Tarina on seuraava: olen ollut aiemmin kahdesti naimisissa. ensimmäisestä liitosta on kaksi lasta a.a ja b.a ja toisesta yksi c.c.
Nyt sitten kolmatta kertaa naimisiin mutta mikä sukunimeksi? mies on sanonut, että pitäisi ottaa hänen nimensä, tai sitten tyttönimeni. olen kuitenkin mieltynyt nykyiseen harvinaiseen sukunimeeni enkä sitä haluaisi muuttaa. aiemmin olen aina ottanut kyllä miehen sukunimen.
toisaalta mieheni on sitä mieltä, että purkaa kihalauksenkin jos en suostu nimeäni muuttamaan. onko se mieheltä tosi rakkautta, häh?
ja minullahan on edellisestä liitosta lapsikin jolla on kanssani sama sukunimi c, tosin kaikki lapset jo täysi-ikäisiä.
mitä sanoa miehelle, mitä tehdä. kyllä häntä rakastan mutta hänellä on vain yhtä tavallinen -nen sukunimi kuin oma tyttönimenikin.
pitäisikö nyt viisikymppisenä taas vaihtaa nimeä, ja kumpaan?
Nyt sitten kolmatta kertaa naimisiin mutta mikä sukunimeksi? mies on sanonut, että pitäisi ottaa hänen nimensä, tai sitten tyttönimeni. olen kuitenkin mieltynyt nykyiseen harvinaiseen sukunimeeni enkä sitä haluaisi muuttaa. aiemmin olen aina ottanut kyllä miehen sukunimen.
toisaalta mieheni on sitä mieltä, että purkaa kihalauksenkin jos en suostu nimeäni muuttamaan. onko se mieheltä tosi rakkautta, häh?
ja minullahan on edellisestä liitosta lapsikin jolla on kanssani sama sukunimi c, tosin kaikki lapset jo täysi-ikäisiä.
mitä sanoa miehelle, mitä tehdä. kyllä häntä rakastan mutta hänellä on vain yhtä tavallinen -nen sukunimi kuin oma tyttönimenikin.
pitäisikö nyt viisikymppisenä taas vaihtaa nimeä, ja kumpaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi ollessasi naimisissa yhden miehen kanssa julistaisit nimelläsi kuitenkin kuuluvasi toiselle miehelle? Ymmärrän tulevaa miestäsi siinä, ettei ajatus miellytä. Ajattelepa itseäsi, jos mies haluaisi pitää ex-vaimonsa sukunimen ja kertoa sillä tavalla, että on vieläkin tämän! Miksi toisaalta aikuisena ihmisenä tuntisit tarvetta nimenvaihdolla kerskua pyydystäneesi miehen? Ota vaikka äitisi tyttönimi, jollei oma alkuperäinen miellytä. Lapsia teille tuskin tulee, joten silläkään ei voi perustella yhteisen sukunimen tarvetta.
Tulee tuntu, että kyseenalaistat nyk. miehesi mielipiteen muttet osaa ihmetellä omaa kantaasi. eli aika pitkälle ymmärrän miestä tässä tapauksessa.
Huomaa esim. se, että joka kerta ollessaan nimesi kanssa tekemisissä, kolmas miehesi muistaa, että olet mieltynyt edellisen miehen nimeen ... ja ehkä ...?
Ota oma tyttönimesi jos tulevan miehen nimi ei kelpaa. Voisit kai ehdottaa miehellisesi, että otatte yhteisen nimen, sinun tyttönimesi? Tai sitten yhdistelmänimi.
Ei kai nyt nimi voi olla este, siis sinulle?
Mutta kun kysymys olikin jostain "Wollenberg"-nimestä, joka eukon mielestä on niin hieno, että haluaa sillä kerskata, mikään muu ei näytä kelpaavan. Miksi mennä sitten yleensä ollenkaan naimisiin, jos rakkaus on vaan sivuseikka jonkun nimikysymyksen rinnalla. Ei taida eukko parka kolmannenkaan kanssa onnistua.
No, siis mitä järkeä yleenssäkkin on mennä noin monta kertaa naimisiin?
Ittellä eka avio ja jos se joskus purkaantuisi, ei enää ikinä! Hohde katoaa...
Olen samaa mieltä aikaisemmin ketjussa kirjoittaneiden kanssa.
Miksi ihmeessä pitää ex miehen nimi. lapsille se on ihan ok. että pitävät isän nimen.
Eikös se rakkaus ja sitoutuminen ole tärkeintä tässä nyt, eikä sukunimen hienous.
Itse kun erosin, otin tyttönimeni heti takaisin ja lapset saivat pitää isänsä sukunimen.
Mennessäni uudestaan naimisiin otin tyttönimeni ja miehen nimen, eli yhdistelmänimen.
Nimi myös symboloi yhteenkuuluvuutta, yhteisellä nimellä korostetaan sitä että ollaan samaa perhettä. Edellisen miehen nimi merkitsee ainakin alitajuisesti, että kuulut vielä hänelle. Saattaisi menetellä tapauksessa että sinulla olisi ollut tämä nimi niin nuoresta asti, että olet siihen nimeen kasvanut kuin tyttönimeen. Mutta tyttönimikin usein vaihtuu avioituessa. Jos et halua uusimman miehen nimeä, voisit harkitä jotain ihan muuta nimeä johon ei liity hankalia yhteyksiä
Voi voi että on taas vakaalla pohjalla. Kyllä minä en menisi missään nimessä naimisiin. Saisitte molemmat vielä kasvaa henkisesti...
Onko sukunimi sinulle nyt niin tärkeä, että menee miehen ylitse?
Ja mitä haittaa tavallinen sukunimi, jos sen omistaa sinun rakkaasi. Ei elämässä ole pääosassa sukunimen harvinaisuus, vaan ihminen itse.
Vaihtaisin vastaavassa tapauksessa miehen nimen.
Kysyt että pitäisikö viisikymppisenä taas vaihtaa nimeä. Hassua, olethan "vaihtanut" miestäkin, miksei siis nimeä?