Olen viikon vanha kakkosnainen ja kertoisin oman osani.
Minulla kurja avioliitto takana, pettämistä exän puolelta. Ei jäänyt kiinnin, mutta haistoin valheen. Pettämiset eivät olleet eron syy vaan väkivalta.
Minulla on ollut huono tuuri miesten kanssa ja mietin pidempään, että mulle oikea ratkaisu voisi olla ns. fuckbuddy. Vain seksiä, that's it. No, nettipalstoilla sellaisia edetään ja koska olin siellä ns. tositarkoituksella, niin aloin vaan selailemaan romanssin kaipuussa olevia miehiä. Niitä oli paljon! Oli oikein varaa valita.
Yhden vastaus kiinnosti, vaikka oli vaan yhden lauseen mittainen. Kirjoiteltiin asioista suoraan ja sovittiin seuraavaksi päiväksi tärskyt. Totesin miehen olevan naimisissa ja ns. ekakertalainen, joten tämäkin sopi hyvin. Annoin hänelle kaksi sääntöä: 1. ei saa rakastua minuun 2. ei saa soitella minulle. Pure Sex.
No ihanaahan se oli ja mailailtiin sen jälkeen ahkerasti. Seuraavana iltana tajusin, että mulle alkaakin tulla tunteita miestä kohtaan, koska hän on todella mainio tyyppi, ulkonäkö kohdallaan, samanlainen huumorintaju jne. Ilmoitin, että homma seis, en pystykään tämmöiseen suhteeseen. No jäähyväiset laitettiin, mutta aina jomman kumman piti antaa ns. viimeinen sana. Loppujen lopuksi tapasimme lauantaina ja ihanat kolme tuntia vietettiin
Minulla kurja avioliitto takana, pettämistä exän puolelta. Ei jäänyt kiinnin, mutta haistoin valheen. Pettämiset eivät olleet eron syy vaan väkivalta.
Minulla on ollut huono tuuri miesten kanssa ja mietin pidempään, että mulle oikea ratkaisu voisi olla ns. fuckbuddy. Vain seksiä, that's it. No, nettipalstoilla sellaisia edetään ja koska olin siellä ns. tositarkoituksella, niin aloin vaan selailemaan romanssin kaipuussa olevia miehiä. Niitä oli paljon! Oli oikein varaa valita.
Yhden vastaus kiinnosti, vaikka oli vaan yhden lauseen mittainen. Kirjoiteltiin asioista suoraan ja sovittiin seuraavaksi päiväksi tärskyt. Totesin miehen olevan naimisissa ja ns. ekakertalainen, joten tämäkin sopi hyvin. Annoin hänelle kaksi sääntöä: 1. ei saa rakastua minuun 2. ei saa soitella minulle. Pure Sex.
No ihanaahan se oli ja mailailtiin sen jälkeen ahkerasti. Seuraavana iltana tajusin, että mulle alkaakin tulla tunteita miestä kohtaan, koska hän on todella mainio tyyppi, ulkonäkö kohdallaan, samanlainen huumorintaju jne. Ilmoitin, että homma seis, en pystykään tämmöiseen suhteeseen. No jäähyväiset laitettiin, mutta aina jomman kumman piti antaa ns. viimeinen sana. Loppujen lopuksi tapasimme lauantaina ja ihanat kolme tuntia vietettiin
Vastaukset 68
Vanhimmat
halpa h..ra joksi itsesi tunnet, anteeksi vaan. Minä olen tuon miehen vaimo ,siis aivan samanlaisen tarinan aviovaimo ja kun mieheni ns. kärähti, niin ei hän miettinyt yhtään "kummankaa" hän haluaa olla ja ketä oikeasti rakastaa,,,kyse oli vain siitä annanko minä anteeksi. Jatkoimme liittoamme, ihan hyvin menee, anteeksi en anna ikinä ja kostan kunhan saan tilaisuuden, siis kostan tälle 2.akalle, saa maistaa ihan omaa lääkettään.
Hymph. Sun pitäisi kostaa miehellesi, ei kakkoselle. Muista, että se on miehesi joka petti.
Minua ei vaimona ottanut päähän se pettäminen vaan se, että hän valehteli minulle.
Et selkeästi ole päässyt pettämisen yli, koska roikut tämmöisillä palstoilla ja haudot kostoa eli sinussa on vielä vihaa.
Oletko jo selvittänyt, että miksi miehesi petti? Minä en antanut tarpeeksi (kiitos väkivallan) joten ymmärsin pettämisen mutta en valehtelua.
Turhaa sinä moitit noin törkeästi tätä onnellista naista. Minä olen mies, joka on samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäisen kirjoittajan naimisissa oleva mies. Yhtäkkiä löytyikin 15-vuotisen avioliiton jälkeen sielunkumppani. Nainen on sinkku ja haluaisi perheen eli minä en ole hänelle ihan täydellinen mies, mutta hänkin kokee minut sielunkumppaniksi ja meillä on hauskaa yhdessä.
Käytännössä tämä suhde toimii kuitenkin hyvin hankalasti, koska nainen asuu Keski-Euroopassa (ei ole suomalainen).
Nimimerkille "hammashampaasta" vastaisin, että olet todennäköisesti samanlainen nainen kuin minun vaimoni. Pidät kaikkea avioliitossa itsestäänselvyytenä ja olet erittäin usein erittäin tympeä miestäsi kohtaan. Seksin ehdottaminen osuu tietysti aina väärään ajankohtaan. Sitten mies löytää naisen, jonka kanssa kaikki on täydellistä. Miksi en nauttisi siitä hetkestä?
Se avioliitto pidetään siksi, kun on lapset, omakotitalo ja asuntolainaa. Ei se sinusta johdu! Näin se meillä menee. Minulle olisi käytännössä liian hankalaa ottaa avioero ja tuoda ulkomaalainen nainen tänne, missä hän ei voisi luoda sellaista uraa kuin kotimaassaan. Suomen kielikin on aika hankala oppia nopeasti ja huonolla suomen kielen taidolla ei saa mitään kunnon hommia.
Kiitos hei näkökulmastasi!
Jos vähän leikitellään, niin mitä tekisit, jos sielunkumppanisi asuisi sinusta 15 min päässä?
Mä luulen, että mahtisonnini latistaa vaimo: nalkuttaa ja avioseksi aina sängyssä, samasta asennosta ja hipihiljaa.
Minä en nalkuta (mitä hyötyä siitä on, elämä on ihanaa, miksi pilata suhde jatkuvalla kitinällä) ja rakastan hyvää seksiä :)
Kysyit, mitä tekisin, jos uusi sielunkumppanini olisi 15 min päässä. Vastaus on, että en tiedä. On todella raskas paikka ottaa avioero, myydä talo ja yrittää alkaa pärjätä lasten kanssa ex-vaimon kanssa. On siinä uudellekin naiselle ihan riittävän hankala tilanne kestettäväksi. Muuttaisihan se avioero minuakin ihmisenä ja olisi uusia ongelmia, joista myös tämä sielunkumppani kärsisi.
On tarkoitus tavata syksyllä ja olla viikko yhdessä. Kyllä me tästä asiasta jutellaan. Minun tapauksessa ongelmaksi muodostuu myös se, että en oikeasti uskoisi tämän naisystäväni viihtyvän Suomessa yli vuotta. Ei osaa kieltä, on kylmää ja pimeää, ei ole ketään muita kuin minä elämässä ja ystävät ovat kaukana. Kun vielä ei ole kyse mistään Suomen kansalaisuuden perässä juoksevasta Ludmilasta, vaan ihan kunnon eurooppalaisesta naisesta, niin en vaan jaksa uskoa, että suhde kestäisi.
Mutta kyllä harmittaa kotona huomata, kuinka tervan juontia vaimon kanssa eläminen on, kun on huomannut, että yli 40-vuotiaanakin voi tosiaan vielä rakastua ja tuolla jossain maailmalla voikin olla nainen, joka on kuin minulle tehty. Tämä nainen muuten sanoi, että jos olisin vapaa, hän muuttaisi heti Suomeen (en silti usko, että hän jaksaisi elää täällä vuotta pitempään).
Kun me olemme pitempään erossa, niin tämä naisystäväni on sitä mieltä, että ei me millään voida koskaan olla pari. Käytännön asiat vaikuttavat niin vaikeilta.
Jos miesystäväsi suostuu eroamaan, niin ota se mies ja ole onnellinen. Älä kuitenkaan odota sitä eroa vuositolkulla.
anna ajan kulua, edestään löytää, usko pois!! No, voihan sitä hiven helpottaa, niin minäkin tein, muija sai mm. lopputilin. Arvaa harmitikko, Ei! Ken leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön.
Asiallista tekstiä. Olen täsmälleen samassa tilanteessa. Avioliitto jatkuu ihan kivasti, saa nähdä mitä tämä pikkuvaimo keksii joskus sitten myöhemmin, kun pöly on ehtinyt laskeutua. Miksei kostaisi myös sille kakkoselle? Esmerkiksi aloittajan viestistä voi lukea kuinka hyvin tietoinen hän on tilanteesta, mutta jatkaa peliään silti.
Kosto on suloista ja keinoja on monia!
Omahyväisenä hymiöitä viljellen kakkosnainen kysyy palstalla tyhmyyksiä. "Kirjoitin pitkän mailin"..itse olisin pyyhkinyt persettäni tuollaisella maililla jossa vaaditaan analyysiä miksi petän...koska haluan vierasta jännittävää panoa. Ole hiljaa akka ja älä kysy tyhmyyksiä, ajattelisin.
Puolen vuoden päästä ero, ahahahahhaahahhhahhhhhhhhaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! EI IKINÄ!
Ei hätää :)
Jos mies ei vastaa mailiin, niin ei ole kakkostakaan. Simple.
Mä en kakkoseksi jää, se on varma.
esimmäisten ihastus tunteiden ja niiden sielunkumppanuus juttujen jälkeen
alkaa tulla arki vastaan sinä alat vaatimaan enemmän tapaamisia ja pidempiä jos kerran tykkäät miehestä.
mies jonkin aikaa voi todellakin tehdä niin kunnes alkaa housun puntit tutista ja pelko, että jääkin kiinni.
Tapaamiset vähitellen harvenevat milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja jos itestäs yhtään tykkäät heität heti pois vastaa mies mitä tahansa koska nämähän ovat ammatti pettäjiä puhua osaavat : Viimein sinä kyllästyt näihin elämää suurempiin selityksiin ja lopetat suhteen jos olet sellainen ihminen mistä kerroit,
tuo suhde syö sinut viimein ja tekee katkeraksi : nimimerkillä kokemusta on !!!
Joten hommaa sinkku mies ei tartte ukkomiesten pelleksi ruveta!!!!;)
näin mulla se sinkku on tosin vielä hakusessa, mutta ei kiitos enää ukko miehiä mulle;)
Kovin kauaa ei kukaan jaksa salaista elämää. Itsellä nyt se puoli vuotta suhdetta elettynä, ja tunteen hiipumisesta ei ole tietoakaan. Tiedän, että mies ei eroa enkä haluakaan sitä. Otan itse vähitellen etäisyyttä, koska en tykkää salailusta..se on liian raskasta!
Ja jos tuo mies eroaa, ei senkään jälkeen helppoa olisi. Suhteessa olisi luottamus kovilla, kun tietää miten vaimoa petti. En luottaisi yhtään.
Puolessa vuodessa oppii jo toisen tuntemaan, tunteet syvenevät, ja siinä se vaara piileekin. Jos vain pystyt, irrota itsesi hyvissä ajoin!! Ei näistä suhteista mitään hyvää seuraa, kun käry käy. Totta varmaan se, että mies katuu ja jättää joka tapauksessa. Kakkosena ei kannata jatkaa turhan takia..
Voi että miten ihana kertomus =)
Älä mene laittamaan poikki, vaan anna palaa täysillä! Etkö näe että edessäsi on elämäsi onni. Sinulla on vielä mahdollisuus tarttua kiinni ja elää loppuelämäsi onnellisena.
Käytä kaikki keinosi ja aseesi mitä sinulla on, niin saat kalan pyydykseen! Iske täysillä ja anna tunteidesi roihuta! Mies on sinusta selkeästi kiinnostunut ja ajattelee sinusta samoin.
Elämä on seikkailua, elämä on tähtisumua. Kirjoittele, halaile, ota mies syliin, vietä päivä hänen kanssaan :) tee itsestäsi sellainen, kuin mies olisi koko elämänsä etsinyt Juuri Sinua
niin itsekin kakkosnaisena ja itse sinkku ja mies varattu. Hyvin vihdytään yhdessä ja niin kuin näissä tarinoissa.. Mies ei kuitenkaan aio heti erota.. Niin välillä sitä on raskasta elää tälläistä suhdetta kun ei voi kuin nähdä harvoin salaa ku haluaisi sen olevan enemmän, mutta itse en kuitenkaan lähde tämän miehen perhettä hajottamaan vaan hän tkeee sen itse jos tekee.. johon en usko ihan heti.. itse olen kuitenkin yrittänyt elää elämää eteenpäin ja katsonut etten aio jäädä tähän riippumaan pitkäksi aikaa koska haluan saada sellaisen suhteen jossa voin olla avoimesti.. itse olen tähän kuitenkin lähtenyt joten itse vastuuni kannan.. väärin tiedän monen sanovan mutta moni kuitenkin heikko kun tuntee ja saa samaa vastakaikua toiselta ihmiseltä..
ei eroa vuoksesi, usko pois! Niin uskotelttiin ja niin uskoin. Ei vielä, näin on hyvä...Ei nyt kun..
En kyllä yhtään osaa veikata miten käy. Eikä kyllä ihan hirveästi edes kiinnosta.
Vaikka se kyllä kiinnostaisi, että miten kukaan mies ihastuu 38-vuotiaaseen teiniin, joka harrastaa pure sex, ja that's it, minkä jälkeen menee happeninkeihin kirjottamaan piiiitkää meiliä. Itse en ainakaan ihastuisi, mutta olenkin 26, joten ehkä minun ei kuulukaan ymmärtää, miksi joku ihastuu yli-ikäiseen wannabe-teiniin.
Toinen kiinnostava asia on se, että mikä tuohon "miksi petät?" -kysymykseen on hyvä vastaus? Vaikka toisaalta tälle kirjoittajalle varmaan riittää "oot niin IhQx".
Muutenkin juttu on kirjoitettu kuin huono provo, mutta jotenkin niin typerästi, ettei edes voi olla kuin totta. Alkaa vaan mennä täällä Suomi24:ssä usko ihmiseen.
Veikkaan, että mies jää ns. vaimonsa luokse. Miehistä ei ole suurten päätösten tekijäksi, he mielellään jättävät ratkaisut vaimon tehtäväksi ja vaimot usein ei kiusallaankaan siihen suostu, siis tekemään ratkaisua miehen puolesta.
Mielenkiintoista on se, että jos tilanne olisi toisinpäin, eli naimisissa oleva nainen olisi löytänyt rakkauden, niin nainen pystyy eropäätöksen tekemään.
Näissä tilanteissa miehet ovat valitettavan pelkureita ja raukkoja.
Niinhän sitä tyhmempi voisi olettaa, että naimisissa oleva nainen olisi löytänyt rakkauden. Sitä en vain pysty ymmärtämään, miksi hän eroaisi rakkaudestaan.
heh, heh. siksi, että se kenen kanssa avioon meni, ei ollut rakkaus. (muutenhan et olisi "ruudin keksinyt" tuota tänne edes laittanut, eikö? sattuiko omaan nilkkaan tai johonkin muuhun kehon osaan?)
ai niin joo. Unohtui vain, että naimisiin ei mennä rakkauden kanssa, vaan rakkauden kanssa ruveetaan kakkosnaiseksi.
Kiitos mielenkiintoisista kommenteista. Itse seilaan edes takaisin. Olen kyllä päätökseni tehnyt ja se helpottaa. Uskon niin, että jos mies OIKEASTI kokee samoin, niin hänenhän päätös on tehtävä. Tosin jos hän ei pysty tekemään päätöstä -ei hän ole minun mieheni.
Itsekin pitkään avioliitossa olleena tiedän, että vanhaan on helppo jäädä. Luulen kyllä, että minä olen aiheuttanut sen, että katsoo nyt vaimoaan eri silmin: se voi olla joko heidän suhteen hyväksi tai tappioksi.
Heh-heh... 38-vuotias wannabe-teini, heh-heh!!! Näkisitpä minut! Olen kaunis, liikunnallinen, hyväkroppainen ja näytän kieltämättä ikäistäni huomattavasti nuoremmalta eikä se johdu kyllä vaatteista.
Miehiä saan sormia napsauttamalla, mutta en ole keskinkertaisuuksien kanssa. Sellaiset helmet ovat niin harvassa ja olen tasan kolmeen törmännyt elämäni aikana. Ja aina väärään aikaan!!! Se on näköjään mun karmani.
Ja omasta riitaisesta erostani ei oo kuin vuosi, joten vielä väkivallan juttuja täytyy käydä läpi. Oikeasti minun tilanteessani vakipano olisi ollut erinomainen ratkaisu, koska täysipäiväiseen suhteeseen en pysty.
Mutta mitens sitten kävikään....
No mikäs se on, jonka kanssa ruvetaan ykköseksi? Velvollisuus? Mutta ei kuitenkaan VAPAA halu eikä tunne?
Se, että tuli tehtyä nuorempana jotain, mitä ei olisi pitänyt tehdä?
Onnea vaan!
Ja kyllä, olet oikeassa siinä, että rakkauden kanssa aletaan vaikka mihin kaikkeen ihanaan, mitä alentavassa puheessasi "kakkoseksi" nimität.
Ehkä tässä vihittyjen vaimojen ongelma se, että, he kuitenkin takaraivossaan tietävät itse olevansa kakkosia", eikö?
En vain itse pystyisi kuvittelemaan tilannetta, jossa olisin naimisissa jonkun whatever-tyypin kanssa, ja kakkonen olisikin ykkönen. Mielestäni siinä ei ole mitään ihanaa, että joutuisin tapaamaan vaimoltani salaa elämäni rakkautta, ja pitämään suhteen muutenkin piilossa.
En tiedä tuosta viimeisestä. Ainakaan oman vaimoni ei tarvitse tietää olevansa kakkonen.
Se, että miehet eivät kykene suuriin päätöksiin, voi johtua myös siitä, että miehet eivät ole naimisissa kakkostensa kanssa.
Tässä eräs tarina. Tapasin eroni jälkeen, olin aviossa yli 20 v.,chätissä varatun itseäni hieman nuoremman miehen. Tiesin alusta lähtien että hän on aviossa, ajattelin että eihän se minua haittaa, kun en etsinytkään parisuhdetta vaan seksisuhdetta. No, tavattiin ja rakastuttiin! Meni ns.jalat alta heti eka tapaamisella kummallakin, tapailtiin tosi tiiviisti ,mies oli yötäkin luonani jne, käytiin matkoilla yms. Mies oli myös rakastunut kuten minäkin, sitä en kuvitellut, sen kyllä tunsi joka solulla, se oli elämäni ihaninta aikaa, en ollut koskaan ollut niin rakastunut, rakastin häntä aivan mielettömästi. En ole enää tytön hupakko, yli 40 v.nainen. Mutta mutta.....täysin yllättäen, mitään selityksiä en saanut, mies alkoi vähentää käyntejä, kysyin oliko jäänyt kiinni vai mitä oli tapahtunut, vastausta en saanut ikinä tietää! Kunnes hän lopetti kokonaan suhteen!! Suhdettamme kesti melkein 4 vuotta!! Eli loppupelissä valitsi sittenkin avioliittonsa, liiton jota hän moitti koko ajan kun olimme yhdessä, ei ollut seksiä, vaimo kylmä jne jne jne. Ikinä en olisi uskonut että loppupelissä kävisi näin. Eli nyt on tilanne että minua ,vapaata naista, ei kiinnosta kukaan mies vaikka miestuttavia on montakin, en voi seurustella kenenkään kanssa koska tunteet on edelleen ja vahvasti tässä varatussa miehessä. Yrittänyt kyllä olen mutta suhteista muiden kanssa ei tule yhtään mitään, kukaan ja mikään ei tunnu siltä. Se oli niin ihanaa mitä en ole ikinä ennen kokenut. Eli tämän tarinan opetus lienee selvä kaikille toisille naisille; Lopeta heti suhde varatun miehen kanssa jos hän ei todella eroa vaimostaan ja tee siinä mielessä "peliä" selväksi!!! Tämä olotila ei ole mitenkään mukava vaikka tietty muistot on ja pysyy ja ehkä rakastan tätä miestä loppuikäni!
niinhän ne muutkin miehet joutuvat tapaamaan salaa vaimoiltansa elämänsä rakkautta, niin miksi et siis sinä? siksi, että kirjoittelet tänne muuna kuin olet.
siihen viittaa myös tuo viimeisin kommenttisi koskien miesten päätösten tekoa. toki tiedät, ettei miehet pysty suuriin ja elämää "mullistaviin" päätöksiin, olipa asia miä tahansa.
Vaikutat kuitenkin 38-vuoden ikääsi huomattavasti kypsymättömmmältä. kehut itseäsi ja ulkonäköäsi ja sanot, että saat miehiä sormia napasuttamalla. Mutta kaikki miehet eivät todellakaan ole kiinnostuneet vain naisen ulkonäöstä, se menettää merkityksensä, jos päässä ei ole muuta kuin pinnallisia, itsekkäitä ja omahyväisiä ajatuksia. Kuin kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen älyä vaille. Lapsiakaan ei ilmeisesti ole jaloissa pyörimässä, sillä heitäkin olisi hyvä ajatella ja varsinkin sitä mallia, minkä antaa lapsille toisen ihmisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta sekä tasapainoisesta parisuhteesta. Arvelen että mies on tehnyt päätöksen. Hän ei ota enään yhteyttä. saaliin piti olla siinä mielessä helppo, että itse ilmoitti ettei saa rakastua, mutta rakastua pläjäyttikin sitten ihan kuin teinityttönen. Harmiahan sinusta vain miehelle olisi. Taisit olla vain hetken hupi. Ja mies tuli järkiinsä. Tapailee nyt muita netissä tapaamiaan naisia.
On pakko kommentoida tuota väitettäsi, että miehet ovat valitettavan pelkureita ja raukkoja.
Niin - on siis lapsia huollettavana ja jonkinlainen elintaso perheellä. Onko se pelkuruutta, että asettaa perheen onnen oman henkilökohtaisen onnen edelle ja yrittää kasvattaa lapsia parhaansa mukaan siinä enemmän tai vähemmän kulissiavioliitossa? Elämä on materiaalisesti lapsille ja vaimolle sekä tietty myös itselle parempaa näin kuin jos hyppää sen uuden rakkaan matkaan. Yhden omakotitalon hinnalla saa kaksi yksiötä pääkaupunkiseudulla tai kaksi kaksiota riippuen nyt vähän tilanteesta.
Asioilla on monta puolta. Ei ole kysymys vain ja ainoastaan siitä naimisissa olevasta miehestä ja uudesta naisesta sekä heidän onnestaan.
Kun nainen päättää lähteä, niin hän toki saa lapset niin kuin haluaa ja mies alkaa maksamaan elatusmaksua. Jos mies päättää lähteä, niin hän ei saa lapsia ja hän alkaa edelleenkin maksamaan elatusmaksua. Tässä ei taida vallita Suomessa ihan täydellistä tasa-arvoa.
Heh! Pakko kommentoida kirjoitustasi. Minun naisystäväni on kopio sinusta. Hän ei myöskään rakastu ihan kehen vaan, mutta saa seksiä 15 minuutissa, jos sitä tarvitsee. On liikunnallinen ja hyvännäköinen sekä lisäksi erittäin hauska.
Kun kaltaisiasi naisia on kerran olemassa, niin täytyyhän teistä huippumimmeistä nauttia.
Itse en elättäisi itseäni miesten alusvaatemallina, enkä Dressmannin mainoskuvauksiinkaan pääsisi, mutta komeaksi on kuitenkin kehuttu.
Hieno persoonallisuus on tärkeää ihmisessä, mutta ruman ihmisen kaunista persoonallisuutta ei kukaan koskaan huomaa.
Et sitten enää muuta argumenttia keksinyt kuin epäillä identiteettiäni.
Tiedän paljon miehiä, joilla on kakkosia, hyvin hyvin monta. Silti en tiedä yhtään, jolle kakkosesta olisi tullut ykkönen. Tiedän kyllä eronneita miehiä, jotka ovat löytäneet eronsa jälkeen elämänsä naisen. Sanoit aikaisemmin, että kutsun teidänlaisianne halventavasti kakkosiksi. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että halveksun teitä. Kun tapaan, tai kuulen, ensimmäisestä edes täyspäisestä kakkosnaisesta, niin lupaan muuttaa asennettani heti. Toki tunnustan, että harva näistä miehistäkään nyt mikään elämän suuri sankari on, mutta ainakaan he eivät kuvittele olemattomia.
Niin no, jos ainoa keino mullistaa elämänsä on erota ja vaihtaa kakkoseen, niin sitten voin olla samaa mieltä tuosta kykenemisestä.
Hyvin kirjoitettu. Olen aika paljon samaa mieltä.
näin se menee.
Vai olisiko kyse myös siitä tosiasiasta, että jos menee ottamaan avioeron ja aloittaa uuden elämän kakkosen kanssa, niin muutaman vuoden kuluttua joutuukin huomaamaan, ettei vaihtamalla sittenkään parantunut. Tai kymmenen vuoden kuluttua. On ihan eri asia ylläpitää romanttista rakkaussuhdetta, kun tavataan vain silloin tällöin, kuin jos eletään yhdessä jokapäiväistä arkea ja joudutaan myös ongelmat jakamaan. Osa ihmisistä alitajuisesti tajuaa tämän eikä siksi eroa, vaikka olisi rakastunut kakkoseen. Pelätään, että se arki pikkuhiljaa näivettää sen uudenkin rakkauden. Niin kuin se usein muuten tekeekin. Näitä tarinoitahan riittää. Siksi jotkut vetoavat omaisuuteen tai lapsiin tai moniin muihin verukkeisiin, vaikka todellisuudessa eivät halua erota siksi, koska pelkäävät uuden rakkauden muuttuvan ajan saatossa ja arjessa samanlaiseksi kuin vanhankin. Ja ovat usein siinä oikeassakin.
Oijoi kuinka hyökkääviä vastauksia täällä tuleekaan...Kyllä se kuulkaa alkaa totuudelta vaikuttaa, että ne kakkosnaiset ovat sieltä typerimmästä päästä omien kokemuksieni mukaan. Tunnen/tiedän monia tapauksia ja kaikissa näistä nainen on jokin säälittävä väliinputoaja. Nihkeästi on peruskoulu käytynä, viinaa menee vähän yli suositeltujen rajojen, lapsia on siunaantunut jo useammalle ukkomiehelle jne. On myös huomattavan yleistä, että kyseessä on jo jokin 40-vuotias naikkonen joka ei vielä ole "löytänyt paikkaa elämässään" = elää sosiaalituella ja ukkomiehiltä ruinaamillaan rahoilla.
Eihän tällaisia voi kuin sääliä. Seikkailua etsiville miehille helppoja panoja...hehee.
yh.äitejä jotka ovat parhaat päiväykset nähneet jo kymmen vuotta aikaisemmin. Etsivät prinssiä valkealla hevosellä, eivätkä ymmärrä etteivät omat rahkeet riitä. Yleensä kuuseen kurkottavat...
Minkälaisia ovatkaan väkivaltaiset ja pettävät helmet? Niitäkö joita sioille annetaan?
kertomus. Olen 19-vuotias ja saanut elää ihanassa kodissa. Naiset eivät todellakaan ole olleet minun isäni heikkous. Eikä isäni veljenkään. Valitettavasti Isäni veljen vaimo on miehiin menevä. Serkkuni ovat siitä hulluna kärsineet. Toinen on elää ihan normaalia elämää, mutta on häiriintynyt, toinen joutunut jopa mielisairaalaan, eikä pysty elämään normaalia elämää. Mielisairaalassa sanottiin, että avioerot ovat suurin syy, miksi nuoret sinne joutuu. Ei tietenkään kaikki eroperheen lapsen sinne joudu! Joku taas voi joutua, vaikka olisi ehjästä perheestä, mutta onhan tuo uskottomuus kamalaa.
Äitini on minulle sanonut, että "jos mies on mennäkseen se menee, vaikka kotona olis tarjolla mitä". Isäni ei ole ollut mennäkseen, eikä äitini. Onneksi! Varmasti molemmissa on paljon vikoja. Ainahan löytyy joku parempi, jos siihen peliin lähtee. Toivottavasti minä löydän joskus jonkun, joka haluaa sitoutua minuun ja johon voi oikeasti luottaa. Minä en kyllä kenenkään kakkosnaiseksi halua. Jos saisin hänet itselleni, niin mitä minä tekisin sellaisella petturilla?
Ehkä voisit miettiä omaa asennettasi esimerkiksi seksiin. Sanot, että sinä olit se joka ei avioliitossasi antanut. Onko seksi tosiaan mielestäsi vain antamista. Eikö sen pitäisi olla molemminpuolista saamista ja asia, josta kumpikin voi ammentaa voimavaroja. Sinä et siis antanut miehellesi kostoksi väkivallasta. Voi vain kuvitella miten rakkaudeton tuo liitto oli kaiken kaikkiaan. Ja nyt olet heittäytynyt suhteeseen, jossa ei, anteeksi vain, tule olemaan mitään tulevaisuutta. Vastasit naimisissa olevan miehen profiiliin, ehtona ettei mies rakastu sinuun. Mutta itse rakastuit jo päätäpahkaa mieheen, joka luuli varmastikin, että tässähän mukava pakkaus, kun kieltää rakastumasta itseensä. Niinhän mies tekeekin, ei rakastu. Koska hänellä on jo vaimo. Ja koska hänellä taitaa todellisuudessa olla useita sinunkaltaisiasi netissä tavattuja hellyyden ja rakkaudenkipeitä naisia, joita pyörittää. Mutta sinä olet jo ansassa tunteinesi. Mukaan tulee seuraavaksi mustasukkaisuus, jossa siis sinä olet se mustasukkainen osapuoli vaimoa ja niitä netisä olevia muita naisia kohtaan. Ja mies vetoaa siihen, että sinähän itse sanoit, että rakkaudesta ei ole kysymys. Mies on auervaara ja häntäheikki pahinta lajia. Ei normaali aviomies laita nettiin ilmoitusta eikä ryhdy seksisuhteisiin siellä tapaamiinsa naisiin. Normaali mies haluaa myös tasapainoisen ja uskollisen parisuhteen, jossa kumpikin antaa ja saa ja toteuttaa itseään sekä psyykkisenä, fyysisenä että sosiaalisena kokonaisuutena, ei pekkkänä seksiobjektina.
Jos naimisissa olevalla miehellä on profiili jollain treffisivuilla, voit olla varma, että tapailee muitakin. Hän kokeili sinua, pääsi makuun, ja kokeilee ehkä muitakin..
Tuskin tuollaisella mitään teet! Hyvä idea lopettaa suhde tähän ennenkuin jäät roikkumaan auervaarassa tuon pitempään
1. Mies ei ole Auervaara. En viitsi täällä kertoa mistä tiedän varmaksi.
2. Profiilin poisti kaksi päivää tapaamisemme jälkeen.
3. En antanut avioliitossani, en, koska väkivalta oli kamalaa. Sängyssä tyydytti vaan itsensä, minusta välittämättä. Alkuun seksielämä oli ihanaa, mutta kun joku systemaattisesti murtaa sinua, niin kyllä siinä lähtee halutkin.
4. Ex oli narsisti, joten niistä jotain tietävät millainen liittoni oli. Onneksi pääsin irti.
5. Minulle tuli mielikuva niistä teinarijutuista yms, että joku voisi luulla että täällä päässä on joku luuseri, siksi hieman kuvailin itseäni. Ja huom. toistin vain mitä muut ovat minulle sanoneet. Vaikka tämmöisestä pintapuolisesta kirjoittelusta ei kaikkea voi nähdä, niin olen myös fiksu ja työelämässä omin ansioin edennyt. Repikää siitä.
6. Olen myös erolapsi.
7. Minulla on pieni lapsi ja miehellä kaksi vanhempaa.
8. Olen jo saanut viestiä.
Pettäjämies.... pitäisköhän sun miettiä hommat uusiksi? Meillä on vaan yksi elämä, minusta tuntuu aivan karmealta, että "uhraat" itsesi muualle. Saatko siitä sulan hattuusi? Ajatteleeko vaimosi, että hitto mulla on hyvä mies, hoitaa hommat tyylikkäästi loppuun asti? Olen elämässäni oppinut sen, että ei saa olettaa. Jos naisesi on hiukan minunlaiseni, niin hän pystyy luomaan itseään alusta. Eihän se helppoa ole, mutta Amor Vincit Omnia.
Erota voi eri tavoin, myös lapsia säästäen. Kannattaa googlata tuosta asiasta. Kammottavaahan se oli ja vuosi oli vaikea, myös pojalle. Lapsilla on niin hyvä olla, kuin vanhempien välinen suhde on.
Niin olen samaa mieltä kanssasi, ei ihmisen tarvitse muille oikeasti selitellä eroaan tai pettämisiään. Tuskin kukaan joka on tyytyväinen liittoonsa lähtee pettämisen tielle, itse olen pettämisen myöskin kokenut enkä todellakaan syytä siitä kakkosta. Jotainhan meiltä puuttui koska toisen piti sitä hakea muualta. Ja totta tosiaan lapseni ovat olleet paljon onnellisempia ja tyytyväisiä eromme jälkeen niitähän emme siihen sotkeneet kun asioita puimme. Tuskin kukaan täällä voi sinulle sanoa onnistutko uudessa suhteessasi vai et elämä kun on jokaiselle meistä ainutkertaista samoin myöskin ihmissuhteet. Eletty elämähän sen näyttää miten sinulle käy, olen kuitenkin itse sitä mieltä että kannattaa aina tehdä kaikki ettei sitten jälkikäteen kaduta mikään samoin kun taakse ei kannata katsoa tahi katua mitään mitä on tullut tehtyä. Elettyä elämäähän kun ei voi uudelleen elää. Jokaisen meistä pitäisi elää hetkessä ja nauttia sen tuomasta onnesta elämässämme. hauskaa kesää sinulle ja onnea elämäsi polulla.
Puhetta sulla ainakin riittää.
Taidat olla oikea kovis nainen. Fiksu ja työelämässä omin ansioin edennyt? Itseäsi kehut, joten taustalla selvästi heikko itsetunto ja näyttämisen ja pätemisen tarve. Luuseri...ehkä huonoissa suhteissa kuten naimississaolevien ja väkivaltaisten kanssa, onkin juuri lopulta juuri sitä. Mies on ottanut yhteyttä, mutta ei lupaa suhdetta sinulle. Yhteyttä otti vain silmänlumeeksi, että saa pitää saaliinsa narun päässä.
No niin, voitte jatkaa keskenänne jos haluatte, mutta meikä poistuu. Ei ole ennen ollut tapanani purkaa ajatuksiani tämmöisille palstoille, mutta vahingossa tämä löytyi, toisen linkin kautta.
Minä tackar ja pockar.
Uskon näihin:
Carpe Diem!
Amor Vincit Omnia.
Olemme jokainen oman elämämme seppä. Haluan, että minulla on kiikustuolissa ollessa ollut hyvä elämä.
ihmeteltävää kuin se, että miksi se, että toinen kertoo pärjäämisestään, on aina heikon itsetunnon merkki?! Olisiko pitänyt sanoa, että olen surkea luuseri, en hyvä missään, täysi elätti ja säälittävä kerjäläinen, jossei kerran ole sitä?!
No, toivottavasti sait kiksisi noita rivejä kirjoittaessasi....
Nimimerkki Ipananema katsoo aiheelliseksi solvata alkuperäistä "juupas eipäs" kirjoittajaa. Onko sinun niin vaikea uskoa, että joku pärjää elämässään ihan oikeasti hyvin ja on vielä kivan näköinenkin?
Tämä on nyt vähän nimimerkin bold'n'beutiful ajatusten toistoa, mutta pakko on minunkin sanoa. Se on aina täällä netissä sama juttu. Kun joku ihan asiallisesti kertoo elämästään ja hieman avaa tarinaansa, niin muutaman törpön on aina haukuttava heikon itsetunnon omaavaksi ym. Miksi ihmeessä me tänne yleensä mitään kirjoittelemme?
Usko tai älä, mutta joillakin meistä on netin ulkopuolellakin ihan oikea elämä.
soittelemaan, sorry. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, aivan kuin meidän tapaus. Mieheni jätti kylmästi kakkosen kun käry kävi, niin ja kotona oli kaikki hyvin.Oli kakkoselle vielä sanonut, että on rakkausliitossa(tämän kakkonen kertoi minulle, eikä tiedä miksi tekee näin..) Samanlainen petetty yh.äiti, joka luuli löytäneensä elämänsä miehen. Totuus oli toinen, löi päänsä seinään oikein kunnolla. Se halpahuora oletkin, sentään itse tiedostat asian.
olet paras kommentoimaan...
Mikä teitä vaimoja oikein vaivaa? Luulette olevanne parempia kuin muut, tämänkin petetyksi tulleen rouvan kielenkäyttö on sen mukaista että kyllä on sivitys kiertänyt kaukaa.
Sinunkin miehesi jätti kakkosen kun käry kävi, ja nyt olette onnellisesti yhdessä? Sitä ei vain millään tavalla usko kun viestiäsi lukee. No toivottavasti miehesi ei jatka tuon kakkosen kanssa...
Ja kuka se oikein petturi näissä kuvioissa on?
Täytyy sanoa, että kyllä näitä reppana vaimoja riittää.
Kyllä minusta ainakin ihan maalaisjärjellä on helppo sanoa, että olis vaimo/mies kuinka kamala siellä kotona hyvänsä, niin kyllä se pettävä osapuoli on vielä paljon pahempi! Ihan vain siksi, että se pettää.
mä en kyllä ole ikinä oikein ymmärtänyt näitä "läl-läl-lää, miespä valitsikin ykkösen ja lemppasi kakkosen"-juttuja ; hyvänen aika, mitäs rehvastelua aihetta siinä on?! Mies on kertaalleen valinnut ihan jotain muuta eli sen kakkosen ja pettänyt vaimoaan...
erikoinen rakkausavioliitto jos miehen pitää vieraissa juosta...
No, me aviomiehen kanssa olimme sielunkumppaneita. Olihan se aivan valtava tunne, että meidän välinen tunnesiteemme oli jotenkin asioiden yläpuolella. Vaikea selittää sitä sisäistä hehkua, jos ei ole sitä kokenut.
Myös minun mieheni löysi internetistä uuden sielunkumppaninsa ja salamyhkäinen ja suloinen suhde sai alkunsa. Sielunkumppani tunsi olevansa jotakin aivan erityistä, sillä mies osaa taitavasti esittää olevansa totaalisesti naisen lumoissa. Aluksi mies esitti sinkkua, mutta hänen oli pakko paljastaa vähitellen asian oikea laita. Onhan se outoa, ettei koskaan saa nähdä miehen kotia.
Sielunkumppani oli kuitenkin jo rakastunut ja vähitellen uskoi miehen vakuuttelut siitä, että avioliitto oli voimassa enää paperilla. Hän alkoi viritellä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta. Mikä ettei, sattuuhan sitä, että joku rakastuu toiseen, eroaa ja vie uuden vihille. Näinhän niitä uusperheitä syntyy!
Sielunkumppanin tyrmistys oli kuitenkin valtava, kun hänelle selvisi, että mies pyörittää myös toista internetistä löytämäänsä sielunkumppania. Hän penkoi kerran miehen kännykän ja totesi, että mies lähettää samat lirkutustekstarit vaimolle, hänelle ja sille kolmannelle!
Ja mistä minä tämän tiedän? Siitä että sielunkumppani soitti minulle. Olin jo itsekin päässyt asiasta jyvälle, joten minulle selvisi aika nopeasti kuka soitti. Puhuimme kolme tuntia puhelimessa ja itkimme yhdessä. Lorun loppu on se, ettei meistä tietenkään kumpikaan halua tätä miestä. Huolisikohan se kolmas tämän tunteettoman sydämienmurskaajan itselleen, edes hetkeksi?
Miksi mies lähettää tekstareita vaimolleen? Tai ymmärrän, jos ilmoittaa jotain kotiintuloajasta tai muusta pikkujutusta, mutta oikein lirkutustekstareita vaimolle!! Ehtiihän ne kotonakin höpistä..vai onko kyseessä matkatyötä tekevä mies?
Noita sydämenmurskaajia ei saakaan kuin hetkeksi itselle -ja niin on hyvä. ei kukaan järkevä usko kaikenlaista liirumlaarumia, eikä haluaisi jakaa elämäänsä petturin kanssa.
Ei mies matkusta työn puolesta vaan minä, tosin olen korkeintaan yhden yön poissa kotoa.
Olin silloin viime aikoina messumatkalla aikaisin aamusta ja palasin vasta myöhään illalla ja mies lähetti sinnekin vielä tämän lirkutteluviestin: "Hei kulta, en halua menettää sua, rakastan vain sua, sä olet mun koko elämäni. Mulla ei ole mitään muuta kuin sut. Suukko." (Minulla on se vieläkin tallessa muistutukseksi...)
Seuraava viesti olikin "uudelle sielunkumpanille", että "Missäs tavataan huomenna :-) ?"
Sitten kolmannelle: "Olet kaunis ja ihana, sun suloinen äänesi puhelimessa soi vieläkin korvissa... en malta odottaa, sano vain koska sulla on aikaa tavata!"
Nämä viestit on kaivertuneet pysyvästi selkäytimeeni, en varmasti unohda niitä koskaan.
Jos itse tapailisin ukkomiestä, niin kyllä erittäin vahvasti epäilisin, että en ole se ainoa, uusi ja ihana vaan yksi naivi pelinappula muiden mukana. En siis henkilökohtaisesti suhtaudu kakkosiin tai kolmosiin vihamielisesti, jos mies on pelimies, niin jokainen nainen on omalla tavallaan tämän manipuloinnin uhri.
Vaimoa saa tietenkin vapaasti vaihtaa, jos siis reilusti haluaa vaihtaa. Kuten sanottu, sattuuhan sitä, että avioituu väärän ihmisen kanssa ja viiiveellä se oikea ilmestyykin kuvioon mukaan. Mutta se, että systemaattisesti huijaa kahta tai kolmea naista yhtä aikaa, on jo sairasta. Kyllä kakkostenkin kannattaisi suhtautua näihin varattuihin miehiin vähän kriittisemmin, ihan omaa etuaan ajatellen. Ei saisi antaa noitten sielukumppani-fiilisten liikkaa hämätä itseään...
Mies tekee miehen työn, kun järjestää yhtä useammalle naiselle ihania muistoja ja hyvää carpe-diem-elämää mummona muisteltavaksi kiikkustuolissa. Olkaa kiitollisia!
Lottovoitonko luulet olevan, jos saat itsellesi miehen, joka pettää vaimoaan? Uskotko tosiaan, ettei pettäisi jossain vaiheessa sinuakin? Oikeasti ei uskoisi, että olet jo lähellä neljääkymppiä, niin kokemattomalta vaikutat. Itsetuntoa sinulta ei puutu ja hyvä niin. Toisaalta koska se on niin hyvä, saatat pudota kovaa ja korkealta. Kaikista naurettavinta on tuo, että uskot olevasi miehelle ensimmäinen syrjähyppy. Tiedät vieläpä varmasti että niin on. Mistä tiedät? Sinulla on vielä paljon oppimista, jos ukkomiesten kanssa meinaat jatkossakin vehdata. Saa sitä niin tehdä, mutta älä usko kaikkea mitä kuulet, ne teot on ne jotka ratkaisee.
Jos olet niin viisas kuin annat ymmärtää, niin miten olet ajatellut toimia, jos mies jättää vaimonsa? Todennäköisesti siinä tapauksessa saat vaimon vihat niskaasi. Kestätkö sen?
Veikkaan ettei jätä vaimoaan.
Siis haloo oletko joku teini,kirjoituksesta päätellen et ainakaan aikuinen ole.Vanhat suhteet selväksi ennen kun pettämään rupeaa,puolisosi tuskin eikä kukaan muukaan ansaitse sellaista kaksinaamaista kohtelua.
Mistäpä sitä nyt vielä tietää...miten käy. Viikon vanha juttu vasta. Tiedän tunteen, että ihastua voi vaikka ensi näkemällä tosi tulisesti.
Omaa elämänkokemusta on jo lähemmäs 50 v. ja voin kertoa, että niitä sielunkumppaneita kyllä löytyy enemmän kuin yksi. Riippuu tietysti siitäkin, kuinka laajoissa piireissä liikkuu, mutta jos ajatellaan vaikka tätä nettihommaa, niin valikoima on laaja. Ja laajenee vaan, kun mennään ulkomaisille sivuille.
Varaudu siihen, että sinun lisäksesi miehellä on muitakin ihastuksia pyöriteltävänä. Suosittelen laittamaan jäitä hattuun (ja housuihinkin). Sikäli että tämä tarina on edes totta...
Minäkin hieman epäilen tämän tarinan totuuarvoa, koska niin naivilta se kuulostaa. Ettei vain olisi ihan provo? Joko kyseessä on todellakin provo tai sitten ketjun aloittaja on harvinaisen naivi ihminen, joka on yksinkertaisesti katsonut liikaa telkkarin hömppäsarjoja tai lukenut liikaa harlekiini-romaaneja. Jos viikon tuttavuuden jälkeen alkaa jo höpisemään sielun kumppanuudesta ja rakkaudesta, niin on tosiaankin jämähtänyt jonnekin teini-ikään, valitettavasti. Ainakin minun sympatiani on tämän petetyn puolison puolella, joka on vedetty tähän tilanteeseen tahtomattaan, ilman että häneltä on kysytty, haluaako hän tällaista sotkua omaansa ja lastensa elämään.
Onpas täällä kommenttia... taisin sohaista herhiläisen pesään?
Tulin kertomaan, että olen päättänyt päättää suhteeni. Miksikö? Tekee pahaa vaimon vuoksi. Kuten sanoin, olen itsekin tullut petetyksi, joten en halua olla tässä enää osallisena.
Tunteita --kyllä löytyy. Voin olla varma vain omista tunteistani enkä jaksa jossitella toisen tunteita ja tehdä omia päätelmiä. Haluan aloittaa suhteen puhtaalta pöydältä. Täällä on miestä morkattu, ei pyöri netissä yms. Etsi perhosia vatsaan. Tunteet haalistuvat, jos niitä ei vahvisteta säännöllisesti. Eli nyt jätän tunteeni vahvistamatta ja tunteet haalenevat. Ikinä en tule miestä unohtamaan.
Kyllä, olen sinisilmäinen, edelleenkin kaiken kokemani jälkeen. Olen yrittänyt päästä siitä eroon, mutta ei onnistu. Se on yksi luonteenpiirteeni ja olen sen hyväksynyt.
Sitten lopuksi purnaan, että miksi ihmeessä joillain teistä on niin kamala kielenkäyttö? Aivan järkyttävää. Mä luulin, että tommonen kieli kuuluu teini-ikään. Moni on teistä hyvin katkera, vaikka esittääkin muuta. Moni on häkellyttävän negatiivisen asenteen omaava.
Olen ennemmin sinisilmäinen kuin järkyttävää kieltä käyttävä katkeroitunut nainen.
täällä kirjoittelijoista on tosi nuoria. Sen näkee kirjoitustyyleistä, kielenkäytöstä ja tekstien sisällöstä....tai siis lähinnä sisällettömyydestä.
Mutta olen iloinen puolestasi, että olet päättänyt päättää suhteesi. Ennenpitkää se olisi vain haavoittanut sinua, jälleen kerran. Sinulla on kanttia myös myöntää virheesi. Niitä me teemme, herranjumala jokainen, mutta eri asia on sitten se, ketkä niistä oppivat.
Maailma on täynnä miehiä. Jossain siellä on se sinullekin oikea, vapaa sellainen. Onnea etsintään!
Täällä on sellainen yleisasenne, että mies ei koskaan jätä sitä ensimmäistä vaimoa ja toinen nainen jää aina lehdelle soittelemaan. Jos näin todella on, niin miksi ihmeessä sitten puolet avioliitoista päättyy avioeroon Suomessa?
Onhan niitä tarinoita varmaankin myös toisinpäin eli että naimisissa oleva nainen on löytänyt uuden miehen, joka on vapaa.
Hyvää jatkoa sinulle. Säilytä elämänilosi ja ole innostunut tulevaisuudessakin. Ainakin minulle nämä netin tietyt törpöt antavat sillä tavalla uskoa elämään, että katson olevani etuoikeutettu, kun minun lähipiirissäni ei ole sellaisia pölvästejä, mitä jotkut täällä tuntuvat olevan.
Kerronpa vaan omasta tarinastani pätkän. Olen kypsässä iässä, nainen, äiti ja vaimo.
Olin sinkku kakkkonen 3 v. Sitten mies erosi kun ei halunnut erota minusta. Olin jättämässä näyttämön ja en olisi enää jaksanut. Nyt takana pitkä tavallinen avioliitto. Tavallinen elämä, johon kuuluu monenlaiset vastoinkäymiset ja sattumukset. Enimmäkseen tavallisia tarinoita. Olemme olleet onnellisia ja onnettomia, ylä- ja alamäessä kiinni kasvaneita.
Ja kenties siihen ovat kuuluneet syrjähypytkin? Pantteri ei useinkaan pääse pilkuistaan.
Toisaalta tilastojen mukaan valtaenemmistön avioeroista hakee nainen, joka viittaa siihen, ettei se pettävä ukko mene sen kakkosensa helmoihin kuin vasta sitten kun vaimo heittää pihalle. Tosi on.
se ukko ei läheskään aina, edes siinä tapauksessa, vaikka vaimo heittää pihalle mene kakkosen helmoihin. Totta tämäkin.
" puolet avioliitoista päättyy avioeroon "
kun ei pääty.
moinen luku saadaan kun verrataan samana vuonna solmittuja ja purettuja avioliittoja, mutta koska avioliittoja solmittiin ennen enemmän, luvut ovat vertailukelvottomia. Olisko joku 30-40% vuonna -75 solmituista avioliitoista purkautunut.
tilastokeskuksen sivuilta löytyy tarkt käppyrät.
80% miehistä ei koskaan eroa vaimostaan, vaikka pettää ja ylleensä suhde kestää max 2v. jos se on intensiivinen. Siinä ajassa se sitten yleensä väjähtyy. Näin lukee jossain kirjassa tms. Testasin asian, paikkansa piti. Ei kuulunut tämä mies ainakaan 20%:iin, vaikka uhoa piisasi. Todella luulin olevan sielunkumppani ja että oli elämää suurempaa rakkautta. Oli elämää suurempaa peetä ja nyt hävettää niin että korvat heiluu!
Olimme myös salasuhteessa reilut kaksi vuotta. Sitten mies halusi lopettaa suhteen, eikä enää vastannut viesteihini. Ei antanut mitään vastauksia. Vaimo oli kuulemma kylmä, kova ja ainoa seksi, mitä sai oli oikea käsi, eikä ole koskaan rakastanut vaimoaan. Tämän kaiken todellakin sanoi. Ja kas kumma - sielläpä elää elämäänsä noin 'kauhean' vaimon kanssa,heh. Olen tuntenut itseni hölmöksi, pelleksi. Mutta käytännössä varmaan kohensin miehen avioliittoa. Hän viihtyy nyt varmaan jonkun aikaa kotosalla, kun sai piristystä elämnäänsä minun avullani.