Kun näitä suhdepalstoja on hieman lukenut, niin ihettelen aidosti sitä, miksi niin usein parisuhdetta pidetään kilpailuna ja puolisoa melkein vihollisena ?
Jos kerran parisuhteen muodostuminen (yleensä) perustuu rakkauteen ja sen ilmaisemiseen toiselle, ja seurustelun yhteydessä ollaan niin mukavia toiselle, mikä saa jotkut myöhemmin suhtautumaan omaan puolisoonsa kuin pahimpaan kilpailijaan ?
Onnellisessa parisuhteessa molemmat haluavat olla onnellisia, ja on selvää että jos rakastaa jotakuta, haluaa myös tehdä tämän onnelliseksi. Molemminpuolisen rakkauden vallitessa voi näin nauttia toisen huolenpidosta ja rakkaudesta, ja vastaavasti tämä lisää omaa halua olla hyvä toiselle.
Näin syntyy myönteinen "kierre".
Mutta kun niin moessa tämän palstan keskustelussa lukee siitä miten joku tekee jotakin toiselle täysin välittämättä toisen tunteista, niin ei voi olla ihmettelemättä sitä miten joku saattaa kuvitella että voisi olla pitkään onnellinen vain omaan napaan tuijottamalla ja nauttimalla toisen antamasta rakkaudesta siihen itse vastaamatta.
Joku jopa neuvoo olemaan ilkeä toiselle, jotta saisi toisen olemaan hyvä itselle. Hmmm ?
Vain tekemällä paljon töitä suhteen eteen voi saada sen pysymään onnellisena.
Parisuhteessa kumpikaan ei voi vaatia toiselta mitään. Vain jos molemmat tekevät asioita siksi että rakastaa toista, voi säilyttää tasa-arvoisen ja tasapainoisen suhteen.
Jos kohtelet puolisoasi erittäin hyvin, eikä tämä' silti halua välittää tunteistasi tai tarpeistasi, on aivan selvää ettei tämä rakasta sinua (enää, jos on joskus rakastanutkin). Rakkaus tarkoittaa käytännön elämässä sitä että on valmis uhrautumaan tehdäkseen toiselle hyvää. Välinpitämättömyys on siis selkeä merkki rakkaudettomuudesta.
Jos kerran parisuhteen muodostuminen (yleensä) perustuu rakkauteen ja sen ilmaisemiseen toiselle, ja seurustelun yhteydessä ollaan niin mukavia toiselle, mikä saa jotkut myöhemmin suhtautumaan omaan puolisoonsa kuin pahimpaan kilpailijaan ?
Onnellisessa parisuhteessa molemmat haluavat olla onnellisia, ja on selvää että jos rakastaa jotakuta, haluaa myös tehdä tämän onnelliseksi. Molemminpuolisen rakkauden vallitessa voi näin nauttia toisen huolenpidosta ja rakkaudesta, ja vastaavasti tämä lisää omaa halua olla hyvä toiselle.
Näin syntyy myönteinen "kierre".
Mutta kun niin moessa tämän palstan keskustelussa lukee siitä miten joku tekee jotakin toiselle täysin välittämättä toisen tunteista, niin ei voi olla ihmettelemättä sitä miten joku saattaa kuvitella että voisi olla pitkään onnellinen vain omaan napaan tuijottamalla ja nauttimalla toisen antamasta rakkaudesta siihen itse vastaamatta.
Joku jopa neuvoo olemaan ilkeä toiselle, jotta saisi toisen olemaan hyvä itselle. Hmmm ?
Vain tekemällä paljon töitä suhteen eteen voi saada sen pysymään onnellisena.
Parisuhteessa kumpikaan ei voi vaatia toiselta mitään. Vain jos molemmat tekevät asioita siksi että rakastaa toista, voi säilyttää tasa-arvoisen ja tasapainoisen suhteen.
Jos kohtelet puolisoasi erittäin hyvin, eikä tämä' silti halua välittää tunteistasi tai tarpeistasi, on aivan selvää ettei tämä rakasta sinua (enää, jos on joskus rakastanutkin). Rakkaus tarkoittaa käytännön elämässä sitä että on valmis uhrautumaan tehdäkseen toiselle hyvää. Välinpitämättömyys on siis selkeä merkki rakkaudettomuudesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Asiaa.
saman. Nimenomaan sellaisilla nuorilla pariskunnilla, jotka ovat naimisissa ja joilla on jo lapsi-oktalo-koira-farmari...
Sille puolisolle puhutaan kuin...edes pahin vihamies ei saisi sellaista suunsoittoa ja kohtelua, mitä oma rakas (?) aviomies tai -vaimo saa joka päivä! Nähty on!
olen huomannut omakohtaisin kokemuksin kilpailtilanteita ja niitä myös saannut tuttavilta ja ystäviltä kuulla.
Perushuomioni on se, että ehkä jollaintavalla yritetään tehdä kumppani mustasukkaiseksi ja korostaa omaa haluttavuuttaan/markkina arvoaan. Tällä tarkoitan kumppanin puheita siitä sukupuolesta josta oma kumppani on kiinnostunut (toki ystäviä saa ja pitää olla mutta tarkoitan puhetta sellaisesta huomiota/tekemisestä jossa mielenkiinto esimerkiksi omaa kumppania kohtaan saattaa olla enemmän kuin puhdasta ystävyyttä), puheita arjessa sattuneista asioista joista tulee ilmi, että kyllä kelpaa muillekkin kuin omalle kullalle yms. Ja nimenomaan kun asiat tulevat yhtenä pötkönä ja puheen sorinana. Joskus kumppani aloittaa oman osuutensa ihan samalla mielellä. Keskusteluhan voidaan käydä rauhallisin mielin ilman sen kummempaa mutta kyllä tilanteessa molemmat vaistoavat asian tolan. Huonosti selitetty, mutta toivottavasti riittävän ymmärrettävästi.
Olettejo törmänneet samanmoiseen?
Ite ajattelen, että mukava kun toisillekkin kelpaa ja onhan se nyt enemmän kuin luonnollista, että kaikille tulee lähestymisyrityksiä, kehuja yms arjen tilanteissa, mutta se miten suhtautuu tilanteisiin on asian ydin. Miten suhtautuu silloinki ku oma kaveri ei ole mukana tilanteess.
Kilpailuasetelma on tuhiava.
Puhuit ihan asiaa tuossa. Olen törmännyt ystäväpiirissäni aivan samaan ongelmaan.
Jos todella luottaa omaan kumppaniin ja omaan suhteeseen, silloin on myös helpompi antaa toiselle vapauksia, kuten mennä ystävien kanssa ulos silloin tällöin ilman että tarvitsee olla mustasukkainen.
Kun vaimoni menee ystäviensä kanssa jonnekin, pidän itsekin sitä ilmaisena "upgradena", kuten joskus jostakin luin jonkun tämän asian ilmaisevan. Kun hän tulee takaisin kotiin, hän on rentoutunut ja avoin, ja saan hänet lähes aina takaisin luokseni iloisin mielin.
Jos pyrkisin estämään tai rajoittamaan hänen menemisiään, se vain lisäisi hänen tarvettaan mennä, eikä siitä olisi minulle mitään oikeaa hyötyä tai iloa.
Vastaavasti minäkin saan aina mennä mihin haluan, mutta en vain halua useinkaan lähteä koska hänen seuransa on usein minulle mukavampi vaihtoehto. Tosin, tiedän että koska en yleensä lähde hänen luotaan, hänkin käy ystäviensä kanssa vähemmän ulkona kuin ehkä haluaisi. Mutta se on hänen valintansa, ja voin olla siitäkin hyvin iloinen.
Tämä on kyllä aivan totta. Positiivinen kierre pysyy niin kauan kasassa, kun kumppanit rakastavat toisiaan ja jaksavat miellyttää toisiaan. Kaikki haluavat kuitenkin toiselta positiivisia asioita, mutta aina niitä ei jakseta toiselle antaa. Toisaalta jos rakkaus on kuihtunut, niin vaikea sitä enää on takaisin saada. Toista on vaikea miellyttää pidemmän päälle mikäli sen joutuu tekemään vastoin tahtoaan. Kumppanin tulee olla oikeanlainen itselleen, eikä itsessä saa olla suurempia luonnevikoja, mikäli positiivisen kierteen haluaa kestävän.
"Toisaalta jos rakkaus on kuihtunut, niin vaikea sitä enää on takaisin saada."
Tuo on niin totta. Mutta onneksi se on vain "vaikeaa", ei "mahdotonta".
Todellinen rakkaus on ensi sijassa valinta, ei tunne. Tunteet tulevat ja menevät... kuihtuvat... palaavat ?... tai ei.
Jos valitset tehdä toiselle hyvää, riippumatta siitä mitä hän sinulle tekee tai on tehnyt, se voi joskus aiheuttaa tunteiden lämpiämistä ja positiivisen kierteen palautumisen.
Mutta ennenkaikkea tärkeää on se että voi keskustella kumppanin kanssa tästä asiasta, ja että molemmat ymmärtävät kaksi asiaa:
1 - että on parempi molemmille elää suhteessa jossa rakkaus ja rakkauden tunteet ohjaavat molempien käytöstä
2 - että tämän asian eteen on tehtävä töitä, ja oma käyttäytyminen toista kohtaan perustuu valintaan; valitsenko tehdä toiselle vain mitä toinen "ansaitsee" vai valitsenko tehdä sen mikä osoittaa rakkautta.
Ei tarvitse olla juuri sillä hetkellä rakkauden "tunnetta", kun valitsee tehdä toiselle hyvää. Kun molemmat toimivat yhteisen sopimuksen mukaan rakkaudellisesti ja huomaavat että lämpö ja läheisyys liitossa kasvavat, se motivoi jatkamaan rakkauden osoittamista enemmän kuin mikään muu.
Parisuhde on minusta tavallaan, kuin "työsuhde", jossa molempien on oltava valmis, siis molempien, tekemään samalla lailla "työtä" parisuhteen eteen. Ei voi odottaa "työn" jatkuvan tai "palkan" tulevan vähentämällä suhteeseen panostamistaan.
Uskoisin, että tästä tulee tunne siitä, että toinen ei enää välitä, eikä rakasta.
Siitä lähtee sitten kierre alas päin nälvimisineen, kilpailuineen, toisen alistaminen ja pilkkaaminen ym.
Yhdessä olemista täytyy arvostaa ja sen eteen tietoisesti työskennellä. Lapset lentävät maailmaan ja usein jäljelle jää kaksi ihmistä, jotka eivät enää kohtaa, eivätkä edes tunne toisiaan.
Parisuhde ei saa koskaan kummastakaan tuntua itsestään selvyydeltä. Se pitää kertoa sitten vielä kumppanille teoin JA SANOIN!
Aikaa myöten toiseen kyllästyy ja alkaa olemaan ne omat menot.
Siksihän loppujen lopuksi erotaankin.
Pitäköön ne liittonsa kasassa, jotka jaksavat, mutta annetaan niiden rauhassa erota, jotka ei jaksa enää.
Meidän liiton pilasi se, että mies alkoi pitää työympäristöä perheenään, ei sitä kukaan jaksa yksin lasten kanssa kotia leikkiä. Tai jaksaa sitä, mutta mies onkin sitten jossain vaiheessa se vieras. No, se oli sen valinta.
Vieraan oli aika poistua.
Nykyään työelämässä korostetaan vastuun ottamista työstään. Jokaisen työntekijän olisi ymmärrettävä että hänen panoksensa on tärkeä yritykselle.
Kun puhut työsuhteesta, haluaisnkin viedä sen yhtä tasoa ylemmäs; eli parisuhde on yhteinen yritys. Omistetaan yhdessä se tulevaisuuden ilo tai kurjuus. Siksi haluammekin tehdä sen eteen töitä enemmän kuin vain työntekijänä. Koko tulevaisuutemme riippuu omasta osuudestamme, paljon enmmän kuin vain olemalla se "työntekijä", jolle maksetaan "palkka".
Tuo mainitsemasi kierre alaspäin on vain niin helppo tie. Kun jotenkin "lopahtaa", ei jaksa enää tehdä muuta kuin arjen työt.
Minulle, parisuhde on töiden jälkeen paikka jossa voin elää. Töäissä tehdään se mikä pitää, mutta oman kullan kanssa on mukava rentoutua ja haluankin esim. hieroa häntä ja yllättää erilaisin asioin, koska se saa hänet niin hyvälle mielelle. Ja kun hän tekee samoin, ei tarvitse ihan joka päivä, mutta aika usein kuitenkin, se saa minut aina tuntemaan osani aika onnelliseksi täm'än kaiken ympärillä pyörivän turhuuden keskellä.
Monesti olen kuullut miesten sanovan, ettei nainen ole koskaan tyytyväinen.
Itse taas eronneita naisia kuunnellessani ja itsekkin eronneena minusta nainen tulee onnelliseksi niin vähästä.
Tuntuu niin surulliselta se, että miten pienillä jutuilla mies voisi tehdä naisensa onnelliseksi. Ja huom ihan jopa ilmaiseksi!
JOKA PÄIVÄ:
Kauniita sanoja
Halaus yllättäen
Katse voisin naida sinut siinä, Wau!
Kysymys; mitä kuuluu, miten menee.
Tehdä yhteisiä askareita pyytämättä avaa tien lemmenleikkiin.....
Kertoa; että rakastaa ja nainen on ainutlaatuinen ja tärkeä. Kaikista tärkein.
Sitten tekee nää jutut ihan oikeesti ja sydämellä, ei esittäen. Sillä nainen on herkkä ja huomaa, jos valehtelet.
Pieniä lahjoja merkkipäivinä. Niitäkään ei tarvitse ostaa kaupasta. Kerää vaikka vaikkua navasta, kauniita kiviä rannalta, omenapuunkukkia, pullollinen raikasta tuulta...ym ym
Olisiko tämä todella liikaa vaadittu. Tätä on turha aloittaa siinä vaiheessa, kun naisesi on jo pettynyt mieheen. A Woman's Heart - Chris De Burgh http://www.youtube.com/watch?v=4rvglK7VKws