Veemäinen Aulis kertoo ruotsinkielisistäkin

Iltalehti, kommentti Aarno laitisen kolumniin:

" “Paasikivi ja Kekkonen”

Kas sinua Loka! Kirjoitit kolmesta samasta asiasta, kuin olen tänne itse valunut. Asenteemmekin on hyvin samanlainen näihin “palvottuihin herroihin”.

Jo Valtiokonttorin ylitirehtöörinä Juho, vaikka oli hitusen yli kolmikymppinen, käyttäytyi kuin dementiassa. Ylitirehtöörin korkea vakanssi oli Kustille vain hyvän kuukausipalkan saantipaikka. Virkapaikallaan hänet nähtiin harvoin ja silloinkin politiikan kiireessä rientävänä vasamana.
Ei silti se paikka on ollut politiikkojen kiitopaikka muutenkin. Pääjohtajat Minni, Törngren, Kaitila, Teir… kaikki politiikan kiiltonahkakengissä juoksevia hyeenoja.
Meillä pääsee niin vähäisillä kyvyillä ja teoillaan “suureksi poliitikoksi”. Paasikiven teot olivat lähinnä kyläjunttamiehen hommia ja seurauksetkin samaa luokkaa. Heti pyrkyrinä 1908 hän pääsi valtiovarainministeriksi, eli finanssisenaattoriksi. Siekailematta hän kiiruhti rukoilemaan englantilaisilta juutalaispankkiireilta Suomelle jättiläisvelan! (onko tuttua kokoomuspolitiikkaa nykyäänkin?)
Keskitysleiriaikana Paasikivi liittyi kokoomukseen ja sen maanpetossiiven kuningashaihattelijoihin. Sitä aikaa kannattaa kiinnostuneiden lukea muista, kuin Puntilan historiakirjoista!
Todelliseen kykyynsä hän pääsi KOP:in johdossa. Ei ole KOPssa ollut toista niin häikäilemätöntä pääjohtajaa, kuin ylistetty Juhomme. Laman seurauksena KOP läimäytti maajussien lainat pakkohuutokauppaan. Joko tilan lunasti pilkkahintaan pankki, tai paikallisen kopin johtajan suku. Varsinais-suomessa ja Hämeessä on vieläkin suurimmat tilat 30-luvun KOPpilaisten pakkohuutokauppojen yhdistelmiä. Ruåttinkieliset suurtilat 1944 Paasikivi pelasti evakkojen saastalta. Amosanderssonilanen svnskapengar toimi kokoomukseen, sossuihin ja maalaisliittoon. Tehtiin päätös, jossa rannikkoseutu rauhoitettiin jopa ruåttia osaavalta evakkoväeltä!
Nykyisessä eduskunnassa istuu neljä tämän päätöksen sorvanneen sukujen lapsenlasta! Yksi hymyilee kauniisti ministeriä! Yksi ylioppilastyttönen suvuista pääsi korkeaan valtion päällikkövirkaan.

Keskitysleirin teloittajapoika Kekkosesta sanoi Etsivän keskuspoliisin Kaarlo Hillilä Mustassa Karhussa Ilmari Turjalle:
“Ellei perkeleen punikki Ratakadulla puhu, niin Kekkonen kyllä parissa minuutissa hakkaa siitä kaiken ylös!”
Kuinka paljon Juhani Suomen sala-arkistossa onkaan sitä materiaalia, jossa Ratakadulla hakatut tekivät kanteluja hänestä poliisipäällikölle?
Ajatteleva ihminen kykenee Kekkosen toimintavuosista havaitsemaan valtiopetosta, taloudellista rikollisuutta, väkivaltaa, uhkailua ja muuta mukavaa.
Sellaista Maon, Peronin ja Kim Il Sungin mukaista meininkiä oli myös se ylistys, hyminä, vaahtosuinen palvonta ja pelonsekainen “kunnioitus” Kekkoseen. Osa kansasta vieläkin välttää kulkemasta Urho Kekkosenkatua ja kiertää muualta.


Vittumainen Aulis
27.8.2012, klo 6:57"