Maailmassa on yksi olento, joka ei kuole koskaan. Se on eräs meduusalaji. Kun meduusa vanhenee, se kykenee muuttamaan solutyyppiään toisenlaiseksi, sellaiseksi, mikä sillä oli elämänsä alkuvaiheessa. Se voi siis nuorentaa itsensä ja palata varhaisimpaan vaiheeseensa ja aloittaa elämänsä alusta. Loputtomasti. Kun tiede joskus on tarpeeksi selvittänyt tätä mekanismia, voidaan sen synnyttävät tekijät liittää ihmisalkion perimään ja ihmisestäkin tulee kuolematon.
http://green.yahoo.com/blog/guest_bloggers/26/the-world-s-only-immortal-animal.html
http://green.yahoo.com/blog/guest_bloggers/26/the-world-s-only-immortal-animal.html
Vastaukset 14
Vanhimmat
Suomeksi samaisesta polyyppieläimestä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turritopsis_nutricula
Kyseinen eläin voi kyllä kuolla jos tulee tapaturma, mutta muuten se on kuolematon.
Kun ihminen kehittää jatkuvan tietoisuuden niin ihminen huomaa olevansa kuolematon vaikka keho vaihtuisikin välillä. Nykyään tuppaa olemaan niin, että tietoisuus välillä sammahtaa ja syttyy uudelleen. Tämän vuoksi keskimäärin ottaen muistamme vain lyhyeltä ajanjaksolta.
tuo Turri.
Niinpä, mikä on ihmisen aito ja oikea identitetti tässä suhteessa?
Faktaa on se että kuolemme lajina hieman liiankin hitaasti, sillä sen lisäksi että nopea [ja innokas;)] lisääntymisemme johtaa ylikansoittumiseen ja sen myötä vakavaan uhkaan koko luomakuntaa ajatellen, aivan sama tilanne nousee esiin sen kautta että ihmiset elävät pidempään.
Onko ihminen "aikuisikänsä identiteeetissä" elämän pituuden suhteen, vai viittaavatko ikuisen elämän assosiaatiot lajina sellaiseen todellisuuteen jossa maapallo ja ihmisen psyyke kestäisi lajin ikuista nuoruutta?
Ihmislajin Ikuisen elämän toive on mielestäni kehittymätöntä korvike-ajattelua johon on monia eri syitä, joista vakavimmista "oireista muutamat paranevat" yleensä lajin sisällä elämän'kokemuksen ja ikääntymisen myötä.
...ainakin vaihdan mieluummin tästä kehosta seuraavaan kuin että eläisin loputtomiin tällaisena. :) Ja meduusat on ihan ahterista: ne perkeleet polttavat ja pahasti. Nim. kokemusta on ja siitä seurannut jelly fish -fobia. :D
Mutta ihan mielenkiintoinen juttu sinänsä. Vaikkakin heti heräsi kysymys, että jos tuo jonain päivänä toteutuu eli ihmisistä tehdään kuolemattomia (elleivät sitten vain tapaturmaisesti kuole) niin sittenhän koko ihmiskunta tulisi steriloida, jotta ei syntyisi enempää ihmisiä. Tosin vähän näyttäisi siltä, ettei maapallo jaksa kantaa meitä siihen pisteeseen, että ihmisestä saataisiin kuolematon. Todennäköisesti ei siis syytä huoleen.
Kantasolut ja syöpäsolut ovat myös biologisesti kuolemattomia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kantasolu
!!!
Kaikki lihallinen kuolee joskus.
Kuolemattomuus on loppujen lopuksi hirveä kohtalo. En ihmisenä haluaisi olla kuolematon.
kyllä
kirjoitus vastaus
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room 8:20,21
Kyllä se tulle tiesäpäänän sekin meduusalaji. Onhanne pitempi ikäisiä kuin ihminen.
Ruumis uusiutuu ja yksilöitynyt henki jatkaa vahvistumista. Siinä kaikki, kunnes palaamme Jumalan yhteyteen.
ruumis on kuin kulunut vaate joka omistaja heittää lopulta pois.
olisi kyllä rasittavaa olla loputtomasti tässä samassa kropassa. esim. vaikka miljoona vuotta ja aina aloittaa tää kärsiminen alusta täällä maapallo läävässä.huoh.
Ruumis on meille tällähetkellä välttämätön paha,ilman emme tule toimeen,mutta ehkä joskus tulevaisuudessa, kun evoluutio on päässyt loppusuoralle meitä muokatessaan,alamme olla lähellä kuolemattomuutta, mikäli emme ennen sitä huku omaan p.skaamme.
Ruumis on kaikille välttämätön....kaikille elollisille?
Ei ensinkään paha, koska tämä mahdollistaa kokemuksien kautta tietoisuuden noston.
Ns. 'elämä' on verhoutunut maallisiin puitteisiin(fyysisyys)...tästä asetelmasta meidän tulisi tiedostaa ja ymmärtää?