Tajusin, että ei se elämä tästä tule muuttumaan. Olen ja tulen aina olemaan sinkku. Tein itseni kanssa kirjallisen sopimuksen siitä, että hyväksyn kelpaamattomuuteni ja sinkkuuteni tästä päivästä lähtien.
Kaikki ihmiset ympärillä ihastuvat, rakastuvat, kihlautuvat..menevät naimisiin ja osa eroaa, mutta siitä huolimatta löytävät hetken päästä uuden.
Kaikki pitävät minua ja sinkkuuttani säälittävänä, ihmiset tekevät asiasta pilaa tajuamatta kuinka paljon se sattuu silloin kun itse on ihan maassa ( nykyään kokoajan). Asia on KAIKILLE itsestäänselvyys, enhän minä voisi ikinä löytää ketään, sehän on aina ollut näin!
Ärsyttää ihan suunnattomasti se, että ihmiset eivät OIKEASTI tajua miltä tämä mitättömyys, kelpaamattomuus, ilman hyväksyntää ja rakkautta ja hellyyttä oleminen tuntuu!! "Siis joo, määki olin nyt viikon yksin ku Jamppa oli työreissussa siellä..." No vittu olen ollut koko elämäni, muutamia säälittäviä tapailuja lukuunottamatta! PRKL.
Tajuaako kukaan (muu kuin ikisinkku itse) sitä, millasta tuskaa tämä elämä on ilman rakkautta?
Kertokaa, miten selviätte päivästä toiseen tämän paskan kanssa? Viimeisen vuoden aikana elämänilo on kadonnut jonnekkin TODELLA kauas. Turtuuko tähän koskaan?
Kaikki ihmiset ympärillä ihastuvat, rakastuvat, kihlautuvat..menevät naimisiin ja osa eroaa, mutta siitä huolimatta löytävät hetken päästä uuden.
Kaikki pitävät minua ja sinkkuuttani säälittävänä, ihmiset tekevät asiasta pilaa tajuamatta kuinka paljon se sattuu silloin kun itse on ihan maassa ( nykyään kokoajan). Asia on KAIKILLE itsestäänselvyys, enhän minä voisi ikinä löytää ketään, sehän on aina ollut näin!
Ärsyttää ihan suunnattomasti se, että ihmiset eivät OIKEASTI tajua miltä tämä mitättömyys, kelpaamattomuus, ilman hyväksyntää ja rakkautta ja hellyyttä oleminen tuntuu!! "Siis joo, määki olin nyt viikon yksin ku Jamppa oli työreissussa siellä..." No vittu olen ollut koko elämäni, muutamia säälittäviä tapailuja lukuunottamatta! PRKL.
Tajuaako kukaan (muu kuin ikisinkku itse) sitä, millasta tuskaa tämä elämä on ilman rakkautta?
Kertokaa, miten selviätte päivästä toiseen tämän paskan kanssa? Viimeisen vuoden aikana elämänilo on kadonnut jonnekkin TODELLA kauas. Turtuuko tähän koskaan?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Mikäs sussa on vialla jos et kelpaa?
"Tajusin, että ei se elämä tästä tule muuttumaan. Olen ja tulen aina olemaan sinkku. Tein itseni kanssa kirjallisen sopimuksen siitä, että hyväksyn kelpaamattomuuteni ja sinkkuuteni tästä päivästä lähtien."
Sulla varmaan sentään kuitenkin on naispuolisia kavereita, eli et varmaan ole mitenkään täysin yksinäinen vailla minkäänlaista sosiaalista elämää?
Voitaisiin vaikka järjestää leikkimielinen kilpailu siitä, että kummalla meistä oikein menee huonommin elämässä. Oon aika varma siitä, että mä voittaisin tän skaban.
Sulla kun varmaan luultavasti on naispuolisia kavereita, niin voit hyvin elää täysillä ja nauttia elämästä, kuten käydä mm. baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla, joista me yksinäiset miehet voimme vain haaveilla epätoivoisina. Veikkaan myös sitä, että oot luultavasti vielä mua nuorempi, eli et varmaan edes lähelläkään kolmeakymmentä.
Itse olen tuskaillut tässä jo monta monituista vuotta sen takia, kun ei ole ketään kavereita, että voisi tehdä ylipäätään mitään niitä juttuja, joita mun ikäiset miehet ja naiset tekevät. Laivamatkalle ei edes pysty yksin lähtemään, kun nekin on just sellaisia juttuja, jotka on tarkoitettu näille sosiaalisille ja paljon kavereita omaaville ihmisille.
Sulla on naisena paljon helpomaa, kun voit koska tahansa lähteä vaikka yksin baariin ja jos vaan haluat, niin varmasti saat sieltä ainakin juttuseuraa, eli tylsiä ja yksinäisiä baari-iltoja sun ei ainakaan tarvitse viettää kuten meidän monien yksinäisten miesten.
Voihan laivamatka sentään.
Moni käy yksin laivalla, miehetkin.
Moni harrastaa yksin, miehetkin.
Moni menee yksikseen baariin, miehetkin.
Mutta antaa olla, sähän et voi yksin lähteä minnekään joten et voi saada kavereitakaan ja kun yksin et voi mihkään lähteä kykit yksin like ..forever.
Naisena et kestäisi päivääkään, naisena täytyy omata sosiaalisia vuorovaikutustaitoja jotta pärjää yhtään missään. Kyl o helppoo.
DarkFear, tarkoitus ei ollut järjestää mitään kilpailua siitä, kummalla on asiat paskemmin. Kysyin, miten tämän paskan kanssa voi elää?
Kyllä, mulla on sosiaalista elämää työn kautta ja muutamia kavereita, tosin sosiaalinen elämä on köyhtynyt aika radikaalisti viimeisen parin vuoden aikana. Olen paljon sulkeutuneempi, hiljaisempi, ujompi ja epäsosiaalisempi kuin aiemmin. En tiedä johtuuko se siitä, että olen/tulen entistä katkerammaksi kun näen kuinka onnellisia muut ovat, vaikkei se olekkaan minulta pois..vaan se ettei minulle oo suotu samanlaista onnea.
Ja kun KAIKKI kaverit on parisuhteessa ei baarireissujakaan tule kovin useasti..kaikilla on niin paljon muita tärkeämpiä menoja kuin lähtä säälitävän ikisinkkukaverinsa kanssa ulos.
Olen elänyt ja nauttinut elämästä, siitä huolimatta etten ole kenellekkään kelvannut, mutta ajan myötä elämä on menny entistä paskempaan suuntaan kovasta yrityksestä huolimatta.
Itseluottamusta ei ollut enää aikoihin, joten en yksinkertaisesti kykene menemään kenenkään miehen juttusille baarissa saati sitten muualla. Ja kun kukaan ei yritä edes ottaa kontaktia on peli aikalailla pelattu.
En olisi ikinä uskonut, että elämäni tulee olemaan tämmöstä kuraa vain sen takia, etten kelpaa kenellekkään, saa hyväksyntää tai edes hieman rakkautta tai ihailua.
Elämä on perseestä.
"DarkFear, tarkoitus ei ollut järjestää mitään kilpailua siitä, kummalla on asiat paskemmin. Kysyin, miten tämän paskan kanssa voi elää? "
Ei varmaan ollutkaan, mutta halusin nyt vaan hieman purkaa pahaa oloani ja kertoa sen, miten huonosti mulla oikein on mennyt aina elämässäni. Ei ollut kuitenkaan missään tapauksessa tarkoitus loukata, joten pyydän anteeksi, jos sen niin koit.
"Kyllä, mulla on sosiaalista elämää työn kautta ja muutamia kavereita, tosin sosiaalinen elämä on köyhtynyt aika radikaalisti viimeisen parin vuoden aikana. Olen paljon sulkeutuneempi, hiljaisempi, ujompi ja epäsosiaalisempi kuin aiemmin. En tiedä johtuuko se siitä, että olen/tulen entistä katkerammaksi kun näen kuinka onnellisia muut ovat, vaikkei se olekkaan minulta pois..vaan se ettei minulle oo suotu samanlaista onnea. "
Mulla ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää, ei edes työn kautta, vaikka töissä olenkin. Työkavereita en tapaa, enkä ole koskaan missään töissä ollessa muutenkaan tapaillut heitä työajan ulkopuolella. Mä olen ollut jo monta vuotta sulkeutunut sen takia, kun mulla on niin paljon kaikkea sellaista, mistä mua kuitenkin syrjittäisiin ja tuomittaisiin toisten ihmisten puolesta, niin sen vuoksi olenkin ollut jo vuosien ajan hyvin sulkeutunut ja tarkka siitä, että mitä oikein haluan kertoa ihmisille itsestäni ja menneisyydestäni.
"Ja kun KAIKKI kaverit on parisuhteessa ei baarireissujakaan tule kovin useasti..kaikilla on niin paljon muita tärkeämpiä menoja kuin lähtä säälitävän ikisinkkukaverinsa kanssa ulos. "
Mulla ei ole ollut yhtään kavereita enää yläasteiän jälkeen, eli yksin on saanut baarissa käydä heti 18-vuotiaasta alkaen. Mulla ei ole edes ketään tuttuja kotikaupungissani (Helsingissä), muutin tänne vaan aikoinaan siitäkin huolimatta, kun en halunnut jäädä asumaan entiseen kotikaupunkiin, jossa on niin ahdasmielinen ilmapiiri ja pienet piirit, jossa kaikki ihmiset tuntevat toisensa jotain kautta, muutenkaan mulla ei ole enää mitään siteitä vanhaan kotikaupunkiin, kun on mennyt välit poikki kaikkien entisten koulukavereiden kanssa. Jos perheeni (vanhemmat ja broidi) eivät asuisi mun vanhassa kotikaupungissani, niin en varmaan viitsisi edes käydä siellä, kun ei olisi siihen mitään syytä.
"Olen elänyt ja nauttinut elämästä, siitä huolimatta etten ole kenellekkään kelvannut, mutta ajan myötä elämä on menny entistä paskempaan suuntaan kovasta yrityksestä huolimatta. "
Itse en ole saanut edes nauttia elämästä, eli tehdä/toteuttaa mitään sellaisia asioita, joista olen haaveillut. Koskaan en ole pystynyt lähtemään edes mihinkään ulkomaan matkalle tai laivaristeilylle, kun ei ole ollut ketään kavereita joiden kanssa sinne olisi voinut lähteä. Pelkkä baareissa käynti on jo tuntunut yksinään niin totaalisen ahdistavalta, ettei edes niihin jaksa nykyään enää lähteä.
Mihinkään vakavempaan seurusteluun, saati sitten parisuhteeseen en ole koskaan pystynyt, kun siinäkin tämä yksinäisyys ja kavereiden puute on ollut aina esteenä. Tai ainakin sillä tavoin esteenä, kun olen aina hävennyt sitä yksinäisyyttä niin paljon, että sen takia oon pistänyt välit poikki kaikkien potentiaalisten seurustelukumppaneiden kanssa. En tiedä oliko tämä sitten järkevää, mutta varsinkin nuorempana sitä yksinäisyyttä ja kavereiden puutetta häpesi niin suunnattomasti, että sitä halusi ikään kun varmistaa sen, ettei tulisi vaan jätetyksi sen takia. Helposti masennukseen taipuvaisena tyyppinä kun sitä ahdistuisi ja masentuisi vaan entistä enemmän siitä, että tulisi jätetyksi myös ihan vaan sen takia, kun ei ole niitä kavereita elämään kertynyt.
"Itseluottamusta ei ollut enää aikoihin, joten en yksinkertaisesti kykene menemään kenenkään miehen juttusille baarissa saati sitten muualla. Ja kun kukaan ei yritä edes ottaa kontaktia on peli aikalailla pelattu. "
Mulla tota itseluottamusta ei ole ollut ikinä, johtuen varmasti myös tästä yksinäisyydestä ja siitä kun ei ole ketään kavereita. En ole mäkään ikinä uskaltanut mennä baarissa tai yhtään missään juttelee naisille tai ylipäätään kenellekkään. Eikä sitä muhunkaan kukaan ota ikinä mitään kontaktia baareissa, tai jos ottaa, niin kyllähän se tunnelma latistuu heti siinä vaiheessa, kun kuulee mun olevan yksin liikkeellä ilman ketään kavereita. Suomalaiset naiset kun ovat sellaisia, että heille se sosiaalisuus ja kavereiden määrä ovat miehessä ne ylivoimaisesti kaikkein tärkeimmät asiat, joita he miehissä arvostavat, en ole koskaan tavannut sellaista naista, joka pitäisi näitä asioita miehessä täysin yhdentekevänä tai ei niin tärkeänä asiana.
Piti vielä laittaa tähän jatkoa, kun ei mahtunut tohon ekaan viestiin.
"En olisi ikinä uskonut, että elämäni tulee olemaan tämmöstä kuraa vain sen takia, etten kelpaa kenellekkään, saa hyväksyntää tai edes hieman rakkautta tai ihailua. "
Samanlaista on myös mun elämä, eli tuskin eroaa hirveästi mun elämästäni, eli voit ainakin lohduttautua sillä ajatuksella, että et siis todellakaan ole ainoa. Mulla kun on ollut myös se murhe koko ajan harmina, kun ei ole ollut yläasteiän jälkeen edes ketään kavereita, eli täysin yksinään sitä on saanut elää ilman mitään sosiaalista elämää. En olisi vielä tuolloin yläasteiässä uskonut sitä, että olen koko nuoruusiän ja vielä näin aikuisiällä näin yksinäinen ja vailla kavereita. Silloin yritin olla suht toiveikas sen suhteen, että nuoruusiässä ja aikuisiällä mullakin olisi varmasti vielä kavereita ja että voisin tehdä kaikenlaista kivaa elämässäni, mutta eipä vaan mikään näistä haaveista ole koskaan onnistunut.
"Elämä on perseestä. "
Vittumaista on myös se, kun ei pysty edes dokaamaan näihin murheisiin, kun ei ole ketään kavereita. Itselleni kun ei vaan maistu alkoholi silloin, jos yritän juoda sitä yksin kotona, eikä se maistu kovin hyvin edes baarissa, joten sen vuoksi en edes muista milloin olen ollut viimeksi humalassa.
"Moni käy yksin laivalla, miehetkin."
Eipä vaan nuoremmat miehet käy koskaan yksin laivalla, sillä he käyvät aina kavereiden ja seurustelukumppaneidensa kanssa, ei laivoilla käy yksin ketkään muut kun keski-ikäiset ja siitä vanhemmat, poikkeuksena ehkä jotkut nuoremmat naiset, sillä naisten kohdalla se yksin liikkuminen on ollut aina paljon hyväksyttävämpää kun meidän miesten kohdalla.
"Moni menee yksikseen baariin, miehetkin."
Tähän pätee myös just ihan sama lause, kun mitä kirjoitin tohon edelliseen kohtaan.
"Mutta antaa olla, sähän et voi yksin lähteä minnekään joten et voi saada kavereitakaan ja kun yksin et voi mihkään lähteä kykit yksin like ..forever. "
Tämä suomenmaa on niin helvetin paska paikka just sen takia, kun täällä ei pysty enää vanhemmalla iällä hankkimaan mistään kavereita, varsinkaan jos ei ole ennestään kavereita joiden kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin. Jos ei ole kouluajoilta jäänyt ketään kavereita, niin sitten onkin yleensä täysin mahdotonta saada mistään uusia kavereita. Eikä sitä missään käydessä edes voisi saada uusia kavereita, kun kaikilla on jo omat valmiit kaveripiirinsä, eikä niihin koskaan uusia ihmisiä enää kaivata, ei ainakaan yksinäisiä sellaisia.
"Naisena et kestäisi päivääkään, naisena täytyy omata sosiaalisia vuorovaikutustaitoja jotta pärjää yhtään missään. Kyl o helppoo."
Naisena olisi munkin elämä paljon helpompaa, kun ei tarvisi omata minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja juttuseuraakin saisi aina baarista ja ihan mistä tahansa, eli eipä tarvisi yksinäistä elämää viettää jos olisi naiseksi syntynyt. Muuten olen kyllä ihan tyytyväinen miehen rooliin, mutta kaikenlainen sosiaalinen elämä on miehenä paljon vaikeampaa, kun mitä se olisi naisena.
" Tämä suomenmaa on niin helvetin paska paikka just sen takia, kun täällä ei pysty enää vanhemmalla iällä hankkimaan mistään kavereita, varsinkaan jos ei ole ennestään kavereita joiden kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin. Jos ei ole kouluajoilta jäänyt ketään kavereita, niin sitten onkin yleensä täysin mahdotonta saada mistään uusia kavereita. Eikä sitä missään käydessä edes voisi saada uusia kavereita, kun kaikilla on jo omat valmiit kaveripiirinsä, eikä niihin koskaan uusia ihmisiä enää kaivata, ei ainakaan yksinäisiä sellaisia."
Tämä tosiaankin pitää paikkansa, paitsi että tuossa lopussa pitäisi lukea "ei ainakaan yksinäisiä sellaisia" tilalla "ei ainakaan yksinäisiä miehiä" Ja tämä siis koskee ihan kaiken ikäisiä kaikenlaisia miehiä, ja ei vähiten vielä nuoria parikymppisiä tai kolmekymppisiäkin miehiä. Sen myös voisi tähän lisätä, että joskin tämä ilmiö on kyllä johonkin mittaan universaalikin, niin meidän kulttuurissamme se esiintyy erityisen vahvana, todennäköisesti maaailmanennätystasolla.
Naiselle tämä ilman miesseuraa jääminen on paljon helpompi asia kuin mitä miehille naisseuratta jääminen myös siksi, kun naisia aina ympäröi heitä iskemään pyrkivät miehet jos nämä naiset vaan edes vähänkin siedettävän näköisiä ovat. Eli jos nainen ei saa miesseuraa voi hän olla jokseenkin varma siitä, että hän on niin pahan näköinen että ei kertakaikkiaan kelpaa kellekkään miehelle. Täten tällaisen naisen on siis helppo päätyä ratkaisuun jossa hän toteaa, että hänen kannaltaan jättää kaikki miesseuran itselleen yrittämisetkin ja keskittyä muihin asioihin.
" Itselleni kun ei vaan maistu alkoholi silloin, jos yritän juoda sitä yksin kotona, eikä se maistu kovin hyvin edes baarissa, joten sen vuoksi en edes muista milloin olen ollut viimeksi humalassa."
Ihan riippumatta siitä kuinka paljon ja kuinka usein sitä viinaa juot, niin jos se sinun kohdallasi menee siten että et edes muista koska olet ollut humalassa niin silloin juominen on ollut sinulle liikaa.
Eiköhän se viina vanhemmiten ala sinullekkin maistua niin että sitä hyvinkin myös yksinään kotona tulee juotua.
Lähes poikkeuksetta kaikki yksinäisiksi perheettömiksi jääneet miehet kyllä alkholisoituvat ennemmin tai myöhemmin. Tosin jotkut pystyvät silti pitämään viinanjuontinsa kohtuudessa eivätkä rappioalkoholisoidu, eikä sitä välttämättä edes kuole ennen aikojaan viinaan silloin jos aloittaa juomisen vasta vanhemmalla iällä.
"Ihan riippumatta siitä kuinka paljon ja kuinka usein sitä viinaa juot, niin jos se sinun kohdallasi menee siten että et edes muista koska olet ollut humalassa niin silloin juominen on ollut sinulle liikaa. "
Itse asiassa en käytä alkoholia kovinkaan paljoa, johtuen just siitä, kun ei vaan huvita juoda yksinään kotona ilman seuraa. Joskus juon tuopillisen ruoan kanssa, jos käyn ulkona syömässä tai perheen kanssa kotona iltaa istuessa. Joskus harvoin kun jaksan enää käydä yksin baarissa, niin silloinkin tulee juotua ihan vaan muutanma tuoppi illan aikana, kun ei se alkoholi vaan yksinkertaisesti mulle maistu, kun ei ole juttuseuraa, toi yksin juominen tuntuu vaan niin totaalisen tylsältä, ettei mitään rajaa.
En kyllä usko siihen, että mulle se alkoholi alkaisi koskaan sen suuremmin maistua, kun ei se ole maistunut tähänkään asti. Enkä ymmärrä sitä, että miksi se pitäisi olla huono juttu, jos se ei maistu. Suomessa kun on vaan niin sellainen kulttuuri, että täällä tykätään ja oikein toivotaan sitä, että se viina kaikille maistuisi. Mä en ainakaan usko yhtään siihen, että olisin koskaan alkoholisoitumassa, koska mulla ei ole siihen yhtään varaa, sillä haluan säilyttää työpaikkani ja se jos mikä niin motivoi mua jaksamaan elämässä eteenpäin, sillä mulle kun se työ on ollut jo vuosikausia se kaikkein tärkein asia mun elämässäni.
Juominen auttaa, vähän. Alkoholin siis.
Ymmärrän kyllä tosi hyvin miltä susta tuntuu vaikka taidat olla nainen ja mä mies (ainakin luulen niin). Itselläni asiat menee lähes tulkoon samalla tavalla. Paljon olen miettinyt syitä miks en kelpaa kenellekkään ja omasta mielestäni ainut järkevä syy on mun ujous. Joskus en yksinkertasesti uskalla puhua. Humalassa suu kyllä sitten käy mutta humalaisen jututhan tiedetään tai sitten niitä ei oteta todesta.
Mullaki on viimeisen vuoden aikana kyllä alkanut masentaa jo aika rankasti ku mikään ei tunnu onnistuvan. Turtuuko tähän koskaan? Sen verran olen turtunut, että nämä takaiskut ei enää tule yllätyksenä mutta yhtä paskalta ne silti aina tuntuu ja ainaki mulla se tunne kestää aika kauan.
Tapaa jotain meitä ikisinkkumiehiä. Saataisiin ehkäpä hyväksyntää ja jopa hellyyttä. Rakkautta en uskalla luvata, koska todennäköisyys siihen on niin pieni.
Ihan hyvin tottuu, tosin ketään ei ole tehnyt pilaa asialla. Tästä asemassa ei voi enää ponnistaa kuin ylös tai eteenpäin (pari)suhderintamalla :-)
En tiedä minkä ikäinen olet. Itsellä seurankaipuu helpotti joskus kolmenkympin tienoilla ja lopullisesti(?) tulin asian kanssa sinuiksi muutamia vuosia myöhemmin.
Jos tuntuu paskalta, pitää joko yrittää muuttaa asioita tai pyrkiä sopeutumaan niihin. Tämän viisauden epäilemättä tiesit jo entuudestaan. Itselläni on sinkkuuden hyväksymisestä huomimatta hetkiä ja kausia, jolloin edelleen mietin kuinka ihanaa olisi kumppanin kanssa tehdä sitä ja tätä. Nyt keväällä, kun tuttavapariskunta kertoo menevänsä tarkastamaan, miten mökki on talvehtinut ja että he lämmittävät rantasaunan, grillaavat,.. Sellainen saa minutkin haaveilemaan! Eikä haaveilussa mitään pahaa ole.
Siis sanoisin sinulle Thevanhapiika, että ajan myötä helpottaa. Joko löydät suhteen, suhteita (((se ON mahdollista))) tai alat paremmin ja paremin hyväksymään nykyisen tilanteesi.
tai tosi ruma. Nainen saa aina helposti miestä menemällä esim. baariin iskettäväksi tia pistämällä ilmoituksen nettiin (vastauksia tulee hirveästi)
Saisi seksiseuraa joo, mutta elämänkumppanin löytäminen onkin sitten toinen juttu. Ja ei ole mitään nirsoutta jos ei halua ketään vastenmielistä idioottia
Vastenmielinen idiootti = mies, joka ei asiakaspalvele naista
Tuskin kaikki pelkkää seksiseuraa hakee. Joukossa on varmaan ihan ok tyyppejäkin, "mut kun ne kaikki hakee seksiseuraa". hohhoijaa...
"Saisi seksiseuraa joo, mutta elämänkumppanin löytäminen onkin sitten toinen juttu. Ja ei ole mitään nirsoutta jos ei halua ketään vastenmielistä idioottia "
Luulisi naisilla kuitenkin olevan helpompaa myös se seurustelukumppanin löytäminen, sillä naisten on aina helpompi tutustua miehiin baareissa ja missä tahansa sattuukin liikkumaan. Naiset kun voivat käydä baareissa ja muissa paikoissa myös yksinään, ilman että sitä pidettäisiin mitenkään outona ja ihmettelyn arvoisena asiana, miehillä kun on tosi vaikea mennä mihinkään yksin, jos ei ole ketään kavereita, joita voisi ottaa sinne mukaan.
Ei se nyt niin vaikeaa ole miehellekään. Kävelee ovesta sisään jne.
Joo. Olen kohta jo 40-vuotias nainen, eikä ketään ole vieläkään osunut kohdalle. Tai oli yksi sielunkumppani, mutta se kuoli oman käden kautta ennen kuin mitään ehti alkaakaan.
Huonoja suhteita, jotka kestävät muutamista kuukausissa pariin, kolmeen vuoteen muutamien vuosien välein.
Olen ihan nätti ja hyväkroppainen, kiva ja mukavakin, mutta...?
Olen jotenkin liian pehmeä, joustava, suvaitsevainen ja siten ilmeisesti helposti hyväksikäytettävä. Kaikki mun miesystäväni ovat osoittautuneet lopulta kamaliksi itsekeskeisiksi jyriksi. MInulle ei ole enää ollut tilaa suhteessa, en ole saanut sitä mitä suhteelta haen.
En siis osaa pitää itsekkäästi puoliani. Huomioinko sitten liikaa toista?
Seuraa toki löytyisi, mutta en halua tieten tahtoen seota alkoholisteihin, luonnevikaisiin, ahdasmielisiin, katkeriin, sosiaalisesti vammaisiin, hyväksikäyttäjiiin, valehtelijoihin, pettureihin, miehiin jotka eivät osaa edes itsestään pitää huolta...
Kuule, hanki lemmikki. Mulla on pari kissaa, jotka lyövät miehet moneen kertaan. Sinkkuelämä on oikeasti helpompaa kuin parisuhderäpellykset joista ei saa itselleen mitään. Miestarjonta tällä ikää on aivan surkeaa. Kaikki vähänkin toimivat ovat jo suhteessa.
"Seuraa toki löytyisi, mutta en halua tieten tahtoen seota alkoholisteihin, luonnevikaisiin, ahdasmielisiin, katkeriin, sosiaalisesti vammaisiin, hyväksikäyttäjiiin, valehtelijoihin, pettureihin, miehiin jotka eivät osaa edes itsestään pitää huolta..."
Mutta sitten kun tulee vastaan se kiltti, mukava, hyväntahoinen mies, niin ei kelpaa, sillä sex appeal puuttuu. Ei ole sitä kuuluisaa kemiaa ja ensimmäisten treffien jälkeen toteat miehelle, että olet tosi kiva, mutta "se jokin puuttuu".
olla tosimies eikä mikään mikkihiiri
En muuten käy treffeillä. Pitäisköhän nyt kesän kunniaksi aloittaa? Ei siis ole koskaan tullut eteen tilannetta, jossa olisi pitänyt jollekin noin sanoa. Ehkei musta edes olisi siihen, ja siksi olen vältellyt noita. Kiitos tuosta huomion herätyksestä, täytyy opetella!
Ihan totta, ei kaikkia tee mieli panna. Silloin voi olla vaikka kuinka kiva mies, mutta jos seksuaalista vetovoimaa ei löydy lainkaan, niin mitä sellaisella sitten tekee jos seurustelusuhdetta haluaa? Ystäviksi ja kavereiksi noita on aivan riittämiin. Taas olisi huonossa suhteessa, ei kiitos.
Kyllä sen hyvin pian huomaa, onko toisessa vetoa vai ei. Jonkin aikaa voi olla "ehkä"-tapaus, mutta jos heti tuntuu että "EI tuota", niin eikö ole reilumpaa sanoa heti kuin että roikottaa toista turhaan mukana?
Miehen ja naisen seksuaalisuus ovat vähän erilaisia, kiihoitumme siis erilailla. Et ole tainnut ymmärtää sitä vielä.
"Miehen ja naisen seksuaalisuus ovat vähän erilaisia, kiihoitumme siis erilailla. Et ole tainnut ymmärtää sitä vielä. "
Kyllä tämä asiain tila on hyvin tiedossa. Teitä naisia kiihottavat erilaiset ikävät tyypit, rentut. Tunnette seksuaalista vetoa niihin hyväksikäyttäjiin ja valehtelijoihin, koska he ovat "sitä oikeaa" tyyppiä. Heillä on sitä "särmää" mitä te miehiltä odotatte.
Sori, et kiinnosta. Kuulut sarjaan "katkerat ja ahdasmieliset", niihin nyt ainakin. Mustavalkoisuuskin on pahasta, samoin negatiivinen typeryys. Terve ihminen osaa selvitä pahoistakin kolauksista. Niitä tulee jokaiselle. Katkera ihminen saastuttaa lähipiirinsä myrkyllään. Ei sellaisia ihmisiä lähelle!
Älä ole kateellinen niille joilla menee paremmin kuin sinulla. Jos tuo em on mielestäsi totuus, niin sinulla on hyvät mahdollisuudet saada pillua naisten keskuudessa. Kuulostat nimittäin aika ikävältä.
;)
Älä suutu toiselle siitä, jos hän kertoo mitä teet väärin. Sanoithan itsekin näin:
"Kaikki mun miesystäväni ovat osoittautuneet lopulta kamaliksi itsekeskeisiksi jyriksi."
Suhteittesi yhteinen nimittäjä olet sinä itse. Tuskin on kyse siitä, että olet liian ihana ja täydellinen, vaan siitä, että valitset miehesi väärin perustein.
Tiedän kyllä että monille naisille on mahdoton ajatus että heidän valinnoissaan tai heissä itsessään olisi jotain vikaa, mutta joskus sitäkin vaihtoehtoa kannattaisi miettiä, eikä vaan kuitata kaikkea sillä, että vika on aina miehessä.
Moni nainen hakkaa päätään seinään valitsemalla aina niitä miehiä, joista muut miehet näkevät kilometrien päähän millaisia mulkkuja he ovat. Siitä huolimatta nainen ei vaihda toisen tyyppisiin, aidosti huomioiviin ja mukaviin miehiin, vaan toistaa samaa, huonoksi todettua kaavaa ja kiroaa kuinka kaikki miehet ovat kamalia. Eivät ole, vain ne, jotka näitä naisia jostain syystä kiehtovat. Ehkä he eivät edes halua oikeaa suhdetta ja valitsevat siksi miehiä, joita voi syyttää jos (siis kun) suhde ei toimi?
Kyllä minä teidän missä teen väärin. Jotkut noista "miehistäni" ovat pärjänneet ihan hyvin joidenkin muiden naisten kanssa.
En ole sokea omille virheilleni ja vajavaisuuksilleni. Mulla on ollut juurikin siksi niin vähän suhteita, että olen parhaani mukaan vältellyt noita huonoja. Enkä minäkään taatusti kelpaa niille kunnollisimmille miehille.
Yhteinen tekijä noille miehille on se, että he ovat aina piirittäneet minua tarpeeksi kauan. Olen hitaasti syttyvä ja olen halunnut aina selvittää minkä kanssa olen tekemisissä.
Olen hyvä ihmistuntija, ja yleensä olen jopa tiennyt etukäteen missä tulee mättämään. Haluan kuitenkin uskoa että ongelmista voi selvitä. Eihän kukaan ole täydellinen. Kaikkia asioita ei kuitenkaan voi selvittää.
Ei elämä ole sellaista kuin mitä nämä sinkku-palstailijat uskottelevat itselleen. Olisikin tosi helppoa, jos olisi noin suoralinjaista. Jokainen puutteessa elävä äijähän olisi jo aikaa sitten opetellut muutaman mulkeroeleen jos se siitä olisi kiinni.
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa. Mulla on ihan hyvä elämä ilman kinkkisiä parisuhteitakin :) Tässä mielipiteessä miehet ja naiset taitavat olla useimmin eri mieltä?
Tietenkin on erimieltä. Koska naiset saa seksiä aina halutessaan. Siis ihan aina, vaikka asuisivat Lapin kairalla keskellä ei-mitään. Miehet ei saa.
Elämässä on muutakin kuin seksiä.
PItää paikkansa. Mulla on hyvä valikoima seksileluja.
Sellaista miestä ei kyllä ole hetkeen näkynyt, jonka minä kelpuuttaisin seksikaverikseni. Annat aika kylmän kuvan miehistä - en jaksa uskoa että heillekään ihan kuka tahansa kelpaa seurustelukumppaniksi vain siksi että saisi seksiä? Tai ehkä syy sinkkuuteesi onkin juuri tuossa?
VÄÄRIN! Kaikki naiset ei tunne vetoa renttuihin..
Minä olen ihastunut oikein hoikkaan hiljaiseen mieheen, hän ei todellakaan ole mikään renttu ja on juuri sellainen josta pidän. Rentut on nähty ja koettu, mädät omenat osaan erottaa. Minulla on nyt kiikarissa oikea kultaomppu
Älä älä sano tuollaisia tällä palstalla. Etkö tiedä sen olevan kiellettyä toitottaa onneaan? Täällä kun on näitä(muutama mies) joitten mielestä on väärin, jos joku nainen on löytäny onnen miehestä, joka ei lukeudu palstan ATM-miehiin.
Saat heti negatiivista palautetta, ei saa olla tyytyväinen elämäänsä eikä mihinkään. Nih tiedä se. Ei tänne iloisia ilmoituksia..
Minä ainakin tapaan kaksikin kertaa, mutta jos mies ei mitenkään ainakaan näytä pitävänsä minua viehättävänä, niin mikäs idea siinä on? Pitäähän parisuhteessa olla sexappealiakin.
On meitä miehiäkin samankaltaisessa tilanteessa. Mistä päin olet ja minkä ikäinen?
tuskin luuserimiehet kelpaa sille vaikka itsekin on luuserinainen.
Viinan ja vihan avulla. Juominen helpottaa hetkellisesti. Viha kaikkea ja kaikkia muita kohtaan puolestaan vähitellen muuttaa sinut hulluksi, mutta tällöin olet jo sisäistynyt vihasi etkä kaipaa enää ihmisiä.
Mua ei ole kukaan koskaan rakastanut. Mun vanhemmat hylkäsi kun olin 7v. Ensin lähti isä ja sit lähti äiti. 28 vuoteen ei ole kumpikaan edes joulukorttia lähettänyt. Vaikka äiti asuu samassa kaupungissa ja isä asuis 100km päässä.
Aikuisena otin asiasta itse selvää meinaan. Tyttöystävii ei oo pahemmin ollut. Yhen illan juttuja jumalaton määrä. Mut kukaan ei oo halunnut kauemmin seurustella. No niit yhen illan juttuja ei oo nyt ollut 4 vuoteen koska oon halunnut löytää vakikumppanin. Kavereita ei pahemmin oo. Olen kyl sosiaalinen. Mul on monii harrastuksia mut harrastus kavereiden kaa en oo muute tekemisis kun harrastuksis. Totuus on et kukaan ei mua rakasta eikä tuu koskaan rakastamaankaan, koska kukaan nainen ei haluu edes tutustua muhun eikä ne haluu edes puhuu mulle. Jos yrittää jossain baarissa lähestyy niin heti tulee et mitä vittua sää haluat!! Näin on käynyt ihan liian monta kertaa et en edes lähesty enään ketään. Voisin tähän selittää koko elämän tarinani mut siihen meni koko viikko, eikä kukaan jaksa sellasta lukea. Mut mun kohtalo on olla yksin koko loppu elämä. Eli jotain 40 vuotta vielä.
Itse kestän tätä paskaa sillä tavalla, että ajattelen että vielä joku päivä löydän naisen, joka pysyy rinnalla. Eihän se helppoa ole. Varsinkin tuo on erittäin hankala tilanne, että ei ole yhtään kavereita, jotka olisivat sinkkuina. Itsellänikin alkaa tilanne olla vähän sellainen... Pitkissä parisuhteissa elävät eivät ymmärrä ikisinkuiksi joutuneita, se on varmaankin ongelma, joka koskettaa molemman sukupuolen sinkkuja.
Millaista miestä sinä thevanhapiika sitten etsit?
"Itse kestän tätä paskaa sillä tavalla, että ajattelen että vielä joku päivä löydän naisen, joka pysyy rinnalla."
Miksi elämä on paskaa? Pitääkö olla nainen/mies että olisi onnellinen?
Jos ihminen ei ole onnellinen itsensä kanssa, hän tuskin tulee onnelliseksi toisenkaan ihmisen kanssa.
Vaikka olenkin ikisinkku, niin en ole ATM siinä mielessä, että olen seurustellut. Olen ollut yhden naisen kanssa pari vuotta, ja sitten on ollut jotain sellaisia vajaan vuoden pätkiä. Vaikka niissä suhteissa olikin ongelmansa, sehän on selvää kun päättyivät siihen että nainen petti tai jätti, niin yhden asian olen noista suhteista kuitenkin oppinut. Sen, että vaikka suhteessa olisikin ongelmia, niin ne hyvät hetket ovat kuitenkin niin paljon sinkkuelämän yläpuolella, että en voi olla aidosti onnellisimmillani sinkkuna.
Täällä usein näkee naisia, jotka väittävät olevansa onnellisempia sinkkuina kuin parisuhteessa. Tällaisiin lausahduksiin on mielestäni kaksi vaihtoehtoa, miksi naiset sellaisia sanovat. Ensimmäinen on se, että naiset ovat olleet suhteessa jonkun psykonarsistin kanssa, ja katkeroituneet lopunelämäkseen. Toinen, ja luultavampi, vaihtoehto on se, että naiset käyttävät tätä "parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ajattelua psykologisena selviytymiskeinona.
"Täällä usein näkee naisia, jotka väittävät olevansa onnellisempia sinkkuina kuin parisuhteessa. Tällaisiin lausahduksiin on mielestäni kaksi vaihtoehtoa, miksi naiset sellaisia sanovat..."
Tässä sulle kolmas vaihtoehto: Miehet hyötyvät parisuhteista enemmän kuin naiset. Naiset kokevat parisuhteen raskaammaksi ja enemmän sitouttavaksi kuin miehet. Miehet ottavat, naiset antavat. Naiset siis saavat vähemmän kuin miehet. Vapaata sinkkuelämää viettäessä ei tarvitse uhrautua jatkuvasti toisen puolesta, vaan voi elää vain itselleen.
"Tässä sulle kolmas vaihtoehto: Miehet hyötyvät parisuhteista enemmän kuin naiset. Naiset kokevat parisuhteen raskaammaksi ja enemmän sitouttavaksi kuin miehet. Miehet ottavat, naiset antavat. Naiset siis saavat vähemmän kuin miehet. Vapaata sinkkuelämää viettäessä ei tarvitse uhrautua jatkuvasti toisen puolesta, vaan voi elää vain itselleen."
No on sullakin rankkaa ollut suhteessa näköjään.
Parisuhteen kivat kokemukset ovat kivoja myös naisille. En usko hetkeäkään, jos joku väittää että nainen ei nauttisi, jos saa jakaa asioitaan ja ajatuksiaan parisuhteessa ja kokea sekä henkistä että fyysistä läheisyyttä.
Muutenkin tuo "miehet ottavat, naiset antavat" ei minun kohdallani päde, koska huolimatta siitä, että kirjoittelen täällä naisiin pettyneenä välillä feminismin vastaisia juttuja, olen oikeasti hyvin tasa-arvoinen mies. Teen mielelläni oman osuuteni asioista, jos se tekee naiselle hyvän mielen. Minua ei haittaa uhrautua naisen puolesta ainakin välillä, minusta se kuuluu parisuhteeseen, että molemmat uhrautuvat jonkin verran toistensa puolesta.
"Ensimmäinen on se, että naiset ovat olleet suhteessa jonkun psykonarsistin kanssa, ja katkeroituneet lopunelämäkseen"
Naiset ihastuvat ja rakastuvat psykonarsisteihin, koska psykonarsisti on naisten ihannemies. Toisenlaiset miehet ovat naisista tylsiä. Jos nainen jostain syystä päätyy parisuhteeseen jonkun ei-psykonarsistin kanssa, hän pettää tätä ennemmin tai myöhemmin psykonarsistin kanssa, koska kokee miehensä tylsäksi.
Nämä suhteet psykonaristehin rasisttavat naissa ja niissä todellakin nainen antaa ja mies saa. Silti naisten käsitys haluttavasta mihestä ei muutu miksikään.
melko harhainen käsitys vaikka pitääkin varmaan paikkansa jonkun naisryhmän kohdalla.
Aika monesti naiset ovat suhteen kantava voima. Moni mies on suhteen vapaamatkustaja, odottaa että kaikki hoidetaan eteen ja ongelmat ratkeavat itsestään. Tai ainakin joku muu (nainen) hoitaa ne parisuhteen ongelmat, ettei itse tarvi.
Aika harva mies edelleenkin jää hoitamaan vauvaa kotiin että äiti pääsee töihin. Tai on poissa töistä, kun lapset ovat sairaina. Aika harva mies hoitaa yksin koko talouden, aika moni nainen tekee sen. Harvempi nainen jättää joka viikonloppu lapset isänsä hoidettavaksi ja lähtee poikien kanssa baariin, aika monikin isukki toimii näin. Jne, jne.... kyllä miehillä on suhteessa enemmän vapauksia kuin naisilla.
Sinäkin olet valmis uhrautumaan naisen puolesta ainakin välillä... Niin.
Jos parisuhde tosiaan toimii molemmin puolisesti, se on mahtavaa ja antoisaa. Aika harvinaista se kuitenkin minun kohdallani on ollut.
Helpompi on elää sinkkuna ja pitää vain seksisuhteita.
Seksisuhteiden pitäminen on naiselle helpoin tie siihen, ettei mukavaa ja parisuhteeseen sopivaa miestä enää ikinä tapaakaan. Harva aitoa parisuhdetta arvostava mies luottaa naiseen, joka on pitänyt seksisuhteita.
Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että nainen joka on "vakipanoillut" huomattavasti, ei kelpaa enää tyttöystäväksi/ vaimoksi. En usko, että voisin ikinä luottaa riittävästi naiseen, joka irrottaa seksin pelkäksi huvitteluksi. Ja kun en voisi luottaa sellaiseen, niin en tietenkään ala uhrautumaan enää sellaisen naisen puolesta. (en kyllä ala turhaa suhteeseenkaan sellaisen naisen kanssa, joten ei tarvitse väittää että olisin hyväksikäyttäjä)
En kyllä usko, että miehillä olisi mitään erityisiä vapauksia, vaan pikemminkin naisen järkkäämiä pakollisia menoja ja kissanristiäisiä, joihin miehen on osallistuttava, mikäli haluaa olla keisarinnan ystävä. Monet naiset pitävät kotitöistä, tykkäävät häärätä ja jos mies tekee, niin se ei kelpaa.
"Aika harva mies edelleenkin jää hoitamaan vauvaa kotiin että äiti pääsee töihin."
Tämä on taas ikuisuusaihe. Naiset eivät oikeasti hyväksy koti-isiä, vaan alkavat ennenpitkää halveksia näitä. Rahallisesti sitä perustellaan, että mies tienaa enemmän, siksi miehen ei kannata jäädä kotiin. Ja jos mies ei tienaisi enemmän kuin nainen, hän ei olisi koskaan suhteeseen edes kelvannut (naisten hypergamia).
"naiset käyttävät tätä "parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ajattelua psykologisena selviytymiskeinona. "
Näin se on. Naisten etu verrattuna miehiin on se että naiset pystyvät valehtelemaan itselleen ja uskovat siihen. Eräänlainen selviytymiskeino. Kun itselle ei voida myöntää tosiasioita. Että en ole se kaunis ja haluttu nainen. Huomataan että miehet eivät piiritä ja katso kuten joitakin naisia. Se on niin kova paikka että sitä ei haluta myöntää jos haaveissa on haluttu tätä.
"kissanristiäisiä" ja "keisarinna". Juuri tuollaisella asenteella varustetuista miehistä tässä olikin kyse. Mitään ei voida tehdä toisen eteen näkemättä sitä uhrauksena tai omasta luopumisena. Te ette ikinä ansaitse hyvää ja kunnollista naista. Oikeus toteutuu siinä ettette koskaan tule sellaista saamaan. Valitus jatkukoon.
nimimerkki: Parempi yksin kuin paskassa suhteessa.
Ei ihan noin. Itse tiedän etten ole kaunis ja haluttu. Siksi en yritäkään saada minkäänlaista suhdetta aikaiseksi. Jos tuolla parempi yksin kuin huonossa sihteessa teesillä saa huijattua itsensä illalla nukkumaan onnellisena mitä pahaa siinä on? Ei se ole keneltäkään pois. Parempi vaan etten ole kauniiden ihmisten tiellä. Mieluummin olen suosiolla yksin kuin kärvistelen jatkuvien pettymysten kanssa.
Saan 100 viestiä kuukaudessa ja baari-illan aikana kymmenkunta iskuyritystä (kömpelöä, kännissä tms. mutta silti), joten uskon olevani siedettävännäköinen ja haluttu nainen. Selviytymiskeinona sitä käytän lähinnä siksi, että ei ole helppo pysyä yksin, kun voisi olla huonossa suhteessa, jos vaan haluaisi.
Aloittajalle: lopeta itsesi väheksyminen, huolehdi itsestäsi ja siisteydestäsi, nosta pää pystyyn ja hymyile avoimesti vähän sivumpaan jääville miehille. Kyllä joku heistä sitten kerää rohkeutensa ja tulee juttelemaan. Naisen iskutapa on katse ja silmäpeli, ilman sitä saat vain rohkeimpien iskuyritykset.
Itselleni ikisinkkuudessa on viime vuosina tullut ongelmaksi se, että aivan kaiken saa tai joutuu tekemään yksin. Siis aivan kaiken, ja se on alkanut aiheuttamaan motivaatio-ongelmia. Että miksi viitsin, miksi vaivaudun. Ketä kiinnostaa, teenkö vai enkö tee, käynkö jossain vai enkö käy. Esimerkiksi ennen kovasti tykkäämäni matkustelu on alkanut jäädä, koska siitä on tullut sellaista pakkopullaa, että taas illalla yksin hotelliin ja päivällä juoksee nähtävyyksiä, ettei tuntisi itseään niin yksinäiseksi. Eikä tämä tästä enää muutu, olen sikäli luovuttanut.
Olen yrittänyt ja yrittänyt sopeutua siihen ettei minulla ole ketään, mutta yhä vaan sattuu. Turtumusta ei ole tullut, jonkinlainen apatia ja masennus kylläkin, mutta silti sattuu. Miksen minä kelpaa?? Kyllä se sattuu aina vaan ihan yhtä kovasti.
Miten selviän päivästä päivään tämän paskan kanssa? Pakko vaan niellä paha olo, ei voi muuta.
Miten niin et kelpaa? Sä et vaan uskalla. Sä pelkäät miehiä ja läheisyyttä. Juoksen ennemmin karkuun kissojes luokse.
Kyllä sinä kelpaat. Ehkä yksinolon masentavien naisten olisi hyvä ottaa se yksi huono suhde väliin, niin jaksaa taas paremmin nauttia yksinolemisesta.
Hyvä hyvä!
Vinku vonku manku = ES is back.
(Tosin en vielä stadissa).
Palsta ei ole sama ilman sinua. (Nyt kun työtön ATM:kin on vetäytynyt pois.)
Työtön ATM vetäytynyt pois? (Minne??) Eikä! Kenen kanssa mä sitten olen vihamielisessä nettiavioliitossa?
Kyllä vaan, työtön ATM ilmoitti eilen vetäytyvänsä palstalta, oli jäähyväisketjukin. Mutta eiköhän comeback tapahdu pikapuoliin.
Vaadin selitystä ja kuvausta siitä, mitä työtön ATM tekee, jos ei ole palstalla.
Tuossahan tuo kirjoitteli juuri teininaisista toiseen ketjuun. Että vetäytyminen jäikin niin lyhyeksi.
kaksi puolta. Mielestäni avioituneet/pariutuneet eivät ole onnellisia yhdessä, mutta pysyvät yhdessä, koska yksinäisyys hirvittää ja pelottaa. En ole tavannut elämäni aikana oikeastaan yhtäkään sellaista "ihanneparia" joilla sujuisi hyvin ja molemmat olisivat tyytyväisiä. Yksi pari löytyy sukulaisista, mutta kaikki muut, valittavat enemmän tai vähemmän. Täydellisyyttä ei tietenkään ole olemassa, mutta nykyään suhteet ovat pääasiassa paskaa: pettämistä, salailua jne.
Olen mieluummin loppuelämäni yksin kuin kitumassa huonossa suhteessa.
Kitkerän sinkkunaisen laseilla katsottuna kaikki parisuhteet ovat onnettomia.
Näin se taitaa olla. Mutta mitä vikaa siinäkään on että pysytään yhdessä jos ei vaan halua olla yksin ? Eiköhän se ole ollut aina se toinen syy miksi ollaan yhdessä. Lapset ja turvallisuus se toinen.
Tosi harvassa on ne parit jotka on onnistunut löytämään ns. sielunkumppanin. Nykyajan saippuasarjat vaan saa ihmiset odottamaan sellaista mitä ei oikeasti ole olemassa.
Niin,eli toisin sanoen kyseessä on kulissiliitto.
Monesti näiden kulissien takana toiminta ei ole vain puolisoiden välistä "kaveri hengailua" vaan siellä on pettämistä,alkoholia,ehkä jopa väkivaltaa ja pahaa oloa molemmin puolin.
Näissä tilanteissa on maailman surkeimpia syitä teko hengittää suhdetta koska on lapset taikka ei halua olla yksin.
Kaikkein tervein vaihtoehto molemmille on laittaa tavarat jakoon ja hankkia oma postilaatikko.
Sitten itse kyllä lasken sellaiset ihmiset jotka vain "hengaa" toisen kanssa joko kategoriaan "oman hyvän tavottelijoihin" jotka välittää vain siitä että on rahaa,tavaraa,matkailua ja että kulissi on kunnossa taikka sitten ihmisuhderiippuvaisiin.
Eikä kumpikaan vaihtoehto kyllä kuulosta kauhean hyvältä.
Ja ehkä kääntäisin tuon väitteesi ns.sielunkumpanuudesta siten että ihmisten pitäisi enemmän miettiä kenen kanssa sitä rupea suhdetta/perhettä perustamaan.Itsestäni tuntuu että aika monella on mentaliteetti "kunhan joku on" taikka sitten nuoret saattavat toimia hätiköidysti yhteiskunnalliset paineiden takia.Koska kyllähän meidän Liisan on oltava viimeistään naimisissa 27 vuotiaana,3 lasta siihen perään ja punainen tupa perunamaalla.
En ole katkera, en tarvitse defenssejä (hei haloo, tämä on anonyymi keskustelupalsta, miksi pitäisi täällä puolustautua?), sinkkuelämä on ihan oikea valinta minulle. Olen kokenut jo perheen perustamisen. Olen kokenut avioliiton ja avoliiton ja pitkän suhteen (ja useita lyhyitä). Edelleen voin aika ajoin haluta seuraa "huvitteluun", mutta elämäni haluan pitää itselläni. Miksi? Siksi että haluan päättää itse asioistani, koskivat ne sitten sisustamista, rahankäyttöä tai nähtävyyksiä matkoilla. En halua olla "tilivelvollinen" kenellekään enkä tehdä kompromisseja. Sairauden aikana tai muussa akuutissa hädässä on ystäviä, jotka tulevat avuksi.
Joskus tekee mieli hellyyttä ja joskus seksiäkin. Lyhyet romanssit ovat silloin ihan ok. Kun ei kenellekään lupaa enempää kuin on valmis antamaan niin se on reilu peli.
Hyi. En haluaisikaan tuollaista itsekästä naista.
Mistä niitä lyhyitä romansseja saa?
Siis ihan oikeinhan kyseinen toiminta on jos tuntee ettei halua olla sidoksissa mihinkään.Tekee mitä haluaa eikä ole tilivelvollinen kenellekkään.Ja vielä nauttii siitä.
Mutta,itse mietin enemmän sitä mitä sitten kun tulee vanhuus ja muilla on lapset kasvatettu sekä alkaa tulemaan lapsen lapsia.Oman ikäisistä sukulaisista ja tutuista alkaa tulemaan jo isovanhempia,niillä alkaa olemaan jo melko hyvä "tukiverkosto"ympärillä.
Sitten vaikka olisikin sosiaalinen ihminen ja olisi ystäviä jokunen niin ei se korvaa sitä jos ympärillä olisikin ihan sukua olevia nuoria ihmisiä jotka hädän tullen voisivat auttaa.
Itsellään vain ystävät harvenevisivat mullan alle yksi toisensa jälkeen.
Siinähän sitten istuskelisi 76v pappana kiikkustuolissa miettien,mihin katosi elämä ja ystävät.
Itse ainakin koen jo pelkästään ajatustasolla äärentö yksinäisyyttä jos noin ajattelisin eläväni kyseisellä tavalla.
Mutta,jokainen nautii elämästään omalla tavallaan.
Minulla on ympärilläni "sukua olevia nuoria ihmisiä" ja jonain päivänä kenties lapsenlapsiakin, mutta ne eivät koskaan ole itsestäänselvyys edes 10 lapsen vanhemmille.
Ystävien kesken autamme vastavuoroisesti toisiamme (laskematta tunteja) ja enemmän luotan siihen, että hyvät ystävät (ja sisarukset ja heidän lapsensa) säilyvät rinnalla kuin siihen, että siinä säilyisi joku mies.
Samat sanat. Todellakin luotaantyöntävä itsekeskeinen päällepäsmäri. Monenkohan miehen elämän on jo ehtinyt pilaamaan?
Oho, noita miehiä näyttää olevan netti pullollaan. Vakka kantensa löytää, toivottavasti ainakin.
"Se Oikea" tulee sitten kun on tullakseen. Etsimällä sitä ei löydä, monesti itse tullut todettua.
Onhan se tietenkin kurjaa katsoa vierestä, miten kaverit ja sisarukset järjestään löytävät jonkun, ihastuvat ja saavat ilokseen vielä todeta, että tunne on molemminpuolinen. Sitten hetken päästä ollaan yhdessä ja itse saa vain haaveilla...
Mutta kuinka suurella todennäköisyydellä nuo nopeasti (ja usein turhan nuorena) aloitetut parisuhteet sitten kestävätkään? Monesti saa kuulla, miten suhde on saanut yhtä nopean lopun kuin on alkanutkin, kun siitä omasta kullannupusta onkin paljastunut ikäviä puolia, elämänarvot poikkeavatkin yllättäen liikaa toisistaan tai liika takertuvaisuus on aiheuttanut turhaa mustasukkaisuutta puolin tai toisin, vaikka pettämistä ei tapahtuisikaan.
Näiltä itse olen välttynyt ja pakko sanoa, että olen siinä mielessä onnekas.
Kyllähän se satuttaa, kun huomaa joka piirissä olevansa se ainoa sinkku, mutta ottamatta turhaa stressiä asiasta ja etenemällä rauhassa uusien ihmissuhteiden solmimisessa voi välttyä niiltä suuremmilta pettymyksiltä.
Elämä ei kuitenkaan pyöri vain parisuhteiden ympärillä.
Itse olen ajatellut vetää profiilini pois Treffeistä. En kestä sitä, että näen, miten ihmisiä vierailee profiilissani kuitenkaan kenenkään ottamatta yhteyttä. Olen ilmeisesti liian vanha, ruma ja lihava kelvatakseni kenellekään miehelle.
Baareissa en tykkää käydä, koska en pidä juomisesta. Omat kaverini ovat kaikki parisuhteessa, joten koska näen ystäviäni muutenkin harvoin, niin en halua kavereitani viedä baariin silloin harvoin kun tapaamme. Toki joskus ehdotan baariakin, mutta koska ystäväni ovat samantyyppisiä kuin minä itse, alkoholin juominen jne ei kiinnosta. Monissa paikoissa myös keskustelu on mahdotonta musiikin vuoksi.
Käyn joskus yksin baareissa, mutta joudun istumaan pöydässä tuntikausia yksin. Yritän rohkaistua ja katsoa miehiä silmiin, mutta miehet kääntävät katseensa nopeasti pois. Sinnittelen ja yritän jaksaa pysyä hereillä valomerkkiin asti. Silloin viimeiset epätoivoiset lähestyvät minua ja haluavat tarjoutua mukaani. Nämä epätoivoiset ovat poikkeuksetta ulkonäöltään keskivertoa alempana ja aina varattuja miehiä, jotka ovat juoneet runsaasti. En halua panoa, vaan poikamiestä.
Tanssiravintoloissa minua lähestyvät miehet ovat pääsääntöisesti kaikki jo 60-v ylittäneitä. En haluaisi olla nirso, mutta mitä iloa minulla seksuaalisesti aktiviisella naisella olisi sellaisesta miehestä? Itse kun tykkään musiikin osaltakin enemmän rock/pop-tyylistä kuin iskelmästä.
Risteilyillä on ikävää käydä yksin, kun ei ole juttukaveria. Seksiseuraa löytyy, mutta ei sinkkumiehiä.
Harrastukset on lähinnä naisvoittoisia. Esimerkiksi kuntosalilla näkyy miehiä, mutta ei heitä kiinnosta yli 40-v nainen, vaikka itse vaivihkaa katselenkin komeita miehiä.
Naapurustossa on kaksi sinkkumiestä, joista toinen juoppo ja toinen ei osoita mitään mielenkiintoa minua kohtaan.
Töissä on kaikki varattuja ja muutenkaan pienellä työpaikalla ei ihmeitä voi odottaa.
En kerta kaikkiaan keksi enää, mistä miestä voisi löytää. Alan uskoa siihen, että koska en ole näilläkään keinoilla itselleni miestä löytänyt, en löydä sitä jatkossakaan. Suojellakseni itseäni toistuvilta pettymyksiltä olenkin ajatellut, että lopetan koko miehen etsimisen. Lopetan profiilini, lopetan baareissa tms. käymisen. Olen niin turhautunut, että tekisi melkein mieli vetäistä ranteet auki. Mutta päivä kerrallaan mennään. Ehkä tämä kevät vaan saa aikaan näitä fiiliksiä, kun olisi mahtavaa olla miehen kanssa kauniissa kevätsäässä. Saahan sitä kevättä nauttia tietysti yksin kävellenkin.
Miksi et ottanut miestä kun olit vielä nuori, hoikka ja nätti (ainakin hoikempi ja nätimpi kuin nyt)?
Miksi käännytit hyviä miehiä silloin kun niitä sinun kohdallesi vielä osui?
Kerro näistä asioista niin nuoremmat naiset voivat ehkä ottaa opikseen ja olla käännyttämättä ok miehiä.
"minulla seksuaalisesti aktiviisella naisella"
Tämä pisti silmään. Kuinka olet aktiivinen, jos olet sinkku? Oletko jonkun nussijamiehen vakipanona?
Eikös missään olisi nelikymppisille sinkkunaisille yhdistystä, joka järjestäisi vaikkapa laivaristeilyjä?
Jollei olisi kumppania, voisi olla edes samassa tilanteessa olevia kavereita.
Lähde mun kanssa laivalle katselemaan komeita miehiä :))
Harva käännyttää ok miehiä. Tai sitten mies yrittää tasoaan selvästi parempaa naista. Siinä olisi miehillä oppimista ettei kaikille riitä niitä halutuimpia blondeja. Mutta siinähän miettiivät katkerana vanhanapoikana sitten kuinka kävi.
Mene lääkäriin jos silmään pistäminen jatkuu.
Lähtekää DarkFearin kanssa laivalle.
Ai niin, keski-ikäisiä naisia ei hän halunnut...
Ja kuten huomaat, joillakin on vaan tapana valittaa. Mitään ei asoiden eteen sitten viitsitä oikeasti tehdä vaikka tilaisuuksia tulisi!
Mutta minä lähden yksinäni laivalle, baariin ja konsertteihin! Aina sieltä juttukaverin saa kun vaan jaksaa ihmisiä jututtaa. Suhdetta en ole edes vailla tällä hetkellä. Nautin nyt vapaudestani ja toivun edellisestä.
Tämä on hurjan lannistava palsta. Tuntuu siltä että sinkut = sosiaalisesti vammaiset mielenterveyspotilaat. Eihän se noin oikeassa elämässä mene. Pitää olla varovainen ettei saa täältä tartuntaa. Masennushan on tunnetusti tartuva sairaus.
:)
Itse en ainakaan huomannut, että "ugly, old and fat" olisi kirjoittanut mitään nuoruusvuosistansa, vaan nykyisestä tilanteestaan.
Voihan olla, että hänellä on ennen suhteita ollut, mutta ne ovat sitten loppuneet syystä tai toisesta.
Ja jos lapsiakin on jäänyt entisestä parisuhteesta (vaikka olisivat jo aikuisia) ja ikää tulee vain lisää, uuden kumppanin saaminen vaikeutuu tai on jopa mahdotonta.
Itse olen yrittänyt ajatella tätä pariutumiskysymystä siltä kannalta, että onko se sitä mitä todella haluan, vai haluanko sitä vain ympäristöstä itselleni omaksumieni menestystavoitteiden täyttämiseksi.
Kun asia kuitenkin on niin, ettei elämänsä aikana ole onnistunut solmimaan ainoatakaan ystävyyssuhdetta, lienee aika turhaa elätellä toiveita menestyksekkäästä parisuhteestakaan. Toisaalta enpä ole edes yrittänyt, ystävä- tai parisuhdetta, niin eipä tule torjutuksi. Elämässä kumminkin onneksi joutunut tähän asti tekemiseen edes ajoittain ihmisten kanssa, joista osan kanssa tulee juttuun ihan asiallisesti, tiedä sitten onko se vain myötätunnosta reppanaa kohtaan. Jotenkin itsetunto ja arvostus itsestäni ihmisenä on niin alhainen, että sosiaalinen kehitys jäi alusta alkaen jälkeen. Koulussa jotenkin tuli paremmin toimeen vajaamielisten kanssa, ehkä siks ettei niiden kanssa tarvii yrittää päteä sosiaalisella statuksella eikä täyttää mitään kriteereitä.
Mutta palatakseni kysymykseen, onko parisuhteen tai ystävien etsiminen edes sitä, mitä oikein haen. Eipä taida olla. Tokihan yksinäinen susi mieluusti jonkunmoiseen laumaan kuuluu, mutta kaikenlaisen pyrkyryyden sosiaaliseen aseman ja verkoston luomiseksi koen ahdistavana. Tiedostan, ettei tässä ole kuin yksi tie, ja se on syvempään yksinäisyyteen syrjäytymiseen yhteiskunnan normeista.
Ja turha yhdenkään edellä kirjoittaneen väittää olevansa säälittävä tilanteensa suhteen, sillä olen säälittävempi, vaikken sääliä kaipaakaan.
"Koulussa jotenkin tuli paremmin toimeen vajaamielisten kanssa, ehkä siks ettei niiden kanssa tarvii yrittää päteä sosiaalisella statuksella eikä täyttää mitään kriteereitä."
Tuossa on viha perä. Lapset ja vähän vajaat ovat mukavia ihmisiä. Yleensä. Heidän kanssaan voi olla itsekin aito. Liian moni aikuinen muka tervepäinen ihminen vetää kovaa roolia ja halveksii erilaisia, etenkin aitoja ihmisiä joita pitävät heikkoina. Minä en jaksa sellaisia. Valitsen lähimmät ihmiseni aina aitouden perusteella.
Olen omalla tavallani erakko, mutta pidän ihmisistä. Niistä oikeista ihmisistä.
Kuule hyväksy vaan itsesi sellaisena kuin olet. Kun olet oppinut pitämään itsestäsi on helpompi pitää muistakin. Kannattaa harjoitella mielikuvilla, hoe peilin edessä itsellesi jotain mukavaa jne... Ole mukava mulkuillekin, silloin olet heidän yläpuolellaan. Moni mulkerokin pehmenee kun ei lähde siihen niuhotukseen mukaan tai ota itseensä.
Jos tuntuu noin pahalta, ei ole yhtään huonompi ratkaisu hakea lääkäriltä apua alkuun.
"Pitkissä parisuhteissa elävät eivät ymmärrä ikisinkuiksi joutuneita"
Minusta olisi ihan hyvä että ymmärtäisivät mitä on elää yksin vuosia ja ehkä koko elämän. Yksinelävillä voi olla vaikeaa. On ylimielistä sulkeutua vain omaan parisuhteeseen ja unohtaa koko muu maailma. :) Suomalaiset, nimenomaan miehetkin, voisivat tutustua enemmän muihin vaikka kavereina, eikä säätämällä pelkästään omaa etua. Ja komea mies voisi joskus huomata, että sillä nätillä naisellakin on sielu (joka koitti saada kontaktia), eikä vaan niillä superkauniilla. Mutta kylmiä ihmisiä ei saa asioiden pointteja tajuamaan millään.