Mitä mun pitäisi tehdä kun mun poikaystävä ei osaa puhua asioista vakavasti. Aina jos yritän sanoa hänelle jostain "vakavammasta" asiasta, hän ikäänkuin välttää sen heittämällä vitsin.. Ja välillä tuntuu että se on yksi vitsi koko ihminen, en mä uskalla sille edes yrittää sanoa mitään tai huomauttaa kun se kääntää sen heti sellaiseksi että mua itseäni rupeaa nolottamaan.. tai siis että tuntuu kuin itse olisin väärässä. Toisin sanoen emme paljonkaan puhu "vakavista asioista" ja se häiritsee minua. Kohta ollaan oltu kolme kuukautta yhdessä ja se ei vaan jotenkin osaa puhua mulle mistään. Toivottavasti joku ymmärsi mitä ajan takaa. Mitä minun pitäisi sanoa/tehdä?
ei onnistu vakava keskustelu.. auttakaa.
Murmelinainen
91006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuukautta on aika lyhyt aika... Oletteko kovinkin nuoria?? Vakavista asioista puhuminmen ei ole kuitenkaan kovinkaan helppoa!
Mitä vakavia tarkoitat? Sitoutumista jne? Miehesi taitaa aristella asioita! Huumori on se hyvä puolustautumiskeino! Täälläpäin ainakin. Vaikka meillä se minä olen huonompi vakavia puhumaan.
Tsemppiä!
en tarkoita sitoutumista, vaan ongelmia, esimerkiksi sellaista, että hänelle tuntuu välillä olevan melkein kaikki muu minua tärkeämpää..Ja jos otan asian puheeksi, huomaan että äkkiä kaikki tuntuukin minun syyltäni :/ Kyllä sen huomaa, että hänellä ei ole "pokkaa" keskustella mistään vakavasta, ja hänen entinen tyttöystävänsä, joka on myös hyvä ystäväni (siis kun he erosivat yli vuosi sitten, en tuntenut kumpaakaan) sanoi joskus että ei se ollut hänellekään uskaltanut mistään puhua.. Ja siinä on vielä sekin hankaluus että minäkään en ole niitä parhaita vaikeiden asioiden selvittäjiä. :/
"rupeaa nolottamaan" muistan tunteen. luulen että jätkä ei vaan osaa pohdiskella. se luo sinuun epävarmuuden tunteen, joka yleensä laimenee kokemuksen myötä.
hänen kanssaan? tarvisetko vaan jonkun lähellesi, vaikkei olekaan ihan sellainen kuin pitäisit toivottavana. kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta luulisi selviävän ekan viikon aikana onko henkilö pohdiskelevaa tyyppiä vai ei. monet alkaa seurustelemaan kun vaan haluavat jonkun eivätkö osaa olla yksin.
kannattaako jatkaa, ei ihmiset yleensä kovin nopeasti muutu?
...välitän hänestä todella paljon. Eikä kukaan ole tarkalleen sellainen mitä pitäisi toivottavana. Ei siitä ole kysymys, että en haluaisi olla yksin, se ei ole ongelma, vaan se että olen todella paljon kiintynyt/ihastunut/(rakastunut?) häneen, ja meillä menee muuten siis hyvin, mutta minua häiritsee se, että emme puhu mistään ongelmista, eikä hän ole kertaakaan suuttunut minulle, silloinkaan kun olisi ollut aihetta.
ihan varma nyt tästä miehestä?
Sano sille että haluaisit puhua - ja kysy miksi se on niin vaikeaa miehellesi. Kysy vaikka suhtautuuko hän edes teihin vakavuudella? Vai leikkiikö vain kanssasi??
Yksi hyvä keino olisi kirjoittaa kirje jossa kerrot tunteistasi - tai ihan vaikka sähköpostia, jos hän sitä lukee!
miksi se on sinusta tärkeää että hän "ei ole ikinä suuttunut vaikak olisi ollut aihetta" ? kuulostaa vähän eriskummalliselta.. Eikös tuo ole itsestään selvää ettei toiselle kamalasti suututa?
Kai hän nyt sentään kuitenkin loukkaantua osaa? Ei miesten tarvitsekaan suuttua jos jotain tapahtuu tai teet jotain vähän väärin. Parempi niin - ei tarvi pelätä että tulee nyrkistä.
en mä tarkoita että raivota pitäisi, mutta kun siitä näkee, ettei sen mielestä joku asia ole hyvin, eikä se kuitenkaan sano mitään siitä, huomauttele eikä näytä että sitä kiinnostaisi.. :/
..miehelläsi on masennus? Jos "mikään ei tunnu miltään" niin se voisi olla yksi vaihtoehto!
Puhukaa ihmeessä keskenänne. Saat ainakin tietää kokeeko mies asian samoin vai eikö ole edes tajunnut että kohtelee sinua välinpitämättömästi!