Otso- vanhaa varpua ja huoliluokitusta uudessa paketissa?

Lapset puheeksi ja perheneuvonpito -menetelmä pyrkii vanhemmuuden tukemiseen ja lasten häiriöiden ennaltaehkäisyyn. "
Onko todella tavoitteena ennaltaehkäisy tukemalla vai pelkkä häriöiden löytäminen/ esiinseulonta?

"Menetelmä perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveyden ongelmia ei yleensä osata ennakoida ja niihin liittyviä asioita on myös hyvin vaikea ymmärtää. "

Näkemys on mielestäni outo. Joka kolmas suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa jostakin mt- häiriöksi luokiteltavasta vaikeudesta, joista on saatavilla runsaasti tietoa, myös potilasjärjestöiltä, MTKL:ltä ja omaisjärjestöiltä. Miksi näiden toimijoiden asiantuntemusta ei haluta hyödyntää? Miksi mahdollisia mt- häiriöitä pitää ennakoida tai seuloa jo ennalta?

Mielenterveysongelmien alidiagnosointi tuskin on ongelma nykyään. Perheitä seuloo jo kaikissa mahdollisissa paikoissa puutteellisilla menetelmillä puutteellisesti koulutettujen ja helposti vääriä positiivisia löydöksiä etsivä ja löytävä sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen toimijajoukko. Seulonnan vähyys tuskin on ongelma, puutteellinen tieto, ennakkoluulot, leimaaminen, viranomaislähtöiset ja asiakkaita palvelemattomat työmenetelmät ja mielivaltaiset prosessit, toimimaton viranomaisyhteistyö , tuen korvautuminen kontrollilla, asiakkaiden tilanteen huononeminen "puuttumisen" seurauksena ja potilaiden ja omaisten sivuuttaminen sen sijaan on ongelma.

Nk. yhden luukun periaate ja palvelunsaannin aikarajoitettu takuu on hieno periaate Otsossa mutta eri asia on onko annettu palvelu asiakaslähtöistä ja oikein kohdennettua. Kotiapua tarvitsevaa ei hyödytä vaikka perhetyötä saisi kolmessa päivässä eikä neurologian lähetettä kaipaavaa auta paikka psykiatrian osastolla, vaikka se tulisi heti.

http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/76588_Valiraportti.pdf

tukea vai selontaa? kirjoitti:

Lapset puheeksi ja perheneuvonpito -menetelmä pyrkii vanhemmuuden tukemiseen ja lasten häiriöiden ennaltaehkäisyyn. "
Onko todella tavoitteena ennaltaehkäisy tukemalla vai pelkkä häriöiden löytäminen/ esiinseulonta?

"Menetelmä perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveyden ongelmia ei yleensä osata ennakoida ja niihin liittyviä asioita on myös hyvin vaikea ymmärtää. "

Näkemys on mielestäni outo. Joka kolmas suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa jostakin mt- häiriöksi luokiteltavasta vaikeudesta, joista on saatavilla runsaasti tietoa, myös potilasjärjestöiltä, MTKL:ltä ja omaisjärjestöiltä. Miksi näiden toimijoiden asiantuntemusta ei haluta hyödyntää? Miksi mahdollisia mt- häiriöitä pitää ennakoida tai seuloa jo ennalta?

Mielenterveysongelmien alidiagnosointi tuskin on ongelma nykyään. Perheitä seuloo jo kaikissa mahdollisissa paikoissa puutteellisilla menetelmillä puutteellisesti koulutettujen ja helposti vääriä positiivisia löydöksiä etsivä ja löytävä sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen toimijajoukko. Seulonnan vähyys tuskin on ongelma, puutteellinen tieto, ennakkoluulot, leimaaminen, viranomaislähtöiset ja asiakkaita palvelemattomat työmenetelmät ja mielivaltaiset prosessit, toimimaton viranomaisyhteistyö , tuen korvautuminen kontrollilla, asiakkaiden tilanteen huononeminen "puuttumisen" seurauksena ja potilaiden ja omaisten sivuuttaminen sen sijaan on ongelma.

Nk. yhden luukun periaate ja palvelunsaannin aikarajoitettu takuu on hieno periaate Otsossa mutta eri asia on onko annettu palvelu asiakaslähtöistä ja oikein kohdennettua. Kotiapua tarvitsevaa ei hyödytä vaikka perhetyötä saisi kolmessa päivässä eikä neurologian lähetettä kaipaavaa auta paikka psykiatrian osastolla, vaikka se tulisi heti.

http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/76588_Valiraportti.pdf

Lue lisää

Aivan!

Perheet tarvitsevat kodinhoitajaa auttamaan kotona ja esim masennuksesta kärsivä äiti saa näin muutakin apua kuin masennuslääkepurkin.

Neurologisesti vammaista ei lasta ei auta psykiatrian erikoislääkärin "puuhastelut", ne pahentavat tilannetta. Lapsi tarvitsee tuet aivan eri paikasta.

Tuo "varhainen puuttuminen" on aivan järkyttävää touhua. Se on saavuttanut mielettömät mittasuhteet. Puuttuminen on irvokas termi, vaikka sitä miten käännellään ja muuksi muutellaan.

Miten köyhän perheen taloustilanne muuttuu "varhaisen puuttumisen" kautta.? Pöydässä ei ole ruokaa sen jälkeen yhtään enenpää.

Miten "varhainen puuttuminen" auttaa neurologisesti vammaista lasta jos viranomaisella ei ole edes alkeellisia tietoja kyseisestä oireyhtymästä?.

Entä perheväkivalta ? jos viranomaisella ei ole edes alkeellista tietoa siitä, että tekijällä on halu, tahto ja kyky muuttaa usein perittyä toimintamallia. Hän tarvitsee vain oikeanlaisen tuen, mutta sehän on mahdotonta sässä maassa.

Keskusteluapu on seulontaa, ja tulevien huostalasten etsintää. Tukea tässä maassa ei saa.

Puuhastelua kirjoitti:

Aivan!

Perheet tarvitsevat kodinhoitajaa auttamaan kotona ja esim masennuksesta kärsivä äiti saa näin muutakin apua kuin masennuslääkepurkin.

Neurologisesti vammaista ei lasta ei auta psykiatrian erikoislääkärin "puuhastelut", ne pahentavat tilannetta. Lapsi tarvitsee tuet aivan eri paikasta.

Tuo "varhainen puuttuminen" on aivan järkyttävää touhua. Se on saavuttanut mielettömät mittasuhteet. Puuttuminen on irvokas termi, vaikka sitä miten käännellään ja muuksi muutellaan.

Miten köyhän perheen taloustilanne muuttuu "varhaisen puuttumisen" kautta.? Pöydässä ei ole ruokaa sen jälkeen yhtään enenpää.

Miten "varhainen puuttuminen" auttaa neurologisesti vammaista lasta jos viranomaisella ei ole edes alkeellisia tietoja kyseisestä oireyhtymästä?.

Entä perheväkivalta ? jos viranomaisella ei ole edes alkeellista tietoa siitä, että tekijällä on halu, tahto ja kyky muuttaa usein perittyä toimintamallia. Hän tarvitsee vain oikeanlaisen tuen, mutta sehän on mahdotonta sässä maassa.

Keskusteluapu on seulontaa, ja tulevien huostalasten etsintää. Tukea tässä maassa ei saa.

Lue lisää

Lasten , nuorten ja perheiden tukiohjelmaksi itseään mainostavan yli 22 miljoonalla eurolla rahoitetun Kaste- projektin tavoite on muka huostien vähentäminen ja lasten ja perheiden hyvinvoinnin, osallisuuden ja integraation lisäys. Projekti väittää myös etsivänsä uusia kumppanuuksia lastensuojeluun. Ajattelin, että viimeinkin mukaan otetaan myös lastensuojelutoimien kohteet ja kokemusasiantuntijat; vanhemmat, nuoret ja lapset mutta ei suinkaan. KASTE- kumppanuutta haetaan järjestöistä, päivähoidosta, nuorisopsykiatriasta ja toisista ls- koneiston sisällä toimivista . Silmiinpistävää Itä- ja Keski-Suomen KASTE:ssa onkin byrokraattien, sijaishuollon äänitorvien, huostaintoilijoiden ja psykiatrian yliedustus.

KASTE uskoo kokoustamiseen; oman työskentelyn mallintamisiin, lisäbyrokraattien nimittämiseen , powerpoint-esityksiin ja kehittäminen- käsitteeseen.
Hanke on hyvin viranomaislähtöinen ja tähtää viranomaisyhteistyön parantamiseen.Aikaan on saatu jo iso läjä paperia ja kokouksia, joiden pääasiallinen anti on omien kelvottomien työprosessien idealistinen yleisesittely ja tunnetuksitekeminen sekä eri byrokraattien paikanmääritykset yhteistyöprosesseissa.

Asiakaspalvelu taitaa olla kestämätön ajatus monelle byrokraatille, jotka mielummin tekisivät kumppanuus- ja palvelusopimuksia vain toisten byrokraattien kanssa.

Kasvatuskumppanuus ei projektiraportteja lukiessa liity mitenkään vanhempien tukemiseen vaan nimenomaan heidän syrjäyttämiseensä kasvattajuudesta. Kasvatuskumppanuutta tuntuu olevan vain lastensuojelun ja lastensuojelun viralliseen ilmiantoketjuun kuuluvien " tovereiden" välillä.

Projektin mielestä toimivinta kasvatuskumppanuutta on kun kumppani päivähoidosta ilmiantaa lapsen kumppanille lastensuojeluun , joka puolestaan siirtää lapsen kasvatettavaksi sijaishuollon kumppaneille.

KASTEessa kuten muissakin ls- hankkeista löytyvät samat toimijat( rahastajat) ja puutteet vuodesta toiseen. Kestovirheenä lasten, nuorten ja vanhempien oikeusturvan, kuulemisen ja aitojen vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen ja korvaaminen kosmeettisilla lumemahdollisuuksilla esim. järjestelmällisen asiakaspalautteen keruun sijaan perustetaan muutama asiakasraati.

KASTE kiihkoaa lisääntyvän kontrollin, varhaisen puuttumisen, puuttujien yhteistyön ja moniammatillisten ryhmien, riskien määrittelyn, seulonnan, valvonnan ja sijaishuollon kehittämisen ja sijaishuoltoon panostamisen autuutta.

Raportista saa käsityksen, että perheellä tarkoitetaan yksinomaan sijaisperhettä ja lapsen ja vanhempien hyvinvoinnilla perhekotiyrittäjien ja sijaisvanhempien ja heidän lastensa hyvinvointia. Vanhemmuuden tukeminen on typistetty sijaisvanhemmuuden tukemiseksi. Kasvatuskumppanuus puolestaan tarkoittaa vain byrokraattien yhteistyötä itsensä ja kollegoiden työllistämiseksi ja biologisten vanhempien ja lasten sivuuttamiseksi. Ai niin, jossain kohdassa ehdotettiin biologisten vanhempienkin mukaanottamista mutta vain lapsen sijaishuoltoon siirtämisen prosessien "nivelkohtiin".

Kaste- hanke on onnistunut ajamaan ja vahvistamaan sijaishuollon etuja ja markkinoimaan kritiikittömästi runsaasti oikeusturvaongelmia sisältäviä ja eettisesti kyseenalaisia huoli- puheeksi- , verkostotyö- , kasvatuskumppanuus ja lastensuojelun edunvalvonta- koulutuksia.

Sote-aloilla työskentelee jo joka 7. suomalainen ja tuntuu, että lastensuojelun lahkolaisten ainoa päämäärä on rahastaa perheiden seulonnalla, luokittelulla, leimaamisella ja valvonnalla. Riskeiksi leimatuille lapsille ja perheille synnytetään veronmaksajien varoin valtavat eristämisen , tutkinnan, valvonnan ja varastoinnin markkinat, joiden laillisuutta tai laatua ei tietenkään valvo kukaan.

osa KASTE:tta kirjoitti:

Lasten , nuorten ja perheiden tukiohjelmaksi itseään mainostavan yli 22 miljoonalla eurolla rahoitetun Kaste- projektin tavoite on muka huostien vähentäminen ja lasten ja perheiden hyvinvoinnin, osallisuuden ja integraation lisäys. Projekti väittää myös etsivänsä uusia kumppanuuksia lastensuojeluun. Ajattelin, että viimeinkin mukaan otetaan myös lastensuojelutoimien kohteet ja kokemusasiantuntijat; vanhemmat, nuoret ja lapset mutta ei suinkaan. KASTE- kumppanuutta haetaan järjestöistä, päivähoidosta, nuorisopsykiatriasta ja toisista ls- koneiston sisällä toimivista . Silmiinpistävää Itä- ja Keski-Suomen KASTE:ssa onkin byrokraattien, sijaishuollon äänitorvien, huostaintoilijoiden ja psykiatrian yliedustus.

KASTE uskoo kokoustamiseen; oman työskentelyn mallintamisiin, lisäbyrokraattien nimittämiseen , powerpoint-esityksiin ja kehittäminen- käsitteeseen.
Hanke on hyvin viranomaislähtöinen ja tähtää viranomaisyhteistyön parantamiseen.Aikaan on saatu jo iso läjä paperia ja kokouksia, joiden pääasiallinen anti on omien kelvottomien työprosessien idealistinen yleisesittely ja tunnetuksitekeminen sekä eri byrokraattien paikanmääritykset yhteistyöprosesseissa.

Asiakaspalvelu taitaa olla kestämätön ajatus monelle byrokraatille, jotka mielummin tekisivät kumppanuus- ja palvelusopimuksia vain toisten byrokraattien kanssa.

Kasvatuskumppanuus ei projektiraportteja lukiessa liity mitenkään vanhempien tukemiseen vaan nimenomaan heidän syrjäyttämiseensä kasvattajuudesta. Kasvatuskumppanuutta tuntuu olevan vain lastensuojelun ja lastensuojelun viralliseen ilmiantoketjuun kuuluvien " tovereiden" välillä.

Projektin mielestä toimivinta kasvatuskumppanuutta on kun kumppani päivähoidosta ilmiantaa lapsen kumppanille lastensuojeluun , joka puolestaan siirtää lapsen kasvatettavaksi sijaishuollon kumppaneille.

KASTEessa kuten muissakin ls- hankkeista löytyvät samat toimijat( rahastajat) ja puutteet vuodesta toiseen. Kestovirheenä lasten, nuorten ja vanhempien oikeusturvan, kuulemisen ja aitojen vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen ja korvaaminen kosmeettisilla lumemahdollisuuksilla esim. järjestelmällisen asiakaspalautteen keruun sijaan perustetaan muutama asiakasraati.

KASTE kiihkoaa lisääntyvän kontrollin, varhaisen puuttumisen, puuttujien yhteistyön ja moniammatillisten ryhmien, riskien määrittelyn, seulonnan, valvonnan ja sijaishuollon kehittämisen ja sijaishuoltoon panostamisen autuutta.

Raportista saa käsityksen, että perheellä tarkoitetaan yksinomaan sijaisperhettä ja lapsen ja vanhempien hyvinvoinnilla perhekotiyrittäjien ja sijaisvanhempien ja heidän lastensa hyvinvointia. Vanhemmuuden tukeminen on typistetty sijaisvanhemmuuden tukemiseksi. Kasvatuskumppanuus puolestaan tarkoittaa vain byrokraattien yhteistyötä itsensä ja kollegoiden työllistämiseksi ja biologisten vanhempien ja lasten sivuuttamiseksi. Ai niin, jossain kohdassa ehdotettiin biologisten vanhempienkin mukaanottamista mutta vain lapsen sijaishuoltoon siirtämisen prosessien "nivelkohtiin".

Kaste- hanke on onnistunut ajamaan ja vahvistamaan sijaishuollon etuja ja markkinoimaan kritiikittömästi runsaasti oikeusturvaongelmia sisältäviä ja eettisesti kyseenalaisia huoli- puheeksi- , verkostotyö- , kasvatuskumppanuus ja lastensuojelun edunvalvonta- koulutuksia.

Sote-aloilla työskentelee jo joka 7. suomalainen ja tuntuu, että lastensuojelun lahkolaisten ainoa päämäärä on rahastaa perheiden seulonnalla, luokittelulla, leimaamisella ja valvonnalla. Riskeiksi leimatuille lapsille ja perheille synnytetään veronmaksajien varoin valtavat eristämisen , tutkinnan, valvonnan ja varastoinnin markkinat, joiden laillisuutta tai laatua ei tietenkään valvo kukaan.

Lue lisää

Laittomat huoliluokitukset edelleen käytössä

Otsoon liittyvää huoli puheeksi- menetelmää on näemmä "paranneltu" siten, että huolen vyöhykkeiden perään on liitetty annetun tuen seuranta ja asiakaspalautemahdollisuus,
Mitähän tuo tuen seuranta ja asiakaspalautemahdollisuus käytännössä tarkoittaa?

Tähän asti tuen seuranta on tarkoittanut, että sosiaalityöntekijä määrittelee ja sanelee vanhempia huomioimatta perheen tuen tarpeet ja auttamisen keinot ( esim. perhetyötä kotiavun sijaan) ja listaa huolensa vääjäämättömästi tuottamaan huostahakemukseensa avohuollon tueksi vanhempien oma-aloitteisesti käyttämät peruspalvelutkin esim. päivähoidon tai työvoimatoimiston, jotta vaikuttaisi siltä, että lastensuojelun tukitoimia olisi muka annettu. Sitten sosiaalityöntekijä kirjaa, että annettu apu oli riittämätöntä ja perustelee sillä huostaanottohakemuksensa, jonka EU:n ihmisoikeussopimusta noudattamaton puolueellinen hallinto- oikeus siunaa kumileimasimen varmuudella ja jossa tosiasioita tai vanhempien esittämää tai heitä tukevaa näyttöä ei pääsääntöisesti huomioida.

Mitään tutkimusta tai seurantaa huostien syistä, prosesseista tai vaikutuksista ei ole aikomustakaan tehdä KASTE- projektissakaan. Sen sijaan pari tarkkaan valikoitua vanhempaa saattaa päästä muutaman kerran vuodessa kokoontuvaan yleisluontoisia kysymyksiä käsittelevään asiakasraatiin. Muut voivat "osallistua" sosiaalitoimiston sivuille visusti kätkettyyn parin kysymyksen asiakastyytyväisyyskyselyyn, jonka kysymykset on laadittu siten, ettei mitään uutta tai kyseenalaista löydettäisi ja jonka tuloksia ei koskaan julkaista missään.

Tällaista status quon- ylläpitoon tähtäävää päättäjien sumutusta ja harhautusta kehdataan vielä sosiaalityön projektirahoituksissa kutsua kansalaisten osallistamiseksi ja voimaannuttamiseksi. Eipä ihme, että salaseulausta kutsutaan vanhemmuuden tueksi.

Epäilen, ettei Otso koneiston tarpeisiin kehitettyine huoli puheeksi- menetelmineen tuo mitään muutosta kammottavaan tilanteeseen.

Osallisuus huijausta kirjoitti:

Laittomat huoliluokitukset edelleen käytössä

Otsoon liittyvää huoli puheeksi- menetelmää on näemmä "paranneltu" siten, että huolen vyöhykkeiden perään on liitetty annetun tuen seuranta ja asiakaspalautemahdollisuus,
Mitähän tuo tuen seuranta ja asiakaspalautemahdollisuus käytännössä tarkoittaa?

Tähän asti tuen seuranta on tarkoittanut, että sosiaalityöntekijä määrittelee ja sanelee vanhempia huomioimatta perheen tuen tarpeet ja auttamisen keinot ( esim. perhetyötä kotiavun sijaan) ja listaa huolensa vääjäämättömästi tuottamaan huostahakemukseensa avohuollon tueksi vanhempien oma-aloitteisesti käyttämät peruspalvelutkin esim. päivähoidon tai työvoimatoimiston, jotta vaikuttaisi siltä, että lastensuojelun tukitoimia olisi muka annettu. Sitten sosiaalityöntekijä kirjaa, että annettu apu oli riittämätöntä ja perustelee sillä huostaanottohakemuksensa, jonka EU:n ihmisoikeussopimusta noudattamaton puolueellinen hallinto- oikeus siunaa kumileimasimen varmuudella ja jossa tosiasioita tai vanhempien esittämää tai heitä tukevaa näyttöä ei pääsääntöisesti huomioida.

Mitään tutkimusta tai seurantaa huostien syistä, prosesseista tai vaikutuksista ei ole aikomustakaan tehdä KASTE- projektissakaan. Sen sijaan pari tarkkaan valikoitua vanhempaa saattaa päästä muutaman kerran vuodessa kokoontuvaan yleisluontoisia kysymyksiä käsittelevään asiakasraatiin. Muut voivat "osallistua" sosiaalitoimiston sivuille visusti kätkettyyn parin kysymyksen asiakastyytyväisyyskyselyyn, jonka kysymykset on laadittu siten, ettei mitään uutta tai kyseenalaista löydettäisi ja jonka tuloksia ei koskaan julkaista missään.

Tällaista status quon- ylläpitoon tähtäävää päättäjien sumutusta ja harhautusta kehdataan vielä sosiaalityön projektirahoituksissa kutsua kansalaisten osallistamiseksi ja voimaannuttamiseksi. Eipä ihme, että salaseulausta kutsutaan vanhemmuuden tueksi.

Epäilen, ettei Otso koneiston tarpeisiin kehitettyine huoli puheeksi- menetelmineen tuo mitään muutosta kammottavaan tilanteeseen.

Lue lisää

Yleensä sosiaalialan projektit hyödyttävät vain punakhmeerien innokkuudella vanhemmista vikoja etsiviä ja seulaavia lastensuojelulaitosten kouluttamia ja sijaishuollon yrittäjiksi tähtääviä sosionomeja, jotka ovat saaneet harjoittelupaikkansa ja "pätevyytensä" yksityisen lapsibisneksen palveluksessa ja ehdoilla.

On hyvä, että nuorisolle järjestetään tukitöitä mutta se ei saa tapahtua asiakasperheiden arjen, ihmisoikeuksien, terveyden ja oikeusturvan kustannuksella.

sosiaalikhmeerit kirjoitti:

Yleensä sosiaalialan projektit hyödyttävät vain punakhmeerien innokkuudella vanhemmista vikoja etsiviä ja seulaavia lastensuojelulaitosten kouluttamia ja sijaishuollon yrittäjiksi tähtääviä sosionomeja, jotka ovat saaneet harjoittelupaikkansa ja "pätevyytensä" yksityisen lapsibisneksen palveluksessa ja ehdoilla.

On hyvä, että nuorisolle järjestetään tukitöitä mutta se ei saa tapahtua asiakasperheiden arjen, ihmisoikeuksien, terveyden ja oikeusturvan kustannuksella.

Lue lisää

"Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen huoli puheeksi -koulutusta. 1.1.2008 voimaan astunut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että huolen työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia. Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa.

Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun ns avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.

Lapsesta etsitään jo pienestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa.

Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päin vastoin usein vain haittaa. Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.

Maamme päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Tämän harhakuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa. Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipäänsä auttamisen taitoa ole olemassa.

Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa ns. vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostaanotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen."
Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo

varpu- bisnesetu kirjoitti:

"Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen huoli puheeksi -koulutusta. 1.1.2008 voimaan astunut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että huolen työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia. Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa.

Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun ns avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.

Lapsesta etsitään jo pienestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa.

Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päin vastoin usein vain haittaa. Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.

Maamme päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Tämän harhakuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa. Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipäänsä auttamisen taitoa ole olemassa.

Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa ns. vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostaanotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen."
Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo

Lue lisää

"Mylläkkä sai alkunsa siitä, kun tutkijat Tom Arnkil ja Esa Eriksson tekivät "välineen", jolla lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevät voisivat tunnistaa omaa huoltaan: kuinka suurta huolta lastentarhanopettaja tuntee, jos lapsi villiintyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään muita, tai jos koululainen ahmii maanantaina muittenkin lasten ruuat.Laadittiin huolten vyöhykkeistö: pientä huolta, suurta huolta. Huolen tunteminen on erilaista ja sen suuruus vaihtelee. Tärkeintä on toimia huolten huojentamiseksi.
Rehtorit ja opettajat ilahtuivat: kerrankin jotain kättä pidempää kasvatuskeskusteluihin ja toimintamalli lasten kanssa työskenteleville.
Jopa opetushallitus sekosi metaforaan, merkityssiirtymään, ja lähetti kouluille ohjeita lasten luokittelusta, tutkimusprofessori Tom Anrkil ja tutkija, teologian tohtori Kai Alhanen kertovat uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Käytännössä huolien vyöhykkeet muuntuivat kouluissa luokittelujärjestelmäksi, johon opettajat lisäsivät nimilistan ja sijoittivat oppilaat vyöhykkeille.
Matista on paljon huolta, Jonista jonkin verran. Väline, joka oli tarkoitettu oman toiminnan ja yhteistyön apuvälineeksi, levisi kuin kulovalkea päinvastaiseen käyttöön.

Helsingin Sanomat kertoi 15. marraskuuta 2008, että tietosuojavaltuutettu ryhtyi selvittämään luokittelun laillisuutta. Sen jälkeen asian uutisoivat myös maakuntalehdet ja Yle.
Eivät rehtorit piruuttaan ottaneet huolen vyöhykkeistöä tällaiseen käyttöön, eikä se levinnyt väärään käyttöön minkään yleisen rekisteröintivimmankaan vuoksi tai siksi, että joku paradigma siihen usuttaa, Anrkil ja Alhanen arvioivat.

Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.

Opetusministeriön virkamies on kuvannut, kuinka työlästä oli yrittää kääntää opettajien ja rehtoreiden pää.
Eräässä lääninhallituksen järjestämässä koulutustilaisuudessa luennoitsija oli ladellut ohjeita lasten luokittelemiseksi huolen vyöhykkeille. Opetusministeriön virkamies oli puuttunut luentoon huomauttaen, että luokittelua ei pidä missään nimessä tehdä.
Opettajien ja rehtorien reaktio oli ollut "kuin karkki olisi otettu heiltä pois", virkamies on kertonut.

Arnkil vetosi Opetushallitukseen, jotta se lähettäisi valtakunnallisen viestin varoittaen toiminnan vahingollisuudesta. Hän myös pyysi, että opetushallitus peruuttaisi oppaan, jossa vyöhykkeistön käytöstä annettiin väärä ohje.
Arnkil itse pyysi tietosuojavaltuutettua tutkimaan vyöhykkeistön luokittelu- ja rekisterikäytön laillisuuden.
Opetushallitus lähetti tämän jälkeen Arnkilin viestin kuntiin ja kehotti niitä viipymättä lopettamaan luokittelut.

Onko lasten luokittelusta ja rekisteröinnistä nyt päästy? Tuskin.
Kirjoittajat sanovat, että kehotus lopettaa luokittelu ei tarkoita vain sitä, että graafinen aineisto pannaan sivuun, vaan sitä, että työntekijöitä pyydetään muuttamaan toimintaansa perusteellisesti.

Se ei lohduta, jos vyöhykkeistön tilalle otetaan toinen samaa tarkoitusta ajava väline. Kaikki lapsiin luokiteltavina kohteina suuntautuva toiminta pitää lopettaa."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea/1135246891525

laiton luokittelu kirjoitti:

"Mylläkkä sai alkunsa siitä, kun tutkijat Tom Arnkil ja Esa Eriksson tekivät "välineen", jolla lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevät voisivat tunnistaa omaa huoltaan: kuinka suurta huolta lastentarhanopettaja tuntee, jos lapsi villiintyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään muita, tai jos koululainen ahmii maanantaina muittenkin lasten ruuat.Laadittiin huolten vyöhykkeistö: pientä huolta, suurta huolta. Huolen tunteminen on erilaista ja sen suuruus vaihtelee. Tärkeintä on toimia huolten huojentamiseksi.
Rehtorit ja opettajat ilahtuivat: kerrankin jotain kättä pidempää kasvatuskeskusteluihin ja toimintamalli lasten kanssa työskenteleville.
Jopa opetushallitus sekosi metaforaan, merkityssiirtymään, ja lähetti kouluille ohjeita lasten luokittelusta, tutkimusprofessori Tom Anrkil ja tutkija, teologian tohtori Kai Alhanen kertovat uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Käytännössä huolien vyöhykkeet muuntuivat kouluissa luokittelujärjestelmäksi, johon opettajat lisäsivät nimilistan ja sijoittivat oppilaat vyöhykkeille.
Matista on paljon huolta, Jonista jonkin verran. Väline, joka oli tarkoitettu oman toiminnan ja yhteistyön apuvälineeksi, levisi kuin kulovalkea päinvastaiseen käyttöön.

Helsingin Sanomat kertoi 15. marraskuuta 2008, että tietosuojavaltuutettu ryhtyi selvittämään luokittelun laillisuutta. Sen jälkeen asian uutisoivat myös maakuntalehdet ja Yle.
Eivät rehtorit piruuttaan ottaneet huolen vyöhykkeistöä tällaiseen käyttöön, eikä se levinnyt väärään käyttöön minkään yleisen rekisteröintivimmankaan vuoksi tai siksi, että joku paradigma siihen usuttaa, Anrkil ja Alhanen arvioivat.

Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.

Opetusministeriön virkamies on kuvannut, kuinka työlästä oli yrittää kääntää opettajien ja rehtoreiden pää.
Eräässä lääninhallituksen järjestämässä koulutustilaisuudessa luennoitsija oli ladellut ohjeita lasten luokittelemiseksi huolen vyöhykkeille. Opetusministeriön virkamies oli puuttunut luentoon huomauttaen, että luokittelua ei pidä missään nimessä tehdä.
Opettajien ja rehtorien reaktio oli ollut "kuin karkki olisi otettu heiltä pois", virkamies on kertonut.

Arnkil vetosi Opetushallitukseen, jotta se lähettäisi valtakunnallisen viestin varoittaen toiminnan vahingollisuudesta. Hän myös pyysi, että opetushallitus peruuttaisi oppaan, jossa vyöhykkeistön käytöstä annettiin väärä ohje.
Arnkil itse pyysi tietosuojavaltuutettua tutkimaan vyöhykkeistön luokittelu- ja rekisterikäytön laillisuuden.
Opetushallitus lähetti tämän jälkeen Arnkilin viestin kuntiin ja kehotti niitä viipymättä lopettamaan luokittelut.

Onko lasten luokittelusta ja rekisteröinnistä nyt päästy? Tuskin.
Kirjoittajat sanovat, että kehotus lopettaa luokittelu ei tarkoita vain sitä, että graafinen aineisto pannaan sivuun, vaan sitä, että työntekijöitä pyydetään muuttamaan toimintaansa perusteellisesti.

Se ei lohduta, jos vyöhykkeistön tilalle otetaan toinen samaa tarkoitusta ajava väline. Kaikki lapsiin luokiteltavina kohteina suuntautuva toiminta pitää lopettaa."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea/1135246891525

Lue lisää

"Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat."

Nykyään amatööridiagnooseista on tullut uusi laillisen solvaamisen, panettelun ja näemmä myös virkamiesten yhteisöllisyyden muoto.

Aiemmin toisten asioista selän takana puhumista kutsuttiin juoruiluksi. Mikäli puhuttiin vain negatiivisista asioista tai pyrittiin leimaamaan, kyse oli panettelusta, johon kukaan itseään kunnioittava kansalainen ei halunnut osallistua, koska sitä pidettiin tuomittavana ja vakavana syntinä , paheksuttavana pahansuopaisuutena tai yksilön ja yhteisön hyvinvointia ja selviytymistä murentavana rangaistavana tuhotyönä.

Enää panettelu ei ole synti eikä rikos- jos sen pystyy naamioimaan huolenpidoksi.
Nykyisin panettelua ja solvaamista kutsutaan moniammatilliseksi yhteistyöksi , sitä opiskellaan kouluissa ja siitä maksetaan jopa palkkaa.

"Puuttuminen"- käsitekin on saanut ansaitsematonta hyvyyden sädekehää.

Todellisuudessa puuttuminen sisältää kaksi elementtiä:
- puuttuja tuntee moraalista ylemmyyttä suhteessa puuttumisen kohteeseen eli asettaa itsensä toisen yläpuolelle
- puuttuja tuntee tarvetta kyykyttää tai rangaista mielestään epäsopivasti tai eri tavalla käyttäytyvää tai elävää lähimmäistään

Puuttumiseen tarvittavat luonteenominaisuudet eivät todellakaan ole mitään ylpeilynaiheita, päinvastoin.

paha yhteisössä kirjoitti:

"Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat."

Nykyään amatööridiagnooseista on tullut uusi laillisen solvaamisen, panettelun ja näemmä myös virkamiesten yhteisöllisyyden muoto.

Aiemmin toisten asioista selän takana puhumista kutsuttiin juoruiluksi. Mikäli puhuttiin vain negatiivisista asioista tai pyrittiin leimaamaan, kyse oli panettelusta, johon kukaan itseään kunnioittava kansalainen ei halunnut osallistua, koska sitä pidettiin tuomittavana ja vakavana syntinä , paheksuttavana pahansuopaisuutena tai yksilön ja yhteisön hyvinvointia ja selviytymistä murentavana rangaistavana tuhotyönä.

Enää panettelu ei ole synti eikä rikos- jos sen pystyy naamioimaan huolenpidoksi.
Nykyisin panettelua ja solvaamista kutsutaan moniammatilliseksi yhteistyöksi , sitä opiskellaan kouluissa ja siitä maksetaan jopa palkkaa.

"Puuttuminen"- käsitekin on saanut ansaitsematonta hyvyyden sädekehää.

Todellisuudessa puuttuminen sisältää kaksi elementtiä:
- puuttuja tuntee moraalista ylemmyyttä suhteessa puuttumisen kohteeseen eli asettaa itsensä toisen yläpuolelle
- puuttuja tuntee tarvetta kyykyttää tai rangaista mielestään epäsopivasti tai eri tavalla käyttäytyvää tai elävää lähimmäistään

Puuttumiseen tarvittavat luonteenominaisuudet eivät todellakaan ole mitään ylpeilynaiheita, päinvastoin.

Lue lisää

Lapset puheeksi vai huolipuhe?

-Puhutaanko monologia vai dialogia lasten, äitien vai perheiden kanssa vai lapsista, äideistä ja perheistä viranomaisten kesken vai huoliluokitetaanko lapsiksi tai perheiksi kutsuttua tarkkailumateriaalia viranomaisten toimesta?
-Onko kyseessä aito dialogi perheen kanssa vai viranomaisten monologi toisilleen vai vanhemmille( vai äidille) aiheena lapset vai viranomaisen huoli?
- Puhuvatko/ juoruavatko viranomaiset keskenään lapsista?
- Tekevätkö viranomaiset vanhempien ja lasten selän takana riski/huoliluokituksia ja merkintöjä lapsista?
- Puhuvatko viranomaiset toisilleen, perheille, lapsille vai suorittavatko yhdessä huolimonologejaan ammattistatuksen ja työsuoritteiden varmistamiseksi?
- Mitä " Lapset puheeksi" tarkoittaa? Huolipuheen, huolestuttavien (= negatiivisten) asiakaskirjausten ja -papereiden tuottamista, moniammatillisia kokouksia, mitä?

Tässä todella tapahtunut esimerkki moniammatillisesta huoli-yhteistyötä:

"Tämän nuoren tapauksessa sosiaalitoimi on päätöksissään vedonnut siihen, että nuori on huostaan otettu, koska hän oli asiakkaana lasten- ja nuorisopoliklinikalla.

On yhteiskunnalle kestämätön tilanne, että hoitoon hakeutumisesta rangaistaan vapaudenriistolla. Nuoren perhe oli hyvin hoitomyönteinen ja oli hakenut nuorelle apua. Nuori oli avoimesti kertonut traumaattisesta kokemuksestaan jouduttuaan toisen nuoren seksuaalisen painostuksen kohteeksi ja suuseksikokemukseen. Tätä asiaa ”ammattilaiset” tonkivat ja kauhistelivat, (mm. kuraattorin istunnot), ilman ammatillista otetta.
Perhe on antanut tapaukselle otsikon ja sillä halunnut kiinnittää huomion siihen, kuinka totuus voi muuttua toiseksi viranomaisen käsissä."
http://www.knuutilaki.net/node/19

Tapaus on hyvä näyte moniammatillisesta yhteistyöstä pahimmillaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10344649

Mistä puhutaan? kirjoitti:

Lapset puheeksi vai huolipuhe?

-Puhutaanko monologia vai dialogia lasten, äitien vai perheiden kanssa vai lapsista, äideistä ja perheistä viranomaisten kesken vai huoliluokitetaanko lapsiksi tai perheiksi kutsuttua tarkkailumateriaalia viranomaisten toimesta?
-Onko kyseessä aito dialogi perheen kanssa vai viranomaisten monologi toisilleen vai vanhemmille( vai äidille) aiheena lapset vai viranomaisen huoli?
- Puhuvatko/ juoruavatko viranomaiset keskenään lapsista?
- Tekevätkö viranomaiset vanhempien ja lasten selän takana riski/huoliluokituksia ja merkintöjä lapsista?
- Puhuvatko viranomaiset toisilleen, perheille, lapsille vai suorittavatko yhdessä huolimonologejaan ammattistatuksen ja työsuoritteiden varmistamiseksi?
- Mitä " Lapset puheeksi" tarkoittaa? Huolipuheen, huolestuttavien (= negatiivisten) asiakaskirjausten ja -papereiden tuottamista, moniammatillisia kokouksia, mitä?

Tässä todella tapahtunut esimerkki moniammatillisesta huoli-yhteistyötä:

"Tämän nuoren tapauksessa sosiaalitoimi on päätöksissään vedonnut siihen, että nuori on huostaan otettu, koska hän oli asiakkaana lasten- ja nuorisopoliklinikalla.

On yhteiskunnalle kestämätön tilanne, että hoitoon hakeutumisesta rangaistaan vapaudenriistolla. Nuoren perhe oli hyvin hoitomyönteinen ja oli hakenut nuorelle apua. Nuori oli avoimesti kertonut traumaattisesta kokemuksestaan jouduttuaan toisen nuoren seksuaalisen painostuksen kohteeksi ja suuseksikokemukseen. Tätä asiaa ”ammattilaiset” tonkivat ja kauhistelivat, (mm. kuraattorin istunnot), ilman ammatillista otetta.
Perhe on antanut tapaukselle otsikon ja sillä halunnut kiinnittää huomion siihen, kuinka totuus voi muuttua toiseksi viranomaisen käsissä."
http://www.knuutilaki.net/node/19

Tapaus on hyvä näyte moniammatillisesta yhteistyöstä pahimmillaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10344649

Lue lisää

Sosionomikoulutus pitäisi kiireellisesti irroittaa lastensuojelubisneksestä ja sen tietopohja uudistaa perusteellisesti.

Sosionomit saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelupaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä esim. Attendo MedOnelta, Diakonissalaitos Oyltä, Mehiläinen Oyltä, Care Component Oyltä tai Nuorten Ystävät ryltä joiden välitön taloudellinen intressi on lastensuojeluasiakkuuksien, huostaanottojen ja laitoshoidon lisääminen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805

Sosionomeille annettu opetus tähtää usein näiden tavoitteiden toteutumiseen eli opiskelijoita kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.

Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita , diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Sosionomikoulutuksen asenneongelmat, tiedolliset heikkoudet ja sidonnaisuudet säteilevät päivähoidon lisäksi jo psykiatriseen kuntoutukseen ja sairaanhoitoon ( intensiivihoidon yksiköissä pätevät psykiatriset sairaanhoitajat on korvattu sosionomeilla) ensi- ja turvakoteihin, perhetuki/kriisi/vastaanottokeskuksiin, lasten- ja perhekoteihin , perhetyöhön ja kaikkialle, jossa sosionomit työskentelevät.

Ne näkyvät lisääntyvinä asenneongelmina, ala-arvoisena hoitona ja palveluna, oikeusturvarikkomuksina ja muina laittomuuksina ja häiriöinä, joista voi lukea esim. täältä:

http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/node/19
http://www.knuutilaki.net/node/31
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/Mattilan lastenkoti
http://kaisaruokamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98226-lapsikauppa-takoo-rahaa-suomessa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649#comment-54759589
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10518721

Koulutus uusiksi! kirjoitti:

Sosionomikoulutus pitäisi kiireellisesti irroittaa lastensuojelubisneksestä ja sen tietopohja uudistaa perusteellisesti.

Sosionomit saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelupaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä esim. Attendo MedOnelta, Diakonissalaitos Oyltä, Mehiläinen Oyltä, Care Component Oyltä tai Nuorten Ystävät ryltä joiden välitön taloudellinen intressi on lastensuojeluasiakkuuksien, huostaanottojen ja laitoshoidon lisääminen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805

Sosionomeille annettu opetus tähtää usein näiden tavoitteiden toteutumiseen eli opiskelijoita kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.

Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita , diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Sosionomikoulutuksen asenneongelmat, tiedolliset heikkoudet ja sidonnaisuudet säteilevät päivähoidon lisäksi jo psykiatriseen kuntoutukseen ja sairaanhoitoon ( intensiivihoidon yksiköissä pätevät psykiatriset sairaanhoitajat on korvattu sosionomeilla) ensi- ja turvakoteihin, perhetuki/kriisi/vastaanottokeskuksiin, lasten- ja perhekoteihin , perhetyöhön ja kaikkialle, jossa sosionomit työskentelevät.

Ne näkyvät lisääntyvinä asenneongelmina, ala-arvoisena hoitona ja palveluna, oikeusturvarikkomuksina ja muina laittomuuksina ja häiriöinä, joista voi lukea esim. täältä:

http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/node/19
http://www.knuutilaki.net/node/31
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/Mattilan lastenkoti
http://kaisaruokamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98226-lapsikauppa-takoo-rahaa-suomessa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649#comment-54759589
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10518721

Lue lisää

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .

Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä.

Suomella on erityisluokkasiirtojen maailmanennätys. Erityisluokkasiirron myötä lapsen syrjäytymisen riski kasvaa. Lapsen medikalisointi eli käytöksen selittäminen terveydentilan kautta on lapsen syrjintää. Vanhemmille kerrotaan, että kyseessä on lapsen tukeminen ja mahdollisuus parempaan opetukseen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Siirto erityisluokalle saattaa tuoda lapselle paikan koulun varastohuoneessa opetuksesta huolehtivan entisen nosturinkuljettajan kanssa. Erään erityisluokan opettaja vei oppilaansa työelämään tutustumisena kunnan sosiaalitoimistoon ja Kelaan, mikä tuskin edistää nuorten tuntemusta työelämästä.

Lastensuojelun työntekijät arvioivat mielellään myös vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä.

Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
” Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä."
http://www.knuutilaki.net/node/41

Mielenterveyden Keskusliitto ry toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta. Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.

Lastensuojelun asiakkaan pitää olla todella vahva ja omata hyvä mielenterveys selviytyäkseen lastensuojelun pakkoauttamistoimista. On havaittavissa, että lastensuojelun toimet aikaansaavat vanhemmissa ahdistusta, uupumusta, työstä poissaoloja, vaikka laki velvoittaa sosiaalityöntekijää tukemaan ja antamaan asiakkaalleen hyvää palvelua. Lastensuojelun toimien yhteys perhetragedioihin tulisi selvittää perusteellisesti.

http://www.knuutilaki.net/node/42

MTKL varoittaa kirjoitti:

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .

Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä.

Suomella on erityisluokkasiirtojen maailmanennätys. Erityisluokkasiirron myötä lapsen syrjäytymisen riski kasvaa. Lapsen medikalisointi eli käytöksen selittäminen terveydentilan kautta on lapsen syrjintää. Vanhemmille kerrotaan, että kyseessä on lapsen tukeminen ja mahdollisuus parempaan opetukseen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Siirto erityisluokalle saattaa tuoda lapselle paikan koulun varastohuoneessa opetuksesta huolehtivan entisen nosturinkuljettajan kanssa. Erään erityisluokan opettaja vei oppilaansa työelämään tutustumisena kunnan sosiaalitoimistoon ja Kelaan, mikä tuskin edistää nuorten tuntemusta työelämästä.

Lastensuojelun työntekijät arvioivat mielellään myös vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä.

Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
” Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä."
http://www.knuutilaki.net/node/41

Mielenterveyden Keskusliitto ry toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta. Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.

Lastensuojelun asiakkaan pitää olla todella vahva ja omata hyvä mielenterveys selviytyäkseen lastensuojelun pakkoauttamistoimista. On havaittavissa, että lastensuojelun toimet aikaansaavat vanhemmissa ahdistusta, uupumusta, työstä poissaoloja, vaikka laki velvoittaa sosiaalityöntekijää tukemaan ja antamaan asiakkaalleen hyvää palvelua. Lastensuojelun toimien yhteys perhetragedioihin tulisi selvittää perusteellisesti.

http://www.knuutilaki.net/node/42

Lue lisää

Tukitoimia ei ole
Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton selvityksessä sosiaalitoimen edustajilta tiedusteltiin, kuinka paljon he voivat käyttää työajastaan ehkäisevään lastensuojeluun. Peräti 41 % vastaajista ilmoitti, että ehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa.
Tällä hetkellä resurssitilanne on kuitenkin monissa kunnissa niin vaikea, etteivät lastensuojelun sosiaalityöntekijät ehdi hoitaa edes korjaavan lastensuojelun osuutta.
"Ehkäisevä lastensuojelu on huonosti organisoitua eikä sinne ole palkattu esim. sosiaalityöntekijää koordinoimaan työtä. Ehkäisevän lastensuojelun ja korjaavaa työtä tekevän lastensuojelun yhteistyö on huonoa. Ehkäisevän lastensuojelun resurssit ovat huonot ja työnkuva epäselvä”
Suurin puute puolestaan näyttäisi olevan lapsiperheiden kotipalveluista,
tukihenkilöistä ja -perheistä sekä lasten kuntoutuspalveluista (yli 70 %:ssa
vastauksista arvioitu liian vähäisiksi tai ei ollenkaan olevan tarjolla). On nähtävissä, että on olemassa kuntia, joissa ei ole lainkaan kotipalvelua lapsiperheille, ei vertaistoimintaa vanhemmille tai lapsille ja nuorille, eikä matalankynnyksen kohtaamispaikkoja tai lastenneuvolan tai varhaiskasvatuksen perhetyötä."
Ainoastaan alle 10 % vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kunnissa työntekijöillä on aikaa tehdä etsivää työtä ja ennaltaehkäisevää työtä lastensuojelussa. Vain joka viides oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että työntekijöillä on aikaa paneutua lasten ja perheen tilanteeseen. Vain vajaa kolmannes vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kuntien lastensuojelun palvelut tukevat hyvin lapsia ja perheitä. http://www.talentia.fi/files/91/Ehkaisevan_lastensuojelun_kirjava_todellisuus.pdf"

Avohuollon tukitoimien tarjoaminen ja käyttäminen on käytännössä sosiaalityön kompastuskivi. Hallintotuomioistuimilta avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton yksi ja tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista. Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta. Tietoisina tästä tuomioistuinten heikkoudesta sosiaalityöntekijät ”tarjoavat erilaisia avohuollon tukitoimia yksi toisensa perään hakien näyttöä oikeutta varten ” (Sointu Möller; Sattumista suunnitelmallisuuteen, lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa, Pesäpuu ry, 1/2004 s. 15). Ongelmanahan on, ettei avohuollon tukitoimia edes tosiasiassa ole olemassa tai niitä ei haluta käyttää. Perheelle saatetaan tarjota perhettä auttamattomia keinoja tai luetteloon liitetään vaikkapa työvoimaviranomaisen palvelut, joita vanhempi on omaehtoisesti käyttänyt.

Sosiaalitoimen standardinomaisesti tarjoama perhetyö on menettänyt uskottavuuttaan, kun perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan. Perhetyön omat ”ruutuvihkomuistiinpanot” perheen arkaluontoisista asioista vaarantavat perheiden oikeusturvan ja nämä rekisterit kulkevat sosiaalitoimen asiakaskirjausten ulkopuolella eikä niitä luovuteta perheille.

Avohuollon tuen tarjoaminen ja koko lastensuojeulutyö tulisi saattaa kokonaan uudelleen arvioitavaksi. Viranomainen määrittelee tällä hetkellä avun tarpeen eikä missään vaiheessa vaivaudu selvittämään avun tarvitsijan tilannetta. Tämä johtaa kummalliseen vallankäytön tilanteeseen, jossa asiakasta uhkaillaan ja valvotaan sen sijaan, että häntä autettaisiin. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan."
http://www.knuutilaki.net/node/23

Tukea ei ole kirjoitti:

Tukitoimia ei ole
Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton selvityksessä sosiaalitoimen edustajilta tiedusteltiin, kuinka paljon he voivat käyttää työajastaan ehkäisevään lastensuojeluun. Peräti 41 % vastaajista ilmoitti, että ehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa.
Tällä hetkellä resurssitilanne on kuitenkin monissa kunnissa niin vaikea, etteivät lastensuojelun sosiaalityöntekijät ehdi hoitaa edes korjaavan lastensuojelun osuutta.
"Ehkäisevä lastensuojelu on huonosti organisoitua eikä sinne ole palkattu esim. sosiaalityöntekijää koordinoimaan työtä. Ehkäisevän lastensuojelun ja korjaavaa työtä tekevän lastensuojelun yhteistyö on huonoa. Ehkäisevän lastensuojelun resurssit ovat huonot ja työnkuva epäselvä”
Suurin puute puolestaan näyttäisi olevan lapsiperheiden kotipalveluista,
tukihenkilöistä ja -perheistä sekä lasten kuntoutuspalveluista (yli 70 %:ssa
vastauksista arvioitu liian vähäisiksi tai ei ollenkaan olevan tarjolla). On nähtävissä, että on olemassa kuntia, joissa ei ole lainkaan kotipalvelua lapsiperheille, ei vertaistoimintaa vanhemmille tai lapsille ja nuorille, eikä matalankynnyksen kohtaamispaikkoja tai lastenneuvolan tai varhaiskasvatuksen perhetyötä."
Ainoastaan alle 10 % vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kunnissa työntekijöillä on aikaa tehdä etsivää työtä ja ennaltaehkäisevää työtä lastensuojelussa. Vain joka viides oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että työntekijöillä on aikaa paneutua lasten ja perheen tilanteeseen. Vain vajaa kolmannes vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kuntien lastensuojelun palvelut tukevat hyvin lapsia ja perheitä. http://www.talentia.fi/files/91/Ehkaisevan_lastensuojelun_kirjava_todellisuus.pdf"

Avohuollon tukitoimien tarjoaminen ja käyttäminen on käytännössä sosiaalityön kompastuskivi. Hallintotuomioistuimilta avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton yksi ja tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista. Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta. Tietoisina tästä tuomioistuinten heikkoudesta sosiaalityöntekijät ”tarjoavat erilaisia avohuollon tukitoimia yksi toisensa perään hakien näyttöä oikeutta varten ” (Sointu Möller; Sattumista suunnitelmallisuuteen, lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa, Pesäpuu ry, 1/2004 s. 15). Ongelmanahan on, ettei avohuollon tukitoimia edes tosiasiassa ole olemassa tai niitä ei haluta käyttää. Perheelle saatetaan tarjota perhettä auttamattomia keinoja tai luetteloon liitetään vaikkapa työvoimaviranomaisen palvelut, joita vanhempi on omaehtoisesti käyttänyt.

Sosiaalitoimen standardinomaisesti tarjoama perhetyö on menettänyt uskottavuuttaan, kun perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan. Perhetyön omat ”ruutuvihkomuistiinpanot” perheen arkaluontoisista asioista vaarantavat perheiden oikeusturvan ja nämä rekisterit kulkevat sosiaalitoimen asiakaskirjausten ulkopuolella eikä niitä luovuteta perheille.

Avohuollon tuen tarjoaminen ja koko lastensuojeulutyö tulisi saattaa kokonaan uudelleen arvioitavaksi. Viranomainen määrittelee tällä hetkellä avun tarpeen eikä missään vaiheessa vaivaudu selvittämään avun tarvitsijan tilannetta. Tämä johtaa kummalliseen vallankäytön tilanteeseen, jossa asiakasta uhkaillaan ja valvotaan sen sijaan, että häntä autettaisiin. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan."
http://www.knuutilaki.net/node/23

Lue lisää

"Peräti kahden päivän koulutuksella koulutettavien byrokraattien katsottiin olevan valmiita tekemään Lapset puheeksi- interventio ( tarkoittaako tämä huostaanotolla uhkailua , elleivät vanhemmat suostu jonkin "perhetyötä", "perhekuntoutusta" tai " intensiivihoitoa" tarjoavan lastensuojelulaitoksen tai -projektin julkisrahoitteeseen sosiaalivankeuteen) ?.
Nyt alkoi Karviaisen lastensuojelussa ALE. Hinnat perhehoidossa alkaen vain. 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi, laitoshoidossa vain 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi!

PERHEKOTIHOITO vain 5700- 10650 kk/ lapsi
eli 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi

Lastensuojelun sijaishuollon ammatillisen perhekotihoito: halvin 190 euroa ja kallein 355 euroa. Keski- määräinen hinta on 265,26 euroa:

- Perhekoti Aurinkopiha Oy, Perhekoti Aurinkopiha
- Lilja Kodit Oy, Perhekoti Kuusikko
- SOS-Lapsikylä ry, Tapiolan SOS-lapsikylä
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, ammatillinen
perhehoito
- Katrin palvelukoti Oy, Vanhakartanon perhekoti
- Katrin palvelukoti Oy, Pietolan perhekoti
- Kiviranta Kodit Oy, Perhekoti Mattila
- Perhetukipiste Oy, Perhekoti Mukulamäki
- Temakodit Oy, Perhekoti Veerala

SIJAISHUOLLON LAITOSHOITO vain 8400 - 12 540kk/ lapsi
edullisin vuorokausihinta on 280 euroa ja kallein 418
euroa. Keskimääräinen hinta on 342,57 euroa:

VAIN 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi

- Ryhmäkoti Tinttaralla Oy, Ryhmäkoti Tinttaralla
- Pienryhmäkoti Eppu Oy, Pienryhmäkoti Eppu
- Lilja Kodit Oy, Pienryhmäkoti Peippo
- Paasikiven Nuorisokylän Säätiö, Paasikiven Nuorisokylä
- Perhekuntoutuskeskus Kepilä Oy, Perhekuntoutuskeskus Kepilä
- Carema Oy, Mehiläinen lastensuojeluyksikkö Karjaa
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, ALATALO
- Mainio Vire Oy, Kiva Koti Hausjärvi
- Vanhakallion perhekoti Oy, Vanhakallion perhekoti
- Mervi Jaako Oy, Pienryhmäkoti Unikko
- Pienryhmäkoti Harmony Oy, Pienryhmäkoti Harmony
- Folkhälsan Syd Ab, Vastaanotto ja ryhmäkoti Kotipesä
- Kiviranta Kodit Oy, Ryhmäkoti Kiviranta
- Sipilän Varakoti Oy, Itsenäistymisyksikkö Myötätuuli
- Huoltsikka Oy, Nuorisokoti Veikkola
- Suojaverkko Oy, Nuorisokoti Villa Dorothea
- Pienryhmäkoti Havumäki Oy, Pienryhmäkoti Havumäki
- Pienryhmäkoti Havumäki Oy, Pienryhmäkoti Hima
- Yhteiset Lapsemme ry, Monikulttuurinen Koti Ilola
- Yhteiset Lapsemme ry, Monikulttuurinen Koti Laurila
- Pienryhmäkoti Arjen Sydän Oy, Pienryhmäkoti Arjen Sydän
- Vantaan Palmukoti Oy, Vantaan Palmukoti
- Pienryhmäkoti Helmi Oy, Pienryhmäkoti Aatu
- Folkhälsan Syd Ab, Villa Familia
- Keravan Palmukoti Oy, Keravan Palmukoti
- Palmukoti Oy, Palmukoti
- Kuntoutuskoti Kasvun Portaat Oy, Ryhmäkoti Kasvun Portaat
- Sivukadun Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Hessu
- Sivukadun Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Hopo
- Osmanpolku Oy, Lastenkoti Aallonharja
- Kiviranta Kodit Oy, Kontiomäki
- Mediverkko Lasten ja Nuorten Palvelut Oy, Lastensuojeluyksikkö Kotirin-
ne
- Sipilän Varakoti Oy, Pienryhmäkoti Jokihelmi/Jokituuli
- Saverola Oy, Nuorisokoti Saverola
- Saverola Oy, Nuorisokoti Saviniemi
- Aulangon Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Aulis
- Pienryhmäkoti Romppu Oy, Pienryhmäkoti Romppu
- Töölön Palmukoti Oy, Töölön Palmukoti
- Mansikkapuisto Oy, Perheryhmäkoti Mansikkapuisto
- Myötämieli Oy, Tuulenpesäkoti
- Romano Missio ry, Kotimäen pienryhmäkoti
- Romano Missio ry, Päiväkummun lastenkoti
- Pienryhmäkoti Silmula Oy, Pienryhmäkoti Silmula
- Folkhälsan Syd Ab, Kansainvälinen lastenkoti
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Hovilinna
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Myllylinna
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Merilinna
- Tukikoti Kaislikko Oy, Tukikoti Kaislikko
- Pienryhmäkoti Puolenhehtaarin Metsä Oy, Metsäapila
- Satu-Koti Oy, Lasten ja nuorten koti Lopen Kauppila
- Aapelus Oy, Aapeluskoti Riihinen
- Aapelus Oy, Aapeluskoti Tuohinen
- Konstan Koti ja Koulu Oy, Hollolan toimipiste
- Konstan Koti ja Koulu Oy, Heinolan toimipiste
- Laaban Oy, Riihenmäen ryhmäkoti
- Laaban Oy, Ryhmäkoti Metsäpolku
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Nuorisokoti Harakkamäki
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Pienryhmäkoti Ilvesmäki
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Nuorisokoti Siilimäki
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, OTSO
- LapsiperhePalvelu Stark Oy, Tukikoti Tasapaino
- Temakodit Oy, Lastenkoti Veera

http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10527627

Isoa rahastusta kirjoitti:

"Peräti kahden päivän koulutuksella koulutettavien byrokraattien katsottiin olevan valmiita tekemään Lapset puheeksi- interventio ( tarkoittaako tämä huostaanotolla uhkailua , elleivät vanhemmat suostu jonkin "perhetyötä", "perhekuntoutusta" tai " intensiivihoitoa" tarjoavan lastensuojelulaitoksen tai -projektin julkisrahoitteeseen sosiaalivankeuteen) ?.
Nyt alkoi Karviaisen lastensuojelussa ALE. Hinnat perhehoidossa alkaen vain. 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi, laitoshoidossa vain 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi!

PERHEKOTIHOITO vain 5700- 10650 kk/ lapsi
eli 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi

Lastensuojelun sijaishuollon ammatillisen perhekotihoito: halvin 190 euroa ja kallein 355 euroa. Keski- määräinen hinta on 265,26 euroa:

- Perhekoti Aurinkopiha Oy, Perhekoti Aurinkopiha
- Lilja Kodit Oy, Perhekoti Kuusikko
- SOS-Lapsikylä ry, Tapiolan SOS-lapsikylä
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, ammatillinen
perhehoito
- Katrin palvelukoti Oy, Vanhakartanon perhekoti
- Katrin palvelukoti Oy, Pietolan perhekoti
- Kiviranta Kodit Oy, Perhekoti Mattila
- Perhetukipiste Oy, Perhekoti Mukulamäki
- Temakodit Oy, Perhekoti Veerala

SIJAISHUOLLON LAITOSHOITO vain 8400 - 12 540kk/ lapsi
edullisin vuorokausihinta on 280 euroa ja kallein 418
euroa. Keskimääräinen hinta on 342,57 euroa:

VAIN 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi

- Ryhmäkoti Tinttaralla Oy, Ryhmäkoti Tinttaralla
- Pienryhmäkoti Eppu Oy, Pienryhmäkoti Eppu
- Lilja Kodit Oy, Pienryhmäkoti Peippo
- Paasikiven Nuorisokylän Säätiö, Paasikiven Nuorisokylä
- Perhekuntoutuskeskus Kepilä Oy, Perhekuntoutuskeskus Kepilä
- Carema Oy, Mehiläinen lastensuojeluyksikkö Karjaa
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, ALATALO
- Mainio Vire Oy, Kiva Koti Hausjärvi
- Vanhakallion perhekoti Oy, Vanhakallion perhekoti
- Mervi Jaako Oy, Pienryhmäkoti Unikko
- Pienryhmäkoti Harmony Oy, Pienryhmäkoti Harmony
- Folkhälsan Syd Ab, Vastaanotto ja ryhmäkoti Kotipesä
- Kiviranta Kodit Oy, Ryhmäkoti Kiviranta
- Sipilän Varakoti Oy, Itsenäistymisyksikkö Myötätuuli
- Huoltsikka Oy, Nuorisokoti Veikkola
- Suojaverkko Oy, Nuorisokoti Villa Dorothea
- Pienryhmäkoti Havumäki Oy, Pienryhmäkoti Havumäki
- Pienryhmäkoti Havumäki Oy, Pienryhmäkoti Hima
- Yhteiset Lapsemme ry, Monikulttuurinen Koti Ilola
- Yhteiset Lapsemme ry, Monikulttuurinen Koti Laurila
- Pienryhmäkoti Arjen Sydän Oy, Pienryhmäkoti Arjen Sydän
- Vantaan Palmukoti Oy, Vantaan Palmukoti
- Pienryhmäkoti Helmi Oy, Pienryhmäkoti Aatu
- Folkhälsan Syd Ab, Villa Familia
- Keravan Palmukoti Oy, Keravan Palmukoti
- Palmukoti Oy, Palmukoti
- Kuntoutuskoti Kasvun Portaat Oy, Ryhmäkoti Kasvun Portaat
- Sivukadun Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Hessu
- Sivukadun Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Hopo
- Osmanpolku Oy, Lastenkoti Aallonharja
- Kiviranta Kodit Oy, Kontiomäki
- Mediverkko Lasten ja Nuorten Palvelut Oy, Lastensuojeluyksikkö Kotirin-
ne
- Sipilän Varakoti Oy, Pienryhmäkoti Jokihelmi/Jokituuli
- Saverola Oy, Nuorisokoti Saverola
- Saverola Oy, Nuorisokoti Saviniemi
- Aulangon Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Aulis
- Pienryhmäkoti Romppu Oy, Pienryhmäkoti Romppu
- Töölön Palmukoti Oy, Töölön Palmukoti
- Mansikkapuisto Oy, Perheryhmäkoti Mansikkapuisto
- Myötämieli Oy, Tuulenpesäkoti
- Romano Missio ry, Kotimäen pienryhmäkoti
- Romano Missio ry, Päiväkummun lastenkoti
- Pienryhmäkoti Silmula Oy, Pienryhmäkoti Silmula
- Folkhälsan Syd Ab, Kansainvälinen lastenkoti
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Hovilinna
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Myllylinna
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Merilinna
- Tukikoti Kaislikko Oy, Tukikoti Kaislikko
- Pienryhmäkoti Puolenhehtaarin Metsä Oy, Metsäapila
- Satu-Koti Oy, Lasten ja nuorten koti Lopen Kauppila
- Aapelus Oy, Aapeluskoti Riihinen
- Aapelus Oy, Aapeluskoti Tuohinen
- Konstan Koti ja Koulu Oy, Hollolan toimipiste
- Konstan Koti ja Koulu Oy, Heinolan toimipiste
- Laaban Oy, Riihenmäen ryhmäkoti
- Laaban Oy, Ryhmäkoti Metsäpolku
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Nuorisokoti Harakkamäki
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Pienryhmäkoti Ilvesmäki
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Nuorisokoti Siilimäki
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, OTSO
- LapsiperhePalvelu Stark Oy, Tukikoti Tasapaino
- Temakodit Oy, Lastenkoti Veera

http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10527627

Lue lisää

"2000 -luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.

Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.

Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.

Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti. Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.

Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.

Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
http://www.knuutilaki.net/node/42

"perhekuntoutusta" kirjoitti:

"2000 -luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.

Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.

Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.

Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti. Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.

Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.

Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
http://www.knuutilaki.net/node/42

Lue lisää

Miksi projektissa ei keskitytä hoitoon jo haluavien hoitopolkujen toimivuuden varmistamiseen?

Miksi pitää salaa etsiä uusia hoidettavia?

Miksi? kirjoitti:

Miksi projektissa ei keskitytä hoitoon jo haluavien hoitopolkujen toimivuuden varmistamiseen?

Miksi pitää salaa etsiä uusia hoidettavia?

Mieli 09- suunnitelman valmistelun yhteydessä ei tehty kattavaa kartoitusta kuntien päihdepalveluista ja niiden puutteista. Mieli 09- suunnitelman kehittämisehdotusten taustalla olevat olettamukset palveluiden ongelmista perustuvat enemmänkin palvelujärjestelmän ongelmia koskeviin yleisiin käsityksiin kuin spesifiin tutkimustietoon.

Brian R. Rushin ja Louise Nadeaun mukaan nimenomaan päihde- ja mielenterveyspalveluiden integraation suunnittelun lähtökohtana pitäisi aina olla näkemys siitä, että on olemassa hyvin erilaisia ja eritasoisia mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ongelmien moniulotteisuuden takia hoitojärjestelmän tulisi tarjota erilaisia interventio-, hoito- ja yhteistyömuotoja ja kattaa kaikki asiakkaan kannalta tärkeät palvelukokonaisuudet. Asiakkaan kannalta tärkeää on , että hän saa tarvitsemansa avun tai ainakin tiedon siitä, mistä apua voi hakea.
Stenius, Kekki, Kuussaari& Partasen mukaan integraatio on käsitteenä epämääräinen ja hajanainen. Kunnissa, joissa ei mielletä palveluja integroiduiksi, löytyykin palveluintegraatiota. Vahva ja vakiintunut A- klinikkatoimi, kuten Vantaalla näyttää olevan integraatioprosessin hidaste tai este.
Mielenterveystyön siirtäminen sairaanhoitopiiristä kunnalle ei kuitenkaan välttämättä lisää integraatiota. Tutkijoiden mielestä olisi tärkeä tutkia, mitkä ovat integraation eri mallien seuraukset päihdehuollon asiakkaille. Ketkä kunnissa saavat hoitoa ja minkätyyppistä hoitoa?
YP 02/ 2012

Tässäkin hankkeessa olisi voitu ja voitaisiin haastatella palvelukäyttäjiä ja hyödyntää heidän asiantuntemustaan. Viimekädessä juuri palvelukäyttäjät tietävät parhaiten eri toimintamallien ja -käytäntöjen seuraukset elämäänsä.
Miksi heidän asiantuntemuksensa hyödyntäminen on niin vaikeaa?

Mieli 09 kirjoitti:

Mieli 09- suunnitelman valmistelun yhteydessä ei tehty kattavaa kartoitusta kuntien päihdepalveluista ja niiden puutteista. Mieli 09- suunnitelman kehittämisehdotusten taustalla olevat olettamukset palveluiden ongelmista perustuvat enemmänkin palvelujärjestelmän ongelmia koskeviin yleisiin käsityksiin kuin spesifiin tutkimustietoon.

Brian R. Rushin ja Louise Nadeaun mukaan nimenomaan päihde- ja mielenterveyspalveluiden integraation suunnittelun lähtökohtana pitäisi aina olla näkemys siitä, että on olemassa hyvin erilaisia ja eritasoisia mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ongelmien moniulotteisuuden takia hoitojärjestelmän tulisi tarjota erilaisia interventio-, hoito- ja yhteistyömuotoja ja kattaa kaikki asiakkaan kannalta tärkeät palvelukokonaisuudet. Asiakkaan kannalta tärkeää on , että hän saa tarvitsemansa avun tai ainakin tiedon siitä, mistä apua voi hakea.
Stenius, Kekki, Kuussaari& Partasen mukaan integraatio on käsitteenä epämääräinen ja hajanainen. Kunnissa, joissa ei mielletä palveluja integroiduiksi, löytyykin palveluintegraatiota. Vahva ja vakiintunut A- klinikkatoimi, kuten Vantaalla näyttää olevan integraatioprosessin hidaste tai este.
Mielenterveystyön siirtäminen sairaanhoitopiiristä kunnalle ei kuitenkaan välttämättä lisää integraatiota. Tutkijoiden mielestä olisi tärkeä tutkia, mitkä ovat integraation eri mallien seuraukset päihdehuollon asiakkaille. Ketkä kunnissa saavat hoitoa ja minkätyyppistä hoitoa?
YP 02/ 2012

Tässäkin hankkeessa olisi voitu ja voitaisiin haastatella palvelukäyttäjiä ja hyödyntää heidän asiantuntemustaan. Viimekädessä juuri palvelukäyttäjät tietävät parhaiten eri toimintamallien ja -käytäntöjen seuraukset elämäänsä.
Miksi heidän asiantuntemuksensa hyödyntäminen on niin vaikeaa?

Lue lisää

Diagnoosi on hoidon loppu

Psykologia on yksi nopeimmin vanhenevista ja suoraan aikaan ja valtapolitiikkaan sidotuista tieteenaloista. Mielenterveyden häiriöiden seulomiseen ja luokituksiin tarkoitetut ICD ja DSM - käsikirjat paisuvat vuosi vuodelta samaan tahtiin lisääntyvän henkilöstön ja heidän yritystensä ja ammatillisten valtapyrkimystensä kanssa. Jotkut häiriöiksi määritellyt elämänilmiöt kertovat enemmän löytöajastaan ja keksijöidensä ennakkoluuloista kuin todellisista häiriöstä. Erityisen tympäisevää ovat monien "häiriöiden" yhteydet misogyniaan ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan tunnettuihin pelkoihin. Tiettyjen häiriöiden olemassaolon ja niiden seulontamenetelmien tieteellisyyden voi kyseenalaistaa monin eri kriteerein.

On järjetöntä kuvitella, että seulonta tai diagnosointi ylipäätään auttaisivat enää ketään. Ne eivät ole enää aikoihin olleet hoitopolun alku vaan sen loppu. Diagnoosi ei enää johda hoidon saamiseen ja tervehtymiseen vaan hoitoa vaille jäämiseen, lasten huostaanottoon ja lopulliseen syrjäytymiseen niin työelämästä kuin sosiaalipalvelujärjestelmästä. Mt- diagnoosi estää ja romuttaa tehokkaasti myös fyysisten sairauksien hoidon ja oikeus- ja vakuutusturvan.

Seulonnan ja diagnosoinnin menetelmien kehittämisen sijaan kannattaisi keskittyä ihmisten asumis- ja elämisolojen, perustoimeentulon , yhteisöllisyyden ja omaehtoisen terveydenhoidon tukemiseen ja erilaisuuden ja elämän eri ilmiöiden sietämiseen.

Nykyisin on parempi jättää esim. masennus diagnosoimatta ja pelkän itse- tai vertaishoidon varaan kuin ottaa mt- leima ja joutua kaikenkarvaisten sote- bisneksessä laittomasti toimivien kouluttamattomien, tutkimattomien ja valvomattomien ihmis- ja hoitokauppiaiden saaliiksi julkisrahoitteiseen ja pahimmillaan elinikäiseen sosiaalivankeuteen.

Miksi ihmeessä arvioida ja seuloa ihmisiä, jos heille ei voi tai halua tarjota heidän tarvitsemiaan palveluja?

Ei alku vaan loppu kirjoitti:

Diagnoosi on hoidon loppu

Psykologia on yksi nopeimmin vanhenevista ja suoraan aikaan ja valtapolitiikkaan sidotuista tieteenaloista. Mielenterveyden häiriöiden seulomiseen ja luokituksiin tarkoitetut ICD ja DSM - käsikirjat paisuvat vuosi vuodelta samaan tahtiin lisääntyvän henkilöstön ja heidän yritystensä ja ammatillisten valtapyrkimystensä kanssa. Jotkut häiriöiksi määritellyt elämänilmiöt kertovat enemmän löytöajastaan ja keksijöidensä ennakkoluuloista kuin todellisista häiriöstä. Erityisen tympäisevää ovat monien "häiriöiden" yhteydet misogyniaan ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan tunnettuihin pelkoihin. Tiettyjen häiriöiden olemassaolon ja niiden seulontamenetelmien tieteellisyyden voi kyseenalaistaa monin eri kriteerein.

On järjetöntä kuvitella, että seulonta tai diagnosointi ylipäätään auttaisivat enää ketään. Ne eivät ole enää aikoihin olleet hoitopolun alku vaan sen loppu. Diagnoosi ei enää johda hoidon saamiseen ja tervehtymiseen vaan hoitoa vaille jäämiseen, lasten huostaanottoon ja lopulliseen syrjäytymiseen niin työelämästä kuin sosiaalipalvelujärjestelmästä. Mt- diagnoosi estää ja romuttaa tehokkaasti myös fyysisten sairauksien hoidon ja oikeus- ja vakuutusturvan.

Seulonnan ja diagnosoinnin menetelmien kehittämisen sijaan kannattaisi keskittyä ihmisten asumis- ja elämisolojen, perustoimeentulon , yhteisöllisyyden ja omaehtoisen terveydenhoidon tukemiseen ja erilaisuuden ja elämän eri ilmiöiden sietämiseen.

Nykyisin on parempi jättää esim. masennus diagnosoimatta ja pelkän itse- tai vertaishoidon varaan kuin ottaa mt- leima ja joutua kaikenkarvaisten sote- bisneksessä laittomasti toimivien kouluttamattomien, tutkimattomien ja valvomattomien ihmis- ja hoitokauppiaiden saaliiksi julkisrahoitteiseen ja pahimmillaan elinikäiseen sosiaalivankeuteen.

Miksi ihmeessä arvioida ja seuloa ihmisiä, jos heille ei voi tai halua tarjota heidän tarvitsemiaan palveluja?

Lue lisää

"KASTEesta kuten muistakin sote- ja ls- hankkeista löytyvät samat toimijat( rahastajat) ja puutteet vuodesta toiseen. Kestovirheenä lasten, nuorten ja vanhempien asiantuntijuuden, oikeusturvan, kuulemisen ja aitojen vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen ja korvaaminen kosmeettisilla lumemahdollisuuksilla esim. järjestelmällisen tutkimuksen ja asiakaspalautteen keruun sijaan perustetaan muutama asiakasraati tai vertaisryhmä.

KASTE kiihkoaa lisääntyvän kontrollin, varhaisen puuttumisen, puuttujien yhteistyön ja moniammatillisten ryhmien, riskien määrittelyn, seulonnan, valvonnan ja sijaishuollon kehittämisen ja sijaishuoltoon panostamisen autuutta."

Missä umpiossa ja keiden ehdoilla THL:ssä ja RAY:ssä oikein eletään? Herää epäily, että projektit on suunniteltu pääasiassa tutkimattomien ja valvomattomien alati kaupallistuvien sote- yrittäjien asiakashankintaa ja liiketoiminnan laajentumista varten.

kenen KASTE? kirjoitti:

"KASTEesta kuten muistakin sote- ja ls- hankkeista löytyvät samat toimijat( rahastajat) ja puutteet vuodesta toiseen. Kestovirheenä lasten, nuorten ja vanhempien asiantuntijuuden, oikeusturvan, kuulemisen ja aitojen vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen ja korvaaminen kosmeettisilla lumemahdollisuuksilla esim. järjestelmällisen tutkimuksen ja asiakaspalautteen keruun sijaan perustetaan muutama asiakasraati tai vertaisryhmä.

KASTE kiihkoaa lisääntyvän kontrollin, varhaisen puuttumisen, puuttujien yhteistyön ja moniammatillisten ryhmien, riskien määrittelyn, seulonnan, valvonnan ja sijaishuollon kehittämisen ja sijaishuoltoon panostamisen autuutta."

Missä umpiossa ja keiden ehdoilla THL:ssä ja RAY:ssä oikein eletään? Herää epäily, että projektit on suunniteltu pääasiassa tutkimattomien ja valvomattomien alati kaupallistuvien sote- yrittäjien asiakashankintaa ja liiketoiminnan laajentumista varten.

Lue lisää

Varpu on se farisealainen hirsi, jota on lupa sovitella jokaisen köyhän silmään muttei ottaa pois omasta.

Varpua ei saa arvostella eikä sen tuloksia tutkia.

Varpu on suomalaisen lastensuojelun pyhä vitsa, jolla kaikenkarvaiset hoiva-alan yrittäjiksi naamioituneet ihmiskauppiaat etsivät ja löytävät kultakaivo(ksi)aan.

Köyhät, varpulla teidät tullaan vitsottaman ja varpojille teidän tulee otsanne hiessä leipä hankkia- älköön yhtään pellavapäätä jätettäkö kotipirttiinsä vaan kaikki lapset tulee luovutettaman ulkomaisille suursijoittajille ja heidän lapsista saatavat myyntivoitot tulee talletettaman veroparatiisisaarille- suomalaisen veronkantajan ulottumattomiin.
Sela.

Pyhä varpu kirjoitti:

Varpu on se farisealainen hirsi, jota on lupa sovitella jokaisen köyhän silmään muttei ottaa pois omasta.

Varpua ei saa arvostella eikä sen tuloksia tutkia.

Varpu on suomalaisen lastensuojelun pyhä vitsa, jolla kaikenkarvaiset hoiva-alan yrittäjiksi naamioituneet ihmiskauppiaat etsivät ja löytävät kultakaivo(ksi)aan.

Köyhät, varpulla teidät tullaan vitsottaman ja varpojille teidän tulee otsanne hiessä leipä hankkia- älköön yhtään pellavapäätä jätettäkö kotipirttiinsä vaan kaikki lapset tulee luovutettaman ulkomaisille suursijoittajille ja heidän lapsista saatavat myyntivoitot tulee talletettaman veroparatiisisaarille- suomalaisen veronkantajan ulottumattomiin.
Sela.

Lue lisää

Nyt Otso -hanke esittäytyy myös ehkäisevän lastensuojelun päivillä Iisalmessa. Lastensuojelupäivillä projektia ei mainosteta kuten vanhemmille" kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin" muttei myöskään hankeraportin sanoin "perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettuna seulauksena ja hoitoonohjauksena" vaan "vanhempien mielenterveys- ja päihdepalvelujen KEHITTÄMISENÄ". Kehittämisestä onkin tullut uusi lastensuojelun muotitermi, joka voi kätkeä sisäänsä ja taakseen mitä hyvänsä. Tarkempi seloste tuosta "kehittämisestä" ja puheenvuoroista saatavissa ensi viikolla. Tässä mainos:

"Vanhemmuuden tukemista Vantaalla
Näkymätön vanhempi lastensuojelussa? Psykiatrisen osaamisen lisääminen
Lastensuojeluperheiden vanhempien mielenterveyden tukeminen yhteistyössä aikuispsykiatrian kanssa: Vanhemman hoitopolku lastensuojelun perhekuntoutuksessa. Lastensuojelun asiantuntijaryhmän toiminta ja aikuispsykiatrin rooli.
Hanketyöntekijä, psyk.sairaanhoitaja, psykoterapeutti Pirjo Kotkamo 
Hankesuunnittelija, psyk.sairaanhoitaja, psykoterapeutti Sirpa Kumpuniemi
Vantaan kaupunki, Mielenterveys- ja päihdekeskus, Vantaalaisen hyvä mieli -hanke
"Otetaanko perheet puheeksi?" Vanhempien mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämishanke peruspalveluissa
Työryhmässä kerrotaan Otso -työstä eli toiminnasta päivähoidossa, neuvolassa sekä srk:n lapsityössä.
Hanketyöntekijä, sosionomi (AMK) Minna Asplund
Hankesuunnittelija, terveydenhoitaja, psykoterapeutti Kaisa Humaljoki "

Vantaan kaupunki, Mielenterveys- ja päihdekeskus, Vantaalaisen hyvä mieli -hanke
http://www.lskl.fi/iisalmi2012/ohjelma/keskiviikko_13.6./vanhemmuuden_tukemista_vantaalla/

Haluaisin uskoa hankkeesta hyvää mutta kaikki sähläyksen tai pahimmillaan katastrofin ainekset ovat olemassa; epäselvät ja eriävät hanketavoitteet, spesifin palvelutarvekartoituksen ja asiakaspalautteen puute, usko tuen kontrollilla korvanneeseen varhaiseen puuttumiseen seulauksineen ja moniammatilliset verkostot, huoli puheeksi- koulutukset, innokkaita sosionomeja, lastensuojelun asiantuntijatyöryhmä ja perhekuntoutus ,josta hyvä kommentti Leeni Ikoselta ylempänä.

"Otso- hankkeen perheille suunnatun esitteen tavoitteet ( kuuntelijan ja tuen tarjoaminen perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin) ovat aivan erilaiset kuin hankeraportissa ( perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen ja hoitoonohjaus).

Eikö olisi reilua kertoa perheille suoraan, mihin projekti tosiasiassa tähtää?
Jos väsyneelle vanhemmalle uskotellaan, että tarjolla on keskusteluapua vaikka tosiasiassa työntekijä pyrkii seulomaan tätä salaisesti, projektissa on jotakin pahasti pielessä."
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/70829_otso_esite_NET.pdf
http://www.vantaa.fi/fi/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/mielenterveys/vantaalaisen_hyva_mieli_-hanke/otso-hanke

kehittämistä kirjoitti:

Nyt Otso -hanke esittäytyy myös ehkäisevän lastensuojelun päivillä Iisalmessa. Lastensuojelupäivillä projektia ei mainosteta kuten vanhemmille" kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin" muttei myöskään hankeraportin sanoin "perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettuna seulauksena ja hoitoonohjauksena" vaan "vanhempien mielenterveys- ja päihdepalvelujen KEHITTÄMISENÄ". Kehittämisestä onkin tullut uusi lastensuojelun muotitermi, joka voi kätkeä sisäänsä ja taakseen mitä hyvänsä. Tarkempi seloste tuosta "kehittämisestä" ja puheenvuoroista saatavissa ensi viikolla. Tässä mainos:

"Vanhemmuuden tukemista Vantaalla
Näkymätön vanhempi lastensuojelussa? Psykiatrisen osaamisen lisääminen
Lastensuojeluperheiden vanhempien mielenterveyden tukeminen yhteistyössä aikuispsykiatrian kanssa: Vanhemman hoitopolku lastensuojelun perhekuntoutuksessa. Lastensuojelun asiantuntijaryhmän toiminta ja aikuispsykiatrin rooli.
Hanketyöntekijä, psyk.sairaanhoitaja, psykoterapeutti Pirjo Kotkamo 
Hankesuunnittelija, psyk.sairaanhoitaja, psykoterapeutti Sirpa Kumpuniemi
Vantaan kaupunki, Mielenterveys- ja päihdekeskus, Vantaalaisen hyvä mieli -hanke
"Otetaanko perheet puheeksi?" Vanhempien mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämishanke peruspalveluissa
Työryhmässä kerrotaan Otso -työstä eli toiminnasta päivähoidossa, neuvolassa sekä srk:n lapsityössä.
Hanketyöntekijä, sosionomi (AMK) Minna Asplund
Hankesuunnittelija, terveydenhoitaja, psykoterapeutti Kaisa Humaljoki "

Vantaan kaupunki, Mielenterveys- ja päihdekeskus, Vantaalaisen hyvä mieli -hanke
http://www.lskl.fi/iisalmi2012/ohjelma/keskiviikko_13.6./vanhemmuuden_tukemista_vantaalla/

Haluaisin uskoa hankkeesta hyvää mutta kaikki sähläyksen tai pahimmillaan katastrofin ainekset ovat olemassa; epäselvät ja eriävät hanketavoitteet, spesifin palvelutarvekartoituksen ja asiakaspalautteen puute, usko tuen kontrollilla korvanneeseen varhaiseen puuttumiseen seulauksineen ja moniammatilliset verkostot, huoli puheeksi- koulutukset, innokkaita sosionomeja, lastensuojelun asiantuntijatyöryhmä ja perhekuntoutus ,josta hyvä kommentti Leeni Ikoselta ylempänä.

"Otso- hankkeen perheille suunnatun esitteen tavoitteet ( kuuntelijan ja tuen tarjoaminen perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin) ovat aivan erilaiset kuin hankeraportissa ( perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen ja hoitoonohjaus).

Eikö olisi reilua kertoa perheille suoraan, mihin projekti tosiasiassa tähtää?
Jos väsyneelle vanhemmalle uskotellaan, että tarjolla on keskusteluapua vaikka tosiasiassa työntekijä pyrkii seulomaan tätä salaisesti, projektissa on jotakin pahasti pielessä."
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/70829_otso_esite_NET.pdf
http://www.vantaa.fi/fi/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/mielenterveys/vantaalaisen_hyva_mieli_-hanke/otso-hanke

Lue lisää

Kun nyt Hyvä mieli -hankkeessa ollaan selvillä, että asiakkaiden tähänastiset pääongelmat ovatkin vanhempien, varsinkin äitien uupuminen ja parisuhdeongelmat eikö kannattaisi keskittyä näihin ja lopettaa asiakkaiden salaseulaus ?

Lastensuojeluun on syydetty ja syydetään miljardeja euroja mutta juuri sitä palvelua, jota perheet kipeimmin tarvitsevat eli kotiapua esim. lapsenhoitoapua siksi aikaa, että saisi nukutuksi edes joskus kunnon unet ei ole tarjolla.
Koti- ja lapsenhoitoavun on korvannut kaikesta konkreettisesta avusta kieltäytyvä , vanhemmista virheitä huostan aikaansaamiseksi etsivä ja yksinomaan huostateollisuutta ja kasvavaa sosiaalibisnestä hyödyttävä perhetyö.

Eikö nyt kannattaisi keskittyä tukemaan perheitä ja tarjoamaan heille konkreettista kotiapua?

Miksei kotiapua? kirjoitti:

Kun nyt Hyvä mieli -hankkeessa ollaan selvillä, että asiakkaiden tähänastiset pääongelmat ovatkin vanhempien, varsinkin äitien uupuminen ja parisuhdeongelmat eikö kannattaisi keskittyä näihin ja lopettaa asiakkaiden salaseulaus ?

Lastensuojeluun on syydetty ja syydetään miljardeja euroja mutta juuri sitä palvelua, jota perheet kipeimmin tarvitsevat eli kotiapua esim. lapsenhoitoapua siksi aikaa, että saisi nukutuksi edes joskus kunnon unet ei ole tarjolla.
Koti- ja lapsenhoitoavun on korvannut kaikesta konkreettisesta avusta kieltäytyvä , vanhemmista virheitä huostan aikaansaamiseksi etsivä ja yksinomaan huostateollisuutta ja kasvavaa sosiaalibisnestä hyödyttävä perhetyö.

Eikö nyt kannattaisi keskittyä tukemaan perheitä ja tarjoamaan heille konkreettista kotiapua?

Lue lisää

"Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä oli jo ennakkoon nähtävissä, että varhaisen puuttumisen hengessä toteutettu lakiuudistus tulisi aikaansaamaan entistä suuremman kaaoksen lastensuojelutyössä. Näin on tapahtunutkin.
Perheiden oikeusturva vaarantui vakavalla tavalla, kun lastensuojeluilmoitusten tekoon velvollisten piiriä laajennettiin 1.1.2008 voimaan tulleella lastensuojelulailla ilman, että perheiden tueksi olisi olemassa riittäviä peruspalveluja tai avohuollon tukea. Lastensuojelun piiriin alettiin ahtaa lapsia olettamalla, että lastensuojelusta löytyy apu kaikkiin pulmiin. Tämä oli ja on harhakuva.
Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun lastensuojelun työntekijöiden koulutus ei vastaa nykypäivän asiakkaan tarpeita. Toisaalta muodollinen pätevyyskään ei aina takaa lastensuojelun laatua lastensuojelussa vallitsevan, laeista ja ihmisoikeussopimuksista piittaamattoman työkulttuurin takia.
Lastensuojelulakia on sittemmin koetettu paikata viranomaisvoimin, kuulematta palveluja käyttävää tahoa, asiakasperhettä. Tällä hetkellä laki on erinomaisen hyvä turvaamaan sosiaalityöntekijän asemaa.
Lastensuojelun asiakkaat kertovat usein joutuvansa uhkailun, painostuksen ja kiristyksen kohteeksi viranomaisen taholta.
Lakia laadittaessa oli nähtävissä, että pakkoauttamisen ja valvonnan ajatukselle pohjautuva laki tulisi aikaansaamaan vakavia ongelmia. Kun lastensuojelutyö ei nauti luottamusta, perheet hakeutuvat ns. kolmannen sektorin palvelujen piiriin tai jättävät kokonaan hakematta apua. Avun hakematta jättäminen ei ole lapsen etu. Mitä siis tulisi tehdä?
Helsingin Sanomat uutisoi 16.5.2012, että ”pelko pitää nuoret pois huumehoidosta. Monet alaikäiset sekakäyttäjät eivät hae apua, koska he pelkäävät koulukotia”.
Jutussa haastateltu diakonissalaitoksen työntekijä toteaa, että ”vääristynyt uhkakuva lastensuojelusta pitää muuttaa. Lastensuojelu tukee nuoria ja perheitä”.
On hyvä, että lastensuojelun vääristyneistä työtavoista puhutaan. Olisi viimein aika alkaa keskustella lastensuojelun laadusta ja ottaa huomioon asiakkaan palaute. Vain näin voidaan lastensuojelun työtavat muuttaa. Uhkakuva ei ole vääristynyt, vaan vääristynyt on sosiaali- ja terveysministeriön johtaman hallinnonalan asenne.
Suomalaisia perhesurmia tutkivat työryhmä julkaisi väliraporttinsa tällä viikolla. On tullut ilmi, että jokaisessa tutkitussa tapauksessa perheillä on ollut yhteyksiä viranomaisiin tilanteensa vuoksi.
”Kun viranomainen on kehottanut henkilöä hakemaan apua toiselta viranomaiselta, hänen pitäisi seurata, että henkilö todellakin menee hakemaan apua. Ehkä jokin varmistus tarvittaisiin” toteaa haastateltu työryhmän vetäjä.
On hyvä, että selvitys tehdään. Olisi hyvä, että selvitys paneutuisi lastensuojelutyön osuuteen perhesurmissa. Olisi tärkeää tutkia syyt, mikäli apua ei ole uskallettu hakea. Valvonnan kiristäminen ei ole oikea keino auttaa perheitä.
Pakkoauttaminen ei sitä paitsi ole sosiaalihuollon asiakaslain mukaista;
Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.
Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.
Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.
Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat alaikäistä, on ensisijaisesti otettava huomioon alaikäisen etu."
http://www.knuutilaki.net/node/44

väärät lääkkeet kirjoitti:

"Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä oli jo ennakkoon nähtävissä, että varhaisen puuttumisen hengessä toteutettu lakiuudistus tulisi aikaansaamaan entistä suuremman kaaoksen lastensuojelutyössä. Näin on tapahtunutkin.
Perheiden oikeusturva vaarantui vakavalla tavalla, kun lastensuojeluilmoitusten tekoon velvollisten piiriä laajennettiin 1.1.2008 voimaan tulleella lastensuojelulailla ilman, että perheiden tueksi olisi olemassa riittäviä peruspalveluja tai avohuollon tukea. Lastensuojelun piiriin alettiin ahtaa lapsia olettamalla, että lastensuojelusta löytyy apu kaikkiin pulmiin. Tämä oli ja on harhakuva.
Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun lastensuojelun työntekijöiden koulutus ei vastaa nykypäivän asiakkaan tarpeita. Toisaalta muodollinen pätevyyskään ei aina takaa lastensuojelun laatua lastensuojelussa vallitsevan, laeista ja ihmisoikeussopimuksista piittaamattoman työkulttuurin takia.
Lastensuojelulakia on sittemmin koetettu paikata viranomaisvoimin, kuulematta palveluja käyttävää tahoa, asiakasperhettä. Tällä hetkellä laki on erinomaisen hyvä turvaamaan sosiaalityöntekijän asemaa.
Lastensuojelun asiakkaat kertovat usein joutuvansa uhkailun, painostuksen ja kiristyksen kohteeksi viranomaisen taholta.
Lakia laadittaessa oli nähtävissä, että pakkoauttamisen ja valvonnan ajatukselle pohjautuva laki tulisi aikaansaamaan vakavia ongelmia. Kun lastensuojelutyö ei nauti luottamusta, perheet hakeutuvat ns. kolmannen sektorin palvelujen piiriin tai jättävät kokonaan hakematta apua. Avun hakematta jättäminen ei ole lapsen etu. Mitä siis tulisi tehdä?
Helsingin Sanomat uutisoi 16.5.2012, että ”pelko pitää nuoret pois huumehoidosta. Monet alaikäiset sekakäyttäjät eivät hae apua, koska he pelkäävät koulukotia”.
Jutussa haastateltu diakonissalaitoksen työntekijä toteaa, että ”vääristynyt uhkakuva lastensuojelusta pitää muuttaa. Lastensuojelu tukee nuoria ja perheitä”.
On hyvä, että lastensuojelun vääristyneistä työtavoista puhutaan. Olisi viimein aika alkaa keskustella lastensuojelun laadusta ja ottaa huomioon asiakkaan palaute. Vain näin voidaan lastensuojelun työtavat muuttaa. Uhkakuva ei ole vääristynyt, vaan vääristynyt on sosiaali- ja terveysministeriön johtaman hallinnonalan asenne.
Suomalaisia perhesurmia tutkivat työryhmä julkaisi väliraporttinsa tällä viikolla. On tullut ilmi, että jokaisessa tutkitussa tapauksessa perheillä on ollut yhteyksiä viranomaisiin tilanteensa vuoksi.
”Kun viranomainen on kehottanut henkilöä hakemaan apua toiselta viranomaiselta, hänen pitäisi seurata, että henkilö todellakin menee hakemaan apua. Ehkä jokin varmistus tarvittaisiin” toteaa haastateltu työryhmän vetäjä.
On hyvä, että selvitys tehdään. Olisi hyvä, että selvitys paneutuisi lastensuojelutyön osuuteen perhesurmissa. Olisi tärkeää tutkia syyt, mikäli apua ei ole uskallettu hakea. Valvonnan kiristäminen ei ole oikea keino auttaa perheitä.
Pakkoauttaminen ei sitä paitsi ole sosiaalihuollon asiakaslain mukaista;
Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.
Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.
Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.
Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat alaikäistä, on ensisijaisesti otettava huomioon alaikäisen etu."
http://www.knuutilaki.net/node/44

Lue lisää

"Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan.  Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii.

Kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon asiakaslaki (so. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat. Silti sen yleiset määräykset edustavat aivan toisenlaista näkemystä, ja tässä kohdistankin huomion selkeään ristiriitaan: lain yleisten lähtökohtien perusteella voisi luulla, että lain tarkoituksena on asiakkaiden suojeleminen tai asiakkaiden edun huomioonottaminen, vaikka käytännössä laki toimii asiakkaita vastaan.  Tällaisia lakeja on maassamme aivan liikaa.

Voisi jopa väittää, että yleisesti ottaen suomalaisia kansanedustajia vedetään nenästä: he kiinnittävät huomiota lakien yleisperusteluihin, kun taas virkamiehet kiinnittävät huomiota vain niihin pykäliin, jotka vesittävät lakien tarkoituksen."
J.P.Roos
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10525222
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10449896

A-laki, kenen etu? kirjoitti:

"Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan.  Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii.

Kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon asiakaslaki (so. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat. Silti sen yleiset määräykset edustavat aivan toisenlaista näkemystä, ja tässä kohdistankin huomion selkeään ristiriitaan: lain yleisten lähtökohtien perusteella voisi luulla, että lain tarkoituksena on asiakkaiden suojeleminen tai asiakkaiden edun huomioonottaminen, vaikka käytännössä laki toimii asiakkaita vastaan.  Tällaisia lakeja on maassamme aivan liikaa.

Voisi jopa väittää, että yleisesti ottaen suomalaisia kansanedustajia vedetään nenästä: he kiinnittävät huomiota lakien yleisperusteluihin, kun taas virkamiehet kiinnittävät huomiota vain niihin pykäliin, jotka vesittävät lakien tarkoituksen."
J.P.Roos
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10525222
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10449896

Lue lisää

Empatia heikompaa kohtaan ja avoimuus on rikos- lastensuojelussa

Otso- projektilaisten kannattaa tutustua tähän tositapaukseen, joka edustaa hyvin Otso- projektin kohderyhmää ja myös viranomaisten "moniammatillisen yhteistyön" tyypillisiä hedelmiä:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2012_02_01_archive.html

"Huostaanotettu bisnes Silminnäkijä- dokumentissa esiintynyt isä on järkyttynyt siitä, että lapset vietiin, vaikka hän oli isänä pitkään työskennellyt yhteistyössä Naantalin kaupungin lastensuojelun avohuollon kanssa. Naantalin kaupunki ehti antaa Juhalle pitkään perhetyötä, jossa perhetyöntekijä tulee kotiin ja seurustelee lapsen kanssa. Perhetyöntekijä on sosiaalipoliisi. Perhetyöntekijä tekee usein perheistä kirjauksia, jotka saavat olla lennokkaitakin. Usean huostaanoton perustana ovat perhetyöntekijän railakkaat väitteet ( joita ei näytetä asiakkaille eikä oikaista). Niitä hallinto-oikeus ( joka ei tunne fair trial- menettelyä, ammattituomareita tai Euroopan ihmisoikeussopimusta) käyttää sitten todisteena perhettä vastaan, kun se antaa tuomionsa huostaanotossa.

Selvennykseksi on sanottava, että perhetyöntekijä ei tee mitään kodinhoidollisia töitä perheissä. Ei vähäisimpiäkään. Tätä kuntien lastensuojelu ei muista mainita, kun julkisuudessa puhutaan hymistellen näistä avohuollon tukitoimista. Äidit ja isät siivoavat kotinsa edustuskuntoon, kun he tietävät, että perhetyöntekijä on tulossa. Muuten perhetyöntekijä kirjaa, että kynnysmatolla oli rapaa.

Sosiaalityöntekijä määrää perheelle perhetyötä usein siinä vaiheessa, kun hän jo suunnittelee lapsen huostaanottamista.
Perhetyötä käytetään pohjustamaan huostaanottoa, ei estämään sitä, kuten avohuollon tukitoimen kuuluisi lain mukaan tehdä."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848

"Isän kaksivuotias tytär napattiin kiireellisesti huostaan ja kyyditettiin perhekotiin. Vaikuttaa siltä, että jossain yksityisessä perhekodissa oli vapautunut paikka, johon piti löytää mukava lapsi. Ja löytyihän se. Perhekoti on takuulla tyytyväinen.

Kun kotikunnan sosiaalityöntekijä nappaa lapsen huostaan, hän yleensä rajoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpidon mahdollisimman vähäiseksi. Sekin on lastensuojelulain vastaista, kuten monet muut jo rutiiniksi muodostuneet käytännöt lastensuojelussa. Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja hänen vanhempiensa ja perheensä välillä on yleisimpiä ja varmasti suurimpia väärinkäytöksiä, johon lastensuojelu jatkuvasti syyllistyy. Lastensuojelun ja sijaishuollon etu on, että lapsi vieraantuu perheestään, sukulaisistaan, ystävistään. Kaikesta."
http://www.knuutilaki.net/node/8

Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu kahden lapsen isä kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat. Eli hän ei näe lastaan juuri lainkaan.Toimittaja Mats Dumell ihmetteli, miten noin vähäiseksi karsittu yhteydenpito sujuu.

Dumell: "Mitä tytär sanoo, kun joka kolmas viikko saa tavata?"
Juha: "Hyppää syliin [isä kyynelehtii] hyppää sylliin ja sanoo iskä. Ikävä [...]."

"Silminnäkijä-ohjelma Huostaanotettu bisnes on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille, jonka lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, ammattitaidottomista työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.. Nyt sosiaalijohto on käynyt ohjelmassa isää puolustaneen työntekijän kimppuun ja määrännyt tälle rangaistuksia. Koston kohteena tulee olemaan myös ohjelmassa esiintynyt isä. Myös Naantalin päivähoitoa on kielletty antamasta myönteistä lausuntoa isän ja lapsen hyvästä suhteesta.

Perusturvarikollisten, anteeksi -johtajien tapa rangaista alaisiaan empatian osoittamisesta asiakkaita kohtaan kertoo paljon lastensuojelujärjestelmästä.
Julkisuus onkin kansalaisten ainoa tapa saada oikeutta lastensuojelussa, jossa heille ei myönnetä puolueetonta tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, lainmukaista kohtelua, toimivia valitusreittejä tai suojaa ihmiskauppaa tai muuta viranomaisrikollisuutta vastaan.
http://www.knuutilaki.net/node/23
http://www.knuutilaki.net/node/33
http://www.knuutilaki.net/node/34
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10449896
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

empatia=ls-rikos kirjoitti:

Empatia heikompaa kohtaan ja avoimuus on rikos- lastensuojelussa

Otso- projektilaisten kannattaa tutustua tähän tositapaukseen, joka edustaa hyvin Otso- projektin kohderyhmää ja myös viranomaisten "moniammatillisen yhteistyön" tyypillisiä hedelmiä:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2012_02_01_archive.html

"Huostaanotettu bisnes Silminnäkijä- dokumentissa esiintynyt isä on järkyttynyt siitä, että lapset vietiin, vaikka hän oli isänä pitkään työskennellyt yhteistyössä Naantalin kaupungin lastensuojelun avohuollon kanssa. Naantalin kaupunki ehti antaa Juhalle pitkään perhetyötä, jossa perhetyöntekijä tulee kotiin ja seurustelee lapsen kanssa. Perhetyöntekijä on sosiaalipoliisi. Perhetyöntekijä tekee usein perheistä kirjauksia, jotka saavat olla lennokkaitakin. Usean huostaanoton perustana ovat perhetyöntekijän railakkaat väitteet ( joita ei näytetä asiakkaille eikä oikaista). Niitä hallinto-oikeus ( joka ei tunne fair trial- menettelyä, ammattituomareita tai Euroopan ihmisoikeussopimusta) käyttää sitten todisteena perhettä vastaan, kun se antaa tuomionsa huostaanotossa.

Selvennykseksi on sanottava, että perhetyöntekijä ei tee mitään kodinhoidollisia töitä perheissä. Ei vähäisimpiäkään. Tätä kuntien lastensuojelu ei muista mainita, kun julkisuudessa puhutaan hymistellen näistä avohuollon tukitoimista. Äidit ja isät siivoavat kotinsa edustuskuntoon, kun he tietävät, että perhetyöntekijä on tulossa. Muuten perhetyöntekijä kirjaa, että kynnysmatolla oli rapaa.

Sosiaalityöntekijä määrää perheelle perhetyötä usein siinä vaiheessa, kun hän jo suunnittelee lapsen huostaanottamista.
Perhetyötä käytetään pohjustamaan huostaanottoa, ei estämään sitä, kuten avohuollon tukitoimen kuuluisi lain mukaan tehdä."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848

"Isän kaksivuotias tytär napattiin kiireellisesti huostaan ja kyyditettiin perhekotiin. Vaikuttaa siltä, että jossain yksityisessä perhekodissa oli vapautunut paikka, johon piti löytää mukava lapsi. Ja löytyihän se. Perhekoti on takuulla tyytyväinen.

Kun kotikunnan sosiaalityöntekijä nappaa lapsen huostaan, hän yleensä rajoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpidon mahdollisimman vähäiseksi. Sekin on lastensuojelulain vastaista, kuten monet muut jo rutiiniksi muodostuneet käytännöt lastensuojelussa. Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja hänen vanhempiensa ja perheensä välillä on yleisimpiä ja varmasti suurimpia väärinkäytöksiä, johon lastensuojelu jatkuvasti syyllistyy. Lastensuojelun ja sijaishuollon etu on, että lapsi vieraantuu perheestään, sukulaisistaan, ystävistään. Kaikesta."
http://www.knuutilaki.net/node/8

Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu kahden lapsen isä kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat. Eli hän ei näe lastaan juuri lainkaan.Toimittaja Mats Dumell ihmetteli, miten noin vähäiseksi karsittu yhteydenpito sujuu.

Dumell: "Mitä tytär sanoo, kun joka kolmas viikko saa tavata?"
Juha: "Hyppää syliin [isä kyynelehtii] hyppää sylliin ja sanoo iskä. Ikävä [...]."

"Silminnäkijä-ohjelma Huostaanotettu bisnes on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille, jonka lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, ammattitaidottomista työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.. Nyt sosiaalijohto on käynyt ohjelmassa isää puolustaneen työntekijän kimppuun ja määrännyt tälle rangaistuksia. Koston kohteena tulee olemaan myös ohjelmassa esiintynyt isä. Myös Naantalin päivähoitoa on kielletty antamasta myönteistä lausuntoa isän ja lapsen hyvästä suhteesta.

Perusturvarikollisten, anteeksi -johtajien tapa rangaista alaisiaan empatian osoittamisesta asiakkaita kohtaan kertoo paljon lastensuojelujärjestelmästä.
Julkisuus onkin kansalaisten ainoa tapa saada oikeutta lastensuojelussa, jossa heille ei myönnetä puolueetonta tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, lainmukaista kohtelua, toimivia valitusreittejä tai suojaa ihmiskauppaa tai muuta viranomaisrikollisuutta vastaan.
http://www.knuutilaki.net/node/23
http://www.knuutilaki.net/node/33
http://www.knuutilaki.net/node/34
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10449896
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

Lue lisää

Yksityisten lastenkotien määrä kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa- samoin alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito. Myös uudet lasten huostaanotot mm. teini- ikäisten tyttöjen huostaanotot kaksinkertaistuivat. Olenko ainoa, joka epäilee, että nämä uutiset ovat yhteydessä toisiinsa?

http://www.iltalehti.fi/perhe/2011091414384232_pr.shtml
groups.stakes.fi/NR/rdonlyres/.../lastensuojelutilastojenkertomaa.rtf

A) Yksityisten lastenkotien määrä kaksinkertaistui vuosikymmenessä. Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä kuvailee lastenkotibisneksen turvotuksen tapahtuneen hallitsemattomasti. Rimpelä sanoo, että lastenkoteja ei valvota, joten yrittäjät ovat päässeet ja pääsevät helpolla.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/ss_yksityisten_lastenkotien_maara_tuplaantui_vuosikymmenessa_2912157.html
B) Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa kaksinkertaistui vuosina 1995-2004.Suurinta lisäys oli selvityksen mukaan nuoruusikäisten ja erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla.Myös tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimet lähtivät nousuun.
Kokonaisuutena lasten ja nuorten sairastavuudessa ei ole niinkään tapahtunut muutosta. Muutos on tapahtunut tarjonnassa, kun alaikäisten psykiatrista sairaalahoitoa on lisätty, Lönnqvist sanoo.
-Hoitopaikat täyttyvät, kun niitä lisätään, tutkimusprofessori muistuttaa.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=4322/type=1

C) "Viime vuosina on ollut myös havaittavissa, että psykiatrisen hoidon jälkeen nuori ohjautuu entistä useammin erityisen huolenpidon yksikköön."
Erityisen huolenpidon vaikuttavuutta ei ole tutkittu riittävästi.
http://www.sosiaaliportti.fi/Page/c776e0fc-368f-4e77-a23e-21ba82bc7f69.aspx

= Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyö lisää lasten diagnooseja ja psyykelääkitystä, laittomia hoidollisia sijoituksia ja perheiden oikeusturvaongelmia.
Esim. Pelastakaa Lapset ry:n lehdessä 3/2011 järjestön oman lastenkodin, Tirlittanin, johtaja Seppo Kinnunen vaatii, että lastenpsykiatrian ja lastensuojelun pitäisi entistä tiiviimmin työskennellä yhteistyössä. Myös Mieli 09- työryhmä vaatii "hoidollisen sijaishuollon kehittämistä".

Kansalaiset ovat viimein havahtuneet suomalaisen ihmiskaupan todellisuuteen, psykiatrian ja lapsikaupan kytkyihin ja katastrofaalisiin tuloksiin. Entistä useampi osaa tarkastella kriittisesti riskiajatteluun perustuvaa varhaista puuttumista, joka on johtanut lapsibisneksen kukoistukseen.
Varhaisen puuttumisen tavoitteisiin ja menetelmiin kuuluu paitsi kasvatusvastuun siirto viranomaisille myös kaiken erilaisuuden vieroksunta ja halukkuus( ilman pätevyyttä) psykiatristen diagnoosien tekoon ja erilaisuuden psykopatologisointiin.

asiakashankintaa kirjoitti:

Yksityisten lastenkotien määrä kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa- samoin alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito. Myös uudet lasten huostaanotot mm. teini- ikäisten tyttöjen huostaanotot kaksinkertaistuivat. Olenko ainoa, joka epäilee, että nämä uutiset ovat yhteydessä toisiinsa?

http://www.iltalehti.fi/perhe/2011091414384232_pr.shtml
groups.stakes.fi/NR/rdonlyres/.../lastensuojelutilastojenkertomaa.rtf

A) Yksityisten lastenkotien määrä kaksinkertaistui vuosikymmenessä. Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä kuvailee lastenkotibisneksen turvotuksen tapahtuneen hallitsemattomasti. Rimpelä sanoo, että lastenkoteja ei valvota, joten yrittäjät ovat päässeet ja pääsevät helpolla.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/ss_yksityisten_lastenkotien_maara_tuplaantui_vuosikymmenessa_2912157.html
B) Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa kaksinkertaistui vuosina 1995-2004.Suurinta lisäys oli selvityksen mukaan nuoruusikäisten ja erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla.Myös tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimet lähtivät nousuun.
Kokonaisuutena lasten ja nuorten sairastavuudessa ei ole niinkään tapahtunut muutosta. Muutos on tapahtunut tarjonnassa, kun alaikäisten psykiatrista sairaalahoitoa on lisätty, Lönnqvist sanoo.
-Hoitopaikat täyttyvät, kun niitä lisätään, tutkimusprofessori muistuttaa.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=4322/type=1

C) "Viime vuosina on ollut myös havaittavissa, että psykiatrisen hoidon jälkeen nuori ohjautuu entistä useammin erityisen huolenpidon yksikköön."
Erityisen huolenpidon vaikuttavuutta ei ole tutkittu riittävästi.
http://www.sosiaaliportti.fi/Page/c776e0fc-368f-4e77-a23e-21ba82bc7f69.aspx

= Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyö lisää lasten diagnooseja ja psyykelääkitystä, laittomia hoidollisia sijoituksia ja perheiden oikeusturvaongelmia.
Esim. Pelastakaa Lapset ry:n lehdessä 3/2011 järjestön oman lastenkodin, Tirlittanin, johtaja Seppo Kinnunen vaatii, että lastenpsykiatrian ja lastensuojelun pitäisi entistä tiiviimmin työskennellä yhteistyössä. Myös Mieli 09- työryhmä vaatii "hoidollisen sijaishuollon kehittämistä".

Kansalaiset ovat viimein havahtuneet suomalaisen ihmiskaupan todellisuuteen, psykiatrian ja lapsikaupan kytkyihin ja katastrofaalisiin tuloksiin. Entistä useampi osaa tarkastella kriittisesti riskiajatteluun perustuvaa varhaista puuttumista, joka on johtanut lapsibisneksen kukoistukseen.
Varhaisen puuttumisen tavoitteisiin ja menetelmiin kuuluu paitsi kasvatusvastuun siirto viranomaisille myös kaiken erilaisuuden vieroksunta ja halukkuus( ilman pätevyyttä) psykiatristen diagnoosien tekoon ja erilaisuuden psykopatologisointiin.

Lue lisää

Otso- hanke on mm. "hoidollisen sijaishuollon" kehittämistä ehdottaneen Mieli09- työryhmän hedelmä.

Lapsiasiavaltuutetun kommentti Mieli09 -työryhmän ehdotukseen "hoidollisen sijaishuollon kehittämisestä":

"Erittäin ongelmallisena lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin ehdotusta ns.
”hoidollisen sijaishuollon” kehittämisestä. Mielenterveyshoidon tarve ei ole
yksistään peruste lapsen sijoittamiseen sijaishuollon toimena kodin
ulkopuolelle ellei siihen liity muita ongelmia lapsen kasvuoloissa.

Nykyisellään vaikeista mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia on voitu
psykiatrian palveluiden puutteen takia siirtää lastensuojelulaitoksiin vaikka
he tarvitsisivat ensisijaisesti psykiatrista hoitoa. Laitoksissa nämä lapset
usein joutuvat myös tiukkojen rajoitustoimien kohteeksi. Ongelma ei
korjaannu ilman että lastenpsykiatrian palveluita uudistetaan."

http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8313.pdf

Kansalaiset ovat onneksi heränneet suomalaisen ihmiskaupan todellisuuteen.
Tutkimattomalla ja valvomattomalla sosiaalialalla, josta puuttuvat kaikki terveydenhuollon kelpoisuusvaatimukset ja vastuu- ja korvausvelvoitteet työskentelee yhä useampi suomalainen. Yhä useampi hinkuaa myös erityisasiantuntijan tai -osaajan statusta. Sen saa helposti, sillä lastensuojelun tuloksia tai laatua ei tutki kukaan. Mitä hyvänsä voi väittää lastensuojeluksi ja lastensuojelun nimissä- ilman seuraamuksia. Suomalaislasten ja perheiden seulonnan, huoliluokittelun ja leimaamisen avulla maailman terveimmistä vauvoista saadaan puristettua sairaita koululaisia lastensuojelubisneksen rattaisiin.

Tässä lasten ja vanhempien järkyttäviä kokemuksia integroituneista psykiatrian ja lastensuojelun palveluista:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

Aulan varoitus kirjoitti:

Otso- hanke on mm. "hoidollisen sijaishuollon" kehittämistä ehdottaneen Mieli09- työryhmän hedelmä.

Lapsiasiavaltuutetun kommentti Mieli09 -työryhmän ehdotukseen "hoidollisen sijaishuollon kehittämisestä":

"Erittäin ongelmallisena lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin ehdotusta ns.
”hoidollisen sijaishuollon” kehittämisestä. Mielenterveyshoidon tarve ei ole
yksistään peruste lapsen sijoittamiseen sijaishuollon toimena kodin
ulkopuolelle ellei siihen liity muita ongelmia lapsen kasvuoloissa.

Nykyisellään vaikeista mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia on voitu
psykiatrian palveluiden puutteen takia siirtää lastensuojelulaitoksiin vaikka
he tarvitsisivat ensisijaisesti psykiatrista hoitoa. Laitoksissa nämä lapset
usein joutuvat myös tiukkojen rajoitustoimien kohteeksi. Ongelma ei
korjaannu ilman että lastenpsykiatrian palveluita uudistetaan."

http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8313.pdf

Kansalaiset ovat onneksi heränneet suomalaisen ihmiskaupan todellisuuteen.
Tutkimattomalla ja valvomattomalla sosiaalialalla, josta puuttuvat kaikki terveydenhuollon kelpoisuusvaatimukset ja vastuu- ja korvausvelvoitteet työskentelee yhä useampi suomalainen. Yhä useampi hinkuaa myös erityisasiantuntijan tai -osaajan statusta. Sen saa helposti, sillä lastensuojelun tuloksia tai laatua ei tutki kukaan. Mitä hyvänsä voi väittää lastensuojeluksi ja lastensuojelun nimissä- ilman seuraamuksia. Suomalaislasten ja perheiden seulonnan, huoliluokittelun ja leimaamisen avulla maailman terveimmistä vauvoista saadaan puristettua sairaita koululaisia lastensuojelubisneksen rattaisiin.

Tässä lasten ja vanhempien järkyttäviä kokemuksia integroituneista psykiatrian ja lastensuojelun palveluista:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

Lue lisää

Hölmömpi voisi luulla, että hanke on yritys kiertää Aulan varoitus ja lisätä hoidollisen sijaishuollon asiakashankintaa mm. salaseulomalla perheitä sopivan diagnoosin löytämiseksi ja ohjaamalla heitä intensiivihoidoksi, erityiseksi huolenpidoksi( EHO) tai perhekuntoutukseksi kutsuttujen tutkimattomien ja valvomattomien rahastushoitojen lypsylehmiksi.

Ovela Otso kirjoitti:

Hölmömpi voisi luulla, että hanke on yritys kiertää Aulan varoitus ja lisätä hoidollisen sijaishuollon asiakashankintaa mm. salaseulomalla perheitä sopivan diagnoosin löytämiseksi ja ohjaamalla heitä intensiivihoidoksi, erityiseksi huolenpidoksi( EHO) tai perhekuntoutukseksi kutsuttujen tutkimattomien ja valvomattomien rahastushoitojen lypsylehmiksi.

Lue lisää

Toivon totisesti, ettei kyse ole kaupallistuvan ja yksityistyvän, runsaasti oikeusturvaongelmia sisältävän hoidollisen sijaishuollon salaisesta asiakashankinta- ja kehittämistyöstä, jota vain markkinoidaan perheiden palveluna julkisen rahoituksen (esim. KASTE) saamiseksi.

Toivottavasti vantaalaiset , niin työntekijät kuin asiakkaat ovat hereillä ja myös kommentoivat palveluja ahkerasti.

tEHOseulausta kirjoitti:

Toivon totisesti, ettei kyse ole kaupallistuvan ja yksityistyvän, runsaasti oikeusturvaongelmia sisältävän hoidollisen sijaishuollon salaisesta asiakashankinta- ja kehittämistyöstä, jota vain markkinoidaan perheiden palveluna julkisen rahoituksen (esim. KASTE) saamiseksi.

Toivottavasti vantaalaiset , niin työntekijät kuin asiakkaat ovat hereillä ja myös kommentoivat palveluja ahkerasti.

Lue lisää

Keskimäärin 100 000 euroa vuodessa/lapsi maksavia sijaishuoltopaikkoja ei koske mikään valvonta, seuranta, jääviys-, vastuu- tai korvausvelvoite ja ulkomaisilla pörssiyhtiöillä yhä harvemmin myöskään verovelvoite.
Kunnat eivät ehdi valvoa laitoksia , eivät myöskään Valvira tai AVI. Laitoksissa asuville lapsille ei kerrota heidän oikeuksistaan tai valitusreiteistä. Lapsiasiavaltuutetut, Talentia ja LSKL ovat ilmaisseet huolensa suomalaisen sijaishuollon olemattomasta laadun tai laillisuuden valvonnasta. Silti mitään muutosta ei tapahdu. Sen sijaan lapsibisnestoimijat ovat äkänneet lumetuen merkityksen bisnesrauhalleen ja perustavat nyt kilvan vanhempia hiljentämään suunnattuja VoiKukkia ryhmiä, joiden päämäärä on huostaanottojen eli laitosten oman rahastuksen hyväksyminen.Ja lumetuki samoin kuin usein laittomat ja turhat huostat rahoitetaan tietysti veronmaksajien pussista.

Tässä tuore lista lapsibisneksen taksoista. Hinnat perhehoidossa alkaen 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi, laitoshoidossa vain 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi!

http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF

Kannattavaa kauppaa kirjoitti:

Keskimäärin 100 000 euroa vuodessa/lapsi maksavia sijaishuoltopaikkoja ei koske mikään valvonta, seuranta, jääviys-, vastuu- tai korvausvelvoite ja ulkomaisilla pörssiyhtiöillä yhä harvemmin myöskään verovelvoite.
Kunnat eivät ehdi valvoa laitoksia , eivät myöskään Valvira tai AVI. Laitoksissa asuville lapsille ei kerrota heidän oikeuksistaan tai valitusreiteistä. Lapsiasiavaltuutetut, Talentia ja LSKL ovat ilmaisseet huolensa suomalaisen sijaishuollon olemattomasta laadun tai laillisuuden valvonnasta. Silti mitään muutosta ei tapahdu. Sen sijaan lapsibisnestoimijat ovat äkänneet lumetuen merkityksen bisnesrauhalleen ja perustavat nyt kilvan vanhempia hiljentämään suunnattuja VoiKukkia ryhmiä, joiden päämäärä on huostaanottojen eli laitosten oman rahastuksen hyväksyminen.Ja lumetuki samoin kuin usein laittomat ja turhat huostat rahoitetaan tietysti veronmaksajien pussista.

Tässä tuore lista lapsibisneksen taksoista. Hinnat perhehoidossa alkaen 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi, laitoshoidossa vain 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi!

http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF

Lue lisää

Apua vai asiakashankintaa?

Vantaalaisen hyvä mieli- hankesuunnittelija psykoterapeutti Sirpa Kumpuniemen esitys ennaltaehkäisevän lastensuojelun kesäpäivillä Iisalmessa vilisee outoja taustaoletuksia ja asenteita ja herättää ainakin minussa runsaasti huolta, kiukkua ja kysymyksiä. Tässä lainauksia esityksestä:

Osallistuminen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmään
" Hankkeen aikana psykiatri tai psykiatriset sairaanhoitajat ovat kukin vuorollaan osallistuneet Vantaalla viikottain kokoontuvaan lastensuojelun asiantuntijatyöryhmään ainoana aikuispsykiatrian edustajana. Asiantuntijatyöryhmässä lastensuojelun työntekijät tuovat käsittelyyn asiakastapauksia, joissa mietitään mahdollista huostaanottoa tai lastensuojelutyön lopettamista"
"Sh tapasivat 98 vanhempaa (70%), joista äitejä 63, ikä 19-52v , ka 34v
• Kieltäytyi 15 ja keskeytti 8 vanhempaa "

Kieltäytyneitä ja keskeyttäneitä oli siis melko paljon. Mitkähän mahtoivat olla kieltäytymisen ja keskeyttämisen syyt? Tiedusteltiinko niitä edes?

"Vanhempien kyvyt osallistua psykiatriseen hoitoon ovat usein puutteellisia. Heillä on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja kohtaan. "

Entä jos puutteellinen onkin pettymyksen kokemuksia ja epäluottamusta tuottava ja ylläpitävä hoitojärjestelmä?

"Lastensuojeluperheiden vanhempien oirekuva ja kokonaistilanne poikkeaa usein psykiatriassa totutusta. Heidän taustansa ja muut ongelmansa tekevät sen, että he eivät loksahda aikuispsykiatrian diagnoosilokeroihin."

Entä jos se, etteivät lastensuojeluperheet loksahda diagnoosilokeroihin onkin merkki siitä, että heidän ongelmansa eivät ole psykiatrista vaan esim. taloudellista, rakenteellista ja yhteisöllistä laatua?
Miksi diagnooseihin sopimattomuus ylipäätään koetaan ongelmaksi?
Onko tarkoitus loksauttaa ls- asiakkaille se pakollinen diagnoosi väkisin? Miksi? Jotta sosiaalivankeus julkisrahoitteisessa laitoksessa, maksimaalinen vallankäyttö ja oikeusturvarikkomukset olisivat perusteltuja?

" "Psykiatrisen hoitojärjestelmän onkin kehitettävä toimintojaan kyetäkseen kohtaamaan nämä perheet."

Kehitetäänkö hoitojärjestelmää todella kohtaamaan perheet vai vain seulomaan laitoksille uusia asiakkaita?

"Apua olisi tarjottava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toiminta on helposti laajennettavissa muuallekin lastensuojeluun ja muuhun sosiaalitoimeen esim. toimeentulotukeen."

Hetkinen. Onko ls -asiakkuus tai köyhyys automaattisesti peruste mielenterveys- ja päihdeongelmaepäilyyn vai peräti diagnosointiyritykseen? Vai yritetäänkö tässä vain ulottaa pahamaineisten hoidollisten huostien ja valvomattomien "psykiatristen kuntoutuslaitosten" asiakashankinta niihin, joilla on jo valmiiksi heikot resurssit huolehtia oikeusturvastaan ja puolustautua eli ls- asiakkaisiin ja toimeentulotukea saaviin lapsiperheisiin?

"Sosiaalityön ja psykiatrian on yhdistettävä voimansa ja ammattitaitonsa näiden perheiden auttamiseksi."

Tapahtuuko sosiaalityön ja psykiatrian yhdistäminen todella perheiden auttamiseksi vai yksityisten, kansainvälistyvien ja kaupallistuvien, tutkimattomien ja valvomattomien laitosten usein turhan, laittoman ja epäeettisen asiakashankinnan ja -varastoinnin tehostamiseksi?

"Sosiaali- ja terveystoimen aito yhdistyminen voi tapahtua käytännön asiakastyössä erilaisten ammattiosaamisten täydentäessä
toisiaan. Lastensuojelulaki edellyttää sitä."

Lastensuojelulaki on väljä ja monitulkintainen puitelaki, joka ei edellytä muuta kuin sosiaalisektorin kasvattamista. Tarkoittaako yhdistyminen käytännössä sitä, että lastensuojelun korruptoituneisiin, mielivaltaisiin, tutkimattomiin ja valvomattomiin"asiantuntijatyöryhmiin" tulee uusia , tällä kertaa psykiatrisen mielivallan edustajia?

"Oireiden ennaltaehkäisyä olisi myös lisättävä tarjoamalla apua perheiden omiin elinympäristöihin: neuvoloihin, päivähoitoon, kerhoihin, kouluihin. "

Miksi ennaltaehkäistä ja hoitaa vain oireita? Miksei hoideta koko sairautta ja sairauden oikeaa kantajaa ja levittäjää, rakenteellista ahneutta ja väkivaltaa ja julkisrahoitteista ihmiskauppaa? Miksi leimata ja seuloa vain oireita , yksittäisiä ihmisiä?

Jos tarkoitus todella oli auttaa, miksi palvelunkäyttäjien tarpeita ja kokemuksia ei tutkittu ennen projektin aloittamista? Aiotaanko asiakkaiden tarpeet ja kokemukset ylipäätään kartoittaa vai onko tässä taas uusi viranomaislähtöinen hanke, jossa "asiantuntija" tietää kaiken paremmin ja sanelee niin asiakkaiden tarpeet kuin auttamisen keinot?

://www.lskl.fi/files/1380/Sirpa_Kumpuniemen_esitys.pdf

Apua vai seulausta kirjoitti:

Apua vai asiakashankintaa?

Vantaalaisen hyvä mieli- hankesuunnittelija psykoterapeutti Sirpa Kumpuniemen esitys ennaltaehkäisevän lastensuojelun kesäpäivillä Iisalmessa vilisee outoja taustaoletuksia ja asenteita ja herättää ainakin minussa runsaasti huolta, kiukkua ja kysymyksiä. Tässä lainauksia esityksestä:

Osallistuminen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmään
" Hankkeen aikana psykiatri tai psykiatriset sairaanhoitajat ovat kukin vuorollaan osallistuneet Vantaalla viikottain kokoontuvaan lastensuojelun asiantuntijatyöryhmään ainoana aikuispsykiatrian edustajana. Asiantuntijatyöryhmässä lastensuojelun työntekijät tuovat käsittelyyn asiakastapauksia, joissa mietitään mahdollista huostaanottoa tai lastensuojelutyön lopettamista"
"Sh tapasivat 98 vanhempaa (70%), joista äitejä 63, ikä 19-52v , ka 34v
• Kieltäytyi 15 ja keskeytti 8 vanhempaa "

Kieltäytyneitä ja keskeyttäneitä oli siis melko paljon. Mitkähän mahtoivat olla kieltäytymisen ja keskeyttämisen syyt? Tiedusteltiinko niitä edes?

"Vanhempien kyvyt osallistua psykiatriseen hoitoon ovat usein puutteellisia. Heillä on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja kohtaan. "

Entä jos puutteellinen onkin pettymyksen kokemuksia ja epäluottamusta tuottava ja ylläpitävä hoitojärjestelmä?

"Lastensuojeluperheiden vanhempien oirekuva ja kokonaistilanne poikkeaa usein psykiatriassa totutusta. Heidän taustansa ja muut ongelmansa tekevät sen, että he eivät loksahda aikuispsykiatrian diagnoosilokeroihin."

Entä jos se, etteivät lastensuojeluperheet loksahda diagnoosilokeroihin onkin merkki siitä, että heidän ongelmansa eivät ole psykiatrista vaan esim. taloudellista, rakenteellista ja yhteisöllistä laatua?
Miksi diagnooseihin sopimattomuus ylipäätään koetaan ongelmaksi?
Onko tarkoitus loksauttaa ls- asiakkaille se pakollinen diagnoosi väkisin? Miksi? Jotta sosiaalivankeus julkisrahoitteisessa laitoksessa, maksimaalinen vallankäyttö ja oikeusturvarikkomukset olisivat perusteltuja?

" "Psykiatrisen hoitojärjestelmän onkin kehitettävä toimintojaan kyetäkseen kohtaamaan nämä perheet."

Kehitetäänkö hoitojärjestelmää todella kohtaamaan perheet vai vain seulomaan laitoksille uusia asiakkaita?

"Apua olisi tarjottava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toiminta on helposti laajennettavissa muuallekin lastensuojeluun ja muuhun sosiaalitoimeen esim. toimeentulotukeen."

Hetkinen. Onko ls -asiakkuus tai köyhyys automaattisesti peruste mielenterveys- ja päihdeongelmaepäilyyn vai peräti diagnosointiyritykseen? Vai yritetäänkö tässä vain ulottaa pahamaineisten hoidollisten huostien ja valvomattomien "psykiatristen kuntoutuslaitosten" asiakashankinta niihin, joilla on jo valmiiksi heikot resurssit huolehtia oikeusturvastaan ja puolustautua eli ls- asiakkaisiin ja toimeentulotukea saaviin lapsiperheisiin?

"Sosiaalityön ja psykiatrian on yhdistettävä voimansa ja ammattitaitonsa näiden perheiden auttamiseksi."

Tapahtuuko sosiaalityön ja psykiatrian yhdistäminen todella perheiden auttamiseksi vai yksityisten, kansainvälistyvien ja kaupallistuvien, tutkimattomien ja valvomattomien laitosten usein turhan, laittoman ja epäeettisen asiakashankinnan ja -varastoinnin tehostamiseksi?

"Sosiaali- ja terveystoimen aito yhdistyminen voi tapahtua käytännön asiakastyössä erilaisten ammattiosaamisten täydentäessä
toisiaan. Lastensuojelulaki edellyttää sitä."

Lastensuojelulaki on väljä ja monitulkintainen puitelaki, joka ei edellytä muuta kuin sosiaalisektorin kasvattamista. Tarkoittaako yhdistyminen käytännössä sitä, että lastensuojelun korruptoituneisiin, mielivaltaisiin, tutkimattomiin ja valvomattomiin"asiantuntijatyöryhmiin" tulee uusia , tällä kertaa psykiatrisen mielivallan edustajia?

"Oireiden ennaltaehkäisyä olisi myös lisättävä tarjoamalla apua perheiden omiin elinympäristöihin: neuvoloihin, päivähoitoon, kerhoihin, kouluihin. "

Miksi ennaltaehkäistä ja hoitaa vain oireita? Miksei hoideta koko sairautta ja sairauden oikeaa kantajaa ja levittäjää, rakenteellista ahneutta ja väkivaltaa ja julkisrahoitteista ihmiskauppaa? Miksi leimata ja seuloa vain oireita , yksittäisiä ihmisiä?

Jos tarkoitus todella oli auttaa, miksi palvelunkäyttäjien tarpeita ja kokemuksia ei tutkittu ennen projektin aloittamista? Aiotaanko asiakkaiden tarpeet ja kokemukset ylipäätään kartoittaa vai onko tässä taas uusi viranomaislähtöinen hanke, jossa "asiantuntija" tietää kaiken paremmin ja sanelee niin asiakkaiden tarpeet kuin auttamisen keinot?

://www.lskl.fi/files/1380/Sirpa_Kumpuniemen_esitys.pdf

Lue lisää

"Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri. "

Normaalisti ensimmäisestä lauseesta
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."

seuraisi johtopäätös:
"Asiakkaamme ovat siis psyykkisesti terveitä ja tarvitsevat muuta kuin psykiatrista apua."

Lastensuojelussa toimii käänteinen logiikka:
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."

johtaakin päätelmään:

"Asiakkaamme ovat silti psyykkisesti sairaita. Diagnoosien kriteereitä on löyhdytettävä ja seulontaa tehostettava, jotta kaikille saadaan diagnoosi."

Normaalisti seuraava havainto

"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "

johtaisi seuraavaan johtopäätökseen:

"Viranomaistahojen ja hoitojärjestelmän kyvyt hoitaa asiakkaita ovat puutteellisia. Viranomaistoimintaa ja hoitojärjestelmiä tulisi tutkia puutteiden kartoittamiseksi."

Lastensuojelun käänteisen logiikan mukaan sama havainto

"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "

johtaakin seuraavaan johtopäätökseen:

"Asiakkaiden kyvyt osallistua psykiatriseen hoitoon ovat puutteellisia.
Asiakkaita tulisi tutkia heidän puutteidensa kartoittamiseksi."

://www.lskl.fi/files/1380/Sirpa_Kumpuniemen_esitys.pdf

LS- logiikka kirjoitti:

"Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri. "

Normaalisti ensimmäisestä lauseesta
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."

seuraisi johtopäätös:
"Asiakkaamme ovat siis psyykkisesti terveitä ja tarvitsevat muuta kuin psykiatrista apua."

Lastensuojelussa toimii käänteinen logiikka:
"Asiakkaitamme on vaikea saada sopimaan psykiatrisiin diagnooseihin."

johtaakin päätelmään:

"Asiakkaamme ovat silti psyykkisesti sairaita. Diagnoosien kriteereitä on löyhdytettävä ja seulontaa tehostettava, jotta kaikille saadaan diagnoosi."

Normaalisti seuraava havainto

"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "

johtaisi seuraavaan johtopäätökseen:

"Viranomaistahojen ja hoitojärjestelmän kyvyt hoitaa asiakkaita ovat puutteellisia. Viranomaistoimintaa ja hoitojärjestelmiä tulisi tutkia puutteiden kartoittamiseksi."

Lastensuojelun käänteisen logiikan mukaan sama havainto

"Asiakkailla on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja ja psykiatrisia hoitojärjestelmiä kohtaan. "

johtaakin seuraavaan johtopäätökseen:

"Asiakkaiden kyvyt osallistua psykiatriseen hoitoon ovat puutteellisia.
Asiakkaita tulisi tutkia heidän puutteidensa kartoittamiseksi."

://www.lskl.fi/files/1380/Sirpa_Kumpuniemen_esitys.pdf

Lue lisää

Vasta tulevaisuuden (ylivoimainen) HAASTE?

Tässä mielenkiintoisia löydöksiä ja poimintoja asiakkaiden kuulemisesta ja osallisuudesta perhekuntoutuksessa:

"Perhekuntoutustyöskentelyssä tulisi korostaa perheen asiantuntijuutta. Perhekeskeinen työskentely edellyttää perheen kuuntelemista kuntoutusta koskevissa asioissa sekä perheen mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon."
(s.62-63)

Tämä on selvää ja useimmat muistavat kirjoittaa tämän tavoitteen ainakin rahoitus- ja toimilupa-anomuksiinsa. Mutta, mutta:

"Työryhmässä heräsi ajatus asiakkaiden toiveiden mukaisen päivän toteuttamisesta sekä asiakkaiden toiveiden kuuleminen kuntoutustyön arjessa (s.66). "

Siis perhekuntoutuslaitos on toiminut jo ties kuinka kauan ja työryhmiäkin on perustettu ja vasta niissä herää ajatus asiakkaiden kuulemisesta kuntoutustyön arjessa.

"Tulevaisuuden haasteena voidaan nähdä asiakaspalautteen kerääminen lapsilta sekä vanhemmilta lapsen näkökulmasta käsin.(s.66)"
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7674/tenholaHELSINKIc16111.pdf?sequence=1

Miksi asiakaspalautteen kerääminen koetaan perhekuntoutuksessa haasteena ja vielä tärkeämpää vasta tulevaisuuden haasteena?
Nettikysely olisi halpa ja nopea kehitysväline, jota voisi käyttää vaikka kuukausittain. Miksi koko toiminnan ja laadunvalvonnan kulmakivi eli asiakaspalautteen keruu koetaan vasta tulevaisuuden tehtävänä ja haasteena?

tulevaisuuden haaste kirjoitti:

Vasta tulevaisuuden (ylivoimainen) HAASTE?

Tässä mielenkiintoisia löydöksiä ja poimintoja asiakkaiden kuulemisesta ja osallisuudesta perhekuntoutuksessa:

"Perhekuntoutustyöskentelyssä tulisi korostaa perheen asiantuntijuutta. Perhekeskeinen työskentely edellyttää perheen kuuntelemista kuntoutusta koskevissa asioissa sekä perheen mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon."
(s.62-63)

Tämä on selvää ja useimmat muistavat kirjoittaa tämän tavoitteen ainakin rahoitus- ja toimilupa-anomuksiinsa. Mutta, mutta:

"Työryhmässä heräsi ajatus asiakkaiden toiveiden mukaisen päivän toteuttamisesta sekä asiakkaiden toiveiden kuuleminen kuntoutustyön arjessa (s.66). "

Siis perhekuntoutuslaitos on toiminut jo ties kuinka kauan ja työryhmiäkin on perustettu ja vasta niissä herää ajatus asiakkaiden kuulemisesta kuntoutustyön arjessa.

"Tulevaisuuden haasteena voidaan nähdä asiakaspalautteen kerääminen lapsilta sekä vanhemmilta lapsen näkökulmasta käsin.(s.66)"
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7674/tenholaHELSINKIc16111.pdf?sequence=1

Miksi asiakaspalautteen kerääminen koetaan perhekuntoutuksessa haasteena ja vielä tärkeämpää vasta tulevaisuuden haasteena?
Nettikysely olisi halpa ja nopea kehitysväline, jota voisi käyttää vaikka kuukausittain. Miksi koko toiminnan ja laadunvalvonnan kulmakivi eli asiakaspalautteen keruu koetaan vasta tulevaisuuden tehtävänä ja haasteena?

Lue lisää

Monet ls-toimijat edustavat jo kolmanteen sukupolveen periytynyttä ajattelua ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä(rotuhygienia). Samalla ideologialla oikeutettiin punaorpojen ja äitien nöyryytykset 20- luvulla, köyhien pakkokastraatiot 30- luvulla ja erilaisten lasten laitoseristykset ja - kuolemat 40- luvulla.

Nykyisin tätä ideologiaa kutsutaan lastensuojeluksi.
"Erilaiset ruumiinviat, sairaudet, henkiset tilat tai sosiaalisen käytöksen muodot on rotuhygieniassa ymmärretty ja luokiteltu perinnöllisiksi. Tällä perusteella voitiin luoda kaksi ryhmää, biologisesti kelvot ja kelvottomat.
Kelvoille suunnattiin yhteiskunnan tuet ja verohelpotukset sekä työ äidin, lapsen ja perheen hyväksi. Kelvottomiin kohdistettiin toimia, joilla estettiin kelvottomien lisääntymistä. Näin estettiin tulevien sukupolvien saastuminen. Kelvottomiin kohdistettavia toimia olivat sosiaalisten tukien epääminen, avioliittokiellot, suvunjatkamisen estäminen steriloinnin tai laitokseen eristämisen kautta."

Kuulostaako tutulta ( ongelmien ylisukupolvinen periytyminen)? Varhainen puuttuminen on taas muodissa ennakollisine ls-ilmoituksineen ja sijaishuollon masinoimine "ajoissa kotiin" kampanjoineen. Termitkin ovat yhtä imeliä. On hyvät ja parhaat käytännöt ja hoidot, jotka käytännössä tarkoittavat samaa kuin 30- ja 40-luvulla; erilaisten lasten syrjäyttämistä laitoksiin ja ennenaikaista kuolemaa.( Sijoitettujen lasten kuolleisuus on kaikissa kansainvälisissä tutkimuksissa todettu moninkertaiseksi sijoittamattomiin verrattuna.)

Ehkä lastensuojelun pitäisi puuttua asiaan vielä varhaisemmin ja viedä "lasten edun" nimissä kaikki köyhät, yh- äidit, neurologisista vaivoista kärsivät ja muut keskiluokkaisissa virastorouvissa " huolta" herättävät ryhmät "perhekuntoutukseen" tai "perhekotiin" saamaan lastensuojelun "hyvien käytäntöjen" mukaista "parasta hoitoa", jotta pääsisivät " ajoissa(taivaan) kotiin".

Pian kai joudumme todistamaan esi-isiemme ja -äitiemme " puhtauden" sosiaaliongelmista vähintään kolmen sukupolven päähän tai muuten saamme papereihimme huolimerkinnän ja passituksen "kuntoutukseen."

Juuri salassapito mahdollistaa tällaisten ideologioiden leviämisen- sosiaalialan olemattoman valvonnan ja kansalaisten sokean viranomaisuskon ja luottavaisuuden lisäksi.

Sosiaalialalle tarvittaisiin pikaisesti jääviyssäädökset ja työntekijöille ja yrityksille vastuu- ja korvaussäädökset toistuvista ja tahallisista laittomuuksista! Ja vanhemmille puolueeton tutkinta ja oikeudenkäynti!
Rangaistavaksi pitäisi tehdä ainakin:
- osakkeenomistajilla ei saisi olla oikeutta arvioida lasten hoidontarvetta eikä kirjoittaa lähetteitä omiin laitoksiin
- valheellisesta epätieteellisten hoitojen mainostamisesta sakko
- tekaistuista huostaanottoon tähtäävistä rikossyytteistä rangaistus
- vanhempia puoltavien dokumenttien ja todisteiden hävittäminen, kätkeminen ja salaaminen moniammatillisilta työryhmiltä ja hallinto- oikeuksilta rangaistavaksi
- lapsen turhasta ja perustettomasta huostasta korvausvelvoite
- lapsen voinnin huonontamisesta , väkivallasta ja altistamisesta väkivallalle rangaistus ja korvausvelvoite
- laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönnit rangaistaviksi
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10103156

Joku raja kirjoitti:

Monet ls-toimijat edustavat jo kolmanteen sukupolveen periytynyttä ajattelua ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä(rotuhygienia). Samalla ideologialla oikeutettiin punaorpojen ja äitien nöyryytykset 20- luvulla, köyhien pakkokastraatiot 30- luvulla ja erilaisten lasten laitoseristykset ja - kuolemat 40- luvulla.

Nykyisin tätä ideologiaa kutsutaan lastensuojeluksi.
"Erilaiset ruumiinviat, sairaudet, henkiset tilat tai sosiaalisen käytöksen muodot on rotuhygieniassa ymmärretty ja luokiteltu perinnöllisiksi. Tällä perusteella voitiin luoda kaksi ryhmää, biologisesti kelvot ja kelvottomat.
Kelvoille suunnattiin yhteiskunnan tuet ja verohelpotukset sekä työ äidin, lapsen ja perheen hyväksi. Kelvottomiin kohdistettiin toimia, joilla estettiin kelvottomien lisääntymistä. Näin estettiin tulevien sukupolvien saastuminen. Kelvottomiin kohdistettavia toimia olivat sosiaalisten tukien epääminen, avioliittokiellot, suvunjatkamisen estäminen steriloinnin tai laitokseen eristämisen kautta."

Kuulostaako tutulta ( ongelmien ylisukupolvinen periytyminen)? Varhainen puuttuminen on taas muodissa ennakollisine ls-ilmoituksineen ja sijaishuollon masinoimine "ajoissa kotiin" kampanjoineen. Termitkin ovat yhtä imeliä. On hyvät ja parhaat käytännöt ja hoidot, jotka käytännössä tarkoittavat samaa kuin 30- ja 40-luvulla; erilaisten lasten syrjäyttämistä laitoksiin ja ennenaikaista kuolemaa.( Sijoitettujen lasten kuolleisuus on kaikissa kansainvälisissä tutkimuksissa todettu moninkertaiseksi sijoittamattomiin verrattuna.)

Ehkä lastensuojelun pitäisi puuttua asiaan vielä varhaisemmin ja viedä "lasten edun" nimissä kaikki köyhät, yh- äidit, neurologisista vaivoista kärsivät ja muut keskiluokkaisissa virastorouvissa " huolta" herättävät ryhmät "perhekuntoutukseen" tai "perhekotiin" saamaan lastensuojelun "hyvien käytäntöjen" mukaista "parasta hoitoa", jotta pääsisivät " ajoissa(taivaan) kotiin".

Pian kai joudumme todistamaan esi-isiemme ja -äitiemme " puhtauden" sosiaaliongelmista vähintään kolmen sukupolven päähän tai muuten saamme papereihimme huolimerkinnän ja passituksen "kuntoutukseen."

Juuri salassapito mahdollistaa tällaisten ideologioiden leviämisen- sosiaalialan olemattoman valvonnan ja kansalaisten sokean viranomaisuskon ja luottavaisuuden lisäksi.

Sosiaalialalle tarvittaisiin pikaisesti jääviyssäädökset ja työntekijöille ja yrityksille vastuu- ja korvaussäädökset toistuvista ja tahallisista laittomuuksista! Ja vanhemmille puolueeton tutkinta ja oikeudenkäynti!
Rangaistavaksi pitäisi tehdä ainakin:
- osakkeenomistajilla ei saisi olla oikeutta arvioida lasten hoidontarvetta eikä kirjoittaa lähetteitä omiin laitoksiin
- valheellisesta epätieteellisten hoitojen mainostamisesta sakko
- tekaistuista huostaanottoon tähtäävistä rikossyytteistä rangaistus
- vanhempia puoltavien dokumenttien ja todisteiden hävittäminen, kätkeminen ja salaaminen moniammatillisilta työryhmiltä ja hallinto- oikeuksilta rangaistavaksi
- lapsen turhasta ja perustettomasta huostasta korvausvelvoite
- lapsen voinnin huonontamisesta , väkivallasta ja altistamisesta väkivallalle rangaistus ja korvausvelvoite
- laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönnit rangaistaviksi
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10103156

Lue lisää

Ylenmääräisellä touhukkuudella , seminaareilla, "kumppanuuskoulutuksilla" ja kokoustamisella , johon kaikkia päivähoidon työntekijöitä ja muita lastensuojelun "kumppaneita" velvoitetaan osallistumaan ja valheellisten termien ja ylisanojen jatkuvalla pakkosyötöllä on tarkoitus.

Niillä ihmisiä estetään tekemästä havaintoja, luottamasta omiin jo tehtyihin havaintoihin, ajattelemasta itsenäisesti ja rationaalisesti ja kuulemasta omantuntonsa ääntä .

Kiero tutkimattomia hoitoja ja menetelmiä markkinoiva sosiaalipalvelukauppias käyttää täsmälleen samoja huijauksen menetelmiä kuin kiero autokauppias.

Huijari
- käyttää aina ylisanoja- parhaat käytännöt , tuki, intensiivinen, erityinen
- antaa harhaanjohtavaa, puutteellista ja valheellista tietoa tutkimustuloksista tai salaa, ettei tieteellisesti tutkittua tietoa ole olemassakaan
- luo ryhmäpainetta ja ryhmäindoktrinaatiota
- ei kerro kaupan todellisista seurauksista ja kustannuksista
- kieltää ja hävittää henkilökohtaisen vastuun
- luo kiire/ paniikkimielialan- esim. on toimittava välittömästä, " aika loppuu",
- estää henkilökohtaisen ja kiireettömän tutustumisen kohteeseen

Kiero mm.intensiivihoidoksi tai erityiseksi huolenpidoksi mainostettua sosiaalivankeutta kaupitteleva sosiaalipalvelukauppias eroaa kierosta autokauppiaasta vain siinä, että tekee bisnestään julkisin varoin ja on onnistunut taitavalla poliittisella lobbauksella valjastamaan koko sosiaalipalvelujärjestelmän kaupantekonsa ja rikastumisensa välineeksi. Lastensuojelu on miljoonabisnes, jossa katteet ja kasvuennusteet ovat niin hyvät, että bisnes kiinnostaa jo ulkomaisia pörssiyhtiöitä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649

pusherwomen kirjoitti:

Ylenmääräisellä touhukkuudella , seminaareilla, "kumppanuuskoulutuksilla" ja kokoustamisella , johon kaikkia päivähoidon työntekijöitä ja muita lastensuojelun "kumppaneita" velvoitetaan osallistumaan ja valheellisten termien ja ylisanojen jatkuvalla pakkosyötöllä on tarkoitus.

Niillä ihmisiä estetään tekemästä havaintoja, luottamasta omiin jo tehtyihin havaintoihin, ajattelemasta itsenäisesti ja rationaalisesti ja kuulemasta omantuntonsa ääntä .

Kiero tutkimattomia hoitoja ja menetelmiä markkinoiva sosiaalipalvelukauppias käyttää täsmälleen samoja huijauksen menetelmiä kuin kiero autokauppias.

Huijari
- käyttää aina ylisanoja- parhaat käytännöt , tuki, intensiivinen, erityinen
- antaa harhaanjohtavaa, puutteellista ja valheellista tietoa tutkimustuloksista tai salaa, ettei tieteellisesti tutkittua tietoa ole olemassakaan
- luo ryhmäpainetta ja ryhmäindoktrinaatiota
- ei kerro kaupan todellisista seurauksista ja kustannuksista
- kieltää ja hävittää henkilökohtaisen vastuun
- luo kiire/ paniikkimielialan- esim. on toimittava välittömästä, " aika loppuu",
- estää henkilökohtaisen ja kiireettömän tutustumisen kohteeseen

Kiero mm.intensiivihoidoksi tai erityiseksi huolenpidoksi mainostettua sosiaalivankeutta kaupitteleva sosiaalipalvelukauppias eroaa kierosta autokauppiaasta vain siinä, että tekee bisnestään julkisin varoin ja on onnistunut taitavalla poliittisella lobbauksella valjastamaan koko sosiaalipalvelujärjestelmän kaupantekonsa ja rikastumisensa välineeksi. Lastensuojelu on miljoonabisnes, jossa katteet ja kasvuennusteet ovat niin hyvät, että bisnes kiinnostaa jo ulkomaisia pörssiyhtiöitä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649

Lue lisää

Huono-osaisuuden periytymisen sijaan kannattaisi puhua huono-osaisuuden periyttämisestä.

Huono-osaisuuden periyttäjät

Sakari Karvonen kirjoittaa vieraskynässä huono-osaisuuden siirtymisestä sukupolvelta toiselle (HS 10.3.2010). Kirjoittaja tulee siihen johtopäätökseen, että riittävä ja kattava perusturva ehkäisee sukupolvelta toiselle siirtyvää köyhyyttä tehokkaasti. Hyvä havainto.
Lastensuojelun sosiaalityössäkin puhutaan sukupolvien yli siirtyvästä huono-osaisuudesta ja tämän ketjun katkaisemisesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapsi tulee ajoissa ottaa pois vanhemmiltaan parempaan perheeseen (varhainen puuttuminen).

On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.

Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.

Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.
Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.
Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.

Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
Olisiko sosiaali- ja terveysministeriöllä itsetutkiskelun paikka?

Leeni Ikonen/kirjoitukset

Periyttäjät kirjoitti:

Huono-osaisuuden periytymisen sijaan kannattaisi puhua huono-osaisuuden periyttämisestä.

Huono-osaisuuden periyttäjät

Sakari Karvonen kirjoittaa vieraskynässä huono-osaisuuden siirtymisestä sukupolvelta toiselle (HS 10.3.2010). Kirjoittaja tulee siihen johtopäätökseen, että riittävä ja kattava perusturva ehkäisee sukupolvelta toiselle siirtyvää köyhyyttä tehokkaasti. Hyvä havainto.
Lastensuojelun sosiaalityössäkin puhutaan sukupolvien yli siirtyvästä huono-osaisuudesta ja tämän ketjun katkaisemisesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapsi tulee ajoissa ottaa pois vanhemmiltaan parempaan perheeseen (varhainen puuttuminen).

On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.

Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.

Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.
Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.
Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.

Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
Olisiko sosiaali- ja terveysministeriöllä itsetutkiskelun paikka?

Leeni Ikonen/kirjoitukset

Lue lisää

Tässä tosielämän tapausesimerkki moniammatillisen työskentelyn "varhaisesta tuesta":

Äidin vuosien takainen psykoterapia- jota sivistysvaltiossa pidettäisiin osoituksena valistuneen ihmisen hyvästä elämänhallinnasta ja halusta hoitaa omaa terveyttään- kääntyikin suomalaisessa lastensuojelussa vauvan kuukausia kestäneen turhan , laittoman ja perhettä syvästi vaurioittaneen huostaanoton perusteeksi. Lastensuojelijat olivat salaa tilanneet psykoterapialausunnot ja peukaloineet niitä omiin tarkoituksiinsa laittomat toimensa oikeuttaakseen:

"Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet. Terapeutilta he eivät sitä ole hankkineet. Mihinkään asiakasdokumenttiin he eivät ole kirjanneet lausunnon hankkimista vaikka laki näin määrää. Edes tietosuojavaltuutettu ei ole asiaan ottanut kantaa vaikka hänen on pyydetty asia tutkimaan. Nyt olen tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön mutten usko tuonkaan tuovan selvyyttä. Olen menettänyt täysin luottamuksen viranomaisiin.

- Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta vaan luottavat sokeasti siihen, että viranomaiset ovat tutkineet perheen tilanteen siten kuin lastensuojelulaki sen määrää tutkittavaksi.

Ani Leikoniemen haastattelu Revanssi- lehdessä
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

Esimerkki tuesta kirjoitti:

Tässä tosielämän tapausesimerkki moniammatillisen työskentelyn "varhaisesta tuesta":

Äidin vuosien takainen psykoterapia- jota sivistysvaltiossa pidettäisiin osoituksena valistuneen ihmisen hyvästä elämänhallinnasta ja halusta hoitaa omaa terveyttään- kääntyikin suomalaisessa lastensuojelussa vauvan kuukausia kestäneen turhan , laittoman ja perhettä syvästi vaurioittaneen huostaanoton perusteeksi. Lastensuojelijat olivat salaa tilanneet psykoterapialausunnot ja peukaloineet niitä omiin tarkoituksiinsa laittomat toimensa oikeuttaakseen:

"Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet. Terapeutilta he eivät sitä ole hankkineet. Mihinkään asiakasdokumenttiin he eivät ole kirjanneet lausunnon hankkimista vaikka laki näin määrää. Edes tietosuojavaltuutettu ei ole asiaan ottanut kantaa vaikka hänen on pyydetty asia tutkimaan. Nyt olen tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön mutten usko tuonkaan tuovan selvyyttä. Olen menettänyt täysin luottamuksen viranomaisiin.

- Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta vaan luottavat sokeasti siihen, että viranomaiset ovat tutkineet perheen tilanteen siten kuin lastensuojelulaki sen määrää tutkittavaksi.

Ani Leikoniemen haastattelu Revanssi- lehdessä
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

Lue lisää

Otso uskoo, että "moniammatillinen yhteistyö lisää koko perheen hyvinvointia ja vahvistaa perheiden selviytymistä arjessa". Mistä ihmeestä ja minkä näytön turvin Otsossa ollaan päädytty tuollaiseen olettamaan?

Sosiaalityön professori Mirja Satka varoittaa, että varhaisesta puuttumisesta( nykyinen varhainen tuki/ vastuunotto)
tulee helposti lapsen varhaista leimaamista, johon osallistuu koko yhteisö. Myös muut sosiaalialan tutkijat esim. Törrönen ja Kuronen ovat ruotineet viranomaisverkostojen vaaroja.


Otso - hankkeen tarkoituksena on, että:
"Luodaan yli hallinto- ja sektorirajojen toteutettavia moniammatillisia toimintamalleja (terveydenhuolto, päivähoito, sosiaalitoimi, seurakunta, päihdehuolto, perheneuvola, erikoissairaanhoito)"

Tässä esimerkkejä "sektorirajat ylittävistä moniammatillisten toimintamallien" tuloksesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/
ja lastensuojeluun erikoistuneen juristin kannanotto:

"Maassamme keskustellaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Keskustelun kärki tulisi kohdistaa viranomaistoimintaan, jota 2000-luvulla on varhaisen puuttumisen nimissä harjoitettu. Jos lastensuojelun työntekijä ei pysty tuhoamaan lasta, mukaan kutsutaan moniammatillinen tiimi. Sen avulla tuhoaminen useimmiten onnistuu."
lainaus knuutilaki, varatuomari Leeni Ikonen
http://www.knuutilaki.net/node/27

Lastensuojelussa asiakkaalle ei usein kerrota onko asiakas asiakas, mistä asiakkuus on alkanut , minkä takia, mitä asiakkaalta odotetaan tai miten asiakkuuden voi lopettaa.

Joissain kunnissa esim. Oulussa on ollut käytäntö, että esim. toimeentulotukea lasten harrastuksiin hakeva vanhempi merkitään automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi ja lapsen harrastukseen myönnetty toimeentulotuki lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi, joka on siis mitä hyvänsä mitä sosiaalityöntekijä keksii sen olevan riippumatta perheen tarpeista tai edes siitä haluaako, tietääkö tai kokeeko perhe saavansa "tukitoimia".

Kun tällaiseen sala-asiakkuuteen yhdistyy kouluttamaton sosiaalityöntekijä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita, rajoittamaton tiedonsaantioikeus ja ala-arvoinen dokumentointi vailla asiakkaan korjausoikeutta ja mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan ja oikeudenkäyntiin, katastrofi on valmis.
Ala-arvoisen ja asenteellisen dokumentoinnin tuottama rikkinäisen puhelimen efekti vain pahenee kun soppaa hämmentämään kutsutaan muiden ammattien edustajat.

Kun jo asiakkuuden ja tiedon kriteerit ovat näin epäselvät ei ole ihme, että lastensuojelun piiriin on tilastoitu lähes 100 000 lasta. Tällä kyseenalaisella tilastotiedolla sitten ratsastavat ja rahastavat monikansallisiksi piiloyrityksiksi muuttuneet ja muuttuvat lastensuojelubisneksessä toimivat järjestöt esim. SOS- lapsikylä.

mitä useampi kokki.. kirjoitti:

Otso uskoo, että "moniammatillinen yhteistyö lisää koko perheen hyvinvointia ja vahvistaa perheiden selviytymistä arjessa". Mistä ihmeestä ja minkä näytön turvin Otsossa ollaan päädytty tuollaiseen olettamaan?

Sosiaalityön professori Mirja Satka varoittaa, että varhaisesta puuttumisesta( nykyinen varhainen tuki/ vastuunotto)
tulee helposti lapsen varhaista leimaamista, johon osallistuu koko yhteisö. Myös muut sosiaalialan tutkijat esim. Törrönen ja Kuronen ovat ruotineet viranomaisverkostojen vaaroja.


Otso - hankkeen tarkoituksena on, että:
"Luodaan yli hallinto- ja sektorirajojen toteutettavia moniammatillisia toimintamalleja (terveydenhuolto, päivähoito, sosiaalitoimi, seurakunta, päihdehuolto, perheneuvola, erikoissairaanhoito)"

Tässä esimerkkejä "sektorirajat ylittävistä moniammatillisten toimintamallien" tuloksesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/
ja lastensuojeluun erikoistuneen juristin kannanotto:

"Maassamme keskustellaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Keskustelun kärki tulisi kohdistaa viranomaistoimintaan, jota 2000-luvulla on varhaisen puuttumisen nimissä harjoitettu. Jos lastensuojelun työntekijä ei pysty tuhoamaan lasta, mukaan kutsutaan moniammatillinen tiimi. Sen avulla tuhoaminen useimmiten onnistuu."
lainaus knuutilaki, varatuomari Leeni Ikonen
http://www.knuutilaki.net/node/27

Lastensuojelussa asiakkaalle ei usein kerrota onko asiakas asiakas, mistä asiakkuus on alkanut , minkä takia, mitä asiakkaalta odotetaan tai miten asiakkuuden voi lopettaa.

Joissain kunnissa esim. Oulussa on ollut käytäntö, että esim. toimeentulotukea lasten harrastuksiin hakeva vanhempi merkitään automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi ja lapsen harrastukseen myönnetty toimeentulotuki lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi, joka on siis mitä hyvänsä mitä sosiaalityöntekijä keksii sen olevan riippumatta perheen tarpeista tai edes siitä haluaako, tietääkö tai kokeeko perhe saavansa "tukitoimia".

Kun tällaiseen sala-asiakkuuteen yhdistyy kouluttamaton sosiaalityöntekijä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita, rajoittamaton tiedonsaantioikeus ja ala-arvoinen dokumentointi vailla asiakkaan korjausoikeutta ja mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan ja oikeudenkäyntiin, katastrofi on valmis.
Ala-arvoisen ja asenteellisen dokumentoinnin tuottama rikkinäisen puhelimen efekti vain pahenee kun soppaa hämmentämään kutsutaan muiden ammattien edustajat.

Kun jo asiakkuuden ja tiedon kriteerit ovat näin epäselvät ei ole ihme, että lastensuojelun piiriin on tilastoitu lähes 100 000 lasta. Tällä kyseenalaisella tilastotiedolla sitten ratsastavat ja rahastavat monikansallisiksi piiloyrityksiksi muuttuneet ja muuttuvat lastensuojelubisneksessä toimivat järjestöt esim. SOS- lapsikylä.

Lue lisää

Arvo- dokumentti- kenellä on ihmisarvo?

Raisa Lehtomäki ja hänen poikansa Arvo elävät sydänlapsiperheen arkea.
Lehtomäki on taistellut 12-vuotiaan poikansa hoidon ja samalla elämän puolesta.
”Hyvä suomalainen terveydenhuolto on kupla. Tuo kupla puhkeaa kun ihminen sairastuu ja terveydenhuollon raadollisuus paljastuu”, hän toteaa.
Dokumentti kertoo vakavasti sairaan lapsen ja hänen äitinsä elämästä tämän päivän Suomessa.
Ohjelma herättää pohtimaan myös kysymystä ihmisarvosta. Voiko sitä mitata? Miksi se ei ole kaikille yhtäläinen?

Miksi väsyneelle perheelle tarjotaan lasten huostaanottoa eikä siivousapua? Kuka määrää lapselle elvytyskiellon?
"Lapsia otetaan Suomessa huostaan väärin perustein. Lasten elvytyskieltoja tehdään ilman vanhempien suostumusta. Raha on syrjäyttänyt ihmisarvon terveydenhuollossa", Lehtomäki väittää.

 Onneksi Lehtomäki asuu Helsingissä ja kykenee ansaitsemaan leipänsä lastenhoidon ohessa siivoamalla. Hänen ystävälleen, provinssissa asuvalle erityislasten äidille ei pyynnöstä huolimatta annettu edes siivousapua.
Jo pelkkä siivousavun pyyntö kirjattiin lastensuojeluilmoitukseksi ja
johti siihen, että perhettä painostettiin huostaanotolla uhkailemalla menemään (epätieteelliseen)vanhemmuuden arviointiin paikalliseen ensi- ja turvakotiin:
http://www.knuutilaki.net/node/28
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-arvo

Tiedetäänkö moniammatillisessa OTSO- hankkeessa, että vaikkapa neuvolan tai muun terveydenhuollon työntekijän varomaton avunpyyntö sosiaalitoimeen esim. taloudellisen tuen tai siivousavun tiimoilta voidaan kirjata ls-ilmoitukseksi, joka puolestaan johtaa pakotettuun ls-asiakkuuteen , huostaanottouhkaan ja koko perheen tilanteen huonontumiseen ja vaikeutumiseen entisestään?

Arvo kirjoitti:

Arvo- dokumentti- kenellä on ihmisarvo?

Raisa Lehtomäki ja hänen poikansa Arvo elävät sydänlapsiperheen arkea.
Lehtomäki on taistellut 12-vuotiaan poikansa hoidon ja samalla elämän puolesta.
”Hyvä suomalainen terveydenhuolto on kupla. Tuo kupla puhkeaa kun ihminen sairastuu ja terveydenhuollon raadollisuus paljastuu”, hän toteaa.
Dokumentti kertoo vakavasti sairaan lapsen ja hänen äitinsä elämästä tämän päivän Suomessa.
Ohjelma herättää pohtimaan myös kysymystä ihmisarvosta. Voiko sitä mitata? Miksi se ei ole kaikille yhtäläinen?

Miksi väsyneelle perheelle tarjotaan lasten huostaanottoa eikä siivousapua? Kuka määrää lapselle elvytyskiellon?
"Lapsia otetaan Suomessa huostaan väärin perustein. Lasten elvytyskieltoja tehdään ilman vanhempien suostumusta. Raha on syrjäyttänyt ihmisarvon terveydenhuollossa", Lehtomäki väittää.

 Onneksi Lehtomäki asuu Helsingissä ja kykenee ansaitsemaan leipänsä lastenhoidon ohessa siivoamalla. Hänen ystävälleen, provinssissa asuvalle erityislasten äidille ei pyynnöstä huolimatta annettu edes siivousapua.
Jo pelkkä siivousavun pyyntö kirjattiin lastensuojeluilmoitukseksi ja
johti siihen, että perhettä painostettiin huostaanotolla uhkailemalla menemään (epätieteelliseen)vanhemmuuden arviointiin paikalliseen ensi- ja turvakotiin:
http://www.knuutilaki.net/node/28
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-arvo

Tiedetäänkö moniammatillisessa OTSO- hankkeessa, että vaikkapa neuvolan tai muun terveydenhuollon työntekijän varomaton avunpyyntö sosiaalitoimeen esim. taloudellisen tuen tai siivousavun tiimoilta voidaan kirjata ls-ilmoitukseksi, joka puolestaan johtaa pakotettuun ls-asiakkuuteen , huostaanottouhkaan ja koko perheen tilanteen huonontumiseen ja vaikeutumiseen entisestään?

Lue lisää

Oppilashuolto vai oppilashuosta?

Erityisen huolestuttava tulos lasten ja vanhempien kannalta on se, että valtion ruhtinaallinen kymmenien miljoonien eurojen panostus kuntien oppilashuollon kehittämiseen ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisyyn on tuottanut kouluista lisää lastensuojeluilmoituksia ja -asiakkuuksia samaan aikaan kun työntekijät raportoivat , että tarvittavia tukitoimia ei ole tarjolla.

Vanhemmille on täysin selvää, että jos oppilashuoltoon palkataan lisää sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja tästä seuraa nykyisellä ilmeisesti muuttumattomalla lastensuojelun" varmuuden vuoksi puuttumisen"- ja "kontrolli ennen tukea"- linjauksilla automaattisesti lisää ls- ilmoja ja ls-asiakkuuksia. Linjaus on myös omiaan estämään avunhaun ja syrjäyttämään apua tarvitsevat nuoret koko palvelujärjestelmästä.
Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän nuoren sanoin :
" Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."

MLL:n tutkimuksen mukaan nuoret kertoivat yhä useammin päivystäjille, etteivät saa ammattilaisilta toivomaansa apua. Kohtaamiset sujuvat aikuisten ehdoilla, eivätkä nuoret uskalla kertoa ongelmistaan.
"Nuoret kertovat, että tapaamisissa on vaikeaa tai mahdotonta tuoda omaa oloaan julki. Tilanteet ja tapaamispaikat on koettu epämukaviksi, eikä nuori ole osannut tai uskaltautunut tuomaan isoa asiaansa esille. Jotkut nuoret viestittävät, että puhuminen ylipäätään pahentaa heidän oloaan, mutta tätä ei oteta tosissaan, Lasten ja nuorten puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo.
Hänen mukaansa tapaamisissa ei useinkaan löydy yhteistä kieltä; nuoret kohdataan puoliaikuisina.
Nuoria askarruttaa myös ammattilaisten vaitiolovelvollisuus. Nuori ei halua kertoa asioistaan, koska pelkää niiden leviävän eteenpäin esimerkiksi kouluympäristössä. Lisäksi nuorilla on pelko siitä, että viranomaiset puuttuvat perhe-elämään."
http://uutisvirta.fi/uutiset/3628313-mll-nuori-pelkaa-ammattiauttajan-lavertelevan?show=1

THL:n tilastotietojen valossa nuorten pelko ja epäluulo asiantuntijoita kohtaan on aiheellinen ja perusteltu.
Tässä tapausesimerkki siitä, mihin avautuminen koulukuraattorille ja moniammatillisille "erityisasiantuntijoille" voi pahimmillaan johtaa:
http://www.knuutilaki.net/node/39

oppilashuostaa kirjoitti:

Oppilashuolto vai oppilashuosta?

Erityisen huolestuttava tulos lasten ja vanhempien kannalta on se, että valtion ruhtinaallinen kymmenien miljoonien eurojen panostus kuntien oppilashuollon kehittämiseen ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisyyn on tuottanut kouluista lisää lastensuojeluilmoituksia ja -asiakkuuksia samaan aikaan kun työntekijät raportoivat , että tarvittavia tukitoimia ei ole tarjolla.

Vanhemmille on täysin selvää, että jos oppilashuoltoon palkataan lisää sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja tästä seuraa nykyisellä ilmeisesti muuttumattomalla lastensuojelun" varmuuden vuoksi puuttumisen"- ja "kontrolli ennen tukea"- linjauksilla automaattisesti lisää ls- ilmoja ja ls-asiakkuuksia. Linjaus on myös omiaan estämään avunhaun ja syrjäyttämään apua tarvitsevat nuoret koko palvelujärjestelmästä.
Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän nuoren sanoin :
" Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."

MLL:n tutkimuksen mukaan nuoret kertoivat yhä useammin päivystäjille, etteivät saa ammattilaisilta toivomaansa apua. Kohtaamiset sujuvat aikuisten ehdoilla, eivätkä nuoret uskalla kertoa ongelmistaan.
"Nuoret kertovat, että tapaamisissa on vaikeaa tai mahdotonta tuoda omaa oloaan julki. Tilanteet ja tapaamispaikat on koettu epämukaviksi, eikä nuori ole osannut tai uskaltautunut tuomaan isoa asiaansa esille. Jotkut nuoret viestittävät, että puhuminen ylipäätään pahentaa heidän oloaan, mutta tätä ei oteta tosissaan, Lasten ja nuorten puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo.
Hänen mukaansa tapaamisissa ei useinkaan löydy yhteistä kieltä; nuoret kohdataan puoliaikuisina.
Nuoria askarruttaa myös ammattilaisten vaitiolovelvollisuus. Nuori ei halua kertoa asioistaan, koska pelkää niiden leviävän eteenpäin esimerkiksi kouluympäristössä. Lisäksi nuorilla on pelko siitä, että viranomaiset puuttuvat perhe-elämään."
http://uutisvirta.fi/uutiset/3628313-mll-nuori-pelkaa-ammattiauttajan-lavertelevan?show=1

THL:n tilastotietojen valossa nuorten pelko ja epäluulo asiantuntijoita kohtaan on aiheellinen ja perusteltu.
Tässä tapausesimerkki siitä, mihin avautuminen koulukuraattorille ja moniammatillisille "erityisasiantuntijoille" voi pahimmillaan johtaa:
http://www.knuutilaki.net/node/39

Lue lisää

Lapset puheeksi - menetelmää voi puolustaa sillä, että se ottaa mukaan lapsen läheiset ja edes yrittää kartoittaa ja kuunnella asiakkaiden tarpeita ja konkreettisen avun mahdollisuuksia eikä ainakaan tiedotteissaan hyväksy palavereihinsa viran puolesta tyhjän panttina istuksijoita, joilla ei ole aikomustakaan auttaa konkreettisesti.

Mutta mutta.. Jotain kertoo järjestelmästä, että näiden itsestäänselvyyksien huomaamiseen on tarvittu valtavasti kehittämisrahaa, asiantuntijoita ja palavereja ja että näiden itsestäänselvyyksien juurruttaminen kuntiin maksaa ainakin saman verran kuin tehty "kehitystyö".

Sosiaalialalla innovaatioksi kelpaa se, että asiakkaan ongelman- ja avuntarpeenmäärittelyyn voi ottaa myös asiakkaan mukaan!

Tästä se lähtee! Pikkuhiljaa... kunhan on ensin kehitetty ja anottu riittävät määrärahat...

inno vaatio kirjoitti:

Lapset puheeksi - menetelmää voi puolustaa sillä, että se ottaa mukaan lapsen läheiset ja edes yrittää kartoittaa ja kuunnella asiakkaiden tarpeita ja konkreettisen avun mahdollisuuksia eikä ainakaan tiedotteissaan hyväksy palavereihinsa viran puolesta tyhjän panttina istuksijoita, joilla ei ole aikomustakaan auttaa konkreettisesti.

Mutta mutta.. Jotain kertoo järjestelmästä, että näiden itsestäänselvyyksien huomaamiseen on tarvittu valtavasti kehittämisrahaa, asiantuntijoita ja palavereja ja että näiden itsestäänselvyyksien juurruttaminen kuntiin maksaa ainakin saman verran kuin tehty "kehitystyö".

Sosiaalialalla innovaatioksi kelpaa se, että asiakkaan ongelman- ja avuntarpeenmäärittelyyn voi ottaa myös asiakkaan mukaan!

Tästä se lähtee! Pikkuhiljaa... kunhan on ensin kehitetty ja anottu riittävät määrärahat...

Lue lisää

Mielenkiintoisia lipsahduksia:

"Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä psykososiaalinen tuki ovat eturintamassa lasten ja nuorten syrjäytymiseen tähtäävissä ponnisteluissa."
Suomen Keskustan tavoiteohjelman luonnos 2010-luvulle, keskusta.fi

Ja hyvinhän tässä on onnistuttu. Valtion yli 40 miljoonan euron oppilashuollon tuesta ja yli 60 miljoonan KASTE- rahoituksesta huolimatta lastensuojeluilmoitukset , -asiakkuudet ja huostaanotot ovat lisääntyneet samaan aikaan kun tukitoimia ei ole tarjolla!

"Palvelusuunnitelma on asiakkaan palvelutarpeen toteuttamiseksi tai hänen poistamiseksi tai vähentämiseksi tehty suunnitelma. "
Helsingin kaupungin sosiaaliviraston asiakastietojen käsitemalli 27.5.2006

Naulan kantaan. Sosiaalihuollossa asiakkaan ongelman- tai palvelutarpeen määrittelyyn ei tarvita asiakasta, joka suurella todennäköisyydellä syrjäytyy, eläköityy tai kuolee ennenaikaisesti sosiaalitoimen työskentelyn seurauksena.

"Jyväskylän kaupunki saa käyttöönsä noin 710 000 euroa, joka tulee käyttää lapsiperheiden ennaltaehkäisevään työhön."
Keskisuomalainen 30.3.2010

Rahoilla onkin ehkäisty tehokkaasti lapsiperheiden muodostumista. Pakotetun perhetyön odotusaikana kokenut ei taatusti enää hanki lisää lapsia.

Freud elää kirjoitti:

Mielenkiintoisia lipsahduksia:

"Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä psykososiaalinen tuki ovat eturintamassa lasten ja nuorten syrjäytymiseen tähtäävissä ponnisteluissa."
Suomen Keskustan tavoiteohjelman luonnos 2010-luvulle, keskusta.fi

Ja hyvinhän tässä on onnistuttu. Valtion yli 40 miljoonan euron oppilashuollon tuesta ja yli 60 miljoonan KASTE- rahoituksesta huolimatta lastensuojeluilmoitukset , -asiakkuudet ja huostaanotot ovat lisääntyneet samaan aikaan kun tukitoimia ei ole tarjolla!

"Palvelusuunnitelma on asiakkaan palvelutarpeen toteuttamiseksi tai hänen poistamiseksi tai vähentämiseksi tehty suunnitelma. "
Helsingin kaupungin sosiaaliviraston asiakastietojen käsitemalli 27.5.2006

Naulan kantaan. Sosiaalihuollossa asiakkaan ongelman- tai palvelutarpeen määrittelyyn ei tarvita asiakasta, joka suurella todennäköisyydellä syrjäytyy, eläköityy tai kuolee ennenaikaisesti sosiaalitoimen työskentelyn seurauksena.

"Jyväskylän kaupunki saa käyttöönsä noin 710 000 euroa, joka tulee käyttää lapsiperheiden ennaltaehkäisevään työhön."
Keskisuomalainen 30.3.2010

Rahoilla onkin ehkäisty tehokkaasti lapsiperheiden muodostumista. Pakotetun perhetyön odotusaikana kokenut ei taatusti enää hanki lisää lapsia.

Lue lisää

Jyrki Kasvi kommentoi osuvasti suomalaisten projektivillitystä:
"Uutta luomaan tarkoitetut projektit ja hankkeet ovat usein itsessään innovaatioiden pahimpia esteitä."

Jyrki Kasvi: Projektipöhö imee Suomen mehut
"Suomi on projektien ja hankkeiden luvattu maa. Käytännössä kaikki tutkiminen ja kehittäminen on organisoitu projekteiksi, siisteiksi parin vuoden paketeiksi, jotka on helppo pitää erillään muusta toiminnasta, kirjoittaa Jyrki Kasvi blogissaan.

Ennen projektin alkua se pitää suunnitella; Ilman yksityiskohtaista projektisuunnitelmaa projektille on turha yrittää saada rahoitusta.
Jokainen hakemus ei tietenkään tärppää eli hakemuksia on kirjoitettava monta.

Esimerkiksi yliopistoissa jopa kolmannes tutkijan työajasta voi kulua rahoituksen hankkimiseen. Tilastoissa ja raporteissa nämä tunnit eivät näy, sillä ne kirjataan edellisiin projekteihin tehdyksi työksi.
Toki myös hankkeiden valmisteluun voi saada julkista rahaa, kunhan kirjoittaa ensin projektisuunnitelmankirjoitussuunnitelman.
Tutkijakoulutukseen tarvitaankin ehdottomasti kaikille pakollinen 'Projektirahoitus ja luova raportointi' -opintokokonaisuus.

Projektiryhmien kokoukset ja raporttien kirjoittaminen voivat viedä valtaosan projektien varsinaisista työtunneista. Esimerkiksi viiden kumppanin projektin johtoryhmän palaveri maksaa helposti yli 5 000 euroa (2 henkilöä x 5 kumppania x 4 tuntia x 130 euroa/tunti). Plus matkat ja pöytäkirjan kirjoittaminen.
Kuinka paljon aikaa jää varsinaiseen tutkimukseen ja kehitykseen?

Projektin tärkein tulos on loppuraportti. Kun projektin jälkeen kysyy projektin tuloksia, saa eteensä mapin. Vaikutusten arviointi ja tulosten levittäminen karsitaan projektisuunnitelmissa minimiin, sillä mitä suurempaa rahoitusta projektille hakee, sen epätodennäköisempää sen saaminen on.
Vaikka projekteihin ja hankkeisiin investoitu raha ja aika tuntuvat kuluvan pelkkään suunnitteluun ja raportointiin, tuloksiakin toki saadaan. Hankkeiden ansiosta me tiedämme muun muassa, miten tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää kouluissa, miten muutosta tulisi johtaa, tai millaisia sähköisiä palveluita ihmiset haluaisivat käyttää.

Miksi näitä kalliilla hankittuja tietoja ei hyödynnetä, on suomalaisen innovaatiojärjestelmän suuri mysteeri.
Kun projektin rahoitus loppuu, loppuu myös kiinnostus. Rahoitus ja tekijät siirtyvät seuraaviin projekteihin.
Vanhojen projektien tulosten hyödyntämistä ja levittämistä varten tarvitaan ilmeisesti oma projektinsa. Kuka kartoittaisi esimerkiksi Suomen lukioiden tai kuntien tai sairaanhoitopiirien kehityshankkeiden parhaat opit ja levittäisi ne koko maahan?

Uutta luomaan tarkoitetut projektit ja hankkeet ovat usein itsessään innovaatioiden pahimpia esteitä.
Projektisuunnitelma määrittelee etukäteen, mitä tehdään eli projektien tulokset tiedetään etukäteen. Mikä se sellainen ennalta määritelty 'uusi' innovaatio on?
Ja mikä pahinta, projektit antava kaikille muille luvan levätä laakereillaan: ”Miksi meidän pitäisi kehittää toimintaamme tai tuotteitamme? Sitä vartenhan meillä on projekti!”

Meillä ei ole varaa ulkoistaa ajattelemista projekteille. Suomi menestyy vain, jos jatkuvasta kyseenalaistamisesta, kehittämisestä ja muutoksesta tulee kaikkien oikeus ja velvollisuus.
Ihmisten luovuus on vapautettava rahoitushakemusten ja projektiraporttien oravanpyörästä aidosti uusien ajatusten etsimiseen ja kehittämiseen.
Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n tutkimus- ja kehitysjohtaja
http://yle.fi/uutiset/jyrki_kasvi_projektipoho_imee_suomen_mehut/6419699

Projektipöhö kirjoitti:

Jyrki Kasvi kommentoi osuvasti suomalaisten projektivillitystä:
"Uutta luomaan tarkoitetut projektit ja hankkeet ovat usein itsessään innovaatioiden pahimpia esteitä."

Jyrki Kasvi: Projektipöhö imee Suomen mehut
"Suomi on projektien ja hankkeiden luvattu maa. Käytännössä kaikki tutkiminen ja kehittäminen on organisoitu projekteiksi, siisteiksi parin vuoden paketeiksi, jotka on helppo pitää erillään muusta toiminnasta, kirjoittaa Jyrki Kasvi blogissaan.

Ennen projektin alkua se pitää suunnitella; Ilman yksityiskohtaista projektisuunnitelmaa projektille on turha yrittää saada rahoitusta.
Jokainen hakemus ei tietenkään tärppää eli hakemuksia on kirjoitettava monta.

Esimerkiksi yliopistoissa jopa kolmannes tutkijan työajasta voi kulua rahoituksen hankkimiseen. Tilastoissa ja raporteissa nämä tunnit eivät näy, sillä ne kirjataan edellisiin projekteihin tehdyksi työksi.
Toki myös hankkeiden valmisteluun voi saada julkista rahaa, kunhan kirjoittaa ensin projektisuunnitelmankirjoitussuunnitelman.
Tutkijakoulutukseen tarvitaankin ehdottomasti kaikille pakollinen 'Projektirahoitus ja luova raportointi' -opintokokonaisuus.

Projektiryhmien kokoukset ja raporttien kirjoittaminen voivat viedä valtaosan projektien varsinaisista työtunneista. Esimerkiksi viiden kumppanin projektin johtoryhmän palaveri maksaa helposti yli 5 000 euroa (2 henkilöä x 5 kumppania x 4 tuntia x 130 euroa/tunti). Plus matkat ja pöytäkirjan kirjoittaminen.
Kuinka paljon aikaa jää varsinaiseen tutkimukseen ja kehitykseen?

Projektin tärkein tulos on loppuraportti. Kun projektin jälkeen kysyy projektin tuloksia, saa eteensä mapin. Vaikutusten arviointi ja tulosten levittäminen karsitaan projektisuunnitelmissa minimiin, sillä mitä suurempaa rahoitusta projektille hakee, sen epätodennäköisempää sen saaminen on.
Vaikka projekteihin ja hankkeisiin investoitu raha ja aika tuntuvat kuluvan pelkkään suunnitteluun ja raportointiin, tuloksiakin toki saadaan. Hankkeiden ansiosta me tiedämme muun muassa, miten tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää kouluissa, miten muutosta tulisi johtaa, tai millaisia sähköisiä palveluita ihmiset haluaisivat käyttää.

Miksi näitä kalliilla hankittuja tietoja ei hyödynnetä, on suomalaisen innovaatiojärjestelmän suuri mysteeri.
Kun projektin rahoitus loppuu, loppuu myös kiinnostus. Rahoitus ja tekijät siirtyvät seuraaviin projekteihin.
Vanhojen projektien tulosten hyödyntämistä ja levittämistä varten tarvitaan ilmeisesti oma projektinsa. Kuka kartoittaisi esimerkiksi Suomen lukioiden tai kuntien tai sairaanhoitopiirien kehityshankkeiden parhaat opit ja levittäisi ne koko maahan?

Uutta luomaan tarkoitetut projektit ja hankkeet ovat usein itsessään innovaatioiden pahimpia esteitä.
Projektisuunnitelma määrittelee etukäteen, mitä tehdään eli projektien tulokset tiedetään etukäteen. Mikä se sellainen ennalta määritelty 'uusi' innovaatio on?
Ja mikä pahinta, projektit antava kaikille muille luvan levätä laakereillaan: ”Miksi meidän pitäisi kehittää toimintaamme tai tuotteitamme? Sitä vartenhan meillä on projekti!”

Meillä ei ole varaa ulkoistaa ajattelemista projekteille. Suomi menestyy vain, jos jatkuvasta kyseenalaistamisesta, kehittämisestä ja muutoksesta tulee kaikkien oikeus ja velvollisuus.
Ihmisten luovuus on vapautettava rahoitushakemusten ja projektiraporttien oravanpyörästä aidosti uusien ajatusten etsimiseen ja kehittämiseen.
Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n tutkimus- ja kehitysjohtaja
http://yle.fi/uutiset/jyrki_kasvi_projektipoho_imee_suomen_mehut/6419699

Lue lisää

Teollista tautituotantoa eli miten luonnollisesta elämänkulusta diagnosoidaan sairaus ja lääkehoidettava tila

Kerroimme 45 minuuttia -ohjelmassa ja uutisissa lääketeollisuuden halusta rekrytoida  lääketieteen tutkijoita tehtailemaan tauteja ja synnyttämään sairauksia lääkemyynnin maksimoimiseksi. Tutkijoita houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Tutkijoiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan lääketutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on lääkkeiden tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lääketeollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.  Siinäkään tuskin on mitään erityisen kummallista tai outoa.
Mutta mikä olikaan lääkeprojektin opetus meille tekijöille. Prosessi todisti jälleen kerran todeksi sen, että kriittisen julkisuuden uhka ajaa organisaatiot  ja niissä työskentelevät ihmiset  kummallisille koukeroille.  Myös fiksut ja sivistyneinä itseään pitävät. Ajatus epäedullisesta julkisuudesta juoksutti lääketeollisuusväen  taantumuksen tilaan,  kiristelemään hampaitaan  ja uhittelemaan voimalla, jonka otteessa teollisuuden toimintatapoja epäeettisiksi ja tiedettä tuhoaviksi arvostelevien tutkijoiden oli pakko piiloutua.
Miksi? Siksi, että lääketeollisuus tunkee lonkeronsa kaikkialle, televisioesiintymisen hinta olisi ollut kohtuuttoman kova. Lääketeollisuus rahoittaa lääkäreiden jatkokoulutusta, yliopistojen toimintaa ja akateemista tutkimusta. Siksi on puhuttava pussi päässä.

Keinotekoinen pyhyyden sädekehä
Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna  tuntuu vähintäänkin oudolta, että lääketeollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään  jotakin luonnotonta  pyhyyden sädekehää.  Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta. 
Mikäli  on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin  hiljaisuuteen on kuvottavaa. Sekö todella on potilaiden etu? 
Jos joku jossakin kokee, että systeemissä on jonkin sortin  mätää,  niin silloin asia on saatettava yleisempään keskusteluun. Koko kansan arvioitavaksi..

Puhetta potilaiden parhaaksi
Tutkijoiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua? Sehän koskettaa ja kiinnostaa meitä kaikkia. Eikö avoin keskustelu jos mikä toimi potilaiden parhaaksi?
Lääketeollisuuskin sanoo toimivansa potilaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea?  Miksi julkista puhumista ja ilmiön puimista pitää pelätä?  Eikö tämä jos mikä ole  oire jostakin suuremmasta sairaudesta --  oireyhtymästä, johon pitäisi  pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.   
Minusta potilaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.  On oikeus tietää  ja tehdä sitten johtopäätöksiä. Kokonaisarvion kehityksen suunnasta  voi jokainen rakentaa vasta sen jälkeen,  kun on ensin tullut tietoiseksi  ilmiön olemassa olosta.
On tärkeää tietää lääkebisneksen yksityiskohdista, koska jokainen meistä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jossakin elämänsä vaiheessa lääketeollisuuden asiakas. Olemme  kohderyhmää, tuotanto pyörii meitä varten ja meidän ansiostamme -- miksemme siis saisi aivan avoimesti ottaa lähilukuun ilmiöitä ja puhua puhki  teollisuuden keinoista kiihdyttää tuotantokoneistoaan entistä kiivaammille kierroksille.  
Olen kiitollinen niille tutkijoille, jotka kertoivat meille tautitehtailusta. He kokivat ilmiön epäterveeksi ja halusivat tuoda epäkohtia päivänvaloon -- kameran kanssa tai ilman sitä. Teknisellä toteutuksella  ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suurta merkitystä.
Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi.  Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.

 http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/

tautitehtailua kirjoitti:

Teollista tautituotantoa eli miten luonnollisesta elämänkulusta diagnosoidaan sairaus ja lääkehoidettava tila

Kerroimme 45 minuuttia -ohjelmassa ja uutisissa lääketeollisuuden halusta rekrytoida  lääketieteen tutkijoita tehtailemaan tauteja ja synnyttämään sairauksia lääkemyynnin maksimoimiseksi. Tutkijoita houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Tutkijoiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan lääketutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on lääkkeiden tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lääketeollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.  Siinäkään tuskin on mitään erityisen kummallista tai outoa.
Mutta mikä olikaan lääkeprojektin opetus meille tekijöille. Prosessi todisti jälleen kerran todeksi sen, että kriittisen julkisuuden uhka ajaa organisaatiot  ja niissä työskentelevät ihmiset  kummallisille koukeroille.  Myös fiksut ja sivistyneinä itseään pitävät. Ajatus epäedullisesta julkisuudesta juoksutti lääketeollisuusväen  taantumuksen tilaan,  kiristelemään hampaitaan  ja uhittelemaan voimalla, jonka otteessa teollisuuden toimintatapoja epäeettisiksi ja tiedettä tuhoaviksi arvostelevien tutkijoiden oli pakko piiloutua.
Miksi? Siksi, että lääketeollisuus tunkee lonkeronsa kaikkialle, televisioesiintymisen hinta olisi ollut kohtuuttoman kova. Lääketeollisuus rahoittaa lääkäreiden jatkokoulutusta, yliopistojen toimintaa ja akateemista tutkimusta. Siksi on puhuttava pussi päässä.

Keinotekoinen pyhyyden sädekehä
Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna  tuntuu vähintäänkin oudolta, että lääketeollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään  jotakin luonnotonta  pyhyyden sädekehää.  Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta. 
Mikäli  on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin  hiljaisuuteen on kuvottavaa. Sekö todella on potilaiden etu? 
Jos joku jossakin kokee, että systeemissä on jonkin sortin  mätää,  niin silloin asia on saatettava yleisempään keskusteluun. Koko kansan arvioitavaksi..

Puhetta potilaiden parhaaksi
Tutkijoiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua? Sehän koskettaa ja kiinnostaa meitä kaikkia. Eikö avoin keskustelu jos mikä toimi potilaiden parhaaksi?
Lääketeollisuuskin sanoo toimivansa potilaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea?  Miksi julkista puhumista ja ilmiön puimista pitää pelätä?  Eikö tämä jos mikä ole  oire jostakin suuremmasta sairaudesta --  oireyhtymästä, johon pitäisi  pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.   
Minusta potilaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.  On oikeus tietää  ja tehdä sitten johtopäätöksiä. Kokonaisarvion kehityksen suunnasta  voi jokainen rakentaa vasta sen jälkeen,  kun on ensin tullut tietoiseksi  ilmiön olemassa olosta.
On tärkeää tietää lääkebisneksen yksityiskohdista, koska jokainen meistä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jossakin elämänsä vaiheessa lääketeollisuuden asiakas. Olemme  kohderyhmää, tuotanto pyörii meitä varten ja meidän ansiostamme -- miksemme siis saisi aivan avoimesti ottaa lähilukuun ilmiöitä ja puhua puhki  teollisuuden keinoista kiihdyttää tuotantokoneistoaan entistä kiivaammille kierroksille.  
Olen kiitollinen niille tutkijoille, jotka kertoivat meille tautitehtailusta. He kokivat ilmiön epäterveeksi ja halusivat tuoda epäkohtia päivänvaloon -- kameran kanssa tai ilman sitä. Teknisellä toteutuksella  ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suurta merkitystä.
Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi.  Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.

 http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/

Lue lisää

Diagnoosi- kenen etu?

Myös lastensuojelu medikalisoi lapsia ja vanhempia. Asiakkaista tehdään mielellään potilaita ja heille halutaan diagnoosi. Pettymys ja suru käännetään masennukseksi, kiukku käytöshäiriöksi, uupumus kiintymyssuhde- tai vuorovaikutushäiriöksi.

Diagnoosista tai diagnosointiyrityksestä on tullut lastensuojelun ensisijainen työmenetelmä. Sen tekee yhä useammin epäpätevä työntekijä- kohdetta tuntematta tai tutkimatta.

Sosiaalitoimi voi myös tilata hankalasta asiakkaasta halutun lausunnon maksua vastaan esim. psykiatrilta, joka suostuu kirjoittamaan lausunnon asiakasta tutkimatta tai tapaamatta. Lausunnon saanut pakotetaan "intensiivihoidoksi" tai "kuntoutukseksi" kutsuttuihin tutkimattomiin ja valvomattomiin kymmeniä tuhansia vuodessa maksaviin lumehoitoihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .
Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä."
Leeni Ikonen

Olisi syytä selvittää myös lasten ja perheiden kanssa toimivien jääviydet suhteessa sosiaali- ja terveysalan yrityksiin.
Varhainen diagnoosi tuntuu hyödyttävän aivan muita tahoja kuin lapsia ja vanhempia.

Kenen etu? kirjoitti:

Diagnoosi- kenen etu?

Myös lastensuojelu medikalisoi lapsia ja vanhempia. Asiakkaista tehdään mielellään potilaita ja heille halutaan diagnoosi. Pettymys ja suru käännetään masennukseksi, kiukku käytöshäiriöksi, uupumus kiintymyssuhde- tai vuorovaikutushäiriöksi.

Diagnoosista tai diagnosointiyrityksestä on tullut lastensuojelun ensisijainen työmenetelmä. Sen tekee yhä useammin epäpätevä työntekijä- kohdetta tuntematta tai tutkimatta.

Sosiaalitoimi voi myös tilata hankalasta asiakkaasta halutun lausunnon maksua vastaan esim. psykiatrilta, joka suostuu kirjoittamaan lausunnon asiakasta tutkimatta tai tapaamatta. Lausunnon saanut pakotetaan "intensiivihoidoksi" tai "kuntoutukseksi" kutsuttuihin tutkimattomiin ja valvomattomiin kymmeniä tuhansia vuodessa maksaviin lumehoitoihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .
Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä."
Leeni Ikonen

Olisi syytä selvittää myös lasten ja perheiden kanssa toimivien jääviydet suhteessa sosiaali- ja terveysalan yrityksiin.
Varhainen diagnoosi tuntuu hyödyttävän aivan muita tahoja kuin lapsia ja vanhempia.

Lue lisää

Syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen jopa 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:

Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa syrjäyttäjille esim. erilaisille lastensuojelujärjestöille,- projekteille ja -yrittäjille ja hoito- ja kuntoutusyrityksille jopa miljoona euroa.

Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa.
Valtio tukee ja rahoittaa ruhtinaallisesti jokaista nuoren syrjäyttämisprosessiin osallistuvaa tahoa ja toimenpidettä, joihin kuuluvat tehostettu riskiluokitus ja -leimaus ( VARPU) , lumeapu ja - hoito ( esim. intensiivihoito) , epätieteelliset lastensuojelutarpeen selvitykset ja olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit, moniammatillisten ryhmien turhat kokoukset ja lastensuojeluprojektit, huostaanotot kodeista, oikeudenkäynnit puolueellisissa fair trial- periaatteita noudattamattomissa hallinto- oikeuksissa, läheisistä erottaminen, ihmissuhteiden katkaiseminen, eristäminen väkivaltaisiin ja valvomattomiin laitoksiin, korotettujen hoitopalkkioiden toivossa etsityt virheelliset mt-diagnoosit, leimaaminen(verkostotyö), lääkkeillä huumaaminen, ylipitkät ja perustelemattomat osastohoidot, asianmukaisen terveydenhuollon ja koulutuksen laiminlyönti, pakkosäilytys puutteellista opetusta tarjoavissa oppilaitoksissa tai laitoskouluissa, jotka on perustettu vain yhteiskunnan tukirahojen imuroimiseksi, työvoimaneuvonta= valehtelu todellisista työllistymismahdollisuuksista, tempputyöllistys, työelämäkuntoutus ja -kurssitus, ilmaisharjoittelut, orjatyö .

Sitten valtion rahaa voivatkin ruveta imuiroimaan psykiatriset hoitolaitokset, ala-arvoiset mielenterveys- , päihdekuntoutus- ja tukiasumisyksiköt ja kriminaalihuollon ohjelmat ja toimijat.

syrjäytysbisnes kirjoitti:

Syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen jopa 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:

Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa syrjäyttäjille esim. erilaisille lastensuojelujärjestöille,- projekteille ja -yrittäjille ja hoito- ja kuntoutusyrityksille jopa miljoona euroa.

Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa.
Valtio tukee ja rahoittaa ruhtinaallisesti jokaista nuoren syrjäyttämisprosessiin osallistuvaa tahoa ja toimenpidettä, joihin kuuluvat tehostettu riskiluokitus ja -leimaus ( VARPU) , lumeapu ja - hoito ( esim. intensiivihoito) , epätieteelliset lastensuojelutarpeen selvitykset ja olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit, moniammatillisten ryhmien turhat kokoukset ja lastensuojeluprojektit, huostaanotot kodeista, oikeudenkäynnit puolueellisissa fair trial- periaatteita noudattamattomissa hallinto- oikeuksissa, läheisistä erottaminen, ihmissuhteiden katkaiseminen, eristäminen väkivaltaisiin ja valvomattomiin laitoksiin, korotettujen hoitopalkkioiden toivossa etsityt virheelliset mt-diagnoosit, leimaaminen(verkostotyö), lääkkeillä huumaaminen, ylipitkät ja perustelemattomat osastohoidot, asianmukaisen terveydenhuollon ja koulutuksen laiminlyönti, pakkosäilytys puutteellista opetusta tarjoavissa oppilaitoksissa tai laitoskouluissa, jotka on perustettu vain yhteiskunnan tukirahojen imuroimiseksi, työvoimaneuvonta= valehtelu todellisista työllistymismahdollisuuksista, tempputyöllistys, työelämäkuntoutus ja -kurssitus, ilmaisharjoittelut, orjatyö .

Sitten valtion rahaa voivatkin ruveta imuiroimaan psykiatriset hoitolaitokset, ala-arvoiset mielenterveys- , päihdekuntoutus- ja tukiasumisyksiköt ja kriminaalihuollon ohjelmat ja toimijat.

Lue lisää

Seulominen ja varhainen hoitoonohjaus on tietysti aiheellinen ja hyvä tavoite ja toimintakäytäntö, mikäli seulaus on pätevää ja asiakaslähtöistä apua todella on tarjolla. Nykyisin kumpikaan kriteeri ei täyty.

Ongelma on kermankuorintaan perustuva asiakasvalikointi. Eli asiakkaiksi ainoastaan raskaita korjaavia toimenpiteitä suosivaan koneistoon valikoituvat/ valikoidaan luottavaiset ja yhteistyökykyiset, vain tilapäisiä ja vähäisiä ongelmia omaavat avunpyytäjät, joita voitaisiin ja pitäisi auttaa kotona kevyin toimin. Ne, joiden kanssa voi kevyt/lumetyöskennellä keskustellen ja joiden kanssa ei tarvitse tehdä raskasta moniammatillista työtä pitkään.

Nämä kiltit ja yhteistyökykyiset asiakkaat tuovat helppoja työsuoritteita laiskoille ja selustaansa turvaamaan pyrkiville työntekijöille ja moniammatillisille ryhmille , jotka pyrkivät pitämään heidät työsuoritteidensa kohteina ja asiakkaina tarpeettomasti ja liian pitkään. Usein vaikka väkisin. Kunnes heistä tämän lumetyöskentelyn tuloksena tulee aggressiivisia ja pettyneitä kenellekään kelpaamattomia moniongelmaisia.

Epäilen, ettei sen paremmin sosiaali- kuin terveydenhuoltojärjestelmä edes halua asiakkaikseen ihmisiä, joilla on todellisia, pitkäkestoisia ja vaikeita ongelmia. Heidät otetaan järjestelmään vasta kun on absoluuttinen pakko eli tilanne on päässyt kriisiytymään pahasti . Vastuuta heidän hoidostaan yritetään myös siirtää jonkun toisen toimijan niskoille.
Nämä moniongelmaiset asiakkaat ( joiden moniongelmaisuus on pitkälti huonon palvelujärjestelmän syytä) eivät keskimäärin luota palvelujärjestelmään ja osaavat salata ongelmansa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aiemmin hekin ovat olleet noita luottavaisia avunpyytäjiä, joiden epäluottamus on lähtöisin juuri pitkitetyn ja vaurioittavan lumeavun kokemuksesta.

Jatkuva ja toistuva yli- ja alireagointi ovat saman ilmiön; toimimattoman kermankuorintaan pyrkivän palvelujärjestelmän kaksi eri puolta.

Kermankuorintaa kirjoitti:

Seulominen ja varhainen hoitoonohjaus on tietysti aiheellinen ja hyvä tavoite ja toimintakäytäntö, mikäli seulaus on pätevää ja asiakaslähtöistä apua todella on tarjolla. Nykyisin kumpikaan kriteeri ei täyty.

Ongelma on kermankuorintaan perustuva asiakasvalikointi. Eli asiakkaiksi ainoastaan raskaita korjaavia toimenpiteitä suosivaan koneistoon valikoituvat/ valikoidaan luottavaiset ja yhteistyökykyiset, vain tilapäisiä ja vähäisiä ongelmia omaavat avunpyytäjät, joita voitaisiin ja pitäisi auttaa kotona kevyin toimin. Ne, joiden kanssa voi kevyt/lumetyöskennellä keskustellen ja joiden kanssa ei tarvitse tehdä raskasta moniammatillista työtä pitkään.

Nämä kiltit ja yhteistyökykyiset asiakkaat tuovat helppoja työsuoritteita laiskoille ja selustaansa turvaamaan pyrkiville työntekijöille ja moniammatillisille ryhmille , jotka pyrkivät pitämään heidät työsuoritteidensa kohteina ja asiakkaina tarpeettomasti ja liian pitkään. Usein vaikka väkisin. Kunnes heistä tämän lumetyöskentelyn tuloksena tulee aggressiivisia ja pettyneitä kenellekään kelpaamattomia moniongelmaisia.

Epäilen, ettei sen paremmin sosiaali- kuin terveydenhuoltojärjestelmä edes halua asiakkaikseen ihmisiä, joilla on todellisia, pitkäkestoisia ja vaikeita ongelmia. Heidät otetaan järjestelmään vasta kun on absoluuttinen pakko eli tilanne on päässyt kriisiytymään pahasti . Vastuuta heidän hoidostaan yritetään myös siirtää jonkun toisen toimijan niskoille.
Nämä moniongelmaiset asiakkaat ( joiden moniongelmaisuus on pitkälti huonon palvelujärjestelmän syytä) eivät keskimäärin luota palvelujärjestelmään ja osaavat salata ongelmansa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aiemmin hekin ovat olleet noita luottavaisia avunpyytäjiä, joiden epäluottamus on lähtöisin juuri pitkitetyn ja vaurioittavan lumeavun kokemuksesta.

Jatkuva ja toistuva yli- ja alireagointi ovat saman ilmiön; toimimattoman kermankuorintaan pyrkivän palvelujärjestelmän kaksi eri puolta.

Lue lisää

Tautitehtailua- jutun havainnot pätevät täysin myös lastensuojeluun, kun korvaa sanan tutkija sanalla työntekijä ja sanan lääketeollisuus sanalla lastensuojeluteollisuus:

"Työntekijöitä houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan tutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin ja hoitoihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on diagnoosien ja hoitojen tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lastensuojeluteollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.

Keinotekoinen pyhyyden sädekehä

Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna  tuntuu vähintäänkin oudolta, että lastensuojeluteollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään  jotakin luonnotonta  pyhyyden sädekehää.  Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta. 
Mikäli  on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin  hiljaisuuteen on kuvottavaa

Työntekijöiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua? Sehän koskettaa ja kiinnostaa meitä kaikkia. Eikö avoin keskustelu jos mikä toimi potilaiden parhaaksi?
Lastensuojeluteollisuuskin sanoo toimivansa asiakkaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea?  Miksi julkista puhumista ja ilmiön puimista pitää pelätä?  Eikö tämä jos mikä ole  oire jostakin suuremmasta sairaudesta --  oireyhtymästä, johon pitäisi  pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.   
Minusta asiakkaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.

Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi.  Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.

 http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/

Ystäväni pyysi sosiaalityöntekijältä tietoja ystäväperheen sijoitettujen erityislasten vuorokausihinnoista.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti hinnan olevan keskimäärin 160 e/ vrk/ lapsi. Tosiasiassa hinta oli kelakorvauksineen 472,28 e/ lapsi/ vuorokausi eli kahdelta lapselta yli 340 000 euroa vuodessa. Kuinka paljon tukea sillä saisikaan kotiin!
Jos siis diagnoosi/ erityislapsistatus korottaa vuorokausihintaa satoja euroa ja vuosihintaa kymmeniä tuhansia euroja, yrittäjän kannattaa hankkia sellainen vaikka väkisin. Kuinka paljon mahtaakaan tapahtua turhaa tautitehtailua pelkästään taloudellisin perustein. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka monelle lapselle on lämpätty diagnoosi ja erityislapsistatus juuri sijaishuollon aikana ja kuinka pian sijoituksen aloituksen jälkeen.
Lapsibisnesyrittäjät voivat myös olla varmoja, että saavat pitää lapset useita vuosia, vaikka diagnoosi olisi kyseenalainen tai huostaanotto alun alkaenkin turha tai laiton:
Jopa Pelastakaa Lapset ry:kin on myöntänyt, että perheen tukisuunnitelma, joka on välttämätön huostaanoton purulle, jää käytännössä aina tekemättä.
Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea,
lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.

Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan. Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913

tautituotantoa kirjoitti:

Tautitehtailua- jutun havainnot pätevät täysin myös lastensuojeluun, kun korvaa sanan tutkija sanalla työntekijä ja sanan lääketeollisuus sanalla lastensuojeluteollisuus:

"Työntekijöitä houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan tutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin ja hoitoihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on diagnoosien ja hoitojen tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lastensuojeluteollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.

Keinotekoinen pyhyyden sädekehä

Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna  tuntuu vähintäänkin oudolta, että lastensuojeluteollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään  jotakin luonnotonta  pyhyyden sädekehää.  Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta. 
Mikäli  on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin  hiljaisuuteen on kuvottavaa

Työntekijöiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua? Sehän koskettaa ja kiinnostaa meitä kaikkia. Eikö avoin keskustelu jos mikä toimi potilaiden parhaaksi?
Lastensuojeluteollisuuskin sanoo toimivansa asiakkaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea?  Miksi julkista puhumista ja ilmiön puimista pitää pelätä?  Eikö tämä jos mikä ole  oire jostakin suuremmasta sairaudesta --  oireyhtymästä, johon pitäisi  pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.   
Minusta asiakkaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.

Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi.  Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.

 http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/

Ystäväni pyysi sosiaalityöntekijältä tietoja ystäväperheen sijoitettujen erityislasten vuorokausihinnoista.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti hinnan olevan keskimäärin 160 e/ vrk/ lapsi. Tosiasiassa hinta oli kelakorvauksineen 472,28 e/ lapsi/ vuorokausi eli kahdelta lapselta yli 340 000 euroa vuodessa. Kuinka paljon tukea sillä saisikaan kotiin!
Jos siis diagnoosi/ erityislapsistatus korottaa vuorokausihintaa satoja euroa ja vuosihintaa kymmeniä tuhansia euroja, yrittäjän kannattaa hankkia sellainen vaikka väkisin. Kuinka paljon mahtaakaan tapahtua turhaa tautitehtailua pelkästään taloudellisin perustein. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka monelle lapselle on lämpätty diagnoosi ja erityislapsistatus juuri sijaishuollon aikana ja kuinka pian sijoituksen aloituksen jälkeen.
Lapsibisnesyrittäjät voivat myös olla varmoja, että saavat pitää lapset useita vuosia, vaikka diagnoosi olisi kyseenalainen tai huostaanotto alun alkaenkin turha tai laiton:
Jopa Pelastakaa Lapset ry:kin on myöntänyt, että perheen tukisuunnitelma, joka on välttämätön huostaanoton purulle, jää käytännössä aina tekemättä.
Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea,
lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.

Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan. Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913

Lue lisää

"Miljoonia täysin terveitä ihmisiä voi uhata psykiatrinen diagnoosi, jos aletaan soveltaa Yhdysvaltain psykiatrisen liiton (APA) tekeillä olevaa uutta luetteloa mielenterveyden häiriöistä.
Menetyksen aiheuttama suru, ujous tai apaattinen käytös esimerkiksi voitaisiin luokitella mielenterveyden häiriöiksi, arvostelijat varoittavat.
Ja jos lapsi "aktiivisesti kieltäytyy enemmistön pyynnöistä" ja "toimii tahallaan muita ärsyttääkseen", se ei olekaan enää normaalia uhmaikää vaan "oppositiohenkinen, uhmahäiriö".
Arvostelijoiden mukaan käsikirja "medikalisoi" eli leimaa sairaudeksi normaalia käyttäytymistä ja voi tehdä leimatuista uusien lääkkeiden koekaniineja, uutiskanava ABC kertoo.
Luokittelun toisessa päässä myös sarjaraiskaajat tai seksuaaliset väärinkäyttäjät voitaisiin luokitellakin sairaiksi ja he voisivat välttää vankilan vetoamalla tilaansa.
Kyse on 900-sivuisesta psykiatrien uusimman "raamatun" luonnoksesta.
DSM eli Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -kirjaa on julkaistu vuodesta 1952. Viidettä ja uusinta painosta kirjoitetaan parhaillaan. Kirjan pitäisi valmistua ensi vuoden toukokuuksi.
Jos tauti on DSM:ssä, potilas voi sen nojalla saada Yhdysvalloissa vakuutusyhtiöiltä rahoituksen terapiaan – ja terapian antaja isot rahat. Lääketeollisuus voi myös kehittää oireeseen täsmälääkettä.
Kaikkiaan 11 000 mielenterveysalan ammattilaista ja 40 ammattijärjestöä on kuitenkin Yhdysvalloissa allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan koko luokittelun arvioimista uudestaan.
DSM-5 "laajentaisi radikaalisti ja hillittömästi psykiatrian rajoja, ja tuloksena medikalisoitaisiin normaalius, yksilöiden erot – ja rikollisuus", sanoo Duken yliopiston professori Allen Frances, joka johti edellisen kirjan kokoamista.
Britanniassakin lista kuohuttaa. Brittipsykologit ja psykiatrit arvostelivat luonnosta Reutersin haastatteluissa torstaina.
Osa määritelmistä on brittien mukaan "älyttömiä" tai jopa "huolestuttavia ja vaarallisia".
"Ujot, surevat, erikoiset ihmiset tai ihmiset, joilla on epätavallinen rakkauselämä huomaavatkin yhtäkkiä, että heitä pidetään mielisairaina", Liverpoolin yliopiston professori Peter Kinderman varoitti.
Cardiffin yliopiston tutkija Nick Craddock otti esimerkiksi surun, jota ihminen tuntee omaisen kuoltua. Uuden luokituksen mukaan ei pohdittaisikaan surun syytä, katsottaisiin vain oireita ja todettaisiin henkilön sairastavan masennusta, hän kuvasi.
Tarvitaanko nimilappuja lainkaan, Kings Collegen psykiatrian professori Simon Wessely kysyi.
Vuonna 1840 Yhdysvalloissa tunnettiin vain yksi mielisairaus. Vuonna 1917 APA tunnisti jo 59 eri mielitautia. Kasvu on ollut hurjaa. Uusimmassa käsikirjassa mainitaan jo 350 eri tautia.
Amerikan psykiatrien ammattijärjestöön kuuluu 36 000 ihmistä. APA käsittelee uutta käsikirjaa vuosikokouksessaan Philadephiassa toukokuussa.
"Ehkä meidän pitää kutsua psykoanalyysin asiantuntija analysoimaan ja tulkitsemaan mitä tässä DSM-5-prosessissa oikein on tapahtunut", Steve Moffic letkautti Psychiatric Times -verkkolehdessä helmikuun alussa."

http://www.hs.fi/ulkomaat/USAssa kiista psykiatrien raamatusta Surusta tuli häiriö/a1305555477664?jako=115fd026fb6e9605e761ba46ed8ec1d0&ref=fb-share

Surusta tauti kirjoitti:

"Miljoonia täysin terveitä ihmisiä voi uhata psykiatrinen diagnoosi, jos aletaan soveltaa Yhdysvaltain psykiatrisen liiton (APA) tekeillä olevaa uutta luetteloa mielenterveyden häiriöistä.
Menetyksen aiheuttama suru, ujous tai apaattinen käytös esimerkiksi voitaisiin luokitella mielenterveyden häiriöiksi, arvostelijat varoittavat.
Ja jos lapsi "aktiivisesti kieltäytyy enemmistön pyynnöistä" ja "toimii tahallaan muita ärsyttääkseen", se ei olekaan enää normaalia uhmaikää vaan "oppositiohenkinen, uhmahäiriö".
Arvostelijoiden mukaan käsikirja "medikalisoi" eli leimaa sairaudeksi normaalia käyttäytymistä ja voi tehdä leimatuista uusien lääkkeiden koekaniineja, uutiskanava ABC kertoo.
Luokittelun toisessa päässä myös sarjaraiskaajat tai seksuaaliset väärinkäyttäjät voitaisiin luokitellakin sairaiksi ja he voisivat välttää vankilan vetoamalla tilaansa.
Kyse on 900-sivuisesta psykiatrien uusimman "raamatun" luonnoksesta.
DSM eli Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -kirjaa on julkaistu vuodesta 1952. Viidettä ja uusinta painosta kirjoitetaan parhaillaan. Kirjan pitäisi valmistua ensi vuoden toukokuuksi.
Jos tauti on DSM:ssä, potilas voi sen nojalla saada Yhdysvalloissa vakuutusyhtiöiltä rahoituksen terapiaan – ja terapian antaja isot rahat. Lääketeollisuus voi myös kehittää oireeseen täsmälääkettä.
Kaikkiaan 11 000 mielenterveysalan ammattilaista ja 40 ammattijärjestöä on kuitenkin Yhdysvalloissa allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan koko luokittelun arvioimista uudestaan.
DSM-5 "laajentaisi radikaalisti ja hillittömästi psykiatrian rajoja, ja tuloksena medikalisoitaisiin normaalius, yksilöiden erot – ja rikollisuus", sanoo Duken yliopiston professori Allen Frances, joka johti edellisen kirjan kokoamista.
Britanniassakin lista kuohuttaa. Brittipsykologit ja psykiatrit arvostelivat luonnosta Reutersin haastatteluissa torstaina.
Osa määritelmistä on brittien mukaan "älyttömiä" tai jopa "huolestuttavia ja vaarallisia".
"Ujot, surevat, erikoiset ihmiset tai ihmiset, joilla on epätavallinen rakkauselämä huomaavatkin yhtäkkiä, että heitä pidetään mielisairaina", Liverpoolin yliopiston professori Peter Kinderman varoitti.
Cardiffin yliopiston tutkija Nick Craddock otti esimerkiksi surun, jota ihminen tuntee omaisen kuoltua. Uuden luokituksen mukaan ei pohdittaisikaan surun syytä, katsottaisiin vain oireita ja todettaisiin henkilön sairastavan masennusta, hän kuvasi.
Tarvitaanko nimilappuja lainkaan, Kings Collegen psykiatrian professori Simon Wessely kysyi.
Vuonna 1840 Yhdysvalloissa tunnettiin vain yksi mielisairaus. Vuonna 1917 APA tunnisti jo 59 eri mielitautia. Kasvu on ollut hurjaa. Uusimmassa käsikirjassa mainitaan jo 350 eri tautia.
Amerikan psykiatrien ammattijärjestöön kuuluu 36 000 ihmistä. APA käsittelee uutta käsikirjaa vuosikokouksessaan Philadephiassa toukokuussa.
"Ehkä meidän pitää kutsua psykoanalyysin asiantuntija analysoimaan ja tulkitsemaan mitä tässä DSM-5-prosessissa oikein on tapahtunut", Steve Moffic letkautti Psychiatric Times -verkkolehdessä helmikuun alussa."

http://www.hs.fi/ulkomaat/USAssa kiista psykiatrien raamatusta Surusta tuli häiriö/a1305555477664?jako=115fd026fb6e9605e761ba46ed8ec1d0&ref=fb-share

Lue lisää

Lastensuojelun on kyseenalaisen ja epäpätevän diagnosoinnin edelläkävijä

"Näin meillä Suomessa lastensuojelussa on toimittu jo vuosia: normaali suru on käännetty psyykkiseksi mielenhäiriöksi ja sen nojalla on kirjattu "ongelmia" perheelle ja lapsen huostaanottopäätös hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeudet eivät tutki näitä sosviranomaisten laatimia "diagnooseja" eikä sitä miten kongreettisella tasolla nämä heidän laatimat "diagnoosit" vaarantavat lapsen terveyttä ja turvallisuutta. Lapsi sijoitetaan ja perhe hajoaa. Jäljet ovat yksilöille ja yhteiskunnalle kalliit."/ Ani Leikoniemi

Minimivaatimus auttamiselle/ tuelle ja myös näiden rahoitukselle tulisi olla, että:
-projektit noudattavat voimassaolevia lakeja ja säädöksiä: hallintoalamaisilta ei saa ottaa pois heidän perusoikeuksiaan ilman näyttöä vääinkäytöksistä ja puolueetonta tutkintaa ja fair trial oikeudenkäyntiä.
-asiakkaita kuullaan ja kuultu huomioidaan
-projektien/ toimenpiteiden vaikutuksia tutkitaan ja seurataan
- projektien/ toimenpiteiden ei tule kurjistaa perheiden tilannetta ja aiheuttaa huomattavaa lisähaittaa

Mikään näistä kriteereistä ei toteudu nykyään. Herätkää rahoittajat!

 
Päivittäin tarjoilee media järkyttävää tietoa maamme lastensuojelun nykyisestä tilasta. Olemme moneen kertaan lukeneet, että maassamme on ainakin 17000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta.  Edustamme hyvää eurooppalaista kärkitasoa siis muussakin kuin Pisa- kokeissa. Kiireellistä huostaanottoa odottaa tälläkin hetkellä 4000 lasta. Tutkimusten mukaan sijaishuollon kustannukset ovat n. miljardi euroa vuodessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi toimeentulotuki, poliisitoimi tai lukiolaitos hoidetaan 600 miljoonalla vuosittain.
 
Kunnat rahaa säästämättä internoivat lapsiaan kauas pois kodeistaan. Haiseeko raha?
 
”Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan” Näin sisäasiain ministeri Päivi Räsänen ilmoitti televisio-ohjelmassa rehellisesti ja katsoi kauniilla silmillään suoraan Suomen kansaa silmiin. On siis kysymys kuntien harjoittamasta lapsikaupasta, vähintäänkin lapsilla keinottelusta, joka sai lisää virtaa 2008, kun uusi lastensuojelulaki astui voimaan. Uusi laki perustui ns. koko kansan huoliajatteluun, jonka piti palvella aidosti lasten ja heidän perheittensä parasta.
Toisin kävi. Laki kääntyi irvokkaasti itseään vastaan, kun se tuli suuressa huolestuneisuudessaan avanneeksi helpon ilmoittelun ja nimettömien ilmiantojen markkinat, jotka puolestaan johtivat tuottavaan ja yhä lisääntyvään huostaanottobisnekseen.
 
Huostaanottoa perustellaan sillä, että lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Pitää paikkansa. Toisaalta jätetään kertomatta, mihin lapsia sillä verukkeella tarvitaan. Moni kylmilleen jäänyt kyläkauppa, entinen kansakoulu tai asemarakennus on herätetty henkiin lasten avulla. Huostaanottobisneksestä on tullut oivallinen pelastaja tuottamattomiksi käyneille maatiloille. Emännän pikakouluttaminen Pride- kurssilla (8 tapaamista ja parit kotitehtävät) pätevöittää toiminnan.

Maahamme on noussut kattava verkosto huostaanottobisnestä pyörittäviä laitoksia, joita ei valvo mikään korruptoitumaton taho. Valtakunnantason vaikuttaja kertoi televisiossa, että valvonta on karannut käsistä, siihen ei ole resursseja. Laitoksissa työtään tekevät ummistavat silmänsä epäkohdilta, sillä työpaikoista on kysymys. Tunnetaan suuria lastensuojeluyksiköitä, jotka käytännöllisesti katsoen elättävät koko kuntaa. Sijaishuoltomarkkinat ovat houkutelleet alalle myös ulkomaisia toimijoita. Yritysmaailmassa alaa markkinoidaan hyvin kasvavana.
 
 Lapsen oikeusturva on vakavasti uhattuna silloin, kun lapsen huostaanottotutkimuksia ja siltä pohjalta tehtyjä päätöksiä tekevät tahot ovat taloudellisissa kytköksissä lastensuojelua tarjoaviin laitoksiin. Tämä toiminta pyhitetään sanalla verkostoituminen.. erityisopettaja Mirja Helenius

koko juttu HOL( Huostaanotetut lainvastaisesti) ry:n sivuilta