Ei niistä mikään ole toista vittumaisempi. Vitutta jään joka kerta, oli juhlan nimi mikä tahansa.
0Äänestä
Jäätyneet haaveet
Vappu on noista turhin ja minusta vähän joka tavalla vastenmielinen ja pakoitettu juhla. Juhannus ehkä yksinäisin viettää sinkkuna ja uusi vuosi synttäreiden ohella ehkä masentavin, kun tajuaa taas vuoden kuluneen saavuttamatta juuri mitään toivomiaan asioita, ainakaan niitä tärkeimpiä.
0Äänestä
sillitrooli
Vappu ja uusivuosi ovat ihan okei pakkojuhlintaa omalta kannaltani. Yleensä itselläni on tähän mennessä riittänyt kavereita, että useimpina vuosina olen lähtenyt kumpanakin noista johonkin juhlimaan ainakin vähän. Vaikka juhliminen olisikin tylsää, kuten eiliset uudenvuoden bileet, joihin osallistuin, niin siitä ei tule kuitenkaan sitä ikävää ahdistus-masennus-yksinäisyys -fiilistä, joka tulee yksin kotona juhlapäivinä.
Juhannus on vähän kaksipuoleinen juttu. Toisaalta jotkut hauskimmista ja sekopäisimmistä juhlista, joihin olen osallistunut, ovat olleet juhannuksena. Juhannuksena ihmisillä on aikaa juhlia monta päivää ja kärsiä krapulaa vielä siihen päälle. Lisäksi juhannuksena ihmiset ovat herkempiä kokeilemaan jotain uutta, että lähdetään vaikka festareille, tai mökille, tai johonkin toiseen kaupunkiin jne. Ja kolmantena vielä auringonvalo, jota riittää ympäri vuorokauden, ja josta tulee siis virtaa biletykseen.
Toisaalta taas, juhannus voi olla lähes jouluun verrattavaa paskaaa. Viime vuosina on alkanut käydä niin, että pariutuneet tuttavani järjestävät pariutuneiden kesken jotain pariskunta-juhannuksia, johon kutsutaan ainoastaan pariskuntia sekä tosi trendikkäitä ja suosittuja (nais-)sinkkuja. Jo tällainen juhlien ulkopuolelle jääminen vitutttaa, mutta sitten kun mietitään vielä sitä, että jos menisikin suvun mökille sukujuhannukseen, niin otsaverisuoni puhkeaa. Siellä sitten v-mäisten serkkujen ja tätien piikiteltävänä, ah miten ihanaa. Mieluummin olen sitten yksin. Se riittää, että vuodessa on kumminkin yksi pakollinen kärsimysjuhla ärsyttävien sukulaisten seurassa, eli siis joulu.
0Äänestä
Uusivuosi.
Miehenpuolikkaiden paukuttelun takia. Ja pitääkö ne rakettien jämät jättää siihen maahan? On se niin jännää kun tulee iso jytky.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei niistä mikään ole toista vittumaisempi. Vitutta jään joka kerta, oli juhlan nimi mikä tahansa.
Vappu on noista turhin ja minusta vähän joka tavalla vastenmielinen ja pakoitettu juhla. Juhannus ehkä yksinäisin viettää sinkkuna ja uusi vuosi synttäreiden ohella ehkä masentavin, kun tajuaa taas vuoden kuluneen saavuttamatta juuri mitään toivomiaan asioita, ainakaan niitä tärkeimpiä.
Vappu ja uusivuosi ovat ihan okei pakkojuhlintaa omalta kannaltani. Yleensä itselläni on tähän mennessä riittänyt kavereita, että useimpina vuosina olen lähtenyt kumpanakin noista johonkin juhlimaan ainakin vähän. Vaikka juhliminen olisikin tylsää, kuten eiliset uudenvuoden bileet, joihin osallistuin, niin siitä ei tule kuitenkaan sitä ikävää ahdistus-masennus-yksinäisyys -fiilistä, joka tulee yksin kotona juhlapäivinä.
Juhannus on vähän kaksipuoleinen juttu. Toisaalta jotkut hauskimmista ja sekopäisimmistä juhlista, joihin olen osallistunut, ovat olleet juhannuksena. Juhannuksena ihmisillä on aikaa juhlia monta päivää ja kärsiä krapulaa vielä siihen päälle. Lisäksi juhannuksena ihmiset ovat herkempiä kokeilemaan jotain uutta, että lähdetään vaikka festareille, tai mökille, tai johonkin toiseen kaupunkiin jne. Ja kolmantena vielä auringonvalo, jota riittää ympäri vuorokauden, ja josta tulee siis virtaa biletykseen.
Toisaalta taas, juhannus voi olla lähes jouluun verrattavaa paskaaa. Viime vuosina on alkanut käydä niin, että pariutuneet tuttavani järjestävät pariutuneiden kesken jotain pariskunta-juhannuksia, johon kutsutaan ainoastaan pariskuntia sekä tosi trendikkäitä ja suosittuja (nais-)sinkkuja. Jo tällainen juhlien ulkopuolelle jääminen vitutttaa, mutta sitten kun mietitään vielä sitä, että jos menisikin suvun mökille sukujuhannukseen, niin otsaverisuoni puhkeaa. Siellä sitten v-mäisten serkkujen ja tätien piikiteltävänä, ah miten ihanaa. Mieluummin olen sitten yksin. Se riittää, että vuodessa on kumminkin yksi pakollinen kärsimysjuhla ärsyttävien sukulaisten seurassa, eli siis joulu.
Miehenpuolikkaiden paukuttelun takia. Ja pitääkö ne rakettien jämät jättää siihen maahan? On se niin jännää kun tulee iso jytky.