Epävarmat naiset

olen samaa mieltä. Mutta on myös olemassa ihmisiä, joille ei vaan ruoka maita ja ne on silti älyttömän ihania ihmisiä. Normaalipaino on ihannepaino, hieman kiinteämmässä muodossa tietysti. Olen olllut laiha ja pyylevä ja nyt vasta hokannut, että haluan liikkua kunnon vuoksi, en ulkonäön. Ja herkkuja saa syödä kohtuudella :D Ihan sama mitä muut arvostelee mun ulkonäöstä. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.

Ehei! Ei kaikki hoikat naiset ole epävarmoja!! Ja korvillesi saat, jos menet niin naisille sanomaan ;)) . . . Se siitä epävarmuudesta ;D

En kauhean tarkkaan jaksanut lukea kirjoitustasi, mutta olen itse ainakin itsevarma ja hoikka.

Stressaan jonkin verran syömisiäni ja nytkin yritän "laihduttaa" 3-4 kiloa pois. En siksi ettäkö pitäisin itseäni lihavana vaan siksi että painoin viime syksynä noin 4 kiloa vähemmän kuin nyt ja en mahdu kaikkiin farkkuihini. En aio alkaa sille linjalle että aina kun lihoaa niin ostaa uudet vaatteet.

Nautin syömisestä tosi paljon ja pyrin syömään vähemmän herkkuja ja enemmän terveellistä ruokaa - toki herkuttelen välillä paljonkin koska en halua että elämästäni tulee kauheata orjuutta.

Samaa mieltä paljolti niin kauan kun se ylipaino pysyy kohtuuden rajoissa on lupsakka olo, jaksaa liikkua ja elää täysillä eikä sairaudet pukkaa. Jos alkaa tuolit hajota alta ja vaappumaan kuin ankka niin naamassa ei paljoa enää näy iloa vain irvistys. Samoin jos laihduttaminen menee älyttömään kyttäämiseen ja kieltää itseltään kaiken niin ei sellaisen ihmisen seurassa kukaan viihdy. Ääri lihavuus ja ääri laihuus on ihan sama ongelma. Ikääntyessä on hyväkin olla hieman pyöreämmässä kropassa ettei ala näyttämään kuivan kesän nälkiintyneeltä oravalta. Jos kaatukin on hyvä olla pehmikettä luiden päällä ettei ne joka kolauksesta hajoa. Naamasta sen näkee onko sinut kroppansa kanssa, oli sitten normi tai vähän pullevampi eikä silloin tarvitse nimitellä ja osoitella muita ongelmista kärsiviä ihmisiä.

sen seksikkäämpää kuin että nainen syö kuin rekkamies mutta kuitenkin vain lievästi ylipainoinen. Ei nirsoile ruoan suhteen mutta pitää kuitenkin jonkinlaista kontrollia.
Tällaisille naisille on omanlaisensa puolisot olemassa.
Harvalle saatavana.
Tuskin ylläoleva nainen itselleen jotain mallipojua etsiikään vaan kaltaistansa nautiskelijaa. Kaikkea nautintoa kohtuudella.

Ulkonäkö vaatimuksia asettaa itsen lisäksi media.lehdet ,tv..jne. Itselläkin on sitä vatsaa kyllä pikkusen..no liikaa kuitenkin ja kyllä se vaivaa.. Olisipa kaikki kaltaisiasi..ehkä me naisetkin sitten olisimme tyytyväisempiä itseemme.Mutta puhun kyllä muustakin kuin ruoasta ja laihduttamista vihaan...Sanana.. terveellisesti tykkään syödä.Ja salilla käyn 3-4 krt viikko..
Mutta kiitos kivasta kannanotosta.

Naisena mun kokemus on että sekä lihavissa että hoikisssa on epävarmoja ihmisiä yhtälailla.
En tosiaan uskoa että kaikki hoikat naiset puhuvat vain kiloistaan, hölynpölyä!
Omat laihat kaverini eivät tuskaile kiloja saati puhu toisten kiloista vaan ihan muista asioista.
Itse olen kokenut molemmat olomuodot itse.
Eräät lihavat naiset (eivät kaikki) tulee tosi epävarmoiksi ja kateellisiksi jos joku onnistuu laihduttamaan tai on hoikka.
Sanotaan usein että lihavia ihmisiä ei saisi moittia lihavuudesta, mutta enemmän minua on lihavat naiset loukanneet kun olen ollut hoikka. Mulle on sanottu suoraan mm. että: "Kohta katkeat keskeltä" (Ei tulis mieleenkään sanoo läskille et kohta varmaan räjähdät keskeltä!)
"tykkäisin että oisit pyöreämpi" "miehet tykkää kun on enemmän muotoja" jne.
Kun olin lihava ,mulle ei yksikään hoikempi nainen tullut sanomaan mitään mun kiloista.

Joidenkin huonoa itsetuntoa nostaa kun saa mollata toisten läskejä tai pienempiä muotoja.
Tällasta se on ja tulee olemaan tässä maailmassa... Tässä on myös kyse siitä että pienestä pitäen tytöt on tottuneet kuulemaan kun oma äiti ystävineen on puhunut kiloista, siitä on tullut sellanen tapa kuin jostain säästä puhuminen. Näin mittaillaan toisiamme arvostellen oman itsetunnon kohotukseksi.
Päivitetään omaa ja toisten asemaa ikuisten laihduttajien vuoristoradalla.
Samalla naistenlehdet ja tv suoltaa meille tätä jatkuvaa painontarkkailuasiaa niin pakostikin sieltä tarttuu se et alkaa huomioida toistenkin kiloja.
Meillä töissä on nyt sekä lihavia että laihoja ja painosta puhutaan melkein joka päivä, mutta huumorilla ketään mollaamatta.

Minulla oli kerran tuollainen työkaveri. Rouskutti lounaaksi porkkanan, omenan ja ruissämpylän ilman lisukkeita. Sen jälkeen hän valitti pömppömahaansa. Liikeillallisilla tämä tilasi yrttiteetä, vesilasin ja salaatin ilman kastiketta ja ilman valkosipulia ja ilman mitään missä voisi olla kaloreita.

Hän ei tarkkaillut vain omaa painoaa vaan myös toisten. Kun kuukautisturvotukseni (2kg nestettä) laski, niin hän hyökkäsi heti haukkana utelemaan olenko laihdutuskuurilla.

Hän tuli yllättäen raskaaksi ja jäi komplikaatioiden vuoksi heti alkuviikkoina sairaslomalle. Soitin hänelle huolissani ja kyselin kuulumisia. "Takamus on tainnut jo vähän levetä" hän raportoi.

Sori mutta läski ei kelpaa.

Torttu ei maistu sitten kun tulee vain nälkä toista katsellessa vaikka tarkoitus olisi naida.

On minulla hoikka ystävä, joka ei koskaan puhu kiloistaan. Mutta hän onkin niitä naisia, jotka syö kuin mies, liikkuu autolla ja hukuttautuu työhön (oma firma) eikä liho.
Mutta sitten minulla on sisko, pieni ja laiha, jonka elämä pyörii itsensä ympärillä. -En ole tänään syönyt kuin yhden hapankorpun, omenan, salaattia ja kahvia.- on hänen kulunut lauseensa. Ketä kiinnostaa? Jahän kyttää muiden läskejä ja minullekkin punapäälle ja muodokkaalle siskolleen sanoi, että näki unta, kuinkä hänen miehensä petti jonkun punapää pullukan kanssa häntä, että hyi saatana!
Mutta, hänen ongelmansa juontaa ekasta juppi poikaystävästään, joka laitteli hänelle ihannenaisen ominaisuudet ja siinä hän nyt koittaa pysytellä. Ikää 42v. kolme lasta. pituus 165cm. ja paino 46kg.
A-rinnoista ei ole jäljellä kuin rippeet, roikkuvat pussit.
Tässä on varmaan mukana geeni paholainen, stressi, ihan väärä ruokavalio ja raskas... siis miehinen ulko työ.

Minä en kadehdi häntä. Pahaa tekee. Mutta kuten liika lihavat, myös tosi hoikat saattaa loukkaantua, kun niille meneehuomauttelemaan painosta. Jos oikeesti sanoisin hänelle, että pari kiloa tekisi hänelle hyvää, niin kuulisin vuoden, miten fiilifydraatti dietti olisi minulle hyväksi ja jos en söisi kun porkkanaa, niin jo kaunistuisin.

Mutta minä olen kaunis. Kurvikas ja kiinteä... jumppaan joka päivä, vaikka painoa onkin ja ylimääräistä lantion päällä, mutta vatsatanssia harrastavana pidän itsestäni juuri näin. Olenhan jo 40v. ja neljän lapsen äiti.

Mutta bointtini on, että taidamme kaikki naiset olla epävarmoja vartaloittemme suhteen. Ei ole laihaa, normaalia, tai lihavaa naista, joka ei jotain vartalostaan muuttaisi.
Nämä palstat vielä ruokkii sitä epävarmuutta. Ja kun suurin osa näistä kirjoittajista vielä on naisia, jotka haukkuvat itseään erillaista vartalotyyppiä.
Mies puhuu ihannenaisesta enimmäkseen eri sanoin.
Joko vuosien kokemuksella luonteesta, tai nuorena miehenä linkittämällä kauniita kuvia uhkeista, kuvankäsittelyohjelmalla muokatuista naisista.

Olipa harvinaisen typerä aloitus. Vaikka sanotkin, että tämä ei koske kaikkia hoikkia naisia, niin on kirjoituksesi kuitenkin jokseenkin yleistävä. Mitäs, kun mulle maittaa sekä ruoka että juoma, olen hoikka, olen normaali-itsetuntoinen, siis melkolailla tyytyväinen itseeni mutten korostetun, vikojakin löytyy, en laihduttele mutten kyllä yritä itseäni lihottaakaan, ja mulle olisi kertakaikkinen kauhistus yrittää pokailla jotain HIKISIÄ UKKOMIEHIÄ, olenko mä nyt ihan täys feikki sitten? Ihan sama kuin mä kirjoittaisin, että vaaleatukkaiset miehet ovat yksinkertaisia, mutta ei se kuitenkaan koske ehkä kaikkia vaaleatukkaisia miehiä, suurinta osaa vaan. Muutenkin nyt kyllä tästä hoikkuudesta on tehty joku aivan tarpeettoman erikoinen juttu, katsokaas kun joillekin meistä se on ihan luonnollista, ei se ole mikään saavutus tai päämäärä sinänsä monellekaan hoikalle ihmiselle, eikä varsinkaan mikään luonteenpiirre. En koe, että hoikkuus olisi se juttu, joka määrittää ihmisen olemuksen ja käyttäytymisen ja luonteen. Voisiko olla peräti niin, että kaikenkokoisista ihmisistä löytyy kaikenluontoisia ihmisiä?

Enpä ole koskaan ennen ajatellut asiaa, mut ton luettuani rupesin miettimään vuosien varrella vastaan tulleita naisia, ja kyllä voisin allekirjoittaa ton, että hyvin hoikat ovat kaikista epävarmimpia ulkonäöstään ja viehättävyydestään. Toisaalta, voihan kyse olla siitä, että he ymmärtävät olevansa LIIAN hoikkia....

1070-80-luvuilla kaikki oli hoikkia tai normaalipainoisia. Ei juuri ollut lihavia.

En siksi ymmärrä aloitustasi. Miksi hoikka olisi epävarma ja lihava itsevarma. Aloituksesi on pinnallinen pohjimmiltaan. Näet lihavistakin vain pinnan, eli näennäisen lupsakkuuden. Moni lihava voi sisimmissään kärsiä ylipainosta, mutta ei voi/saa sitä näyttää.

Elämän ja ihminen on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä viestistäsi voi lukea. Tarkastelet asioita vain ihmisen ulkoisen olemuksen perusteella, vaikka ongelmat olisivat ihan muualla. Oletan, että olet hyvin nuori ihminen, jolta puuttuu elämänkokemus.

Mua ainakin v*tuttaa tuollainen ihmisten jatkuva luokitteleminen! Jos on laiha on sitten muka varmasti sellainen ja tällainen jne. Ihmiset on erilaisia. Hyväksyttäisiin toinen toisemme. Mä hyväksyn ihmiset sellaisinaan... Siis jos mut hyväksytään myöskin. :)

Itse olen ns. mallimittainen ja ketkä mua on eniten haukkunu: LYHYET JA PYYLEVÄT NAISET! Tuntuu häiritsevän kun on hoikka ja pituutta 20cm enemmän kuin näillä pullukoilla ja kauniit, pitkät raajat. Heidän lempikommenttinsa: "Pyöreä on kaunista" kertonee jotain ajatusmaailmasta.

Itse en ole IRL kommentoinut yhdenkään naisen ulkonäköä, en kehunut itseäni tai ulkonäköäni.

Summa summarum:

Lihavuuteen liittyy vahvasti kateus ja heikko itsetunto!!!!!

On epävarma itsestään. Miksi muuten olisitte täällä kirjoittamassa oman vartalonne puolesta? Pönkitätte itsetuntoanne ja ylistätte omaa vartaloanne. Uskallan jopa väittää, että tämän palstan kaikki kirjoittajat ovat naisia. (ainakin suurin osa)

Tunnen paljon miehiä ja me miehet oikeesti puhutaan naisista. Kaikista mallivartalo on ruma. Jos itse omistat sellaisen, tee sille jotain. Älä esitä keskitysleirin Juutalaisen kaltaista naista. Ole normaali hoikka, älä laiha.

Lindex mainos tulee talkkarista. On tytöillä tissit, mutta muuta kaunista niissä ei sitten ole. Kasvotkin muistuttaa pääkalloa.

Naapurissani asuu laiha mies, jolla on todella laihat jalat. Naiset nauraa sille. Onko siis kummallista, jos miehet nauraa liian laihoille naisille.
Itse en ole nauranut, mutta en tykkää, että naiset imee malli maailmaa itseensä ja haluaa näyttää samalta, kuin ne nälkintyneet mallitytöt.
Jos te iskette laihuudellanne miehiä, niin millaisia miehiä oikein saattekaan? Tuskin kovin fiksuja.

Ei toki voi yleistää, mutta aloittajan jutussa on pointtia. Olen itsekin törmännyt samantyyppisiin ilmiöihin.

Olen myös kaveripiirissäni huomannut hassun jutun: ylänormaalit ja pyöreät naiset eivät pihtaile. Tämän olen siis huomannut laajassa kaveripiirissäni, joten en voi tehdä mitään yleistystä. Ne, jotka pihtailevat, ovat laihoja ja hoikkia. On toki muutama hoikka, jotka eivät pihtaa, mutta kaikki pihtarit ovat nimenomaan laihemmasta päästä.