Selittämättömät vaatimukset

"Ikä. Ei ole mikään poikkeus, että 22v nainen hakee 28-36 MIESTÄ"

No en tiedä mikä lasketaan poikkeukseksi, mutta tilastojen mukaan pariskuntien ikäero on edelleen valtaosin -5v, eli valtaosa on kyllä aikalailla omaa ikäluokkaansa olevan miehen kanssa. Eikä nykyään sekään kyllä ole mikään katastrofi, jos mies on pari vuotta nuorempi. Yhä enemmän tällaisia pareja tapaa. En tiedä sitten onko sinkkunaisissa keskimääräistä enemmän näitä ison ikäeron kannattajia, mutta pariskunnat ovat edelleen aikalailla samaa ikäluokkaa, siis suurimmaksi osaksi. Poikkeuksia on aina ollut ja on edelleen.

Itseäni ei haittaa yhtään nuo toillaiset vaatimukset.

Olen yli 180 pitkä, akateeminen ja eikä siitä todellakaan ole mitään haittaa että itseäni 5-10 vuotta nuoremmat naiset ovat minusta kiinnostuneita.

Toki vähän paska hommahan se oli silloin kun olin vielä vailla tutkintoa ja ikää ei ollut tarpeeksi. Mutta kyllä sitä hyvää jaksaa aina vähän odotella.

Periaatteessa jokainen saa minun puolestani esittää mitä vaatimuksia tahansa, jos ne tosiaan ovat niin tärkeitä reunaehtoja, ettei niitä täyttämätön kumppani kerta kaikkiaan kelpaa, vaikka ehdot muiden mielestä tuntuisivat kuinka omituisilta tahansa.

Kuitenkin ehtojen asettaja tekee lähinnä haittaa itselleen, jos hän laittaa johonkin ilmoitukseen vaatimuksen, jonka kirjaimellisella toteutumisella ei voi mitenkään olla merkitystä tai jonka täyttymistä hän ei edes pysty toteamaan. Tällöin hän tulee suotta karsineeksi ulkopuolelle ison joukon mahdollisia kumppaniehdokkaita vain siksi, että he ovat jonkin mitättömän yksityiskohdan osalta "vajavaisia". Otetaan pituusvaatimus esimerkiksi. Jos ilmoituksessa lukee 180 cm, niin kukaan 179-senttinen ei siihen vastaa. Ei taatiusti, sillä kyllä se 180 otetaan kirjaimellisesti. Mutta: kuka muka pystyy edes havaitsemaan luonnossa yhden sentin pituuseron? Miksi pituusvaatimus on silti aina kirjoitettava sentin tarkkuudella?

Akateemisuus: jos ihminen itse on oikeasti sivistynyt (ei aina synonyymi akateemisen kanssa), saattaa hän haluta vierelleen ihmisen, joka ymmärtää hänen harrastuneisuuttaan ja innostustaan. Akateemisuusvaatimukseen saattaa tosin sisältyä runsaasti ennakkoluuloja vähemmän koulutettuja kohtaan. Olen kuullut monien pelkästään lukion käyneiden tyttöjen sanovan, etteivät he ehkä viitisisi tapailla ammattikoulun käynyttä, koska amikset eivät ole sivistyneitä. Samaa sanotaan silti, vaikka jotkut näistä tytöistä ovat itsekin menneet ammattikouluun lukion jälkeen!

Tarkat vaatimukset kulttuurin suhteen: joillekin nämä asiat voivat merkitä paljonkin. Jos ihminen on rakentanut identiteettinsä jonkun alakulttuurin mukaisesti, hän luultavasti tietää, mitä haluaa. Ehkä tässä on ajatuksena se, että musiikkimaku kertoo jotain persoonasta.

No on noita idioottimaisia vaatimuksia miehilläkin.

- Pituus. Useimmat miehet eivät ottaisi itseään päätä pidempää naista, varsinkaan jos tämä on roteva.

- Ikä. Kuulostaako kaava "-20 vuotta 7vuotta" tutulta?

- Paino ja vartalonmuoto. Laiha pitäisi olla. Ja kapeaharteinen. Yli 50 kg on ilmeisesti liikaa, pituudesta huolimatta. Näkyviä lihaksia ei saa olla, eikä nainen saa olla miestä vahvempi. Menee se fyysinen ylivoima, nääs. Kädenvääntö on hyvä testi. Miehen ihannevartalo saavutetaan laihduttamalla, ei kuntoilemalla.

"Jostain perusteettomasta mutta hyvin lujassa istuvasta mielikuvasta kai tuossa pituudessa on kyse, ennemmin sosiaalisesta konstruktiosta kuin mistään biologiastakaan."

Mitä tekemistä laihuudella on biologian kanssa?

"Kuvitteleeko joku todella, että tuollaisilla voisi olla mitään merkitystä minkään suhteen?"

Tästä olen samaa mieltä.

Akateemisuutta en ole koskaan kuullut kenenkään vaativan. Ehkä en liiku oikeassa seurassa.

itse olen 185cm ja sinkku. Hyvännäköinen ja sinkku. Kiva persoona ja sinkku.

Että ei se aina siihen katso.

Ehkä itsekin pitää oottaa vielä se 5v, ennenkuin saa noin 20v tyttöystävän. Nyt ikää siis ~25v

Pituus: Ei merkitse mitään, jos on ihastunut. Itse harvemmin tykästyn yli 175-senttisiin miehiin, ja itselläni on pituutta 173 cm. Itse asiassa tykkään, jos mies on vähän minua lyhyempi tai samanmittainen.

Ikä: Joo, valitettavasti vanhemmat miehet jostain syystä tuntuvat viehättävän enemmän. Kai heistä kuvittelee löytävänsä turvallisuutta enemmän kuin nuoremmista miehistä. Tähän nyt kuitenkin sanottakoon, etten ole koskaan parisuhteessa ollut, joten ei voi tietää, minkä ikäisen kanssa mahdollisesti päädyn yksiin joskus hamassa tulevaisuudessa - jos päädyn. Sitä paitsi mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä kypsempiä alkavat olla suunnilleen itsenikin ikäiset miehet. Henkisesti kakaroita nyt löytyy joka ikäluokasta.

Akateemisuus: Vielä muutama vuosi sitten kuvittelin, että akateemisuus on ainoa tae edes jonkinlaisesta älyllisestä elämästä, vaikkei kovin varma sekään. Yliopistomaailmassa parisen vuotta pyörittyäni havaitsin kuitenkin, että suuri (ei siis ehkä kuitenkaan suurin) osa näistä akateemikoista on itsekeskeisiä ja jäykkiä besserwissereitä, jotka ovat suoraan sanottuna raivostuttavia. Pärjäsin opinnoissani erittäin hyvin, mutta vittuunnuin ja masennuin niihin ihmisiin niin, että vaihdoin ihan tavalliseen amikseen, missä kaikki ovat paljon ihmisläheisempiä. Välillä tunnen olevani vähän outo lintu, kun joissain asioissa yleistietoa on enemmän kuin muilla, mutta en kuitenkaan koe olevani tyhmien ihmisten seurassa. Asia sitä paitsi voi selittyä myös sillä, että olen ryhmässäni vanhimmasta päästä, enkä itsekään nuorimpien luokkalaisteni ikäisenä tiennyt asioista yhtä paljon kuin nykyisin. Anyroad, akateemisuutta paljon tärkeämpänä asiana ihmisissä pidän ylipäätään sitä, että on asioista kiinnostunut, ottaa niistä selvän ja on valmis oppimaan uutta.

Kulttuurijutut: Jos ihmiselle musiikki on koko elämä ja jos sen mukaan elää, viettää aikaansa, pukeutuu jne. niin kyllä se vaikuttaa. Minä en ainakaan jaksaisi kuunnella, jos toinen jatkuvasti jauhaa lempimusiikistaan, mikäli se on sellaista, josta itse en tykkää. Ja toisaalta taas on vähän ikävää, jos toinen ei voi sietää minun mielimusiikkiani ja jos en voi joskus olla avoimesti innostunut siitä tai kuunnella hänen kuulleen. Toisin sanoen mikäli toisen kulttuurilliset (tai vaikka uskonnolliset) mieltymykset tai taipumukset poikkeavat merkittävästi omistani ja mikäli ne ovat tälle vieläpä erittäin tärkeitä asioita, tuntuisi vaikealta lähteä sellaisen mukaan kovin täysipainoisesti. Jos ne taas ovat erilaisia mutta eivät kovin tärkeitä, eivät ne tunnu esteiltä.

Mutta kas kummaa, kun en itse ole sopinut miesten vaateisiin. Olen liian pitkä, sillä ne lyhyet miehet haluavat pönkittää miehistä itsetuntoaan etsimällä kainaloonsa 140-senttisiä kiitiäisiä (ja sellaisiahan ne pitemmätkin miehet tuntuvat lähinnä etsivän). Ja jos en ole liian pitkä, olen liian tukeva/roteva, joten edes normaalipainon kriteerit eivät ihan täyty laihuudesta nyt puhumattakaan. Lisäksi olen enemmän harteikas ja vähemmän perseikäs. Persoonasta on vaikeaa sanoa, mutta ilmeisesti en ole riittävän ulospäinsuuntautunut höynä tai riittävän stereotyyppisesti naisellinen. Ja väitän liikaa vastaan. Akateemisuudestani tai sen puutteesta ei kukaan ole kyllä koskaan sanonut juuta eikä jaata.