Ylipäänsä, jos mies tykkää jostain naisesta (on kertonut) niin mikä saa miehen yht`äkkiä pitämään etäisyyttä siihen pitämäänsä naiseen? Edelleen siis tunteet pelissä. Välillä piti päästä tapaamaan parin päivän välein, päivittäin, sitten kerta viikossa väh. Nyt ei kuulu mitään...jotain muutama viikko sitten tavattu. Ja muka tykkää? Olenko jonkun "lelu" vai hysteerinen nainen joka pelästyy jos miehellä on muutakin elämää?
Mistä voin olla varma, että mies edelleen tykkää vaikkei ole aktiivisesti pitänytkään yhteyttä? En roiku miehessä todellakaan, hän tykkää itse että saa ehdotella tapaamiset jne. Että ne jutut on hänen käsissään.
Mistä voin olla varma, että mies edelleen tykkää vaikkei ole aktiivisesti pitänytkään yhteyttä? En roiku miehessä todellakaan, hän tykkää itse että saa ehdotella tapaamiset jne. Että ne jutut on hänen käsissään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tai vaikka horoskoopeista. Varmuus onko uskoa - eikä uskoa voi todistaa.
Sinä olet tehnyt tai sanonut jotain, mikä on lopettanut kiinnostuksen. Tai miehellä on uusi ihastus. Tai sitten olet tulkinnut hänen halunsa ehdottaa tapaamiset väärin. Passiivisuutesi on saanut hänet uskomaan, ettet olekaan kiinnostunut.
Voi jee, mitäköhän sitten olen mahtanut sanoa tai tehdä. Uusi ihastuskin voi olla mahdollinen.. Tai sitten olen tulkinnut jotakin väärin..
En ole ollut passiivinen muuten mutta viime kerralla hän oli sen verran etäisen oloinen, vältteli katsettani ( kuitenkin välistä vilkuili ja oli erittäin tietoinen olostani, missä milloinkin olen), että jokainen nainen siinä vaiheessa alkaisi passiiviseksi ja hämmästelisi itsekseen että WTF. Kyllä hän tuolloinkin leikitteli mutta jokin muutos oli aistittavissa joka solulla. Äänensävy leikitellessä oli erikoisen syyttävä? Kova? Toruva? Tai jotain..
Tuota kertaa edelsi viinanhuuruinen illanvietto jolloin kyllä otti kontaktia, ei niin rohkeasti kuin tavallisesti mutta ottipa kuitenkin. Illanvietossa oli varovaisen oloinen vaikka huomioikin. öööö...?!
sitä viinanhuuruista illanviettoa...seurassamme oli paljon porukkaa, olin ehkä turhankin iholle pyrkivä. Jospa SE ei ollut nappi juttu? Mies kun oli vähän niin kuin isäntänä siinä porukassa ja jos käytökseni ei sitten natsannutkaan siihen.
(muuten kyllä mies ITSE on niiiin iholle)
Tää on sosiaalinen testi naiselle jossa mies mittaa pitääkö nainen miehestä vai vain siitä että mies pitää naisesta.
Jos nainen ei seuraa tuossa vaiheessa miestä ja ala kyseleen etteikö me voitais nähdä useammin tai että on ikävä niin se lisää tarvetta ottaa etäisyyttä ja saada selville naisen suhtautumista mieheen. Tämä on sellainen hiljainen poispäinsuuntautuminen.
Syy on useimmiten pelko pettymyksestä kun on viehättynyt oikeasti jostain naisesta. Yleensä vaihe alkaa siinä vaiheessa kun toisesta on ollut oikein hyvä olo ja alkaa pelottaa että olenko yksin tunteideni kanssa?
Kuvittele että sulla on mieleinen leija jota lennätät meren rannalla. Leija läsähtää mereen ja alkaa hiljalleen ajautua pidemmälle mereen. Mitä teet? Jos leija ei ole sittenkään kovin tärkeä toteat "sinne meni" - jos se on tärkeä menet ja kahlaat sen takaisin kun se on vielä helppoa. Right? Näin me oletetaan että naiset toimii. Se on kohtuullinen odotus.
Se että meillä on karvaa naamassa ei tarkoittaisi etteikö meidän emotionaalinen puoli toimisi pääperiaatteissaan ihan samalla tavalla kuin ämmillä.
Niin elikäs mies nyt odottaan MUN olevan se aktiivinen itsensä suhteen, "juoksevan" HÄNEN perässään, ikävöivän?
Ikävöin häntä, mutta kun homman nimi on vaan ollut niin meillä, että mies on itse toiminut koko ajan sinä suunnannäyttäjänä omasta halustaan. Eli mun ei pidä nyt sitten "kuunnella" häntä tässä vaan toimia? Kuitenkaan päälle käymättä. En ymmärrä kun kuitenkin silloin illanvietossa toimin (enkä ekaa kertaa..) todellakin ihan selkeesti häneen mutta hän taas ikäänkuin "väisti". Mikä ei tuntunut kivalta ollenkaan huomata.
Eli mies on minusta ihan aikuisen oikeasti viehättynyt ja tykkää minusta oikein tosissaan? :) Ja minä kun pelkään toisinpäin..
voipi olla niin tai voi olla olemattaki.
Mutta joka tapauksessa sun on toimittava. Ihan vaan itsesi takia.
"Niin elikäs mies nyt odottaan MUN olevan se aktiivinen itsensä suhteen, "juoksevan" HÄNEN perässään, ikävöivän?"
Luultavasti näin. Viimeistään alitajuisesti, mutta tuota hän toivoo. Aivan kuin sinusta on ollut ihanaa saada sitä huomiota mieheltä - on hän mahdollisesti jopa kateellinen siitä osastasi minkä olet häneltä saanut - jos sinä et ole antanut mitään takaisin samalla tasolla. Perässä juokseminen ei ole millään tavalla säälittävää tai mitään miehen mielestä, vaan se on asia jota todellakin pitäisi järjen mukaan tehdä jos toinen on kiinnostava ja pitämisen arvoinen! Tällöin siis se ettet tee mitään miehen suuntaan osoittaa että hän on sinulle ARVOTON. Sensijaan mies on kokoajan osoittanut omalla aktiivisuudellaan sinun arvoasi. Onko mielestäsi muka oikein ettei mies saa mitään sellaista sinulta? Eikö sellainen alkaisi tuntua kylmältä vähän ajan päästä? ... MInun mielestäni alkaisi.
Jep. Pieni väisteleminen kuuluu asiaan. Sun pitää vaan olla rohkea ja haluttava nainen, tietää se itse - ja sitten tehdä miehelle selväksi että hän on todellakin mieluisaa seuraa juuri sinulle.
Kun olet saanut homman raiteilleen, ollut avoin omista positiivisista tunteistasi, ilmaissut kaipaavasi oikeasti, ollut itse se osapuoli joka osoittaa että sinäkin tahdot ja olet valmis tekemään osasi. Sitten se mies saa susta ne oikeat tunnelmat ja jatkatte YHDESSÄ.
Kai sä ymmärrät että mies joka vetää suhdetta jatkuvasti on kuin aasi joka vetää kärryjä. Anna aasille porkkanaa, vettä ja lepotauko. Sä oot se aasitar joka voi hetken kiskoa, osoitat siten ettei mies ole yksin suhteessaan jota hän toivoo sinun kanssasi.
"En ymmärrä kun kuitenkin silloin illanvietossa toimin (enkä ekaa kertaa..) todellakin ihan selkeesti häneen mutta hän taas ikäänkuin "väisti". Mikä ei tuntunut kivalta ollenkaan huomata."
Hänestä ei tunnu lainkaan kivalta se ettet sinä ota yhteyttä ja osoita hänelle huomiota. Hän väistelee jonkin aikaa vakuuttuakseen siitä että sinä OIKEASTI tahdot olla hänen kanssaan, ja että kestät pieniä murheita ja vastoinkäymisiä myös miehen suunnalta murtumatta. Se pieni väistely kuvastaa kaikkia niitä pieniä ongelmia joita arjessakin tulee vastaan. Ne eivät saa haitata sinua, muuten et ole turvallinen hyvä kumppani! Se on asia joka antaa teille yhteistä luottamusta. Hän tarvitsee sinua nyt enemmän kuin koskaan, älä jätä häntä yksin epävarmuutensa kanssa. Kyllä, hän vikuroi hiukan. Se kuuluu asiaan, se on luontaista.
Kun oot saanut tän tehtyä ja huomaat että mies tulee takaisin (really - hän ei ole koskaan mennytkään. Tuossa vaiheessa toipuminen toisesta ihmisestä alkaa jo kestää kauan.) - selitä asiat juuri niinkuin sinusta ne tuntuvat että ne käyvät järkeen... niin tule kiittämään mua kun suhteenne ihan oikeasti alkaa sellaisena kuin sen pitäis olla.
Olen neuvonut näin aikaisemminkin ja tiedän mistä on kyse. Toimi niinkuin sanon niin saat sen miehen omaksi. Olet nimittäin silloin ansainnut hänet.
Kiitos Kukkomies tästä kummallisen käytöksen selityksestä! itselläni menossa TÄYSIN ja tismalleen sama tilanne, kuulostaa vaan hiton absurdilta tuollainen logiikka...... Miesten logiikka kenties jopa monimutkaisempaa kuin naisten? ;)
Kiitos!
Tottakai meidän logiikkamme tunneasioissa on mutkikaampaa kuin naisilla. Tehän saatte kaikessa romanttisessa lööperissä ja naismaailmassanne vahvat perusteet tuntea korrektisti.
Meille miehille opetetaan vain erikaliberisten aseiden käyttöä ja motorisia taitoja moottoriajoneuvojen hallintaan. Onko ihme että tulee outoa ja sotkua jos meille laitetaan tunnetta kehiin?
Mulla on teoria. Ihmiset ei ajattele. Etenkään naiset, miesten tunteita.
Kukkomies! Kiitos! Oli pitkä ja hyvä ja valaiseva kirjoitus.
" Hänestä ei tunnu lainkaan kivalta se ettet sinä ota yhteyttä ja osoita hänelle huomiota. Hän väistelee jonkin aikaa vakuuttuakseen siitä että sinä OIKEASTI tahdot olla hänen kanssaan, ja että kestät pieniä murheita ja vastoinkäymisiä myös miehen suunnalta murtumatta. "
- Tarkennan että huomioin häntä kyllä aina kun tapaamme. Tuo yhteydenotto asia on vain ollut hänen oma tahtonsa, hän itse haluasi alunperin olla se, joka pitää niistä kiinni.
Myönnän pelkääväni, että teen itsestäni tylsän ja "jo nähdyn", ei kiinnostavan tai jotain jos juoksisin perässä. Hän sanoi tavatessamme että sitten häntä vasta kiinnostaisikin jos MINÄ en olisi hänestä kiinnostunut. ( ennen tuota lausetta olimme jo ns yhdessä, tavattu useita kertoja, molemmat tiesi mitä toinen tuntee ) Okei, ajattelin että tässä on pleijeri. Olin jo täyttä sulaa vahaa hänen edessään, eli "peli" mun osaltani menetetty, voin vaan olla minä ja jos ei napostele niin etsiköön toisen. Hän ei kuitenkaan loppupeleissä tunnu pleijeriltä, en tiedä koittaako esittää sellaista vai onko hänessä sellaisia piirteitä vain?
Olen myös ollut paljon avoimempi tunteistani kuin hän ikinä. Aika alkuun kerroin tunteistani ( aikaa tuosta on jo kohta puoli vuotta) mutta hän taas sivuutti sen, ei vastannut mitään kertomaani, mutta esitti hiljaisesti toiveensa, etten ottaisi meidän juttua kovin vakavasti. ( kuin tikarin isku sydämeen! )Samaan hengenvetoon kertoi tykkäävänsä minusta, vähän hivelsi selkääni ja suuteli.
Pelkään olevani joku lelu hänelle, toisaalta olen tunnistavinani hänellä olevan tosi aitoja tunteita minua kohtaan mutta jokin tässä ei ihan täsmää.
Oletko samaa mieltä? Vai miten analysoisit tätä? ( mies itse sanoi ettei pelleile eikä pelaile kanssani, ja uskon häntä kyllä mutta..)
Itse olen jokatapauksessa menettänyt sydämeni hänelle auttamattomasti, nyt vain koitan pysyä pinnalla mutta taidan olla hukkumassa...?
Joo, olet toiminut noin. Lopputulos: mies ahdistui ja on nykyään onnellinen jonkun toisen kanssa. Ei kannata osoittaa tunteitaan, ei kannata kysellä miehen tunteita (tämä ei koskaan vastannut kun kerroin tunteistani häntä kohtaan, häipyi vain hiljaa ja puhumattomana elämästäni, että se siitä).
Miksi mies pitäisi yhteyttä sinuun? Mitä ideaa? Ainakaan kirjoituksestasi ei ilmene mitään syytä..
lelu. Ei mies joka tykkää suostu edes tapaamiseen. Aika törkeä mies kun on tapaillut ja sitten alkaa hannaa. Hauku se pystyyn!!!!! Heitä sitä kananmunilla tai käyttäydy muuten holtittomasti, se on sen ansainnut.
Piimästä ja mädistä kananmunista löysä taikina ja läsäytä päin pärstää. Loppuu valehtelu.
Siinä saattaa naisella tulla pipi nokkaan.
Alkuperäinen teksti olisi voinut olla minun kirjoittama puoli vuotta sitten.
Miten homma jatkui:
- ensinnäkin mietin kahta vaihtoehtoa: a) joko hän on kyllästynyt minuun ja haluaa jatkaa "yksin" tai b) ottaa tarkoituksella etäisyyttä nähdäkseen miten reagoin
- kaikista merkeistä päätellen päädyin siihen että a) on mahdoton vaihtoehto, niinpä aloin itse pitämään useammin yhteyttä, pyytämään "ulos" jms.
- hetken aikaa "peli" jatkui melko yksipuolisena, aina minun aloitteesta, mutta sitten (n. 1.5 kk:n päästä) homma muuttui taas ja sen jälkeen meillä on ollut tietty "yhteisymmärrys" siitä, että kumpikin on ns. "vakavissaan" eikä leiki toisen kanssa (tunteista ei ole puhuttu) ja kumpikin on tasapuolisesti yhteydessä