http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=6082
"Työryhmä kuuli asiantuntijoina kenttäpiispa Pekka Särkiötä ja Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n pääsihteeri Esa Ylikoskea."
Itse raporttia ei vielä näy sivustolla.
"Työryhmä kuuli asiantuntijoina kenttäpiispa Pekka Särkiötä ja Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n pääsihteeri Esa Ylikoskea."
Itse raporttia ei vielä näy sivustolla.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Raportti on nyt siellä, ja tässä suora linkki:
http://www.defmin.fi/files/3024/Puolustusvoimien_eettinen_opetus_ja_sotilasparaatit_tyoryhmaraportti.pdf
Aamulehtikin uutisoi:
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194957265174/artikkeli/15 muutosta puolustusvoimiin nain parannetaan uskonnonvapautta.html
Tässä jotain poimintoja: http://www.uskonnonvapaus.fi/2015/puolustusvoimat.html
Aivan loistava juttu! Kiitokset erityisesti Esa Ylikoskelle. Tämä on erinomaisen tervetullut muutos.
Hienoa! Pala kerrallaan etenee uskonnonvapaus.
VA-liiton [email protected] -sp-listalla Esa Ylikoski kirjoittaa seuraavaa:
"Käännös oikeaan päin jää puolitiehen - kommentteja ”Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit” -työryhmäraportin esityksiin
1. Eettinen opetus
Oppituntien tulisi olla ”uskonnottomia, tunnustuksettomia ja julistuksettomia”, jolloin niiden sijasta ei ole tarpeen järjestää erillistä eettistä opetusta. Pääesikunta vastaisi oppituntikohtaisten pedagogisten käsikirjoitusten laadinnasta. Erillisiä, vain sotilaspappien pidettäväksi tarkoitettuja oppitunteja ei olisi. Johdantotunti ”eettinen toiminta ja uskonnonvapaus palveluksessa” ja muut eettiset oppitunnit olisivat osa moniammatillista kokonaisuutta. Kyse on opetuksesta, ei uskonnonharjoittamisesta.
Toisaalta kuitenkin juuri opetuksen tunnutuksettomuuteen vedoten korostetaan, että oppituntien pitäjinä voivat ilman esteitä toimia myös sotilaspapit, joita on tarkoitus kouluttaa pedagogisten käsikirjoitusten noudattamiseen. Uuden henkilöstön palkkaamista tunnustuksettoman etiikan tehtäviin samoin kuin tuntiopettajien käyttöä vastustetaan vedoten muun muassa kustannussyihin sekä toimintaympäristön ja -kulttuurin puutteelliseen tuntemukseen. Vapaa-ajattelijat ovat esittäneet eettisen tuen henkilöstön koostumuksen monipuolistamista, koska nykyinen nojautuminen yksipuolisesti sotilaspappeihin rikkoo yhdenvertaista kohtelua eikä vastaa ammatillisen henkisen tuen tarpeisiin varusmiesten ja sotilaiden keskuudessa."
"2. Hartaudet ja jumalanpalvelukset sekä vaihtoehtoinen ohjelma
Työryhmä esittää, että uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset olisivat vapaaehtoista toimintaa siten, että ne merkittäisiin palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muu vapaaehtoinen ohjelma, kuten esimerkiksi liikuntakerhotoiminta. Ampuma- ja taisteluharjoituksiin liittyneiden hartauksien tilalle tehtäisiin harjoitusten ohjelmaan sisältyviä, kaikille tarkoitettuja uskonnottomia ja tunnustuksettomia tilaisuuksia.
Jälkimmäisen osalta järjestelyvastuu kuitenkin säilyisi sotilaspapeilla. Lisäksi todetaan epäselvästi, että ”tilaisuudet voivat päättyä vapaaehtoiseen uskonnolliseen hetkeen, kuten rukoukseen tai kenttäehtoolliseen”. Tällä tarkoitettaneen, että vapaaehtoinen rukous tai kenttäehtoollinen voisi olla yhteisen tilaisuuden päätyttyä, koska uskonnottoman tilaisuuden loppuunkaan ei voi sisältyä rukousta tai kenttäehtoollista.
Työryhmä jättää Pääesikunnan harkittavaksi, järjestetäänkö uskonnollista julistusta sisältävän vapaaehtoisen toiminnan rinnalle vaihtoehdoksi muuta eettistä toimintakykyä kehittävää opetusta. Tässä kohtaa sana ”opetus” on kuitenkin kyseenalainen ilmaus, koska vaihtoehtoisen toiminnan tulisi olla uskonnonharjoitukseen rinnasteista ohjelmaa ilman uskonnollista sisältöä. Näin ollen siinä voisi olla myös esimerkiksi musiikkia ja yhteislaulua. Tällaisen uskonnonharjoitustilaisuudelle vaihtoehtoisen ohjelman tulisi olla myös vapaaehtoista samoin kuin tuon uskonnollisen toiminnankin. Ne eivät siten olisi valinnaisia, vaan täysin vapaaehtoisia, jolloin siis kummastakin voisi olla hyvin vain pois.
Tältä osin tilanne olisi erilainen kuin kouluissa, joissa Opetushallituksen ohjeen mukaan oppilaan tulisi osallistua joko uskonnolliseen tilaisuuteen tai sille vaihtoehtoiseen tunnustuksettomaan ohjelmaan. Referoidessaan viittamaansa OPH:n ohjetta velvoite järjestää vaihtoehtoista tunnustuksetonta ohjelmaa mahdolliselle uskonnolliselle tilaisuudelle on jätetty selostamatta tai siteeraamatta.
”Työryhmä suosittaa, että monimuotoisuuden tukemiseksi ja syrjinnän estämiseksi sotilaspapit lisäävät paikallista yhteydenpitoa eri uskontokuntien sekä vapaa-ajattelijoiden ja vastaavien suuntausten edustajiin ja tiedottavat paikallisista tilaisuuksista tasavertaisesti oman toimintansa kanssa.” Tämä suositus voi viitata siihen, että Puolustusvoimain itsensä toimesta ”muuta eettistä toimintakykyä edistävää opetusta” ei välttämättä aleta tarjoamaan liikuntakerhojen, hartauksien ja jumalanpalvelusten tapaan, vaan sitä olisi tarjolla, jos ulkopuoliset tahot sitä järjestäisivät ja tarjoaisivat.
Edellä sanottu merkitsee uutta haastetta varuskuntien alueilla toimiville vapaa-ajattelijain yhdistyksille ja Vapaa-ajattelijain liitolle. Aikooko Puolustusvoimat ulkoistaa eettistä ja henkistä toimintakykyä kehittävää opetusta tai toimintaa kolmannen sektorin hoidettavaksi ja kustannettavaksi? Jos yhtäällä valtion palkkaamat sotilaspapit huolehtivat uskonnollisesta vapaaehtoisesta toiminnasta, toisaalla tunnustuksettomaan eettistä toimintakykyä edistävään toimintaan olisi myös perusteltua panostaa taloudellisesti jo yhdenvertaisuuden vuoksi."..
"3. Sotilasparaatien ja kenttähartauksien suhde
Sotilasparaatien kenttähartautta puolusteleva osa on työryhmän heikoin ja kyseenalaisin. Se alkaa eriskummallisella (tikahduttavana hengenvaarallisella) sepustuksella sotilasparaatien muinaishistoriasta Mesopotamiassa eli Kaksoisvirran maassa ja Assyriassa edeten Preussin armeijan kautta Venäjään, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Itse asiasta eli paraatien ja kenttähartauksien suhteesta ei mainita kenttäpiispan esiin tuomaa 400-vuotista sotilasperinnettä eli 30-vuotista sotaa, hakkapeliittoja ja noitavainojen vuosisataa, 1600-lukua, vaan esiin tuodaan Venäjän vallan aikaisen suuriruhtinaskunnan aikainen perinne, jota halutaan jatkaa. Kirkon suurta roolia nykyisen Putinin Venäjän armeijan ja sotatoimien siunaajana ei sen sijaan tuoda esiin.
Työryhmä esittää, että suomalaiseen sotilasperinteeseen kuuluva kenttähartaus säilytetään osana sotilasparaatia. Kenttähartauteen kuuluu yleensä hymni, rukoukseen soitto, papin puhe ja rukous, virsi ja rukouksen päätössoitto. Kyse on ensi sijassa muutamasta valtakunnallisesta paraatista, jotka usein myös televisioidaan. Kasarmilla ja metsässä uskonnonvapautta lisätään, mutta julkisuuden loisteessa halutaankin olennaisimmat parannukset estää.
Työryhmä tosin esittää järjestelyä, jossa nykyisestä poiketen kaikki osallistuvat paraatikatselmukseen ja kuuntelevat paraatin vastaanottajan puheen yhdessä. Tämän jälkeen kuitenkin ne, jotka eivät halua osallistua paraatiin liitettyyn kenttähartauteen, poistuvat paraatijoukosta johdettuna komennolla ”VALMISTAUTUKAA KENTTÄHARTAUTEEN” ja siirtyvät ohimarssin valmistautumispaikalle. Siellä heillä ei työryhmän esityksen mukaan ole mitään vaihtoehtoista ohjelmaa. Kenttähartauden ohjelma todennäköisesti kuuluu kyseiseen paikkaan.
On tietenkin hyvä, että ne jotka eivät halua osallistua kenttähartauteen, voivat osallistua paraatiin ja ohimarssiin. Sen sijaan poistuminen taka-alalle kesken paraatin virallisen ohjelman yleisön ja julkisuuden loisteessa ei ole asianmukainen ja yhdenvertainen menettely. Menettely jakaa sotilasosaston kahteen ryhmään uskonnon tai vakaumuksen perusteella, mikä ei edistä joukon yhteenkuuluvuutta ja kiinteyttä. Menettely myös rikkoo ihmisen yksityisyyden suojaa, kun valtiovalta pakottaa hänet julkisesti valitsemaan joko osallistumisen uskonnonharjoitukseen ja rukoilemiseen taikka poistumisen paraatipaikalta. Poistumisvaatimus asettaa nyt ensi sijassa poistujat kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän. Periaatteessa se voi asettaa myös jääjät kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän.
Työryhmän mietinnössä koetetaan kääntää musta valkoiseksi sanomalla, että kenenkään uskonto tai vakaumus ei tässä järjestelyssä paljastu, koska osallistumisen tai osallistumattomuuden voi tehdä täysin vakaumuksesta riippumatta - eli uskonnoton voi osallistua kenttähartauteen ja uskovainen voi osalla osallistumatta siihen. Tuollainen tulkinta on kuitenkin saivartelua, koska valintatilanteessa kuitenkin paljastuu yksilön katsomuksellinen ratkaisu siitä, osallistuuko tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen vai tuoko ilmi milteipä demonstratiivisessa julkisessa tilanteessa ratkaisunsa olla osallistumatta Puolustusvoimain henkilökunnan toteuttamaan uskonnonharjoitukseen.
Työryhmä pitää hyvänä, että valtiovalta näin saattaa ihmisen ajattelemaan vakaumustaan ja sen perusteita. Käytännössä kyse ei ole kuitenkaan vain ajattelemaan kannustamisesta, vaan pakosta tehdä julkinen ”vakaumukseen ja sen perusteisiin” liittyvä valinta julkisesti sukulaisten, paraatiyleisön ja television kautta koko kansan edessä. Tällainen menettely rikkoo mielestämme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n tekemiä, Suomeakin sitovaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvia ratkaisuja."
"4. Sotilasvala ja -vakuutus
On hyvä, että työryhmä nostaa tämän asian muun muassa Vapaa-ajattelijain toivomuksesta esille, vaikka se ei kuulunutkaan toimeksiantoon. Työryhmä esittää, että tässä asiassa seurataan, millaisia muutoksia mahdollisesti tehdään virkavalasta ja virkavakuutuksesta sekä tuomarinvalasta ja tuomarinvakuutuksesta. Muutos näiden osalta yhteen, uskonnottomaan vakuutukseen edellyttäisi vastaavaa muutosta myös sotilasvalaan/-vakuutukseen."
Huumorilla lähinnä meni ne armeijan uskonnolliset jutut, iltahartaudet ja muut, meni siinä sivussa, joutilaalla
Minusta sotilasvala rinnastuu enemmänkin todistajanvalaan kuin tuomarinvalaan. Oikeudessa todistaminen ja varusmiespalvelus ovat kansalaisvelvollisuuksia, tuomarin ja virkamiehen hommat töitä.
Niin tai näin, tuomarin valaa on esitetty poistettavaksi työryhmämietinnössä ja todistajan valan poistuminen on käytännössä varmaa. Kuitenkin voi kysyä miksi intin pitäisi seurata vaikka nyt virkavalaa - yhtä hyvin virkavala voisi seurata intin valaa.
Lisäksi pääosa varusmiehistä on n. 20-vuotiaita miehiä. He ovat muodollisestikin jo suurelta osin uskontokuntiin kuulumattomia, ja tutkimusten mukaan uskonnottomia.
Silti suurin osa on tähän asti valinnut sotilasvalan eikä sotilasvakuutuksen. Käytännössä koko koneisto on yhä suosinut "perinteistä sotilasvalaa"... Siihen manipulaatioon ja painostukseen selvä enemmistö taipuu kepeästi - toistaiseksi.
Varusmiesten kirkkoon kuuluvuus on nyt selvästi suurempaa kuin koko 20-25-vuotiaiden kirkkoon kuuluvuus. (Ja suurempi kuin sivarien kirkkoon kuuluvus.)
Lukuja kirkkoonkuuluvuudesta?
Ja itse asiassa, 20-vuotiaista ei vielä kirkosta ole ehtinyt eroamaan kovin suuri osa. Eroaminenhan jatkuu siitä vilkkaana vielä vuosia eteenpäin. Tässä vaikuttaa kyllä aika paljon se, puhutaanko esim. 19-vuotiaista vai 21-vuotiaista.
Lausunto Puolustusministeriölle annettu
Vapaa-ajattelijat kysyvät: Jääkö käännös oikeaan päin puolitiehen armeijassa?
Uskonnon ja vakaumuksen vapauden tilanne kohenee, mutta parannus uhkaa jäädä puolitiehen, kommentoi Vapaa-ajattelijain liitto ”Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit” -työryhmän raporttia antamassaan lausunnossa. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöstä joulukuulta 2013 on tarkoitus panna toimeen kesällä 2015.
Liiton mielestä kenttähartautta ei tule enää järjestää julkisen sotilasparaatin kiinteänä osana.
– Joukkoa ei tule hajottaa kahtia kesken paraatin pakottamalla varusmies uskontoon tai vakaumukseen liittyvään valintaan julkisessa tilanteessa, paraatiyleisön ja televisioinnin edessä, sanoo Vapaa-ajattelijain pääsihteeri Esa Ylikoski.
– Vanhasta 1600-luvulla syntyneestä perinteestä yhdistää hartaus ja julkinen paraati voidaan 2000-luvulla luopua. Mahdollinen kenttähartaus voisi vapaaehtoisena olla erikseen, ennen paraatia ja ohimarssia.
Joukkoa ei Vapaa-ajattelijain mielestä tule jakaa kahtia myöskään pakottamalla valintaan uskonnollisen sotilasvalan tai uskontoneutraalin sotilasvakuutuksen välillä.
– Kun puolustusvoimain ylipäällikkökin on antanut juhlallisesti uskontojen suhteen neutraalin vakuutuksen, sellainen sopisi hyvin myös joukoille, huomauttaa pääsihteeri Esa Ylikoski
Liiton mielestä varusmiehille eettisen ja henkisen toimintakyvyn opetusta antavilta henkilöiltä ei tarvitse edellyttää teologista koulutusta ja pappisvihkimystä. Tarvitaan uusia uskonnollisesti neutraaleja virkoja ammatillisesti pätevän henkisen tuen henkilöstön palkkaukseen.
Liitto on antanut lausuntonsa Puolustusministeriön työryhmän esityksestä.
Euroopan neuvoston yleiskokouksen suosituksen mukaan Euroopan yhteisiä arvoja on valtion ja kirkon erottaminen toisistaan. Vapaa-ajattelijoiden mielestä Suomen valtion on kohdeltava kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Suomen valtion pitää olla neutraali ja puolueeton suhteessa uskontoihin ja vakaumuksiin. Uskonto ja vakaumus on saatava halutessaan pitää yksityisasiana.
Imperiumin vastaisku:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/C6DABADD88702D31C2257DF6004B3BBC?OpenDocument&lang=FI
Vapaa-ajattelijain lausunto ministeriön työryhmän esityksestä on nettisivuilla seuraavasti:
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/02/24/puolustusministeriolle-asia-puolustusvoimien-eettinen-opetus-ja-sotilasparaatit-tyoryhmaraportti/
Ministeriölle lähteneessä lausunnossa viimeinen kohta on kuitenkin laajempi kuin tuo nettisivuilla oleva versio; kas tässä:
"5. Muita Vapaa-ajattelijain huomioita ja parannusehdotuksia
Vapaa-ajattelijain mielestä Puolustusvoimain henkilöstön työaikaa ei pidä käyttää luterilaisen kirkon rippikoulun pitämiseen ja markkinointiin varusmiehille. Tämä työaikaresurssi on perustellumpaa käyttää pyydetyn eettisen ja henkisen tuen antamiseen eikä uskonnolliseen lähetystyöhön.
Yleiseen palveluohjesääntöön tulee mielestämme lisätä ja täsmentää ohjeita uskonnottomista sotilaallisista hautajaisseremonioista. Samoin ohjeita kaatuneiden huollosta tulee kehittää lähtien uskonnottomien vakaumusta kunnioittavasta yhdenvertaisesta kohtelusta.
Ylipäätään Puolustusvoimissa tulee ottaa lähtökohdaksi, että esimerkiksi suuronnettomuuksissa ja paikallisissa äkillisissä kuolemantapauksissa tai kun konflikteissa kuolee ja haavoittuu sotilaita, tarvittava kriisi- ja traumatyö sekä henkinen, eettinen ja moraalinen tuki eivät voi enää nojautua yksipuolisesti uskonnon ja sotilaspapiston monopoliseen rooliin. Kuoleman kohtaaminenhan on yleinen asia siviilissä, Puolustusvoimain ulkopuolella, ja sieltä voimme todeta, että havaintojen mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun sairaaloissa vain vähemmistö kuolevista potilaista haluaa käyttää seurakuntien palkkaamien sairaalapappien keskusteluavun palveluja. Papiston roolin supistuminen ei tässäkään asiassa ole mikään ”elämää suurempi” tabu tai kielletty asia. Puolustusvoimissa tarvitaan kuoleman kohtaamiseen yksilöinä, pienryhmissä ja joukkona myös uskonnollisesti sitoutumatonta tukitoimintaa, toimintaohjeita ja menettelytapoja sekä henkisen, eettisen ja moraalisen tuen henkilöstöä."
Hei, ministerille tiedoksi on toimitettu myös Nuorisobarometri2014:
https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2015/03/Nuorisobarometri_2014_web.pdf
joka kertoo ihan mielenkiintoisia asioita myös uskontoon ja uskonnonvapauteen liittyen.
Kuviossa 41 (s. 85) ilmenevä muutos vuoteen 2010 oli melko suuri "uskonnollisuuden" ja "ei-uskonnollisuuden suhteen". Vuonna 2014 (suluissa vuoden 2010 lukemat) ”ei-uskonnollisten” määrä on yhteensä 53 % (47 %) ja ”uskonnollisten” 23 % (35 %). Haastatellut ovat siis 15-29 -vuotiaita.
Nuorimmassa ikäluokassa 15-19 -vuotiaat ”ei-uskonnollisten osuus” on 46 % (kun 25-29 -vuotiailla lukema on 57 %), missä näkyy vielä Suomen koululaitoksen, armeijan, pakkouskonnon ja tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen tyrkyttämisen luoman ” uskonnollisen kasvihuoneilmiön” indoktrinoiva ja manipuloiva vaikutus.
Kuviossa 3 (s. 26) itsensä vähemmistöön kuuluvaksi katsoo uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen vuoksi 27 %.
Kuvion 9 (s. 38) mukaan 9 % oli kokenut syrjintää uskontoon tai vakaumukseen liittyen ja 4 % seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jälkimmäinen luku voi olla suuri suhteessa kohderyhmään. Ja miksipä ei myös tuo 9 prosenttia.
Onko tästä muuten tiedossa tulevaa käsittelyaikataulua? Tai ylipäänsä miten tätä on tarkoitus käsitellä, mikä elin lopulta päätökset tekee?
Ministeriö (Haglund) varmaan tekee linjauksen, jota Puolustusvoimain tulisi noudattaa omassa uudistutyössään. Yleistä palveluohjesääntöä ym. ohjeita pitäisi sitten uudistaa pikaisesti sen mukaisesti. Myös opetuksen tuntisuunnitelmat tehdään Pääesikunnassa.
Eipä vaan ole näkynyt... Mitä se Haglund kuppaa? Vai onko ohjeesta tullut sotasalaisuus? Entä NATO-yhteensopivuus?
Tänäänhän tuosta tuli virallisesti toimitusministeriö, ja kai tämä katsotaan poliittiseksi ohjaukseksi. Nyt saattaa sitten olla ihan tuurista kiinni millainen kanta uudella puolustusministerillä on.
(Ja akuutisti juuri nyt puolustusministerillä on muuta pohdittavaa. :=\ )
Ehdotus siitä, että paraatikatselmuksessa osa varusmiehistä joutuisi poistumaan kesken kaiken taakse ja heidän omaisensa ja ystävnsä jäisivät ihmettelemään (ja joutuisivat kuuntelemaan kenttäjumalanpalvelusta), on sen verran epäkelpo, että asia on ilmeisesti mennyt solmuun
Valitettavasti puolustusministeri Carl Haglundilla meni "pupu pöksyyn" eikä hän uskaltanut tai kyennyt toimikaudellaan hyväksymään ministeriön ohjetta Puolustusvoimille uskonnonvapaustilanteen kohentmiseksi, vaikka asiaa on jo joulukuussa 2013 saadun eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen jälkeen valmisteltu pitkään ja perusteellisesti.
Hänen olisi pitänyt ehtiä tehdä ennen hallituksen eronpyyntöä. Kohtuutonta viivyttelyä!
Asia siirtyy nyt uuden halllituksen puolustusministerille, ja on pelättävissä, että päätös joko pitkittyy uuden ministerin perehtyessä asiaa tai vaihtoehtoisesti tehdään nopeasti - vuosisataisia perinteitä ja kirkon lausuntoa kunnioittavasti. Kenttäpiispahan on vedonnut 400-vuotisiin sotilasperinteisiin, joissa jumalanpalvelus kuuluu sotilasparaatiin. 1600-lukuun kuului myös noitien polttaminen
Tässä kertausta asiaan:
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/02/10/kaannos-oikeaan-pain-jaa-puolitiehen-vapaa-ajattelijain-kommentteja-puolustusvoimien-eettinen-opetus-ja-sotilasparaatit-tyoryhmaraportin-esityksiin/
Positiivista asiassa oli, että Puolustusministeriöllä on ollut tarkoitus Haglundin päätöksellä antaa poliittista ohjausta Puolutusvoimille, että eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen hieman kärttyisän päätöksen toteuttamista ei haluttu antaa suoraan Puolustusvoimille itselleen, puhumattakaan sen siirtämistä Kirkollisen työn osastolle ja kenttäpiispalle, niin kuin Puolustusvoimat on aiemmin tämän asian "ongelmat" pitänyt tapanaan "hoitaa"... Negatiivista asiassa oli, että päätöksen teon edessä Haglundilla meni "pupu pöksyyn". Ei hän siis Venäjää pelkää, mutta jotain muuta kuitenkin?
"Kärttyisyys" johtui siitä, että vuoden 2013 päätöksessä todettiin paheksuen, että oikeusasiamiehen vuoden 2010 välipäätöksiä ei oltu Puolustusvoimissa alkuunkaan lähdetty toteuttamaan, vaan ongelmat olivat ennallaan. Kirkollinen rintama oli saanut käydä puolustus- ja viivytystaisteluaan vapaasti... Ja näyttää saavan edelleen...
Venäjän armeijaanhan on palkattu melko runsaasti valtiokirkollisia ortodoksipappeja sotilaspapeiksi... Siunaavat aseet...
Haluaako Suomi ottaa siitä mallia?