Projekti: vaimo kiinasta...

Mikähän siinä on, että nämä suomalaiset sadistimiehet eivät koskaan kohtaa niitä suomalaisia masokistinaisia, jotka joutuvat hakemaan sen "miehisen alistaja miehen" afrikkalaisista tai turkkilaisista....

Psykologisesti mielenkiintoinen ajatus, että kunnioittaminen ja rakkaus voi syntyä vain alistamisen, nöyryyttämisen ja orjuuttamisen kautta. Saattaisi olla aihetta käydä terapeutin puheilla. Tulee halvemmaksikin kuin hankkia piikalikka Aasiasta joka vuosi ja todeta aina jokainen "mielenterveysongelmista" kärsiväksi.

Voi hyvä luoja

Oma mutsini on aasialainen, ja luojan kiitos niin suomettunut, ettei ole tuollainen nöyrä miehenpalvelija kuin mitä tunnut hakevan. Mikä helvetti siinä on, että moderni nainen kärjistetään aina kylmäksi "kilpailijaksi"? Voin luvata, että vaikka femakko olenkin (ja vielä biseksuaali, oi voi!), parisuhteessa osaan olla ihan Oikea Ihminen, enkä mikään stereotyyppinen frigidi tossuttaja. En vain siedä näitä "naisen kuuluu olla..." -puheita. ARGH.

Aasialaisellä naisella (ja venäläisellä samoin) on käsittämättömän pitkä pinna. Hän kestää uskomattomat määrät huonoa kohtelua. Jos aasialais- tai venäläisvaimo ottaa hatkat, hän on tätä ennen luultavasti joutunut elämään todella onnettommassa liitossa, mutta jos hän näkee siinä pienenkin pisaran hyvää, esim. että mies vaihtaa kalsarit kerran viikossa eikä kuukaudessa, kuten edellinen mies, niin hän pysyy rinnallasi.

Äkkipikainen mies voisi mennä itseensä ja kehittää itseään. Se on sitä todellista vastuunottoa. Tietysti ruusujen ja hajuvesien ostelu vaimojje ja kylpyläviikonloppu silloin tällöin on mukavaa, mutta se on laiskan miehen tie. Jos aikuinen ihminen tietää puutteensa eikä tee asialle muuta, kuin etsii ihmistä joka sietää niitä, niin ei voi muuta kuin olla pahoillaan mahdollisen tulevan vaimon puolesta.

Ihan ok

Ei ole omaa kokemusta, mutta kaverillani on thainainen ja ihan hyvin heillä on mennyt. Molemmat ovat saman ikäisiä, eikä vaimo ole todellakaan mikään passaaja. Asuvat nykyään molemmat siis suomessa saman katon alla.
Ottaisin itsekin ehdottomasti mielummin thainaisen tai sieltä päin kotoisin olevan kun suomalaisen. Kiinalaisista naisista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Suomalaiset naiset, ainakin omaa ikäluokkaa (20-30v) olevat yleensä aina vain pinnallisia diivoja, eikä sellaset jaksa kiinnostaa.

En näe muutenkaan tässä mitään ongelmaa. Kyllähän suomalaiset naisetkin kuolaavat esim. turkkilaisten ja kreikkalaisten miesten perään.

Tulee mieleen, että etsit naista joka mielistelee sua. Silloin ne ei riitelekään sun kanssa...Odota viis vuotta niin se häipyy, kun on saanut pysyvän oleskeluluvan suomeen.

No enpä tiedä

Kyllä ihmisiä on kuitenkin erilaisia kulttuurista riippumatta.

Tiedän menneisyydessä ennakkoluuloisen thainaisen, joka katsoi kieroon suomalaisia. Ja jotkut aasialaiset voivat olla hyvinkin vaikeastitavoiteltavissa ja diivojakin. Joten älkää yleistäkö, että suomalaisissa naisissa olisi aina jotain negatiivista. Ihmisiä on erilaisia, eikä niitä voi laittaa mihinkään ryhmään.

Hienoa, että kuitenkin löytää sellaisen minkä haluaakin! Pointsit sille.

Samankaltaisia naisia löytyy kyllä Suomestakin, tosin myönnän, ettei montaa. Itse kuitenkin sanoisin arvojeni olevan enemmän aasialaisen naisen kaltaiset, kuin suomalaiset.

Mielestäni miehen kuuluu johtaa naista, samoin kuin perhettä ja suhdetta muutenkin. Naiset kuuluvat kotiin ja keittiöön, vaikkakaan ei uranaisissakaan mitään vikaa ole. Itse vain viihdyn paremmin kun annan poikaystäväni tehdä päätökset myös minun osaltani. Hänellä oli ennen juuri samanlainen kaipuu kuin sinulla aasialaisista, mutta huomasi minuun tutustuttuaan, ettei tarvinnut kauemmas katsoakkaan. Tarkoitus on myös muuttaa Japaniin tulevina vuosina yhdessä.

Toivoisin, että Suomessa olisi samanlainen mentaliteetti kuin monissa Aasianmaissa. Etenkin joidenkin asioiden kohdalla, kuten neitsyys. Suomessahan neitsyys on melkeimpä huono asia naisillekkin, kun taas Aasiassa neitsyytensä menettänyt nainen on "pilattu". Siksi ei seksiä ennen avioliittoa, jolloin naisen mies on ainoa, joka tästä naisesta pääsee nauttimaan.

Jos vielä saan sanoa...

Pyysin muiden kokemuksia, ja etenkin miesten sellaisia, mielestäni aivan asiallisesti.

Silläkin uhalla että jotkut minut tuntevat tunnistavat minut, haluan kuitenkin jakaa teille hieman taustojani.

Ensinnäkin, olen ollut uskollinen yhdessä pitkässä avioliitossa joka on kestänyt yli puolet elämästäni, suomalaisen naisen kanssa. Hän sai olla kotona kotiäitinä (koska sitä halusi) ja siinä kun minä huolehdin perheen rahantulosta, hän osasi kyllä huolehtia sen kuluttamisesta. Summista en puhu, mutta olen ollut viime vuosina erään kunnan tai kaupungin veronmaksutilastoissa 1. - 5. sijalla. En siis puhu pienistä summista... hän on saanut leveäksi enemmän kuukaudessa kuin todennäköisesti kukaan tälle palstalle kirjoittaneista naisista on koskaan (rehellisesti) kuukaudessa tienannut.

No, se raha vaati aikansa tienata, ja kun tiedustelin häneltä jos hänelle sopisi että olisin enemmän kotona, hän ilmoitti että on parempi että olen enemmän poissa ja tienaan, koska minä vain sekoitan hänen "rytminsä" kotona.

mainittakoon että olen avioliittoni ansimmäiset 10-15 vuotta ollut ihan onnellinen siinä liitossa, ei siinä mitään. Olen tehnyt oman osani kotitöistäkin, vaikka hän oli kotona. Se ei vain riittänyt.

Jos nyt saan ihan suoraan sanoa, että en kovinkaan pitkälle arvosta niiden naisten mielipiteitä jotka minut alistavaksi haukkuvat. Ihan vapaasti, mutta nyt menee haukku kyllä hieman ohi.

Totuus on vain se että olen ystävieni liittoja seuranneena tullut siihen tulokseen että ehdottomasti valtaosa heistä kärsii samasta ongelmasta kuin minäkin kärsin; ehkä eri mittasuhteissa, mutta kuitenkin. Ja haluan myös sanoa että tiedän niitäkin naisia jotka ovat todella ihania liitossaan, ja arvostavat miehiään; eli noin 5-10% ystävieni vaimoista.

Viimeisenä vuonna liitossani, olin joutunut lähtemään töistä täysin kotiolojen vuoksi. opiskelin, ja sen lisäksi hoidin aamiaiset, kouluunviennit, sieltä hakemiset, ruuat, kaupassakäynnit ja siivoamiset. (vein myös roskikset, yleensä ennen kuin ne tulivat täyteen). Hän nousi klo 12 ja marmatti. Kun hän sitten valitti toistuvasti siitä jos en ollut tehnyt viikkosiivoa vielä klo 18 mennessä perjantaina, mittani tuli kertakaikkiaan täyteen.

Lähdin pois tuosta liiton irvikuvasta, enkä ole sitä päivääkään katunut. Kenties exäni hallitsevuudesta kertoo sekin että yhtä asiaa olen katunut; eli sitä että jätin teini-ikäisen tyttäreni hänelle lähtiessäni. Meillä oli hänen kanssaan paremmat suhteet kuin hänellä äitinsä kanssa, koska hänen äitinsä oli liian ankara hänelle(kin) ja noin 2kk lähdettyäni tyttö yritti itsaria. Sen jälkeenkin äiti halusi hänet luokseen mutta sanoin että vain kuolleen ruumiini yli.

Teille suomen neidoille kerrottakoon että ihan sama minulle mitä kirjoitatte täällä; minä olen omat johtopäätökseni tehnyt ja haluan naisen jonka arvoissa perhe on absoluuttisesti numero 1 (ja siksi he sietävätkin niin paljon väärinkäytöksiä mieluummin kuin lähtevät alistavasta suhteesta). Se löytyy aasialaisista naisista, suomalaisilla perhe ei tutkitusti ole #1. En siis alistaakseni, vaan siksi että sellainen nainen on "oikea nainen"; huolehtiva, välittävä, ... ei itsekäs !

Voitte myös rauhoittaa mieliänne sillä että minä osaan arvostaa naista nimenomaan ihmisenä, en ole hakemassa itselleni orjaa tai palvelijaa, vaan elämänkumppania joka oikeasti haluaa arvostaa minua. Tiedän tosin ettei tämä ole kaikkien aasialaista hakevien miesten asenne, enkä yritäkään puolustaa heitä. Meitä on joka lähtöön.

En yritäkään väittää, että minun tarinani olisi jokaisen suomalaisen miehen tarina.

Mutta sen sanon, että minä olen saanut kokemusta kerrakseen suomalaisen naisen kanssa, yli puolet elämääni olen tuhlannut naiseen joka ei todellakaan osaa arvostaa miestä miehenä, erilaisena sekä fyysisesti että ennenkaikkea henkisesti. Miehellä ja naisella on erilaiset tunteet ja tarpeet. Jos joku suomi-nainen ei osaa sitä ymmärtää, se jääköön hänen häpeäkseen ja ongelmakseen.

Aion tulevaisuudessakin elättää perheeni itse, enkä tarvitse siihen tasa-arvonsa "tuntevaa" naista. tarvitsen naista rakastamaan ja arvostamaan minua... Jos näin ollen olen tällä tavalla jotenkin tunnevammainen, olen sitä kanssasisarenne vuoksi.

Lopuksi sanottakoon, että jos ja kun otan jonkun kiinalaisen naisen puolisokseni, sanottakoon mitä tahansa, totuus on että teen hänelle palveluksen, koska kotimaassaan hän ei saisi koskaan kokea sitä arvostusta jonka hän puolisonani, TÄYSIN tasa-arvoisena naisena saa tuntea ja kokea.

Kiina

Uskomukset tai paremminkin tavat ovat jo menneen talven lumia eli useimmat tuntemani kiinalaiset naiset ovat nykykoulukuntien tuotetta. Uranaisia ainakin suurkaupungista,mita olen matkoillani tavannut. Raha-ja karriaari merkitsevat paljon! Yleensa suhteeni ovat paattyneet kielivaikeuksiin,koska esim paivittainen huumori on keventavaa monikulttuuriesessa suhteessa. Ja lisaksi Aasiassa monet haluavat panostaa liiaksikin siihen kyseenalaiseen kulutukseen,osta ja heita pois mentaliteetti eli luonnonvaroja haaskataan saalimatta tulevia sukupolvia. Siinapa tarkeimmat!!

oi voi..

Siis mikä ihme näihin miehiin on täällä mennyt? Muutaman paskamaisen naisen takia leimataan kaikki suomalaiset naiset inhottaviksi, todella kummalista käytöstä. En minäkään lähde miestä hakemaan ulkomailta sen takia että jotkut suomalaiset miehet ovat kohdelleet minua todella paskamaisesti saatika leimaa kaikkia suomimiehiä paskiaisiksi. Eikö järkevä ihminen pysty tajuamaan että niitä vittumaisia henkilöitä löytyy niin miehistä kuin naisistakin,kaiken ikäisistä ja maalaisista, kulttuurieroista huolimatta? Ei kukaan ole aina juuri tälläinen tai tollainen koska tulee jostain vaan jokainen ihminen on yksilö.

Olen onnellisesti avoliitossa erään ihanan suomalaisen miehen kanssa vaikka luotto menikin miehiä kohtaan melko pahasti aikaisemmissa suhteissani. En ikinä edes ajatellut että kaikki suomalaiset miehet ovat paskiaisia tai kuten pari entistäni, narsistisia, manipuloivia ja kykeneviä aivan järkyttävään henkiseen väkivaltaan, vaan että he olivat vain muutamia yksittäistapauksia ja että se hieno mies vielä odottaa mua jossain. Ja lopulta löysinkin hänet täältä kotisuomesta..

Tuntuu että nämä suominaisia haukkuvat miehet vain elävät jossain omien haavekuviensa täyttämissä kuplissa. On helpompaa vain leimata kaikki suomalaiset naiset kusipäiksi kuin vaivautua tajuamaan että suomalaisuudella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa että jotkut naiset ovat olleet mätiä tapauksia..

Hei,

Tämä pitkä keskustelu ja "taistelu" on näköjään käyty jo kauan aikaa sitten, mutta tietyistä syistä en malta olla lisäämättä siihen omaa osuuttani.

Luin koko viestiketjun alusta loppuun asti ja välillä alkoi ihan oikeasti hämmästyttämään ja ihmetyttämään se, että suomalaiset - varsinkin naiset - voivat olla noin ennakkoluuloisia ja vihamielisiä vierasmaalaisia kohtaan. Keskustelussa oli ajoittain jopa hyvin rasistisia piirteitä. Ihan hävettää meidän suomalaisten puolesta, jos tämä on kattava otos siitä, millaisia me todella olemme.

Live and let live!

Päädyin tänne, koska halusin tietää muiden kokemuksista kiinalaisesta naisesta, sellaisten jotka ihan oikeasti elävät, asuvat ja jakavat elämänsä kiinalaisen naisen kanssa.

Taisin päätyä ihan väärään paikkaan, mutta viestiketjun aloittajan aloite ja muut kirjoitukset kyllä erottuvat asiallisuudellaan kirkkaasti kaikista muista ja ovat ihan täyttä asiaa, kiitos siitä!
Homma näköjään sitten karkasi käsistä, kun kaikenlaiset hörhöt pilasivat hyvän ajatuksen omilla ennakkoluuloisilla ja kapea-alaisen ajattelun tuottamilla aivan joutavilla typeryyksillään.

Itse olen elänyt 52 ikävuoden aikanani 4 pitkää parisuhdetta suomalaisten naisten kanssa. Eroihin oli omat syynsä ja kahdessa niistä suomalaisen puolisoni uskottomuus, itse en ole koskaan pettänyt kumppaniniani. Loput suhteeni kuluivat vaan muuten pois, mutta sekin on aika tuttua tarinaa kenelle tahansa tähän ikään ehtineelle.

Nyt olen tutustunut kiinalaiseen Naiseen ja hänestä puhuttaessa ei voi käyttää muuta kuin isoa N:ää!
Rakastava, välittävä, tunteellinen, hellä, silti jalat maanpinnalla kulkeva, aikuinen Nainen, joka rakastaa minua ja minä häntä. Eikö se ole tärkeintä eikä kansallisuus? Olemme luvanneet toisillemme tehdä tästä yhteisestä unelmastamme totta ja mikään muu ei sen lisäksi merkitse enää yhtään mitään elämässämme. Ja me teemme sen. Vaikka kuinka yrittäisin muistella menneitä rakkaitani, en kykene muistamaan toista näin järisyttävää rakastumisen kokemusta kuin ehkä ensirakkauteni. Ja tällä iällä tämä on todella ainutlaatuista. Tämä 54-vuotias Kiinalainen Kaunotar on se, jonka kanssa vietän loppuelämäni, syvällä sydämessäni tiedän sen. Se on sellainen asia, jota on vaikea saada muut ymmärtämään ja uskomaan, mutta joitakin asioita ei vaan voi järjellä selittää. Silloin puhutaan rakkaudesta. Minun kohdalleni on nyt osunut suurin rakkauteni.

Rakastakaa toisianne, olkaa avoimin mielin ja pitäkää silmät auki.
Onni saattaa piileksiä heti seuraavan kulman takana.
Jos saatte sen kiinni, rakkaus riittää sen kiinnipitämiseksi, kaikki muu sen jälkeen tulee ihan itsestään.

t. Osku

Haluaisin kommentoida muutamaa asiaa, vaikka olenkin nainen. Mielestäni Chinawife-fan kirjoitti asiallisesti omista kokemuksistaan ja mielipiteistään. Kerrankin jotain muuta kuin tällä palstalla toistuvaa haukkumista ja rähinää.

Olen aika eri mieltä monesta esiin tuomastasi asiasta. Ensinnäkin särähtää korvaan tuo ylestäminen, aasialaiset naiset sitä ja tätä. Kuten tiedämme Aasiassa on hyvin erilaisia maita ja kulttuureita ja niiden sisällä hyvin erilaisia yksilöitä. Ihan niinkuin Euroopassakin. Mutta keskustelun vuoksi on toki joskus tarpeen yleistää. Puhutaan tässä nyt vaikka kiinalaisista, koko Aasia on vielä mahdottomampi laajuudeltaan kuin valtava Kiina.

Kiinalaiset naiset eivät yleisesti ottaen ole mitään alistettuja. Jos verrataan vaikka japanilaiseen ja korealaiseen kulttuuriin, on Kiinassa naisen asema ollut aina parempi. Tietysti esim maalta ja pienemmistä kaupungeista tulevien naisten asema ja elämäntilanne ei useinkaan ole kehuttava, mutta eipä ole kyllä vastaavien miestenkään. Puhutaan tässä nyt vaikka ylemmästä keskiluokasta tai varakkaammista, jos kerran itsekin kuulut tuohon kategoriaan.

Olet mielestäni aika hakoteillä tuossa oletuksessasi, että kiinalaiset naiset ovat pettävien miestensä armoilla. Useimmiten pettämistä esiintyy puolin ja toisin, naisillakin on avioliiton ulkopuolisia suhteita. Varakkailla naisilla on usein joku "ankka" kuten täällä sanotaan, eli nuori komea toyboy. Naisten kohdalla pettämisestä kuitenkin yleensä vaietaan. Molempien osapuolten vieraissa käyminen on kuitenkin hieman eri asia kuin mitä se olisi puhuttaessa suomalaisesta avioliitosta. Avioliitolla kun on Kiinassa erilainen funktio ja asema kuin länsimaissa. Avioliitto ei useinkaan perustu rakkauteen , vaan sen tehtävä on jatkaa sukua ja turvata taloudellinen tilanne. Usein aviopuolisot lakkaavat harrastamasta seksiä keskenään kunhan lapsi on tehty. (Tai lapset, nythän siis puhutaan varakkaammista piireistä, ja yhden lapsen politiikkaa voi kiertää rahalla.) Tässä vaiheessa kuvaan astuvat ne sivusuhteet. Ei toki kaikilla pariskunnilla, mutta joskus näin on.
On toki paljon poikkeuksia tällaiseen, kaikki kiinalaiset eivät suinkaan petä puolisoaan. Monet, varsinkin nuorempi sukupolvi menevät usein naimisiin rakkaudesta, eikä vain järkisyistä.

Kuitenkin Suomeen verrattuna Kiinassa on paljon, PALJON naisia, jotka menevät naimisiin parantaakseen taloudellista asemaansa ja statustaan. Useimmat heistä valitsevat ensisijaisesti varakkaan kiinalaisen suurkaupungista kotoisen olevan miehen. Tai kiinalaisen, jolla on jonkin länsimaan kansalaisuus. Näin siis "eliittinaiset", jotka ovat kauniita ja koulutettuja ja hyvistä kotioloista.
Toisella sijalla ovat sitten eronneet, tai ei-niin-kauniit naiset sekä huonosti koulutetut tai pikkukaupungeista olevat. Monet heistä ovat valmiita ottamaan ulkomaalaisenkin puolisokseen. Tässä ryhmässä on paljon onnenonkijoita, mutta myös paljon ihania ja kunnollisia naisia. Monet näistä ihanista ja kunnollisistakin naisista kyllä toivovat miehen elättävän heidät, ja avustavan taloudellisesti heidän perhettään. Mutta senhän jo tiestikin. Tässä ei myöskään ole mielestäni mitään pahaa. Jos nainen itse nauttii työstään ja urastaan, hän todennäköisesti haluaa jatkaa työssäkäyntia avioliiton solmimisen jälkeenkin. Jos taas ei, niin sitten on luontevaa jäädä kotiin huolehtimaan kotihommista.

Ikävää että suomalainen ex-vaimosi osoittautua itsekkääksi ja vaikeaksi persoonaksi. Itsekkäitä ja vaikeita naisia ja miehiä on kuitenkin maailma pullollaan, ei mielestäni liity erityisesti mihinkään kulttuuriin. Ja varsinkaan en ole sitä mieltä, että se liityisi naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Kaikenlainen tasa-arvo ihmisten välillä on aina hyvästä.

Ymmärrän kyllä sinänsä pointtisi naisten ja miesten käytösmalleista Suomessa. Jotkut naiset ovat liiankin dominoivia, ja jotkut miehet ovat liiankin aloitekyvyttömiä ja vauvamaisia. Näitä pareja on kyllä Kiinassakin.

Pointti kirjoituksissasi on mielestäni se, että haluat löytää sopivan ja rakastavan ja huomaavaisen kumppanin. Tällaisen kumppanin voi mielestäni löytää mistä tahansa maasta. Myös kylmän ja itsekkään kumppanin voi. Älä rajaa näkökenttääsi liian suppeaksi.

Itse olen naimisissa kiinalaisen miehen kanssa. Olen tapaamisestamme asti ollut onnellisempi kuin koskaan. Mieheni tekee kaikkensa jotta olisin onnellinen, ja luonnollisesti myös minä haluan antaa hänelle kaikkeni. Minä en ole tällä hetkellä töissä, joten mieheni tienaa rahat ja minä hoidan kodin. Asiasta ei ole tarvinnut riidellä, molemmat teemme osuutemme mielellämme. Kysehän on siitä että puhalletaan yhteen hiileen ja hommat tulevat tehdyksi. Ensi kuussa aloitan uudessa työpaikassa, ja sitten kotihommat tekee kotiapulainen. Jos vastaisuudessa mieheni haluaa mennä vaikka takaisin opiskelemaan, voin ihan hyvin elättää häntä.
Kysehän on rakkaudesta, eikä valtataistelusta. Tomiva parisuhteemme ei johdu kulttuuritaustoistamme, vaan yhteensopivista luonteistamme.

Miten länsimainen omaa itseään korostava, itsekäs ja rähinäkulttuurissa kasvanut ja elänyt ihminen sopeutuu elämään aasialaisen epäitsekkään, vaatimattoman ja harmoonisessa kulttuurissa kasvaneen ja eläneen ihmisen kanssa? Ihmettelen vaan.

Ihan vain piruillakseni tuon kyllä kirjoitin. Meillä suomi-aasia perheessä rähistään välillä oikein kunnolla ja ei tuo ole outoa muissakaan vastaavissa tuttavaperheissä (siis liitoissa aasia-jokin länsimaa)... Mutta hyvä että joillakin tuota harmoniaa piisaa jokaiselle päivälle ;)

Hihhih:) Juu, itseänikin naurattaa aina tuo "harmoninen aasialainen kulttuuri". Meilläkin rähistään kaikesta rakkaudesta huolimatta. Niin kyllä rähistään kaikissa tuntemissani länsi-aasia suhteissa, aasia-aasia suhteissa, sekä länsi-länsi suhteissa. Luulen, että ainoat parisuhteet joissa ei riidellä, ovat sellaisia joissa jompikumpi on alistetummassa asemassa. Se onkin sitten eri asia miten riidellään. Senkin kun voi tehdä ilman että loukkaa kumppaniaan enemmän kuin on tarpeen.

En nyt tiedä mitä hihhuli tarkoittaa sanalla "kaukoitä", puhutko Kaakkois-Aasian maista vai ehkä Itä-Asian? Jokatapauksessa tunnut olevan aika hakoteillä. Jos olisit joskus käynyt vaikka Kiinassa, tietäisit että kaduilla, työpaikoilla ja julkisissa kulkuneuvoissa rähistään kyllä enemmän kuin kaikilla Suomen nakkikioskeilla yhtensä:)

No, takaisin asiaan. Ehkä ymmärsit väärin, en suinkaan kannata tai pidä normina mitään jatkuvaa huutoa ja möykkäystä parisuhteessa tai muutenkaan. Totesin vain että riitelyä voi parisuhteessa tapahtua. Se ei tarkoita sitä, että toista loukataan tai alistetaan. Toki voi olla pareja, jotka eivät juuri riitele. Ja joidenkin tapa riidellä voi olla muu kuin äänen korotus tms. Jotkut mököttävät, jotkut itkevät salaa vessassa. Jotkut taas ovat aina joka päivä täydellisen onnellisia, kuten sinä.

Kuten Mayuhiko totesi, myös minun ystäväpiirissäni suurin osa länsi-aasia pareista on sellaisia, joissa se mies on länsimaalainen ja nainen aasialainen. Heillä kyllä riidellään, mutta onnellisia ovat silti. On niin monenlaisia onnellisia pareja. En ihan ymmärrä kiihtymystäsi ja tarvettasi haukkua suomalaisia naisia. Vaikka minulla on ulkomaalainen puoliso, en koe mitään tarvetta haukkua suomalaisia miehiä, ei minulla ole heistä pahaa sanottavaa.

Annetaan katsos kaikkien kukkien kukkia ja kaikkien iloita omasta parisuhteestaan. Aurinkoista loppukesää Mr. Hihhulille ja muillekin onnellisille.

P.S. Minä ja mieheni heräsimme tänä aamuna siihen kun naapurin (aasialainen) nainen huusi ja ilmeisesti heitteli tavaroita seinään. Taustalla miehensä yritti huudella jotain väliin, mutta nainen torppasi kirkuen miehen puheenvuorot. Tätä ei siis satu joka päivä, mutta kunhan nyt mainitsin. Aasiassa ei siis olla aina harmonisia, niinkuin ei missään muuallakaan. :)

Olisipa mielenkiintoista tutustua näihin palstalla kirjoittaviin suomalaisiin miehiin ja heidän aasialaisiin vaimoihinsa. Siis ihan kasvoista kasvoihin. Missä teitä mahtaisi tavata? Olisi kiva tutustua ja nähdä minkälaisia ihmisiä / pareja löytyy näistä kirjoittelijoista; siis jutella ja tutustua. Ja tarkoitan tätä todella, kun itse on liitossa aasialaisen kanssa niin mielellään tutustuu muihin länsi-aasia pareihin. Tällä hetkellä olemme mieheni kanssa Suomessa, mutta syksyllä taas lähdössä pois.

Hei, laitan kysymykseni tänne, kun on kiinalaisaihe...

Olen tutustunut ja seurustellut internetin kautta 2 vuotta kiinalaisen kanssa (webcameroita ja mikrofoneja lähes jokainen päivä), molemmat haluaisivat elää yhdessä. Ongelmana on, että molemmilla vähän rahaa. Emme voi suorittaa useita lentoja. Lisäksi itselläni on paha lentopelko, etten edes pysty lentämään 12h matkaa Kiinaan. Näin ollen ainoa vaihtoehto on, että hän lentää Suomeen.

Koska eläminen yhdessä vaatii naimisiin menoa, niin kysyisinkin asiasta:

Onko käytännössä mahdollista, että kiinalainen tulee Suomeen ja, jos päätämme, että haluamme olla edelleen yhdessä, kun tapaamme, niin menisimme naimisiin Suomessa ja, hän saisi jäädä tänne?

Olen yrittänyt ottaa selville näistä asioista, mutta on melko sekavaa ollut. Ensinnäkin kiinalainen tarvitsee jonkinlaisen viisumin, jonka saaminen ilmeisesti ei ole aivan helppoa? Lisäksi hän tarvitsee jonkin esteettömyystodistuksen, joka ilmeisesti vaatii leimailuja niin Suomessa, että Kiinassa, ennen kuin se käy maistraatissa. Sitten naimisiinmeno.

Jos nämä asiat sitten ovat kunnossa ja ollaan päästy naimisiin, niin voiko oleskeluluvan sitten hakea täällä Suomessa ja hän odottaa siitä päätöstä Suomessa?

Keskusteluissa mitä olen lukenut, on usein ollut live-seurustelua ja yhdessä elämistä ennen kuin laitettu hakemuspapereita näissä asioissa, mutta meidän kohdalla tämä ei ole mahdollista.