Suomen tie irti natsiliitosta

Kansainvälinen tilanne 1943 Saksan Stalingradin tappion jälkeen.
Saksan tappio oli selvä Suomen sotilaspiireissä sekä osissa poliittista johtoa. Suomi oli natsien liittolainen. Suomi tulisi häviämään liittoutuneiden neuvostoliitolaiselle osapuolelle. Sodan jälkeen keksittyä erillisotaa ei ole ollut. Erillissotateoria on vakuuttavasti ammuttu alas. Maassa oli yli 200.000 hampaisiin asti aseistettua saksalaista sotilasta.
Poliittiselle johdolle asettui kysymys miten säilyttää valtiollinen järjestelmä ja miten toimia ettei tulisi miehitetyksi ja millä konstilla irrottautua sodasta.
Pyrkimys rauhaan ei siis ollut aivan pyyteetöntä. Jos olisi ollut, aseet olisi voitu kääntää toiseen suuntaan jo 1943 keväällä. Ruotsi painosti Suomea erillisrauhaan, samoin USA, ja Englanti.

Pelko Suomen miehityksestä turha. Visuri esittää Teheranin Konferenssin Suomea koskevat päätökset joulukuulta 1943 kirjassaan "Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat". Kaksi keskustelumuistiota, toinen Stalinin, Rooseveltin ja Churchillin välillä ja toinen Stalinin ja Rooseveltin välillä.

Roosevelt otti esiin kysymyksen Suomen irrottamiseksi sodasta.
Stalin vastaa että Ruotsille (välittäjä rauhantunnusteluissa) on ilmoitettu ettei NL halua tehdä Suomesta provinssiaan.
Churchill ilmaisi omanneensa myötätuntoa Suomea kohtaan talvisodassa mutta että Suomen hyökättyä Saksan rinnalla Neuvostoliittoon, myötätunto lakkasi koko maasta. NL on oikeutettu varmistamaan pääsytiet Itämerelle ja olemaan siellä hallitseva mahti. Hän halusi Suomen irti sodasta ja Ruotsin sotaan liittoutuneiden puolella ja Venäjälle (NL) turvalliset rajat Suomen suunnalla. Iso-Britannia on katkaissut välit suomalaisten kanssa.
Rooseveltilla oli tiedossa NL:n ehdot rauhansopimukselle. Raja säilyy 1940 kohdalla (nykyinen linja). Stalin oli valmis luopumaan Hangon tukikohdasta mikäli Suomi luopuu sille lahjoitetusta Petsamosta. Sotakorvausten summa arviolla puolet vahingoista ei rahana vaan tavaroina. Saksalaiset karkotettava maasta ja muita pienempiä ehtoja (natsimielisten järjestöjen lakkauttaminen, työväenliikkeen toimintaoikeudet ym). Churchill hyväksyi ehdot.
Roosevelt luonnehti Rytin hallitusta natsimieliseksi.

Ruotsin kautta on mennyt tiedot rauhanehdoista Suomen poliittiselle johdolle, joten mitään pelkoa miehityksestä ei ole ollut. Jälkikäteen sen esittäminen on huuhaata. Luonnollisesti Saksan vakoiluelimet olivat tietoisia rauhanhieronnasta ja painostivat jatkamaan sotaa rinnallaan. Rooseveltin lausunto on mielenkiintoinen. Herrasmies esittää liittosuhteen natseihin korrektisti mutta sanoman sisällöstä ei ole epäselvyyttä. Koska rauha ei toteunut sopimalla vaan vasta NL:n kesähyökkäyksen 1944 jälkeen, ehdot hieman kovenivat. Roosevelt ja Churchill hyväksyivät NL:n turvallisuusnäkökohdat Suomen vastaisella rajalla.
Tiedämme, että sodan jälkeen porvarillinen propaganda nosti esiin miehityspelon torjuntavoiton ja nyt laajemmin tämän vuosituhannen puolella. Ne ovat huuhaata historiallisten tosiseikkojen valossa.

Rytin hallitus ei halunnut tunnustaa 1943 realismia vaan jatkoi sotaa fasismin rinnalla. Suomi irtautui sodasta vasta elokuun lopulla 1944 ja suuntasi aseet syyskuussa natsiarmeijan karkottamiseksi Suomesta. Sota tunnetaan Lapin Sodan nimellä.
Koska Rytin hallitus istui sitkeästi natsiliitossa, NL aloitti suurhyökkäyksen kesäkuussa 1944. Hyökkäys saavutti tarkoituksensa. Vaikka rintamatilanne vakiintui, Suomen sotilasjohto ilmaisi sodan jatkamisen mahdottomuuden. Samaan aikaan liittoutuneet etenivät kaikilla rintamilla ja kolkuttelivat Saksan rajoja. Sodan lopputuloksesta ei ollut epäselvyyttä. Rytin hallitus tapatti turhaan nuoria poikia.

Sodan aloittajien keskuudessa kysymys asettui, kuinka selvitä (hengissä!) ja mitä maalle tapahtuu. Sotilaiden keskuudessa vallitsi suuri tyytymättömyys sotaan. He tunsivat itsensä petetyksi. Eniten poliittisen porvariston kerma pelkäsi vallankumousta. Pienessä piirissä realismi asetti tehtävät. Porvaristo ei rauhantekoa enää voinut siirtää. Teoria torjuntavoitosta on jälkikäteinen historian väärennösyritys. NL:n hyökkäys ylti minne ylti mutta sen kannalta tulokseen. Rauhanneuvottelut lähtivät todellisesti liikkeelle.

Mannerheimista tehtiin presidentti ja Urho Castrenista pääministeri. Castrenin hallituksella oli vaikeuksia toteuttaa aselevon ehtoja ja marrakuussa 1944 Paasikivi muodosti hallituksen. Nl hyväksyi hallituksen vaihdokset ja uudet nimitykset (ennalta keskusteltu ja hyväksytty!).
Rintamilta kotiutui 500.000 sotaan kyllästynyttä ja petettyä sotilasta.

Huomio. Lukijan täytyy eläytyä ajan henkeen eikä jälkikäteiseen historian kulun väärennökseen.

Suomi antautui Mannerheimin ja Paasikiven johdolla. Kokoomuslainen Paasikivi varmisti aselepoehtojen noudattamisen. Suomessa alkoi uusi aikakausi, itsenäisen Suomen aikakausi. Visurin mukaan aselepoehdot olivat kohtuullisia vaikkakin kovemmat kuin ennen NL:n kesähyökkäyksen alkua. Myöhemmin 1950 luvulla NL omasta aloitteestaan lievitti ehtoja.
Kesäkuun 1944 NL:n hyökkäys ei ollut Suomelle torjuntavoitto vaan NL:n "määräys" solmia rauha ja ajaa natsiarmeija maasta pois.

Historiasta tiedämme, että Ruotsi painosti Rytin hallitusta rauhantekoon vuodesta 1943 lähtien. USA ja Englanti tekivät painostustyötä omalla lohkollaan.
USA, Englanti ja Neuvostoliitto olivat Teheranissa yhtä mieltä saada Suomi irroitettua natsiliitosta ja että Suomen itsenäisyys tulee turvata.
Emme tiedä miten olisi käynyt, mikäli rytiläiset olisivat yhtyneet natsien totaaliseen sotaan. Sotaan käydä fasismin puolesta viimeiseen mieheen saakka.

Porvaristolle ongelma oli pään menon lisäksi vallankumouksen pelko. Pelot olivat aiheellisia, olihan porvaristo vienyt maan sotaan fasismin rinnalla. Vangitut kommunistit, vasemmistolaiset ja demokraatit pääsivät vapaalle jalalle.
Neuvostoliitolle tärkeintä oli Suomen ryhtyä ajamaan saksalaisia pois maasta sekä sotakorvausten suorittaminen. Visurin mukaan sotakorvaukset olivat siedettävät. Petsamo meni. Kirkkonummelle tuli sotilastukikohta. Mannerheim ja Paasikivi syrjäyttivät Rytin hallituksen. Keväällä 1945 kommunistit ja SKDL tulivat ryminällä eduskuntaan. Kolmen suuren hallitus, SKDL, Keskusta ja SDP ryhtyivät demokratisoimaan maata. SKP sai toimintaoikeudet 1944 syksyllä. Valvontakomissio saapui Helsinkiin.

Eräistä rauhanehdoista. Muissa miehitetyissä tai natseja tukevissa maissa liittoutuneet vaativat pahimpia natsiyhteistyön tekijöitä teloitettavaksi. Natsijärjestöt lakkautettiin. Vieläkin useiden maiden laissa seisoo natsipropagandan ja -symbolien ehdoton kielto.
Suomessa valvontakomissio oli "lempeä". Ketään ei tuomittu kuolemaan. IKL, AKS ja muita selviä natsijärjestöjä kiellettiin. Suojeluskunta kiellettiin siksi, että aseita sai olla vain armeijalla. Siis ei natsijärjestönä. Hallitus kielsi oma-aloitteisesti Lottajärjestön. Liittoutuneiden vastainen propaganda oli kielletty kaikissa sotaan joutuneissa maissa n. 10 vuoden ajan.
Suomessa ei kielletty muuta propagandaa tai käsketty oikeistolaisia kirjoja poistamaan kirjastoista. Hallituskaan ei sitä vaatinut. Ministeriöt ja kirjastot poistivat natsipropagandaa suosivat kirjat. Kieltoon meni mm. Ilmari Kiannon "Kärsimysten kentät", jossa Kianto vaatii tappamaan kaikki punasusinartut, jottei uusia punaisia pääsisi syntymään.
Paasikiven jälkeen Kekkonen jatkoi hyvien neuvostosuhteiden vaalimista. Suomi pysyi 60 vuotta puolueettomana ja sotilasliittojen ulkopuolella. Tavaranvaihto NL:n kanssa oli Suomelle edullista. Työttömyyys kohosi ensi kerran yli 100 000 vasta 1970 luvun loppupuolella. Sosiaalinen lainsäädäntö eteni.

Valvontakomissio ei esittänyt liittoutuneiden päätöksistä poikkeavia kantoja, ellei oteta lukuun lievää suhtautumista. Voidaan sanoa, että kesäkuun 1944 neuvostohyökkäys takoi suomalaisen porvariston päähän demokratian peruskuvat.
NL lievensi 50 luvulla sotakorvauksia sekä luopui sotilastukikohdasta.

Nykyinen, lähinnä persujen piiristä nostettu propaganda NL:n taholta "painostamisesta" on puppua. Liittoutuneet vaativat voitetuilta tiettyjä toimia ja mikä on normaalia.

Suomi ei s.p tarvinnut mitään natsiliittoa mutta kun nuo idän komurosvot talvisodan alkaessaan pyrkivät alistamaan meidät kommunismille oli jostain saatava apua. Venäjä, silloinen Neuvostoliitto oli noin 180 miljoonan valtio ja Suomi noin 3,5 miljoonainen. Varsinainen epäsuhta joka panee ajattelemaan idän komujen roistomaisuutta, miksi hyökätä pienen maan kimppuun joka todellisuudessa tuskin oli edes pieni uhka.

Komurosvoryssät kuitenkin tahtoivat meidänkin tonttimme hallintaansa ja sitä varten perustettiin oikein pakolaiskomuhallitus petturi O-W:n johdolla. Saa oikein hävetä jotta maassa on tuollaisia sikoja ja pettureita siitetty, jos Otto-Wille olisi mies ollut hän olisi tappanut Stalinin kun hänelle ilmoitettiin aikeesta hyökätä Suomeen. Mies olisi toiminut siten!

Suomen oli kuitenkin saatava apua ja me olimme motissa jonne apua oli saatavissa ainoastaan Saksasta, NL oli idässä ja etelässä sekä Saksa muissa ilmansuunnissa valvomassa niin ilma kuin meriliikennettäkin. Saksa oli uskonnostaan riippumatta ainoa suunta josta oli edes mahdollista saada apua. Vai onko s.p:llä parempiakin suuntia tiedossa. Meillehän ei ollut väliä liittoutuneista länsimaista koska meidän vihollisemme oli NL joka oli lähetyssaarnaajiaan tänne lähettänyt armeijakaupalla talvisodan aikana ja oli taas aikeissa alkaa sen uudelleen.

Mistä muualta olisimme s.p saaneet apua kommunismin torjuntaan, sano sinä kun et Saksan apua näytä hyväksyvän. Kuka muu se olisi voinut ihan reaalisti olla?

Jenkit ja liittoutuneet olkivat natseja vastaan...

Sodan kestäessä 1943 loppuvuodesta rytiläishallitus tappion häämöttäessä kielsi Suur-Suomi propagandan esittämisen. Kyseessä ei ollut mielenmuutos vaan manooveeri siistiä suhdetta fasismiin. Rytiläishallitus lähti sotaan fasismin liput korkealla lyömään antikristuksellinen perivihollinen. Mannerheimin nimiin asetettu päiväkäsky 1941 liputti natsien avointa natsilittoa ja joka ei vielä 1939 saanut olla julkinen.

Sutelalla on erinomainen, lyhyt, historiallinen analyysi.
Pohjaksi ennen Suten arviota. Ruotsin valtakunta oli laajimmillaan Pohjan sodan aikana 1 700 -1721 ja sen se menetti rauhanteossa. Ison Vihan aika ei suuntautunut ei suuntautunut venäläisiltä Suomen valtiota vastaan, koska sellaista ei ollut. Venäläiset hyökkäsivät Ruotsin itäistä maakuntaa vastaan ja tekivät mitä tekivät, kunnes rauhansopimus lopetti osittaisen miehityksen. 1808-1809 Suomen sota oli venäläisten puolelta sotaa Ruotsia vastaan ja valloitti Suomen maakunnat Ruotsilta. Se lopetti Ruotsin ja Venäjän vihollisuudet. 1812 Ruotsi ja Venäjä solmivat sopimuksen olla sotimatta koskaan toisiaan vastaan. Sopimus on pitänyt. Ruotsi on ollut 200 vuotta sotien ulkopuolella.

Sutelaa:
1. I maailmansota ei koskettanut sotilaallisesti Pohjolaa. Tsaari ei vaatinut sotilaita rintamalle. Upseereita oli Venäjän joukoissa mm. Mannerheim ja ehkä vapaaehtoisia sotilaita. Mannerheim oli rintamaupseerina 3 vuotta.

2.II maailmansota oli myös Pohjolassa, Norjassa ja Suomessa. Saksan armeija hyökkäsi Suomen alueelta Venäjälle Suomen armeija tukenaan. Ruotsi pysyi sivussa.

3. Kylmä sota sotien jälkeen ei suoranaisesti koskettanut Pohjolaa eikä Suomea. Euroopassa ei ollut sotia. Sodat olivat Aasiassa ja Afrikassa.

4. 1991 jälkeen kylmän sodan loputtua sodat tulivat Eurooppaan. Nykyisin kriisalueet sijaitsevat kaukana, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa ja lähimpänä Ukrainassa.
Propaganda ilmatila- meriloukkauksista on joutavaa. Sitä tapahtuu kaikkialla maailmassa tarkoituksella tai tahattomasti. Suomen media nostaa aiheettomasti niistä kohua. Ydinsotauhka on olemassa ja sitä vastaan täytyisi toimia. Vuonna 1954 USA:n pommikonelaivue kävi syvällä Neuvostoliitossa lähellä Moskovaa. USA:n sotakoneet lensivät Suomenkin yli. USA aloitti "terrorismin vastaisen sodan" 2001 ja sanoutui irti kansainvälisistä sopimuksista. Sen nojalla se saattoi pidättää kenet tahansa ja hyökätä ilman sodanjulistusta tahtonsa mukaan. USA veti sittemmin mukaan muita natomaita.
Maailman sotakulut (erikseen varustelumenot) olivat vuosina 2001 - 2012 arviolta 4000 - 6000 mrd dollaria. Aineellisten vahinkojen arviota ei ole. Luvuista näemme, että sotakuluilla olisi rakennettu valtavat määrät tehtaita, asuntoja, vanhainkoteja ja palkattu työvoimaa.

Historiasta tiedämme, että NL ampui USA:n tiedustelukoneen 1962 Siperian yllä 20 kilometrin korkeudesta alas. Ohjustekniikka lopetti vakoilulennot. Nykyisin sateelliitit hoitavat vakoilua.

Viestiketjussa tuli aika hyvin esille sekä sodanjälkeisen että nykyporvariston kaksinaamaiset selitykset sodan syistä. Vieläkin vaikka tutkimustietoa on, maailmansotaa ja NL:n osuutta ja Rytin hallitusten toimia katsellaan olutpullon kautta. Perussuomalaiset ja monet hengenheimolaiset muissa puolueissa pyrkivät pesemään lähinnä fasismia puhtaaksi ja saattamaan liittoutuneet syyllisiksi.
Suomessa esim. kesä/heinäkuun 1944 taistelut väännetään voitoksi ja itsenäisyystaisteluksi kun liittoutuneet moukaroivat rytiläisten kalloihin pommeilla ajatuksen irtautumisesta sodasta. Rytiläiset tapattivat turhaan sotamiesten verta, koska sodan lopputulos kaikilla maailmansodan rintamilla oli jo selvä.
Esitetyt Visurin näkemykset ovat aikoja sitten tuotu esiin kommunistien arvioissa mm. heti sodan jälkeen. Paljon selkeämmin ja siksi ne auttoivat Paasikiven-Kekkosen linjan muotoutumisessa.
Nykyisin merkittävät porvarilliset piirit irtisanoutuvat Paasikivi-Kekkosesta. He esittävät sen petokseksi. Työväenluokalle aikakausi merkitsi rauhan aikaa eikä hallitukset haaveilleet sotaliittoja. Nyt itäisestä naapurista Venäjästä tehdään väenväkisin vihollista. Se tehdään omien taloudellisten ja ulkopoliittisten etujemme vastaisesti. Mikäli uusi sota tulee, syyllisiä tulee etsiä paljon kauempaa kuin sodan syttymispäivästä.

Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa Suomi sijoitetaan aivan oikein natsien liittolaiseksi demokratiaa vastaan. Liittoutuneet muodostivat Teheranin konferenssissa "Yhdistyneet kansakunnat". Ne olivat kaikki silloiset fasismin vastaiset voimat.

Visuri arvioi jossain kirjassaan, että nato olisi kuoleutunut itsestään vuoden 1990 jälkeen, jolloin reaalisosialismin muodostama Varsovan liitto hajosi.
Naton pelasti se, että suuret natomaat saivat sotatoimilleen YK:n valtuutuksia. Kehittyvä- ja kehittymätön maailmanosa ei ollut valveilla. Jos ne olisivat tienneet 90 luvulla millaista tuhoa nato saa aikaiseksi, YK:n valtuutuksia ei olisi tullut.
Nato sai sodilleen YK:n kautta legitimiteetin ja entiset siirtomaavallat käyttivät valtuutuksia röyhkeästi hyväkseen. Traagisin vaihe on menossa Syyrian-Irakin ympärillä. Libyan pommitukset täyttäisivät sotarikosten tunnusmerkit. Hyvinvoiva maa on tuhoutunut asejoukkioiden sotantereeksi.

Rytin hallituksen yhtyminen rotuoppiin suomalaisena versiona. Suomalainen Lebensraum eli elintilaoppi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Finnlands_Lebensraum
Ryti antoi huhtikuussa 1941 professori Auerille ja historiantutkija Jutikkalalle tehtäväksi tutkia Suomen oikeutta Itä-Karjalaan ja Inkerinmaahan ja Kuolaan. Myös Norjan Ruija oli esillä. Nämä tunnukset syntyivät jo 1900 luvun alussa aktivistiliikkeen piirissä ja olivat 30-luvulla oikeistopiireissä suosiossa.

Ensimmäinen versio ilmestyi 1941 syksyllä saksankielisenä ja oli osoitettu natseille päästä osille NL:n kukistamisen jälkeen. Siitä poistettiin osuus Ruijan kuulumisesta Suomelle, koska saksalaiset olivat Norjan valtiaita ja tiedettiin, etteivät natsit anna sieltä "elintilaa".

Sotaa Saksan rinnalla valmisteltiin vuosi ennen 22.6.1941. Tuhoamissodan lisäksi mukana olivat aluevaltaukset ja rotuoppi niiden perusteluna. Itä-Karjalan miehityshallinto toteutti rotuoppia sulkemalla muun väestön kuin suomensukuiset keskitysleireihin.

Ennen talvisotaa vasemmistolaisia ja sodanvastustajia vangittiin ja heitä pidettiin vankeina 1944 saakka.

SDPstä erotetut kuusi kansanedustajaa vangittiin 1942. Heillä oli eduskunnassa Sosialistinen eduskuntaryhmä. Hekin arvostelivat sotaa natsien rinnalla ja Tannerin tukea sodalle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistinen_eduskuntaryhmä