Olen mieshenkilö ja tullut tässä viime aikona siihen tulokseen etten tule löytämään ystäviä. Facebookit on kokeiltu ja vittuunnuttu siihen hiljaisuuteen, onnittelin erästäkin sankaria ihan perus synttärinä lukuisten muiden hänen linkeistään ym. tykkäysteni ohella, sainko itse onnitteluja kun tulin isäksi tai täytin pyöreitä, tai tykkäyksiä tilastani ja linkeistäni - no en tietenkään! Usealle tyypille laitoin kaveripyynnöt, kaveriksi kyllä kelpasin mutta yhtään muuta elonmerkkiä en saanut vaikka itse eräältäkin kysyin kuulumisia ja jaoin omia tilapäivityksiäni, no vituttaahan tämä tällainen.
Mutta annas olla kun tulee tilaisuus hyötyä minusta niin ding ding ding - jo alkaa viestiä pukata saatana. Turha luulo että minusta mitään hyödytte kun ette osaa asiallista peruskäyttäytymistä!!! Mikä helvetti siinä on kun tunnun olevani ainut joka edes yrittää tehdä toiselle niin kuin haluaisi itselleenkin tehtävän? Perusjuttuja mutta kun ei niin ei.
Yhden lapsuudenkaverin kutsuin kylään kerran ja ihan hyvin se meni mutta...
Ystävän tulisi mielestäni olla AITO, TEESKENTELEMÄTÖN, SUORAPUHEINEN, EI KATEELLINEN KAIKESTA MAHDOLLISESTA (kuten vaimostani ym.), samanlaisen huumorintajun omaava ja mieluusti samalta paikkakunnalta. Hankala on sellaista löytää, helpommin löytää naisen. Se tosin jo on.
Huh kun tuli paatostettua mutta pakko vähän tuulettaa.
Mutta annas olla kun tulee tilaisuus hyötyä minusta niin ding ding ding - jo alkaa viestiä pukata saatana. Turha luulo että minusta mitään hyödytte kun ette osaa asiallista peruskäyttäytymistä!!! Mikä helvetti siinä on kun tunnun olevani ainut joka edes yrittää tehdä toiselle niin kuin haluaisi itselleenkin tehtävän? Perusjuttuja mutta kun ei niin ei.
Yhden lapsuudenkaverin kutsuin kylään kerran ja ihan hyvin se meni mutta...
Ystävän tulisi mielestäni olla AITO, TEESKENTELEMÄTÖN, SUORAPUHEINEN, EI KATEELLINEN KAIKESTA MAHDOLLISESTA (kuten vaimostani ym.), samanlaisen huumorintajun omaava ja mieluusti samalta paikkakunnalta. Hankala on sellaista löytää, helpommin löytää naisen. Se tosin jo on.
Huh kun tuli paatostettua mutta pakko vähän tuulettaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No täällä on kuule ihan samat fiilikset! MINÄ käyttäydyn muita kohtaan niinkun haluisin mua kohdeltavan,mutta EI,ei kukaan mua samalla tavalla kohtele.MINÄ tykkäilen toisten kuvista fb.ssä ja kommentoin ja kyselen kuulumisia ynm MUTTA kukaan ei koskaan tee minulle sitä alotetta.Tuntuu että olen nyt "kasvanut" ohi mun parista viimeisestäkin kaverista.En vaan nää meissä enää mitään yhteistä.Todella surullista.Kun ei miestäkään ole niin alkaa tässä tuntea olonsa aika yksinäiseksi.
Kiitos. Kiva kuulla etten ole ainoa, vaikka siltä joskus vaikuttaa.
En tiedä onks se vaan meillä, mutta mä olen viime vuosina tullu siihen päätökseen että suomalaisilla ei oo käytöstapoja. Ollaan itsekkäitä ja pinnallisia, ei ajatella toisten tunteita ja kaikesta/kaikista vain pyritään hyötymään. Pistää pikkasen vihaks jos joutuu ite aina olemaan se joka yrittää pitää yhteyttä ja ottaa kontaktia, ilman vastakaikua. Tulee mieleen, että onko itse silloin säälittävä vai kyseiset itsekeskeiset henkilöt. Hulluksi ainakin tuntee ittensä, jos roikkuu sellasissa ihmisissä kiinni jotka eivät ole susta kiinnostuneet, näköjään perus kohteliaisuuskin on liikaa odotettu ihmisten tahoilta. Aitoutta ja rehellisyyttä sekä lähimmäisestä välittämistä kehiin, muuten ei ole niin sanotusti toivoa. :@
yhteisöllisyys on kadonnut, ei olla enää sillä tavalla konkreettisesti riippuvaisia toisistaan, että tulisi tarve pitää yhteyksiä yllä ja olla ystävällisiä toisille.
Tänäpäivänä on hyvin harvinaista, että ihmisillä on aikaa harrastaa ystävyyttä. Aika tuppaa menemään omien asioiden kanssa puuhailessa.
Jeps: mulle on käynyt viimeaikoina pari kertaa niin, että ystävänä pitämäni ihminen on osoittautunut aivan muuksi. Eli suotaan sanottuna niitä ei kiinnostanut paskankaan vertaa, mitä mulle kuuluu,vaan minä olen saanut olla se, joka kuuntelee kitinät ja rutinat. (Ja auttanut monessa menossa ja uhrannut omaa aikaani...)
.Ja jos mulla oisi ollut jotain sanottavaa, se ohitettiin olankohautuksella ja sanoin "ahah, onpa ikävää, voivoi" Ja sitten niiden juttuja taas kuunneltiin, tai siis minä kuuntelin!! perkele....!!!
Toisen kanssa laiotin välit katkipoikki jo toistavuotta sitten, eipä ole akasta kuulunut mitään, kun sanoin tasan suoraan, mitä ajattelin.
Toisen kanssa meni välit mun puolelta eilen. Mulla palo käämit kokonaan, ja naisen nimi poistui kännystäni lopulisesti.
Olin pidemmällä saikulla tässä keväällä. Makasin kotona ja mulla oli aikajoin melkoisen tylsää vain dvd:t ja tv seuranani. Ja facebookki tietty =)
Monet muista kavereista kävi piristämässä mua ja lapseni sekä äitini auttoivat potilasta.
Tämä akka soitti kyllä kerran, ja sanoi tulevansa käymään. Kun käyntipäivä koitti, ei ämmästä kuulunut mitään. ei edes puhelinsoittoa. Meni muutama viikko ja palasin jo töihin, akka kehtasi soittaa ja kysyy, et miten voit. Sanoin että oon jo töissä. Tämä kysyy, että haluunko tulla heille kylään!! No tasan en tullut, enkä mennyt. Sanoin, että oisikohan jo aika sun tulla, esim: ens lauantaina. Akka kertoi ettei taida jaksaa, kun joutuu heräämään niin aikaisin.. viideltä. Itse herään samaan aikaan...
No, eilen kokeilin taas kepillä jäätä, ja laitoin tekstarin, et tulisitteko kylään esim.ensi viikonloppuna? Tuli vastaus, että eikun meillä on sitä ja tätä menoo..
Tämä akka on keksinyt viimeiset kaksi vuotta ties mitä syitä, ettei tartte tulla mun luo kylään. milloin muka auto ei käynnisty,koiralla on yskää, ukolla ripuli, työvuoro, väsyttää, vituttaa...jne...loputon tekosyylista.
Otettaneen huomioon se, että minä olen polkenut sinne fillarilla vaikka hame hampaisssa ja taivaalta satanut äkeitä, väsyneenä, vituuntuneena, ei jaksa ja kissoillakin on ollu vaikka mitä. Olen kulkenut sinne busseilla ja junalla... välimatkaa on siis n 19 km.......
Tämä saatanan luuska ei jaksa tulla, vaikka on uusi auto perseen alla. Nyt saatana riitti!
Muualle se luuska kyllä jaksaa mennä.. pidemmällekin kun alle 20 km päähän..et näin.
Onneksi mulla on myös muita oikeita ystäviä, joidenka kanssa käydään kylässä ja soitellaan puolin ja toisin.
Ihanaa tekstiä suoraan sydämestä : ) Teit aivan oikein. Varmaan kuitenkin ootat että kuinka tää toinen reagoi. Mää oon ite aika ajoin tosi laiska pitään yhteyttä. Silti mä ajattelen että nää mun kaverit pysyy mun kavereina, kerran kavereita aina kavereita.. mutta ei se vaan mee niin. Varsinkin uusien kavereiden kanssa välit ei säily, sen oon huomannu. Tosi monet joita oon pitänyt ihan hyvinä kavereina, on tosta vaan deletoinu mut facebookista, kun ei olla enää vähään aikaan nähty : ( Mun nuoruusajan kaverit on eri paikkakunnilla nykyään ja pidetään yhteyttä harvakseltaan, mutta kun soitellaan tai nähdään on kuin ei vuosien väliä olisi ollutkaan.
Mulla meni pari viikkoa sitten välit lopullisesti erään ns. ystävän kanssa. Olen myös kyllästynyt olemaan jatkuvasti se kuuntelija. Ja kokopäiväinen haukkumisen kohde. Tän alkoholisoituneen ystäväni mielestä ystävää saa panetella ja solvata mielin määrin, kunhan pyytää anteeksi. Olen siis ollut hänen pahanolon purkupaikka vain. Lisäksi tämän entisen ystävän täytyy olla kateellinen kun minun lapseni on työssä ja tienaa, hänen lapsensa huumeiden käyttäjä ja työtön juoppo. Hyvä että näytti karvansa edes nyt 10 vuoden tuttavuuden jälkeen. Nyt ei ole enää ketään. Kaksi muuta hyvää ystävätärtäni on jo kuollut, toinen 4v sitten ja toisen menetin pari vuotta sitten.
Mistä löytää ystävän?
Ystäviä on aikuisiällä vaikeampi löytää. Parhaimpia ystäviäni ovat ne, jotka olen tuntenut kakaraiästä lähtien. Omalla kohdallani nämä ovat alkaanet kun olen ollut 2v ja 13v. Takuulla tuntee toisen hyvät ja keljut puolet. vanhemmalla iällä olemme ennakkoluuloisia, emmekä myöskään halua jakaa sisimpäämme kovin herkästi uudelle ihmiselle. Nuorena sitä ei niin ajatellut, kunhan pulisi vain ja teki mitä teki, sen kummempaa järjenhäivää. Jotkut karsiutuvat jotkut ihmiset jäävät ja ystävyys vahvistuu ja se kestää melkein mitä vain.
Tämä nainen josta aiemmin purnasin, pyrki itse ystäväkseni lähes väkisin, ja kun lopulta mursin muurin ja kun lopulta päästin lähemmäs, täti teki ohareita alituiseen, paitti jos mä lupasin tulla illalla fillarilla sateessa sinne..
Ja kaiken kukkuraksi kuulutti monasti, että me ollaan ikuisesti ystävii..no.. mä en tuollaiseen usko,mutta annoin naisen hölistä. NImittäin mikään ei ole ikuista..
toivottavasti kuitenkin jonain päivänä löydät itsellesi aidon ystävän.
Se on vähän niiku uusi ja ehompi mies, ei tiedä,millä oksalla se istuu =)
Älähän Pentti murise :) kyllä meitä täällä piisaa.
Tosin en tiedä , millä paikkakunnalla, itte oon Hämeenlinnassa, mutta kyllä kai tää tämmönen yksinäisyys on vähän semmoinen kansantauti.
Ei se, että on perhe ja muut systeemit, kuitenkaan ole sama asia kuin ystävät, naisissa tuppaa olemaan se vika, että niiden kanssa pyrkii luonnostaan ihan muuhun, kuin varsinaiseen ystävyyteen.
Vaimossa taas juuri, muuta vikaa ole kuin, että on tullu mentyä sen kanssa naimisiin ja tehtyä pari muksua, se taas ajan mittaan rajoittaa vähän noita menoja.
Facebookkiin en ole sotkeutunut oikeastaan vähän tuosta syystä, suku on pahin, mutta muuten saattais ollakin aika hiljaisenpuoleista. Näitä juttuja, kun lueskelee, niin tulee mieleen, että kuinkahan helvetisti on sellaisia ihmisiä, joilla on näitä samoja vaivoja. Johan tuosta porukasta luulis kohta vähä jokaiselle kaveri löytyvän.
Mitäs ootte mieltä, pitääkö tässä kohta ruveta perustamaan vaikka facebokkiin joku helvetin yksinäisten yhteisö :DD ei varmaan olis paha, tosin semmoinen saattaa jo olla.
Mä kyllä luulen, että juuri pariskunnissa ja perheellisissä on eniten niitä, jotka on niin perhanan takertunu siihen omaan piiriin, ihan siksikin, etten mäkään muksujen ollessa pieneiä edes ehtinyt mihinkään rientoihin, ja emäntä on sen verran tarkkaa sorttia, ettei edes aina kannattanut yrittää, että pysyi huusholli kasassa :)
Tietysti voi tehdä vaikka niin, että jos mäkin tonne ihmekirjaan ilmestyn, niin kaveerataan sen verran kun kaveerataan siellä, jos osuu komiikka yksiin, niin samahan se on missä sitä asuu, noin periaatteessa.
Luulin että netissä olisi kaikkea, mutta sivustoa tervehenkisen kaverin etsintään EI OLE!
Suomi24 on, paitsi erittäin huonomaineinen, täytetty sellaisilla yksinäisillä (Mielenterveys-osastossa! :-D ), jotka olivat ongelmissa tai puolideekuja, minun näkökannaltani. Olishan noita pubiruusuja ja läikkyneen kaljan hajuisia nenänkaivajafilosofeja tuolla Martinrallissa. Ei napannut Suomi 24.
Kaverit.netissä oli tosi vähän ihmisiä, ja parisuhteen haussa hekin. Sama vaiva kuin Cityssäkin, ei profiileissa mitään tietoja. (Kävin, ja vedin pian pois ilmoni.)
Kertoneeko ÄO:sta, vai onko maan tapa tuo hiljaisuus siinä missä nimenomaan pitäisi kertoa itsestä. (Ihan tosi, hakeeko ne Cityssäkin parisuhdetta pelkkien viiden salitreeni/herutuskuvan perusteella? Jotkut tytöt 150 meikkikasvokuvalla, hilarious. )
Badoo oli uusi mulle.
"Free online dating
Tapaa uusia tyyppejäSuomissa! Badoo – Treffit Suomi
Badoo on maailman laajuinen sosiaalinen verkosto, joka tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden tavata uusia tyttöjä ja jätkiä lähistöllään ja sen ympäristössä."
Njaah,
"Treffit/dating: tyttöjä ja jätkiä lähistösi ympäristössä."
En hae semmosia treffejä, ja eipä sanamuoto muutenkaan vakuuta.
(Jos en olisi naimisissa, niin voisinhan näinä puuma-aikoina tsekata Badoossa onko MILF- ja GILF-ilmiöiden rinnalla toinen GILF: "Geezer i´d like to..." :-D... )
"Raijan kirjeenvaihto" näytti olevan, paitsi parisuhdejuttu (oululaisille yms pääkaupungista kaukaisille)., myös minun näkökulmastani henkisesti vanhuksille:
" Ensipostin jälkeen siirrymme etanapostiin...viikottaisia kirjeitä, joissa..."
Eino Grön laulamaan taustalle.
Facebook on määritelmällisesti yhteydenpitoväline jo olemassa oleville ihmissuhdeverkostoille. Olisin siellä, jos minulla olisi edes 80 -luvun Helsingin metrokartan kokoinen verkosto.
Kysyin juuri aktiivikäyttäjältä, onko siellä jokin tapa herättää positiivista kiinnostusta?
( Ellei nyt perusta kiistanalaiselle mielipiteelle tukiryhmää, "Tuksu eduskuntaan"-support? )
Vastaus oli: -" EI. Se on kaveripiireille. Pitää olla suosittelija tai pari."
Case closed.
Arvelin itse, että City olisi laajan yleisön nuorekas mesta.
Pistin pitkän kuvauksen, ja 110 kuvaa, jotka ei piruvie ole tylsiä! Mutta - tyhjää on. Kaikilla kunnon ihmisillä on jo kaverit.
Minun mielestäni ongelma näkyy jo näissä viesteissä, katoppa kuinka monta ketjua näitä juttuja on, ja osassa jopa sama aloittaja. Esimerkkinä yksinäisyyden vankilassa ja toinen ketju sen alla, nyt just en muista nimeä, sama kaveri molemmissa, ja toinen ketju hyytyi, kun kirjoitin vastauksen miehenä, en tajunnut kaverin hakevan vain naisystävää, eli ilmeisesti myöspuolisoa, en tiedä?
.
Mielenterveysosasto no joo, on kai sellaisiakin, mutta kyllä minä uskon, että on ihan tavallisia, jotka vaan on vähän liian tavallisia, eikä sen takia oikein arvosta itseään.
Sä haet nuorekkaampaa kaveria, olen jo yli 40, eli ei tässä mitään, mutta noin mielipiteenä tämä, koska pikkuhiljaa alkaa kiinnostaa tää juttu, mistä moinen johtuu. Olin toisessa parissa ketjussa sähköputkimieskö nimimerkeillä.
Nyt työt kutsuu, mutta mun mielestä kaikkien yksinäisten pitäisi nimenomaan olla samassa ketjussa, eikä hajoittaa sitä vähääkin porukkaa vielä pienempiin paloihin??
Nuorekasta haetaan, jops.
Minun tapauksessani se tarkoittaa VAIN että ei saa olla jämähtänyt paikalleen ja sulkeutuneeksi. Esim. Aira Samulin kelpaisi. :-)
Nuoret voivat olla tylsiä omalla tavallaan: rajoittuneita, kapea-alaisia.
Pointtini/hakuni on, että tylsä ei saa olla, eikä luuseri: eli pummi, deeku tai luovuttanut.
Olen itse yli 50, mutta mielestäni on ihan sama mitä minun tai jonkun muun passissa lukee numerona. Minun harrastukseni ja kiinnostuskohteeni aiheuttavat aina yllätyksen kaikille.
Ihminen joka on utelias ja aukinainen ilmiöille, tulee toimeen kaikkien kanssa.
No toihan on hyvä systeemi :D laaja skaala. Juu, meikäläinenkin on vähän tämmöinen "kokeilija" mitään koskaan opi välttämättä kokonaan, mutta kaikkee pitää vähä koittaa .
Ihmisissä ja niittten touhuissa väitän, että mua ei yllätä kukaan :))
Jaa..eikun fillarin selkään taas...nopeita nää aamut.