Naisen paras ikä?

No, mä olen ollut nainen ikäänkuin vähän aikaa vasta. Pitäs oikeesti olla vanha, että vois verrata.
Mun mielestä nainen, eli siis aikuinen, on vasta noin 20-vuotiaana, menetti neitsyyden koska vaan (joittenkin mielestä yhdessä yössä muka "tulee naiseksi" mutta ei se pippelin kerta tunku pimperoon aivoja tuo eikä aikuiseksi kasvata, vaikka kokemus onkin!)
ja tottakai: teinihän itse kuvittelee olevansa aikuinen jo 13-vuotiaana ;) Niin sen kuuluu ollakin tietty, mutta että oikeasti, aikuinen, nainen, (tai ihan yhtälailla mies) alkaa olla siinä kohtaa. Sitä ennen on nuori.

Siitä eteenpäin, kolmeenkymppiin, on nuori aikuinen. Aikuisia ollaan kuitenkin koko elämä siitä eteenpäin, joten 3kymppinen on todellakin, nuori aikuinen. Ehtinyt olla noin 10 vuotta aikuinen vasta.
Itse olen noin 3kymppinen, ja monessa asiassa tuntee itsensä vanhaksi ja monessa nuoreksi. En voi kuvitella, että jotenkin seuraavan 10 vuoden aikana ei tapahtuisi mitään, ettei se 4 kymmentä voisi olla vielä parempi. Missään tapauksessa en haluaisi olla alle 20-vuotias, kivointa on olla ollut 25 ja siitä eteenpäin. Nyt on hyvä myös. Tosin, mä olen ollut aina hyvässä fyysisessä kunnossa, ja 3kymppinen jos ei ole, eikä ole siis vakavaa sairautta mikä sen estää, niin se rupsahdus on omaa laiskuutta! Aivan täysin. 3kymppinen näyttää ihan yhtä hyvältä vielä kun se 25-vuotiaskin ja siinä kohtaa fyysinen ikä, missä ollaan huippukunnossa, voi olla pitkäkin.

Gustasonin ja sen missin kuvat oli juuri lehdessä, kun ne nyt molemmat harrastaa fitnessiä. No, eipä vielä heissäkään paljon ikäero näkynyt, molemmat kauniita ja hyvä kuntoisia, vaikka ikäeroa on 10 vuotta. (ENKÄ ota nyt kantaa sinänsä siihen onko fitness-vartalo liikaa vai ei.) Ja G taitaa olla jo 36-vuotias. Joten eipä vielä silloinkaan tarvitse olla tantta. Ellei halua.

No, mutta siis odotan, että voin pysyä (jos ei tosiaan sairastu) vielä ainakin 10 vuotta todella hyvässä kunnossa, ehkä kauemminkin. Ok kunnossa koko elämäni vanhuuteen saakka, ellei tosiaan jotain satu. Pientä juonnetta tuntuu kaikille tulevan ja kyllähän 4 kymppisen erottaa 2 kymppisestä, mutta se on ihan hyvä asia.

Henkisesti vahvenen koko ajan. Itsetunto ja satakertaa parempi kuin 2 kymppisenä, ja tieto ja kiinnostus maailmasta. Kaikki mahdollinen on kehittynyt: kärsivällisyys, joustavuus, itsevarmuus, kyllän ja ein sanominen, asioitten käsittely ja kohtaaminen, empatiakyky ja muitten ajattelu, asioista toipuminen, uskallus tietyllä tapaa (vaikka kylläkin uhkarohkeus on pienempi), järki ja ajattelu, aitous, omana itsenä oleminen, oman itsen toteuttaminen... Ihan kaikki. Ja koska itselläni on paljon kavereita ja tuttavia, myös 2kymppisisssä niin täytyy sanoa, että joskus se kaikki on ihan sympaattistakin, mutta joskus ihan äärimmäisen rasittavaa! Milloin kuvitellaan tietävänsä kaikesta kaikki ja milloin pitäisi koko ajan olla kannustamassa ja silittämässä päätä... Onneksi ei itse tarvitse elää sitä uudelleen.

Joten henkisesti odotan kyllä kasvavani ja vahvistuvani elämäni loppuun saakka.

Eli uskoakseni, elämäni ehkä jopa paranee tästä eteenpäin ja parhaat vuodet ovat vielä edessä päin :)

No mä koen viellä itte vähän kakaraks vaikka olenkin jo 20vuotias,tuntuu että sitä ehkä naiseutuu vasta muutaman vuoden päästä.
Ulkosestikkin sellanen 21-28v saattais olla kukkeinta ikää,mut henkisesti uskon että vanhana sitä olis tähänkin luupäähän jäänyt vähän järkeä,(jos siihen ikään ees pääsen).

Mielestäni nainen on aikuinen siinä vaiheessa, kun hän pystyy hankkimaan jälkeläisiä ja kasvattamaan ne niin, että nekin pystyvät samaan.

40v jälkeen olen ollut parhaimmillani, ja omasta mielestä tuntuu että olo vain paranee fyysisesti sekä henkisesti.

Omalla kohdalla voisin tietysti sanoa että fyysisesti parhaimmillani olen varmaan ollut alle parikymppisenä, mutta muuten koen nyt 40 vuotiaana eläväni elämäni (tähän asti) parasta aikaa. Siihen saattaa kyllä osittain vaikuttaa useamman vuoden masennuskausi ja nyt siitä selvittyäni, tunnen oloni aina vaan paremmaksi ja paremmaksi, masennuksen parannuttua olen myös laihduttanut ja intoutunut muutenkin kuntoilemaan, se osaltaan varmasti lisää tyytyväisyyttä omaan oloon.

Lapseni on jo lähes aikuinen ja itse elän ns. uutta nuoruuttani, noh, vailla kuitenkaan sitä nuoren kroppaa, mutta vapaana myöskin siitä itsensä tarkkailusta/vertailusta ja huonosta itsetunnosta!

Vaikea vastata kun eri ikäkausina on erilaiset vahvuudet. Nuorena aikuisena olin hoikka ja vartaloni oli kaunis mutten ollut mitenkään hyvässä kunnossa, koska en juurikaan liikkunut. Henkisesti oli täysi raakile ja aika menikin suurimmaksi osaksi bailatessa, matkustellessa jne. tosin nykyisen aviomieheni kanssa parisuhteessa. Lapsuus ja teini-ikä oli kivaa aikaa mutten haikaile sellaisiin aikoihin enää. Ehkä parasta aikaa oli 30 - 40 vuotiaana, kun oli jo perhettä, lapset asuivat kotona eli elettiin hyvin rauhallista ja perustavallista elämää, kuitenkin niin, että irtiottoja tehtiin mieheni kanssa. Henkistä kypsyyttäkin alkoi kerääntyä.

Nyt 50 ikäisen, olen hyvässä kunnossa koska ulkoilen ja liikun paljon. Vartaloni on rupsahtanut mutta on silti minulle hyvin rakas; pehmeä ja naisellinen. Henkisesti koen olevani jo aika kokenut ja sitä kautta viisastunut. Lapset ovat maailmalla ja elämme mieheni kanssa nyt kahden aikuisen liittoa, ilman sen kummempia ongelmia. Olemme esim. tänään lähdössä viikon etelän matkalle tuttavapariskunnan kanssa; elämää jota emme ole pitkään aikaan eläneet. Tämäkin ikäjakso sisältää siis monta hyvää asiaa.

Työelämässä olen ollut "huipulla" viimeiset kymmenen vuotta, sitä aikaisemmin satsasin ihan muihin asioihin.

Pikakysely mieheltäni: hänen mielestään nyt on elämän parasta aikaa ja "vaimokin on vain kaunistunut vanhentuessaan". Kiva kuulla!

Olen 30v nainen, ja tuntuu että kaikki vain paranee koko ajan. Tuntuu että olen ollut parhaassa iässä jo pari vuotta. Olen aina ollut hoikka ja nätti, mutta silloin kakskymppisenä oli hirveät paineet, olisi ikäänkuin pitänyt olla aivan täydellinen. Nyt vanhempana ei tuollaisita asioista stressaa enään, vaan tajuaa että näinkin on hyvä. Joten sanoisin että toisaalta fyysisesti parhaimmillani olen ollut noin 19-28 (sitä ennen olin vähän liian laiha), mutta vasta kolmeakymmentä lähestyessä olen pystynyt täysillä nauttimaan siitä fyysisestä naisellisuudesta, kun en ole stressanuut pikkujutuista. Olen vieläkin todella hyvässä kunnossa, urheilen ja syön terveellisesti. Monesti päälle parikymppiset nuoretmiehet on tulleet jututtamaan, ja kyllä on naama venähtänyt kun ovat kuulleet ikäni.

Henkisesti olen huomannut että ihmset saavuttavat tieynlaisen kypsyystason vähän ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Heille ikäänkuin avautuu ketä he itse ovat, ja mitä elämältä tahtovat. Tuo aika itselläni ennen sitä oli värikästä ja mukavaa, mutta en haluaisi enään olla sen ikäinen, siis alle 27 suurinpiirtein. Olen löytänyt sellaisen henkisen tasapainon ja itsetuntemuksen jota ei vielä silloin ollut. Tässä kolmekymppisenä on vaikea arvioida miten tästä eteenpäin, mutta uskoisin että vain paranee. Opiskelut on takana, yritys pystyssä; voin keskittyä tekemään sitä mistä aina unelmoin. Miehenkin olen löytänyt tuossa vuosi sitten, joten senkin puolesta tuntuu mukavalta. Tuntuu että niin paljon on vielä edessä.

Nainen alkaa näyttää naiselta yleensä vasta sen parinkympin jälkeen. Ja rupsahtaminen alkaa siinä neljänkympin jälkeen. Eli sanoisin, että kultainen keskitie on paras, eli se 30.

Nainen, mikä on omasta mielestäsi ollut paras ikäsi?
-19-24 ikävuodet ja 30 eteenpäin


Milloin olet ollut mielestäsi fyysisesti parhaimmillasi?
-taitaa olla samoisa kuin silloin nuorempanakin, ellei jopa parempi ajatellen fyysisiä suorituksia. Nuorempana oli tietysti laihempi, ajoittain liiankin laiha.

Entä henkisesti?
-kyllä ne ajat alkaa nyt olla käsillä...

Ovatko parhaat ajat juuri nyt, vasta edessä vai jo takanapäin?
-uskon vahvasti jos tämä vuosi on ollut jo tähän mennessä elämäni parhaimpia vuosia, niin en malta odottaa tulevia vuosia.... :))

Kerottehan vastatessanne myös oman ikänne?
-33 ja puolikas

Mielestäni fyysisesti 19-24 vuotta (tosin poikkeuksiakin on)
Henkinen ikä no sekin on ihan yksilöllistä mutta sanotaan 20 vuotta niin on se lapsellisuus lähtenyt.

Nainen, mikä on omasta mielestäsi ollut paras ikäsi? Koko ikä.

Milloin olet ollut mielestäsi fyysisesti parhaimmillasi? 18v ylöspäin

Entä henkisesti? Kts ed.

Ovatko parhaat ajat juuri nyt, vasta edessä vai jo takanapäin? Juuri nyt

Kerrottehan vastatessanne myös oman ikänne? Tarpeeksi

Lukumääräinen ikä on 55, henkinen paaaljon vähemmän. Mutta paras ikä on nyt; oma lupa olla ja elää niin kuin itse haluaa ja tahtoo, ei tarvitse kysellä mielipiteitä (jos ei halua) eikä lupaa minkäänlaiseen menemiseen eikä tekemiseen keneltäkään. - Ja nuoruuden rohkeus on vihdoinkin palannut takaisin, ehkä joskus selviää, mihin se välillä hävisi, katosi. Mutta onneksi meikästä on taas tullut oma ihana itseni, yrityksen muuttaa muuksi voi kai panna mieähen kontolle.