Oon 17-v tyttö ja Olen tutustunut ihanaan poikaan. Olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä n. puolivuotta. Eka ajattelin että olemme vain kavereita,mutta nyt tämä on mennyt vähän eteenpäin. Olemme pussailleet vain, mutta sekin oli kännissä. Eli nyt se mun varsinainen ONGELMA. Poika haluaisi aloittaa seurustelun. Olisi mukavaa seurustella, mutta olen niin epävarma etten siiihen pysty!! En uskalla harrastaa edes seksiä. Ja poika on sitä jo harrastanut, joten sitä hän kyllä haluaa. Pelkään hiukan läheisyyttä ja jännittää olla poikien seurassa. Mutta toisaalta nyt tai ei koskaan minun pitäisi rohkaistua ja aloittaa suhde !! Minua jännittää ihan turhat asiat. esim. mitä hän pitää talostani!! en uskaltaisi näyttäytä hänelle edes alasti. Ja ilman meikkiä oleminenkin pelottaa. en siis ole mikään meikkipelle,mutta kuitenkin. Tämä on ihan itseni kidutusta,mutta en mahda tälle mitään. En halua kuitenkaan tehdä itsestäni pelleä, kun en uskalla esim. harrastaa seksiä,mennä suihkuun yhdessä,olla ilman meikkiä. Poika aikoo huomena kysyä vastaustani enkä tiedä mitä teen! NYT ÄKKIÄ AUTTAKAA MUA!
Olisin todella kiitollinen kun moni vastaisi ja rohkaisisi minua!! :)
Olisin todella kiitollinen kun moni vastaisi ja rohkaisisi minua!! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
tahtoaan vasten, ei siitä hyvät jälkifiilikset seuraa :o
"..kysyy huomenna vastausta" ? Ja vielä vähemmän akuutin painostuksen edessä.. ei noin
Kyse on aikaa myöten tapahtuvasta kypsymisprosessista ja jos poika ei nuoruutensa takia tajua tätä niin se siitä toistaiseksi (ota huomioon lisäksi että keskimäärin pojat kehittyvät henkisesti hitaammin vastuullisiksi aikuisiksi kuin tytöt)
Eli jos suostuu, paras edetä kaverisuhteella vielä, aika sitten vuoden/kahden tähtäimellä näyttää mitä tuleman pitää.
Mene kasvamaan vielä,miksi vaivaat ja kulutat itseäsi noin nuorena.Sinulla on aikaa valmistautua henkisesti
seurusteluun monta vuotta.Seksi ei kuulu heti seurusteluun.Jos kaveri sitä haluaa jo,ei hän muta sinusta haluakaan.
Minun mielestä voit sanoa pojalle, että haluat edetä ihan rauhassa, etkä tehdä mitään päätöksiä. Seurustelun pitäisi lähteä käyntiin ihan luonnollisesti, harvemmin "sovitaan", että nyt seurustellaan. Tai ainakin harvemmin niin tehdään, kun ikää tulee vähän lisää. En tiedä sitten, onko se nuoremmilla noin.
Muistan kun olin sinun ikäinen ja vietin aikaa yhden pojan kanssa, niin murehdin myös meikittömyyttä. Mutta se tulee myöskin ihan luonnostaan suhteen edetessä, kun suhde tavallaan vahvistuu ja molemmin puolinen luottamus kasvaa. Tekstistäsi päätellen sinulla on huono itsetunto, et pidä itseäsi kauniina ilman meikkiä (minulla oli sama ongelma). Nyt jälkeenpäin ihan naurattaa, että kaikkea sitä on stressannut. Nykyään ajattelen, että jos en ilman meikkiä kelpaa, niin sitten en. Ei kukaan voi olla 24/7 meikit naamassa.
Saunomiset ja suihkussa käymiset yms. tulevat myös luonnostaan oman ajan kanssa, ei sinun todellakaan heti tarvi olla pojan kanssa yhdessä suihkuun/saunaan menossa. Menet vasta sitten kun itsestäsi siltä tuntuu. Ei siinä sen kummempaa.
Ota ihan rennosti, äläkä ryhdy mihinkään sellaiseen, mikä tuntuu epämukavalta. Kuuntele itseäsi.
Olisit jättänyt meikkaamisen sikseen niin ei olisi tuota ongelmaa... no leikki leikkinä.
Seksin harrastaminen ei ole pakollista seurustelussa. Tunnut olettavan, että se kuuluu seurusteluun, mutta se on täysin vapaaehtoista. Seksi ja seksuaalisuus ovat niitä herkimpiä asioita ihmisessä, eikä niitä pidä mennä väkipakolla kaivelemaan. Anna itsellesi aikaa. Keskustelkaa näistä asioista ennen kuin alatte seurustella.
Ehkä ajattelet, että menetät jotakin, jos et ala pojan kanssa. Se johtuu ainoastaan siitä, että sulla on nyt ihastuminen juuri tuohon kyseiseen tyyppiin. Todellisuudessa voisit ihastua moneen moneen muuhun ja tulet ihastumaan, seurustelitpa tuon pojan kanssa tai et. Oletko ajatellut sitä? "niin mutta kun minä haluan vain hänet", sinä sanot. Niinpä. Rakkaus on sokeaa - tai eihän tuo vielä ole rakkautta vaan vain ihastumista ja rakastumista.
Jos pojalla on päähänpinttymä, että hänen täytyy saada rakastella seurustelukumppaninsa kanssa, teillä on eri arvot ja mitään "suhdetta" on ihan turha rakentaa. Sinä vaikutat fiksulta, seesteiseltä ja järkevältä nuorelta naiselta. Haluat vakautta, turvallisuutta. Ne ovat asioita joita suurin osa naisista haluaa.
Sun ei tarvi uskaltaa mitään mihin et ole valmis. Seurustelu ja läheisyys ovat asioita, jotka rakentuvat ajan myötä. Siihen ei hypätä kuin kylmään veteen.
Seurustelu tarkoittaa tutustumista ennen avioliittoa. Seurustelu on onnistunut silloinkin, jos pari toteaa, ettei sovi toisilleen ja päättää seurustelun ennen avioliiton solmimista. Mieti siis, onko poika sellainen, että hänessä voisi olla miesainesta, josta ottaa selvää. Vai haluatko elämässäsi mahdollisimman monta poikakaveria ilman elinikäistä sitoutumista? Jos haluat monta, ei sinun sitä suuremmalla syyllä kannata kiirehtiä, koska silloin laadulla ei ole niin väliä, koska ainahan voi vaihtaa, ja ne miehet ei sitten kyllä tästä maasta lopu.
Moi.
Ymmärrän, että tuossa iässä seurustelusta sovitaan ja tällöin aikarajojakin on tapana antaa. En siis näe pojan toimintaa painostuksena, jos muistelen omaa 17-kesäisyyttäni. :)
Seurustella ei kuitenkaan pitäisi siksi, että olisi mukavaa seurustella vaan siksi, että pitää siitä toisesta ihmisestä niin paljon, että haluaa olla hänen lähellään. Olen rivien välistä ymmärtävinäni, että ajattelet poikaa enemmän mahdollisuutena rohkaistua, kokeilla suhdetta ja hankkia kokemuksia kuin ihastuksena. Mielestäni olisi oleellista, että _haluaisit_ käydä (arkailusta huolimatta) pojan kanssa suihkussa tai harrastaa joskus tulevaisuudessa seksiäkin. Kun poika tuntuu turvalliselta ja luotettavalta opettelemaan kanssasi uusia juttuja, olet oikealla tiellä. Se, että poika on kokenut seksin, ei oikeuta häntä sinulta sitä vaatimaan. Eikä sinun pidä ajatella, että pojan kokeneisuuden takia seksi kuuluisi automaattisesti teidän suhteeseenne.
Itse menetin neitsyyteni ikäiselleni pojalle, jonka kanssa viihdyin, johon saatan luottaa ja jonka kanssa tunsin oloni turvalliseksi. Olen häneen edelleen silloin tällöin kaverimielessä yhteydessä, enkä ole koskaan katunut, että opettelin asian nimenomaan hänen kanssaan.
Kiitos paljon vastauksista :)