miten on mahdollista, että niin erilaiset kulttuurit voivat löytää yhteyden saman sanoman kautta?
Jos me emme tunne jotain asiaa, se ei tee siitä olematonta. Kotakoski määrittelee itse a-teismin nasevasti uskonnon puutteeksi. Puutteisiin liittyykin usein tarve tulla täytetyksi.
JARMO HARNO ESPOO"
"Uskonnolle ei ole yhtä määritelmää
Uskonnon määrittelyyn ei ole edes tieteessä yhtä ainoaa autuaaksi tekevää määritelmää. Myöskään tieteen ja ei-tieteen rajan määritelmästä ei ole yhtä ainutta käsitystä edes tiedemaailman sisällä.
Onko uusateismi uskonto, riippuu uskonnon määritelmästä.
Matti Kamppisen mainitsema (HS Mielipide 4.3.) Dawkinsin ja Harrisin kirjojen hyvyys on kirjallinen makuasia. Kristillisen uskon olemuksesta heidän käsityksensä vaikuttavat harhaisilta. Kristillisyyteen kuuluvat oleellisesti kriittisyys ja ajattelevaisuus.
Ateismi voi olla tieteellisen teorian oletettu uskonvarainen perusoletus. Uskonnon kaltainen perusta tai ideologia siitä tulee, jos sitä ei alisteta kritiikille. Harris liittää "uskonnollisen uskon" käsitteen myös moniin ateismin muotoihin, vaikka niissä ei jumalien olemassaoloa tunnustetakaan.
Uskonto ei edellytä jumalia, eikä tiede ateismia tai materialismia. Tiede itsessään ei tarjoa pohjaa ehdottomien arvojen kuten hyödyllisyydestä riippumattoman ihmisarvon olemassaololle; siihen uskomiselle tieteellisyys tai ateistisuus ei toki ole este.
Myös hyvyyden (ja pahuuden) käsite on vaikea tieteen määriteltäväksi. Niillä kuitenkin ratkaisuja perustellaan. Sallitusta moraalista ja käytännöistä voidaan päättää vaikka äänestämällä, mutta historian valossa ihminen usein toimii pahasti, oli hän sitten uskonnon harjoittaja, valistuksen hengen humanisti, ateisti, uskonnoton, tiedehenkilö tai agnostikko. 1900-luku oli synkkä esimerkki, tieteestä ja valistuksesta huolimatta.
JUKKA MIKKOLA DIPLOMI-INSINÖÖRI
ESPOO"
"Ateisti sortuu kehäpäätelmään
Ateististen näkemysten saama huomio HS:ssa näyttää suhteettomalta verrattuna tämän maailmankatsomuksen kannatukseen lukijakunnassa. Siksi oli ilahduttavaa, että lehti julkaisi Ilse Paakkisen (HS 3.3.) uusateismiin kriittisesti suhtautuvan kirjoituksen.
Tämä tuotti välittömästi vastakirjoituksia. Uusateistille ei näytä riittävän, kuten Paakkinenkin totesi, että hänellä ei ole Jumalaa ja hän voi keskittyä hänelle "olemassa oleviin" asioihin. Sen sijaan hän keskittyy juuri Jumalaan - hänen olemassa olemattomuutensa argumentointiin. Ja kovin helposti näyttää Jumalan olemassa olemattomuuden todistaminen käyvän.
Matti Kemppinen lankeaa (HS Mielipide 4.3.) tutkijalle kovin kömpelöön kehäpäätelmään todetessaan, että yliluonnolliset olennot eivät kuulu todellisuuteen, koska koeteltu tieteellinen ja teknologinen kuva maailmasta ei niitä tunne. Hän viitannee tässä tieteelliseen tutkimukseen, joka jo alkuolettamuksenaan sulkee pois yliluonnolliset selitykset.
Maailmassa ja ihmiselämässä on kuitenkin valtava määrä asioita, joita ei voida asettaa tieteen "mikroskoopin" alle, ja kaukoputkellakin on Jumalaa turha yrittää tähyillä. Kun puhutaan elämän tarkoituksesta tai moraalin perustasta, on ateistinen filosofia lopulta kovin heikolla pohjalla.
Jani Kotakoski järkeilee (HS Mielipide 4.3.), että "mikäli jonkin uskonnon jumala olisi todellinen, myös kaukana toisistaan eläneiden ihmisryhmien näkemykset jumalasta muistuttaisivat merkittävästi toisiaan". Hänen mielestään näin ei ole. Hän ei kuitenkaan ihmettele sitä, kuinka kristinuskon evankeliumi on otettu vastaan alkuperäiskansojen keskuudessa ympäri maailman, niin Amatsonin viidakoissa, Afrikassa, Aasiassa kuin Oseaniassakin. Miten on mahdollista, että niin erilaiset kulttuurit voivat löytää yhteyden saman sanoman kautta?
Jos me emme tunne jotain asiaa, se ei tee siitä olematonta. Kotakoski määrittelee itse a-teismin nasevasti uskonnon puutteeksi. Puutteisiin liittyykin usein tarve tulla täytetyksi.
JARMO HARNO ESPOO"
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Kun puhutaan elämän tarkoituksesta tai moraalin perustasta, on ateistinen filosofia lopulta kovin heikolla pohjalla. "
Vai niin, mistä näitä tyhmiä olettamuksia oikein tulee? Onneksi itselläni ateistina on selkeä käsitys ihmiskunnan tarkoituksesta, elämä tarkoituksesta ja moraalini on korkeampi kuin tuntemillani uskovaisilla.
"Miten on mahdollista, että niin erilaiset kulttuurit voivat löytää yhteyden saman sanoman kautta?"
En näe siinä mitään ihmeteltävää, uskominen on ihmisrodulle alkuaikojen selvitymistä edistänyt piirre, suurin osa ihmisistä kaipaa jotain henkistä selitystä olemassaololle. Uskonto tarjoaa kätevän selityksen kaikelle mitä tiede ei voi selittää, sosialisaation, auktoriteettien ja ryhmäpaineen avulla suurin osa tänäkin päivänä Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa kuuluu kirkkoon, vaikka tulevaisuudessa uskonnot ovat voineet jo hävitä ihmismielen kehittymisen seurauksena jolloin niitä harvoja uskovaisia käsitellään mielenterveyspotilaina.
Ilse Paakkinen kirjoitti pääkirjoituksessa 3.3.2010, Helsingin Sanomissa otsikolla: Uusateismista puuttuu muu sisältö, jossa hän tuo esille oman mielipiteensä viime vuosina esille nousseeseen kysymykseen uskonnosta ja uskonnottomuudesta.
Keskustellessani uskonnollisten ihmisten kanssa minua usein hämmästyttää se miten nämä henkilöt reagoivat esitettyyn kritiikkiin.
Se että ihmiset reagoivat varsin hämmästyttävällä tavalla niin keskustelupalstoilla kuin blogikirjoituksissaan on kuitenkin jotakin jota on syytä olettaa. Minusta on kuitenkin täysin käsittämätöntä että näinkin korkeasti koulutettu henkilö kuin Ilse Paakkinenkin on, esittää täysin yhteneviä argumentteja ja käsityksiä.
Ilse Paakkinen kritisoi ateistisista mielipiteistään tunnettuja henkilöitä, näiden kirjoittamista kirjoita jotka ovat nostaneet uskonnon ja uskonnottomuuden aivan uudella tavalla julkisen keskustelun piiriin. Onkin varsin lapsellista syyttää kirjailijaa siitä että nämä ovat kirjoittaneet kirjan joka myy, taikka siitä että useat henkilöt ovat saaneet vaikutteita näistä kirjoista.
Seikka joka näkyy kaikkein selkeimmin niin Paakkisen kirjoituksessa, kuin ateististen kirjojen myyntitilastoissa on kuitenkin se että ihmisillä ei yleisesti ole minkäänlaista käsitystä siitä keitä ateistit ovat.
Paakkinen vertaa ateismia äärimmäisyyksiin vietyyn reformointiin. Eräällä tavalla hän on myös oikeassa. Minä aloitin kristittynä ja päädyin ateistiksi koska minä reformoin itseni. Minä tarkastelin ja todella kyseenalaistin sen mihin minä uskoin ja minkä takia.
Aiemmin tällaista materiaalia joka käsittelee uskonnollisia kysymyksiä kriittisesti ei ollut helposti saatavilla, mutta laajan mediahuomion ansiosta ihmisillä jotka ovat jo kyseenalaistaneet omat uskomuksensa on nyt huomattavasti helpompi löytää näitä kriittisiä mielipiteitä koskien uskontoja ja uskomuksia.
Tämä on jotakin jota uskonnolliset ihmiset eivät yleisestikään ole tottuneet kohtaamaan. Sitä että henkilöt jotka ovat eri mieltä uskonnollisista kysymyksistä eivät tyydykään olemaan hiljaa omista mielipiteistään. Yleisesti tämä katsotaan hyökkäykseksi taikka vihan ilmaisemiseksi uskontoja ja uskonnollisia ihmisiä kohtaan, aivan kuten Paakkinenkin omassa kirjoituksessaan tekee.
Paakkinen aivan samalla tavalla kuin monet muut henkilöt, ilmeisesti koulutustasosta huolimatta, ilmaisevat samanlaista suvaitsemattomuutta toisia ihmisiä kohtaan, lähinnä kohdistuen näiden ihmisten oikeuteen ilmaista omia mielipiteen.
Valitettavasti Paakkinen ei jätä asiaa tähän vaan jatkaa edelleen, osoittaen varsin selkeästi sen ettei hänellä todella ole minkäänlaista kiinnostusta keskustella asiasta kenenkään ateistin kanssa.
Paakkinen nimittäin jatkaa tästä kertomalla keitä ja millaisia "todelliset" uusateistit ovat.
Hänen mukaansa todellinen uusateisti on henkilö joka pyrkii poistamaan kaikki uskonnolliset merkitykset elämästään, kuten kaikki pyhät ja esim: kasteen, avioliittoon siunaamisen taikka hautaamistoimet.
Tämä saa minut ajattelemaan että Paakkisella ei ole minkäänlaista käsitystä myöskään kristillisestä uskosta, johon hän ilmeisesti viittaa Suomessa kun olemme.
Minkä takia minä ateistina, henkilönä joka ei usko jumalien olemassaoloon, pyhittäisin mitään jonkin jumalan nimiin?? Mitä merkitystä minulle voisi olla kasterituaalista jonka tarkoituksena on liittää lapsi Jumalan seurakuntaan Pyhän hengen kautta, kun minä en usko tämän Jumalan taikka Pyhän hengen olemassaoloon??
Minkä takia minä pyytäisin uskonnollista seremoniaa vahvistamaan avioliiton Jumalan silmien edessä, kun minä en usko että kyseinen jumalolento olisi olemassa???
Minkä takia minä pyytäisin jotakin uskonnollista henkilöä siunaamaan minun hautaamiseni, taikka henkilön haudan joka on ateisti, vaikka minä en usko minkäänlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään taikka sielun olemassaoloon???
Se että uskonnolliset ihmiset löytävät jonkinlaista merkitystä näistä seremonioista uskonnollisesti on tietenkin heidän oma asiansa, hyvät heille. Minulla ei kuitenkaan ole mitään syytä antaa arvostusta taikka osoittaa kunnioitusta näitä uskonnollisia menoja kohtaan.
Olisi täysin tekopyhää teeskennellä että minä todella arvostaisin näitä rituaaleja, enkä minä koe minkäänlaista tarvetta valehdella ihmisille.
Jos minä osallistun johonkin näistä edellä mainituista, minä olen paikalla siitä syystä että minä kunnioitan näitä paikalla olevia ihmisiä, en siksi että minä osoittaisin minkäänlaista arvostusta taikamenoja ja rituaaleja kohtaan joita niissä suoritetaan.
Paakkisen mukaan uusateismilla ei myöskään ole positiivista historiaa vaan kyseessä on täysin negatiivinen kannanotto. Tässä Paakkinen on täysin oikeassa, mutta hänen tulkintansa on täysin väärä.
Paakkinen niin kuin hyvin monet muutkin käsittelevät ateismia taikka "uusateismia" rinnastamalla sen suoraan uskonnollisiin dogmeihin, mikä on täysin väärin.
Ateismi on todellakin ainoastaan negatiivinen kannanotto, koska se on vastaus positiiviseen väitteeseen jonka mukaan jumala/ jumalia on olemassa. Paakkinen aivan kuten suurin osa ihmisistä joidenka kanssa olen puhut, uskonnollisia taikka eivät, kuitenkin liittävät ateismin vastakkaispositiiviseen asemaan jossa tehdään väite: Jumalia ei ole olemassa.
Tämä ei yleisesti pidä paikkaansa, vaikka onkin asema joka on täysin mahdollinen.
Ateisti ei myöskään ole ainoastaan ateisti, vaan ainoa rajoittava tekijä joka ateismilla ateistille on, on se että kyseisen henkilön ideologinen käsitys ei pidä sisällään olettamusta jonka mukaan jumala/ jumalia olisi olemassa.
Minä en siis ole ainoastaan ateisti, vaan kaikki argumentit joita minä esitän tulevat ideologisista ja aatteellisista kannoista jotka ovat ateismin ulkopuolella. Ateismin ei siis ole edes tarkoitus muodostaa mitään positiivista kulttuuria, se ei itsessään tuo mukanaan mitään positiivista ja se että kaksi henkilöä ovat ateisteja ei tarkoita sitä että he olisivat yhtä mieltä mistään muusta kysymyksestä kuin jumalien olemassaolosta.
Paakkinen myös arvostelee näkemyksiä joita ateistit ilmaisevat uskonnosta, esittäen että erinäisten hirmutekojen nostaminen esille argumentaatiossa on täysin merkityksetöntä.
Olen kuitenkin täysin toista mieltä.
Kyse on siitä että nyky-yhteiskunnassa ihmiset ovat riittävästi tietoisia, valaistuneita, toisten henkilöiden oikeuksista että on ollut mahdollista saavuttanut sellainen piste, jossa noituudesta taikka harhaoppisuudesta ei enää murhata naapureita.
Tämä on toki täysin totta, mutta sama opus josta ihmiset nyt lukevat rakkauden kaksoiskäskyä taikka muuta mukavia katkelmia, on edelleen sama opus josta oikeutettiin niin noitavainot, inkvisitiot kuin ristiretketkin. Ainoastaan ihmisten tulkinta siitä on muuttunut, ei se mitä kyseinen kirja pitää sisällään.
Ainoa mitä tarvitaan on uusi tulkinta joka saa riittävän suuren kannatuksen ja rakkauden kaksoiskäsky korvataan: Älä anna noidan elää. Se että nämä argumentit nostetaan esille ja se että uskonnolliset ihmiset reagoivat näihin puolustaen omaa näkemystään ja erottaen itsensä tällaisista tulkinnoista, on itsessään jotakin joka on positiivista.
Se osoittaa sen että ihmiset omaavat vielä riittävän määrän inhimillisyyttä, osoittaessaan olevansa kykenemättömiä hyväksymään tällaisia opetuksia ja konsepteja sellaisenaan.
Jos kritiikki jota uskonnottomat henkilöt esittävät aiheuttaa uskonnollisissa henkilöissä reaktiona häpeää taikka he kokevat tämän arvostelun pilkkana; Missä on vika??
Siinä että tämä kritiikki on esitetty vai siinä että joku todella uskoo siihen mitä kritisoidaan??
Paakkinen myös yhdistää ateismin taikka "uusateismin" uskontojen pilkkaamiseen sekä vertaa ateismia uskonnolliseen fundamentalismiin.
Tämä on kommentti jota minä en odota edes löytäväni foorumeilta joita luen ja mikäli joku tekee tällaisen kommentin, yleisesti ottaen katson ettei kyseiselle henkilölle ole mitään syytä enää puhua.
On kuitenkin täysin käsittämätöntä löytää tällainen kommentti, korkeasti koulutetun ihmisen sanomana ja vielä järkyttävämmäksi tämän tekee se että maanlaajuisesti tunnistettu sanomalehti julkaisee tällaisen kommentin pääkirjoituksenaan.
Koko Paakkisen kirjoitus on täysin yksiselitteisesti anti-ateistinen lausunto, joka pyrkii jatkamaan ja vahvistamaan jo yleisesti esille nostettua negatiivista kuvaa, kohdistuen uskonnottomaan kansanryhmään.
Mikäli joku ateisti ilmaisisi samansuuntaisia aatteita mistä tahansa uskonnollisesta järjestelmästä ja sen opeista, tämä katsottaisiin uskonnon taikka kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi, eikä sellaista julkaistaisi missään.
Kuitenkin silloin kun kyse on vähemmistöstä joka on niinkin vaikeasti tunnistettavissa ja vähän järjestäytynyt kansanryhmä kuin ateistit, tällä ei näytä olevan mitään merkitystä.
Paakkinen on mitä loistavin esimerkki siitä minkä takia ateistit eivät vain voi olla hiljaa ja katsoa sivusta kun ei_ihan_niin_fundamentalistiset uskonnolliset ihmiset tekevät ja uskovat mitä he sitten tekevät ja uskovatkin. Tällaiset kommentit tarvitsevat kritiikkiä ja vastauksia, koska muutoin Paakkisen kaltaiset henkilöt todella muodostavat yleisen käsityksen siitä keitä ateistit ovat, ilman että kenellekään on tullut edes mieleen kysyä ateisteilta mitä he todella ajattelevat.
Todella hyvin kirjoitettu. Loppukaneetti oli myös loistava: Kun loanheittoa tulee joka suunnalta, piispoja myöden, saa ja pitää astua esiin ja puolustautua. Tämä puolustus tapahtuu älyllisesti argumentein ja sehän on juuri se mitä vastaan uskonnot eivät pysty puolustautumaan.
Olen muuten huomannut miten kernaasti ateistille annetaan tilaa kun hän kritison MUITA uskontoja kuin omaa, vaikka käyttäisikin universaaleja perusteluita. Jos mainitsee että heidän uskonto kuuluu muuten samaan nippuun repeää pelihousut ja vaaditaan vakaumuksen kunnioitusta...