Lainsäädäntö ja uskonnonopetus

Suomalainen katsomusopetus muodostuu oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksesta, jolla pyritään turvaamaan lasten oikeus oman uskonnon opetukseen yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.

Yleisimmin oman uskonnon opetus merkitsee evankelis-luterilaista tai ortodoksista uskonnonopetusta.

Mikäli opetuksen järjestäjän alueella asuu vähintään kolme muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa oppilasta, kunta on velvollinen järjestämään heille oman uskonnon opetusta, jos heidän huoltajansa niin tahtovat.

Ehtona opetuksen järjestämiselle ovat valtakunnallisesti hyväksytyt opetussuunnitelman perusteet.

Tällä hetkellä oman uskonnon opettamiseen oikeuttavat opetussuunnitelman perusteet löytyvät 13 eri uskonnolliselta yhdyskunnalta.
Elämänkatsomustieto uskonnottomille

Elämänkatsomustieto perustettiin vuonna 1985 oppiaineeksi uskonnottomia oppilaita varten.

Mikäli oppilas ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, hän voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Halutessaan oppilas voi myös osallistua enemmistölle järjestettävään uskonnonopetukseen.

Myös ne opiskelijat, joille ei ole mahdollista järjestää oman uskonnon opetusta, voivat osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Sitä tulee järjestää, mikäli osallistuvia oppilaita on vähintään kolme.

Perustuslakivaliokunta ja sivistysvaliokunta esittivät kannanotoissaan, että uskonnon opetus tulisi järjestää oman uskonnon opetuksena enemmistöperiaatteen mukaisesti.
Katso myös

Sivistysvaliokunnan lausunto 14/2002 vp
Uskonnonopetusta koskevat lakialoitteet eduskunnassa (asiasanaston hakusana: uskonnonopetus)
Voimassa olevat uskonnon opetussuunnitelmat (pdf):
peruskoulu (2004 ja 2014) | lukio (2003)
http://koulujakirkko.evl.fi/23-lainsaadanto-ja-uskonnonopetus