Joku vuosi sitten täältä suomi24:sta.
Jotenkin ajauduin tänne, eräälle keskustelusivulle, lukemaan juttuja ja kirjoittelemaan. Ei kauaa mennyt kun yksi kirjoittelija pisti silmään. Luin kaikki hänen kirjoittamat juttunsa, mitä hän oli aloittanut ja muille kommentoinut. Huomasin että meillä on samanlaiset periaatteet ja ajatusmaailma, hän oli huumorintajuinen ja herrasmies.
En olisi ikinä uskaltanut ottaa yhteyttä miehiin, mutta hänessä veti jokin. Olin hyvin rohkea, epätavallisen rohkea. Kirjoitin hänelle muutaman viestin ja kerroin että tahtoisin enemmän jutella, pyysin meseyhteyttä. Aloimme kirjoitella päivittäin messengerin kautta. Myöhemmin vaihdoimme puhelinnumeroita ja osoitteita, lähettääksemme joulukortit. Kerroin suoraan ja olin koko ajan rehellinen ja suora toimissani että tahdoin olla hänen kanssaan ja että hän olisi onnellinen. Kerroin myös että en kuvittele liikoja, saa sanoa jos ei kiinnosta. Mutta hänellä oli samanlaiset ajatukset minusta :). Pyysin häntä käymään luonani, noin kuukautta myöhemmin ensikirjoittelusta. Sanoin että pelottaa mutta saapahan alta pois jos ei onnistu ja käännätkin junan ovella selän.
Halattiin eka tapaamisella. Hänen tuoksunsa huumasi; suloisin ikinä mitä olen haistanut!
Hän oli kaksi yötä luonani. Pussailimme hieman, ei enempää (vaikka teki mieli kummallakin ;))
Muiden miesten kanssa voin fyysisesti huonosti ja muutenkin oli epämukava muiden lähellä, jos oli jotain ihastusta muihin. Muttei hänen kanssaan. Hänen kanssaan en ujostele, olen oma itseni.
Olin alusta lähtien varma että hän on minulle se oikea. Ja olen vieläkin.
Muutimme yhteen seuraavana syksynä ja nyt ollaan asuttu yhdessä reilu vuosi. Kihloissa ollaan tietty. En muita kaipaa :) No tietty kaverit on lähellä mutta aika menee kuin siivillä hänen kanssaan.
Siitä olen iloinen etten ollut seurustellut enkä rakastellut ennen tätä, tekee vieläkin parempaa kun yhdessä koetaan uusia asioita, hänellä tosin oli ollut yksi lyhyt suhde takanaan, mutta kuitenkin aloittelija itsekin seurustelussa.
Noh, siinä meidän tarina!
Neuvoksi sanon: Kuten muuallakin, myös täällä, käytä järkeä ja lue rivien välistä. Jos tyyppi ei tuota sinulle mieleistä tekstiä tai tunnu hyvältä jollain tapaa, vältä häntä. Kuuntele vaistojasi.
Muista myös että ihmissuhteissa saat sitä mitä tilaat/saat sitä mitä muille annat eli sen minkä taakseen jättää edestään löytää jne.
Olkaa kilttejä toisillenne.
Jotenkin ajauduin tänne, eräälle keskustelusivulle, lukemaan juttuja ja kirjoittelemaan. Ei kauaa mennyt kun yksi kirjoittelija pisti silmään. Luin kaikki hänen kirjoittamat juttunsa, mitä hän oli aloittanut ja muille kommentoinut. Huomasin että meillä on samanlaiset periaatteet ja ajatusmaailma, hän oli huumorintajuinen ja herrasmies.
En olisi ikinä uskaltanut ottaa yhteyttä miehiin, mutta hänessä veti jokin. Olin hyvin rohkea, epätavallisen rohkea. Kirjoitin hänelle muutaman viestin ja kerroin että tahtoisin enemmän jutella, pyysin meseyhteyttä. Aloimme kirjoitella päivittäin messengerin kautta. Myöhemmin vaihdoimme puhelinnumeroita ja osoitteita, lähettääksemme joulukortit. Kerroin suoraan ja olin koko ajan rehellinen ja suora toimissani että tahdoin olla hänen kanssaan ja että hän olisi onnellinen. Kerroin myös että en kuvittele liikoja, saa sanoa jos ei kiinnosta. Mutta hänellä oli samanlaiset ajatukset minusta :). Pyysin häntä käymään luonani, noin kuukautta myöhemmin ensikirjoittelusta. Sanoin että pelottaa mutta saapahan alta pois jos ei onnistu ja käännätkin junan ovella selän.
Halattiin eka tapaamisella. Hänen tuoksunsa huumasi; suloisin ikinä mitä olen haistanut!
Hän oli kaksi yötä luonani. Pussailimme hieman, ei enempää (vaikka teki mieli kummallakin ;))
Muiden miesten kanssa voin fyysisesti huonosti ja muutenkin oli epämukava muiden lähellä, jos oli jotain ihastusta muihin. Muttei hänen kanssaan. Hänen kanssaan en ujostele, olen oma itseni.
Olin alusta lähtien varma että hän on minulle se oikea. Ja olen vieläkin.
Muutimme yhteen seuraavana syksynä ja nyt ollaan asuttu yhdessä reilu vuosi. Kihloissa ollaan tietty. En muita kaipaa :) No tietty kaverit on lähellä mutta aika menee kuin siivillä hänen kanssaan.
Siitä olen iloinen etten ollut seurustellut enkä rakastellut ennen tätä, tekee vieläkin parempaa kun yhdessä koetaan uusia asioita, hänellä tosin oli ollut yksi lyhyt suhde takanaan, mutta kuitenkin aloittelija itsekin seurustelussa.
Noh, siinä meidän tarina!
Neuvoksi sanon: Kuten muuallakin, myös täällä, käytä järkeä ja lue rivien välistä. Jos tyyppi ei tuota sinulle mieleistä tekstiä tai tunnu hyvältä jollain tapaa, vältä häntä. Kuuntele vaistojasi.
Muista myös että ihmissuhteissa saat sitä mitä tilaat/saat sitä mitä muille annat eli sen minkä taakseen jättää edestään löytää jne.
Olkaa kilttejä toisillenne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sen sanon myös että puhukaa suoraan, olkaa rehellisiä ja kohdatkaa totuus. Elämä käy yllättävän helpoksi kun kieltää itseltään valehtelun ja sanoo totuuden. Enkä tarkoita että pitää alkaa loukkaamaan muita ja pulputtamaan kaikkea mitä mieleensä tulee hetken mielijohteesta. Käyttäkää järkeä. Teille on annettu elämä; älkää tehkö siitä naurettavaa.
Olet ilmeisesti nuorehko. Siihen nähden sinulla on viistaita ajatuksia. Hyvä ja onnea!
Itselläni on nyt tulossa juuri kaksi vuotta siitä kun aloimme kirjoitella nykyisen kumppanini kanssa. Molemmilla loksahti heti ja siitä lähtien ollaan oltu aika tiiviisti yhdessä. Positiivinen match on selvästi havaittavissa.
Me tutustuimme treffipalstalla, jota on niin kovasti parjattu. Sieltä ei muka löydy itselle sopivaa, liikkeellä on vain huijareita ja sieltä alkavat suhteet eivät kestä. Pah. Itsestä se on kiinni. Kun tietää mitä tahtoo eikä tyydy vähempään, mahdollisuudet ovat hyvät. Kun vielä osaa kirjoittaa sen sujuvasti ja ymmärrettävästi.
Puhumisen tärkeyttä parisuhteessa ei ikinä voi ylikorostaa. Ajatusten lukeminen on niin harvinainen taito...
nimenomaan olla rehellisiä , mieki oon miesystävän kanssa oltu alusta asti rehellisiä j suhde voi hyvin, on nähnyt huonot pvätkin eikä silti oo karkuun lähtenyt :)
Mukavaa lukea tällaistakin taoauksista tällä palstalla. Palsta antaa varmasti ihan väärän kuvan netissä tutustumisesta, kun inhotarinat vie palstatilan ja hyvistä kokemuksista vaietaan.
Hyvää jatkoa teille molemmille
Ap, melkein kuin olisit osittain minun/meidän tarinan kuvaillut, hyvin samantyyppisesti meni meilläkin tuo alku! Eli kannustan myöskin ihmisiä toimimaan (myös) netissä omina rehellisinä itsenään, jos vastassa tuntuu olevan samanmoinen, antaa mennä vaan :) Onnea kaikille vielä etsiskeleville ja jo löytäneille!
On ilo lukea kirjoitustasi. Iloitsen teidän puolesta kun olette löytäneet sielunkumppanin rakkaaksenne. Neuvosi ovat viisaita ja rehellisyys suhteessa tuo tuloksia. Suhde on kestävällä pohjalla jos molempien ajatusmaailma käy yksiin. Samat arvot ja periaatteet elämässä lujittavat yhteyttä.
Itsekin löysin rakkaani suomi24:sta noin vuosi sitten, yhdessä on oltu viikottain 1-3 kertaa viikossa. Tärkeää on tuntea toisen rakastavan minua omana itsenäni, ja päinvastoin, rakastan häntäkin omana itsenään juuri sellaisena kuin hän on. Alussa oltiin molemmat tosi varovaisia, kaikenlaisia tapauksia kun on kuullut olevan olemassa. Jos toinen tuntuu hyvin ristiriitaiselta, tuottaa ahdistusta tai levottomuutta, kannattaa harkita tarkoin jatkoa.
Melkein samoin kävi meilläkin kuin tämän jutun aloittaja
oi että, ihana rakkaustarina