Elikkä mulla on lievä CP-vamma, joka vaikeuttaa hieman puhetta ja liikkumista. Sain kavereita opiskeluaikanani, mutta valmistuttuani olen viettänyt aikaa melko paljon itsekseni. Olen kyllä sosiaalinen, huumorintajuinen, ystävällinen ja suvaitsevainen, mutta en vaan millään meinaa löytää uusia kavereita. Harrastan lenkkeilyä, erästä joukkueurheilulajia, salia ja satunnaisesti uintia, mutta en tapaa näissä harrastuksissa uusia tuttavuuksia. Nettikaverit tuppaavat jättämään yhteydenpidon muutaman kirjoittelukerran tai ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Pitäisköhän muuttaa ulkomaille?
Mistä melko yksinäinen CP-vammainen voisi löytää kavereita?
juupa_juu
151433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et halua että kukaan ottaa yhteyttä?
my-email (mau) rcpt.at
Olisi kohteliasta vastata viestiini. Huonokäytöksisiä ystäviä en kaipaa.
Hei,
Voisitko pikku hiljaa vastata viestiini?
Eikös teidän kaltaisille ole omia askartelu- ja puuhailukerhoja yms.?
Hei kuules,kuka sit liene oletkin,älä tollasta sammakoita koskaan päästä suustas ihminen,itsellesikin voi tollai käydä,että vammautuu,tai jotain...häpee.
Mikä siinä viestissä oli mielestäsi sammakko? Ainakin omasta mielestäni "teidän kaltaiset" on ihan neutraali ilmaus, joka voi tarkoittaa paitsi pelkkiä CP-vammaisia, myös yleisemmin vammaisia, liikuntarajoitteisia, pitkäaikaissairaita ja muita erityisryhmiä, joille joskus järjestetään yhteistä toimintaa. Tuskinpa kirjoittaja tarkoitti, ettei CP-vammaiset kelpaa terveiden joukkoon, vaan samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien on usein helpompi ystävystyä.
Saksan kaikkien aikojen myynein artisti 25milj. levyllään sanoo ystävyydestä näin, :
The only way to have a friend
Is to be a friend
ja lyhyestä virsi kaunis, itse terveen satapäisen ystävälauman kokeneena ja sittemmin vaikeavammaisen elämäksi muuttuneen tilanteen jossa 99-100% lasku ystäväpiirissä useasta tekijästä seurauksena ei muuta sitä tosiasiaa että tämä sanoma aina loppupeleissä kertoo asian ytimen, miksi jollain on ystäviä miksi toisella ei, ja kyllä pätee oli vamma tai sairaus tai ei. Raitahan oli mainio The Night jossa moinen viisaus aikanaan todettiin.
Sama raina kattaa myös muita elämän ja ystävyyden Keskeisiä Totuuksia joten eikun soimaan.. ;)
Olisiko harrastuspuolella sellaisia paikkoja missä olisi enemmän ihmisiä? Lenkkeily, uinti ja sali on yksin tehtäviä harrastuksia. Joukkueurheilussa lienee vanhat tyypit vaan. Sitten se, että minkäkokoisessa paikassa asuu, suomessa on kovin paljon pieniä paikkoja, pienet piirit. Ei turku ja tamperekaan ( muut kaupungit ja kylät) ole kovin isoja, - sisäänpäinlämpiäviä joskus, mutta parempia kuin joku vielä pienempi paikka - esimerkkinä. Tapahtumissa voi tutustua kenties uusiin ihmisiin. Mutta on se kenelle vaan haasteellista tutustua uusiin, koska suomalaiset elävät työn, parisuhteen ja ystäväpiiriensä pyhässä kolminaisuudessa jo. Mutta rohkeasti juttelemaan, silti varovaisuus paikallaan koska kaikki ei ole sitä minkä vaikutelman antaa. Luotettavat ihmiset ovat tärkeintä ja minkälaisia arvoja on, mielestäni.
Paikat jotka ovat suosittuja tai niissä joku sentään käy, voi olla yksi mahdollisuus myös törmätä uusiin. Mun mielestä puhe tai liikkuminen ei saa olla muille ongelma, vaan katsoa sitä mitä muuta ihminen on. Yhdistykset, kerhot, klubit, pelikerhot, paikkakunnan omat kerhot ym. voi niissäkin kurkistaa olisiko joku itseä kiinnostava paikka. Tai sitten miettiä ihan muuta... Toki ulkomaat voi houkuttaa monia ihmisiä, jos turhautuu siihen miten vaikeaa voi olla uusiin tutustuminen suomessa joskus. Voi olla, että suomessa ei ole sellaista ystäväkulttuuria että tutustuttaisi muihin helpolla, vaan moni etsii parisuhteen jne. Sää vielä sitten päälle, kaikki liikkuvat autolla (joilla on) ja tönöttävät sisätiloissa useimmiten. Mutta ei kannata luovuttaa, ehkä joskus osuu kohdalle sopiva ihminen. Onnea matkaan.
Aloittaja, oletko poika vai tyttö, tai mies vai nainen? En tiedä kumpaa termipariaa käyttäisin kun ikäsi ei viestäsi selviä. :-) Itse olen pian 28-vuotias avoliitossa elelevä yhden lapsen äiti. Minulle CP-vammasi ei varmasti tulisi olemaan mikään ongelma, sehän on vain yksi sairaus monien muiden joukossa.
Itseltäni uupuu ympäriltä naispuoliset ystävät lähes tyystin ja toiveeni olisi joskus löytää itselleni se todellinen sydänystävä, jonka kanssa naureskella tyttöjen juttuja ja viettää aikaa. Itsekin olen sosiaalinen mutta vähän sama vika täällä että jotenkin sitä ei ole tullut pidettyä yhteyttä vanhoihin koulu- tai työkavereihin, eikä sellaisia pitkäaikaisia ystävä ole päässyt liiemmin kertymään. Jos siis olet nainen vailla tosiystävää, niin heittäisin sinua mieluusti sähköpostiviestillä! :-)
Hei,
Kiiton viestistä, mutta olen mies, joten et taida saada minusta kaveria. Olen myös 28-vuotias, asun pääkaupunkiseudulla. Sen olen huomannut, että niin miesten kuin naisten joukossa on niitä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja myös niitä, joiden kanssa ei synkkaa yhtään. Kiinnostuneet voivat kirjoitella yllä olevaan sähköpostiosoitteeseeni. Tosiystäviäkin on muutama, mutta heidän parisuhteen takia en näe heitä niin usein kuin ennen.
Meiliosoitteen perusteella mies.
Älä dramatisoi, kaunis tyttö.
haaa haa sc vammanen hooo heee
ÄLÄ MUUTA ULKOMAILLE
Moi! Mitäs kuuluupi? Mulle kuuluu ihan hyvää. Minäkin oon sillai yksinäinen. Mulla on aika vähän kavereita. Työkaverita ja lukulaiset ovat ainoat kaverit. Jos kiinostaa niin kirjoittele osoteeseen [email protected] T. Pasi