mahtaako korkeasti koulutetut olla

liian korkea tietoisuus haittaa pariutumista. Koirat hallitsevat nylkyttämisen ihmistä paremmin.

Korkeasti koulutetuilla/älykkäillä on yleensä kaksi ongelmaa: he analysoivat asioita liikaa, eivätkä pysty spontaaneihin ratkaisuihin niin helposti. Toisaalta heillä on korkea vaatimustaso, joka vaikeuttaa sopivan kumppanin löytymistä.

Mites se liittyy kumppanin saamiseen? Itselleni muut asiat tärkeimpiä kumppanissa kuin sänkytaidot. Ja ne kun on kaikille omanlaisia, ei voi olettaa toisen tietävän mistä tykkää ja suhteessa on sitten aikaa opetella.

Hos uskomme palstatotuutta, että naiset ovat hypergamisia tai edes vaatisivat samantasoista koulutusta,kuin itsellään eli korkeakoulutusta, putoaa ihan alkukarsinnassa ainakin 60-70%% miehistä pois. (40 % 25-35 vuotiaista suomalaisista on korkeakoulutettuja ja naisten osuus on huomattavasti korkeampi kuin miesten).

Sitten jos on vaatimuksena esim yli 175 cm pituus, normaalipaino, kunnollinen työ, miellyttävät kasvot jne, on joukko mistä valita aika pieni. Jos nainen vielä haluaa juosta juoksujaan tuonne kolmen kympin paikkeille, vapaina olevien miesten joukko pienenee entisestään. Puhumattakaan, jos miehellä sattuu olemaan jotain vaatimuksia.

Kaikki ovat surkeita sängyssä, pääasia että molemmat nauttii, mies ja mulkku.

Korkeasti koulutetuilla on herkästi sellainen ongelma että he helposti pitävät parisuhdetta tilaaja-toimittaja suhteena. "Minä tilaan maailmalta yhden parisuhteen preferensseihini räätälöitynä".

Todellisuudessahan parisuhde on neuvottelusuhde sinä-me-minä akselilla, kompromisseja, toisen hyväksymistä ja toisen ominaisuuksiin mukautumista. Mitä tyhjemmältä pöydältä aloittaa sitä enemmän toinen sopiva ihminen voi tarjota - ja toisaalta myös tilanne vaatii mukautumista.

Korkeasti koulutettu yleensäkin elää kuplassa jossa kaikki on enemmän tai vähemmän helposti ja täsmällisesti saavutettavissa. Kirjat on kirjoitettu valmiiksi, informaatio on saatavissa ja "Kulkemalla määrätietoisesti tavoitetta kohti" saavuttaa asioita. Tämä asenne ei kuitenkaan päde parisuhteissa, koska parisuhteessa matka on kahden yksilön matka kahden yksilön tarpeilla ja omituisuuksilla. Se on täysin kuokkimatonta maata. Kukaan ei pysty neuvomaan miten suhde rakennetaan, vaan se pitää puurtaa ihan itse, halusta tuntea ja tutustua ihmiseen joka on alussa täysin tuntematon.

Väitän - näin korkeakouluttamattomana junttina - että tässä on se mihin korkeakoulututetut sinkut usein kaatuvat. Siihen että parisuhdeasiat eivät ole asiantuntijuus-suhde tai asiakas/palveluntuottajasuhde.

Kyllä DI-koulutuksesta ja hyvästä kielitaidosta (!) on ainakin minulle ollut vain etua. Naiset tykkää kun tekniikka on hallussa ja saan naisia helposti myös ulkomailla. Ymmärrän aloittajan kateuden!

Kyllä korkeasti koulutettu mies on keskimäärin halutumpi kumppani kuin ei korkeasti koulutettu mies: paremmat tulot, älykkäämpi ja paremmat elintavat -siis keskimäärin vs. vähemmän kouluttautunut. Suhteellisen harvoin hyvässä ammatillisessa asemassa oleva korkeasti kouluttautunut mies on vastentahtoisesti sinkku.

Korkeastikouluttautuneilla naisilla on hieman eri tilanne: ovat keskimäärin suht nirsoja miesten suhteen ja niitä yhtä kouluttautuneita miehiä ei vaan riitä kaikille. Tietty osalle korkeakouluttautuneista naisista on ihan ok tai sitten pakko tyytyä siihen vähemmän koulutettuun ja pykälää matalatasoisempaan mieheen.

Ja noiden sänkytaitojen suhteen en usko että koulutustasolla on merkitystä. Mutta jos tulee asiasta jotain toisenlaista tutkimustietoa, niin olen valmis tarkistamaan kantaani.