Inhoan lapsia

ihmettelee mitren lapsi voi olla puoliksi maahanmuuttaja. Der Mannin tarvitsee päivittää oma kotelo, kun ei sinne kaikki nykykäsitteet mahdu.

yksi autoilija ajoi yhden kissan yli ja jatkoi matkaa pysähtymättä. Yksi autoilija onneksi pysähtyi ja murskasi kituvan kissan kallon rengasraudalla.

Minä suostuisin perustamaan perheen vain hankkimalla suloisia kissanpentuja. Muutenkin ihmisiä on jo liikaa.

Inho on omalla kohdallani väärä sana, mutta luulen täysin ymmärtäväni mitä tarkoitat. En ole koskaan halunnut omia lapsia ja olen aina hiljaa mielessäni ihmetellyt vauvakuumetta sekä sitä lässytystä, mitä pienille lapsille (vai sittenkin heidän vanhemmilleen?) esitetään. Nykyisin pyrin lässyttämään edes vähän itsekin, kun vaikkapa työkaveri tuo muksunsa töihin näytille. Kuten ap ehkä on huomannut, myös ei-vauva-ihminen pääsee vähemmällä, jos jaksaa matkia enemmistön käytöstä. Sukulaismuksut on ihan mukavia, kun ei ole liian pitkään tekemisissä ja isompien kanssa on kiva jopa leikkiä, mutta esim. kulkuneuvoissa ja julkisissa tiloissa pyrin hankkiutumaan kauas kirkuvista pennuista.

Luulen muuten, että yhteisön paine näissä asioissa on valtava. Jokaisen naisen oletetaan olevan heikkona vauvoihin ja tahtovan omia, mutta oikeasti me kaikki emme tahdo omia muksuja. Tiedetään, että jotkut oikein ulkokultaiset ihmiset hankkivat lapsia, koska se kuuluu ns. tapoihin. Sellainen on hirvittävä aloitus lapsen elämälle samoin, kuin jos vanhemmat ovat juoppoja, narkkareita tai muuten epätasapainossa. Ihmisille pitäisi näyttävämmin kertoa, että voit olla ihan normaalikansalainen, vaikka et tekisikään "uusia veronmaksajia".

En voi sietää lapsia... onneksi lähipiirissä niitä ei ole kovin hirveästi. Huonosti käyttäytyviä räkänokkia kaikki kakarat.

Aikanaan minusta tulee varmaan vanhapiika, jolla on talo täynnä kissoja. Kissat on ihania!

Mitä jos sinun kummisi olisi ajatelleet sinusta noin? Pitääkö lapselle näyttää sen, että vihaa heitä? Onko sinua kohdeltu lapsena huonosti, koska sinulle tullut sisäistä vihaa lapsia kohtaan? Ei pidä suostua kummiksi vasten tahtoaan, olisit voinut antaa kummilapsellesi hänestä välittävän kummin, joka tykkää viettää aikaa tämän kanssa.

Tiedätkö mitä kummeus tarkoittaa??? Sitä, että sinä olet lupautunut kasvattamaan lapsen, jos tämän vanhemmille sattuu jotain.

Vaikka inhoisit kuinka paljon lapsia, on kuitenkin väärin näyttää viattomille sitä että vihaa heitä. En minäkään lapsia hankkisi, mutta tuo vihasi on kyllä ihan hanurista...

Noo kyllä se biologinen kello alkaa sullakin tikittämään sitten myöhemmin. :)

Minäkään en pidä lapsista, mutta en kyllä sanoisi niitä vihaavanikaan, kunhan ne pidetään tarpeeksi kaukana minusta. Ajatuksena neutraali, ja etäältä lasten psykologista kehitystä on jopa mielenkiintoista analysoida. Mutta viittä metriä lähempänä rääkyminen, haiseminen ja suu auki tuijottaminen alkavat nostaa verenpainetta, joten pysyn suosiolla kaukana. Onneksi ainoa "läheinen" kakara eli siskonpoika on aika huumoripitoinen lapsi... ei kiukuttele vaan latelee huvittavia filosofisia kommentteja. Söpönä en ole kyllä koskaan pitänyt yhtään lasta.

Mutta todellisen inhoni säästän tietynlaisille vanhemmille, joista tässä blogissa löytyy loputtomia esimerkkejä:

http://stfuparents.tumblr.com/post/673753264/you-know-what-goes-great-with-dinosaur-fossils-and

"I was afraid they would make us clean it up or something"... olisihan se ollut hirveä vääryys!

Tuli mieleen minkäs ikäinen olet? Ainakin alle 20 v.

Ei kaikki lapset ole suloisia, mutta kohteliaisuus syystä niitä on kaikkia kehuttava, täten äiditkin jaksavat hoitaa lapsiaan paremmin. Toiset lapset on suloisia ja ihania, toiset taas tavattoman rumia ja ei niin suloisia käytökseltään.

Itse pidän lapsista mutta inhoan yli kaiken rääkyviä raapia haisevia kissoja ja miten ne kakkaa ja haisee pissalle yöks ...

Wau! Harvoin näkee näin paljon omaa käsialaa muistuttavan kirjoituksen, olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ. Mua kyrsii myös kakarat jotka huutavat ja riehuvat ja itkevät julkisilla paikoilla. Pahimpia on ne pikaruokaloissa ja ruokakaupoissa "MUTKU MÄ HALUUN!!! YHYYYYY!! -pennut, pistävät niin vihaksi että... Joskus tekisi mieli leipoa lättyyn huonosti käyttäytyviä ja nenäkkäitä ipanoita. Itse sain ainakin pienenä mm. tukkapöllyä enkä usko että olisi pahitteeksi antaa vaikkapa koulussa opettajien toimesta nenäkkäille kersoille, vaan voi hellanlettas kun sitten tuleekin jo kukkahattutädit ym. perään sormia heristellen. Kouluissa ylipäänsä on mielestäni turhan lepsu meninki kurinpalautuksen suhteen. Mielestäni opettajan pitäisi tarvittaessa saada tarttua oppilasta esim. kädestä kiinni ja viedä ulos luokasta, nykyäänhän niin ei saa tehdä vaan vahtimestari pitää hakea paikalle suorittamaan kyseinen toimenpide. Siis mitä v****a!?!

Eräskin päivä tässä taannoin olin leffateatterissa, räkänokka potki mun selkänojaa niin käännyin ja sanoin kovaan ääneen "Lopetat nyt sen tuolinpotkimisen, ole hyvä" niin kakaran äiskä rupes sättimään mua miten en saa hänen lastansa komentaa. Okei no en komenna sitten, MUTTA KOMENNA SITTEN ITSE JA OPETA V**** KÄYTÖSTAPOJA!

Itsekään en ymmärrä mitä söpöä vauvoissa tai pikkulapsissa on. Sotkevat, päästävät ärsyttävää ääntä, kiukuttelevat, haisevat, huutavat, itkevät sekä paskovat että kusevat housuihin. Olen kuitenkin, kuten myös sinäkin varsin eläinrakas. Etenkin koirista pidän tosi paljon, kissatkin ovat ihan kivoja.
Siitä olen hieman yllättynyt että jo lukioikäiset tytöt ihkuttavat vauvoja. Toki vauvakuume on enemmänkin naisten kuin miesten juttu, mutta enpä tiennyt että noin nuoretkin tytöt niitä vauvoja ihailevat.

Hyvän pointin teit siinä että on muka "väärin" inhota lapsia tai edes olla haluamatta omia lapsia. Silloin on muka itsekäs ja tyhmä ja ihan paska ihminen ja kaikkea muuta. Omakotitaloa, venettä, firmaa tai lemmikkieläimiäkin saa inhota eikä niitä ole pakko hankkia, eikä kyseisiä asioita inhoavia ihmisiä pidetä millään tapaa friikkeinä tai halveksuta. Ymmärrän tietysti missä määrin sitä vihaa ja inhoa on sopivaa näyttää, saan inhota ihan rauhassa lapsia jos haluan, mutta en välttämättä julistaisi sitä inhoa avoimesti kovaan ääneen.

Tilanne on omalta kannaltasi vähän ikävä koska naisilta yleensä ottaen odotetaan "äiti -asennetta" ja että vauvat on "södejä" ym. Miesten vapaaehtoista lapsettomuuttakaan ei kummaksuta ja paheksuta ollenkaan samoissa määrin kuin naisten. Heh, saanpa olla (melkein) kokonaan rauhassa "koska teille tulee lapsi?", "eikö olisi jo korkea aika?" ja "kyllä mieles muuttuu vielä" kommenteilta. :) Valitettavasti joudunkin varmaan vielä kuulemaan noita jokusen vuoden tässä, ennen kuin uskovat. Ehkä sitten kun tulee parin vuoden kuluttua 30v täyteen.

Tulipa mieleen vielä lisätä, että mistä ihmeestä sellainen ajatus on tullut, että KAIKKIEN pitäisi jatkaa sukua? Vaikka tykkäisikin lapsista, niin eikö kukaan osaa arvioida omaa jalostusarvoaan?! Esimerkiksi minua voisi ihan hyvin käyttää ns. luonnejalostukseen tiettyjen positiivisten luonneominaisuuksien vahvistamiseksi populaatiossa, mutta rodunomainen ulkomuoto ja rakenteellinen funktionaalisuus ovat sen verran puutteellisia, että niitä kompensoimaan pitäisi olla lähes täydellinen uros - varsinkin kun kyseisen uroksen pitäisi ominaisuuksiltaan pystyä kompensoimaan myös tiettyjä puutteita luonteessa. Sen lisäksi perinnöllisten sairauksien riski on tässä sukulinjassa sen verran korkea, että jalostuskäyttö ei ole mielekästä.

Perustaisin mieluusti vapaaehtoisena ihmisten jalostustoimikunnan, jonka eteen nuoret yksilöt voisi tuoda vaikkapa 13-vuotiaana arvioitavaksi, ja jalostusominaisuuksiltaan parhaimmat saisivat arvosanan 1 tai 2 (luonteesta) ja A tai B (fyysisestä rakenteesta). 1A:n yksilöt saisivat automaattisesti jalostusluvan, kun taas 1B:n tai 2A:n yksilöitä voi käyttää jalostukseen, jos ominaisuuksia sopivasti kompensoiva uros tai narttu löytyy. Loput voikin sitten steriloida. Jalostuslupa tarkistettaisiin viiden vuoden välein, ja jos hyväksytyllä yksilöllä ilmenee myöhemmin vakavia vikoja, sen jälkikasvu steriloitaisiin automaattisesti. Ensimmäiseksi antaisin itselleni arvosanan 2C, eli hylätty.

Hmm. Taidanpa mennä vähän haukkaamaan raitista ilmaa...

otettavana naisystävänä täysin mahdoton. Minä etsin naista, jonka kanssa voisin perustaa perheen ja jolle siittäisin lapsia. Tarvitsen naisen siemeneni kasvualustaksi.

En todellakaan voisi kuvitella eläväni naisen kanssa, jolle en voisi siittää lapsia.

En inhoa lapsia, mutta en myöskään halua niitä.
En myöskään halua kissoja tai muita kotieläimiä.

Ajattelen täsmälleen samoin. Ikää 22-vuotta, sukupuoli mies. En voi käsittää, miten joku voi olla niin tyhmä, että haluaa lapsia. Ei niistä ole mitään iloa. Pelkkiä kustannuksia ja harmaita hiuksia. Aika harvassa taitavat olla ikäiseni naiset/tytöt, jotka ovat 100% varmoja siitä, että he eivät halua lapsia.

Ettei omastakaan lapsuudestasi ole kauaa. Itseänikin ahdistaa itku ja huuto mutta tuntuu että se osittain johtuu sellaisesta pelosta ettei itsekkään ole täysi aikuinen ja muistuttaa siitä että on itsekkin ollut sellainen. Vaikka onhan se joka tapauksessa ärsyttävää.

Lemmikit ovat ihan yhtä avuttomia tai ainakin yhtä itsekkäitä eikä niistä tule ikinä mitään muuta, toisin kuin lapsista.

Hah, tunnen kyllä monia jotka eivät lapsista pidä mutta taidat olla lisäkseni ainoa ihminen joka inhoaa lapsia. En pelkää sanoa sitä ääneen, olkoon kuka tahansa mitä mieltä hyvänsä, inhoan heitä silti. Ihme juttu että joku, tai oikeastaan todella moni vetää siitä herneen nenään. En minäkään puutu toisten inhon ja vihan kohteisiin, inhotkoot ja rakastakoot mitä haluavat, niin minäkin teen.

rääkyvät lapset ovat kaikista pahimpia. Joskus olen istunut lentokoneessa tai junassa lähellä lasta, joka vollottavaa rajusti kymmeniä minuutteja. Sitten jos sanot jotain asiallisesti äidille, suhtautuminen on joko vähän pelästynyt tai suuttunut.

Kyllä lapsia on varmaan ihan ok kasvatella siinä vauvaiän ja teini-iän välillä. Ehkä.

En tykkää kakaroista minäkään. Naisen tulisi minulle ehdottomasti olla sellainen yksilö, joka ei halua lapsia.

Miksi tänne pitää tehdä lisää niitä, joista suurimmalla todennäköisyydellä tulee poikia, vääristämään entisestäänkin väärää sukupuolijakaumaa, ja myöskin todennäköisyys sille,m että niistä kakaroista tulee ongelmatapauksia, on suuri.

Ihmisillä ei ole itsekritiikkiä. Kaikki kuvittelevat olevansa oikeutettuja jatkamaan omia geenejään, vaikka monilta kaikenmaailman roskaihmisiltä se pitäisi suorastaan kieltää lailla.

Jumiutumisen "en tykkää kakaroista" -asenteeseen (ihan kuin nyt lapset olisivat koko ajan kuvatulla tavalla vastenmielisiä!) takana saatta olla vaikkapa kateus. Kateus siitä kaikesta lapsen saamasta huomiosta ja hyväksynnästä. Ja kateus, että lapsi saa ilmaista vaikkapa vihaa, avuttomuuttaan ja turhaumiaan niin estoitta. Ja kateus lapsen saamasta läheisyydestä.

Mitä kauempana olet syvistä tunteistasi, sitä vastenmielisemmiltä lapset tuntuvat.

Totta kai jokainen saa valita elämänasenteensa ja kulkea vastavirtaan siinä asiassa kuin haluaa. Väitän silti, että vahva vastenmielisyys jotakin ihmisryhmää kohtaan on oireellista ja kertoo tuon ihmisryhmän edustavan jotakin, jota on vaikea hyväksyä itsessä. Ja tietysti se voi kertoa pelosta. Tai mukavuudenhalusta.

Vauvat ja pienet lapset on vaan yksinkertaisesti raivostuttavia riippakiviä, varsinkin naiselle. Rumia ja ällöttäviä.

Omistani tietenkin pidän. Ymmärrän kyllä kammosi rääkyviä ja kurittomia kohtaan. Se voi olla vaikea maailma.

Sanotaan, että ilmaisutapasi ja aggressiosi ovat hiukan outoja minulle, mutta periaatteessa tunnen samoin. Lapset ovat ok, mikäli ne ovat kunnollisesti kasvatettuja ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mielestäni äitiysavustuspakkaukseen pitäisi lisätä pieni söpö suukapula, pastelliväristä jeesusteippiä ja pehmeä allergisoimaton pakkopaita, niillä päästään jo hyvään alkuun paremman maailman luomiseksi.

En erityisemmin välitä lapsista, mutta en missään nimessä vihaa niitä. Ärsyynnyn kyllä joskus, silloinkin syytän yleensä vanhempia, jotka eivät saa tilannetta haltuunsa - tai heitä ei kiinnosta, ovat niin turtuneita. Onneksi minua ei kukaan koskaan pyydä kummiksi, minut tunnetaan :) Miksi ihmeessä olet ryhtynyt kummiksi? Ei se ole velvollisuus.

Oikeastaan kiusallisinta lapsien olemassaolossa on se, että naisen odotetaan aina sulavan ääliömäiseen hyvyyn pikkulapsen nähdessään, lepertelevän sille ja muutenkin tekevän pikaisen lobotomian. Kohdatessani lapsen kohtelen sitä asiallisen ystävällisesti kuten ketä tahansa ihmistä. Mikäli se kiljuu, liukenen paikalta.

Vauvankieli, lepertely ja ääliömäinen hymyni, ne ovat kissoilleni :) Toivottavasti en ole vaarantanut heidän kielellistä kehitystään...

Sanoisin että ehkä inho on liian vahva sana omalla kohdalla. En lapsia inhoa, en vain pidä heistä tai oikeammin en vain välitä lasten seurasta. Mutta sen sijaan inhoan kyllä joitain vanhempia, on sellaisia itsekeskeisiä idiootteja tullut vastaan että pelottaa millaisia lapsia ne kasvattaakaan maailmaan... ja inhoan niitäkin ihmisiä jotka pitävät lapsenhankintaa elämäntarkoituksena eli siis niitä ihmisiä jotka tulee saarnaamaan (vapaaehtoisesti) lapsettomalle kuinka itsekäs ihminen tämä on kun ei hanki lapsia. Näitäkin on

Inho on vähän liian voimakas sana, paitsi silloin kun ne rääkyvät, silloin se taas on liian laimea sana.
Tykkään toisinaan katsella Hauskoja kotivideoita; näkeekö joku muu huvittavana sen, että joku pentu pullauttaa maitonsa jonkun päälle, tai valuttaa räkää nenästään ja vielä useimmiten syö sen?

Minulla on kissa ja kaksi tyttöä.

Joskus kun tulen kotiin jo eteisessä tulee vastaan kuvottava kissanpaskan haju, taaskaan se hölmö eläin ei ole osannut peittää haisevaa jatöstään.

Tyttöni vessassa käynnin jälkeen ei ole koskaan ollut vastaavaa ongelmaa.

Annan kissalle parasta ruokaa, kissa katsoo sitä, haistaa, katsoo minua kysyvästi, saanko ruokaa.

Lapseni ymmärtävät, että jokapäivä ei ole samaa ruokaa. Ovat oppineet eri makuihin.

Päivittäin jaan kokemuksia ja uusia oivalluksia lasteni kanssa, kissa vain haluaa ruokaa.

Kummanko valitsen? Ihmislapsen vai eläimen?? Ymmärrän jos kaikki eivät halua omaa lasta, mutta he eivät ymmärrä mitä menettävätkään!!!

Kyllähän lapsen hoitaminen vaatii yleensä huomattavasti enemmän panostusta kuin eläimen hoitaminen. Siinä kun on se psykologinenkin puoli eli pitäisi yrittää olla hyvänä esikuvana. Kaikenlaista rutiinia, katsoa illalla vaatteet valmiiksi ja pukea ne aamulla kiukuttelevan lapsen päälle, sekä läksynteon vahtiminen asiaa pitkittävästä vastaanhangoittelusta huolimatta. Paljon siis hermojen kiristymistä, ja tosiaan se että pitää teeskennellä reipasta tyttöä, joka teki itse aina läksyt niin kuin opetti. Lapset myös osaavat ärsyttää tahallaan ja yrittävät aina manipuloida. Ihan pikkuisimpina ovat kyllä suloisia. Koulumaailma vain pilaa useimmat ja tekee niistä joukon nuolijoita.

Onko täällä ketään joka inhoaa naisia? Itse inhoan niitä. Ne ovat niin ällöttävän pelokkaita,tirskuvat, ovat itsekkäitä, haisevat jne. En tajua miten kukaan voi pitää niitä niin viattoman ihanina... Itse olin jo lukiossa ihan kyllästynyt kun muut pojat lässyttivät niistä kun näkivät jonkun "suloisen" pikku teininaisen kuvan. Lähinnä huvittaa, että ihmiset pitävät kummajaisena jos sanoo inhoavansa naisia. Kun sanon etten itse ymmärrä naisia kaikki hokevat että kyllä sulle myöhemmin iskee "se joku". Pikemminkin naisrutto... En pidä edes kaverini naisista ja toivoisin ettei tarvitsisi olla sen toisen kaveri... En ikinä muuta kuin mulkaise sitä vihaisesti. Se on niin sairaan äänekäs ja puoliks vielä mamu. Yh!

Vihaan lapsia mutta eläimiä rakastan. Varsinkin kissojani. Naiset ovat vain jotenkin niin vastenmielisiä... Aina kun näen sellaisen kimeän kiljukoiven esim. bussissa toivoisin että voisin teipata sen suun... Tai kun istun lentokoneessa. Ärsyttää kun näen miten ne yrittää baarissakin saada tahtonsa läpi ja sylki lentää ja siiderit lainehtii lattioilla. Se avuttomuus ja itsekkyys on ärsyttävää.

Kai olen niin sovinisti. En edes osaa selittää inhoani kunnolla. Inhoan myös sitä että miehiltä odotetaan isällistä panoeinon käyttäytymistä jokaista naista kohtaan. Ei kolahda. Ja en jaksa kuunnella "olet luuseri" kommentteja. Tai "olet kuitenkin halunnut naisia". Tarkoitus olisi vaan saada selville onko täällä muita (miehiä tai naisia) jotka tuntevat samoin.

Itsekin inhoan lapsia ja paheksun vanhempia joilla on sellainen asenne, että oman kersan voi jättää kelle tahansa hetkeksi - esimerkiksi kerran eräs tuntematon, kiireisen ja laittautumattoman näköinen äiti-ihminen sysäsi minun huostaani pikkutytön junassa ja lähti itse loitommalle puhumaan puhelimeen. Uskomatonta mutta minkäs teet siinä sitten!

Ärsyttäviä ovat myös tutut ja sukulaiset joilla on lapsia; "leikippä vähän aikaa tädin kanssa niin äiti tekee ruokaa." - kenenkään ei ole oltava lasten leikittäjä ja -vahti pakolla!!

Et ole ainut, mutta luterilaisessa Suomessa tulet häviämään.