http://www.hs.fi/elama/a1434507786828
Tiivistelmä rahahanojen kiinnittäjälle: 900,000 €.
Tiivistelmä muille: "Ihmismielen vähemmän tutkituilla reuna-alueilla ovat sellaiset toiminnot kuin uni, leikki ja luovuus. Tällä samalla alueella voi syntyä havaintoja, jotka ovat tutkimiemme kokemusten taustalla. Oletan, että kyky kokea niin sanottuja yliluonnollisia kokemuksia on ihmiselle luonnollista. Toisilla kyky vain on voimakkaampi."
Tiivistelmä rahahanojen kiinnittäjälle: 900,000 €.
Tiivistelmä muille: "Ihmismielen vähemmän tutkituilla reuna-alueilla ovat sellaiset toiminnot kuin uni, leikki ja luovuus. Tällä samalla alueella voi syntyä havaintoja, jotka ovat tutkimiemme kokemusten taustalla. Oletan, että kyky kokea niin sanottuja yliluonnollisia kokemuksia on ihmiselle luonnollista. Toisilla kyky vain on voimakkaampi."
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Yliluonnolliset" kokemukset ovat siis ihan luonnollisia.
No näinhän tuo professori antaa ymmärtää. Selostaa kyllä asiansa niin pyöreästi, ettei karkota mahdollisia tulevia kokemuksistaan kertojia, olipa heidän katsomuksensa sitten mikä vain.
Olenko muuten kertonut täällä miten näin haamun? Äitini kodin vintin ikkunassa peltotieltä palatessa. Ei voinut olla verho ikkunassa, koska siinä ei ollut verhoa; olin vintillä juuri sinä päivänä käynyt. Eikä mikään heijastuma, koska tottahan samaa tietä olin tullut tuhansia kertoja aiemminkin.
Paitsi että navetan katto oli vaihdettu peltiseksi. Eli olihan se heijastus, ja "haamun" liike johtui omasta liikkeestäni.
Ja professori sanoo jotain tuollaista.
Ihan hyvä olisikin kertoa ihmisille että se on luonnollista ja kyse ei siis ole yliluonnollisesta, koska sellaista ei tiettävästi ole olemassa.
Kerrottakoon ihmisille että se mitä koit ja/tai näit, on ihan luonnollista ja aika yleistä, mutta että niiden pohjalta ei ole syytä ruveta mitään uskomuksia kehittämään, ja niitä elämänsä peruspilareiksi ottaa.
Ihmisen milekuvitus on voimakas toisilla erittääin voimakas.
Hieman tuntuu hukaan heitetyltä rahalta tuollaisen tutkimuksen rahoittaminen.
Onko se hyvä idea että aletaan taistelemaan esim. malariaa vastaan yrittämällä saada ihmiset käytäytymään vastuullisella tavalla ymppäämällä heidän paikallisiin uskomuksiinsa uusia elementtejä, uskottelemalla että vastuulliset neuvot joilla malaria saadaan kuriin tulevat esi-isiltä jonkun heihin päin otetun yliluonnollisen yhteydenoton kautta, jonkun poppamiehen välityksellä?
Olisiko tuollainen pitkän päälle suotavaa kehitystä? Ei minusta. Tyhjänpäiväisistä uskomuksista pitäisi vieroittaa, päästä eroon, koska niitä voidaan käyttää väärin, ne saavat aikaan enemmän pahaa kuin hyvää.
Ei tässäkään tarkoitus pyhitä keinoja.
Malaria leviää hyttysten välityksellä eikä siinä ole millään höpö-höpölapsensielunvarastajalinnuilla mitään tekemistä - ja sillä selevä. Tuliks seleväks, hä?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Käsittääkseni lääkäreille opetetaan jotain sentapaista, että potilaan näkemyksiä pitää kunnioittaa eikä kannata kieltää käyttämästä oikean lääkityksen rinnalla jotain turhaa mutta vaaratonta rohtoa.
Asia riippuu varmaan kiireellisyydestä. Jos epidemia uhkaa just nyt, ja se toteutuessaan tarkoittaa montaa kuolemaa, saako valehdella estääkseen sen?
Ihmisen mieli lohduttaa ihmistä mitä erikoisimmilla tavoilla. Isäni kuoltua kuvittelin monesti näkebäni hänet jossain kadulla, missä kuljin. Ei mitään kummallista, tai yliluonnollista.
Yksi aika tyypillinen on ilmaisesti sellainen että kun ihminen on tilanteessa josta ei itse usko selviävänsä ja menee paniikkiin, niin sitten koetaan että tulee jumala tai kuollut ystävä, vanhempi, puoliso apuun.
Astromautti kertoi että kun kansainvälisellä avaruusasemalla tuli vaaran paikka niin hän koki kuolleen isänsä ilmestyvän paikalle rauhoittamaan ja kannustamaan ja niinpä astromautti sai tilanteen hoidetuksi.
Sukeltaja joka oli ekaa kertaa sukeltamassa miehensä, luolasukelluskumppaninsa, kuoleman jälkeen, kertoi hätääntyneensä kun oli aika palata pinnalle, kun happi oli loppumassa, eikä hän löytynyt turvaköyttä joka ohjaa ulos luolasta.
Se oli ollut miesvainajansa hommia se, ja nyt nainen soimasi itseään typeryydestään ja miesvainajaansa siitä että ei ollut hoitelemassa turvaköyttä niin kuin tapana aina oli ollut.
Sitten nainen koko että miesvaionaja ilmaantuyi luolaan ja rauhoitteli ja antoi neuvoja. Niinpä nainen rauhoituttuaan löysi köyden sitä järjestelmällisesti etsien ja löysi turvallisesti ulos luolasta.
Ei minulla ole syytä uskoa etteikö nainen kertoisi ihan rehellisesti mitä koki luolassa. Varmasti kokemus tuntui todellisesta, ja olikin todellinen hänen aivoissaan.
Mutta oliko miesvainajan henki ihan aikuisten oikeesti tullut luolaan antamaa neuvoja. No ei tasantarkkaan ja takuulla ollut. Pelkkää paniikin laukaisemaa, joskin ihan todellista, mielikuvituksen tuotetta.
En tajua miksi tuollaista joidenkin pitää vääntää "yliluonnolliseksi" tapahtumaksi? Roskaa! Enne kuin muuta todistetaan, Subjektiiviset kokemukset eivät kelpaa todisteiksi - ei, vaikka niitä olisi miljoonia.
"Yliluonnollinen" on aina se vihon viimeinen selitys millekään. Nykytietämyksen valossa se olisi syytä jättää omaan arvoonsa.
Ei tule lisäselvyyttä asiaan 900 000 euron panoksella, ei suuremmallakaan.
Ja samalla hetkellä kun ajattelin olisikohan tuo kadulla näkemäni mies isäni, tajusin että ei tietenkään ole, koska en ole uskovaisuuteen tai muuhun yliluonnolliseen hömppään taipuvainen.
Eikä tuo hetkellinen ajatus johtunut niinkään siitä että uskoisin edes alitajuisesti yliluonnolliseen. En siis kuvitellut että isäni kuolemansa jälkeen voisi steooailla kadulla.
Pikemminkin kuvitelmaniperustui sellaiseen, toki äärimmäisen epätodennäköiseen mahdollisuuteen, että isäni ei olisikaan kuollut, vaan kyse olisi jonkinlaisesta sekaannuksesta. Sitä kenties auttoi se tosiasia, että en nähnyt isääni, hänen ruumistaan, hänen kuolemansa jälkeen.
Ei niin että minulla olsi ollut syytä epäillä äitiäni, joka näki puolisonsa ruumiin sairaalassa.
Ehkä tämä todistaa sen puolesta että suomalainen ei usko ennen kuin näkee. (Uskovaiset pois lukien.)
"Kuinka paljon länsimainen käsitys ihmismielestä sulkeekaan pois". Onneksi sulkee huuhaan pois - sitä kutsutaan sivistykseksi!
"Skeptikkojen harmiksi emme tee luonnotieteellisiä mittauksia, joissa selvitettäisiin, onko ihmisen kokema hahmo ollut huoneessa vai ei."
Miten niin skeptikkojen "harmiksi"? Miksi se skeptikkoja harmittaisi että professori ei tutki asiaa koska itsekin jo tietää vastauksen, (ja se vastaus kelpaa oikein mainiosti skeptikoille), tai jos professori toivoo toisenlaista vastausta, niin tietää että ei voi sitä tutkimuksillaan todistaa ja osoittaa.
Muutama vuosi kerrottiin vastaavantyyppisen tutkimuksen saamasta yhteiskunnan, akatemian?, rahoituksesta. Kyllä sitä silloinkin ihmeteltiin.
On se kyllä leppoisaa tehdä tuollaista tutkimusta. Ei tarvitse muuta kuin kunnella ja kirjataylös ihmisten kertomukskia "yli"luonnollisista kokemuksistaan, ja niiden pohjalta voi sitten tutkija vetää hatustaan ihan millaisia "johtopäätöksiä" haluaa.
Ei niitä voi vääriksikään todistaa.
No eikö tuo liene humanististen alojen perustutkimusta selvittää mitä ihmiset ajattelevat. Esimerkiksi onhan aivan yhtä selvää että uskontoja on olemassa kuin että jumalia ei ole; ja uskontoja voidaan tutkia.
Professori sanoo että: "Skeptikkojen harmiksi emme tee luonnontieteellisiä mittauksia, joissa selvitettäisiin, onko ihmiseen kokema hahmo, (esim. enkeli tai kuollut omainen), ollut huoneessa vai ei."
"Sen sijaan tutkimme ihmismielen rakenteita äärikokemusten kautta." (Mikäköhän se sellainen ÄÄRIkokemus sitten on, miten se määritellään?)
"Selvitämme ovatko kokemukset yliluonnollisia tai epänormaaleja vai onko ihmismielelle SITTENKIN luonnollista kokea tällaistä."
Minusta proffa puhuu itsensä pussiin. Ensin sanoo että emme selvitä onko ihmisen kokema hahmo ollut huonessa vai ei, ja heti perään kertoo, että selvitämme ovatko tuollaiset kokemukset yliluonnollisia, epänormaaleita vai luonnollisia.
Eli he siis kuitenkin selvittävät sitä oliko koettu hahmo ollut huoneessa vai ei. Jos selvityksessä päädytään, ties millä mutu-menetelmällä, tulokseen, että kyse oli yliluonnollisesta kokemuksesta, niin ilmeisesti se tarkoitaa että hahmo todellisuudessa oli ollut huoneessa.
Mutta eivät selvitä sitä luonnontieteellisin mittauksin. Miksi ei? Siksikö että tulos noista mittauksista on ilmiselvä jo etukäteen, väitän. Jännempää on tutkia mutu-menetelmällä, mutu-tuntumalla, silloin ei tiedä mikä on lopputulos.
Miten niin: Onko ihmismielelle SITTENKIN luonnollista. Voi toki syyttää että olen liian varma kannastani ja että se on kuitenkin vain minun subjektiivinen oletukseni, mutta kyllä noita tarinoita niin paljon on liikeellä, että on itsestään selvää, että se on sinänsä ihan normaalia, että kokee tuollaista ns. yliluonnollista, ja sekin on ihan ilmeisen luonnollista, että tekee noista kokemuksistaan, tuntemuksistaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä, pitää niitä "todellisina", eikä ainoastaa oman päänsä sisällä, omissa aivoissaan syntyneinä tuntemuksina. Luonnollista siinä mielessä, että hyvin moni niin tekee.
Mutta oli se kuinka luonnollista hyvänsä niin ei se tarkoita että siitä seuraisi, ainakaan välttämättä tai enimmäksenkään, jotain hyvää, saattaa seurata paljon pahaakin.
En minä leimaa hulluksi, hörhöksi, sekaisin olevaksi niitä, jotka tällaista "yliluonnollista" kokevat, hyväksyn sen luonnolliseksi. Mutta jotkut tekevät näistä kokemuksistaan sellaisia villejä, mitä mielikuvituksellisimpia, johtopäätöksiä, että heidän kutsuminen hörhöiksi tulee kieltämättä mieleen.
Mutu-tuntumalla tutkiminen on jännempää ja arvaamattomampaa kuin luonnontietellisin mittauksin tutkiminen, mutta mutu-menetelmällä saaduilla tuloksilla ei valitettavasti ole mitään arvoa.
Toki ymmärrän että ei mittailla, koska ei ole mitään käsitystä siitä miten sellaisia mittauksia tehtäisiin, joilla asiaan saataisiin jotain selkoa.
No eihän sellaista kuin yliluonnollinen ole olemassakaan. On vain tapahtumia, joille on luonnollinen selitys ja sitten on tapahtumia joille ei vielä ole löytynyt luonnollista selitystä.
Näin juuri. 'Yliluonnollinen' on määritelmällisesti väärä käsite.
Erittäin uskonnollinen käsitys teillä. Luonnontieteestä on tullut teille uskonto. Naurettavaa.
Määrittele "luonnollinen" ja "yliluonnollinen".
Tämä on taas tämä lapsilta tuttu puolustuskeino. Uskovaisuus hävettää uskovaisia niin paljon että pitää ateistmikin väkisin yrittää vängätä uskonnoksi.
Kaikilla on pakko olla joku uskonto, jos ei perinteinen uskomususkonto, niin ateismi, lounnontiede, evoluutio...
Mutta kovin on onttoa uskomususkonnon täysin perustettoman todistamattomaen toiveajattelun ja luonnontieteen yleisesti hyväksyttyjen tulosten, niihin "uskomisen" rinnastaminen keskenään.
Miljoonat (uskovaiset) voivat todellakin olla väärässä.
Kun lapset kiusaa toista lasta hänen jostain typerästä teosta, niin lapsi usein puolustautuu paremman puutteessa epätoivoisella: "Ootte itekki tehny, lällällää!" Ihan niin kuin sinä nyt.