Jehovan kuolinisku(eli kuinka hiljentää teistit)

Olen nyt sen verran v****untunut erään rakastetun palstasaarnaajamme kysymyksiin (nimi alkaa J:llä) ja hänen huolestuttavan alhaiseen älykkyysosamääränsä joten päätin nyt tehdä lopullisen yhteenvedon, miten teismi kumotaan, LOPULLISESTI.

Eli: Miten ateistit kumoavat Jumalan olemassaolon mahdollisuuden?

Ihmisen koko maailmankuva perustuu oletuksiin, joita hän tekee ympäristöstään. Ihmisillä on viisi aistia, kyky muodostaa kausaalisuhteita ja tehdä päätelmiä, joita voi soveltaa eteenpäin. Kuitenkin, tämä kaikki perustuu maailmaan, joka on vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Omenan pudotessa puussa on tavanomaista etsiä putoamiselle syy, eli tässä tapauksessa gravitaatio.

Kun lähdemme tutkimaan maailmaa, me voimme tutkia vain kohteita, jotka vaikuttavat meihin, ja ovat vaikutustemme alaisia. Minä en esimerkiksi voi tutkia omenan putoamista neljännessä tilaulottuvuudessa, enhän kykene käsittämään sitä. En myöskään voi lähteä kertomaan mitä on mustan aukon sisällä, sillä käsitykseni aukoista perustuu vain niiden ulkoiseen vuorovaikutukseen. Miten tämä taas liittyy teismiin? Vastaus on helppo: Jumalalla ei ole vuorovaikutusta meihin.

Kuvitelkaa, että sanoisin avaruudessa leijailevan teekannun. Kuitenkin tämä teekannu on niin kaukana, että sitä ei voi havaita, mutta kerron uskovani sen olevan siellä. Kyynikko sanoisi että vain maassa on teekannuja mutta vastalauseeksi voin huomauttaa, että hän tuskin kykenee tietämään universumin kaikkien teekannujen sijaintia.

On yhdentekevää, uskovatko muut teekannuni olemassaoloon, sillä oli se siellä tai ei, uskominen tai uskomatta jättäminen ei vaikuta todellisuuteen lainkaan teekannun vuorovaikutusten jäädessä minimaalisiksi. Toisin on esimerkiksi gravitaatiossa: jos pyrin kieltämään gravitaation, koska gravitonia ei ole löydetty, on minun kyettävä perustelemaan kappaleiden välinen vuorovaikutus jotenkin muuten, sillä tuota vuorovaikutusta en kykene poistamaan. Samoin on kun uskon maan olevan litteä: vaikka maa näennäisesti on tasainen, on minu kyettävä selittämään horisonttiin katoavat kappaleet ja auringon ja kuun kiertoradat, sillä niiden vuorovaikutus on havaittavissa.

Miten Jumala liittyy tähän? Jumala on tuo teekannu. Me emme voi havaita häntä, hänen tekojaan, ajatuksiaan tai olemustaan ilman, että jokin muu vuorovaikutus voisi selittää ne. Jumalaa ei voi nähdä, kuulla, tuntea, haistaa tai maistaa. Hänellä ei ole havaittavaa massaa, nopeutta, varausta tai sijaintia. Jumalan vuorovaikutusta ei voi havaita. Me voimme havaita Jumalaan uskovien vuorovaikutuksen, sillä heidät voi kuulla ja nähdä, mutta ei heidän uskomisensa kohdetta. Toisin sanoen, on yhdentekevää uskonko Jumalaan, sillä käsitykselläni hänestä ei ole vaikutuksia universumin toiminnasta. Aivan samoin voisin vaatia ihmisiä uskomaan viidenteen tilaulottuvuuteen, sillä viides tilaulottuvuus ei Jumalan tavoin selitä maailmankaikkeuden toimintaa.

Kuitenkin jotkut teistä lähtevät esittämään väitettä, että on kannattavaa uskoa, sillä on pieni mahdollisuus voittaa, jos tekee niin. Voin aivan samalla logiikalla esittää, että niin kauan kun en usko yliluonnolliseen, saan ikuisen elämän, sillä totuus suojelee minua. Väite on absurdi, mutta sitä ei voi kumota, ei perustella, ei todentaa. Tällöin joudumme huomaamaan, että kaikilla uskomuksilla, joita on ja joita ei ole, joita voi esittää, ja ei voi esittää, on yhtä suuri mahdollisuus aiheuttaa kaikki mahdolliset lopputulokset joita on ja ei ole. Mikä näistä siis on oikea?

Siis: on yhdentekevää uskoa Jumalaan,koska emme voi tietää, aiheuttaako ko. usko mitään.