Miksi en saa kavereita?

Noh... pahapa tuohon on mitään sanoa muuta, kuin että aika stereotyyppinen tilannehan tuo. Aikuisiässä jo pitkälle olet, jolloin on mahdollisesti parempia kavereita hyvinkin paljon vaikeampi saada. Vaikka olisi kuinka sosiaalinen, töissä olisi paljon tuttuja ja harrastaisi eri asioita niin joskus voi silti olla, että kyseiset ihmiset ovat tuttuja vain siellä ja ei paljon sitten ilman kutakin kuviota ole tekemisissä. Eli töissä työkaverit ja harrastekavereina harrastetutut mutta ei sitten sen kummemmin kahvilla nähdä piirien ulkopuolella. Ja juuri tuo on kovin tyypillistä, että tulee ero ja tutut ovatkin olleet sitten vain toisen osapuolen kavereita ja sukulaisia. Toinen osapuoli jääkin aika yksin... Oli eron syy sitten mikä tahansa.

Itsellä nyt toisaalta vähän samanlaista, toisaalta taas kuitenkin erilaista. Aikanaan hyvin värikäs nuoruus johon mahtui paljon kaikkea, sitten saman kanssa 8 vuotta ja oikeastaan pudotti vanhoja tuttuja kelkasta aika paljon, ei paljoa yhteistä enää kun moni jatkoi aika värikästä elämää. (ei kriminaalia, vain aika värikästä, ilmaistaan näin). Sitten tuli ero ja huomasin itsekin pitkälti kaikkien tuttujeni olleen enää vain exän puolelta. Aikani siinä pyörin sitten vapaana miehenä ja katsastelin maisemia, mutta jotenkin ei mitään ystäväluonteisia ihmissuhteita jostain syystä tullut luotua. Tosin työkiireet tuolloin ym. saivat aikaan sen ettei paljon tullut vapaalla missään liikuttuakaan, olin ehkä vähän vaikeasti ystävystyttävä muutenkin kun en ollut koskaan tavattavissa. Sitten löytyi uusi daami ja nyt jälleen naimisissa, ikää pari vuotta yli kolmenkymmenen mutta sikäli taas sama tilanne... Eli tutut (eivät kovin läheiset...) ovat kaikki taas emännän suvun ja kaverien puolelta ja omia ei ole käytännössä yhtään. Olen jopa joitain kursseja ja jopa tutkintoja tullut työn sivussa sun muita harrastuksia taas aktivoituneeksi, että jos jostain tulisi tuttuja taasen mutta ei vain ole oikein siunaantunut. en ole mielestäni vaikea tapaus ja kohtalaisen sosiaalinenkin, eikä ole mitään kovia kriteereitä mutta jotenkin sitten nuo kaikki tapaamani ovat sellaisia, että jääneet niihin ympyröihin. Etenkin kun jokin toiminta, koulu tms. on käyty loppuun niin sitten ovat vain tiet eronneet, muutamia "Mitä kuuluu?" -facebook-tuttuja jäänyt...

Siinä kaikki. Itsekään kun en oikein ole kapakkaihmisiä ja oikeastaan terveyden vuoksi nykyään (synnynnäisiä jne, eivät tosin normielämässä tee mitään ongelmia) ei ole jokuseen vuoteen tullut vinettoakaan otettua... Kaippa ne tutut sitten löytyvät baareista:) Ja vaikka joskus niissä käynkin niin kai se sitten on niin että siellä pitäisi olla jurrissa kaverien löytämiseksi. (Tosin en tiedä oikein, onko selvänä baarista löydettyjen kaverien taso sitten aina kaikista paras, vai löytääkö vain ns. yhden illan kuninkaita ja "juu juu mä soitan sulle huomenna, olet hyvä tyyppi" Ja puhelin toki soi aivan varmasti...Vähän aneemista nyt muutenkaan mennä kapakkaan juomaan alkoholitonta olutta tai kahvia ja etsimään kavereita. Kun kummiskin naimisissa eli sitä ns. tiettyä seuraa ei sieltä toki hae). Mutta vähän kun tilanne on se, että emännällä on omat menonsa monesti kavereidensa kanssa ja en itse jaksa sinne lähteä mukaan tai ovatkin sellaisia että mukana on vain omia kaveriporukoitaan jotka ovat tunteneet pitkään, niin vaikea se on tietty sinnekään mukaan lähteä. Etenkin vähän rasittavaa kun yksi emännän parhaista kavereista yrittää aina itseäni kännissä ja emäntä ei tiedä asiasta mitään... En ole viitsinyt kertoa. Vähän hankalaa kun kuitenkin kai lapsuudenkavereita, luottoysty näemmä...

Mutta kai näillä korteilla mennään. Aikuisena se ei ole niin helppoa. Huomaa kyllä että kaverit olisivat aika olennainen osa elämää, vaikka on suhteessakin. Moni sanoo, että "sullahan on muijakin, mitä nyt kavereilla tekee". Niin.. no... jos olet yli 30v niin pysyvämpi parisuhde nyt on aika normisettiä jo mielestäni, mutta jos ei ole oikein muuta sosiaalista ympärillä, niin ei se nyt läheskään kaikkea korvaa.

Mikä estää pyytämästä hyvänpäiväntuttuja seuraksi johonkin? Tunnut kovasti odottavan, että muut on niitä jotka ottaa riskin torjutuksi tulemisesta, vaikka ainakin useimmat niistä on varmaan tyytyväisempiä sosiaaliseen elämäänsä kuin sinä. Koska niillä ei ole samanlaista tarvetta tai halua tutustua uusiin ihmisiin kuin sinulla, niiltä pitäisi odottaa vähemmän aloitteellisuutta eikä enemmän.

Mikä estää? No ei kai mikään, mutta näistä hyvänpäiväntutuistakin suurin osa on ehkä jotain 20-30v minua vanhempia, ei heitä kiinnosta lähteä esim elokuviin katsomaan jotain "Pirates of the caribbeania"
Naispuolisia tuttuja mulla ei ole kuin 3 ja miespuoliset varattuja, ei niitä voi kysyä kahville tai leffaan.

Maatalouslomittajiakin olis tuttuja montakin, mutta he ovat sillon töissä ku minä vapaalla ja päinvastoin.

Joitain olen johonkin joskus kysynyt ja ovat luvanneet tulla käymäänkin jne. mutta sitä päivää ei sitten kuitenkaan ole tullu.
Sitten taas joillain on niitä lapsia ja ei voi lähteä, ei saa hoitajaa...