Asioiden miettiminen auttaa aina, kunhan pystyy sen tekemään ilman syyttelemistä.
Sain noin viikko sitten vapauttavan tunteen kun käsitin jotain mielestäni syvällistä.
Erostani on tällähetkellä kohta noin 2kk. Vaimo päätti erota.
Eron alku meni ihan OK, ilman riitoja ja hyvässä sovussa.
Toki ensimmäinen viikko oli elämäni kurjin viikko enkä pystynyt muuhun kuin itsesääliin.
Myöhemmin selvisi, että mukana oli kolmas osapuoli. Luonnollisesti siitä tuli
takapakkia tunteiden osalta aika annos ja jälleen hetki itsesääliä.
Tuosta säälistä kun nousin, alkoi jälleen ajatuskin juoksemaan ja uuden elämän ensimmäiset heikot, mutta päättäväiset askeleet.
Silti suru, kaipaus, tuska ja ajatus rakkaasta toisen sylissä ajoivat tunteet hetkittäin erittäin solmuun.
Sirkus oli aina vain kaupungissa, sillä norsu istui rintani päällä lähes jatkuvasti.
Kunnes silitellessä vaatteita minulle valkeni ajatus.
Olen 21 vuotta tehnyt kaikkeni, että vaimolla ja lapsilla olisi hyvä olla ja
olisivat onnellisia. Toki varmasti onnellisia aikoja on olut suurin osa tuosta 21
vuodesta, mutta viimevuodet ex-vaimo sanojensa mukaan ollut onneton.
En ole siitä syystä heille onnea toivonut,että minä olisin se onnellisuuden lähde,
vaan ihan sen onnellisuuden vuoksi.
No hitto, jos ex-vaimolla on nyt hyvä olla ja hän on onnellinen, niin minäkin olen.
Sitähän minä olen yrittänyt tehdä, mutta siinä epäonnistuen.
En välitä siitä millä tavalla ex-vaimo onnellisuutensa hankki tai kenen kanssa.
Rakastan häntä ja hänen onnellisuutensa tuo minulle hyvän olon.
Kun tämän ajatuksen käsitin, minulla ollut uskomattoman hyvä olo ja fiilis.
En edes muista aikaa jolloin olisin tuntenut itseni näin eheäksi ja elämää täynnä olevaksi. Pieni suru ja kaipaus jäivät, mutta se kiduttava tuska on kadonnut täysin.
Jaksamisia kaikille eronneille ja eroaville.
Sain noin viikko sitten vapauttavan tunteen kun käsitin jotain mielestäni syvällistä.
Erostani on tällähetkellä kohta noin 2kk. Vaimo päätti erota.
Eron alku meni ihan OK, ilman riitoja ja hyvässä sovussa.
Toki ensimmäinen viikko oli elämäni kurjin viikko enkä pystynyt muuhun kuin itsesääliin.
Myöhemmin selvisi, että mukana oli kolmas osapuoli. Luonnollisesti siitä tuli
takapakkia tunteiden osalta aika annos ja jälleen hetki itsesääliä.
Tuosta säälistä kun nousin, alkoi jälleen ajatuskin juoksemaan ja uuden elämän ensimmäiset heikot, mutta päättäväiset askeleet.
Silti suru, kaipaus, tuska ja ajatus rakkaasta toisen sylissä ajoivat tunteet hetkittäin erittäin solmuun.
Sirkus oli aina vain kaupungissa, sillä norsu istui rintani päällä lähes jatkuvasti.
Kunnes silitellessä vaatteita minulle valkeni ajatus.
Olen 21 vuotta tehnyt kaikkeni, että vaimolla ja lapsilla olisi hyvä olla ja
olisivat onnellisia. Toki varmasti onnellisia aikoja on olut suurin osa tuosta 21
vuodesta, mutta viimevuodet ex-vaimo sanojensa mukaan ollut onneton.
En ole siitä syystä heille onnea toivonut,että minä olisin se onnellisuuden lähde,
vaan ihan sen onnellisuuden vuoksi.
No hitto, jos ex-vaimolla on nyt hyvä olla ja hän on onnellinen, niin minäkin olen.
Sitähän minä olen yrittänyt tehdä, mutta siinä epäonnistuen.
En välitä siitä millä tavalla ex-vaimo onnellisuutensa hankki tai kenen kanssa.
Rakastan häntä ja hänen onnellisuutensa tuo minulle hyvän olon.
Kun tämän ajatuksen käsitin, minulla ollut uskomattoman hyvä olo ja fiilis.
En edes muista aikaa jolloin olisin tuntenut itseni näin eheäksi ja elämää täynnä olevaksi. Pieni suru ja kaipaus jäivät, mutta se kiduttava tuska on kadonnut täysin.
Jaksamisia kaikille eronneille ja eroaville.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Sä oot viisas mies!
Kohdattaisiimpa joskus.
Oi kiitos, lämmippi mieltä.
Eihän sitä koskaan tiedä mihin polut elämässä johtaa. Pitää vain pystyä elämään positiivisesti.
Joskus kun vierelläsi on hyvä ja viisas mies, eihän sitä tiedä vaikka se olisin minä ;-)
Et sinä AP:tä halua kohdata. Jos haluaisit, olisit laittanut sähköpostiosoitteesi jo lujaa. Haluat vain jonkun sen tapaisen, mistä haaveksit.
Tosi törkeetä tuolla lailla heittää kun toinen suree edellistä menetystä.
Toivottavasti näin kävisi! Ja vielä sympaattinenkin... :)
Hyi sinä korppikotka, mene pois ilmaa pilaamasta!
Ota se luutas ja mee takasin sinne kyöpelinvuorelle manaamaan, ei nyt oo pääsisäinen!
Hyvä, että vapaille markkinoille tulee myös terveesti erosta eheytyneitä miehiä.
On hienoa, jos/ku olet jo kahdessa kuukaudessa päässyt käsittelemään nuo kaikki tunneskaalan asiat. Itse parinkymmenen vuoden yhdessäelon jälkeen eron kokeneena luulin kanssa ymmärtäneeni tilanteen heti ero jälkeen. Välit exän kanssa olivat ja ovat edelleenkin hyvät.
Luulin löytäneeni sisäisen rauhan, uusia harrastuksia jne. Toki kuten sanoit kaipaa menneitä hyviä asioita, mutta lopulta ne ei enää painaneet yhteiselon jatkamiseksi. Mutta nytpä reilun vuoden jälkeen alkaakin se oma vahvuus murentua. Alkoholista ei ole tarvinut hakea lohtua, eikä lääkkeitä käytetty. Syyllisyys suhteen päättymisestä tulee pintaan ja itsesyytökset vievät yö unet. Luulin selviäväni ilman ulkopuolisen apua, mutta ammatti-ihmisten kanssa keskustelu on ollut todella hyvää. Tulee nimittäin herkästi luulluksi, että asiat on järjestyksessä omassa mielessä heti ja varsinkin jos exän kanssa edelleen on puheväleissä ja hänellä on elämänlaatu parantunut, kuten erotessa ajateltiin.
Rohkeutta uuteen suhteeseen en ole löytänyt, itsetunto on taas palasina
Mutta jaksamista sinulle jatkossakin, mutta kaikki ei varmaankaan ole käsitelty
Pieni suru ja kaipaus jäi, mutta se kiduttava tuska on tullut takaisin.:(
Hetkellisiä vaikeuksi varmasti tulee onhan se aivan normaalia ja jos ei tulisi en pitäisi itseäni tuntevana ihmisenä.
Suurin huolen aiheeni on, että vuodenpäästä olen uudessa hyvässä suhteessa ja ex-vaimon työpaikka romanssi on kuollut ja kuopattu.
Pelkään, että tuolloin alkaa syyttely minua kohtaan kuinka pilasin hänen elämänsä, koska jollakin tavalla pakotin hänet eroon ja hän katkeroituu minua kohtaan.
Sen on varmaa että ex-vaimoni tulee joka tapauksessa olemaan elämäni rakkaus ja hänellä tulee olemaan oma eritynen paikkansa sydämmessäni ikuisesti, mutta elämän on jatkuttava vastoinkäymisistä huolimatta.
On katsottava kohti huomista ja antaa anteeksi, sekä unohtaa menneet tapahtumat, sillä eivät ne muutu vaikka kuinka miettisi ja itseään niillä kiusaisi. Ilman anteeksiantoa ja unohtamista lopputuloksena ei ole muuta kuin katkeruudella pilattu oma ja lasten elämä.
Mitä enemmän olen ajatuksiani ja tunteitani läpikäynyt sitä enemmän olen alkanut miettimään uutta suhdetta.
En näyttääkseni exä:lle tai yrittääkseni tehdä häntä mustasukkaisesksi, ei vaan siitä syystä että elämä jatkuu ja uudet seikkailut odottavat.
Moni ystäväni on ehdottanut "kukasta kukkaan" olevan paras tapa aloittaa lähestyminen kohti uuden ihmissuhteen etsimistä. No ehkä heille ei minulle.
Toki olen jo muutaman kerran ravintoloissa käynyt aivan selvinpäin tarkoituksella tarkistamassa menekki ja olen yllättynyt positiivisesti kuinka hyvä menekki olisi ollutkaan jos olisin seksiä ollut hakemassa, mutta seksistä saa aivan uskomattomasti enemmän irti iloa ja nautiontoa ihmisen kanssa josta välittää ja jonka korvaan voi kuiskata "rakastan sinua".
Olen siitä aivan varma, ettei tuska ole palannut minun tapauksessa vuoden kulueassa, päinvastoin sydän tulee olemaan riemua ja onnea täynnä.
aivan väärä asenne tuohon hommaan.
"Sen on varmaa että ex-vaimoni tulee joka tapauksessa olemaan elämäni rakkaus ja hänellä tulee olemaan oma eritynen paikkansa sydämmessäni ikuisesti"
ei näin, ei todellakaan näin. nyt vaan kuule unohdat sen kotkan ja lähdet naiskentelemaan kaupungille.
kyllä se siitä.
Kyllä sillä vaimolla tulee se oma paikkansa siellä AP:n sydämmessä oleen, mutta ehkä siellä on tilaa
myös uudelle rakkaudelle.. :)
AP vaikuttaa feministien kaipailemalta pehmomieheltä, joka kiltisti kokoaa tavaransa ja tekee tilaa uudelle miehelle.
ei naiset tuollaista halua katsella. MOT.
Ja sinä kuulostat olevan ihan munan puutteessa!
Taitaa olla vierähtänyt aika tovi niistä hommista...? Pyyhihän päältäs pölyt, tunnut aika tunkkaiselta tapaukselta.
Vai naiset haluaa miehen jolla on ex-vaimolle erityinen paikka sydämessä?
Hah hah hah! :D
Eipä näyttänyt kelpaavan sille ex-vaimollekkaan. Kyllä naiset haluaa MIEHEN.
...Olisit sitte sellanen? Ei kiitos, oot liian omahyväinen!
AP tässä.
Eron, ajatusteni ja omien oivallusteni myötä tunnen todellakin kasvaneeni MIEHEKSI.
Toki olen jo kauan kuvitellut olevani MIES.
Don Huonot - Ruoski Minua kuvaa asiaa hienosti.
"Olen esittänyt olevani mies, joka en ole
Koska kuvittelin olevani mies, joka en ollut"
Mikäli nainen ei halua miestä jolla on terveen ihmisen tunteet, niin lienee naisessa vikaa tai sitten se vaan haluaa sikaa :)
PS. Tommy Taberman oli tosi MIES!
Huomasin tuossa, mikä sussa on niin söpöä..
Susta puuttuu täysin se yleinen ukkojen ylimielisyys!
Se tekee susta tavoiteltavan herkkupalan, nam!
Ihanan kannustava viesti ja ajatus sinulta "onneksi erillainen", kiitos siitä ;)
Varsinkin kun ottaa huomioon ajankohdan, sillä päätin toissapäivänä ottaa suunnan kohti uusia rakkaus seikkailuja.
Ja hei, minua ei nainen kuitenkaan ihan helpolla sänkyyn saakkaan, joten seksi ei oo mun kuski, vaan ihan ne tunteet.
Mutta sitten kun.... niin silloin otetaankin kiinni hivenen menetettyä laatuaikaa.
Pakko sanoa, että nyt tunnen itseni myös vapaaksi!
...älä nyt ala heti pihtaan!! ;)))))
ja paljon annakin, sille oikealle :)
Suurin huolen aiheeni on, että vuodenpäästä olen uudessa hyvässä suhteessa ja ex-vaimon työpaikka romanssi on kuollut ja kuopattu.
Pelkään, että tuolloin alkaa syyttely minua kohtaan kuinka pilasin hänen elämänsä, koska jollakin tavalla pakotin hänet eroon ja hän katkeroituu minua kohtaan.
...............
Älä hyvä mies tuollaisia huolehdi, se on vaimosi ongelma ei sinun. Jos hänellä on luonne että hän valittaa kaikesta ei se ole sinun syysi missään tapauksessa. Elä omaa elämääsi, et ole vastuussa vaimosi mielialoista ja tekemisistä etkä ole pilannut kenenkään elämää. Muista että vaimosi oli lähtijä............!
Olen pahoillani, mutta heikoissa kantimissa on tyytyväisyytesi. Sitä vaimosi onnea uuden äijän kanssa kestää tasan niin kauan kun tukka pysyy putkella ja haarat märkinä. Jollet sinä kaikella uhrauksilla saanut häntä onnelliseksi, niin ei saa tuo toinenkaan.
Naisen onnen avain on siinä, että mies sopivasti yrittää mutta ei ole orja ja välillä kieltäytyy kunniasta "tehdä" nainen onnelliseksi. Onnelliseksi ei tehdä, onnelliseksi tullaan ihan itse.
Jos täälläkin tiedettäisiin ne oikeat onnen avaimet hyvään parisuhteeseen, tuskin olisit sinäkään täällä ruikuttamassa.
Saahan siinä muka viisastella....!
Ja AP sinulle sanon, että ihanaa kun on joskus eron jälkeen muunlaisiakin ukkoja kuin näitä peruspersenaamoja, jotka täällä katkerana tilittää! Onnee sinulle! ;) Kelpaisit minullekkin!
Minulla kävi seuraavasti :
Panostin tosissani parisuhteeseen ja lapsiin. Halusin sen olevan loppuelämän kestävä suhde.
Kuitenkin vaimoni petti minua työkaverinsa kanssa. Tuohon sisältyi itse pettämisen lisäksi runsaasti valehtelua.
Olin aika onneton. Exäni meni naimisiin tuon työkaverinsa kanssa.
Muutaman vuoden kuluttua exäni uusi suhde kariutui. Yllätys yllätys, exäni oli pettänyt uutta puolisoaan työkaverinsa kanssa.
Minulle tuo episodi auttoi selviämään erosta : tajusin, että sama asia tapahtui uudestaan ilman että minulla olisi ollut siihen osaa tai arpaa. Ja kieltämättä tunsin myös tietynlaista vahingoniloa.
Mulla sama stoori, mut olen nainen ja ex ei mennyt työkaverin kanssa naimisiin, koska nainenkin oli jo naimisissa. Nussivat vaan ja seurustelivat aikansa..
Itse pääsin kuitenkin myös katkeruudesta, kun kuulin miehelläni olleen suhteita muihinkin työkavereihin ennen tätä viimeistä, ja nyt kuulin tämänkin olevan jo mennyttä elämää ja kuvioissa taas uuden.
Pisti jo vähän itseäni naurattamaan, kun kuvittelen ukon suuna päänä juoksevan kuin kiimaisen koiran muna pitkällä helmojen perässä, kun jotain pitäisi päästä äkkiä tökkimään! :D
Jotkut nyt vaan on sellaisia.
"Muutaman vuoden kuluttua exäni uusi suhde kariutui. Yllätys yllätys, exäni oli pettänyt uutta puolisoaan työkaverinsa kanssa.
Minulle tuo episodi auttoi selviämään erosta : tajusin, että sama asia tapahtui uudestaan ilman että minulla olisi ollut siihen osaa tai arpaa. Ja kieltämättä tunsin myös tietynlaista vahingoniloa."
Vähän sama juttu täälläkin, paitsi että vaimon kärähtäessä ennustin, että se ennemmin tai myöhemmin se pettää uutta miestään. Palaset vaan loksahteli paikoilleen ja suomut putosivat silmistäni kun minulle karu totuus paljastui ja tajusin, että lutkahan se oli ollut aina, vaikken itse ollut sitä ihan heti huomannutkaan.
Se tuli sitten jo ihan parin vuoden kuluttua ja voi että olin vahingoniloinen kun olin jo itse uudessa ja hyvässä suhteessa. Tietenkin oli mukavaa tietää että ex mokasi TAAS, mutta vielä paremmalta tuntui, koska olin oikeassa ennustuksessani.
Kyllä huora on huora vaikka voissa paistais.
harmi, että niihin tulee rakastuttua...vaikka vitun takia mä exänkin kyllä aikanaan otin, hyvä se oli petissä, älysin vasta myöhemmin, miksi. Oli nääs kokemusta.
mä oon nyt sitte tosi luuseri, ku lasten isä jätti ja on naimisissa edelleenki (13v) sen eukon kaa, ku mua petti, ku lapset oli 1,5v ja 2,5v... sitäpaitsi mut on jätetty taaski (7v avioliitto)... Itse asiassa lasten isi seiso tuossa ovella yks päivä ja kerto kui se mua häpeää, ku mut TAAS jätettii...
Olis kyllä kiva tunte edes jonkinlaista ylemmyyttä kumpaa exää vaan kohtaan! Hmh!
..mikään luuseri.
Mietihän hetki.
Jos sinut jätetään, ei se tee sinusta luuseria.
Jos sinua petetään, se tekee sinusta vielä vähemmän luuserin.
Ihminen joka kuvaamallasi tavalla on kykeneväinen tuollaista sanomaan toiselle ihmiselle, jolla on jo muutenkin vaikea tilanne, niin ei sinun tarvitse yhtään murehtia ylemmyyden tunteesta tuollaista otusta kohtaa. Ei todellakaan.
oma exä oli huono sängyssä ja melko kokematonkin vielä. kun se sai vähän itseluottamusta, kiitos meikäläisen, niin jo alkoi pillun jakaminen, mutta ei se kokemuskaan löysää pillua kiristä.
niinhän se on että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. kyllä minä olin tyhmä, kun moisen kanssa seurustelin.
ja tyhmältä vaikutat edelleenkin.
kerrasta kun tuollaiseen huoraan törmää.
olenl äksyni lukenut, jatkossa vastaavassa tilanteessa tulee irtoamaan hampaita.
Vaikutatkin tyypiltä, joka turvautuu aika helposti väkivaltaan, ei huoratkaan selkäsaunoista tykkää!
Kunhan et vielä joutuisi tiilenpäitäkin lukemaan tässä elämässä.
"Kunhan et vielä joutuisi tiilenpäitäkin lukemaan tässä elämässä."
älä nyt hulluja puhu, taas leikataan vankipaikkoja ja 60% törkeistä pahoinpitelyistäkin tuomitaan nykyään ehdollisena.
Suomessa ei pienestä taputtelusta linnaan joudu, ellei hakkaa jotain jollain on soveltuva suojaväri.
Kiitos kauniista ajatuksesta, ehkä on itsellekin siitä apua. Mies viihtyy toisen naisen kanssa ja oli hänelle helpotus, kun jäi taas valheesta kinni ja käskin muutta pois kotoa. Olo on niin säälittävä ja epäoikeudenmukainen. Täytyy ajatella, että hän on nyt onnellinen ja miksi sitä väkisi mennä muuttamaan.
Hyvä tavara kiertoon!
Hieno ajatus, hieno mies. Tuollaisella elämänasenteella, et voi muuta kuin selvitä. Onnea sinulle uudessa elämässäsi!!
Se kannattaa kuitenkin muistaa, että KUKAAN TOINEN IHMINEN EI OLE VASTUUSSA TOISEN ONNESTA, VAAN JOKAINEN ON VASTUUSSA OMASTA ONNESTAAN.
Olen varma, että eronne johtui vaimosi sisäisestä tyhjyydestä, ei sinun teoistasi tai tekemättä jättämistäsi.
AP tässä.
Noin vuosi kulunut erosta ja ajattelin hieman laittaa tilanne tietoa.
"elämä on ihanaa!" ei siinä mitään sen ihmeelismpää ole.
Lapsilla menee hyvin ja se on se tärkein asia.
Rakastan edelleen exääni kuten tulen tekemään lopun ikääni.
Uusia ihania tuttavuuksia on tullut ja yksi on nyt hieman vakavampaan suuntaan menossa. Hui ;-) Yksi yhden illan lipsahdus tuli tehtyä ja tuntui tosi kurjalta :( olihan se ihan yhteisestä sopimuksesta sillä liikaa ikäeroa mihinkään muuhun.
Itsestäni pidän hyvää huolta, en polta enkä juo liikun aktiivisesti melkein päivittäin.
Aika sinälläänhän ei paranna mitään vaan kyllä itse pitää asioita tehdä positiivisesti joka päivä. Ei elämä murehtimalla parane!
En tiedä oletko lukenut muita viestiketjuja mutta mainostan edelleen...
Meitä saman asian kanssa painivia on osoitteessa uskottomuus.fi.
Tässä olen itse juuri siinä pisteessä että pitäs muuttaa uhteisestä kodista pois kun puoliso haluaa erota, itse en mutta minkäs teet.
Hirveesti pelottaa et kestääkö pää ja kauanko menee että saa palikat kohdalleen ja voi katsoa elämää eteenpäin.
""Pieni suru ja kaipaus jäivät, mutta se kiduttava tuska on kadonnut täysin.""
Sulla on asiat mallillaan! itse olen menossa alaspäin vaikka kuinka sitä hokee mielessään et kyllä se sitten joskus helpottaa.
Pelottaa se miten pää kestää kun pitää jaksaa hoitaa firma ynm. työmailla pitäs keskittyä töihin vaikka olis kuinka vaikeeta...
Taitaa se työ olla kuitenkin se pelastus sulla.. ;)
Se on enempi se kotoa pois lähtö, mikä tahtoo hirvittää ja saahan se ollakkin, kuka sitä nyt kotoonsa haluaisi lähteä..
Puolisosta jää vain ne hyvät muistot kaivertamaan, mutta kun mietit, niin niitähän ei ole enää viime aikoina ollut, eikö niin?
Eikö siellä mielessä ole kuitenkin ollut toive mukavasta suhteesta naisen kanssa, missä olisit sinäkin onnellinen...sitä onnea ei ole tainnut enää olla pitkään aikaan?
Joten murehdi aikasi, tulevaisuudessa olet ehkä onnellisempi sinulle sopivamman naisen kanssa, joka ei sinua jätä.
Tsemppiä!
Tsemppiä! Toukokuun alussa tiesin että exä lähtee... mitään en muista mitä töissä tein, toivottavasti en kovin paljon töppäillyt (edestään löytää kun on oma firma....) . Jos ei oo helppoa lähtijälle, ei ole helppoa jäädä siihen "yhteiseen" myynnissä olevaan kotiinkaan kaikkien muistojen kera..pitää lapsia koossa kun kun on itse ihan rikki. Mutta kun lapset saivat asian tietää, päätin etten perään enää huutele; menkööt 15 vuotta nuoremman naisensa luo. Rehellisesti toivon että onnistuvat sillä olisihan sääli että kaksi perhettä hajottivat turhaan....
Itse löysin seuraa täältä treffipalstalta; ihan kunnollisen miehen 1/2 tuntia profiilin jättämisen jälkeen ja nyt tapaillaan tiiviisti. En tiedä onko laastari vai mikä, mutta ainakin pitänyt minut koossa viimeisen kuukauden,huolehtinut että muistan syödä ja nukkua, nostaa välillä ylös aallonpohjalta ja välillä on vaan läsnä ja puhuu.... Tarkoitus oli etsiä vain leffa- yms seuraa mutta kun ei etsi, niin silloin näköjään löytää....
Yritä nauttia kesästä ja kerätä voimia, itse ainakin pelkään syksyä ja pimeyttä ja miten sitten pärjää.... käy juttelemassa vaikka ammattilaisen kanssa, minulla naisena ystävät saivat kyllä joutuivat kuuntelemaan ja varmaankin kaikki jutut 2-3 kertaa sillä pahimmasta vaiheesta en muista mitään.... ja ajattele että 3 kuukauden kuluttua kaikki tuntuu jo paremmalta... ja jos ei tunnu, niin ainakin seuraavan 3 kk kuluttua sitten. Ja muista ettet ole yksin, meitä on täällä paljon.....
"ihan kunnollisen miehen 1/2 tuntia profiilin jättämisen jälkeen.." Hiphei :D! Hyvä kuulla, että joskus asiat vain sujuvat kuin luonnostaan!
Hyvää kesän jatkoa sinulle!
Koeta vain päästää irti vanhasta äläkä yritä roikkua siinä kiinni, muuten revit itsesi rikki.
Vanhan loppu on uuden mahdollisuuden alku, joten keskity tekemään asioita oikeista ja hyvistä syistä. Jos tiedostat itsessäsi muutoksen tarpeita niin muuta itseäsi, mutta tee muutokset itsesi vuoksi älä muiden!
Älä vain lähde syyttelemään tapahtumasta itseäsi tai exääsi, anna anteeksi itsellesi ja muille, sillä ei se katkeruus auta sinua pätkääkään.
Toki näin jälkikäteen minun on näin helppo sanoa, mutta ainakin itselläni ovat parantaneet omaa elämänlaatua tosi paljon.
Yhdyn edellisiin, olet viisas. Toivoa antavaa, että sinunlaisia ihmisiä on. Totuus tekee onnelliseksi, se että osaa olla tosi omalle sielulleen. Hyvää mieltä ja jaksamista vastaisuuteenkin!
No sentään viisautta ole, pystyin laittamaan egoni syrjään ja näin asiat aika uudella tavalla :)