Itse olen tällainen ujo, estynyt, sosiaalisesti kömpelö ja autistinen ATM. Keskustelutilanteessa minulla on vaikeuksia katsoa ihmisä silmiin ja jos jossain joku katsoo minua päin niin käännän katseeni heti pois. En voisi kuvitellakkaan harrastavani mitään joukkuelajia, koska tunnen oloni hyvin epämukavaksi ison ihmisjoukon seurassa.
Parhaiten viihdyn keskenäni ja tietokoneen seurassa. Minulla on selviä vaikeuksia ottaa kontaktia miespuolisiinkin ihmisiin, saati sitten naisiin. Joskus saatan tuijottaa toista ihmistä tyhjällä autistin katseellani kuin lyhtypylvästä ja yleensä ihminen ei pidä tästä. Tuijottelen tällä tavalla myös naisia, mutta puhumaan en heille ainakaan selvinpäin kykene vaan tunnen voimakasta ahdistusta kauniin naisen lähellä(ks. loveshyness). En ole liiemmin kiinnostunut sosialisoimaan miestenkään kanssa, sosiaalisissa tilanteissa toimiminen on minusta vaivalloista ja epämukavaa.
Jos joku juttelee minulle niin yritän pitää katsekontaktin hänessä, koska muuten ajatukseni alkavat välittömästi harhailla ja eksyn pään sisäiseen maailmaani enkä enää kuule mitä toinen minulle sanoo.
Tätä pään sisäistä matkailua tapahtuu muutenkin jatkuvasti. Ihmisseurassakin saatan olla täysin omissa maailmoissani.
Kerran töissä seistä toljotin yhden naisen takana ja odotin että hän kääntyy minua kohti, jotta voisin sanoa"moi".
Pikkupoikana minulla oli kaikenlaisia neurooseja. Esim kävin pesemässä käteni viiden minuutin välein vaikka ne olivat puhtaat, legoukkojeni täytyi olla millintarkasti tietyssä asennossa muuten en saanut rauhaa, monien vaatteiden saumat häiritsivät minua voimakkaasti ja minulla oli vain joku tietty paita mitä suostuin käyttämään. Minusta on otettu myös monta tällaista kuvaa kun olin pieni: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Autism-stacking-cans.jpg. Minun oli myös pakko nypältä vaatteitani koko ajan sekä päästellä suustani outoja ääniä. Lienee sanomattakin selvää, että koulun alettua jouduin välittömästi kiusaajien tulilinjalle poikkeavuuksineni.
Minulla on myös erittäin hyvä muisti, niin kuin autistilla monesti on. Kaverini ja vanhempani ihmettelevät aina kun kerron vanhojen tapahtumien päivämääriä kuin liukuhihnalta. Muistan esim. 10-15 vuotta vanhoja asioita paljon paremmin kuin äitini ja isäni.
Autismi on siitä syystä pirullinen alempitasoisuuden syy, että se on neurologinen poikkeavuus eikä sille voi tehdä mitään.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäännäköistä parisuhteen tynkääkään naisen kanssa vaikka olen kohta kolmekymppinen. Seksiä olen päässyt harrastamaan kerran humalassa ja sekin oli huono kokemus ja naisesta varmaan vielä huonompi.
Kun ensimmäisen kerran eksyin love-shyness sivustolle, niin luin sieltä, että jos on havainnut itsensä loveshy-mieheksi, kuten minä olen, niin on syytä myös harkita aspergerin syndrooman mahdollisutta, koska 40% loveshymiehistä on myös lievästi autistisia. Silloin tajusin myös olevani autisti.
Parhaiten viihdyn keskenäni ja tietokoneen seurassa. Minulla on selviä vaikeuksia ottaa kontaktia miespuolisiinkin ihmisiin, saati sitten naisiin. Joskus saatan tuijottaa toista ihmistä tyhjällä autistin katseellani kuin lyhtypylvästä ja yleensä ihminen ei pidä tästä. Tuijottelen tällä tavalla myös naisia, mutta puhumaan en heille ainakaan selvinpäin kykene vaan tunnen voimakasta ahdistusta kauniin naisen lähellä(ks. loveshyness). En ole liiemmin kiinnostunut sosialisoimaan miestenkään kanssa, sosiaalisissa tilanteissa toimiminen on minusta vaivalloista ja epämukavaa.
Jos joku juttelee minulle niin yritän pitää katsekontaktin hänessä, koska muuten ajatukseni alkavat välittömästi harhailla ja eksyn pään sisäiseen maailmaani enkä enää kuule mitä toinen minulle sanoo.
Tätä pään sisäistä matkailua tapahtuu muutenkin jatkuvasti. Ihmisseurassakin saatan olla täysin omissa maailmoissani.
Kerran töissä seistä toljotin yhden naisen takana ja odotin että hän kääntyy minua kohti, jotta voisin sanoa"moi".
Pikkupoikana minulla oli kaikenlaisia neurooseja. Esim kävin pesemässä käteni viiden minuutin välein vaikka ne olivat puhtaat, legoukkojeni täytyi olla millintarkasti tietyssä asennossa muuten en saanut rauhaa, monien vaatteiden saumat häiritsivät minua voimakkaasti ja minulla oli vain joku tietty paita mitä suostuin käyttämään. Minusta on otettu myös monta tällaista kuvaa kun olin pieni: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Autism-stacking-cans.jpg. Minun oli myös pakko nypältä vaatteitani koko ajan sekä päästellä suustani outoja ääniä. Lienee sanomattakin selvää, että koulun alettua jouduin välittömästi kiusaajien tulilinjalle poikkeavuuksineni.
Minulla on myös erittäin hyvä muisti, niin kuin autistilla monesti on. Kaverini ja vanhempani ihmettelevät aina kun kerron vanhojen tapahtumien päivämääriä kuin liukuhihnalta. Muistan esim. 10-15 vuotta vanhoja asioita paljon paremmin kuin äitini ja isäni.
Autismi on siitä syystä pirullinen alempitasoisuuden syy, että se on neurologinen poikkeavuus eikä sille voi tehdä mitään.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäännäköistä parisuhteen tynkääkään naisen kanssa vaikka olen kohta kolmekymppinen. Seksiä olen päässyt harrastamaan kerran humalassa ja sekin oli huono kokemus ja naisesta varmaan vielä huonompi.
Kun ensimmäisen kerran eksyin love-shyness sivustolle, niin luin sieltä, että jos on havainnut itsensä loveshy-mieheksi, kuten minä olen, niin on syytä myös harkita aspergerin syndrooman mahdollisutta, koska 40% loveshymiehistä on myös lievästi autistisia. Silloin tajusin myös olevani autisti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minullakin on joitain selkeitä AS-piirteitä, mutta katsoisin eristäytyvän persoonallisuushäiriön sopivan Aspergerin syndoomaa paremmin minuun. Ne ovat toisensa poissulkevia diagnooseja.
Kannattaa ostaa se kotilääkäri kirja hyllyyn, sieltä löytyy satoja sinulle vielä tuntemattomia tauteja jotka sinulla todennäköisesti on heti kun saat niistä vain kirjasta luettua.
Ja kun on diagnosoinut itsensä, niin voi keskittyä syyttämään ympäristöä siitä, ettei se hyväksy poikkeavia (tai ainakaan poikkeava mies ei saa naista). Itselleen ei tarvitse tehdä mitään, kun on se diagnoosi.
Ei aspergerin syndroomalle mitään olekkaan tehtävissä.
Olisi jotenkin helpompaa hyväksyä ATM-statuksensa, jos siihen olisi jokin noin selvä syy, kuten autismi tai Aspergerin syndrooma. Uskoisin ainakin. Mutta mitäs jos ei selviä syitä löydy? Toki aina voisi olla komeampi, sosiaalisempi, kunnianhimoisempi, varakkaampi... vaan eivät kaikki naisetkaan niin kovin kummoisia ole. He vain kuvittelevat niin, kun nuorena heidän on helppoa saada tasokasta seuraa.
Omalta osaltani ajattelen, että olen vain liian huono. Yksikään (mahdollinen) positiivinen piirre ei korvaa muita vikoja. Todellista alempitasoisuutta siis. Eikä "itsensä kehittäminen" kiinnosta pätkääkään, kun ei ole mitään takeita, että mikään määrä kehitystä auttaisi.
Olen ex-KTM joka ei tajunnut olevansa eräänlainen YTM ennenkuin oli menettänyt statuksensa täysin. Elin vahvan extroverttivaiheen jolloin jälkikäteen ajateltuna vetosin naisiin kuin hunaja Nalle Puhiin. Ainoa mitä en osannut ollut "viedä hommaa päätökseen" kenenkään - edes niiden kauniiden ja miellyttävien kautta - koska ajattelin aina että asiat tapahtuvat oikean naisen kanssa YHTEISTYÖSSÄ. Saldokseni jäi kaksi vahingossa vieteltyä kaunita neitsytnaista, yksi varattu ja solmin parisuhteen lopulta ATN:n kanssa.
Avioero, ja nyt asioita jälkikäteen pohdiskeltuani totean että vihaan ihmisiä, olen katkera naisille siitä että he ovat niin jumalattoman passiivisia ja heikkoja etteivät ne mielenkiintoiset naiset koskaan tehneet sitä yhteistyötä joka olisi ollut mulle niin vitun tärkeää. Olen nyt kolmatta vuotta erakoitumassa, piittaamaton itsestäni ja omituinen, töistä ei tietoakaan ja muutenkin kaikki päin vittua. Tässä kuitenkin on sellainen lohduttava piirre että nyt käytökseni ja tyylini asettaa minut siihen tilaan jossa tavallan olen aina elänyt ymmärtämättä miksei hommat toimi. Nyt on järkevä syy - koska muutuin itse syyksi - ATM - koska ihmiset eivät ole mun korkeamman statuksen arvoisia. Mä saan paskan kouraan jokatapauksessa, joten miksi yrittää? Olen yhtä paljon olemassa näin kuin toisinkinpäin.
Mutta täähän on todella hienoa että itse löytää sen oman tilansa johon loppupeleissä on halunnutkin tulla. Tavallaan se että mielistelee muita vaatteillaan ja käytöksellään on sitä samanlaista feikkausta mitä moni mies varmasti tavallaan näyttelee kun sitä naistaan vikittelee.
Elämäni muuttui paljon kun pääsin katkeruuden aiheuttavista tunteistani eroon. En pidä enää sitä suojamuuria yllä mikä varmaan blokkasi 7 vuotta tuntemattomat ihmiset. Ehkä siinä joukossa olisi nainenkin ollut.
Viha ei ole hyvä asia. Voi olla erilainen ja silti olla "se hyvä tyyppi", näin uskon.
Sama se on minullakin ""viedä hommaa päätökseen"", naisen kanssa, jossain vaiheessa tuli ylläri ero, kyse ei ole kyvyttömyydesta tehdä päätöksiä minun vaan siitä että toiset antaa komentoja ja toiset tottelee niitä, kolmannet ei kumpaakaan. Kun joskus elän tunteella, sillä on erilaiset seuraukset kuin että mitä elän järjelläni. Toivon että seuraava nainen menee molemmilla :D
Miksi olet vielä katkera siitä ettet saa naista? Autismi on negatiivinen kehitysvamma ja on vain plussaa, etteivät sen omaavat pääse pariutumaan, koska se on periytyvää
sanottu. Autistikin on lämmiäinen!
Lämmiäinen! Onpa inhasti viserretty, puluseni.
Aspergerin alkutaival palstalla.
Nykyään nyt jokaiselle voidaan kehittää jonkinlainen paskadiagnoosi mistä vaan, mutta totuus on että on normaalia olla "epänormaali".
Onko se sitten parempi olla naisia kuin roskia kohteleva jyystäri joka panee naisen paksuksi autonsa takapenkillä ja vielä pyytää bensarahaa lähdettyään?
"Itse olen tällainen ujo, estynyt, sosiaalisesti kömpelö ja autistinen ATM".
Siinä pitkälti oma ätmiyteni pähkinänkuoressa.
Olen ATM, joka periaatteessa saa naisseuraa jos yrittää, mutta en saa naista seksintasolle. Kaikista naisista joita tapaan ja vietän aikaa tulee kamunaisia. Seksiä olen harrastanut 3 naisen kanssa ja kaikki naiset ovat olleet aggressiiviia ja "vieneet" homman seksiin. Edellisestä seksinaisesta on aikaa jo 4 vuotta.
En vaan osaa/kehtaa olla sellainen itsevarma ytm, joka "ottaa" naisen. Kännissä tietysti puhun suorempaan, mutta naiset eivät halua seuraani kun olen perskännissä. Silti kännissä pärjään paremmin naisten kanssa kun selvinpäin. En muista koskaan saaneeni naista ollessani selvänä. Kännissä riittää että nainenkin on kännissä niin ei se sillon mieti kuin kännissä minä olen. Toki ei se seksiin johda, korkeintaan suuteluun.
Niin kauan kun miehiltä odotetaan niitä alotteita ja asian eteenpäin viemistä tulen olemaan ilman naista, ellei löydy naista joka ottaa ohjat käsiinsä. Onneksi niitä on kuitenkin se 3 löytynyt ja olivat vielä kaikki keskimäärästä kauniimpia. Ilman niitä olisin varmaa neitsytpoika. Oon myös aika tarkka naisen ulkonäöstä niin sekin vaikeuttaa naisten saamista.
Huomasin hyvin paljon samaa NAL:n aloituksesta jotka osuvat myös itseeni.
Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen itselleni tuntemattomien ihmisten kanssa on yhtä tuskaa. Jos joku tulee minulle esim. töissä puhumaan niin vastaukset ovat yleensä yhden sanan mittaisia tai hyvin lyhyitä lauseita ja silmiin en kykene katsomaan vaikka joskus kovasti yritänkin. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut vaan kyseiset ongelmat alkoivat joskus ylä-aste aikana jolloin minua kiusattiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Muistan itseasiassa kuinka minua joukolla hakattiin ja syrjittiin jo päiväkodissakin ja ala-asteellakin kiusattiin myös, mutta ei ehkä ihan niin rajusti. Tosin ei minulla ala-asteellakaan juuri kavereita ollut ja synttäreillenikin tuli yleensä vain 2-4 kaveria. Esikoulussa, amiksessa ja armeijassa oli asiat muistaakseni ihan hyvin eikä minua juuri kiusattu tai syrjitty.
Viihdyn vapaa-aikanani parhaiten ihan yksikseni enkä myöskään ole missään tekemisissä enää entisten kavereideni kanssa jotka silloin tällöin yrittävät soitella, mutta jätän aina vastaamatta. En vihaa heitä tai muuta, mutta haluan vain olla yksikseni enkä kaipaa kenenkään seuraa. Tämä ilmeisesti poikkeaa NAL:sta sillä käsittääkseni hänellä kavereita riittää. Toki niitä nykyään minullakin olisi jos vain heidän kanssaan tahtoisin aikaani viettää.
Myös muistini on hyvä, mutta juurikin "vanhoihin" asioihin liittyen, mutta lähiaikoina tapahtuneita asioita en välttämättä muista ollenkaan.
Minulla ei kuitenkaan ole mitään hirveää pakkomiellettä laitella tavaroita tiettyyn järjestykseen, mutta tiettyjä pakkoliikkeitä kylläkin. Olen myöskin äärettömän huono ja kömpelö melkein kaikissa asioissa. On vain muutamia asioita joissa olen omasta mielestäni hyvä. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna niitä on tasan kaksi asiaa joissa olen hyvä.
Olen itseasiassa aina epäillyt olevani jollain tavalla viallinen ja erilainen.
Olen myös yritänyt selvittää syitä siihen miksi olen sellainen kuin olen. Ne tosin ovat vielä hieman epävarmoja, mutta pieniä aavistuksia kyllä on.
Tietysti kun lisätään vielä rumuuteni ja rauhallisuuteni tuohon listaan niin onhan se ihan selvää, että naiset eivät syliini hypi pillut vaahdoten.
Ainiin unohtui tosiaan mainita vielä sekin, että jos joskus aina satunkin johonkin ottamaan katsekontaktia ja hän katsoo takaisin niin en tosiaan jää katsomaan vaan käännän katseeni ihan toiseen suuntaan salaman nopeudella.