Kaipaisin mahdollisimman monelta naiselta mielipiteen tai päätelmän, olen itse ulalla ,mutta olenkin mies putkiaivoilla.
Sain eräänä päivänä sattumalta tietooni erään vanhan ystävättäreni olemassa olosta - se tuli eteeni sanotaanko aivan sattumalta - ajattelin oliko tässä kohtalonkäsi pelissä,tuskinpa?
Aikaa oli kulunut reilut parisen kymmentä vuotta kun hänestä viimeksi kuulin.
Aivan oikein, olimme hyvin läheisessä parisuhteessa nuorina kunnes tiemme erosivat,mikäli oikein muistan syynä taisi olla tämän naisen ailahtelevaisuus ,ei tiennyt kai mitä elämältään lopulta halusi,ja sikäli ymmärrettävää ottaen huomioon nuoret ikämme,olimme päälle parikymppisiä silloin, muttei mitään riitaa välillemme jäänyt,kenties minun puoleltani pettymyksen tunteet.
Minua alkoi kovasti kiinnostamaan tuon ihmisen elämän vaiheet, vaikka vaikealta teistä tuntuu uskoa,muttei minulla ollut mitään vanhan lämmitys aikeita tai muita sellaisia mielessä,aikaa oli jo kulunut liiaksi.
Päätin lähettää hänelle sähköpostin,enhän ollut ihan täysin varma oliko kyseessä toinen saman niminen henkilö , olinhan saattanut erehtyä?
Minua kiinnosti tietää onko kyseinen henkilö juuri tuo vanha heilani,ja että olisiko mahdollista vaihtaa kuulumisia toistemme kanssa .
Laitoin emailin,kysyin kohteliaasti mahtaisiko hän olla tuntemani henkilö?
Olin aika varma että hän vastaisi jotain,oli sitten vaikka vääräkin henkilö,muttei mitään kuulunut.
Minulle selvisi sitten viikkojen päästä että kyseessä on sama henkilö, mutta miksi hän ei sitten vastannutkaan mitään?
Miehen aivoilla ajateltuna,päättelin ettei vastaamisessa pitäisi olla mitään vastenmielistä ,koska aikaakin oli kulunut,ja aika moni muu varmaan olisi kiinnostunut myös kuulemaan kadoksissa olleesta kaveristaan jotain.
Sitten ajattelin,voisiko hän ajatella kumminkin vielä niin,että vastatessaan minusta saattaisi tulla riesa joka tunkee hänen iholleen?
Voisiko vanha asia olla uhka hänen perheelleen,voisiko hän kokea niin?
Asia jäi kaivamaan mieleeni, mikähän syy mahtaisi olla kyseessä ,jos naisena asiaa ajattelet??
Sain eräänä päivänä sattumalta tietooni erään vanhan ystävättäreni olemassa olosta - se tuli eteeni sanotaanko aivan sattumalta - ajattelin oliko tässä kohtalonkäsi pelissä,tuskinpa?
Aikaa oli kulunut reilut parisen kymmentä vuotta kun hänestä viimeksi kuulin.
Aivan oikein, olimme hyvin läheisessä parisuhteessa nuorina kunnes tiemme erosivat,mikäli oikein muistan syynä taisi olla tämän naisen ailahtelevaisuus ,ei tiennyt kai mitä elämältään lopulta halusi,ja sikäli ymmärrettävää ottaen huomioon nuoret ikämme,olimme päälle parikymppisiä silloin, muttei mitään riitaa välillemme jäänyt,kenties minun puoleltani pettymyksen tunteet.
Minua alkoi kovasti kiinnostamaan tuon ihmisen elämän vaiheet, vaikka vaikealta teistä tuntuu uskoa,muttei minulla ollut mitään vanhan lämmitys aikeita tai muita sellaisia mielessä,aikaa oli jo kulunut liiaksi.
Päätin lähettää hänelle sähköpostin,enhän ollut ihan täysin varma oliko kyseessä toinen saman niminen henkilö , olinhan saattanut erehtyä?
Minua kiinnosti tietää onko kyseinen henkilö juuri tuo vanha heilani,ja että olisiko mahdollista vaihtaa kuulumisia toistemme kanssa .
Laitoin emailin,kysyin kohteliaasti mahtaisiko hän olla tuntemani henkilö?
Olin aika varma että hän vastaisi jotain,oli sitten vaikka vääräkin henkilö,muttei mitään kuulunut.
Minulle selvisi sitten viikkojen päästä että kyseessä on sama henkilö, mutta miksi hän ei sitten vastannutkaan mitään?
Miehen aivoilla ajateltuna,päättelin ettei vastaamisessa pitäisi olla mitään vastenmielistä ,koska aikaakin oli kulunut,ja aika moni muu varmaan olisi kiinnostunut myös kuulemaan kadoksissa olleesta kaveristaan jotain.
Sitten ajattelin,voisiko hän ajatella kumminkin vielä niin,että vastatessaan minusta saattaisi tulla riesa joka tunkee hänen iholleen?
Voisiko vanha asia olla uhka hänen perheelleen,voisiko hän kokea niin?
Asia jäi kaivamaan mieleeni, mikähän syy mahtaisi olla kyseessä ,jos naisena asiaa ajattelet??
Vastaukset 46
Vanhimmat
mennyt on mennyttä, eikä sitä kannata kaivella. Minä ainakin henkilökohtaisesti toivon, ettei vanhat kaverit tai heilat ottaisi yhteyttä, koska se tuntuisi kummalliselta. Tai sitten hänellä on vain kiireitä tai mustasukkainen aviomies tai mistä näitä tietää...
Mä en ainakaan ole vastaillut vaan semmosille, ketkä ei vaan kiinnosta. Vanhat on vanhoja, tuskinpa sä nyt mikään uhka olet, hei haloo: hieman aikaa kulunut, tuskin se perhe jaksais edes vitsikseen ajatella niin. Enkä oikein usko, että hän sinänsä ajattelee mitään riesaakaan, ei vaan kiinnosta enää mitä sulle kuuluu. Hänellä on oma elämänsä, asiat ovat jo vanhoja, hänellä on kaikkea muuta. Hän ei tarvitse enää menneitä eikä halua lämmitellä ystävyyksiä, mitkä ovat matkan varrelle jääneet: eikä siinä ole mitään hyvää eikä mitään pahaa, joskus vaan käy niin.
Itse olen saanut myös vuosia vanhoilta kavereilta joskus mailia: olen vastannut, jos olen tyypistä tykännyt ja että joo, oiskin kiva tietää, mutta sori vaan, olen jättänyt tylysti vaan vastaamatta, jos ei vaan nappaa. Koska en mä myöskään ole mikään tili- ja selittelyvelvollinen kenellekään, en todellakaan ala kirjoittelemaan ja pitämään yhteyttä, jos ei kiinnosta eikä siinä pitäs olla mitään ihmeellistä.
Se mikä mua ihmetyttää vaan on, että sä olet aikuinen, keski-ikäinen mies ja ollut noin vähän ihmisten kanssa tekemisissä, ettet tollasta tiedä? Mä olen ns. päävikainen ja joutunut opettelemaan suurimman osan sosiaalisista taidoista, että tajuaisin, mitä suurin osa tarkottaa ja miten "ihmisten maailma" toimii ja silti mäkin tajuan ton. Että ihmetyttää vaan, että joo, 2 vuotta: miksi sua enää kiinnostaa? Enkä siis sano pahalla, eikä tossa sinänsä mitään pahaa ole, että kysyy, mutta se, että sitten ihmettelee, että toista ei kiinnostakaan 20 vuoden jälkeen... No, hei... Ei tulllut mieleen, ettei se nyt ehkä ole vaan kiinnostunut? Ei tossa mitään naisen logiikkaa tarvita vaan sen hyväksymistä, että sitä vaan ei kiinnosta selittää omia elämän vaiheitaan eikä sitä kiinnosta sun elämäs. Sä et vaan halua hyväksyä sitä, vaan mietit jotain että ehkä sä olet uhka (imartelevaa) tai kohtalon käsiä (joo...)
Kuule: hyväksy asia ja mene eteenpäin.
Semmosta se on, osa tulee ja osa menee, osa jää ja osa lähtee, osa palaa ja osasta ei kuule enää ikinä. Jotkut muuttuu enemmän ja jotkut vähemmän matkan varrella. Ja sitä rataa. Joten lakkaa miettimästä asiaa ja elä elämääsi, se oli mitä oli ja se on eläny miten on. Mitäpä väliä loppujen lopuksi...
sanoo miehelle, että jos vanha heila (esim. ensimmäinen aviopuoliso), jonka kanssa periaatteessa aivan hyvät välit, mutta ei ole vaan oltu 20 vuoteen yhteydessä, lähettää emeiliä ja kysyy, olenko se henkilö, kenen hän mun ajattelee olevan, niin silloin EN TODELLAKAAN JÄTÄ VASTAAMATTA! En todellakaan, aivan riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän mua kiinnostaa hänen elämänsä ennen ja nyt. Tietenkin vastaan jotain! Se ottaa yhden minuutin. Kerron esim. että "kyllä olen juuri se, hauska kuulla että olet hengissä, mulla on niin paljon juttuja päällä, ettei ole varaa enempiä muistella, mutta kaikkea hauskaa eteenpäin ja annahan taas joskus kuulla itsestäsi". Onko naisilla tosiaan erilainen "logiikka"?
Jokainen on uniikki, mies ja nainen. Minä olen nainen ja tekisin samoin kuin sinä. Ei kai tää niinkään ole mikään sukupuoleen liittyvä käytös, riippuu ihan ihmisestä miten tekee...
ja minä väittäisin, että tuo vastaamattomuus on pikemminkin miehille tyypillistä, kuin naisille.
kaikki tällaiset jutut jotka eivät ole heidän hallinnassaan. Naista ahdistaa kun joku vanha tuttu ottaakin heihin yhteyttä arvaamatta ja kohteliaasti tiedustelee mitä kuuluu. Miksi naiset muuten aina kerskuvat että heillä on tuhat kertaa paremmat sosiaaliset taidot kuin miehillä?
Tietenkään emme voi tietää mitä kyseinen nainen on ajatellut, jos sähköposti on varmasti perille mennyt?
Mutta itselläni oli sellainen kokemus, että entinen poikaystävä otti yhteyttä ja olisi kahvilla halunnut käydä tms. ja kysyin silloiselta mieheltäni mitä hän on mieltä. Mies kysyi, että miksi ihmeessä on mentävä tapamaan, janottaako vanha suola. En sitten mennyt kun en halunnut pahoittaa miehen mieltä, kun hänelle se selvästi oli jotenkin epämukava ajatus.
Et mennyt, mutta vastasitko kuitenkin jotain entiselle poikkiksellesi?
Vastauksenne olivat oikeasti sellasia joita osasin odottaa, varmaan miehet ja naiset ovat myös ajattelu logiikaltaan erillaisia,mutta varmaan ihmisen oma persoona ratkaisee myös.
En tiedä ymmärsikö osa vastanneista naisista ajan perspektiiviä, tilanteeni on siis erillainen kuin kesäromanssi viime kesältä.
Kun on asunut,elänyt jonkun kanssa vuosia sitä kiintyy hänen vaikka rakkaus kuolee,hänestä tulee pikemminkin kuin kaukainen sukulaisesi, sillä erotuksella vaan ettei aina ole soveliasta kysellä kuulumisia.
Voisin sitä nimittää vaikka välittämiseksi henkilöstä joka on ollut sinua lähellä kauan sitten, ja kun hänestä saat joskus jotain tietää herää kysymys mielissä mitenkäs hänellä menee ,siinä ei ole rakkauden soidinmenoista kysymys.
Sain hieman sellaisen kuvan että mielestänne yhteydenottoni verrattiin eronneen miehen känniseen rimputteluun kalenterin läpi,tyyliin vanhat sussut esiin .., ja toinen kuvani palstalaisilta oli ettei häntä vaan kiinnosta tippakaan kuulla menneisyydestä mitään koska en ole kiinnostava enää hänelle.
Jälkimmäinen olisi mielestäni ehkä sopivin päätelmä,kenties?
Olen onnellisesti naimissa,ollut jo pitkään ja aion ollakin,etten ihan nöösi poika näissä asioissa ole ehkä sittenkään , olen vaan aina ollut ihminen joka haluaa välittää läheisistään, joku tietenkin voisi sanoa etteihän exä ole läheinen enää!!
Omasta mielestäni vertaisin tätä samaan kuin vanha armeija kaveri soittaa pitkän ajan päästä ja kyselee kuulumisia, minusta sellainen on hienoa, ja on aina kiva kuulla jotain menneisyydessä tuntemastani henkilöstä, ja onhan minulle soittanut jo aviossa ollessani vanha heilakin, olin siitäkin iloinen ja vaihdettiin kuulumiset ja jatkoimme elämäämme,kummallekkin taisi tulla asiasta hyvä mieli .
Mutta se naisen logiikka tekeekin joskus näissä asioissa ongelmaa, ei mies aina ole vailla tai jatka siitä mihin jäi 20v sitten,se voi joskus kysellä ihan viattomasti kuulumisiasi koska siihen avautui mahdollisuus tiedon pompatessa yllättäen esiin.
Aion kyllä elää avoimena jatkossakin, ja jos minulle joku vanha heila soittaa niin olen iloinen ja ylpeä että hän vielä minua muistaa, avoimin mielin ja rehellisesti.
Tälle naiselle,jolle viestini laitoin haluaisin sanoa että eihän vastaamisesi olisi vienyt kuin pari minuuttia ,ja sillä olisit tehnyt minun mieleni iloiseksi ,sillä että sinulla menee hyvin ja olet kenties pärjännytkin näinä vuosina kuten minäkin, mutta varmaan pidit minua arvottamana osana vanhaa elämääsi ja sinulla oli varmaan tärkeämpää tekemistä juuri silloin.
Eikä siihen maailmani kaadu,se ei hetkauta venettäni suuntaan eikä toiseen ,ja mitäpä se minulle kuuluu lopulta sinun elämäsi.
Miehet eivät yleensä pidä siitä, että heidän naisensa vastailevat vanhojen heilojen yhteydenottoihin. Useimmissa tapauksissa he pitäisivät sitä hyvin epäilyttävänä tomintana. Voi olla, että nainen vain katsoi parhaimmaksi olla vastaamatta, ettei vahingossakaan aiheuttaisi mielipahaa nykyiselle miehelleen.
ps. Nimimerkki "mies olen" vastailisi taatusti päinvastaiseen sävyyn, jos aloituksesi olisi käsitellyt aihetta: "Miksi vaimoni vastailee entisten heilojensa yhteydenottoihin?"
"Nimimerkki "mies olen" vastailisi taatusti päinvastaiseen sävyyn, jos aloituksesi olisi käsitellyt aihetta: "Miksi vaimoni vastailee entisten heilojensa yhteydenottoihin?""
Arvelet väärin. Jos mies ei pysty hyväksymään naisensa entisiä heiloja jopa kavereikseen, niin nainen on miehelle väärä (heilastellut vääränlaisten hemmojen kanssa).
Itseasiassa vastasin etten pääse. Mutta kyseisen naisen mies on saattanut olla niin mustasukkainen, että nainen on todennut parhaimmaksi olla edes vastaamatta..
Uskallan epäillä. Harvassapa taitavat olla noin "avarakatseiset" miehet.
"Jos mies ei pysty hyväksymään naisensa entisiä heiloja jopa kavereikseen, niin nainen on miehelle väärä (heilastellut vääränlaisten hemmojen kanssa)."
Ei, vaan kyseessä on nössö.
Tuota osaan vastata vain näin: ihmisen pitäisi toimia silloin kun sydän käskee jossain asiassa etenemään ja muina hetkinä pohjustaa jotta nämä toiminnan hetket olisivat mahdollisia.
Tosin usein naiset kohtaavat teatteria vetäviin miehiin joista ei ota selkoa, mutta silti: rehtiys ja avoimuus
No joo kai siihen on painava syy jos ei ole vastannut sulle. Ja olitkohan aikeistasi rehellinen itsellesi ja sama epäröinti huokui mailistasi?
"No joo kai siihen on painava syy jos ei ole vastannut sulle. Ja olitkohan aikeistasi rehellinen itsellesi ja sama epäröinti huokui mailistasi?"
Mikä VITUN epäröinti? Minkä vitun takia naiset yrittää jokaisessa ongelmatilanteessa vierittää syyn miehen niskoille? Koskaan ei teissä ämmissä ole vikaa? Onko sitä niin vaikea uskoa että aloittajan viesti oli asiallinen ilman taka-ajatuksia ja se joka tässä toimi typerästi oli aloittajan exä joka jätti vastaamatta.
Oletko kuullut piiloalitajunnasta ja jotta oma uskomusjärjestelmä on juuri niin laaja kun kykenee juuri sillä hetkellä käsittelemään oman egonsa kautta? Teettääkö naisten logiikka vaikeuksia? Mielikuvasi edellisessä viestissäsi ovat vain sinun omia ja kertoo tarpeestasi jostain syystä sotia nuori poika :)
En pidä siitä V alkuisesta sanasta, se on jotenkin niin alatyylistä ja vanhanaikaista käytöstä.
Ihmiset menevät energioiden mukana, joskus on jotain soveliasta tehdä JUURI NYT ja hetken päästä sitä vaistoaa, että samaa ei tehdäkään enää. Joskus joku takoo päätään seinään yhä uudelleen tajuamatta jotta ei ole huomioinut suotuisia energioita. Pitää siis vain vaistota mitä toiset viestittävät.
Itselleni jos nyt joku vanha ottaisi yhteyttä, niin en lämpeäisi juuri nyt, sinä tukit juuri äsken energiani. Tajunta on siis hyvin hienosyistä.
"Oletko kuullut piiloalitajunnasta ja jotta oma uskomusjärjestelmä on juuri niin laaja kun kykenee juuri sillä hetkellä käsittelemään oman egonsa kautta?"
Älä jauha paskaa vaan pysy aiheessa, kiitos. :)
"Teettääkö naisten logiikka vaikeuksia?"
Teettää, koska siinä ei ole mitään logiikkaa. :D
"Mielikuvasi edellisessä viestissäsi ovat vain sinun omia ja kertoo tarpeestasi jostain syystä sotia nuori poika :)"
Käytit juuri sen vanhan tutun pojuttelu-kortin, joka vei taas hieman uskottavuuttasi. :D
"Ihmiset menevät energioiden mukana, joskus on jotain soveliasta tehdä JUURI NYT ja hetken päästä sitä vaistoaa, että samaa ei tehdäkään enää. Joskus joku takoo päätään seinään yhä uudelleen tajuamatta jotta ei ole huomioinut suotuisia energioita. Pitää siis vain vaistota mitä toiset viestittävät."
Paskan jauhaminen vain jatkuu....
Olitko aloittaja, sillä jos, niin en ihmettele miksi ei ole saanut vastausta. Kylvämällä sotaa, saa sotaa vastaansa, tosin minä en jaksa turhia sotia jotta meni nyt överiksi eikä keskusteluksi. Enkä jaksa enää jatkaa jos kylvät laatusanojasi säästä ne kylvettäväksi muille. Eli pojuttelukorttisikin revit omasta logiikasta en jaksa kompata tollaista. Vedin oletuksen siittä jotta iäkkäämpi mies osaa valita asiallisemman sävyn kirjoitukseensa, mikä tosiaan ei ole mikään yleissääntö.
Ok, et siis tiedä piiloalitajunnasta ja miten se toimii itsellä, en ihmettele se on vaikea laji. Itse olen oppinut jotta se omassa mielessä pälpättävä ego sotkee yhteydet alitajuntaan joka todellisuudessa on hyvinkin yksinkertainen sisin esim hypnotisoijat tietävät tämän. Mutta siis se alitajunta on se mikä on se todellinen ymmärrys ja toteutus itsellä. Ja pinnalliset puheet kaatuvat hetkessä kun siihen saa yhteyden. Joku on siis voinut elää kuvitelmaansa roolia kaikenikäänsä ja naps alitajunta heittääkin kärrynpyörää ja alkaa ymmärtämään entiset ajatuksensa ja tekonsa aivan toisenlaiselta kantilta. Ja huomaa, että on ollut täysin väärässä "uskomuksistaan toisista" aiemmin.
No jos ihan äärilaidan esimerkin laitan tähän, niin on ollut kunnollinen perheenisä ja hoitanut perheensä esimerkillisesti ja naps. seuraavassa hetkessä on tappanut perheensä. Eli alitajunta voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta aina se yllättää ihmisen itsensä ymmärtämään uudella tavoin asioita. Ja kun jokainen ihminen on "itsensä" niin ne eivät vaan voi ajatella samalla tavoin kun toinen luulee ja kuvittelee ja silloin puhutaan siitä jotta toinen olettaa toisen sitä ja sitä....
Eli siksi on helpompaa vaistoa suotuisat energiat ja mennä niiden tuulien mukana, kun tahkoa väkisin omia kuvitelmiaan sopimaan toisen aivoituksiin ja käydä taas hankalia sisällissotia omassa pääkopassa. Ei kaikkien kanssa tarvi alkaa jos ei halua. Se vaan sitten on niin ja jotain paljon kiinnostavampaa tulee tilalle AINA.
Eroaako tämä aloittajan kysymys lopulta paljoa tästä lauseesta josta vois tehdä aloituksen: Kykenetkö vastaanottamaan pakit? Ja lisäkysymykses voisi laittaa monenkolaisia pakkeja on olemassa. Se olisi aika laaja aihe. Mut en mä jaksa semmoista laittaa ja taistella sitten siitäkin taas. Kun tiedän, et on niin erinlaisia ihmisiä. Niin annan niihen sitten vaan olla mitä ovat. Ja menen pois jos fiilari niin vaatii. Ei sillon kannata jäädä jänkkäämään jos toinen vetää verhonsa kiinni eikä halua kuunnella. Jos ei oo läheinen suhde siis.
"Miehen aivoilla ajateltuna,päättelin ettei vastaamisessa pitäisi olla mitään vastenmielistä ,koska aikaakin oli kulunut, ..."
Naisen aivoilla ajateltuna tuo kuulostaa siltä että olit ollut naiselle todella vastenmielinen. "Koska aikaakin oli kulunut..." Hei, aika ei muuta kenenkään käytöstä muuksi.
Minä en vastaa kenellekään, josta en pidä. Minulla on oikeus valita seurani ja ihmiset, joille haluan asioistani kertoa. Olen jättänyt noteeraamatta muutaman ihmisen, jotka ovat kohdelleet minua huonosti tai saavat aikaan negatiivisia tuntemuksia. Minulla ei ole mitään syytä olla missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Vanhojen riesojen kanssa ei kannata olla minkäänlaisissa yhteyksissä.
Sinulla on tietysti aivan erilainen kuva koko jutusta, niin kuin asiaan kuuluu. Juttunnehan meni poikki oikein hyvässä yhteisymmärryksessä ja ystävyydessä... enpä usko. :)
^ Olen aivan samaa mieltä kanssasi, en minäkään vastaile exille, jotka ovat ottaneet vuosien kuluessa yhteyttä, kun näistä kun on jäänyt kuvottava fiilis eikä ne vuodet sitä tosiasiaa todellakaan paikkaa.
Mielestäni ei tarvitse olla tekemisissä henkilön kanssa, jonka kanssa sukset ovat menneet ristiin tavalla tai toisella ja minua ärsyttää kun exät ottavat yhteyttä useasti silloin, kun heillä on mennyt suhde poikki, ihan kuin minä olisin joku hätävara johonka otetaan yhteyttä kun ollaan taas vapaalla. Joko olen vastaamatta näille tai laitan tylyn vastauksen.
Kyllähän aiheesta taas sotkuttiin,mutta tulihan hyviä kannanottojakin.
Tuo minua mietitytti että voi olla tyly jos sukset on menneet aikoinaan ristiin tai muuten vaan tyyppi ärsyttää,,,
Joku myös ajatteli ettei taida olla sittenkään puhtaat jauhot pussissa,enkä ole rehellinen edes itselleni syideni takia??
Naiset yleensä ajattelee kaikesta sillä ikävimmällä tavalla huomaan,..
Voisin sellaisen heittää näille naisille ,että kun joskus törmäätte erittäin kauan kateissa olleeseen henkilöön jonka olette tunteneet joskus kauan sitten, eikö sellainen yllättävä tilanteen kohtaaminen tuo mieleenne tapahtumia ajoilta jolloin tunsitte hänet, ja eikö utelias mieli heitä kysymystä mitähän se nyt tekee,ja missä vaikuttaa,,,toiset jättävät asiat siihen ja toiset saattavat rohkaistua kysymään.
Kuinka asia sitten eroaa siitä onko henkilö samaa vai eri sukupuolta???
Henk.kohtaisesti pahoittaisin hieman mieleni silloin jos olisin ollut jotenkin ärsyttävä tai vastenmielinen henkilö hänen mielestään, kun muistini mukaan sellaista en aikoinaan havainnut ja kuinka vuodet sitten minusta sellaisen olisi hänen mieleensä luonut?
Minä kumminkin luulen niin, että kyse on ainoastaan siitä ettei minulle ole tilaa eikä aikaa hänen kalenterissaan,ja hänen mielestään olisin pahimmassa tapauksessa jotain vailla,siksi parempi olla vastaamatta.
Ihmiset ovat erillaisia,näkevät asiat eri tavoin ,se on kaikilla oikeutena ja sitä pitää kunnioittaa.
Kohteliaisuus ja ystävällisyys kuuluu minun tunne elämääni,ja en koskaan jätä vastaamatta kenellekkään vaikka kuinka henkilöstä olisi huono kuva jäänyt,ihminen voi muuttua ja ei ole pakko alkaa kaveraamaan -
Naisilla on omat ajattelu tapansa,ja miehillä omansa.
"Voisin sellaisen heittää näille naisille ,että kun joskus törmäätte erittäin kauan kateissa olleeseen henkilöön jonka olette tunteneet joskus kauan sitten, eikö sellainen yllättävä tilanteen kohtaaminen tuo mieleenne tapahtumia ajoilta jolloin tunsitte hänet, ja eikö utelias mieli heitä kysymystä mitähän se nyt tekee,ja missä vaikuttaa,,,"
Jos joku mies on ollut oikea riesa, niin ei kuule yhtään kiinnosta sen asiat. Vanhat tapahtumat tosiaan voi tulla mieleen, olipas mulkku äijä, ihme raivareita ja sairas naksupää. Ja että nyt sillä menee taas huonosti kun yrittää esittää kaveria. Vahingosta viisastuu.
Onko ex-miesten tosiaan noin vaikea ymmärtää, että voivat olla naisten mielestä todella vastenmielisiä? Ei muka vaan ole aikaa vastailla... Huoh...
Mulla on nykyinen elämä, vanhoja huonoiksi havaittuja suhteita ei kiinnosta kaivella. Jos vähääkään joku kiinnostaisi tai kokisin miehen tai naisen sen arvoiseksi, varmasti vastaisin.
Meillä on jokaisella keino tehdä elämästämme onnellinen. Ja siihen kuuluu oleellisena huonon ja kelvottoman aineksen karsiminen pois vaivaamasta. Selvennykseksi: kukaan ei tarvitse huonoja ihmissuhteita.
Ihmiset eivät muutu. Jos joku on ollut luonnevikainen, ei se ole siitä parantunut. Ainoa mitä voi muuttaa on oma käsitys muista ihmisistä. Että nyt en pidäkään tuota psykopaattia enää inhottavana vaan annan sen käyttää taas itseäni hyväksi, kun on noin sairas raasu. Harva viitsii tuohon suuntaan käsityksiään muuttaa, vai mitä? Turha haaveilla jos on tullut tyhmäiltyä.
"Voisin sellaisen heittää näille naisille ,että kun joskus törmäätte erittäin kauan kateissa olleeseen henkilöön jonka olette tunteneet joskus kauan sitten, eikö sellainen yllättävä tilanteen kohtaaminen tuo mieleenne tapahtumia ajoilta jolloin tunsitte hänet, ja eikö utelias mieli heitä kysymystä mitähän se nyt tekee,ja missä vaikuttaa,,,toiset jättävät asiat siihen ja toiset saattavat rohkaistua kysymään.
Kuinka asia sitten eroaa siitä onko henkilö samaa vai eri sukupuolta???"
On täysin eri tilanne kohdata vanha tuttu/ystävä kuin vanha poikaystävä, jonka kanssa mennyt sukset pahasti ristiin, se tunne on ja säilyy mielessä tästä henkilöstä, enkä näe mitään syytä pitää yhteyttä tällaiseen. Miksi kyselisin kuulumisia ex-mieheltä, joka petti? Entä sellaiseen, joka käytti vaan hyväkseen rahallisesti? Miten olisi sellainen exä, joka vaihtoi toiseen vaikka kaikki oli hyvin suhteessa? Nämä ovat vaan asioita, jotka eivät täytä "vanhan ystävän" kriteerejä itselläni ja näistä miehistä jäi vain paha muisto, joihin en edes vanhainkodissa tahtoisi törmätä.
No tässä yksi naisen mielipide lisää. Jos kerran erositte ihan hyvissä väleissä, ilman mitään katkeria riitoja, on minusta todella töykeää olla vastaamatta.
Minua itseäni kyllä loukkaa yllä mainittu ajattelutapa, että "mä en ainakaan vastaa semmosille, jotka ei enää kiinnosta". Vanhoja heiloja ei pahemmin ole, joten en ole exiin ottanut yhteyttä, mutta vanhoihin ystäviin kyllä - sellaisiinkin, jotka olivat aikoinaan erittäin läheisiä - ja se tuntuu aina pahalta, kun toinen tekee selväksi, että sinut on pyyhkäisty täysin pois hänen elämästään ja ajatuksistaan. Ilman siis mitään riitoja tai muuta syytä. On siis vain kasvettu erilleen, mikä on ymmärrettävää - mutta että sitten ei enää ole edes pölyhiukkasen arvoinen toiselle? WTF? Miten ihmiset pystyvät unohtamaan noin absoluuttisesti?? Minä en pysty. Ei vanhoja aikoja voi eikä tarvitse lämmittää uudelleen, mutta vanhojen aikojen kunniaksi voisi edes olla kohtelias toiselle ihmiselle, kun joskus uudelleen kohdataan.
Sitä on tietysti ihan turha jäädä miettimään, koska töykeitä ihmisiä et sinä tai minäkään tarvitse tai halua elämääsi - eli loppujen lopuksi siinä ei menetä mitään. Mutta olen kyllä 100% sitä mieltä, että töykeys on toisessa päässä eikä ap:n yhteydenotossa ainakaan tämän viestin mukaan ollut mitään vikaa.
No nyt tuli reipasta kommenttia,kiitos !!
Ymmärrän naisten mielipiteen ettei henkilöön josta on päässyt eroon rasittavuuden vuoksi halua olla yhteydessä,eikä edes vastata myöhemmin yhteydenottoihinkaan,tässä mielestäni säätelee lakeja terve järki ja itsesuojeluvaisto.
Jokunen ymmärsi kysymykseni oikein, selvennän vielä, että mitä naisen logiikka sanoo kun menneisyydestä lähestyy vilpittömin viestein henkilö joka ilmeisesti on ollut hyvinkin läheinen,aikaa on kulunut ja uudet elämät molemmilla.
Miehenä,kuten useimmat miehet jo mainitsivat ei ole sellaista yhteydenottoa mitään vastaan,eikä he koe asiaa kiusallisena tahi loukkaavana, tyyliin "kiva kuulla pitkästä aikaa ,miten menee"..
Mutta naisilla on mielestäni ikävä tapa kääntää asiasta uhkakuva,ja jättää asia huomioimatta !
Tätä eroavaisuutta hain,onko naisilla erillainen logiikka käsitellä tälläisiä asioita, vanhat tunteet kuolevat kuin vanha hammas,eikä se enää kiinnosta, jos se joskus tulee kadulla vastaan,se oli,muttei ole enää mitenkää minua liikuttava asia?
Minua ei asia mieltä paina,tälläinen seikka kiinnostaa , ja en voi kieltää ettenkö ajattelisi miksei hän voinut mitenkään kommentoida tai ilmaista saaneensa viestiäni,se tavallaan loukkaa, vaikka on tietysti ihan merkityksetön seikka.
Henk.koht. itse en voi pyyhkiä tapahtumia ja henkilöitä mielestäni täysin pois,ja erittäin vanha heila tai kaveri on henkilö jonka olen muinoin tuntenut,ja katson sen olevan hyvien tapojen mukaista että tervehdin tai vaikkapa vaihdan muutaman sanan.
Selvennykseksi vielä tapaukseeni, me emme koskaan riidelleet,erosi sovussa ja sovimme että olemme ystäviä ,mutta tiet vei erilleen kymmeniksi vuosiksi,ei mitään havaintoa toisen elämästä kunnes tein sattumalta mainitsemani löydön, ja jotenkin tunsin että tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus kuulla mitä hänelle kuuluu, ei sen kummempaa.
Varmaan saattaa olla tottakin,koska suhteemme päättyi hänen toivumuksestaan että hän ajattelee minun janoavan revanssia tai vanhaa takaisin.
Voi myös olla niin,etten merkinnyt edes silloin hänelle yhtään mitään kuten kuvittelin, mutta eikö hän olisi sitten kihlautunut täysin väärin perustein?
Kysymyksiä ,joihin tuskin saan vastausta koskaan,ihmiset ovat niin erillaisia ja ajattelevat asiat eritavoin.
Kiitos kaikille vastauksista!
Tämä viestisi vähän selkiytti asiaa. Jos eronne kerran tapahtui naisen tahdosta, hän varmaankin arvelee sinun haikailevan vanhoja aikoja takaisin yhteydenotollasi.
Töykeästi hän minunkin mielestäni käyttäytyi, mutta ehkä hän haluaa vain antaa menneiden olla menneitä.
(Toisaalta voi olla niinkin, ettei hänellä mene hyvin. Elää ehkä paskassa parisuhteessa, eikä siksi halua vaihtaa kuulumisia. On liian rankkaa kertoa itsestään vanhalle tutulle, jos yksityiselämä on täysin kuralla.)
Tuota minulle tuli mieleeni, että myös itsellä on erinlaisia elämänvaiheita tai siis näkemyksiä samasta asiasta.
Muistan ikävaiheen, kun linja-autossa törmäsi vanhaan luokkakaveriin ja molemmat olivat vaivautuneita kun ei ollut mitään puhuttavaa ja sitten naama punaisena yritettiin vääntää tyhjästä edes jotain asiaa.
Ja sitten taas myöhemmin kun on samaisen luokkakaverin nähnyt, niin saattaa jutunaihetta olla aivan taukoamatta ja kyselyä minkälainen elämä on nykyään ja minkälainen perherakennelma yms.
Mutta ne eksät ovat monelle jotain keskenjäänyttä jossain muodossa, mut jos toinen on täydellisen onnellinen uudessa liitossa, niin sitä joko voi kiinnostua kuulemaan uutiset kuten muidenkin vanhojen tuttujen, mutta on jo uusi kumppani ja vakiintunut elämä oman perheporukkansa kanssa, se voi olla kovinkin täyteen ahdettu ja kiireinen ja silloin aikatauluun mahtuu vain ne tärkeimmät jutut. Ei äiti esimerkiksi lähde luuhustamaan muille maille ja jätä pieniä lapsiaan kotiin eksän vuoksi.
Eli kyllä hirveän yleistä taitaa olla se vanhan suolan jossain muotoa janottaminen. Itseasiassa muistan aikoinaan vanhempien naisten kertoneen, kun mies lähtee suhteesta eteenpäin, niin heille usein käy niin, ettei enää vakavaa suhdetta tule vaan vaihtavat kumppania tiheään siihen asti kun tulee se "tietty ikä" kun ei enää oikein kelpaa markkinoille. Niin sitten lähtevät vetämään uusintakierrosta ja aloittavat siitä ensimmäisestä joka sitten pohtii, että pitäisikö sitä säälistä ottaa surullinen naissankari takaisin kuitenkin vaiko nauttia itsenäisestä elämästä, kun ei tarvitse ketään passata enää varsinkaan aikuista miestä. No tämä oli yhteenvetoa heidän ajatuksistaan.
Ja kyllä mulle jos on joku eksä ottanut yhteyttä, niin kyllä ne on aina suhdetta uudelleen vonkanneet, eikä ole ollut koskaan kyse "ihan vaan ystävyydestä". Itse jossain vaiheessa nuorempana päätin, että en enää pidä lähellä "ystävämiehiä" sillä jotenkin kahlitsin heitä samalla etsimästä omaa kumppania. Ja sellainen ei oo oikein ketään kohtaan joka toivoo enemmän.
Että voi sitä valehdella itelleenkin vaikka mitä. Ainoa todellinen rakkaani on kuollut, mutta kaikki selvitetty eikä mitään hampaankolossa, hän opetti mitä on todellinen rakkaus ja että kuolemaa ei ole vaan rakkaus jatkuu senkin jälkeen, tai jotta silloin vasta tajuaa rakkauden todellisen syvyyden. Ja jotta voi olla vain yksi sydämessä kerrallaan. Muu on valhetta.
Lisään vielä, jotta sitten kun "pariutumisikä" on täysin ohitse, lapset aikuisia, niin sitten voi tulla aika, kun voi olla kiinnostavaakin kuulla eksistä. Varsinkin silloin vanhuksina, kun ehkä se siippa on kuollut, silloin muistellaan menneitäkin suhteita taas erinlaisessa valossa ja ehkä otetaan yhteyksiäkin jotta mitä kuuluu.
Kysehän ei ollut minnekkään kahville raahautumisesta tai tapaamisen järjestämisestä,kyse oli viattomasta s'hköpostiin lähetetystä tervehdyksestä, sellaiseen vastaaminen ei varmaan tuhoa uutta onnea tai vaikeuta elämää...
Naisilla tuntuu olevan aina pelko,jospa se tulee ja panee.
Mikähän sen pelon on mahtanut naisille aiheuttaa? Ehkäpä se, että miehille on äärimmäisen epätavallista ottaa yhteyttä missään muussa, kuin pano-mielessä.
Entäs jospa se "pelko" on miehen kuvitelmissa ratkaisuna kun ei ole saanut jotain omalta kohdaltaan valmistettua? Tyhjyys se on parisuhteessakin jos toisen mieli entisiä keskeneräisyyksiä luotailee. Se onkin sitten aivan eri asia jos uuden elämänkumppaninsa kanssa yhdessä asiaa toimittelee, eikä selän takaa epämääräisesti.
Jossittelua kaikenkaikkiaan, emme me palstakirjoittajat voikkaan tietää mitä kyseisen naisen mielessä liikkuu, kertaamme vain omia tuntemuksiamme luodaten johonkin vastaavaan kokemukseemme.Näkymättömän kädenvääntöä yhtäkaikki. Jonkinmoista keskustelua se tämäkin.
Mun mielestä on jotenkin todella moukkamaista olla vastaamatta, varsinkin jos kyseessä on sellainen ihminen jonka kanssa on jopa asunut yhdessä vuosia. En ymmärrä mitä ongelmia siitä voisi muka koitua, jos meiliin vastaa asiallisesti että joo, olen se ja nyt elämäntilanteeni on se ja se. Aivan se ja sama mitä mahdollinen nykyinen kumppani asiasta ajattelisi; meili ei ketään vielä vahingoita. Mielestäni kuuluu ihan perusihmisyyteen ja käytöstapoihin, että jotain vastataan ainakin sellaiselle ihmiselle, joka on joskus ollut läheinen. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa vastata edes parilla sanalla? Eihän se velvoita mihinkään muuhun. Eri asia on tietenkin, jos tämä yhteydenottaja on jotenkin peruuttamattomasti loukannut, pettänyt ja jättänyt tms., silloin ymmärrän ettei halua välttämättä olla tekemisissä enää millään tavalla, mutta tässä tapauksessahan ei ollut niin. Olen muuten nainen, eli eiköhän nämä jutut ole ihan persoonakohtaisia eikä niinkään sukupuolisidonnaisia.
Mulla on ex, joka on omasta mielestään aivan loistava ja kiva ja mukava ja komea ja haluttava ihminen. Hän ei voi ymmärtää, etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Hän on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut, onhan tapailustamme kulunut jo kuusi vuotta aikaa ja olisihan minun jo pitänyt unohtaa hänen tolloilunsa ja ruveta hänen ystäväkseen!
Hän on todella aggressiivinen, ilkeä, alkoholisoitunut, mielenterveysongelmainen ja täysin kykenemätön empatiaan toisia ihmisiä kohtaan. Hän vainosi minua vuosikausia tapailumme loputtua, lähetteli sairaita tekstiviestejä pikkutunneilla ja haukkui pitkin pitäjää. Muutin ja vaihdoin numeroani, ja sain olla melkein pari vuotta rauhassa. Kunnes mies oli löytänyt yhden sukulaiseni numeron tiedustelusta, ja alkoi pommittamaan häntä.
Onko sinun vaikea ymmärtää, ettei tuollaisen ihmisen kanssa halua olla missään tekemisissä? Jos vastaisin jotain (tein kerran sen virheen, vastasin joulutoivotuksiin), vainoaminen alkaa taas täydellä teholla. Vuoroin haukkuu ja vuoroin vonkaa takaisin. Ja me tapailtiin vain pari kuukautta!
Aloittaja voisi aivan hyvin olla samanlainen tapaus. Hänessä ei ollut mitään vikaa, nainen vain halusi jotain muuta... Kuulostaa niin siltä tapailemaltani hullulta!
Jokainen tilanne on erilainen. Mutta tämäkin on siis mahdollista. Siksipä en halua luokitella ketään joka ei halua olla tekemisissä jonkun ihmisen kanssa sen enempää. Meillä on kaikilla vapaus valita seuramme. Emme voi tietää, mitä ihmisten elämässä todellisuudessa tapahtuu.
Olipahan taas asiat kärjistetty, tässähän on kysymys ihan eriasiasta ihan täysin.
Lueppas mikä oli kysymys,mikä oli tilanne !!
Jostain kumman syystä naiset logiikka toimii noin, pistetään heti ääri ilmiöt samaan kastiin ja tehdään johtopäätös että senhän täytyy olla samanlainen tapaus kun naapurin selmalla jonka mies kuristi kuusi naista ja vainosi taas viimeisintä vaimoaan niin että vaimon pit hakea lähestymiskieltoa...huh huh!!
Eiköhän tässä ollut kysymys ihan normaalista miehestä joka kiinnostui kuulemaan kadoksissa olleesta exästään jonka nimi yllättäen tuli esiin ,ja tämä herätti kysymyksiä.
Vaikka täältä lukemieni naisten kommenttien perusteella häntä verrataan ahdistelijaan joka vainoaa nais parkaa aina 20vuoden välein tervehdyksellä.
Minä annan myös oman kommenttini tälle miehelle, elämä menee eteenpäin ja elämän tilanteet muuttuvat samoin ihmiset, ehkä kysymyksessä on ihan tavallinen selitys,hän luki viestisi muttei vaan nähnyt mitään syytä siihen vastata, mietiskeli hetken että sehän on se mies silloin jonka kanssa seukkasin muttei siinä herännyt mitään muista tunteita tai haluja kuulla miehestä mitään ,ei kuulumisia tai muutakin toisin kun miehelle.
Hän ei nähnyt mitään syytä vaan vastata, ja voihan olla että vuosien päästä hän saattaakin sinulle jotain vastata jos oma elämän tilanne on toinen tai päässä sellainen nostalginen heti, mutta pysy miehenä, älä sitten puolestasi vastaa hänelle., koska muutoin tanssit hänen oikkujensa mukaan.
Toiset ihmiset tekevät syvän vaikutuksen ja toiset ihmiset eivät muuta kuin raapaise pintaa, ja uskoisin että teille on käynyt näin.
Niin, kun vastasin aloittajan kysymykseen, lähdin siitä olettamuksesta että mitään pahaa dramaattista hänellä ja eksällä ei ole menneisyydessä. En tietenkään voikaan tietää, mitä ihmiseten elämässä tapahtuu. Selvennettäköön siis nyt vielä, että en ymmärrä miksi ei voi edes parilla sanalla vastata, jos kuitenkin joskus tämä ihminen on ollut hyvin läheinen ja on erottu suht. hyvissä väleissä eikä tämä aloittaja ole mikään vainoaja-tyyppi. Kiva kun kaiken joutuu välillä vääntämään rautalangasta. Mielestäni ihan tuossa viestissänikin kerroin, että ymmärrän jos joku ei vastaa jos kokee tyypin jotenkin vastenmielisenä tai on sattunut jotain ikävää menneisyydessä. Ymmärsitkö nyt?
No toi vois olla mun kirjottama! seukkasin tollasen kanssa. Ettei vain olisi ihan sama tapaus! Se kirjottelee tänne suomi24 yötä päivää ja haukkuu naisia. Osa sen alotuksista on muka ihan asiallisia sillon kun se tarvii vähän egon pönkitystä. Tosta alotuksesta tuli just se äijä mieleen. se ilmottaa asiat noin nätisti muka ja totuus on jotain ihan muuta, uskoo sitten olevansa oikeessa kun saa täällä tukea. Sairas naistenhakkaaja! Ja vainoo kaikkia naisia jotka sille on joskus jutellu! Noi kaikki myymälän johtaja kirjotuksetkin onihan varmana sen tekosia, saa jotain outoa tyydytystä tollasesta. Ja se vielä kehuu kylillä tekevänsä kaikkee tollasta kun on niin muka hienoa kusettaa lutkia ja huoria... aina välillä se onnistuuu hetkeksi saamaan jonkun naisen ja nainen jättää sen heti kun tajuaa mikä se on. ja taas on uusi vainottava!! moni sen existä on jhoutunu vaihtaan numeron salaseksi ja moni on valittanu sen häiriköinnistä poliisille.
Se äijä esittää kaikille muka niin asiallista, mutta on ihan sairas, ei jaksa kauaa esittää!! asuu Tampereen naapurikunnassa ja siellä se kylillä kyllä tunnetaan kun se riehuu baareissa kun saa jotain ihme kohtauksia. Kohta 50 vee luulee olevansa hyvännäköinen ja komea ja näyttävänsä nuoremmalta ja olevansa vaikka miten ylivoimainen muihin ihmisiin verrattuna. vaikkei tosiaan oo mitään sellasta päin vastoin! Kai sillä on joku sairaus päässä nihan synnynnäisesti.
vainos mua tosi ilkeesti pitkään mut sit mun uus mies sano että vetää sitä turpaan ja se lopetti kun mun mies on aika iso ja sen kaverit kans. ne tiesivät sen äijän ennestäänkin jo että on sairas. Jännä että mullekkin tuli tosta alotuksesta mieleen joku hullu!? varmaan huonot kokemukset?
sori ap jos et oo toi!! Tollasia hulluja on!
--
Jos minä olisin naisena tuossa tilanteessa, syynä voisi olla joko se, että muista kuka sinä olet, tai sitten sinä et kiinnosta häntä tai hän on vain yksinkertaisesti unohtanut vastata. Olipa syy mikä tahansa, uskoisin, ettei asia ole hänelle ollenkaan tärkeää joten sinunkin kannattaisi unohtaa koko (pieni) episodi.
Lakkaa ajattelemasta olevasi niin suuri, voit olla hyvinkin miellyttävä henkilö, minä en vaivautunut edes tervehtimään vanhaa tuttua. Koska laskin hänen päässään kieppuvan kaikkea mahdollista negatiivista, kuinka katkera hän oli kun päätteli minun saaneen hyvän itsetunnon. Miksei voi suhtautua reilusti, eikä odottaa tietynlaista hiukan nolostunutta käytöstä?
Tunnen vain yhden herrasmiesmäisen tyypin, vaikka hän juopottelee, hänen seurassaan viihtyy.
Olen hänelle ihminen, en nainen, pidän hänestä.
Mistä sait hänen sähköpostiosoitteensa?
Onko varmasti ollut oikea osoite?
Voihan olla, että on reissussa, eikä ole päässyt koneelleen vielä..?
Hauska huomata miten tämä juttuni sai uusia käänteitä,ja kuinka monella tavalla ihmiset sen käsittivät.
Olin jo unohtanut täysin koko asian,karavaanit kulkee ja koirat haukkuuu,kuten sanotaan....
Edelliselle hyvin asialliselle kommentoijalle vastaisin niin, tiedän hänen saaneen viestini ja lukeneenkin sen.
Sitä tietenkään en tiedä onko hän ollut reissussa vai missä,mutta kohtalaisen pitkä aika on jo kulunut viestistäni.
Joku myös kommentoi,jospa hän ei muista minua,vastaan että aivan varmaan muistaa .
Ei ihminen vuosien mittaan niin hirveästi voi muuttaa luonnettaan,ja hänen luonteensa oli hyvin nopeasti reakoiva ja pelkäämätön,ja uskon että jos hänellä olisi ollut pienintäkään halua minulle jotain vastata ,hän olisi sen tehnyt heti viestini luettuaan.
Silloin viikko viestini lähettämisen jälkeen mietin ,pitäisikö rohkaista mieleni ja ottaa vaan ronskisti uudestaan yhteyttä,mutta ajattelin hänen parastaan,enhän tiennyt hänen elämän tilanteestaan mitään joten en halunnut ottaa riskiä jos siitä olisi aiheutunut hänelle vaikeuksia jollain tavalla,koskaan kun ei tiedä.
Totuus on,hän TIETÄÄ olemassa olostani nyt,hän tietää että elän ja miten minuun saa yhteyden mikäli haluaa,vastaamalla viestiini.
Enempää en voi tehdä.,,enkä aio tehdä asian eteen.
Silti,vaikka aikaa on jo kulunut,enkä koko asia pyöri mielessäni enää olisin itse vastaavassa tilanteessa kyllä hänelle vastannut jotain,toivottanut vaikka hyvää jatkoa ja kertonut ehkä elämästäni hyvin pintapuolisesti,se ei olisi vienyt elämästäni paria minuuttia kauempaa ,ja toinen olisi saanut kaipaamansa vastauksen ja ollut tyytyväinen,odotti sitten mitä odotti vastaukseltani.
Lopuksi toteaisin, mennyttä elämää ei takaisin saa, menneisyyttään ei voi paeta mutta sen kanssa täytyy oppia elämään , mennyt on mennyttä ja nykyhetki on nykyhetki, ystävät voi jokainen valita ,kaikkien kanssa ei ole pakko pitää yhteyttä jos niin ei halua , meillä on vain tämä yksi elämä ,elettäköön se jokainen parhaalla katsomallaan tavalla , toista ihmistä täytyy kunnioittaa valinnoissaan, vaikkei sitä aina ymmärtäisikään,kaikilla meillä syynsä on !!
Koskee se tätä naistakin, että hän voi valita ystävänsä.
Tarkoituksesi on voinut olla ihan ystävällinen, mutta et voi hallita toisen käsityksiä, onko hänen opittava elämään menneen asian kanssa.
Kyllä minäkin juttelisin ja kävisin lasillisella vanhan tutun kanssa ilman tätä ihmeellistä "olen yläpuolellasi"-asennetta.
Pääasia, että olet rehellinen, kerro totuus niin kuin se oli, jos pidit hänestä.
Ei kai tässä toisen käsityksiä kukaan tahdo hallitakkaan , vertaus on opittava elämään menneisyytensä kanssa on totuus,se miten kukin sen kanssa haluaa elää on jokaisen itsensä päätettävissä !!
Toiset eivät halua sitä muistaa,ja toisille se on sitten tärkeämpää, kukin saa omalle kohdalleen ajatella miten toimii eikä siinä ole muille sanomista.
Ei missään tapauksessa hallita niin juuri, jos nainen kiinnostaa todella, odota luontevaa tilaisuutta, älä ota tietoisesti yhteyttä. Te molemmat hyvällä tuulella, sitten on mukava vaihtaa kuulumiset.
Sama vielä varmemmin, jos hän kiinnostaa naisena ja sattuu olemaan vapaa.
Jos haluaisin tavata tuttavaani, mieluiten porukassa, tahdoin minäkin sanoa niin paljon, ei vain aina voi...
Voi kuule rakas ystävä, kun tuskin tullaan törmäämään enää koskaan ainakaan tässä maailmassa,asumme eri kaupungeissa,omaamme eri ystäväpiirit eikä meillä ole mitään muutakaan yhteistä kuin menneisyys.
Minä unohdan koko ihmisen, ottakoot yhteyttä jos joskus nostalgian hammas puree ja vastaan jos vastaan.
Mennyt on mennyttä, ja jos en merkinnyt mitään hänelle silloin niin tuskinpa se siitä muuttuu tulevassakaan, onhan ymmärrettävää että on elettevä hetkessä.
Se sun daamis sai sun viestis, sulkeutui hetkeksi ajatuksiin,sai muistikuvia sun kasvoista ja joitain kauniita muistoja yhteisistä alun ajoista,sitten sille muistui mieleen suhteenne loppu ajat ja siihen liittyvät tuskat ja kysymykset,hän ahdistui.
Hetken mietittyään,pyöritellen päässään ajatusta vastaako vai,ja jos vastaa mitä se tuo tullessaan ja tuoko se tullessaan jotain peruuttamonta.
Päätös oli selvä,parempi antaa olla koska pelkkä ajatus kyseisestä hemmosta saa adrenaalin nousemaan ja hengen salpautumaan ahdistuksesta.
Näin se meni,miehenä osaa kyllä tulkita naisten ajatuksia tilanteissa joissa kyse on henkilöstä jotka eivät saa sukkia pyörimään jaloissa,jos kyseessä olisi ollut viesti mieheltä joka saa tortun kostumaan olisit saanut vastauksen samantien ja kenties mamma olisi jo norkoillut ovesi takana useampana iltana ,oli sitten vaikka kotona mies ja lapset.
Tunteet vie, siihen ei järkeily sovi.
Unohda koko tapaus,saitpahan tietää ettei sinne suuntaan kannata rimpautella enää koskaan.