..jatkuu edellisestä. Kiitos niiin paljon teille jotka vaivaudutte lukemaan vielä tämänkin, merkitsee minulle niin paljon tässä tilassani
kiltti auta, petin ja kadun ja nyt olen hukassa..
särkynyt_sydän22
394869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
...niin, tämä on hyvin yleinen tarina, valitettavasti. Tilanteesi on hyvin hankala ja tukala, ymmärrän kyllä.
Jos et kerro, niin joudut pitämään tämän tuskallisen salaisuuden sydämelläsi yksin. Samalla pistät miehesi elämään valheessa. Hänellä tulisi olla oikeus päättää, haluaako hän jatkaa suhdetta vai ei.
Jos kerrot, helpotat omaa syyllisyyttäsi, mutta vierität tuskan miehesi niskaan. Perheenne voi rikkoontua, ja ero tulla. Pettämistä on hyvin vaikea antaa anteeksi ja se loukkaa kovasti. Jos kerrot, ei liittonne tod.näk. palaa enää koskaan entiselleen. Sinua painaa syyllisyys koko liittonne ajan ja miestä kaihertaa ajatus sinusta jonkun toisen kanssa, samalla hän miettii ja pelkää koko ajan, että petät uudelleen.
En suoraan sanottuna osaa sanoa, kannattaako sinun kertoa, vai olla kertomatta. Sen voit tietää vain sinä, ajan kanssa. Suosittelen, että mietit perinpohjaisesti mitä elämältäsi haluat. Kuuntele sydäntäsi ja ole avoin. Mieti mitä haluat, selvitä tunteesi ja keskustele vaikkapa ammattiauttajan kanssa ja tee päätös, jossa sitten pysyt.
Hyvin tavallinen tarina, joka kertoo mielestäni nykyajan ihmisten selkärangattomuudesta. MUKA ajaudutaan tuonlaisiin tilanteisiin. Salli minun nauraa. Kyllä tuo teidän "katsellaan kahdestaan teeveetä ja rupatellaan" on saanut kipinänsä ihan jostain muusta kuin ystävyydestä ja itsekin kerroit hänen olevan "attractive". Miksi et jo ennen tapahtumaa ajatellut asiaa ja tehny selvän eron tämän miehen ja oman miehesi välille? Oliko sinun mielestäsi jotenkin kivaa pitää pikku vipinää siinä sivussa? En usko todellakaan selityksiä siitä ettetkö itsekin tuntisi jotain tätä miestä kohtaan ja peittelit sitä ja katsoit itse kuinka pitkälle se menisi. Leikit tulella ja paloit, kaikki se sinun oman suhteesi kustannuksella.
Kuten varmaan tästä näkee, olen itse mies. Sanon kuitenkin että ÄLÄ kerro noin vanhaa juttua, jos olet läksysi oppinut ja tajunnut niitä viisauksia mitä aina on tietty, mutta nykyaikana tyhmyyksissään ylenkatsotaan.
Naisella voi olla mieskavereita, mutta jokin raja sentään. Vai että katsellaan teeveetä sohvalla yhdessä ja keskustellaan? Salli mun nauraa.
Taas on nimimerkki Bruntukseni oikeassa, ei tullaiseen ajauduta, se on täysin omien valintojen summa.
Minäkin olen tehnyt niitä valintoja 21 vuotta aviossa, eikä tuollaisesta ole tarvinnut murehtia, ei pettämistä, ei mitään valintoja sinne suuntaan, en voisi luokuta toista ikinä niin syvästi,.
Mikä sinut ajoi pettämään, viina, seikkaulunhalu vai joku muu.
Kerro miehellesi kaikki ja anna hänen tehdä päätös.
Joskus rikkinäisestäkin saa näin ehjää.
Mutta mikä takaa, ettet tee temmuasi uudelleen tilaisuuden tullen?
Kauniilla säällä kaikki hymyilevät. Suhteesi vakikumppaniisi on ollut niin hyvä, että estojesi kynnys on madaltunut. Olet ollut sen verran kokematon, ettet ole tajunnut naisen ja miehen välillä lähes kaiken aikaa vallitsevaa jännitystä. Sohvalla istuminen kahdestaan on tulella leikkimistä tässä mielessä.
Eihän syrjähypyn osallisen tarvitse olla mitenkään paha, kamala tai moraaliton. On vain tilanteita, joissa pitää oppia olemaan varuillaan noin vain siististi, korostamatta ratkaisuaan.
Joudut pitämään tietojärjestelmässäsi tämän tapahtuman kuin viruksen. Sen ilmitulon estämiseksi joudut luomaan valheiden muurin, joka saattaa pettää jonkin ristiriitaisuuden vuoksi jostakin kohtaa. Vuosikymmenien päästä saatat sairastua, jos tuska tapahtuneesta yhä vaikuttaa.
Terapia ei ole huono idea tilanteessasi. Saisit puhuttua ja purettua asiaa jonkun puolueettoman osapuolen kanssa. Voisi olla hyvinkin hyödylistä. Suosittelen.
Jos syrjähyppy ei merkinnyt sinulle mitään, siihen ei liittynyt mitään tunteita tms. etkä ole jatkanut puuhastelujasi, niin älä kerro. Tämä on myös perheterapeuttien neuvo.
Olet saanut "rangaistuksesi" syyllisyytesi myötä.
Kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista :) Oloni on parempi kun sain vihdoin purettua tunteitani asiasta jollekin ja kiitos kun olitte niin ymmärtäväisiä. Oli hyvä saada ulkopuolista palautetta. Ajattelin kenties varata ajan ammattiauttajalle jotta pääsisin käsittelemään asiaa ja tunteitani enemmän. Toivon hartaasti kuitenkin että pystyisin jatkamaan yhteistä elämääni mieheni kanssa onnellisina jatkossakin. Kaikkein iloisin tietysti olisin jos pystyisin käsittelemään ongelmani yksinäni jotta kaikki voisi jatkua kuten ennen (vaikka kuulostaakin varmaan itsekkäältä noin sanottuna), mutta ennen kaikkea ettei minun todella tarvitsisi satuttaa rakastamaani miestä. Uskon kuitenkin että hän antaisi minulle anteeksi vaikka kertoisinkin, koska tiedän kuinka paljon hän olisi valmis tekemään puolestani. Ehkä juuri siksi toivonkin ettei minun tarvitsisi kertoa hänelle, koska hänen ei tarvitsisi kärsiä mahdollisesti jopa vuosia virheeni takia, koska tiedän että sitä virhettä en uudelleen tee, ja mieheni joutuisi aivan suotta kiduttamaan itseään kauhukuvillaan ja epäilyksellään myöhemmin. Haluan kuitenkin hänen olevan onnellinen (enkä tietysti yhtään pistäisi pahakseni jos hän olisi onnellinen nimen omaan kanssani).
Mutta kiitos vielä teille kaikille todella paljon ! Tämä merkitsi minulle paljon.
Ja vielä sinulle "Brutukseni" haluan kuitenkin sanoa, etten tietenkään tarkoittanut sitä niin että minä olin täysin viaton enkä kokenut vetoa toiseen ja että se oli täysin miehen vika. Tottakai hän oli minun mielestäni hurmaava jne, mutta hän oli aina ollut minulle puhtaasti ystävä. Ja olimme olleet 100% ystäviä siihen asti, kulkeneet samassa ystäväporukassa jonkin aikaa ja kahdestaankin viettänyt aikaa. Minulla on paljon muitakin täysin ja ainoastaan ystävinä olevia miespuolisia ystäviä, joten sanon vaan että tämä tosiaan tuli minulle yllätyksenä, en olettanut että välillämme todellakaan tapahtuisi mitään sellaista. Ja kyllä, menin sinne vaan kahville ja katsomaan elokuvaa, ja kyllä istuimme sohvalla ja katselimme sitä elokuvaa ja kommentoimme sitä ja keskustelimme. Ei ollut taka-ajatuksia sinne mennessä. Anteeksi jos tuotin sinulle pettymyksen
Heh, eiköhän se terapiassa selviä, tervetuloa.
Tuota tuota. Suhteenne ei mahdollisesti palaa koskaan entiselleen ja se ei ole hyvä teille kummallekaan. Jos et pääse eroon tuosta syyllisyydestä ja itkuisuudestasi, huomaa sen ennen pitkää miehesikin, etkä välttämä vielä silloinkaan haluaisi kertoa oikeaa syytä. Tällöin joko keksit tekosyyn tai miehesi kärsii joutuessaan elämään epätietoisuudessa.
Sanoit, että haluat miehen olevan onnellinen. Jos hän saisi tietää tästä tapauksesta, vaikuttaisi tämä mahdollisesti niin, että hän lähtisi hakemaan ansaitsemaansa onnea jostain muualta. Niin valitettavaa kuin se sinun kannaltasi onkin. Minua vain tällä tavoin ulkopuolisena inhottaa ajatus, että ihmiset joutuisivat elämään hyvässä lykyssä vuosikausia suhteessa, jonka todellisesta luonteesta he eivät tiedä mitään.
Minua eräs tyttöystäväni petti, kännipäissään vieläpä, ja tunnusti asian minulle heti seuraavana päivänä karmeassa morkkiksessa. Arvostan häntä sen verran, että kertoi saman tien, eikä vasta jonkun ajan kuluttua. Teidän tapauksessanne aikaa on mennyt nyt jo hieman pidempään, joten miehesi on entistä tuskallisempaa saada tietää totuus. Mitä kaikkea hän onkaan autuaan tietämättömänä tämän väliajan kanssasi tehnyt ja sinä olet teeskennellyt, ettei mitään olisi tapahtunut.
Hän olisi todennäköisemmin voinut antaa anteeksi vielä homman ollessa tuore (minäkin sitä omassa tapauksessani harkitsin), mutta nyt, kun olet salannut asiaa jo hyvän tovin, on todennäköisyys tähän melko pieni. Jos hän antaisi anteeksi vielä nytkin, potisin ainakin sinun asemassasi entistäkin huonompaa omaatuntoa, kun toinen on niin kiltti ja uhrautuvainen suuren tuskan keskellä.
Eli minusta sinun pitäisi kaikesta huolimatta kertoa asiasta, koska miehelläsi tulee olla oikeus paitsi tietää totuus, myös arvioida suhteenne laatu. Salailun seurauksena ohjakset ovat sinulla, joka olet sen suuren rikkeen tehnyt. Olisit ainakin rehellinen, vaikkakin valitettavasti melkoisella viiveellä. Toisaalta myös tämä aika saattaisi johtaa paremmin anteeksiantoon.
Tsemppiä ja aloita vaikka tosiaan jostain terapiasta, jos se hyvältä vaihtoehdolta tuntuu. :-)
Ymmärrän teitä, jotka olette ap:n tulisi kertoa miesystävälleen tästä tapauksesta. Niin itsekin ajattelin nuorempana.
Nyt tiedän, että pettäminen satuttaa oikeasti toista niin kovasti, että sen jälkeen voi olla mahdotonta jatkaa yhdessä. Vaikka halua ja yritystä olisikin, niin ei välttämättä pysty. Kuulemma monet parit, jotka ovat pettämisen jälkeen pysyneet yhdessä, toivovat vanhempina, että olisivat kuitenkin eronneet. Eli helppoa ei ole todella antaa anteeksi.
Kertominen on itsekästä, jos sillä vain haluaa keventää omaa omatuntoaan.
Ja ihan oikeasti: perheterapeutitkin neuvovat jättämään kertomatta, jos kyse oli vain yksittäisestä hairahduksesta. Miettikääs sitä!
miksi satuttaa toista turhaan, kärsiköön itse yksinänsä omasta virheestään!
se että pettäneellä on paha olo, on vain oikein. Niin pitääkin olla.
Mutta miksi se oma paha olo pitäisi toisellekin tartuttaa?
Toki se vaikuttaa suhteeseen, mutta niin vaikuttaisi kertominenkin.
Suhde on siis joka tapauksessa "pilalla", sille asialle ei voi mitään.
ja vaikka mies saisi jostain tietääkin, kiellä kaikki. Ei ole mitään järkeä kertoa tuollaista enää näin pitkän ajan jälkeen. Se mitä ei ole ääneen sanottu, ei ole totta.
Toi sun juttus kuulosti ihan normaalilta känni-illan sekoilulta,tuli oven takaa...älä puhu miehelles mitään, sillä mitä sydän ei tiedä, se ei siitä kärsi...
Jos oikeasti rakastat miestäsi, kerrot sille. Tällaiset "mitä ei tiedä, ei satuta" -heitot ovat ihan täyttä paskaa ja helvetin itsekkäitä. Suhteen tärkeimmät asiat ovat rehellisyys, avoimuus ja luottamus. Jos et pysty toteuttamaan mitään näistä, ei teillä ole mitään todellista suhdettakaan, vaikka yhdessä olisittekin.
Voi olla, että miehesi jättää sinut, voi olla, että ei jätä. Siitä kuitenkin voit syyttää vain itseäsi, jos se jättää. Jos petät, kun tapaat miehen, joka on hyvännäköinen ja mukava ja "attractive", tulet todennäköisesti pettämään miestäsi uudestaankin.
Ap.ltä kysyisin et mitä hän toivoisi, että oma mies tekisi, jos hän olisi tuossa tilanteessa? Ja sitten kun keksit siihen vastauksen, niin tee niin.
Moni ihminen tulee sokeaksi kun on kyse omista asioista.
Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion. Eli ennemmin tai myöhemmin asia tulee ilmi. Totuus tekee vapaaksi. Kerrottuasi miehesi tunteet kuolevat sinua kohtaan, mutta hän saa tilaisuuden antaa anteeksi sinulle. Miehesi sydämen paraneminen vie pitkän aikaa, tämä sinun täytyy kestää. Teoilla on aina seurauksensa.
Sana puhuu, on oikeassa, tässä asiassa ennemmin tahi myöhemmin tuo tulee ilmi, olisi helpompaa kaikille kertoa se nyt.
Kyllähän se järjellä ajatellen menee niin, että rehellisyys on tärkeintä.
KUITENKIN: sinä kärsit ja kadut. Se kumminkin joskus luultavasti helpottaa. Miehesi ei tarvitse tietää ja kärsiä hänenkin.
Voimia eloon, oikeasti!
Älä tee koskaan mitään vastaavaa, mutta älä myöskään kerro tuosta!
Kerro se nyt ja katso antaako anteeksi.
Sinua vihataan joka suunnassa loppuelämäasi jos murrut ja kerrot sen vasta kahden kakaranteon jälkeen. Pilaat siten myös heidän viattomat elämät.
Voitko ottaa tätä taakkaa niskoillesi? -en suosittelisi, kerro siis asia nyt ja kanna vastuu.
Myös terapeeutti on harvinaisen oikeassa, nyt eikä niin, että se vain putkahtaa esiin kun teilläon lapsia.
Silloin suru on vielä pahempi, ota niskastasi kiinni ja kerro.
Hyvä pointti!
Nyt ap. vannoo ja vakuuttaa, ettei enää koskaan petä ja että on täysin valmis sitoutumaan miesystäväänsä.
Entäs sitten kun ap on ollut miehensä kanssa naimisissa esim. 10 vuotta, heillä on lapsia ja arki on astunut suhteeseen? Voiko ap olla varma, ettei sitten tällaisessa tilanteessa päädy jonkun toisen "attractiivisen" miehen sänkyyn?
Kun et kerran rakastunut siihen, jonka kanssa "lankesit", niin suositan, että pidät asian omana tietonasi.
Oma kokemukseni on, että omantunnontuskat ovat se rangaistus, jonka pettämisestä saa. Jos kerrot, jaat tuskasi toisen päälle. Älä tee sitä. Koeta antaa itsellesi anteeksi, koska kukaan ei ole täydellinen, et sinäkään.
Totuudenpuhujat kylvävät oman kipunsa toisten päälle. Se ei mielestäni ole oikein eikä kohtuullista. Tilannetta muuttaa tietysti se, jos on riski että toinen osapuoli joskus ottaa ja kertoo sinun miehellesi asiasta. Jos tätä vaaraa ei ole, älä kerro. Ja vaikka olisikin, harkitse pitkään.
En minäkään ole kertonut miehelleni 18v sitten tehtyä kahta syrjähyppyä, eikä paina kuitenkaan missään omassa eikä toisenkaan tunnossa.
Ei ainakaan nyt kun mieheni tunnusti suhteensa työkaveriin...
Tämä oli nyt sinulle sellainen herätys, jonka avulla osaat vielä enemmän arvostaa sitä mitä sinulla jo on, ja tulet vielä paremmaksi elämänkumppaniksi, ja jonain päivänä vaimoksi!
Äläkä tosiaan kerro miehellesi. Pistäisit hänetkin kärsimään kertomalla hänelle. Se on julmaa. Se on väärin. Pidä omana tietonasi ja anna anteeksi itsellesi sitten kun voit.
ÄLÄ KERRO
Minusta ei pidä kertoa, on asioita joiden sanomisella ei saa
kuin tuskaa aikaan.
Jos tunnet, että olet asiasta oppinut, niin ole itsellesi armollinen.
Mitään hyvää, et aikaansaa kertomalla. Siirrät vain tuskasi
toiselle ja todennäköisesti oma kipusi säilyy ja saat vielä
lisääkin.
Ajattele niin, että elämässä sattuu, päätä lyödään seinäänkin
joskus. Nyt kun otat opiksi ja jatkat elämääsi, niin aika korjaa
tuonkin asian.
Oletko varma, että tuo pysyy salassa? Oletko varma, ettei tämä ex-ystäväsi jossain vaihessa kerro tempustanne miesystävällesi? Voitko itse elää valheen kanssa? Ja ennen kaikkea; voitko pistää miehesi elämään valheessa?
Niin makaa kui petaa ja aikuinen vastatkoon tekemisistään. Et sinäkään varmaan väkisin hänen kanssaan ollut, joten itse ryssit.
Itse kertoisin totuuden ja rukoilisin polvillani anteeksiantoa.
se on todella loukkaus kun pettää, ja ei sitä unohda koskaan, vaikea antaa neuvoa.
Kun rakastaa, ei petä!
Voi silti pettää, vaikka rakastaa. Henk kost kokemusta on. Mutta se on eri juttu kuin ap:n ongelma.
Molemmilla puolilla seisoneena voin sanoa, että lopulta totuus on se, jonka varassa voi elää itselleen rehellisenä. Se, että et kerro, ei tee teosta tekemätöntä, ja se, että kerrot, ei vapauta sinua. Se on se pettämisen paskin juttu, että teet niin tai näin, niin kaikki on huonoja vaihtoehtoehtoja. Pettämiseen ei ole lääkettä, jolla sen voisi parantaa ja poistaa.
Petettynä ajattelen niin, että jokaisella on oikeus päättää elämästää, siitä, että haluaako ja pystyykö rakentamaan suhteen ja elämän sellaisen jäljiltä. Pettäjänä taas tiedän, miten typerä ja naurettavan mitätön sellainen pettämiseen johtanut ihastus onkaan jälkikäteen tarkasteltuna. Miten ihminen voikaan mennä hetkeksi sijoiltaan jostain naurettavasta ihastumisesta, ja sen jälkeen nähdä oman idioottimaisuutensa.
Petetyn on kuitenkin kauhean vaikea käsittää sitä, jos ei ole itse kokenut. Ja vaikka olisi, niin siltikin se oli ihan kamala tilanne joutua siihen. Osa minusta mureni palasiksi, kaikesta tiedosta ja omasta kokemuksesta huolimatta. En kuitenkaan usko, että valheen päälle voi pitkällä ajalla rakentaa mitään pysyvää. Kyse ei ole silloin enää pelkästään siitä yhdestä hetkestä, vaan kasasta valheita, joita on pakko alkaa työntää toinen toisensa päälle. Kunnes osa suhteen pohjasta on mätä, vaikka toinen osapuoli ei siitä mitään tiedä. Se, että jos kerrot vaikka kymmenen vuoden päästä, ei auta. pettämisesi selviää silloin, ja siinä on lisäpainolastina se, että kuinka ihmeessä olet voinut valehdella vuosikausia, mennä kenties naimisiin, hankkia lapsia ja ottaa lainoja. Huijata toista ihmistä pahemmin kuin pelkästään pettämällä.
Sinä olet pettänyt, ei mies. Ensisijaisesti sinun pitäisi kärsiä, käydä puhumassa ammattiauttajalla jne. Ja vasta sitten jos tuntuu, että mitään ei ole tehtävissä, ottaa mies mukaan juttuun. En käsitä, mitä kuvittelisit saavuttavasi kertomalla miehellesi, että melkein panit toista. Loukkaisit häntä verisesti. Ja pilaisit suhteenne.
Kuten varmaan jo aavistit, mielestäni sinun ei kannata kertoa. Jos kerrot, miehesi tulee muistamaan tämän koko loppuelämänsä. Hänen itseluottamuksensa murenee. Hän joko pystyy jatkamaan tai sitten ei, mutta tämä tulee aina olemaan välissänne...
Josku käy niinkin, että tämä petoksen toinen osapuoli jossakin vaiheessa haluaa rikkoa onnesi ja tavalla toisella saattaa asian miehesi tietoon, eli sanonta että valheella on lyhet jäljet on kovin monesti totta.
Tämä tekosi on valhe ihan samalla tavalla puhutt vale ja taatusti jossakin vaiheessa kaivaa kolonsa ulos ja tulee esiin. Voit silloin olla melko varma ett suhteesi kuolee ja näin nakertaa eroamaan.
Kannattiko tehdä syrjähyppy.
Tehty mikä tehty. Ei sitä enää kannata murehtia. Unohda koko juttu ja jatka elämääsi eteenpäin. sinun täytyy suoda itsellesi myös oikeus onneen, ja muuten..ei sen kumppanin anteeksianto ole oikeastaan mitään. Sinun pitää antaa itsellesi anteeksi ja mennä eteenpäin noista kiduttavista muistoista huolimatta. Ei kukaan ole täydellinen, ja lapsellisuuksissaan saattaa tehdä hölmöjä asioita. Jos niitä kuitenkin oppii jotain, niin silloin oppi ei mennyt hukkaan.
Mene ammattiauttajalle ja puhu murheesi hänelle. Sinulle on tuosta pettämisestä tullut ns. ahdistuneisuusreaktio, ja siihen on ihan oma hoitonsa, eikä se ole kumppanille tunnustaminen. Ei se ahdistus sillä lähde, vaan päinvastoin menetät hyvän kumppanin.
tätä keskustelua lukeneena voin nyt kertoa oman tarinani. Olin paska ja petin. Miehessäni ei ole mitään vikaa-päin vastoin...parempaa miestä saa etsiä. Oma pettämiseni johtui fyysisestä vetovoimasta ja omasta sitoutumiskammostani ja ihan vaan siitä että olen typerä ja huono ihminen-> menin ja panin toista. Asia nakertaa minua suunnattomasti, mieheni on ihana ja rakastan häntä suunnattomasti enkä koskaan tekisi sitä toiste. Mutta olen päättänyt etten kerro. Se että tein oikeasti ja itseäni millään lailla puolustelematta helv väärin ei ole hänen syynsä enkä todellakaan aio antaa itselleni koskaan anteeksi- mutta en myöskään helpota omaatuntoani loukkaamalla häntä moisella. Olen päättänyt olla hänelle kaikki mitä hän tarvitsee, palvon maata hänen jalkojensa alla ja antaisin henkeni hänen puolestaan mutta en tunnusta pettämistä...tiedän että se vaan turhaan loukkaisi hänen tunteitaan. Mikäli suhteemme ei toimi, ennemmin eroan kuin paljastan miten pahoin olen häntä vastaan toiminut koska en häntä halua koskaan ikinä loukata ja satuttaa omalla paskamaisella tunnustuksellani.
Näin juuri. Nuorena ollaan usein ehdottomia "totuuksien" kanssa vaikkei toisaalta nähdä asiaa kuin omalta kantilta.
Jos vaimoni pettäisi kerran, yhden merkityksettömän panon verran niin en haluaisi tietää. Meillä on hyvä suhde, huolehdimme toisistamme ja sen sellaista kliseistä. Seksi on kuitenkin vain seksiä mikäli siihen ei mitään rakastumisen tunteita liity. Se ei tapa enkä haluaisi erota yhden mitättömän hairahduksen takia. Suhteissa on paljon pahempiakin asioita kuin fyysinen petos. Kuitenkin jos niin kävisi, en tiedä kykenisinkö enää kunnioittamaan vaimoani kuten ennen. Tämä tuhoaisi väistämättä suhteen.
Oikeasti, mieluummin eläisin onnellisuuden illuusiossa kuin katkerassa suhteessa jossa unohtaminen ei olisi vaihtoehto. Ihmiset aina paukuttavat miten haluavat elää rehellisesti mutta miettikää missä valheissa me tälläkin hetkellä ihan kaikki elämme? Illuusiot auttavat ihmisiä pysymään järjissään ja olemaan ampumatta itseään.
Eri asia tietysti olisi jos kyseessä olisi suhde tai muu pitkään jatkunut tietoinen petos. Tai jos hän rakastuisi toiseen. Silloin täytyy vain antaa toisen mennä.
Minun mieheni kertoi minulle pettämisensä. monet tunteet piti käydä läpi ja itkimmekin yhdessä. Jonkun aikaa sulateltuani asiaa, päätin antaa anteeksi.
olen todella iloinen että hän kertoi, koska muuten olisimme kadottaneet lopullisesti läheisyyden ja avoimuuden ja ainakin itselleni ne ovat todella tärkeitä asioita.
Omalta kannaltasi,olet rangaistuksesi saanut.Anna itsellesi anteeksi.
Miehesi kannalta,mitä hyötyä on kertomisesta?
Jonkun mielestä suhteen pitää perustua rehellisyydelle ja muuta sellaista hienoa ja jaloa.
Todennäköisesti asia jää kalvamaan miehesi mieleen ja vaikka saisit anteeksi,saat kuulla asiasta pitkin matkaa ongelmatilanteissa.
Ellet kerro etkä juorua muille ovat kaikki tyytyväisiä.
Riski on petturi kumppanisi ja hänen luotettavuutensa.
En miehenä halua tietää jos vaimo tekee syrjähypyn jos se jää siihen yhteen kertaan eikä ole toimintatapa.
Minulle kerrottiin,yritin antaa anteeksi mutten pystynyt.Ero seurasi vuosien kuluttua.
Kyseessä oli kerta hairahdus jota en todellakaan olisi halunnut kuulla,en ikinä.
Hyvä parisuhde kaatui,ensin tietenkin siihen pettämiseen mutta kongreettisesti kuitenkin kertomiseen.Onhan sekin tapa siirtää omantunnon tuskat syyttömän niskaan ja keskustelujen jälkeen oli aivan selvää molemmille että kertominen oli virhe.
Vaikka moralistit keksisivät mitä hienoja sanontoja ja lauseita SE mitä et kerro ei satuta ja paras ranagaistus pettäjälle on omatunto.
Tälläkin hetkellä elää tuhansia ja tuhansia ihmisiä onnellisesti parisuhteessa mutta eivät eläisi jos tietäisivät mitä puoliso teki siellä juhlissa tai matkalla.
Sananhelinää voi tähänkin joku lisätä eli suhde perustuu valheeseen MUTTA silti voi olla hyvä onnellinen suhde vaikka toisella onkin salaisuus.
Kerrottuna moni olisikin entinen suhde.
Ei voi raukkamaisempaa asiaa tehdä toiselle kuin pettää ja sen jälkeen ei edes kerro sitä. Haluaisitko todella mennä joskus naimisiin ja saada lapsia miesystäväsi kanssa, kun koko suhde perustuu vain sille, että valehtelet hänelle?
Jos kerrot miehellesi pettääneesi, niin suhde saattaa päättyä. Pettäminen aiheuttaa toiselle suurta tuskaa, ja vielä, kun olet salaillut asiaa näin kauan... Ja vaikka jatkaisittekin, miehesi tulisi kärsimään teostasi loppuelämänsä. Hän pelkäisi jatkuvasti sinun pettävän uudelleen.
Jos et kerro miehellesi, asia luultavasti painaa sinua, kesti suhteenne kuinka kauan tahansa. Miten pokkasi pitäisi esim. tilanteessa, jossa uskollisuus tulisi syystä tai toisesta puheeksi?
Sinä mokasit pahasti ja saat nyt kärsiä siitä. Sinuna luultavasti kertoisin mitä on tapahtunut ja kantaisin tekojeni seuraukset.
Nimenomaan. Jos itse olisin se petetty mies, niin haluaisin ehdottomasti saada tietää totuuden, sattui se sitten kuinka paljon tahansa. Sillä petetyllä osapuolella pitäisi mielestäni olla oikeus saada tietää valheesta ja oikeus päättää pystyykö jatkamaan suhdetta vai ei, koska sinä olet rikkonut luottamuksen. Itse jos olisin petetty mies, niin pystyisin jopa paremmin antamaan anteeksi jos näkisin, kuinka nainen katuisi tekojaan ja kärsisi hirvittäviä omantunnon tuskia kuin että yrittäisi salata sitä viimeiseen asti. Myös arvostaisin paljon enemmän naista, joka uskaltaa ottaa vastuun ja kohdata seuraamuksetta tunnustamalla kuin että jatkaisi salaamista (jos se siis myöhemmin paljastuisi). Se kertoisi enemmän sen naisen rakkaudesta minuun kuin totuuden salaaminen.
Naisen tunnustaessa voisin ajatella myös näin ''tuollahan saattaa olla vaikka kuinka paljon parisuhteita ja potentiaalisia puolisoehdokkaita, joissa/jotka saattavat pettää miestänsä kärsimättä edes omantunnontuskista ja salaamalla surutta salasuhteensa, kun taas oma naiseni ihan vilpittömästi voi todella pahoin ja kärsii silminnähden omantunnon tuskaa tekemästään rikkomuksesta minua kohtaan. Toki aina on myös mahdollisuus, ettei mies välttämättä luota, oletko täysin vilpitön katumuksessasi tai kokee sut likaiseksi eikä sen takia pysty jatkamaan, mutta silloin teidän ei kuulukaan jatkaa yhdessä, koska salaamalla suhteenjatkaminen olisi vain petosta.
Uskon että on myös pitemmällä tähtäimellä parempi teille molemmille, että tunnustat nyt kaiken hänelle vilpittömästi katuen, käy sitten miten tahansa. Koska en usko, että pystyisit edes itse elämään lopulta kovin pitkään valheellisessa suhteessa omantunnon kolkutuksien kanssa. Ja omaatuntoasi luultavasti kolkuttaa niin kauan ennen kuin tunnustat miehellesi. Hänkin luultavasti arvostaisi lopulta sitä kun myöhemmin on päässyt asiasta yli, että olit lopulta rehellinen.