Hieman taustaa ennen itse kysymystä: Olen siis kaukosuhteessa oleva 23v mies ja nainen on samanikäinen. Yhdessä ollaan oltu nyt vuosi ja 1kk. Nainen opiskelee samalla paikkakunnalla missä minä asun, mutta asuu virallisesti toisella paikkakunnalla vanhempiensa luona (välimatkaa 221km). Hän on nyt työssäoppimassa kotipaikkakunnallaan. Hän lähti sinne hiihtoloman alussa ja tulee sieltä toukokuun lopulla valmistumisviikon ajaksi (4pvä ajaksi). Sovimme, että tänä aikana kun emme välttämättä näe niin keskustelisimme skypessä asioista ja muutenkin. Yrittäisimme kuitenkin nähdä viikonloppuisin jos vain mahdollista. Alku menikin hyvin kun hän meni kotipaikkakunnalleen työssäoppimaan vaikka emme kyenneetkään viikonloppuisin näkemään niin silti keskustelimme skypessä asioista ja saimme riidatkin sovittua jos niitä tuli. Ennen keskustelimme aiheesta, kuin aiheesta milloin vain ja mihin aikaan tahansa eikä meillä ollut koskaan kiire. Nainen tapasi kavereitaan, mutta antoi myös minulle aikaansa. Enemmän tosin, kuin kavereilleen, mutta kuitenkin riittävän tasapuolisesti kaikille. Sitten tilanne muuttui aivan yhtäkkiä johon kaipaisinkin teiltä naiset omia mielipiteitä ja neuvoja ihan suoraan.
Nainen alkoi ravaamaan jatkuvasti kavereittensa kanssa kahvilla tai muuten ulkona. Heti kun hän pääsee työssäoppimasta niin hän syö kotona ja lähtee lähes samantien kaverin tai kavereiden kanssa ulos ja on siellä 22:00 asti arkipäivänä. Hän ilmoittaa minne on menossa ja kenen kanssa ja mitä tekee ja lähettelee välillä kuvia, mutta ei muuten viestitä ellei kysy mitä itse teen. Meille jää illaksi aikaa jutella 1-2 tuntia. Viikonloppuisin on välillä ollut päiviä kun ollaan juteltu 3 tuntia päivästä, mutta sitten tulee taas soitto tai viesti kaverilta ja hänen on aivan pakko mennä taas ulos ja viikonloppuisin hän saattaa olla sitten vaikka koko yön kaverinsa luona. Välillä käy jopa niin, että olemme sopineet puhuvamme vaikka illalla, mutta sitten hän laittaa minulle viestin ''Sori. Lupasin mennä vielä _____ kanssa kahville''. Tämmöisinä kertoina olen pahimmillani saanut odottaa 3-5 tuntia turhaan, että pääsen keskustelemaan hänen kanssaan ja sitten hän laittaa tuollaisen viestin. Tilannetta pahentaa se, että hänellä on työssäoppimisestaan menossa nyt myös näyttötehtäviä joita hänen pitää tehdä. Silti hän lähtee ulos kavereiden kanssa heti kun he pyytävät, sitten hänellä on kiire tehdä näyttötehtäviä jolloin emme myöskään voi puhua ja se entuudestaan vähentää sitä yhteistä aikaa.
Olen huomauttanut hänelle aivan asiallisesti tästä, että hänen pitäisi antaa aikaa myös meille ja asioiden hoitamiseen eikä jatkuvasti ravata kavereiden kanssa jossakin ja, että hänen pitäisi tehdä tehtävät ajallaan etteivät ne kasaannu. Tästä olen saanut vastauksena yleensä ''Enkö saa nähdä kavereitani? Pitäisikö olla koneella 24/7?''. Tähän olen vastannut, että ei tarvitse olla 24/7, mutta se 1-2 tuntia ei riitä asioista puhumiseen, kuulumisten kertomiseen tai edes riitojen kunnolliseen selvittämiseen ja sopimiseen. Meillä on riitojen selvittelytkin venyneet useammalla päivällä sen takia, kun en ole hänen kanssaan päässyt niistä puhumaan. Itse haluan selvittää riitatilanteet heti pois alta ja puhua asiat selviksi. Haluaisin viettää hänen kanssaan edes yhden päivän niin, että voisimme vain puhua asioista. Teimme sitten sellaisen kompromissin, että ottaisimme ainakin yhden päivän viikosta sellaiseksi ettei hän mene minnekkään eikä kasaa sille päivälle hommia. No sekin epäonnistui. Hän meni edellisenä päivänä (13.4) kaverin kanssa ulos ja lupasi ettei tehtäviä jää seuraavalle päivälle ja, että hän tulee ajoissa kotiin tekemään niitä niin voimme puhua asioista rauhassa. Hän olikin sitten niin myöhään ettei mitenkään kerennyt tehdä niitä kaikkia ja sanoi, että se päivä mikä varattiin puhumiselle (14.4) menee varmaan myöskin niitä tehdessä ettei voida lainkaan puhua. Arvattavasti hermostuin kun olen katsonut tätä touhua niin pitkään ja saanut vaan huutoa osakseni kun olen pyytänyt aikaa meille, halunnut selvittää ja sopia riidat ja ihan vain viettää aikaa hänen kanssaan ja nyt kun jo suurinpiirtein itkukurkussa olin pyytänyt tuota kompromissia niin sekin epäonnistuu. Sanoin suorat sanat hänelle asiasta ja sain kuulla, että ei ne tehtävät ja kavereiden kanssa kahvittelut ole minua tärkeämpiä ja myös liudan anteeksipyyntöjä, mutta ei mitään selkeää vastausta miksei hän sitten voi antaa minulle aikaansa. Lopulta hän sanoi, ettei ehkä osaa järjestää asioitaan niin ettei hänellä aina olisi kiire ja tuli taas liuta ''anteeksi rakas...'', ''olen pahoillani..'', ''en oo halunnut sulle mitään pahaa. rakastan sua..'' yms. viestejä. Sanoin hänelle, että miettisi vähän asioita ja lupauksiaan.
Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään, mutta todennäköisesti hän on tehnyt sitä näyttötehtävää ja ollut vihainen tai surullinen. Tiedän hänellä olevan paha olo jo ihan siitä, ettei hän toivottanut hyvää yötä eikä tänään hyvää huomenta mikä on meidän päivittäinen rutiinimme.
Nainen alkoi ravaamaan jatkuvasti kavereittensa kanssa kahvilla tai muuten ulkona. Heti kun hän pääsee työssäoppimasta niin hän syö kotona ja lähtee lähes samantien kaverin tai kavereiden kanssa ulos ja on siellä 22:00 asti arkipäivänä. Hän ilmoittaa minne on menossa ja kenen kanssa ja mitä tekee ja lähettelee välillä kuvia, mutta ei muuten viestitä ellei kysy mitä itse teen. Meille jää illaksi aikaa jutella 1-2 tuntia. Viikonloppuisin on välillä ollut päiviä kun ollaan juteltu 3 tuntia päivästä, mutta sitten tulee taas soitto tai viesti kaverilta ja hänen on aivan pakko mennä taas ulos ja viikonloppuisin hän saattaa olla sitten vaikka koko yön kaverinsa luona. Välillä käy jopa niin, että olemme sopineet puhuvamme vaikka illalla, mutta sitten hän laittaa minulle viestin ''Sori. Lupasin mennä vielä _____ kanssa kahville''. Tämmöisinä kertoina olen pahimmillani saanut odottaa 3-5 tuntia turhaan, että pääsen keskustelemaan hänen kanssaan ja sitten hän laittaa tuollaisen viestin. Tilannetta pahentaa se, että hänellä on työssäoppimisestaan menossa nyt myös näyttötehtäviä joita hänen pitää tehdä. Silti hän lähtee ulos kavereiden kanssa heti kun he pyytävät, sitten hänellä on kiire tehdä näyttötehtäviä jolloin emme myöskään voi puhua ja se entuudestaan vähentää sitä yhteistä aikaa.
Olen huomauttanut hänelle aivan asiallisesti tästä, että hänen pitäisi antaa aikaa myös meille ja asioiden hoitamiseen eikä jatkuvasti ravata kavereiden kanssa jossakin ja, että hänen pitäisi tehdä tehtävät ajallaan etteivät ne kasaannu. Tästä olen saanut vastauksena yleensä ''Enkö saa nähdä kavereitani? Pitäisikö olla koneella 24/7?''. Tähän olen vastannut, että ei tarvitse olla 24/7, mutta se 1-2 tuntia ei riitä asioista puhumiseen, kuulumisten kertomiseen tai edes riitojen kunnolliseen selvittämiseen ja sopimiseen. Meillä on riitojen selvittelytkin venyneet useammalla päivällä sen takia, kun en ole hänen kanssaan päässyt niistä puhumaan. Itse haluan selvittää riitatilanteet heti pois alta ja puhua asiat selviksi. Haluaisin viettää hänen kanssaan edes yhden päivän niin, että voisimme vain puhua asioista. Teimme sitten sellaisen kompromissin, että ottaisimme ainakin yhden päivän viikosta sellaiseksi ettei hän mene minnekkään eikä kasaa sille päivälle hommia. No sekin epäonnistui. Hän meni edellisenä päivänä (13.4) kaverin kanssa ulos ja lupasi ettei tehtäviä jää seuraavalle päivälle ja, että hän tulee ajoissa kotiin tekemään niitä niin voimme puhua asioista rauhassa. Hän olikin sitten niin myöhään ettei mitenkään kerennyt tehdä niitä kaikkia ja sanoi, että se päivä mikä varattiin puhumiselle (14.4) menee varmaan myöskin niitä tehdessä ettei voida lainkaan puhua. Arvattavasti hermostuin kun olen katsonut tätä touhua niin pitkään ja saanut vaan huutoa osakseni kun olen pyytänyt aikaa meille, halunnut selvittää ja sopia riidat ja ihan vain viettää aikaa hänen kanssaan ja nyt kun jo suurinpiirtein itkukurkussa olin pyytänyt tuota kompromissia niin sekin epäonnistuu. Sanoin suorat sanat hänelle asiasta ja sain kuulla, että ei ne tehtävät ja kavereiden kanssa kahvittelut ole minua tärkeämpiä ja myös liudan anteeksipyyntöjä, mutta ei mitään selkeää vastausta miksei hän sitten voi antaa minulle aikaansa. Lopulta hän sanoi, ettei ehkä osaa järjestää asioitaan niin ettei hänellä aina olisi kiire ja tuli taas liuta ''anteeksi rakas...'', ''olen pahoillani..'', ''en oo halunnut sulle mitään pahaa. rakastan sua..'' yms. viestejä. Sanoin hänelle, että miettisi vähän asioita ja lupauksiaan.
Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään, mutta todennäköisesti hän on tehnyt sitä näyttötehtävää ja ollut vihainen tai surullinen. Tiedän hänellä olevan paha olo jo ihan siitä, ettei hän toivottanut hyvää yötä eikä tänään hyvää huomenta mikä on meidän päivittäinen rutiinimme.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mitä ihmettä? Päivittäin pitäisi skypettää ja jopa tuntikausia?? Minkä ihmeen takia? Eihän kenelläkään vakiintuneessa suhteessa olevalla riitä kerrottavaa päivästään tuntikausiksi! Eikö sinulla ole omia kavereita, omia menoja, omia harrastuksia, opintoja, töitä... mitään sisältöä elämässäsi? Ja mistä ihmeestä saatte riitoja aikaan niin paljon, että niitä on tässä ajassa jo ehtinyt olla mainittavaksi asti?
Jos suhde on kunnossa niin se ei todellakaan edellytä tuntikausien juttelemista päivittäin. Toiselle voi soittaa/skypettää silloin, kun on jotain mistä haluaa kertoa ja jakaa kuulumisia, mutta perusarjessa siihen yleensä riittää muutaman minuutin puhelu.
Ajat tytön vaatimuksillasi pois alta aikayksikön. Hän on ilmeisesti vielä jaksanut yrittää olla mieliksi, mutta jos oikeasti haluat hänen vielä palaavan luoksesi niin nyt on kyllä korkea aika hellittää.
Mä voin pukeutua naiseks niin kelpaa munkin vastaus.
Tuntuu että sä ahdistat tyttöystävääs noilla sun monen tunnin puhelinjauhamisillas. Ja vaikuttaa että sulla on enemmän naismainen ote tuohon parisuhteeseen kuin hänellä joka haluaa vain pitää hauskaa. Se on vaikee valita oman elämän/kavereiden ja kumppanin väliltä jos toinen on vähänkään kahlitsevampi. Relaa! Uskallan väittää, että tyttöystäväs antaa taas aikaa sulle, kun et oo hengittämässä sen niskaan.
Meillä oli aiemmin parin vuoden etäsuhde, tavattiin noin jokatoinen viikonloppu ja iltaisin höpöteltiin puhelimessa ennen nukkumaan menoa joskus 2tuntia, joskus 20minuuttia. Yleensä päivän tapahtumat ja missä on käyty, mitä on tehty yms, kumpikin treffaili kavereitaan töiden jälkeen, ilta jostain 21-> oli varattu meille ja juttelulle.
Kyllähän etäsuhde vaati luottamusta ja uskoa toiseen.
Ymmärsinkö oikein, että koko päivä pitäisi varata puhumiselle? Eri asia, jos voidaan livenä nähdä ja keskustella, mutta mielestäni on kohtuutonta edellyttää kokonaisen päivän pyhittämistä puhumiselle yhden ihmisen kanssa. Minulle myös 1-2 tuntia illassa olisi liikaa - eri asia tietysti, jos se molemmille sopii.
Olen ollut etäsuhteessa, jossa näimme toisiamme 1-3 viikon välein. Puhelut jäivät vähiin, emme soitelleet päivittäin. Skypeä ei varmaan ollut keksittykään, mutta kirjeet kulkivat. Tiesimme erossa elämisen väliaikaiseksi, sen ajatuksen avulla sen ajan jaksoikin. Mikään jutustelun määrä kun ei korvaa yhteisiä kokemuksia - elämää.
aplle, ketään ei voi pakottaa puhumaan 1-2 tuntia, jos ei sitä itse halua, se on jo ahdistavaa että joku sitä vaatii..keskustelut menee omalla painollaan ja kestävät niin kauan kuin kestävät, mut ei kukaa jaksa pakolla puhua kahta tuntia..kuten täälä jo sanottiin ahdistat käytökselläsi tytön pois. Tyttö pitää vaan hauskaa kavereidensa kanssa, aivan normaalia hänen ikäiseltään, olisit iloinen hänen puolestaan että on kavereita ettei vain istu kotona myrtsinä. mielummin skypettelyt niin et kysyt vaik viestil et ehtiikö vaikka tulla klo 18.00 skypee? ei mitään semmost et nyt puhutaan kaks tunti tänää skypes..se on jo määräilyä.....karkottaa..
Tässä on selvästi ymmärretty väärin mitä ajoin takaa. Hän on jokapäivä niin kiireinen, että meillä ei ole aikaa puhua edes riitoja selviksi. Sen takia olen pyytänyt yhtä päivää viikosta asioiden puimiseen ja hoitamiseen, että hän voi ne muut päivät sitten käyttää miten mielii. Ei tarvitse edes koko päivää käyttää puhumiseen kunhan saisi asiat hoidettua. Itse hän alkujaan ehdotti koko skypettelyä. Olen itse sellainen, että en halua pitkittää turhaan riitoja tai muita asioita vaan haluan hoitaa ne pois alta jotta kumpikin voi ilman kiirettä ja rauhallisin mielin keskittyä siihen mitä haluaa tehdä.
Soittaminen puhelimitse ei onnistu. Hän ei enää pahemmin soittele, koska isänsä maksaa puhelinlaskun ja minä yritin aluksi soittaa hänelle, mutta ei siitä tullut mitään, koska hän pitää puhelinta nykyisin äänettömällä tai unohtaa sen jonnekkin mistä ei kuule sitä. Hänellä on muutenkin todella huono muisti joten tämä aiheutti sen, että minun oli lopulta turha yrittää soittaa hänelle.
On omia harrastuksia ja kavereita. Kavereiden kohdalla ongelma tosin on se, että suurinosa muuttanut muualle opiskelemaan joten en pahemmin heitäkään näe joten aikani menee harrastusten parissa ja parisuhteen asioiden pohdiskeluun. Työt alkaa ensiviikolla. Minua stressaa se, että tunnun yksinäni keskittyvän asioiden selvittämiseen ja niiden hoitamiseen ja kun haluan puhua hänelle niistä niin hän ei silloin voi antaa aikaansa minulle vaan hän on taas jossain kahvilla yms.
Minusta on kummallista, että minusta tehdään tässä nyt jotain kriminaalia. Minä jos haluan keskustella hänen kanssaan niin hän ei ole saatavilla vaan saa mennä menojaan. Jos hän haluaa puhua niin minun olisi aina oltava saatavilla kun hän minua tarvitsee oli sitten tilanne tai aika mikä tahansa. Silloin joskus kun hän jutteli kanssani tuntikausia niin keskustelut alkoivat aina hänen osaltaan ja hyvä kun nainen suostui päästämään minut edes vessaan. Nyt kun pyydän häneltä edes vähän yli parituntia asioiden puhumiseen niin sekö on väärin? En ymmärrä teidän naisten logiikkaa tässä, että miehen pitää olla aina paikalla, mutta kun mies haluaa puhua asiat selväksi niin nainen on paikalla kun nainen haluaa vaikka tilanne olisi miten tärkeä.
Pitäisikö minun siis olla 3kk muuten hiljaa ja vaan niellä se, että pitäisi yrittää hoitaa kaikki asiat max. kahden tunnin sisään iltaisin? Ihan näin tiedoksi vielä, että kun hän valmistuu niin hänellä alkaa kesätyöt kotipaikkakunnallaan jolloin emme myöskään välttämättä näe livenä kuten emme nytkään ole nähneet hiihtoloman jälkeen vaikka oli puhetta, että näkisimme (viikonloput menneet penkinalle muista menoista). Valmistumisviikolla hän ehtii olla kanssani 4pvä ja palaa kotipaikkakunnalleen, aloittaa kesätyöt ja sitten etsii vakitöitä. Tässä pitäisi suurinpiirtein puolivuotta-vuosi jaksaa tämmöistä, että pari tuntia illassa keskustelua vai ja emme välttämättä näe, kuin sen 4 päivän ajan koko sinä aikana? (muutan sinne mistä hän saa töitä ja muutamme yhteiseen asuntoon silloin. Olemme asuneet jo vähän aikaa yhdessä kun hän opiskeli täällä.)
Hän itse hengittää minunkin niskaani. Hänen on pakko tietää missä olen, mitä teen, kenen kanssa, jos olen toisen naisen seurassa vaikka tämä olisi kaverini niin hänen tekee mieli lyödä tätä naista (on mustasukkaista sorttia ja omistuksenhaluinen kyllä), mitä puhuin kenenkin kanssa yms. Minä en tämmöistä raportointia häneltä vaadi. Haluan vain jutella päivästä edes hetken rauhassa hänen kanssaan ja hoitaa kaikki suhdetta vaivaavat asiat pois alta sekä jutella asioista mitkä vaivaavat minua tai jotka ovat vaivanneet häntä.
Ja ei, en ole pakottanut häntä puhumaan 1-2 tuntia minulle iltaisin. Hän tulee siihen aikaan kotiin, että meillä on vain tämän verran aikaa puhua ja minusta se ei riitä kaikkien asioiden puhumiselle varsinkin jos on ollut riita mikä pitäisi selvittää ettei se jää kalvamaan.
Sitäpaitsi kukaan teistä ei vastannut miksi hänen käytöksensä muuttui niin radikaalisti. Ensin hän halusi joka päivä puhua kanssani kaikesta monta tuntia ja sitten yhtäkkiä hänen on pakko ravata kavereiden kanssa kokoajan ja jättää minulle aikaa 1-2 tuntia illasta jos sitäkään. Täällä taidetaan olettaa, että minä olen vaatinut monen tunnin keskusteluja, mutta hän itse halusi alkujaan jutella minun kanssani monta tuntia ja minä hänen kanssaa. En siis voi käsittää miksi tilanne muuttuu yhtäkkiä toisenlaiseksi ilman mitään selitystä.
Ja en voi ehdottaa mitään kellon aikaa keskustelulle, koska hän saattaa luvata jo monta päivää ennen, että menee sinä ja sinä päivänä tämän henkilön kanssa kahville. Sen takia me varasimme sen yhden päivän tältä viikolta keskustelulle jolloin hänellä ei olisi menoja ja hän itse ehdotti koko sen päivän varaamista ja minä suostuin ja sitten sössi sen enkä minä.
Sitä, miksi tilanne on muuttunut, ei tiedä kuin nainen itse. Ehkä hän on löytänyt elämäänsä muuta sisältöä eikä ole enää niin riippuvainen seurastasi? Jos nainen on luvannut puhua kanssasi ja tekee oharit, tietysti se on törkeää. Tilanne tuntuu kuitenkin nyt niin kireältä, että suosittelen puhumista naamatusten.
Sinun pitäisi myös kysyä naiselta, millaiseen yhteydenpitoon hän on valmis panostamaan. Minulle jokapäiväinen skypettely olisi liian sitovaa. Ja kannattaa huomioida, että vaikka riidat kannattaa selvittää, ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla. Joku haluaa kaivaa asiat pohjamutia myöten ja tuntea kerralla ilman raikastuvan, joku toinen taas haluaa pohtia asioita itsekseen omassa rauhassa.
Hänellä on paha tapa sysätä sellaiset asiat, kuin riita tai muut negatiiviset asiat sivuun mielestään, koska ei halua ajatella niitä. Sitten ne kostautuvat hänelle niin, että hän menettää niistä yöunensa ja joutuu miettimään seuraavana päivänä tai sitten hän siirtää edelleen asian miettimistä. Tämä on yksi syy miksi haluan käsitellä asiat mahdollisimman nopeasti, koska tiedän hänen kärsivän siitä, että hän siirtää asioita eteenpäin, koska ei halua kohdata niitä. En halua hänen kärsivän sen takia. Siksi yritän saada hänet aina puhumaan kanssani asiat selviksi. Samoin hänellä on toinen paha tapa, ettei hän välttämättä kerro kerralla kaikkea mitä on mieltä vaan jotain jää hampaankoloon ja se tulee esiin seuraavassa riidassa kun minä olen luullut asian jo olleen käsitelty.
Jos suhteenne on jatkuvaa riitojen selvittelyä ja suhteen puimista ja laskemista kuinka monta tuntia on puhuttu tai ei ole puhuttu ja kuka puhui, kuka ei, ja kuka oli saatavilla kun tarvitsi ja kuka sai suhteessa enemmän kuin toinen...
.. itseasiassa hyvä herra, teidän puhumisaikojen laskelmistanne ei saa tolkun tolkkua. Miksi on niin tärkeä tehdä suhteesta jonkinlaista työraporttia selvityksineen?
Yksinkertaistaen voisimme lausahtaa, että hyvä herra, olette mustasukkainen daamistanne, joka rientää ystävien luona kahvittelun ja seuranpidon myötä.
Teidän täytyy herrasmiehenä hellittää ja antaa armoa. Jos naisystävänne rakastaa teitä, niin hän ei jätä, mutta jos ei rakasta enää, hän jättää vaikka kuinka kontrolloisitte tuon inhaksi ja vastenmieliseksi käyneen skypen kautta.
Skype on hyvä väline yhteydenpitoon, mutta siitä ei voi tehdä talutushihnaa.
Antakaa armoa ja vapautta naisystävälle, älkää missään nimessä antako hänen ymmärtää, että olette vainukoira.
Ja miksi ihmeessä suhteessanne on jatkuvasti puitavaa. Vilja kyllä puidaan, mutta sekin vain kerran vuodessa. Ihmissuhdepuiminen käy perin kyllästyttäväksi ajan mittaan. Eikö teillä pitäisi olla ennemminkin hauskaa. Puiminen ei ole hauskaa.
Ei ole laskemista, mutta kellonaika on sama kun hän tulee kotiin. Hän itse pyytää minua odottamaan esim. 17:00-20:00 ja lupaa tulla paikalle ja sitten ilmoittaakin, että lupautu menemään jonkun kanssa kahville. Eli suomeksi sanottuna hän ensin tekee lupauksen minulle ja sitten toiselle ja toiselle tehdyt lupaukset ylittävät ne mitä hän on tehnyt minulle. Tietysti sellainen alkaa rassaa ja tämä on yksi asia mistä haluaisin hänen kanssaan puhua. Eikö se vieläkään ole mennyt teille perille, että hän pitkittää asioiden selvittämistä ja sitten niiden määrä on niin iso ettei niitä saa mitenkään puitua parin tunnin sisään illassa. Tämmöinen jatkuva kahvittelu, hommien kasaaminen ja asioiden pitkittäminen ei mielestäni ole oikein minua kohtaan. Kahvittelut ja sellaine on ihan ok minulle kunhan saisi asioista puhuttua, mutta eihän siitä mitään tule edellä mainituista syistä. Miksi en itse saa pyytää häntä puhumaan kanssani, mutta hänen täytyy tietää kaikki tekemiseni?
Ja en ole koskaan kontrolloinut häntä. Olen aina antanut hänen mennä menojaan, nähdä kavereitaan yms. Eikä häntä aikaisemmin haitannut se, että halusin selvittää asiat hänen kanssaa. Itseasiassa hänkin halusi aikaisemmin puhua ne selviksi mahdollisimman nopeasti. Nytkö se sitten on iso rikos kun mies haluaa hoitaa asiat kuntoon?
Vainukoira? Kysyn hänen päivästään, miten on mennyt työssäoppimisessa, toivotan hyvää yötä ja hyvää huomenta yms. Ja vastaan hänen jokaiseen viestiinsä ja puhelinsoittoonsa. En kyttää häntä milläänlailla missä hän on menossa. Hän itse kysymättä ilmoittaa menevänsä kahville ja minä tiedän entuudestaan hänen menevän. Hänellä on tasan kaksi ystävää joiden kanssa menee ja toinen näistä on kyseisessä toppipaikassa vielä töissä missä nainenkin on.
Hauskaa pitäisi olla, mutta miten voit pitää toisen kanssa hauskaa jos hän ei anna meille aikaa edes puhua emmekä ole nähneet viikonloppuisin? Meillä oli ennen hauskaa. Jopa niin paljon, että nainen halusi jutella minun kanssani ihan vain, koska meillä oli yhteisiä hölmöjä juttuja joille nauroimme vedet silmissä. Niitä on edelleen, mutta missä tilanteessa voin hänen kanssaan taas vitsailla jos hän ei tule paikalle keskustelemaan kanssani tai emme näe viikonloppuna. Puimista on juuri sen takia, koska nainen lykkää asioiden käsittelyä jatkuvasti ja kasaa sitten muuta menoa ja minä jään yksinäni hautomaan näitä asioita.
Olen antanut tähän suhteeseen kaikkeni alusta asti. Ollut tukena kun on tarvinnut, auttanut kun apua on tarvittu oli sitten avuntarve mikä tahansa, neuvonut häntä asioissa mitä hän ei ole osannut (esim. työhakemuksen täyttö ja CV:n teko), opettanut hänelle uusia asioita mm. kodinhoitoa ja ruuanlaittoa ja miten kissoja hoidetaan (nainen ei ole joutunut kotonaan osallistumaan mihinkään kotitöihin ja ruuanvalmistamiseen ennen kuin asui jonkun aikaa minun kanssani ja minulla on kissoja ja neuvoin häntä niiden hoitamisessa), hoivannut häntä kun hän on ollut kipeä, piristänyt häntä kun hänellä on ollut paha päivä tai muuten ollut kärttyisä, ostellut sillointällöin yllätykseksi jotain kivaa mistä tiedän hänen pitävän (suklaata, ruusuja, koruja, pehmoleluja, kirjoja yms.), auttanut hänen koulutehtävissään, kuunnellut kaikki mahdolliset huolet ja murheet, tehnyt hänen kanssaan kaikkea kivaa (katsellut elokuvia, tv-ohjelmia joista en itse ole erityisemmin edes pitänyt, mutta joita hän tykkää katsoa, pelannut hänen kanssaan yhdessä pelejä, käynyt ulkona ja kahvilla, yhdessä kaupassa, kirppareilla ja lenkillä ja kaikkea muuta mahdollista), ollut aina vierellä kun hän on ollut surullinen, kipeä tai kokenut kipuja ihan vaan menkoistakin, puhunut hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta, tehnyt hänen lempiruokaansa, olen painanut mieleeni kaikki hänen lempiasiansa: värit, herkut, ruuat, automerkit, mitä hän haluaisi tulevaan omakotitaloon yms. Samoin kaikki hänen mielenkiinnon kohteensa, tulevaisuuden toiveensa yms. Kuuntelen hänen jokaisen sanansa tarkkaan ja painan ne mieleeni vaikka olisin kuinka väsynyt tai itse pahalla tuulella. Jos minulta menee jotain ohi niin pyydän häntä toistamaan. Olen aina pyytänyt anteeksi omia virheitäni ja parantanut tapojani etteivät ne virheet toistuisi. Olen ollut aina saatavilla kun hän on minua tarvinnut. Olen saattanut hänet kouluun, juna-asemalle kun hän on lähtenyt kotipaikkakunnalleen, tullut aina vastaan kun hän on tullut takaisin, olen auttanut häntä järjestämään aikataulujaan täällä, olen aina ollut ajoissa paikalla ja noudattanut sovittuja asioita, en ole koskaan valehdellut hänelle tai salannut mitään, olen tsempannut häntä koulun kanssa, olen aina kantanut herrasmiehenä hänen tavaransa ja avannut oven, tuonut joskus aamiaisenkin vuoteenseen, tehnyt hänelle aina aamupalan, pitänyt häntä sylissä kun hän on itkenyt esimerkiksi sitä miten hänen luokkatoverinsa olivat jättäneet hänet muutamia kertoja yksin tai sysänneet ryhmätyön kokonaan hänelle (ja tietysti autoin kouluhommien tekemisessä), olen pitänyt kodin aina tiptop kunnossa, että hänen on ollut mukava tulla luokseni, hän on saanut sisustaakkin täällä mm. olohuoneesta löytyy hänen hankkimansa taulu ja jääkaapin ovessa on erityyppisiä magneetteja joissa lukee esimerkiksi ''My home is where my heart is'' tai hänen piirtämiään kuvia meistä suutelemassa yms. Tein uutenavuotenakin meille romanttisen aterian alusta loppuun ja se sisälsi hänen lempiruokiaan ja etsin sopivan taustamusiikin ja kävimme katsomassa ilotulitusta ja olin järjestänyt myös sopivan tanssimusiikin meille.
Ei ole yhtäkään asiaa mitä en olisi ollut valmis hänen vuokseen tekemään sekä meidän yhteisen tulevaisuuden puolesta. Olemme jopa puhuneet lapsista ja keskustelimme yhdessä nimistä ja päätimme jo mikä on ensimmäisen lapsen nimi oli sitten kyseessä tyttö tai poika. Seksin suhteenkin ollaan menty enemmän hänen ehdoillaan. Minä olen meistä se halukkaampi osapuoli, mutta olen aina kunnioittanut sitä jos hän ei ole halunnut. Olen antanut asian mennä aina omalla painollaan eikä meillä ole ollut senkään suhteen valittamista. Olen osallistunut hänen harrastuksiinsakin kun hän on pyytänyt minua ja olen mielelläni osallistunut niihin ja olen jakanut myös omia harrastuksiani hänen kanssaan. Sain hänet mm. innostumaan kirjojen lukemisesta. Samoin tykkään katsella kun hän puuhastelee omia juttujaan kuten askartelee. Minusta on ihanaa katsella miten hän keskittyy johonkin mistä nauttii ja näyttää niin iloiselta. Hän pyytää minulta usein mielipidettäkin esim. värien tai kuvioiden tai muiden sellaisten suhteen. Voisin kuunnella hänen nauruaankin loputtomiin. Olen tutustunut hänen ystäviinsä ja hän minun vaikka meillä on hyvin erilaiset ystävätkin.
Olen sanonut hänelle suoraan, että hän on aina tervetullut kotiin. Kutsumme asuntoani meidän yhteiseksi kodiksemme, koska nainen on sanonut, että tämä on tuntunut enemmän kodilta, kuin koti vanhempien luona ja hän on aina ollutkin täällä, kuin kotonaan. Silloin kun asui kanssani ja silloinkin kun ei asunut.
Lisäyksenä myös olen kirjoitellut hänelle runoja, soittanut pianoa, kirjoitellut hänelle kirjeitä joita esimerkiksi jättänyt pöydälle hänen löydettäväkseen ja sitten yllättänyt hänet vielä jollain iloisella asialla, jos en ole osannut sanoin kuvailla miten pahoillani olen ollut jonkun tekemäni virheen takia niin olen kirjoittanut tuntemukseni ylös paperille ja antanut tai lähettänyt sen hänelle esimerkiksi sähköpostiin luettavaksi ja ostanut ruusukimpun vielä osoittaakseni miten pahoillani olen ollut. Olen muistanut jokaisen merkkipäivänkin mitä on ollut.
"Hän itse pyytää minua odottamaan esim. 17:00-20:00 ja lupaa tulla paikalle ja sitten ilmoittaakin, että lupautu menemään jonkun kanssa kahville."
Voi kuulepas, tyttöystäväsi ilmoitti sinulle, että lupautui menemään jonkun toisen kanssa kahville, vaikka ensin oli sovittu ottaa yhteyttä klo 17-20 välillä. Tyttöystävä siis ilmoittaa! Eikö se ole fiksua, että ilmoittaa, ettei sinun tarvitse odottaa.
Käsitin että ilmoittaminen on tapahtunut etukäteen eli vapaudut odottamisesta.
Kerrot pitkän listan, kuinka virheetön ja huomaavainen olet ollut tyttöystävällesi. No, ihan kunnioitettava lista. Olet melkein perfekt. Toivottavasti et kuitenkaan tuon listan myötä sorru marttyyrin tai omahyväisyyden tai katkeruuden syntiin?
Jos niin käy, niin nuo marttyyrin, omahyväisyyden ja katkeruuden peikot tekevät tyhjäksi koko upean listauksen siitä, kuinka erinomainen kumppani olet.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa, kyllä se siitä iloksi vielä muuttuu!
Hän siis ilmoittaa tulevansa 17:00-20:00 paikalle ja minä odotan hänen tulevan tähän aikaan paikalle. Jos häntä ei näy eikä kuulu ajoissa niin ihmettelen missä hän on. Hän ilmoittaa lupautuneensa kahville vasta kun on jo menossa sinne tai on jo kahvilla. Eli olen odottanut tuon sovitun ajan häntä paikalle ja kun häntä ei näy niin ihmettelen missä hän on ja sitten hän ilmoittaa, että onkin lupautunut kahville. Eikä hän välttämättä ilmoita edes heti vaan pahimmillaan vasta tunnin päästä. Ilmoittaminen ei siis tapahdu etukäteen vaan vasta kun hän on jo kahvilla tai menossa sinne ja minä olen odottanut sovitun ajan tai ylikin sen.
Niin kuin täällä muutkin ovat jo todenneet, että irrota vähän, ja samaa mieltä olen. Ota tyttöystävästä etäisyyttä, koska hän myös on sitä selkeästi tekemässä.
Etäisyyden ottamisella lisäät ehkä mielenkiintoa itseäsi kohtaan, koska näillä todisteilla voimme kaiketi todeta, että daamin kiinnostus suuntaasi on lopahtanut.
Jos toinen ottaa etäisyyttä, niin sitä on syytä antaa mitä kohteliaimmin, koska tällöin on suhteessa ollut liian vähän tilaa. Toiset kestävät paremmin iholle tulon, mutta toiset kokevat sen ahdistavaksi.
Anna vapaus naisellesi, hiljennä skype ja pistä tuutit kiinni joksikin aikaa. Yritä etsiä jotain muuta elämääsi toistaiseksi, vaikka se ei niin ensinäkemältä olisikaan mukavaa.
Olet henkisesti sairas. Haethan apua, että et vuosien varrella ahhdista niin muita ihmisiä kuin itseäsikin, Nykyisellä elämäntyylilläsi et tule koskaan pystymään tasapainoiseen ihmissuhteeseen.
Saattaa olla että vikaa on naisessakin, ja hänkin tarvitsee itsetutkiskelua. Mutta te kaksi yhdessä on jo toivoton tilanne...
Jos yritän ottaa etäisyyttä edes vähän itse niin hän on heti estämässä sen. Jos itse otan etäisyyttä hän on suurinpiirtein itkukurkussa vaatimassa minulta selitystä. Eli jos en ota etäisyyttä teen väärin ja jos otan niin teen silloinkin väärin ja aiheutan hänelle pahan mielen. Tämä on se suurin dilemma mikä minulla on nyt kun hänen mielensä muuttuu asioiden suhteen kokoajan. Aikaisemmin puhelinsoittelukaan ei käynyt, nyt tänään hän laittoi viestiä, että käykin. Tuuliviiri sopisi kuvaamaan hänen tämänhetkistä tekemistään ja puheitaan.
Sinä et selvästikkään ole romantikko. Näin me kaksi olemme aina toimineet keskenämme ennen tätä tilannetta. Myös hän.
Olette niin jumissa toistenne kanssa, että etäisyys kaikesta vastustelusta huolimatta on parasta mitä tällä hetkellä kohtalolla on tarjota.
Sellainen etäisyys, että kumpikin tahollaan miettii sydämensä halua ja selkeyttää oman päänsä ja rajaa oman persoonansa rajapyykit.
Olette sotkeutuneet toistenne nahkoihin, että ette erota kumpi on kumman käsi, pää tai jalka ja mikä kuuluu kenellekin.
Olette epäpariskunta. Ei tule mitään, olen äärimmäisen pahoillani puolestanne. Ellei järki voita, niin jatkatte tätä epätoivoista kamppailua hamaan maailman tappiin.
Viisainta olisi kummankin löytää ensin itsensä ennen kuin alkaa uuden suhteen kenenkään kanssa.
Teette toisenne hulluiksi muuten.
Aivan samaa mieltä. Aikalisän paikka.
Vastaamme nyt yhdessä sillä nainen tuli tänä aamuna ja annoin hänen lukea mitä olin kanssanne keskustellut. Vastaamme nyt yhdessä teille.
N: Me kummatkin olemme yrittäneet ottaa etäisyyttä. Minulle se tuottaa hankaluuksia, koska tuo pöljä mies on kuitenkin minulle rakkain ja tärkein ihminen kaikesta huolimatta ja en kestä olla viikkoakaan erossa hänestä. Yritin sitä, mutta kestin viikosta vain neljä päivää ja sitten minun oli jo pakko puhua hänelle tai muuten olisin tullut hulluksi. Kuitenkin olen aina kertonut tuolle miehelle kaiken. Olen omistuksenhaluinen nainen ja myönnän sen. Luotan kuitenkin mieheeni sen verran, että en usko hänen pettäneen minua selkäni takana. Riidellessä olen sellainen kuten tuo ''pieni'' höppänä sanoi tuolla alimmassa kirjoituksessaan. En osaa riidellä oikein, koska edellisessä suhteessa mies oli sellainen, että ei edes suostunut riitelemään vaan alkoi itkemään kun häntä sanoi jo vaan tyhmäksi tai alkoi mököttämään ja suhteemme junnasi paikallaan kunnes erosimme. Siinä suhteessa en saanut oikeastaan mitään itselleni ja vanhemmatkin sanoivat ettei se ollut ihan normaali parisuhde, mutta minä vielä uskoin jonkin aikaa, että se oli normaali suhde. En enää, mutta sieltä on tarttunut mukaan juuri se etten oikein osaa vielä käsitellä asioita oikein. Tavallaan joudun opettelemaan miten kuuluu riidellä ja toimia oikeasti parisuhteessa ja tuo mies joutuu kestämään sen, että en vielä oikein osaa toimia oikein. Olen itsepäinen naikkonen ja välillä ymmärrän tuon miehen sanomat väärin ja sitten hermostun. Kuitenkin kun rauhoitun niin kuuntelen häntä silloin, mutta olen jo ehtinyt aiheuttaa hänelle pahan olon kun olen turhasta hermostunut enkä ole suostunut kuuntelemaan. Pyysin häneltä tänään anteeksi ja nyt on sopu taas talossa. Päätimme, että pidämme päivällä vähän hauskaa ja sitte iltapäivästä juttelemme asioista. Lupasin myös vähentää kahvittelua ja antaa meille aikaa ja nyt kyllä pidän sanani, koska kun mietin, että mies jos tekisi saman minulle mitä minä tähän asti hänelle niin minustakin tuntuisi pahalta.
M: Ollaan, kuin kaksi marjaa. Meissä on vain pieniä eroja ja ne ovat ne, että hän on tunteellisempi ja minä järkiperäisempi ja hän on menevämpi ja minä enemmän tämmöinen rauhallinen kotipersoona. Vaikka kummatkin tykätään löhötä sohvalla toisen vieressä katsellen telkkaria tai leffaa tai pelataan yhdessä pelejä nii hän ei viihdy niin paljon sisätiloissa, kuin minä.
N: Niin ja minä en oikein osaa sanoa ''ei'' jos joku pyytää minua ulos. Lupaan herkästi jotakin ja olen vähän turhan kiltti persoona. Olin lapsena vähän semmoinen ''kiltti naapurintyttö'' joka totteli vanhempia kaikessa ja yritti olla mahdollisimman hyvä lapsi. On jäänyt sellainen miellyttämisenhalu. Muille en oikein osaa sanoa ei, mutta miehelle kyllä eikä ole sellaista samaa oloa, kuin muiden kanssa. Syytä en tähän tiedä paitsi, että minulla on todella huono itsetunto ja tuo mies yrittää aina kohottaa sitä mistä olen kiitollinen. Sen takia minulta on muutama ystävä kadonnut elämästä kun olen yrittänyt miellyttää kaikkia. Onneksi tuo mies on sanonut, että häntä ei tarvitse. Alussa yritin häntäkin, mutta hän aina pysäytti sellaiset yritykset ja opin pikkuhiljaa olemaan hänen seurassaan itsenäisempi.
Hassusti "naisen" ilmaisutapa on ihan samanlainen kuin aloittajan ;)
Luultavasti koko juttu oli trolli alusta alkaen.
Samaa mieltä olen helka, ns. trolli koko tarina. Ikävää kirjoitella vastauksia keksityille henkilöille.
Hellitä nyt hyvä mies. Elä omaa elämääsi, etkä odottele siellä tietokoneen ääressä. Hyvin yksinkertaista. Sovitte, että laitatte tekstarin kun haluatte jutella niin ei tarvi odotella. Älä anna "kaikkeasi" kun ei toinenkaan kerran. Selvästi sun rytmi on liian intensiivinen tytölle. Lupaukset tosin pitää pitää ja se on aivan eri juttu. Tärkeintä on että molemmat on mukana sopimassa siitä miten edetään.
Koska olen vielä työttömänä niin minulla on turhankin paljon vapaa-aikaa. Ehdin tehdä kaikenlaista sinä aikana kun hän on työssäoppimassa ja muualla. Tekstarin laittaminenkaan ei onnistu juuri siksi, että hän saattaa sopia esimerkiksi jo maanantaina menevänsä torstaina kahville ystävän kanssa siihen ja siihen aikaan ja on sitten koko illan. Hänellä ei ole koskaan mitään selvää kalenteria vaan saattaa hetken mielijohteesta lähteä ulos ja jättää tehtävänsä tekemättä. Lupauksia hän on tehnyt monta. Jo monta viikkoa sitten hän oli luvannut hieman vähentää tuota ravaamista kahvilla. Sitä kesti 2vko ja sitten hän taas lipsui siitä. Hän on myös lupaillut näitä hetkiä, että hän tulee tiettynä aikana paikalle, mutta onkin sitten ilmoittamatta lähtenyt kahville kaverin kanssa. Minä olen odottanut häntä paikalle, mutta ei näy eikä kuulu ja jonkin ajan kuluttua kun minä olen odottanut jo yli sovitun ajan niin hän ilmoittaa lähteneensä tai olevansa jo kahvilla kaverin kanssa, koska lupautui menemään.
Tyttö on itse vastuussa omista opinnoistaan. Tekstarilla edellinen kirjoittaja kai tarkoitti sitä, että sitten kun tyttö esimerkiksi tulee sieltä kahvilta niin hän voi laittaa sinulle tekstarin, että nyt olisi sopiva hetki jutella vähän aikaa Skypessä.
En näe tulevaisuuttanne kovin valoisana tuossa valossa, mitä olet kertonut. Edelleen olen sitä mieltä, että käyttäytymisesi on erittäin ahdistavaa.
Keskittäisit omat voimavarasi työnhakuun. Hanki uusia harrastuksia, uusia menoja, ala opiskella jotain vaikka vain omaksi iloksesi. Anna tytön tehdä aloite keskusteluun. Jos hän ei tee, niin osaat varmaan vetää siitä johtopäätökset.
Et kertonut miten käyttäydyt, kun haluat hänen skypettävän kanssasi, mutta toivon totisesti, ettet käytä henkistä väkivaltaa eli syyllistä, manipuloi, uhkaile tekeväsi itsellesi jotain, koeta saada häntä säälimään itseäsi tms. Koska jos se on ainoa tapasi saada joltain ihmiseltä huomiota, tiedät että hän on kanssasi vain ja ainoastaan säälistä.
Kysyn häneltä reilusti ''Voisitko jutella hetken tästä asiasta sillä se vaivaa minun mieltäni ja haluasin selvittää sen kanssasi jotta saadaan se pois alta.'' En sen kummempaa pyyntöä esitä. Ja en ole koskaan tehnyt mitään noista edellämainituista kuten uhkailu yms.
No mikä esimerkiksi juuri nyt on se asia, "riita", joka vaivaa mieltäsi ja jonka haluaisit selvittää hänen kanssaan? Entä mistä tätä ennen riitelitte? Entä sitä edellisellä kerralla? Auttaisi ehkä ymmärtämään käytöstäsi, jos tietäisi millaisista asioista on kyse.
No jos hän ei kunnioita sinua niin mitäpä vaihtoehtoja jää? Ja hänen tehtävien tekemättömyydet yms ei kuulu sulle mitenkään, hän on niistä itse vastuussa. Ehdotan, että lähdet suhteesta kun et kerran ole tyytyväinen ja toinen laittaa kaiken teidän suhteen edelle.
Voi ahdistus!!!!!!!!!!!! Oletko ihan tosissasi? siis te puhutte joka arkipäivä tunnin ja viikonloppuisin 3 tuntia skypessä, lisäksi viestittelette, ja sanot että tyttöystävä ei anna tarpeeksi aikaa sinulle????????????????? Oletko ihan terve?
Lisäks mietit että kun pitää olla aikaa riitojen sopimiseen ja selvittämiseen yms... Paljonko te oikein tappelette? Minulla on mieheni kanssa riita viime viikolla. Tapeltiin noin puoli tuntia, ja toinen puoli tuntia sovittiin. Sitä ennen oli riita tammikuussa. Sitä edeltävää en edes muista. Jos teillä tulee riitoja monta kertaa viikossa, niin se ei ole normaalin perisuhteen merkki. Ei koko ajan pidä olla jotain "selvitettävää."
Ja se missä tyttöystäväsi menee ei kuulu koko ajan sinulle. Toki salaisuuksia ei pidä olla, mutta ei toisen pidä koko ajan raportoida. Jos minä ja mies joskus reissaamme vaikka työn takia, tai miksi vain, niin ei me mitään tunnin tarkkaa selontekoa siitä kerrota. Kun on luottamusta, niin se riittää. Illalla laitamma vietin että hyvää yötä rakas tms, tai soittelemme päivän kuulumisen. Se puhelu kestää vartin, ei montaa tuntia...
Aika paljon koska nainen lykkää asioiden käsittelyä jatkuvasti, koska ei edes halua ajatella esimerkiksi riitaa ja sitten ne kasaantuvat ja niitä ei ehdi mitenkään kaikkia käsitellä ajoissa vaan ne tunkeutuvat seuraavaan riitaan mukaan. Siksi haluan käsitellä asiat mahdollisimman nopeasti ja sopia ja selvittää. Kuten tuolla jo aikaisemmin kirjoitin se kostautuu hänelle mm. yöunien menettämisenä mikä on yksi syy siihen, että haluan selvittää asiat ajoissa.
Onko sinulla luetunymmärtämisessä vaikeuksia? Sanoin, että en ole vaatinut häneltä mitään raportointia. Hän itse ilmoittaa minulle missä menee, mutta vaatii minulta raportointia kaikesta mitä teen.
Meillä on suhteen alusta asti ollut nämä monentunnin keskustelut ja ne ovat aina alkaneet hänen taholtaan. Eikö minulla siis ole oikeus ihmetellä kun ne yhtäkkiä, kuin veitsellä leikaten ilman mitään selitystä katoavat ja kun olen ehtinyt tottua niihin?
Jokainen suhde kehittyy aikaa myöten. Alussa puhuttavaa kertakaikkiaan on paljon, koska toisessa on vielä paljon sellaista, mitä ei tunne. Mitä enemmän oppii tuntemaan, sitä vähemmän on tarve tuntikausia rupatella vanhoista asioista ja tapahtumista ja sitä enemmän viestintä alkaa liittyä ajankohtaisiin asioihin ja tuleviin suunnitelmiin.
Kyllä minuakin ihmetyttää tuo riitojen määrä, jos yhtä riitaa ei ehdi selvittää ennen kuin toinen riita jo syntyy - ettekä edes asu yhdessä niin että olisi jotain mistä mahdollisesti riidellä!
Riidat syntyvät yleensä siitä ettei hän pidä sanaansa jossain asiassa tai lupaustaan tai laittaa jatkuvasti muiden kanssa sovitut asiat meidän yhdessä sovittujen asioiden edelle. Otan pari esimerkkiä.
Sovimme, että näkisimme viikonloppuisin jos hän vain pääsee. Muutama kerta on ollut sellaisia ettei hän päässyt esimerkiksi hautajaisten takia mikä on ymmärrettävää. Muutama kerta taas on ollut sellaisia, että hän on luvannut tulla luokseni ja minä olen katsonut hänelle valmiiksi junan ja hän on luvannut tulla siihen, mutta viimetipassa sitten ilmoittaakin, että hän lähtee jonkun ystävän kanssa kahville, koska teki tällekkin lupauksen. Eli hän on tehnyt minulle aikaisemmin lupauksen, että on tulossa tapaamaan minua, mutta sitten lupaa myös kaverilleen lähteä kahville jolloin kaksi lupausta tulee päällekkäin. Hän valitsee sen minkä tekee kaverilleen vaikka oli tehnyt minulle lupauksen aikaisemmin ja minä olin ehtinyt jo tehdä kaikki viikonlopun valmistelut.
Hän oli itse luvannut aikaisemmin vähentää kahvittelua jotta saisimme yhteistä aikaa toisillemme ja saisimme puhuttua aikaisempia riitoja selviksi joista hänelle oli jäänyt jotain hampaankoloon. Meidän riidoissamme on se ongelma, että kun riita alkaa niin hän kiihtyy nollasta sataan ja silloin ei mikään puhe auta, hän alkaa mököttämään ja on sen jälkeen hiljaa seuraavaan päivään ja pitempäänkin ellen minä aloita puhumista. Ja tässä tulee esiin myös se asioiden lykkääminen. Minä mietin riidan sisältöä, mistä se johtui yms. Hän sysää sen mielestään ja murjottaa. Saan kuulla kommentteja ''en mieti'', ''en halua ajatella asiaa'', ''ihan sama'', ''jaa'', ''en ole halunnut miettiä koko asiaa tai ''tein muuta ettei mun tarvinnut miettiä, mutta sitten se kostautu yöllä ja aloin miettimään enkä saanut nukuttua''. Ja sillon kun hän suostuu puhumaan niin hän ei välttämättä kerro kaikkea mikä häntä siinä riidassa tai asiassa on vaivannut vaan jotain jää hampaankoloon kaivelemaan ja se tulee seuraavassa riidassa esiin. Hänellä on paha tapa vetää vanhoja läpikäytyjäkin asioita mukaan riitaan ja sitten syyttää minua niistä ja niistä saattaa pahimmillaan tulla uusi riita.
Riitatilanteissa minä olen useimmiten rauhallinen, kuuntelen toista, yritän ymmärtää mikä hänellä on ja yritän keskustella kaikesta, kerron omista tuntemuksistani ja kysyn hänen tuntemuksistaan ja yritän rauhoitella häntä ja annan hänelle aikaa rauhoittua. Minä lepyn yleensä jo parissa tunnissa tai viimeistään nukutun yön jälkeen.
Hän on riitatilanteissa sellainen, että hän vetää vanhojakin asioita mukaan, ei suostu välttämättä kuuntelemaan lainkaan, mököttää ja huutaa, kääntää minun sanomani asiat nurinkurin jolloin minulla on kova työ selittää asia hänelle uudelleen alusta ja mietin miten selitän sen paremmin ja selvemmin että hän ymmärtää sen, hän ei anna minulle aikaa itse rauhoittua ja kasata ajatuksiani ja hän ei kysy lainkaan miksi minulla on paha olo tai mikä minua painaa. Leppyminen saattaa kestää useita päiviä. Lyhimmillään puolipäivää. Minkäänlaista kritiikkiä hän ei kestä ja siksi on hankala ilmaista omat tuntemukseni hänelle, koska hän ottaa helposti eriävän mielipiteen kritiikkinä häntä kohtaan.
Hähähähää me painetaan skypee sen sisään porukalla jaka ehtoo.
Saat hyvän tulpattoman mopon kohta takaas.
Huh huh mikä selostaja.
Mulle tulee jotenkin mieleen oma exäni tästä kirjoituksesta. Samanlaista kyttäystä ja joka asiaan oli ihan mielettömät litaniat ja selitykset. Tein muka aina kaiken väärin. Lopulta tajusin, että seurustelin kontrollifriikin kanssa ja siihen päättyi se suhde. Mikä helpotus olikaan päästä pois ahdistavasta suhteesta.