Mitä on oikea rakkaus?

Joo ja asiaa ei yhtään auta se, että mies on siirtynyt elämässään eteenpäin täysin kylmästi, aivan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. Satuttaa niin paljon se, että hän murskaa koko elämäni ja minä en kyennyt jättämään häneen minkäänlaista jälkeä, kipua, tai kaipausta,vaikka olin hänen elämässään ja hellästi ja pyytettömästi häntä rakastin. Lisäksi kaikki lähimmät ystäväni, joiden kanssa vietän vapaa-aikaani, elävät onnellisessa parisuhteessa eivätkä siis voi ymmärtää. Tämä on niin epäreilua. Miksi juuri minä? Tunnen itseni jotenkin vialliseksi,mitättömäksi,vääräksi tähän maailmaan.

Siihen vastasinkin jo, mitä rakkaus mielestäni on. Seuraavaksi vastaan kysymykseen, voiko se vaih haihtua pois. Ei, ei minun mielestäni voi. Rakkaus on niin vahva tunneside, ettei se voi huomaamatta kadota, mutta se on myös päätös, päätös haluta rakastaa toista ja olla hänen kanssaan. Ja koska kumpikin ovat avoimia toisilleen rakastaessaan, toinen kertoisi toiselle heti, jos hänestä tuntuu että jokin suhteessa on vialla. Oli se sitten siitä, että toisessa on alkanut ilmeentyä piirteitä, joista ei pidä, siitä, että toinen antaa liian vähän aikaa itselleen tai siitä, että joku muu on alkanut kiinnostaa. Kaikki kerrotaan, kaikki jaetaan ja kaikki kuunnellaan ja ymmärretään. Siksi tällaista yllätystä ei voi tapahtua.

Rakastuminen ja ihastuminen sekoitetaan niin helposti nykyään toisiinsa, sillä kaikki puhuvat mielummin että "rakastavat", kuin että "ovat ihastuneet". Siksi rakkaus on hyvin aliarvioitu sana. Toiselle sanotaan että rakastetaan, vaikka se olisin täysin tunneperäistä. Rakkaus on nimittäin hyvinkin järkiperäistä myös. Se on myöskin täysi ymmärrys siitä, miksi haluaa viettää vähintään loppuelämänsä toisen kanssa, sen lisäksi että toisen kanssa oleminen tuntuu ihanalta. Mielestäni se ei ole rakkautta, jos se ei ole ikuista.

Teidän suhdetta vaivasi avoimuuden puute, niin se yleensä tekee. En ymmärrä, mistä on tullut käsitys, että ihmiset voivat kuvitella olevansa rakastettuja ja rakastavansa, jos on asoita, mistä toiselle ei voi kertoa. Mikäli kaikkea ei jaeta toisen kanssa, tulee väkisinkin jotain hiertymiä omassa päässään ja niistä koituu suuria. Toisaalta, en ole varma, olisiko suhteenne pelastunut avoimuudellakaan, jos se noin törkeästi keskeytettiin, mutta se olisi ainakin pehmentänyt laskua ja helpottanut oloa.

Uskon, että hän luuli rakastavansa sinua, vaikka hän oli ihastunut. Virhe, jonka lähes kaikki meistä jossakin vaiheessa tekevät, koska rakkautta pidetään nin arkipäiväisenä ja pienenä juttuna. Kun ihastuminen hiipui, hiipui häneltä myös halu jaksaa olla yhdessä. Sinänsä ihan ookoo asia, mutta kamalasti toteutettu. Ensinnäkin, mikäli ei oikeasti rakasta toista, ei pitäisi väittää niin. Toiseksi, jos kaikki ei ole hyvin, ei saa valehdella. Mitä se ketään hyödyttää. Kolmanneksi, todella epäempaattisesti tehty, jos toisen jättää tuosta vain ilman kunnollisia perusteluja ja pehmeää laskemista. Vaikuttaa aika törkeältä ja epäempaattiselta tunteiden ohjailtavissa olevalta ihmiseltä, normaalilta suomalaiselta siis, tai ainakin siltä millaiseksi meitä kotona ja kaveripiireissä kasvatetaan. Yläasteen terveystiedon kirjoista löytyy ihan hyviä vinkkejä keskustelemiseen ja asioiden esittämiseen, vaikka ovatkin kovin teoreettisessa muodossa.

On tietenkin mahdollista, että parisi oli jokin hyväksikäyttäjä, mutta sellaiset ovat onneksi kuitenkin melko harvinaisia eivätkä he nyt puolta vuotta varmaankaan yhteen ihmiseen käyttäisi. En ole varma, en ole jutellut yhdenkään kanssa...

Ja koska hän ei loppujen lopuksi ollut se ihminen joksi häntä luulit, se ei ollut rakkautta. Et voi rakastua ihmiseen, ennen kuin tunnet hänet täydellisesti. Rakkaus on vain niin älytön määrä välittämistä, ettei se voi tulla ilman.. sitä mitä selitin edellisessä viestissäni. En kuitenkaan vähättele tunteita, sillä ne todella tuntuvat. Niin niiden kuuluukin. Sellaisia ne ovat. Uskoisin, että sinä pidit häntä jollakin tasolla myös kaverina tai ystävänäkin, sillä jäit kaipaamaan häntä sen verran pahasti. Enkä osaa sanoa, miten paljon ihastumista siinä oli mukana, nämä asiat joudut käymään itse läpi.

UC kirjoitti:

Siihen vastasinkin jo, mitä rakkaus mielestäni on. Seuraavaksi vastaan kysymykseen, voiko se vaih haihtua pois. Ei, ei minun mielestäni voi. Rakkaus on niin vahva tunneside, ettei se voi huomaamatta kadota, mutta se on myös päätös, päätös haluta rakastaa toista ja olla hänen kanssaan. Ja koska kumpikin ovat avoimia toisilleen rakastaessaan, toinen kertoisi toiselle heti, jos hänestä tuntuu että jokin suhteessa on vialla. Oli se sitten siitä, että toisessa on alkanut ilmeentyä piirteitä, joista ei pidä, siitä, että toinen antaa liian vähän aikaa itselleen tai siitä, että joku muu on alkanut kiinnostaa. Kaikki kerrotaan, kaikki jaetaan ja kaikki kuunnellaan ja ymmärretään. Siksi tällaista yllätystä ei voi tapahtua.

Rakastuminen ja ihastuminen sekoitetaan niin helposti nykyään toisiinsa, sillä kaikki puhuvat mielummin että "rakastavat", kuin että "ovat ihastuneet". Siksi rakkaus on hyvin aliarvioitu sana. Toiselle sanotaan että rakastetaan, vaikka se olisin täysin tunneperäistä. Rakkaus on nimittäin hyvinkin järkiperäistä myös. Se on myöskin täysi ymmärrys siitä, miksi haluaa viettää vähintään loppuelämänsä toisen kanssa, sen lisäksi että toisen kanssa oleminen tuntuu ihanalta. Mielestäni se ei ole rakkautta, jos se ei ole ikuista.

Teidän suhdetta vaivasi avoimuuden puute, niin se yleensä tekee. En ymmärrä, mistä on tullut käsitys, että ihmiset voivat kuvitella olevansa rakastettuja ja rakastavansa, jos on asoita, mistä toiselle ei voi kertoa. Mikäli kaikkea ei jaeta toisen kanssa, tulee väkisinkin jotain hiertymiä omassa päässään ja niistä koituu suuria. Toisaalta, en ole varma, olisiko suhteenne pelastunut avoimuudellakaan, jos se noin törkeästi keskeytettiin, mutta se olisi ainakin pehmentänyt laskua ja helpottanut oloa.

Uskon, että hän luuli rakastavansa sinua, vaikka hän oli ihastunut. Virhe, jonka lähes kaikki meistä jossakin vaiheessa tekevät, koska rakkautta pidetään nin arkipäiväisenä ja pienenä juttuna. Kun ihastuminen hiipui, hiipui häneltä myös halu jaksaa olla yhdessä. Sinänsä ihan ookoo asia, mutta kamalasti toteutettu. Ensinnäkin, mikäli ei oikeasti rakasta toista, ei pitäisi väittää niin. Toiseksi, jos kaikki ei ole hyvin, ei saa valehdella. Mitä se ketään hyödyttää. Kolmanneksi, todella epäempaattisesti tehty, jos toisen jättää tuosta vain ilman kunnollisia perusteluja ja pehmeää laskemista. Vaikuttaa aika törkeältä ja epäempaattiselta tunteiden ohjailtavissa olevalta ihmiseltä, normaalilta suomalaiselta siis, tai ainakin siltä millaiseksi meitä kotona ja kaveripiireissä kasvatetaan. Yläasteen terveystiedon kirjoista löytyy ihan hyviä vinkkejä keskustelemiseen ja asioiden esittämiseen, vaikka ovatkin kovin teoreettisessa muodossa.

On tietenkin mahdollista, että parisi oli jokin hyväksikäyttäjä, mutta sellaiset ovat onneksi kuitenkin melko harvinaisia eivätkä he nyt puolta vuotta varmaankaan yhteen ihmiseen käyttäisi. En ole varma, en ole jutellut yhdenkään kanssa...

Ja koska hän ei loppujen lopuksi ollut se ihminen joksi häntä luulit, se ei ollut rakkautta. Et voi rakastua ihmiseen, ennen kuin tunnet hänet täydellisesti. Rakkaus on vain niin älytön määrä välittämistä, ettei se voi tulla ilman.. sitä mitä selitin edellisessä viestissäni. En kuitenkaan vähättele tunteita, sillä ne todella tuntuvat. Niin niiden kuuluukin. Sellaisia ne ovat. Uskoisin, että sinä pidit häntä jollakin tasolla myös kaverina tai ystävänäkin, sillä jäit kaipaamaan häntä sen verran pahasti. Enkä osaa sanoa, miten paljon ihastumista siinä oli mukana, nämä asiat joudut käymään itse läpi.

Lue lisää

Suosittelisin että jatkat elämää siinä hyvässä luottamuksessa, että ihastuminen loppuu ja sitten et varmaankaan jää enää kaipaamaan muuta hänestä, kuin joitain hetkiä ja seuraa. Ja ihastumisia tulee uusia ja niistä tulee mukavia ihmissuhteita, jos ne ovat molemminpuolisia. Jos hän vaikuttaa vielä mukavalta seuralta, voit alkaa hänelle kaveriksi tai ystäväksi. Jos hän ei vaikuta sellaiselta, suosittelen olemaan jossakin tekemisissä silti, sillä käytit häneen kuitenkin puoli vuotta elämästäsi ja kyllä siinä jotain varmaan saitte aikaan. Sitä paitsi sinun on näytettävä hänelle, kuinka tyhmästi teki kun noin jätti sinut helpolla, näytettävä hänelle mistä hän jää paitsi. Mikäli haluat hänet välttämättä takaisin, mitä en varmaankaan suosittele, ottaen huomioon miten suhteellennek kävi, lähde siitä että ystävystyt häneen ensin ja sen jälkeen lähdet vasta syventämään suhdettanne. Ihastuminen on seukkaamista ja himojen toteuttamista varten ja rakkaus lähtee ystävyydestä. Äidin/isän rakkaus taitaa olla vähän eria asia kuitenkin... Mutta on siinäkin kyse välittämisestä eikä ihastumisesta.

Mikäli haluat rakastua, suosittelen että olet avoin ihmisiä kohtaan ja et etsimällä etsi, koska muuten tulee hätiköityä. Ole sosiaalinen ja koita jutustella ihmisten kanssa. Yritä olla ymmärtäväinen ja oppia tuntemaan heitä. Yritä olla avoin ja antaa heidän tutustua sinuun. Kun oikeasti tunnet ihmisen, voit sitten tietää kannattaako hänen kanssaan alkaa millekään vai ei. Keskustelu, jakaminen ja ymmärtäminen ovat hyvin tärkeitä asioita rakastamisessa. Ymmärtämisellä tarkoitan sitä mitä se tarkoittaa, ymmärtämistä. En asioiden tekemistä, vaan sitä, että ymmärtää, miksi toinen toimii, niin kuin toimii. Rakkaussuhde kehittyy hitaasti tai nopeasti, se voi olla hyvin pitkälti kuka vaan joka sinulle sopii toiseksi puoliskoksesi. Mutta sitten kun voit jakaa hänen kanssaan aivan kaikki asiat, mitä ikinä sinulla on päässäsi, eikä sinua haittaisi jos hän näkisi kaikki ajatuksesi ja joka ikisen asian, mitä sinussa on. Sitten kun ymmärrät ja haluat ymmärtää, miksi hän tekee ja sanoo tietyt asiat. Sitten kun sinulla on halu pitää hänet elämässäsi koko sen loppuajan. Sitten kun hän tuntee nämä kaikki asiat samoin myöskin sinusta. Siinä kohti mielestäni voit alkaa käyttää sitä sanaa "rakastaminen" jona minä itse sen näen.

Toivottavasti näistä ajatuksista oli sinulle jotain apua!
Poimi niistä niitä, jotka näet fiksuina poimittavina!
Hyvää jatkoa! ^^

U--U--CCC
U--U--C----
UUU--CCC

UC kirjoitti:

Suosittelisin että jatkat elämää siinä hyvässä luottamuksessa, että ihastuminen loppuu ja sitten et varmaankaan jää enää kaipaamaan muuta hänestä, kuin joitain hetkiä ja seuraa. Ja ihastumisia tulee uusia ja niistä tulee mukavia ihmissuhteita, jos ne ovat molemminpuolisia. Jos hän vaikuttaa vielä mukavalta seuralta, voit alkaa hänelle kaveriksi tai ystäväksi. Jos hän ei vaikuta sellaiselta, suosittelen olemaan jossakin tekemisissä silti, sillä käytit häneen kuitenkin puoli vuotta elämästäsi ja kyllä siinä jotain varmaan saitte aikaan. Sitä paitsi sinun on näytettävä hänelle, kuinka tyhmästi teki kun noin jätti sinut helpolla, näytettävä hänelle mistä hän jää paitsi. Mikäli haluat hänet välttämättä takaisin, mitä en varmaankaan suosittele, ottaen huomioon miten suhteellennek kävi, lähde siitä että ystävystyt häneen ensin ja sen jälkeen lähdet vasta syventämään suhdettanne. Ihastuminen on seukkaamista ja himojen toteuttamista varten ja rakkaus lähtee ystävyydestä. Äidin/isän rakkaus taitaa olla vähän eria asia kuitenkin... Mutta on siinäkin kyse välittämisestä eikä ihastumisesta.

Mikäli haluat rakastua, suosittelen että olet avoin ihmisiä kohtaan ja et etsimällä etsi, koska muuten tulee hätiköityä. Ole sosiaalinen ja koita jutustella ihmisten kanssa. Yritä olla ymmärtäväinen ja oppia tuntemaan heitä. Yritä olla avoin ja antaa heidän tutustua sinuun. Kun oikeasti tunnet ihmisen, voit sitten tietää kannattaako hänen kanssaan alkaa millekään vai ei. Keskustelu, jakaminen ja ymmärtäminen ovat hyvin tärkeitä asioita rakastamisessa. Ymmärtämisellä tarkoitan sitä mitä se tarkoittaa, ymmärtämistä. En asioiden tekemistä, vaan sitä, että ymmärtää, miksi toinen toimii, niin kuin toimii. Rakkaussuhde kehittyy hitaasti tai nopeasti, se voi olla hyvin pitkälti kuka vaan joka sinulle sopii toiseksi puoliskoksesi. Mutta sitten kun voit jakaa hänen kanssaan aivan kaikki asiat, mitä ikinä sinulla on päässäsi, eikä sinua haittaisi jos hän näkisi kaikki ajatuksesi ja joka ikisen asian, mitä sinussa on. Sitten kun ymmärrät ja haluat ymmärtää, miksi hän tekee ja sanoo tietyt asiat. Sitten kun sinulla on halu pitää hänet elämässäsi koko sen loppuajan. Sitten kun hän tuntee nämä kaikki asiat samoin myöskin sinusta. Siinä kohti mielestäni voit alkaa käyttää sitä sanaa "rakastaminen" jona minä itse sen näen.

Toivottavasti näistä ajatuksista oli sinulle jotain apua!
Poimi niistä niitä, jotka näet fiksuina poimittavina!
Hyvää jatkoa! ^^

U--U--CCC
U--U--C----
UUU--CCC

Lue lisää

Kiitos UC aivan valtavasti kun jaksoit kirjoittaa noin pitkän tekstin, se oli todella lohdullinen ja sai todella miettimään asioita uudelta kantilta. Ylipääseminen on ollut vaikeaa, koska olen vain hokenut "mutta kun minä rakastan häntä niin paljon", vaikken todellisuudessa tuntenut koko ihmistä, ei hän suostunut minulle itsestään kovinkaan merkittäviä asioita kertomaan. Tunteeni vain ovat niin valtavat, joten en tiedä, miksi niitä nimittäisin. Tunnen suunnatonta kaipausta,surua,ikävää,kiintymystä ja sydämeni suorastaan huutaa hänen luokseen. En tiedä mitä tuo on, jos ei rakkautta. Ehkäpä kaipasin niin suunnattomasti, että joku rakastaisi minua, että olin valmis hyväksymään itselleni epäedullisenkin suhteen, jotta voisin kuvitella, että minua rakastetaan. Menin vihanpuuskissani jo kerran haukkumaan hänet pystyyn ja sanoin etten halua olla missään tekemisissä, joten en tiedä onko ystävyys tai väleissä oleminen mahdollista ainakaan pitkään aikaan. Enkä muutenkaan kestäisi sitä, minulla on vielä niin valtavasti kipeitä tunteita häntä kohtaan. Pelkään myös, että retkahtaisin häneen uudestaan jos olisimme tekemisissä, hän kun on aivan uskomattoman vetovoimainen, enkä ole komeampaa miestä koskaan tavannut. Vaarallisia nuo komeat miehet.

magicalmysterytour kirjoitti:

Kiitos UC aivan valtavasti kun jaksoit kirjoittaa noin pitkän tekstin, se oli todella lohdullinen ja sai todella miettimään asioita uudelta kantilta. Ylipääseminen on ollut vaikeaa, koska olen vain hokenut "mutta kun minä rakastan häntä niin paljon", vaikken todellisuudessa tuntenut koko ihmistä, ei hän suostunut minulle itsestään kovinkaan merkittäviä asioita kertomaan. Tunteeni vain ovat niin valtavat, joten en tiedä, miksi niitä nimittäisin. Tunnen suunnatonta kaipausta,surua,ikävää,kiintymystä ja sydämeni suorastaan huutaa hänen luokseen. En tiedä mitä tuo on, jos ei rakkautta. Ehkäpä kaipasin niin suunnattomasti, että joku rakastaisi minua, että olin valmis hyväksymään itselleni epäedullisenkin suhteen, jotta voisin kuvitella, että minua rakastetaan. Menin vihanpuuskissani jo kerran haukkumaan hänet pystyyn ja sanoin etten halua olla missään tekemisissä, joten en tiedä onko ystävyys tai väleissä oleminen mahdollista ainakaan pitkään aikaan. Enkä muutenkaan kestäisi sitä, minulla on vielä niin valtavasti kipeitä tunteita häntä kohtaan. Pelkään myös, että retkahtaisin häneen uudestaan jos olisimme tekemisissä, hän kun on aivan uskomattoman vetovoimainen, enkä ole komeampaa miestä koskaan tavannut. Vaarallisia nuo komeat miehet.

Lue lisää

Eipä kestä! Kyllähän tuota tekstiä aamuyöstä syntyy! Toivottavasti se on järkevääkin vielä... Ja erittäin miellyttävää saada kerrankin positiivista palautetta! 8]
Voisimpas suorastaan kommentoida vastaukseesi jotain...

Mielestäni rakkaussuhteessa ei ole vaikea ymmärtää, mikä toisessa viehättää. Hyviä ja välttämättömiä asioita kyseisestä ihmisestä keksii niin älyttömän paljon, että ainoa käsittämätön asia on se, miten niitä voi olla niin paljon, että itsekään niitä ei voi lähellekään tajuta kerralla. En epäile yhtään etteikö teillä olisi ollut ihmissuhde, johon olit panostanut hirveän paljon, jonka tulevaisuutta olit miettinyt välillä optimistisemmin ja välillä pessimistisemmin, ja joka vaikutti melkein kaikkiin osa-alueisiin elämässäsi jollakin tavalla. Tietenkin sellaisen asian katoaminen pyyhkäisee tyhjäksi niin monta erilaista kohtaa elämästä, että tyhjä olohan siitä jää. Luonnollisesti tämän tyhjän olon haluaa saada täyteen mahdollisimman pian, koska se sattuu ja koska nopein tapa on palata tämän ihmisen luokse, jonka puute sen tyhjän olon aiheuttaa. Luonnollisesti sinulla tekee siis mielesti hänen luokseen.

Itse nimittäisin tunteitasi luultavasti kiintymykseksi, kaipuuksi ja tarpeeksi. Tämä olo helpottaa hiljalleen, kun elämässäsi alkaa tämä tyhjä kohta täyttyä jollakin muulla ja teidän suhteenne aikaiset toimintamallit alkavat korvautua uusilla. Tärkeintä on vain saada tilalle mielekästä sisältöä. Sitten, kun arkipäiväiset asiat alkavat taas toimia ilman tätä ihmistä, tämän ihmisen jättämät aukot alkavat umpeutua uusilla toimintamalleilla. Näin väittäisin.

Muista, että kun kaipaat rakkautta, kaipaat välittämistä, luottamusta ja turvallisuudentunnetta, joten kun etsit rakkautta, myös etsit näitä. Ihmisiltä, jolta et näitä saa, et siis luonnollisestikkaan saa rakkautta. Sitä, keneltä näitä saat ja keneltä et, et voi millään nähdä nopeasti. Kyse ei ole helpoista jutuisa missään nimessä. Pitää vaan silmät auki, ennakkoluulot muualla ja antaa itsestään niitä asioita, mitä rakkauden vastaanottamiseen tarvii, niin sillä parantaa mahdollisuuksia melko hyvin. Väittäisin, että tärkeintä on, että tunnette toisenne, ethän sinä muuten osaa sanoa, onko toinen sellaista mitä haet, vaiko ei.

Rakkautta ei kannata siis mielestäni etsiä, mukavia ihmissuhteita kannattaa, se on koko prosessin lähtökohta. Sanotaanko, että mikäli joudut yrittämään parhaasi olla niitä asioita, mitä yritit edellisessä ihmissuhteessasi olla, on jokin pielessä. Jossakin kohti joko pitäisi itse tuntea, että yrittämättäkin tulee annettua aivat tarpeeksi tai toisesta päästä pitäisi tulla viesti, että teet aivan tarpeeksi vähemmälläkin, minun mielestäni. Tietenkin parhaansa pitää yrittää, mutta muista että rakkaussuhteessa oma paha olo tuntuu toiselle suunnilleen samanvahvuisena myös, johtuen omantunnontuskista, auttamisenhalusta tai voimattomuuden ja toivottomuuden tunteesta, joten huolta pitää pitää yhtä lailla teistä molemmista. Ja itsestään jo ihan oman selviytymisenkin kannalta. Sitä paitsi vaikka kuinka yrittäisit pitää kulisseja pystyssä ja teitä yhdessä, siihen ei auta oikeastaan muu kuin luottamus, ymmärrys ja keskusteleminen.

Mikäli haluat olla tämän ihmisen tai jonkun muun hyvännäköisen miehen kanssa tekemisissä, voit ihan hyvin hakea ihmissuhdetta, joka perustuu ihastumiseen ja ulkonäköön. Jos hänen ulkonäkönsä sinua kiinnostaa, voit olla hänen kanssaan ulkonäön takia. Se minun omasta mielestäni ihan okei asia, kunhan toista ei petkuta sen suhteen. Jos se on toisellekin ookoo että ollaan vaan himoja ja mielihaluja tyydyttämässä, niin kuka siinä mitään häviää. Yleisestikin nuorin seurustelusuhteet perustuvat juuri tähän, mutta harvemmin sitä kukaan ikinä myöntää, edes itselleen. Rehellisyyden puute yleensäkin aiheuttaa kamalana ongelmia, oli se sitten itseä tai muita kohtaan. Sanoisin, että mikäli olet itse vielä kärryillä siitä, mitä hakee ihmissuhteelta, niin retkahtaminen on aika epätodennäköistä.

Muista, että rakkaussuhteessa toiselle osapuolelle kerrotaan sekin, jos tekee mieli käydä jollakin tasolla pettämässä häntä, ja toinen osapuoli ymmärtää, vaikkei siitä pitäisikään. Tähän himoon myöntyminen on luultavasti aivan yhtä kova paikka siinä kohti kummallekin. Mutta sitä ei tuomita, koska himoja ja mielihaluja on, eikä niille voi mitään, eikä niille tarvikaan voida. Niistä voi nauttia toteuttamalla niitä, mikäli siitä ei koidu jälkihaittaa kenellekään myöhemmin. Pirtelönhimokin on sallittua, samoin kuin halu lenkkeillä. Mutta jostakin syystä meidän kulttuurissamme jotkin muut eivät. Se joka tuomitsee toiselta haluja, vaatii häntä tappamaan osan itseään. Se ei voi johtaa hyvään pitemmän päälle. Ei pirtelönhimoakaan tarvitse toteuttaa lihomisen takia, mutta silti siitä voi toiselle kertoa.


Taas tuli kirjoitettua aika pitkästi, sitä jotenkin aina innostuu.
Kuitenkin, lykkyä!

UC kirjoitti:

Eipä kestä! Kyllähän tuota tekstiä aamuyöstä syntyy! Toivottavasti se on järkevääkin vielä... Ja erittäin miellyttävää saada kerrankin positiivista palautetta! 8]
Voisimpas suorastaan kommentoida vastaukseesi jotain...

Mielestäni rakkaussuhteessa ei ole vaikea ymmärtää, mikä toisessa viehättää. Hyviä ja välttämättömiä asioita kyseisestä ihmisestä keksii niin älyttömän paljon, että ainoa käsittämätön asia on se, miten niitä voi olla niin paljon, että itsekään niitä ei voi lähellekään tajuta kerralla. En epäile yhtään etteikö teillä olisi ollut ihmissuhde, johon olit panostanut hirveän paljon, jonka tulevaisuutta olit miettinyt välillä optimistisemmin ja välillä pessimistisemmin, ja joka vaikutti melkein kaikkiin osa-alueisiin elämässäsi jollakin tavalla. Tietenkin sellaisen asian katoaminen pyyhkäisee tyhjäksi niin monta erilaista kohtaa elämästä, että tyhjä olohan siitä jää. Luonnollisesti tämän tyhjän olon haluaa saada täyteen mahdollisimman pian, koska se sattuu ja koska nopein tapa on palata tämän ihmisen luokse, jonka puute sen tyhjän olon aiheuttaa. Luonnollisesti sinulla tekee siis mielesti hänen luokseen.

Itse nimittäisin tunteitasi luultavasti kiintymykseksi, kaipuuksi ja tarpeeksi. Tämä olo helpottaa hiljalleen, kun elämässäsi alkaa tämä tyhjä kohta täyttyä jollakin muulla ja teidän suhteenne aikaiset toimintamallit alkavat korvautua uusilla. Tärkeintä on vain saada tilalle mielekästä sisältöä. Sitten, kun arkipäiväiset asiat alkavat taas toimia ilman tätä ihmistä, tämän ihmisen jättämät aukot alkavat umpeutua uusilla toimintamalleilla. Näin väittäisin.

Muista, että kun kaipaat rakkautta, kaipaat välittämistä, luottamusta ja turvallisuudentunnetta, joten kun etsit rakkautta, myös etsit näitä. Ihmisiltä, jolta et näitä saa, et siis luonnollisestikkaan saa rakkautta. Sitä, keneltä näitä saat ja keneltä et, et voi millään nähdä nopeasti. Kyse ei ole helpoista jutuisa missään nimessä. Pitää vaan silmät auki, ennakkoluulot muualla ja antaa itsestään niitä asioita, mitä rakkauden vastaanottamiseen tarvii, niin sillä parantaa mahdollisuuksia melko hyvin. Väittäisin, että tärkeintä on, että tunnette toisenne, ethän sinä muuten osaa sanoa, onko toinen sellaista mitä haet, vaiko ei.

Rakkautta ei kannata siis mielestäni etsiä, mukavia ihmissuhteita kannattaa, se on koko prosessin lähtökohta. Sanotaanko, että mikäli joudut yrittämään parhaasi olla niitä asioita, mitä yritit edellisessä ihmissuhteessasi olla, on jokin pielessä. Jossakin kohti joko pitäisi itse tuntea, että yrittämättäkin tulee annettua aivat tarpeeksi tai toisesta päästä pitäisi tulla viesti, että teet aivan tarpeeksi vähemmälläkin, minun mielestäni. Tietenkin parhaansa pitää yrittää, mutta muista että rakkaussuhteessa oma paha olo tuntuu toiselle suunnilleen samanvahvuisena myös, johtuen omantunnontuskista, auttamisenhalusta tai voimattomuuden ja toivottomuuden tunteesta, joten huolta pitää pitää yhtä lailla teistä molemmista. Ja itsestään jo ihan oman selviytymisenkin kannalta. Sitä paitsi vaikka kuinka yrittäisit pitää kulisseja pystyssä ja teitä yhdessä, siihen ei auta oikeastaan muu kuin luottamus, ymmärrys ja keskusteleminen.

Mikäli haluat olla tämän ihmisen tai jonkun muun hyvännäköisen miehen kanssa tekemisissä, voit ihan hyvin hakea ihmissuhdetta, joka perustuu ihastumiseen ja ulkonäköön. Jos hänen ulkonäkönsä sinua kiinnostaa, voit olla hänen kanssaan ulkonäön takia. Se minun omasta mielestäni ihan okei asia, kunhan toista ei petkuta sen suhteen. Jos se on toisellekin ookoo että ollaan vaan himoja ja mielihaluja tyydyttämässä, niin kuka siinä mitään häviää. Yleisestikin nuorin seurustelusuhteet perustuvat juuri tähän, mutta harvemmin sitä kukaan ikinä myöntää, edes itselleen. Rehellisyyden puute yleensäkin aiheuttaa kamalana ongelmia, oli se sitten itseä tai muita kohtaan. Sanoisin, että mikäli olet itse vielä kärryillä siitä, mitä hakee ihmissuhteelta, niin retkahtaminen on aika epätodennäköistä.

Muista, että rakkaussuhteessa toiselle osapuolelle kerrotaan sekin, jos tekee mieli käydä jollakin tasolla pettämässä häntä, ja toinen osapuoli ymmärtää, vaikkei siitä pitäisikään. Tähän himoon myöntyminen on luultavasti aivan yhtä kova paikka siinä kohti kummallekin. Mutta sitä ei tuomita, koska himoja ja mielihaluja on, eikä niille voi mitään, eikä niille tarvikaan voida. Niistä voi nauttia toteuttamalla niitä, mikäli siitä ei koidu jälkihaittaa kenellekään myöhemmin. Pirtelönhimokin on sallittua, samoin kuin halu lenkkeillä. Mutta jostakin syystä meidän kulttuurissamme jotkin muut eivät. Se joka tuomitsee toiselta haluja, vaatii häntä tappamaan osan itseään. Se ei voi johtaa hyvään pitemmän päälle. Ei pirtelönhimoakaan tarvitse toteuttaa lihomisen takia, mutta silti siitä voi toiselle kertoa.


Taas tuli kirjoitettua aika pitkästi, sitä jotenkin aina innostuu.
Kuitenkin, lykkyä!

Lue lisää

Niin no, hänen ulkonäkönsä oli vain sellainen houkutus ryhtyä suhteeseen, jolta aloin myöhemmin odottaa ja toivoa syvää henkistä yhteyttä, kuitenkaan sitä koskaan saavuttamatta. Tuntuu vain niin kammottavan pahalta kun on antanut toiselle niin paljon itsestään, syleillyt,yrittänyt lohduttaa,kuunnella, paljastaa toiselle todellisen minänsä, toivonut tekevänsä toisen onnelliseksi,halunnut jakaa kaiken, antanut siis edellytyksiä rakkaudelle ja sitten toinen kylmästi unohtaa kaiken ja jättää ja alkaa elää elämäänsä onnellisena kuin minua ei olisi ikinä ollutkaan. Tuntuu kuin minulla ja tunteillani ja lämpimillä teoillani ei olisi koskaan ollut mitään merkitystä, jos toinen voi noin vain heittää minut ulos elämästään, lakata tarvitsemasta minua. En voi käsittää, miten tälläisestä pääsee yli?